Jaakoppi - 5

Total number of words is 3721
Total number of unique words is 1761
26.8 of words are in the 2000 most common words
36.9 of words are in the 5000 most common words
41.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
lattiasta ja kuiskasi: saanko tulla tänä iltana?
Toinen ei vastannut mitään; Törres kysyi uudelleen; mutta ei sittenkään
sanonut hän mitään, pujahti vaan hiljaa ja vikkelästi ylös rappusista.
Hän oli niin onnellinen ja samalla tuntui kummallinen ahdistus.
Millainen päivä tämä oli ollut! --
Kuinka hän oli ollut kaunis tuo poika -- ja niin väkevä -- ajatteli
hän, avatessaan vapisevalla kädellä korsettiaan.
Kun Törres tuli takaisin puotiin, aikoi hän hetikohta ruveta
laittelemaan ikkunoita; mutta hän jäi seisomaan ja vaipui ajatuksiinsa
tämän ylellisyyden edessä, joka ennen oli ollut rauhallisesti
suljettuna hyllyihin ja laatikoihin ja jonka hän nyt yhdellä käden
käänteellä oli lyönyt levälleen.
Oikeastaan oli tämä teko vastoin hänen varovaista
talonpoikaisluonnettaan. Mutta hänen mielessään kuvitteli jotain
samanlaista kuin nuo kirjavat kepit, joita hän nuoruudessaan oli niin
paljon ajatellut, kunnes sitten yhtäkkiä oli hänet vallannut se, että
näin juuri pitää laittaa kaupunkilaisille, noille hulluille ihmisille,
joilla on rahaa kuin roskaa ja jotka ostavat kaikkea, mitä näkevät.
Mutta kun hän aikoi ryhtyä uudelleen työhön, tunsi hän, ett'ei hän nyt
enää onnistuisi, kun tuo tyttö ei ollut läsnä. Ainoastaan hänen
silmäinsä alla sai hän kätensä tottelemaan.
Häneen tuli kirpeloiva kaipaus koko ruumiisen; hän ei voinut kestää
kauvemmin. Sammutettuaan liiat kaasuliekit ja kehoitettuaan pesuvaimoja
hyvin lämmittämään isoa uunia, että lattia olisi huomenna kuiva, veti
hän saappaat jalastaan ja hiipi ylisille.


IX.

Törres oli varmasti laskenut saavansa auringon paistetta tuoksi
suureksi päiväkseen; sentähden tuli hän hiukan alakuloiseksi, kun
aamulla varhain haparoi puolipimeän puotinsa läpi ottaakseen luukut
pois ikkunoista: ulkona oli raaka, kylmä ja pilvinen syyssää.
Hän alkoi työskennellä ikkunoissa; mutta kaikki oli muuttunut toiseksi,
kuin eilen illalla iloisen kaasun valaistessa; tuo kylmä harmaa valo,
joka imi pois heleyden kaikista väreistä, vei häneltä rohkeuden.
Hän seisahtui ja alkoi epäillä omaa itseään. Tokkohan tämä mihinkään
kelpaisi? Eiköhän kaikki ollut ihan hullua?
Mutta sitten kuuli hän neiti Thorsenin keveät askeleet ylhäällä
rapuissa. Hän juoksi häntä vastaan tuohon pimeään porstuaan; he
syleilivät toisiaan -- onnellisina kuin vastanaineet ja kaikki epäilys
oli samassa kuin pois puhallettu.
Mutta valoisassa puodissa ujostutti neiti Thorsenia, hän punastui ja
änkytti, kun Törres hyvin totisesti sanoi: "Tahdotteko auttaa minua --
neiti?"
Tämä oli sellaista ilveilyä; he olivat loistavan onnellisia, eikä
kukaan tiennyt siitä mitään.
Tuli sana herra Jesseniltä, ett'ei hän voi tulla vielä tänään; ja nyt
odottivat he jännityksellä rouva Knudsenia.
