Jenkkejä maailmalla I - 08

Total number of words is 3563
Total number of unique words is 2108
20.7 of words are in the 2000 most common words
32.0 of words are in the 5000 most common words
37.4 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Morgue -- Blondin liekeissä -- _Cancan_ koko julkeudessaan -- Louvre
-- Suuri puisto -- Upeata loistoa -- Kuulujen esineiden säilyminen.

Lähdimme katsomaan Notre-Damen katedraalia. -- Olimme kuulleet siitä
ennen. Toisinaan minä ihmetellen ajattelen, kuinka paljon me todella
tiedämme ja kuinka älykkäitä olemme. Me paikalla tunsimme tuon
ruskean vanhan goottilaisen rakennuksen; se oli kuvainsa näköinen.
Seisoimme vähän matkan päässä ja katselimme sitä monesta paikasta,
katselimme kauan sen korkeita neliskulmaisia torneja ja runsaasti
koristettua etusivua, jossa oli aivan paksulta kivisiä, typistettyjä
pyhäinkuvia. Rauhallisesti olivat ne sieltä komeroistaan kautta
aikain katselleet tämän maailman menoa. Jerusalemin patriarkka oli
seisonut niiden alla ritarivallan ja romantiikan ammoisina aikoina
ja saarnannut kolmatta ristiretkeä. Enemmän kuin kuusisataa vuotta
on siitä kulunut, ja siitä pitäen ne ovat siellä seisoneet ja
rauhallisesti korkeudestaan katselleet mitä järkyttävimpiä tapauksia,
komeinta loistoa, kaikkia ihmeellisiä näytelmiä, jotka eri aikoina
ovat pariisilaisia ilahuttaneet ja surettaneet. Nämä säiden pieksämät
vanhat veikot, joista harva oli nenänsä ehyenä säilyttänyt, näkivät
monen monet rautapaitoihin pukeutuneet ritarijonot, kun he palasivat
takaisin Pyhältä maalta; he kuulivat kellojen ylhäältä pauhaavan
käskyä, että Pärttylin yön teurastus oli alkava, ja he näkivät
teurastuksen, joka siitä alkoi; myöhemmin he näkivät hirmuvallan,
vallankumouksen verilöylyt, kuninkaan valtaistuimelta sysäämisen, ja
molempien Napoleonien kruunauksen, sen nuoren prinssin kastamisen,
joka tänään Tuileries linnassa vallitsee palvelijoitaan -- ja
ehkäpä ne vielä seisovat komeroissaan silloinkin, kun Napoleonin
huone vuorostaan kukistuu ja suuren tasavallan liput liehuvat sen
raunioiden päällä. Kunpa nämä vanhat kuvat osaisivat puhua! Ne
kertoisivat tarun, jota kannattaisi kuulla.
Sanotaan, että Rooman vallan aikana, kahdeksantoista tai parikymmentä
vuosisataa takaperin nykyisen Notre Damen paikalla oli pakanallinen
temppeli -- sen jäännöksiä on Pariisissa vielä säilynyt; ja että
kristitty kirkko rakennettiin sen paikalle vuoden 300 vaiheilla
j.Kr. V. 500 rakennettiin sen tilalle uusi; ja nykyisen katedraalin
perustukset laskettiin vuoden 1100 vaiheilla j.Kr. Luulisi paikkaa
vähitellen koko pyhitetyksi. Osa tästä jalosta rakennuksesta
muistuttaa vanhain aikain omituisia tapoja. Sen rakennutti Burgundin
herttua Jean Sans-Peur omaatuntoaan viihdyttääkseen - hän kun oli
murhannut Orleansin herttuan. Ah! nuo vanhat ajat ovat olleet ja
menneet, ajat, jolloin murhamies saattoi pestä nimestään tahran ja
tunnontuskansa viihdyttää nukuksiin sillä yksinkertaisella tavalla,
että otti esiin tiilensä ja muurilaastinsa ja jatkoi kirkkoa.
Suuren läntisen päädyn porttaalit on nelitahoisilla pilareilla kahtia
jaettu. Keskimmäinen poistettiin v. 1852 maankiitosta juhlittaessa
sen johdosta, että presidenttiys jälleen oli saatettu voimaan --
mutta sangen pian saatiin tilaisuus muuttaa päätöstä ja panna se
takaisin paikoilleen. Ja se tehtiin kuin tehtiinkin.