Hän seisahtui konttoorin ovelle -- aivan huumautuneena. Ensimmäinen
tunne, joka hänet valtasi, oli huoli kaikista noista tavaroista, jotka
olivat hänen ja jotka piti saada myydyiksi ja maksetuiksi.
"Mutta Herra Jumala tätä saippuan paljoutta!" huudahti hän ja seisattui
korkean kirjavan saippuatornin eteen, jonka Törres oli rakentanut
keskelle tiskiä; "meillä on aivan liika paljon saippuata!"
Törres näytti hänelle hymyillen, että torni oli ontto.
"Mutta varastossa!" -- sanoi rouva.
"Ei ole enempää kuin tämä", nauroi Törres.
"Te olette panneet kaikki esille?" -- hän ei ollut koskaan voinut
ajatella, että esillä pidettäisiin muuta kuin pikkunen näyte; "mutta
käykö tämä päinsä?"
Törres otti -- yhäkin hymyillen -- suuren paperirasian hyllyltä, jossa
oli koko rivi samanlaisia rasioita, avasi sen ja näytti rouvalle, että
se oli aivan tyhjä.
"Katsokaa -- rouva! Ihmisiin on saatava se luulo, että Cornelius
Knudsenin puoti on niin täpösen täynnä kaiken maailman mainioita
tavaroita, että ne ihan vuotavat yli omaa yltäkylläisyyttään."
Päivä alkoi ja rouva jäi puotiin. Häntä huvitti nähdä noita
hämmästyneitä kasvoja ja kuulla mitä ihmiset sanoivat, kun tulivat
sisään ja saivat nähdä muutoksen. Kaikki luulivat, että puotia oli
isonnettu, kun siinä katosta lattiaan oli vaan silmään pistäviä värejä
ja valkeita vaatteita.
Ja tuo uusi näytteille pano ikkunoissa, jonka Törres oli keksinyt, veti
väkeä puotiin; niitä lisäytyi vaan päivän kuluessa; mutta vasta
iltapäivällä, kun kaasu oli sytytetty, näyttäytyi puoti uutuutensa koko
komeudessa.
Yläpäässä, missä ennen oli ollut vaan hienompia naisten koristeita, oli
nyt näytteillä villalankoja ja valmiita villavaatteita yli koko tiskin
ja ylhäällä hyllyillä, jotka näyttivät olevan täynnä kaiken karvaista
ja kaiken hienoista villatavaraa.
Mutta suurin muutos oli kuitenkin tapahtunut alapäässä puotia, joka
ennen oli ollut puolipimeä. Siellä loisti nyt uusia kaasuliekkejä ja
koko osasto oli laesta lattiaan häikäsevän valkonen. Tänne olivat
Törres ja neiti Thorsen koonneet kaikki valkoset tavarat.
Hyllyiltä, jotka olivat täynnä serviettejä, riippui isoissa
laskoksissa leveitä damaskihuiveja aivan lattiaan saakka -- niinkuin
jäävirtoja; teehuiveja suurine kukkineen ja leveine reunuksineen,
rimsuniekkaserviettejä, jotka olivat silkkinauhoilla kiinni
sidotut; tiski oli peitetty hehkuvan valkosilla naisten ja lasten
alusvaatteilla; paitapitsejä, virkkauksia; nenäliinoja, valkeita
paitoja, -- yksi ainoa puhallus oli muuttanut tämän takanurkan mitä
mieluisimmaksi olopaikaksi naisille; ja puodin vanha kahtiajako oli
yhdellä ainoalla iskulla poistettu.
Siitä syntyi kieltämättä hiukan hämmennystä; mutta se oli Törresistä
mieleen; hän tahtoi juuri sitä, että ihmiset vähän aikaa
pyörästelisivät toistensa keskessä, ennenkun löytäisivät sitä, mitä
hakisivat; ja vähitellen tulikin yleisö lämpöseksi ja hyvälle tuulelle,
nuoret tytöt nauroivat ja juttelivat ääneensä, samalla kuin totiset
miehet, joiden piti ostaa totisia tavaroita, seisoivat naisten
ympäröiminä eivätkä oikein näyttäneet tietävän, hyväksyisivätkö vai ei.