Kuljeskelimme kirkon mahtavissa laivoissa tunnin tai pari katsellen
pää takakenossa sen upeita maalattuja akkunoita, jotka oli sinisillä
ja keltaisilla ja veripunaisilla marttyyreillä koristettu, ja
koetimme ihailla kappelien lukemattomia suuria maalauksia, ja tämän
jälkeen meidät laskettiin sakaristoon ja siellä saimme nähdä ne
suurenmoisen komeat viitat, joihin paavi oli puettu kruunatessaan
Napoleon I:n; vaunullisen puhtaasta kullasta ja hopeasta tehtyjä
esineitä, joita käytettiin kirkon suurissa julkisissa juhlakuluissa
ja menoissa; muutamia todellisen ristin nauloja, palan itse rististä
ja osan orjantappurakruunua. Olimme jo Azoreilla sikäläisessä
kirkossa nähneet suuren palan oikeata ristinpuuta, mutta siellä ei
ollut nauloja. Meille näytettiin niinikään sitä veristä viittaa,
joka Pariisin arkkipiispalla oli yllään, kun hän v. 1848 asetti
alttiiksi pyhitetyn persoonansa ja uhmasi kapinallisia, nousi
barrikaadeille ja kohotti korkealle öljypuun oksaa toivoen siten
tekevänsä murhaamisesta lopun. Tämä jalo yritys maksoi hänen
henkensä. Hänet ammuttiin kuoliaaksi. Saimme nähdä valinkuvan hänen
kasvoistaan, kuoleman jälkeen otetun, luodin, joka hänet tappoi, ja
molemmat kylkiluut, joitten väliin se tarttui. Näillä ihmisillä on
pyhiinjäännöksiin nähden ihmeellisenlainen maku. Ferguson kertoi
meille, että hopearisti, joka hyvällä arkkipiispalla oli vyöllään,
riistettiin irti ja heitettiin Seineen, jossa se viisitoista vuotta
makasi lietteeseen hautautuneena, kunnes eräälle papille ilmestyi
enkeli ilmaisten hänelle, miltä kohdalta hän sukeltamalla sen
löytäisi; ja hän _sukelsi_ ja löysi sen, ja nyt se on Notre Damessa
näytteillä ja sitä saa vapaasti katsella jokainen, jota ihmeellisesti
keksityt elottomat esineet huvittavat.
Kävimme sitten Morguessa, tuossa kamalassa paikassa, johon
salaperäisesti kuolleet viedään, jos kuka jäännöksistä voisi auttaa
kaamean hämäryyden selville saamista. Seisoimme rautaristikon edessä
ja katselimme sen läpi huoneeseen, jonka seinät olivat täyteen
ripustetut kuolleitten vaatteita; karkeita, vedessä viruneita
puseroita; naisten ja lasten ohuita vaatekappaleita; ylimyksen
vaatteita, jotka olivat piestyt, puukotetut ja punatahraiset; hattu,
joka oli lyttyyn lyöty ja verinen. Kaltevalla kivellä makasi uponnut
mies, alastomana, pöhöttyneenä, sinipunaisena; kouristaen katkenneen
pensaan oksaa vielä kuolemassakin puristaen niin kivettyneellä
voimalla, ettei ihmisvoima olisi kyennyt hänen kättään irti saamaan
-- se yksin oli ollut hänen viimeisten epätoivon ponnistustensa
todistajana, kun hän koetti tuhoon tuomitun henkensä pelastaa.
Vettä lakkaamatta virtasi hänen rumain kasvojensa yli. Me tiesimme,
että ruumis ja vaatteet olivat siinä, jotta ystävät voisivat sen
tuntea, mutta siltä ajattelimme, saattoiko kukaan rakastaa moista
kamalaa esinettä tai surra sen menetystä. Me kävimme miettiväisiksi
ja ihmettelimme, mahtoiko neljäkymmentä vuotta takaperin, kun tämän
hirmuisen olennon äiti piti sitä polvellaan ja suuteli ja hyväili
sitä ja tyytymyksen ylpeydellä näytteli sitä ohikulkeville, mahtoiko
silloin koskaan hänen aivojensa läpi vilahtaa profeetallinen aavistus
tästä kamalasta lopusta. Minä puolittain pelkäsin, että meidän siinä
seistessämme voisi tulla vainajan äiti tai vaimo tai veli, mutta ei
mitään sentapaista tapahtunut. Tuli miehiä, tuli naisia ja jotkut
katsoivat uteliaasti sisään ja painoivat kasvojaan ristikkoa vastaan;
toiset loivat huolimattoman silmäyksen ruumiiseen ja kääntyivät pois
pettyneen näköisinä -- arvatenkin ihmisiä, jotka hakevat väkeviä
mielenliikutuksia ja säännöllisesti käyvät Morguen näyttelyissä aivan
samoin kuin toiset joka yö käyvät teattereissa. Kun eräs tämmöinen
vilkaisi ristikon taa ja taas meni menojaan, täytyi minun pakostakin
ajatella -- "Tämä ei näytä tuottavan teille mitään tyydytystä --
murhattu perhe, vähempi mielenvirkistys ei _teille_ kelpaa."
Eräänä iltana kävimme kuulussa _Jardin Mabillessa_, mutta viivyimme
siellä vain vähän aikaa. Halusimme kuitenkin nähdä vähän tämänkin
laatuista Pariisin elämää ja lähdimme sen vuoksi seuraavana iltana
Asnièresin esikaupunkiin samanlaiseen huvittelupaikkaan. Iltasella
lähdimme rautatieasemalle ja Ferguson osti toisen luokan piletit.