Mutta olihan täällä Simon Varhoug -- niinkuin ennenkin; ja näytteitä
kaikesta, mitä halusivat, voivat he löytää edestään tiskiltä, valoisaa
oli täällä myös, niin että kyllähän tämä menetteli; oli vaan vähän
outoa liikkua täällä noiden hienojen naisten keskessä.
Rouva Knudsenin täytyi seisoa rahalaatikon ääressä koko kiireinen päivä
ja ottaa vastaan onnitteluja tuttavilta; ja illalla olivat sekä hän
että hänen palvelijansa aivan uupuneita.
Törres näytti hänelle riemuiten saippuatornin rauniot. "Mutta mitähän
herra Jessen on sanova?" arveli yhtäkkiä rouva Knudsen.
Pieni neiti Thorsen tuli yhtäkkiä totiseksi ja katsahti Törresiin,
mutta tämä vastasi aivan rauhallisesti:
"Minä soisin että Jessen tulisi huomenna, täällä tulee kyllä olemaan
tekemistä."
Kun päivä kului tällä tavalla Cornelius Knudsenin kaupassa, oli seinän
takana, Brandtin suuressa puodissa, hyvin hiljaista ja rauhallista.
Kauppapalvelijat joutivat juoksemaan kadulle tai tekivät he asiata
saadakseen katsoa naapurin uusia laitoksia ja väen tungosta siellä.
Mutta Gustaf Kröger itse ei huomannut mitään, ja kun Julia
päivällispöydässä rupesi kertomaan, että hän ja rouva Steiner olivat
käyneet katsomassa herra Voldin tekemiä muutoksia, katkasi hän puheen
eikä tahtonut kuulla enempää.
Kun hän sitten kuitenkin ruokalevon nukuttuaan laskeusi alas puotiinsa,
hämmästyi hän siitä, että oli näin vähän väkeä.
"Ilkeä ilma tänään; ihmiset pysytteleivät kotonaan", sanoi hän
sivumennen ensimäiselle konttoristilleen.
"Ihmiset kulkevat toista tietä tänään", vastasi tämä.
Kröger otti hattunsa ja meni ulos.
Näytteille pano ikkunoissa oli hänen mielestään kauhean ruma; mutta kun
hän aikoi mennä sisään tervehtimään rouvaa, näki hän lasiovesta, että
puoti oli täynnä väkeä ja että rouva itse oli siellä punakkana ja
tyytyväisenä rahalaatikkonsa ääressä. Hän päästi oven rivan ja meni
kotiinsa jälleen.
Mutta kun hän taas astui suureen ja hyvin järjestettyyn
kauppapuotiinsa, jossa ei ollut yhtä ainoata ihmistä, tuli hänen
mieleensä väkisinkin ajatus siitä, että tässä nyt alkaa kilpailu
elämästä ja kuolemasta; ja hän tiesi kyllä, kenen on syy siihen. --
-- Anton Jessen oli saanut tietää suuresta mullistuksesta puodissa
ystäviltä, jotka olivat käyneet hänen luonaan iltasilla. Hän tuli
sentähden seuraavana aamuna hyvin varustettuna saapuville, aikoi
kohdella tuota uudistusta hyvin ylenkatseellisesti ja oli varma
saavansa rouvan vakuutetuksi siitä, että tuollainen typerä tapa
sirottaa kaikki ympäri puotia, on hienon kauppaliikkeen häviö.