En ole useinkaan nähnyt niin taajassa ihmisiä -- mutta siitä
huolimatta ei pidetty pahaa elämää, ei ollut epäjärjestystä eikä
raakaa reuhaamista. Muutamista vaunuun tulleista naisista ja nuorista
tytöistä tiesimme, että ne olivat _demimondea_, mutta toisista emme
ensinkään olleet varmoja.
Vaunussamme olevat tytöt ja naiset käyttäytyivät vaatimattomasti
ja säädyllisesti koko ajan, paitsi että he polttivat tupakkaa.
Saavuttuamme Asnièresin puistoon maksoimme frangin tai pari
pääsymaksua ja pääsimme puutarhaan. Siellä oli kukkamaita, nurmikoita
ja pitkiä kaarevia pensaskujia, siellä täällä suljettu lehtimaja,
jossa olisi mainiosti sopinut syödä hyytelöä. Kuljimme mutkaisia
sorakäytäviä lukemattomien impien ja nuorten miesten seurassa, ja
äkkiä puhkesi eteemme, puhkesi kuin pudonnut aurinko, kupukattoinen,
kirjokoristeinen valkoinen temppeli, joka oli kaasuliekkejä
ylt'yleensä, ylt'yleensä täyteen tähditettynä. Lähellä oli iso kaunis
rakennus, jonka väljä edusta oli samalla tavalla valaistu, ja sen
katolla liehui "the Star Spangled banner", Amerikan tähtilippu.
"Well!" sanoin. "Mitäs tämä on?" Vähältä ettei henki salpautunut.
Ferguson sanoi, että isäntä oli amerikkalainen -- New Yorkista, ja
että hän tuimasti kilpaili Jardin Mabillen kanssa.
Puutarhassa sipsutteli seuroja, joihin kuului kumpaakin sukupuolta
ja melkein joka ikääkin, taikka istui heitä taivasalla lipputangon
ja temppelin edustalla juoden viiniä, kahvia ja tupakoiden. Tanssi
ei ollut vielä alkanut. Ferguson sanoi, että pian saataisiin nähdä
esiintymistäkin. Kuulun Blondinin piti esiintyä jännitetyllä köydellä
toisessa puutarhan osassa. Lähdimme sinne. Siellä valaistus oli
hämärä ja ihmiset olivat sangen taajaan sulloutuneet. Ja nyt tein
tuhmuuden, jonka vaikka mikä aasi voi tehdä, järkevä mies ei koskaan.
Minulle sattui erehdys, jonka huomaan uudistuvan elämäni jok'ikisenä
päivänä. -- Seisoessani siinä nuoren hienon naisen vieressä sanoin:
"Dan, katsopas tätä tyttöä, eikös ole kaunis!"
"Kiitän teitä, hyvä herra, enemmän kohteliaisuutenne ilmeisestä
vilpittömyydestä kuin siitä tavattomasta julkisuudesta, jonka olette
sille suonut." Hyvällä puhtaalla englannin kielellä.
Lähdimme pienelle kävelylle, mutta mieleni oli kovin, kovin
lannistunut. En pitkään aikaan sen jälkeen tahtonut rauhoittua ja
tyytyä. Miksi _ovat_ ihmiset niin tyhmiä, että luulevat itseään
ainoiksi ulkomaalaisiksi kymmentuhantisessa joukossa?
Mutta pian esiintyi sitten Blondin. Ilmestyi jännitetylle köydelle
korkealle heiluvien hattujen ja nenäliinojen meren yli, ja satain
rakettien sähistessä hänen sivuitseen taivasta kohti hän niiden
loistossa oli kuin pieni hyönteinen. Tangollaan tasapainoaan
hoitaen hän kulki köyden päästä päähän -- pari kolmesataa jalkaa;
palasi sitten takaisin, otti miehen ja kantoi hänet poikki; palasi
taas keskelle köyttä ja tanssi jonkun tanssin; suoritti sitten
muutamia voimistelu- ja tasapainotemppuja, jotka olivat liian
vaarallisia, jotta niitä olisi ollut hauska katsella; ja hyväksi
lopuksi hän itseensä kiinnitti tuhatkunnan roomalaista kynttilää,
Kathariina-pyörää, käärmettä ja kaiken näköistä ja väristä rakettia,
sytytti ne kaikki yhtaikaa tuleen ja käveli ja valssasi köydellään
jälleen häikäisevässä loistossa ja kirkkaudessa, joka valaisi koko
puiston ja ihmisten kasvot kuin yösydännä suuri tulipalo.