Hänen periaatteensa oli päinvastoin se, että rasiat ja tavarapakat ovat
otettavat alas hyllyltä sellaisella katseella, että myyjä tällä kertaa
tekee erityisen kunnian ostajalle näyttäessään hänelle tavarata, joka
on jotain aivan erikoista. Tuolla tavalla oli hän voittanut monta
voittoa Brandtistakin, jonka tavaroista muuten oli se maine, että ne
ovat mitä hienoimpia.
Hän tuli niin varhain puotiin, että kauppa ei vielä ollut oikein
alkanut; mutta Törresillä ja muilla oli täysi työ järjestäessään
eilisen liikkeen tuottamaa sekasortoa.
Keskelle puotia jäi hän seisomaan hattu päässään, ja katseli
pilkallisesti pitkää tiskiä pitkin: sitten sanoi hän äänenpainolla,
johon oli jo harjoitellut matkalla:
"Pankaa paikoilleen kaikki; -- tiski puhtaaksi!"
Neiti Thorsen oli saanut ikäänkuin lyönnin rintaansa, kun hän tuli
sisään; hra Jessenillä oli vielä suuri vaikutus häneen ja hän seisoi
nyt kalpeana ja liikahtamatta paikaltaan; eivät muutkaan näyttäneet
aikovan totella.
Herra Jessen'in kasvot alkoivat värähdellä ja suupielet vapisivat; hän
nosti pienen hienon keppinsä ilmaan ja löi sillä tiskiin:
"Täällä on siivottava, sanon minä. Kuka täällä käskee -- te vai minä?"
hän katsoi Törresiä suoraan silmiin.
Mutta Vold tekeytyi ihan rauhalliseksi ja hymyili pilkallisesti:
"Minä luulen, ett'ei meistä täällä käske kumpainenkaan."
"Sepähän nähdään!" huusi herra Jessen ja juoksi konttooriin. Puotiin
tuli väkeä ja kauppa kävi; mutta joka kerta kuin kuului ääniä
konttoorista, katsahti neiti Thorsen Voldiin; hän tunsi, että nämä
hetket ratkaisisivat hänen kohtalonsa; mutta ei hän voinut mitään
arvata Voldin kasvoista; hän teki työtä iloisesti ja reippaasti,
niinkuin ei olisi mitään tulossa.
-- Niinpiankun herra Jessen tapasi rouvan, alkoi hän puhua nopeasti ja
kiivaasti, silmät kiihkeinä.
Rouva Knudsen keskeytti hänet:
"Niin, se oli hullusti -- herra Jessen! minä myönnän, että minun olisi
pitänyt puhua teidän kanssanne, ennenkun minä --"
"Ei -- se ei ole kaikista pahinta -- rouva! mutta" --
-- "Mutta" -- jatkoi rouva -- "minä en itsekään aavistanut, että
muutos --"
"En minä nyt puhu muutoksesta, minä tahtoisin puhua ---" sanoi hän
synkästi.
"Mutta minun täytyy kuitenkin myöntää", sanoi taas rouva, "että se
tähän saakka näkyy menevän" --
"Minä olen puhunut paljon äitini kanssa -- viime aikoina --
tulevaisuudestani --"
Rouva Knudsen koetti vielä torjua sitä, jonka hän tunsi olevan tulossa;
mutta toisen sisällinen mielen kuohu tulvasi nyt yli reunojensa. Herra
Jessen unohti arkuutensa tuntiessaan ainoastaan sen, että kaikki
riippui nyt vaan tästä hetkestä ja että hänen täytyi voittaa. Ja kun
nyt kaikki asianhaarat pakoittivat saavuttamaan häntä, kuvasi hän
vapisevalla kiihkolla, kuinka kaikki hänen unelmansa aina olivat
harhailleet rouvan ympärillään, kuinka hän rakasti häntä, ja kuinka
hänen vanha äitinsä siunaisi sitä päivää, jolloin hän tällä tavalla
tekisi hänen poikansa onnelliseksi.
Rouva Knudsen oli monta kertaa ajatellut, kuinka hänen kävisi, jos hän
vielä tapaisi miehen, joka huumaisi hänet rakkautensa koko kiihkolla;
mutta vaikka tämän sanoissa olikin intohimoa, tunsi rouva kuitenkin --
melkein omaksi ihmeekseen, että hän yhä enemmin kylmeni kuta enemmän
toinen puhui.
Loukattu itserakkaus ja hiukan sairas mielensä antoivat herra Jessenin
sanoille väärän soinnun; se oli kovaa kuohua, se oli palavaa rukousta;
mutta se ei ollut tuo rakastunut mies, -- jonka rouva Knudsen huomasi
melkein mieliharmikseen.
Hän nousi pulpettinsa äärestä, meni sisähuoneen ovelle ja sanoi
kuivasti ja arvokkaasti:
"Herra Jessen! minä kiellän teitä puhumasta minulle tällä tavalla --
muuten täytyy meidän erota."
"Hyvä!" huudahti tämä yhtäkkiä jonkunlaisella naurulla, "erotaan sitten
heti, -- jos te sallitte."
"Olkaamme nyt järkeviä -- herra Jessen!"
Mutta nyt oli Jessen yhtäkkiä muuttunut tuoksi hemmotelluksi lapseksi,
joka kuolemakseenkin tahtoo ajaa kaikki äärimmäiseen huippuunsa; hän
tahtoo olla tuo hyljätty ja pilkattu; hän tahtoo sälyttää selkäänsä
kaikki -- kuta enempi sen parempi; kerran koittaa kai sekin päivä,
jolloin huomataan, mihin Anton Jessenkin kelpaa!
Ja samassa syöksyi hän ulos konttoorista, läpi puodin, tervehtimättä ja
hyvästiä sanomatta, äidin luo, saamaan lohdutusta suruunsa. --
-- Muutaman ajan kuluttua istui pankinjohtaja Christensen johtokunnan
peremmässä huoneessa ja hieroi isoa paksua nenäänsä odottaessaan
erästä, jota hän oli lähettänyt kutsumaan luokseen.
Kun nyt Törres tuli sisään, katsoi Christensen häntä kätensä alta ja
merkitsi mieleensä, että tuo nuori mies oli kalpea ja hänen katseensa
epävarma. Sitten osoitti hän Törresille paikan lähellä omaa
nojatuoliaan; mutta Törres istuutui vähän pelonalaisesti hymyillen
ovensuutuolin äärimmäiselle huipulle.
"Olen usein nähnyt teidän käyvän pankissa -- herra Törres Vold!
varsinkin viime aikoina --"
"Niin, meillähän on useita papereita täällä kulkemassa --"
"Minä en nyt puhu Cornelius Knudsenin papereista", keskeytti
pankinjohtaja kuivasti, "olen seurannut teidän omia sisäänpanojanne
suurella mielihyvällä."
"Ne ovat -- herra pankinjohtaja! -- ne ovat kovin vähäpätöisiä",
vastasi Törres ja vääntelihe tuolillaan.
"Jaa, ei ne ole niinkään vähäisiä summia, joita kauttanne on pantu
pankkiin viimeisten --"
"Mutta ne eivät ole minun rahojani", alkoi Törres innokkaasti ja pyyhki
hikeä otsaltaan.
-- "Viimeisten kuukausien kuluessa", jatkoi pankinjohtaja
rauhallisesti.
"Mutta ne eivät ole minun rahojani -- herra pankinjohtaja!" huudahti
Törres, "minä olen vaan muiden asiamies" --
"Tietysti ne eivät ole teidän rahojanne -- kaikki", sanoi Christensen,
ikäänkuin olisi hän kummastellut tuota intoa, "minähän kyllä ymmärrän,
että nuori mies teidän asemassanne ei ole voinut koota niin paljoa,
vaikka hän olisi kuinkakin -- hm! -- kuinkakin säästäväinen."
Taas hieroi hän nenäänsä, samalla kuin salaa tarkasteli Törresiä
kätensä alta.