Tanssi oli alkanut, ja me lähdimme temppeliin. Tässä oli juomasali;
ja ympäri joka puolella oli leveä kehän muotoinen lava tanssijoita
varten. Peräydyin temppelin seinälle ja odotin. Tanssijat
järjestyivät kahteenkymmeneen ryhmään, soitto alkoi ja sitten
-- kohotin käteni kasvojeni eteen häpeästä. Mutta minä katselin
sormieni lomista. He tanssivat kuulua "Can-cania." Edessäni olevasta
ryhmästä sipsutti soma tyttö keveästi esiin kohtaamaan vastassa
olevan herran -- sipsutti takaisin taas, tarttui voimakkaasti kahden
käden hameittensa helmoihin, kohotti ne melko korkealle ja tanssi
aivan merkillisen jigin, jossa oli enemmän tointa ja rohkeutta,
kuin ainoassakaan jigissä, mitä minä olin nähnyt, ja sitten edeten
reippaasti keskelle potkaisi vallattoman potkun vis-à-vitaan vastaan
ja olisi varmaan potkaissut häneltä nenän pois, vaikka hän olisi
ollut seitsemää jalkaa pitkä. Se oli miehen onni, että hänen mittansa
oli vain kuusi.
Semmoista se on can-can. Sen idea on tanssia niin hurjasti,
suurella melulla ja vallattomasti kuin suinkin; näyttää itseänsä
niin paljon kuin suinkin, jos olette nainen; ja potkia niin
korkealle kuin voitte, kuuluittepa kumpaan sukupuoleen tahansa.
Tässä ei ole sanaakaan liioittelua. Jokainen niistä vakaantuneista,
kunnianarvoisista, iäkkäistä henkilöistä, joita siellä oli, voi
todistaa tämän väitteen todeksi. Semmoisia henkilöitä oli läsnä koko
paljon. Minä otaksun, ettei ranskalainen moraali ole sitä piukkaan
nyöritettyä laatua, joka vähästä säikähtää.
Siirryin vähän syrjemmälle ja loin can-caniin yleissilmäyksen.
Huutoja ja naurua, rajua soittoa, hurja sekamelska sikin sokin
kiitäviä muotoja, iloisten pukujen myrskyistä ravistelua ja
nykimistä, päitten keikkumista, käsivarsien heittoa, valkosukkaisten
pohkeitten ja hienojen kenkäin salamanvälähtelyä ilmassa ja sitten
suuri loppusekasorto, kamala meteli ja hurja rynnistys paikoilleen!
Kautta taivaan! Ei mitään tähän verrattavaa ole ollut maan päällä
siitä kuin tutiseva Tam O'Shanter näki pirun noitain kanssa elämöivän
sinä myrsky-yönä "Allowayn kummittelevassa kirkossa."
Kävimme Louvressa semmoiseen aikaan, jolloin meillä ei ollut
minkäänlaisia silkkiostoksia mielessämme, ja katselimme
virstakaupalla sen vanhain mestarien maalauksia. Jotkut niistä
olivat kauniita, mutta samalla ne siihen määrään todistivat noitten
suurten miesten matelevaa henkeä, että heidän teostensa katseleminen
tuotti meille vähän nautintoa. Niistä puhui selvemmin, kiinnitti
enemmän huomiota ruhtinaallisten suojelijain ytelä jumaloiminen, kuin
värin ja ilmeen viehätys, jota heidän tauluissaan väitetään olevan.
Kiitollisuus hyvyydestä on paikallaan, mutta minusta näyttää, että se
muutamissa näistä taiteilijoista meni niin pitkälle, että se lakkasi
olemasta kiitollisuutta ja muuttui jumaloimiseksi. Jos ihmisten
jumaloimista voidaan millään hyväksyttävällä syyllä puolustaa,
antakaamme sitten vain kaikin mokomin anteeksi Rubensille ja hänen
veljilleen.
Mutta jätän tämän asian, etten vanhoista mestareista sanoisi
semmoista, joka olisi parempi jättää sanomatta.
Tietysti me kävimme ajelemassa _Bois de Boulognessa_, tuossa
rannattomassa puistossa, jossa on paljon metsiä, järviä, könkäitä
ja leveitä teitä. Siellä oli ajoneuvoja jos kuinka monin tuhansin,
joka puolella iloa ja vilkkautta. Siellä oli sangen vaatimattomia
ajurinvaunuja, joissa isä ja äiti ja kaikki lapset istuivat; huomiota
herättäviä avoimia pieniä vaunuja ja niissä tunnettuja naisia, joiden
maine oli hieman niin ja näin; siellä oli liikkeellä herttuoita Ja
herttuattaria, kirjavat lakeijat vaunujen takana kököttäen ja yhtä
kirjava ratsumies jokaisella kuudesta hevosesta; siellä oli sinistä
ja hopeista ja viheriäistä ja kultaista ja punaista ja mustaa ja
kaikennäköisiä ja -karvaisia yllättäviä ja päätä pyörälle panevia
livreitä, ja minä melkein halusin passariksi itsekin, moisten
kauniitten vaatteitten vuoksi.