Törresin sisuksissa nytkähti; tuo mies tietää kaikki ja minä olen
kokonaan hänen vallassaan.
Oli näet käynyt siten, että hän sittenkun oli tullut ensimmäiseksi
mieheksi puodissa, oli pääomaansa kartuttaakseen sijoittanut koko
joukon pikkusummia Christensenin pankkiin ja keksityille nimille. Hän
valitsi kernaimmin kotipaikkansa Snörtevoldin läheiset talot ja laittoi
omasta päästään etunimiä, joita siellä ei löytynyt. Siten oli hänellä
jo monet vastakirjat pankissa, vaikka hänen omaa nimeään ei näkynyt
missään.
Mutta pankinjohtajan nenä oli kyllä jo haistanut, mistä laatikosta ne
nuo rahat tulivat, se selvisi Törresille samassa, -- hän istui tuolin
äärimmäisellä huipulla -- valmiina juoksemaan tiehensä tai
heittäytymään maahan ja pyytämään armoa, -- hän ei itsekään tiennyt
mitä tekisi.
"Teillä lienee hyvä nimi kotipuolessanne, kun niin monet eri henkilöt
uskovat säästönsä teidän haltuunne", sanoi johtaja hetken
äänettömyyden kuluttua.
Törres ei saanut sanaa suustaan vastaukseksi.
"Se on aina hyvä merkki, kun nuori mies nauttii omaistensa luottamusta.
Minä harrastan hyvin nuorten voimain kehittymistä kaupungissamme."
Ei koskaan elämässään ollut Törres ollut niin epävarma. Leikkiikö se
tuo suuri mies hänen kanssaan ennenkun musertaa? -- eli mitä ihmettä
hän tarkoittaa?
"Minä näen", sanoi pankinjohtaja hymyillen, "että istutte siinä ja
ajattelette, mitä tarkoitusta varten olen kutsunut teidät tänne
yksityiseen huoneeseni -- vai kuinka? -- Te olette epävarma?"
Tätä kidutusta ei Törres voinut kauvemmin kestää; tuo hieno verkko,
johon hän tunsi olevansa kiedottu, suututti häntä, hänen luontoperäinen
uhkamielisyytensä puhkesi esiin ja asettuessaan päättäväisesti tuolin
koko istuimelle, kysäsi hän pankinjohtajalta vasten naamaa:
"Onko teillä ehkä jotain epäilystä?"
"Epäilystä! --" huudahti pankinjohtaja ja hypähti vähän tuolillaan;
"minä en ymmärrä mitä tarkoitatte? -- epäilystä minkä johdosta? -- vai
niin! te ajattelette noita vekseleitä; mutta minä vakuutan teille, minä
uskon, että Cornelius Knudsenin liike on aivan varma, varsinkin kuin se
on yhteydessä G. Krögerin endossementin kanssa; mutta kun olette
ensimmäinen mies leskirouva Knudsenin luona, pitäisi olla teidänkin
etunne saada tuo velka vähenemään; se on suuri kyllä; mutta minulla ei
suinkaan ole mitään pelkoa -- tai epäilystä -- niinkuin te sanoitte."
Puhuessaan oli pankinjohtaja noussut ja mennyt ikkunan luo. Mitään noin
kömpelöä ei hän ollut koskaan tavannut, ja hän sai paljoa huonommat
ajatukset tuosta "nuoresta voimasta". Hänen tapansa oli muutoin se,
että kun hän näki jonkun nuoren miehen edistyvän, tuli hän sille avuksi
neuvoillaan, joista hän sittemmin otti moninkertaisen maksun, mutta
niiden piti toki olla viisaampia kuin tuo tuossa.