Mutta sitten tuli keisari ja hän pimitti kaikki muut. Hänen edellään
ratsasti komeihin univormuihin puettu henkivartiasto ja hänen
vaunuhevosillaan (niitä näytti olevan tuhannen vaiheille) ratsastivat
komeat miehet, tyylikkäihin univormuihin puettuina hekin, ja vaunujen
perässä tuli toinen osasto henkivartioita. Kaikki antoivat tietä,
kaikki kumarsivat keisarille ja hänen ystävälleen sulttaanille.
Rivakkaa ravia he ajoivat ohi ja katosivat.
En yritä kuvata Boulognen metsää. En voi sitä kuvata. Se sanalla
sanoen on kaunis, sivistynyt, rannaton, ihmeteltävä erämaa. Se on
lumoava paikka. Nyt se on, voisi sanoa, itse Pariisissa, mutta siinä
on mureneva vanha risti joka muistuttaa, ettei asian laita aina ole
ollut niin. Risti on pystytetty paikalle, jossa neljännellätoista
vuosisadalla eräs kuulu trubaduuri ryöstettiin ja murhattiin. Tässä
puistossa se junkkari, jolla on se nimi, jota on mahdoton lausua,
viime kevännä yritti pistoolilla ampua kuoliaaksi Venäjän tsaarin.
Luoti sattui puuhun. Ferguson näytti meille paikan. Amerikassa
tämä merkillinen puu olisi kaadettu ja unohdettu vähemmässä kuin
viidessä vuodessa, mutta täällä se pyhitetään. Oppaat näyttävät sitä
matkailijoille kahdeksansataa vuotta tämän jälkeen, ja kun se lahoo
ja vanhuuttaan kaatuu, siirtävät he siihen toisen puun ja jatkavat
samaa vanhaa juttua aivan kuin ennenkin. Soisin, että mekin voisimme
maahamme tuoda hiukan tätä miellyttävää eurooppalaista kunnioitusta
historiallisia esineitä kohtaan.


XV LUKU.
Ranskan kansallinen hautausmaa -- Suurien vainajien joukossa --
Onnettoman rakkauden hauta -- Abelardin ja Heloisen historia --
"Täällä puhutaan englantia" -- "Täällä sekoitetaan amerikkalaisia
juomia" -- Keisarillisia kunnianosotuksia amerikkalaiselle --
Grisetin liiallinen maine -- Lähtö Pariisista -- Vakaantunut
mielipide naisten kauneudesta.

Hauskimpia retkiämme oli käynti Père la Chaisen kalmistossa,
Ranskan kansallisella hautausmaalla, muutamain sen suurimpain ja
parhaitten lasten kunnioitetussa lepopaikassa, monen miehen ja
naisen viimeisessä kodissa, jolla ei ole ollut korkeita arvonimiä,
vaan joka on oman voimansa, oman neronsa ansiosta mainetta saanut.
Se on juhlallinen kaupunki kiertelevine katuineen ja vainajille
rakennettuine marmoritemppeleineen ja huoneineen, jotka valkoisina
loistavat reheväin lehväin ja raikkaitten kukkasten keskeltä. Eivät
olekaan kaikki kaupungit yhtä taajaan asutut kuin tämä, eikä ole
kaikkien muurien piirissä näin laajalta alaa. Vähän on missään
kaupungissa palatseja, jotka olisivat yhtä siroja rakenteeltaan, yhtä
runsaalla taiteella koristetut, yhtä kalliista aineesta rakennetut,
yhtä täynnään suloa, yhtä kauniit.
Olimme seisoneet St. Denis'n vanhassa kirkossa, jossa hautain päällä
makasi kolmekymmentä polvea kuninkaita ja kuningattaria marmoriin
kuvattuna, ja vaikutus, jonka siitä saimme, oli hämmästyttävä ja
suuri; omituiset asepuvut, vanhanaikaiset vaatetukset, rauhalliset
kasvot, kaunopuheineen rukoukseen vastakkain asetetut kädet -- se
oli hämärän muinaisuuden näky. Tuntui omituiselta täten seisoa ja
tavallaan katsella kasvoista kasvoihin vanhaa Dagobert I ja Klodvigia
ja Kaarle Suurta, noita hämäriä suurenmoisia sankareita, noita
haamuja, noita tuhannen vuoden taruolennoita! Kosketin sormellani
heidän tomuttuneita kasvojaan, mutta Dagobert oli kuolleempi kuin ne
kuusitoista vuosisataa, jotka ovat hänen ylitseen kulkeneet. Klodvig
nukkui lujasti Kristuksen hyväksi tekemänsä työn jälkeen ja vanha
Charlemagne uneksi edelleen urhoistaan, paladineistaan, verisestä
Roncesvallesista, eikä vähääkään välittänyt minusta.