Törres taas käytti sitä aikaa kuin tuo toinen katsoi ulos kadulle
kootakseen ajatuksiaan. Hänhän oli ollut ihan perikatonsa partaalla,
yksi sana lisäksi ja hän olisi paljastanut sekä itsensä että
salaisuutensa. Niin hullusti ei kuitenkaan ollut käynyt; tiesipä taikka
aavisti pankinjohtaja kuinka paljon tahansa, ei hän ainakaan tahtonut
häntä tilille siitä, mistä hän oli saanut nuo rahansa. Ja kaikkeen
muuhun oli Törres kyllä valmis vastaamaan.
"Ei -- katsokaas! miksi olen teidät kutsuttanut tänne", alkoi nyt
pankinjohtaja uudelleen ystävällisellä äänellä, "minä näet -- niinkuin
jo sanoin -- harrastan nuorien voimien edistymistä kaupungissamme; ja
kun teillä jo on niin suuri luottamus omaistenne kesken, niin saatte
varmaankin tulevaisuudessa yhä enemmän varoja käytettäväksenne."
"Minä toivon sen -- herra pankinjohtaja."
"Ja sentähden tahtoisin tarjota teille apuani ja neuvojani."
"Minä en voi kyllin kiittää --"
"Ei, ei -- minä hyvin mielelläni autan eteenpäin nuoria voimia", sanoi
pankinjohtaja, istuutui taas nojatuoliin ja selitti herra Voldille,
kuinka säästöön pano kyllä saattaa olla hyvä keino vanhoille
piioille, mutta että nuorten voimain, jotka tahtovat vaikuttaa
kaupungin kohottamiseen, tulisi panna pääomansa myöskin kaupungin
kauppayrityksiin, laivoihin, teollisuuslaitoksiin ynnä muihin
semmoisiin.
Nyt oli Törres kokonaan mukana ja huokasi helpoituksesta. Hän tunsi
hyvin kyllä pankinjohtajan vanhan kepposen: houkutella kokemattomia
ystäviä ostamaan epäedullisia laivain osuuksia ja arveluttavia
osakkeita. Hän oli valmistunut olemaan varuillaan tämän vaarallisen
miehen houkutuksia vastaan, joka nähtävästi oli arvannut noiden
keksittyjen nimien oikean laidan ja aavisti hänen salaisuutensa; mutta
hän pitäisi kyllä varansa.
Sentähden oli hän olevinaan hyvin halukas ja taipuvainen ja kiitti
lupauksesta saada rahansa hyvin sijoitetuiksi; mutta hän ei tarttunut
mihinkään varmaan tarjoukseen, kun hän yhäkin väitti ettei hänellä
itsellään ole mitään pääomaa; mutta jos hän saisi rahoja käsiinsä, ei
hän suinkaan olisi jättävä käyttämättä pankinjohtajan ystävällistä
avuntarjousta. Sillä puheella erosivat he toisistaan tällä kertaa.
Pankinjohtaja istui hetkisen ja mietti. Hän oli huomannut, kuinka
viekkaasti tuo nuori mies sijoitti rahansa, mistä hän oli ne saanut,
sitä ei Christensen'in tarvinnut kauvan tuumia; olihan hän itsekin
kohonnut tyhjästä. Sentähden oli hän hämmästynyt Törresin kömpelyyttä,
jota oli ollut melkein mahdoton olla ymmärtämättä. Tuo "nuori voima"
voisi mahdollisesti tulla rikkaaksi; mutta ei hän koskaan tulisi
kohoamaan niille kukkuloille, joilla pankinjohtaja oli ja hallitsi.
Mutta Törres Voldille oli tämä kohtaus tärkeä tapaus, joka kohotti
hänet yhdellä kertaa monta askelta entistään ylemmäksi. Että hänet oli
kutsuttu yksityiseen keskusteluun kaupungin ensimmäisen rahamiehen
kanssa, se oli äärettömän suuri kunnia hänenlaiselleen puotipojalle; ja
se vahvisti ensiksikin hänen asemansa Knudsenilla.