Père la Chaisenkin suuret nimet tekevät vaikutuksen, mutta se
vaikutus on toisenlainen. Siellä kaikki koko ajan muistuttaa mieleen,
että tämä paikka on pyhitetty jalommille ruhtinaille -- sydämen ja
neron ruhtinaille. Jokaista hengen lahjaa, jokaista ihmisluonnon
jaloa piirrettä, jokaista korkeata alaa, jolle ihmiset voimansa
omistavat, näyttää täällä edustavan kuulu nimi. Seuraus siitä on
omituinen sekoitus. Davoust ja Massena, jotka vaikuttivat niin monen
taistelutragedian ratkaisuun, ovat täällä, ja täällä on myös Rachel,
joka näyttämötragedian alalla saavutti yhtä suuren maineen. Täällä
lepää apotti Sicard -- mykkäin ja kuurojen ensimmäinen suuri opettaja
-- mies, jonka sydän oli avoin jokaiselle onnettomalle ja joka
pyhitti koko elämänsä onnettomain auttamiselle; ja vain lyhyen matkan
päässä hänestä sai vihdoinkin levon ja rauhan marsalkka Ney, jonka
myrskyiselle mielelle paras soitanto oli torven taistelupuhallus.
Se mies, joka sai aikaan julkisen kaasuvalaistuksen, ja eräs toinen
hyväntekijä, se, joka pani alulle perunanviljelyksen ja siten
tuotti siunauksen miljoonille nälkää näkeville maanmiehilleen,
he makaavat täällä, seuranaan Masseronon ruhtinas ja Taka-Intian
maanpakoon tuotuja kuningattaria ja ruhtinaita. Kemisti Gay-Lussac,
tähtitieteilijä Laplace, haavalääkäri Larrey, asianajaja Sèze ovat
täällä ja heidän seuranaan ovat Talma, Bellini, Rubini, de Balzac,
Beaumarchais, Béranger, Molière ja Lafontaine ja kymmeniä muita,
joiden nimet ja arvokas työ ovat yhtä tunnetut sivistyksen etäisissä
syrjäseuduissa kuin niiden kuninkaitten ja ruhtinaitten nimet, jotka
St. Denis'n marmoriholveissa nukkuvat iäistä unta.
Mutta Père la Chaisen tuhansien hautain joukossa on yksi, jonka
ohitse ei ainoakaan mies, nainen, nuorukainen tai impi kulje
pysähtymättä sitä katsomaan. Se on Abelardin ja Heloisen hauta --
hauta, jota on enemmän kunnioitettu, joka on laajemmalta tunnettu,
josta on enemmän kirjoitettu ja runoiltu, jonka vuoksi enemmän
itketty seitsemänsataa vuotta kuin ainoankaan toisen haudan vuoksi
kristikunnassa vain Vapahtajan hautaa lukuunottamatta. Kaikki, jotka
hautausmaalla käyvät, viivähtävät miettiväisinä sen luona; kaikki
nuoret ottavat siitä lähtiessään jonkun muiston mukaansa; kaikki
Pariisin nuorukaiset ja immet, joita vaivaa onneton rakkaus, tulevat
haudalle suremaan ja huokailemaan; moni onneton rakastaja tulee tänne
toivioretkelle etäisistäkin maakunnista itkemään ja valittamaan
suruaan ja eternellejä ja kukkaumppuja uhraamalla ostamaan tämän
haudan puhdistettujen henkien myötätunnon.
Menkää sinne milloin tahansa, aina tapaatte tällä haudalla jonkun
suruaan valittamassa. Menkää sinne milloin tahansa, aina näette
siellä näitä umppuvihkoja ja lakastumattomia eternellejä. Menkää
sinne milloin tahansa, aina tapaatte siellä Marseillesta tulleen
sorajunan korvaamassa, mitä ovat vieneet muistoesineitä anastavat
vandaalit, joiden lempi on karille ajanut.
Mutta kuka oikeastaan tuntee Abelardin ja Heloisen historian? Niitä
on sangen vähän. Nimet ovat jokaiselle tutut, mutta siinä onkin
melkein kaikki. Sanomattomalla vaivalla olen tähän historiaan
perehtynyt ja aion tässä kertoa sen, osaksi ilmaistakseni yleisölle
rehellisen totuuden, osaksi vakuuttaakseni osalle tästä yleisöstä,
että se on kuluttanut aivan hukkaan suuren määrän kauppansa tekevää
tunnetta.
KERTOMUS ABELARDISTA JA HELOISESTA.
Heloise syntyi seitsemänsataakuusikymmentäkuusi vuotta takaperin.
Luultavasti hänellä oli vanhemmat. Siitä ei kuitenkaan ole mitään
tietoa. Hän asui setänsä Fulbertin luona, joka oli Pariisin
katedraalin kanonikko. Mikä katedraalin kanonikko on, sitä en
oikein tiedä, mutta se hän vaan oli. Tuskinpa hän kuitenkaan oli
muuta kuin jonkinlainen vuorimörssäri, sillä raskaita kanuunia ei
siihen aikaan ollut. Riittäköön se, että Heloise asui tämän mörssäri
setänsä luona ja oli onnellinen. -- Suurimman osan lapsuudestaan hän
vietti Argenteuilin luostarissa. Tyttö sitten palasi setänsä luo
ja tämä opetti hänet kirjoittamaan ja lukemaan latinaa, joka oli
kirjallisuuden ja hienostuneen seuraelämän kieli niihin aikoihin.
Aivan samaan aikaan Pierre Abelard, joka jo oli tullut laajalta
kuuluksi puhetaidon opettajana, saapui Pariisiin perustamaan
puhetaidon koulun. Hänen aatteittensa alkuperäisyys, hänen
kaunopuheliaisuutensa, suuri ruumiin voimansa ja kauneutensa tekivät
sangen syvän vaikutuksen. Hän näki Heloisen ja immen kukoistava
nuoruus, kauneus ja viehättävä olento voittivat hänen tunteensa. Hän
kirjoitti immelle ja impi vastasi. Hän kirjoitti toisenkin kerran ja
impi jälleen vastasi. Hän oli nyt rakastunut ja tahtoi päästä immen
kanssa tuttavaksi -- puhua hänen kanssaan.
Abelardin koulu oli lähellä Fulbertin taloa. Hän pyysi Fulbertilta
lupaa saada käydä hänen luonaan. Tämä kunnon vanha tyhmeliini keksi
tässä harvinaisen tilaisuuden: hänen veljentyttärensä, jota hän niin
paljon rakasti, saisi samalla oppia tältä mieheltä, eikä hänen,
sedän, tarvitsisi maksaa siitä penniäkään. Semmoinen oli Fulbert --
kitupiikki.
Fulbertin etunimeä ei ainoakaan auktori mainitse. Mutta sopisihan
esimerkiksi George W. Fulbert siinä kuin jokin toinenkin nimi.
Pitäköön sen. Hän pyysi Abelardia opettamaan impeä.
Abelard otti ilolla tilaisuudesta vaarin. Hän tuli usein ja viipyi
myöhään. Eräästä hänen kirjeestään heti ensi lauseesta näkyy, että
hän, kylmäsydäminen konna kun oli, tuli tämän ystävällisen katon alle
nimenomaan ja vartavasten turmelemaan luottavan viattoman immen. Näin
hän kirjeessään sanoo:
"Minä en voi lakata ihmettelemästä Fulbertin yksinkertaisuutta:
Minä olin yhtä hämmästynyt, kuin jos hän olisi uskonut karitsan
nälkäisen suden valtaan. Heloise ja minä opiskelun varjolla
antauduimme kokonaan rakkaudelle ja opintomme meille hankki sen
yksinäisyyden, jota rakkaus etsii. Kirjat olivat edessämme auki,
mutta useammin puhuimme lemmestä kuin filosofiasta ja helpommin
tulivat huulillemme suutelot kuin sanat."
Ja pitäen täten pilkkana kunniallista luottamusta, jota hänen
turmeltunut vaistonsa piti "naurettavana yksinkertaisuutena", tämä
epämiehuullinen Abelard vietteli sen miehen veljentyttären, jonka
vieras hän oli. Pariisi pääsi asian perille. Fulbertille kerrottiin
se -- kerrottiin monelta taholta -- mutta hän ei ottanut sitä
uskoakseen. Hän ei voinut käsittää, kuinka mies voisi olla niin
turmeltunut, että käyttäisi vierasvaraisuuden pyhää suojelusta ja
turvallisuutta tehdäkseen tämänlaisen rikoksen. Mutta kun hän kuuli
katupoikain laulavan lemmenlauluja, joita Abelard oli Heloiselle
kirjoittanut, oli asia jo liian selvä -- lemmenlaulut eivät kuulu
kaunopuheliaisuuden ja filosofian opetukseen.
Hän karkoitti Abelardin talostaan. Abelard kuitenkin palasi salassa
ja vei Heloisen Palais'hen Bretagneen, josta hän oli kotoisin.
Siellä Heloise pian sen jälkeen synnytti pojan, jolle harvinaisesta
kauneudestaan annettiin liikanimeksi Astrolabe -- William G. Immen
pako sai Fulbertin raivoihinsa ja hän janosi kostoa, mutta pelkäsi
kostaa, koska Heloise olisi voinut tulla siitä kärsimään -- hän kun
vielä hellästi rakasti veljentytärtään. Lopulta Abelard tarjoutui
naimaan Heloisen -- mutta häpeällisellä ehdolla: avioliitto oli
pidettävä maailmalta salassa, jotta hänen papillinen maineensa jäisi
tahrattomaksi (jotavastoin Heloisen maine olisi jäänyt edelleenkin
häväistyksi). Se oli konnamaista. Fulbert huomasi tässä hyvän
tilaisuuden ja suostui. Saatuaan avioliiton toimeen hän päätti
pettää sen miehen luottamuksen, joka oli hänelle tämän juonen
opettanut: hän päätti paljastaa salaisuuden ja siten poistaa jonkun
verran siitä häpeästä, joka hänen veljentyttärensä maineen tahrasi.
Mutta veljentytär aavisti hänen juonensa. Hän ei alussa tahtonut
suostua avioliittoon; sanoi Fulbertin sitten ilmaisevan salaisuuden
pelastaakseen hänet, ja toiseksi hän ei tahtonut painaa alas
rakastajaa, joka oli niin lahjakas, jota maailma piti niin suuressa
kunniassa ja jolla edessään oli niin loistava rata. Se oli jaloa,
uhrautuvaa rakkautta, Heloisen puhtaan mielen mukaista, mutta se ei
ollut tervettä järkeä.
Mutta hänen täytyi suostua ja vihkimys toimitettiin salassa. Nyt
tuli Fulbertin vuoro! Hänen haavoitettu sydämensä oli vihdoinkin
saava parannuksen; kidutettu ylpeä mieli jälleen pääsevä lepoon;
nöyryytetty niska voisi jälleen oikaista itsensä. Hän julisti
avioliiton kaupungin korkeimmissa paikoissa ja iloitsi, kun häpeä oli
hänen huoneensa jättänyt. Mutta katso! Abelard kielsi avioliiton!
Heloise kielsi sen! Ihmiset, asian entisyyden tietäen, ehkä olisivat
Fulbertia uskoneet, jos vain Abelard olisi kieltänyt, mutta kun se
henkilö, jota se etupäässä koski -- tyttö itse -- kielsi, niin joutui
epätoivoinen Fulbert naurun ja pilkan alaiseksi.
Pariisin katedraalin kanonikkoparan suu jälleen tukittiin.
Viimeinen keino korjata hänen huonettaan kohdannut vääryys oli
menetetty. Mitäpä nyt? Ihmisluonto kuiskasi, miten kostaa. Hän kuuli
kuiskauksen. Historioitsija sanoo:
"Fulbertin palkkaamat roistot kävivät yöllä Abelardin kimppuun ja
silpoivat hänet kamalalla tavalla, jota ei voi kertoa."
Minä tästä lähden ja haen näiden "roistojen" viimeisen leposijan.
Kun löydän sen, vuodatan paikalle muutamia kyyneliä ja lasken
sille jonkun kukkavihkon ja eternellejä ja hankin työntökärryt ja
kuljetan sieltä pois jonkun verran soraa muistaakseni sitä, että
kuinka rikoksen tahraama näiden roistojen elämä lieneekin ollut,
yhden oikean teon he kuitenkin tekivät, vaikk'ei lain puustavi ehkä
antanutkaan sille tukea.
Heloise meni luostariin ja sanoi ikuiset hyvästit tälle maailmalle ja
sen huvituksille. Kahteentoista vuoteen hän ei kuullut Abelardista
mitään - ei kuullut edes hänen nimeään mainittavan. Hänestä
oli tullut Argenteuilin abbedissa ja siellä hän eli kokonaan
eristäytyneenä. Eräänä päivänä hän sattui näkemään Abelardin
kirjoittaman kirjeen, jossa tämä kertoi historiansa. Heloise itki ja
kirjoitti hänelle. Abelard vastasi ja puhutteli häntä "sisarenaan
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Jenkkejä maailmalla I - 09
  • Parts
  • Jenkkejä maailmalla I - 01
    Total number of words is 3320
    Total number of unique words is 1937
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 02
    Total number of words is 3625
    Total number of unique words is 1939
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 03
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 2125
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 04
    Total number of words is 3538
    Total number of unique words is 1958
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 05
    Total number of words is 3549
    Total number of unique words is 2063
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 06
    Total number of words is 3555
    Total number of unique words is 2054
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 07
    Total number of words is 3501
    Total number of unique words is 2041
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 08
    Total number of words is 3563
    Total number of unique words is 2108
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 09
    Total number of words is 3465
    Total number of unique words is 2088
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    34.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 10
    Total number of words is 3486
    Total number of unique words is 2066
    18.9 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 11
    Total number of words is 3518
    Total number of unique words is 2048
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    33.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 12
    Total number of words is 3503
    Total number of unique words is 2126
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 13
    Total number of words is 3504
    Total number of unique words is 2130
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    27.3 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 14
    Total number of words is 3522
    Total number of unique words is 2025
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 15
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 2068
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 16
    Total number of words is 3611
    Total number of unique words is 1958
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 17
    Total number of words is 3363
    Total number of unique words is 1981
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 18
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1975
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 19
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1989
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jenkkejä maailmalla I - 20
    Total number of words is 2995
    Total number of unique words is 1850
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.