Hän oli kyllä herra Jessenin yhtäkkiä erottua tullut liikkeen
johtajaksi, kun ei ollut muitakaan saatavana. Mutta rouva ei ollut
ollenkaan varma, että hän täysin kykenisi tähän tehtäväänsä. Siihen
tuli lisäksi, että Gustaf Krögerillä aina oli jotain pahaa sanottavaa
Törresistä.
Ainoastaan harvoin pistäytyi Kröger enää hänen konttoorissaan; ja kun
hän viimeisen kerran oli siellä, oli hän ilmoittanut, että Jessen oli
otettu Brandtille, -- hän ei ollut voinut tehdä muuten -- sanoi Kröger,
näinä aikoina, kun kaikki näkyy muuttuvan kilpailuksi.
Sen rouva Knudsen kyllä näki, että Törres Vold oli mainio myymään, ja
tavarain vaihto lisääntyikin suuresti syksypuoleen; mutta käsittäisikö
hän noita kirjoja? ja kaikkia noita vekseleitä, joita rouva ei koskaan
ymmärtänyt muuten kuin että hän aina epäili, olisiko tehtävä niin
taikka näin? ja silloin ei hän tullut avutta toimeen.
Mutta keskustelu pankinjohtajan ja Törresin välillä, niinkuin tämä sen
kertoi, rauhoitti häntä suuresti. Tuo suuri mieshän oli neuvotellut
hänen kauppapalvelijansa kanssa niinkuin nuoremman liikemiehen kanssa,
jonka mielipiteille hän pani arvoa.
Myöskin muut ihmiset alkoivat jonkunlaisella uteliaisuudella katsella
nuorta Voldia. Ne, jotka tunsivat hänet, ja jotka tähän saakka olivat
pitäneet häntä vaan tavallisen näppäränä talonpoikaispoikana, ne
rupesivat nyt arvelemaan, eikö hänessä kuitenkin olisi jotain
merkillistä, koska suuri pankinjohtajakin oli suvainnut hänet huomata.
Ja vähitellen alkoi tuo nuori mies syrjäisessä asemassaan tulla
tunnetuksi; hänen nimeään mainittiin, ja niin kuin aavistuksena
keräytyi tämän uuden nimen ympärille jotain siitä kunnioituksesta, joka
kasvaa ihailuksi, ja päättyy nöyrimpään palvelukseen, kun tuollainen
n.s. omatekoinen mies nousee tyhjästä ja yhtäkkiä näyttää nuo kaksi
tyhjää kättä, joilla hän tietenkin oli aloittanut, täynnä
käsittämättömällä tavalla hankittua kultaa.
Kaikki tämä taas puolestaan vaikutti vapauttavasti Törres Voldin tähän
saakka vähäiseen toimintaan. Nyt ei hänen enää tarvinnut niin
huolellisesti salata rahojaan kuin ennen ja sijoittaa niitä
epävarmoihin yrityksiin; hän voi laajentaa lainausliikettään ja turvata
asemansa joka taholta, kun hän aina esiintyi muiden asiamiehenä.
Sillä kadottaa rahoja, sitä hän ei voinut, s.o. hän tuli aivan
sairaaksi siitä. Oli tapahtunut pari kertaa, että hän ei voinut saada
takaisin omiaan; ja silloin tuli hän aivan epätoivoihinsa, ei käynyt
syönti eikä saanut unta silmiinsä. Vasta sitten kun hän oli aivan varma
siitä, ettei hän enää saisi penniäkään velkamieheltään, rauhoittui hän
jotakuinkin; mutta hän pani tappiot tarkasti mieleensä ja laski niitä
usein päässään yhteen pitääkseen varovaisuuttaan valveilla.
Kun nyt jotkut -- ja niitä oli merkillisen monta -- tarvitsivat pari
sataa kruunua, niin voi Törres Vold epäluuloa herättämättä hankkia
rahat kolmen kuukauden vekseliä vastaan, samalla kuin molemmin puolin
oletettiin, että nämä rahat oli hän saanut hoitaakseen joltain kaukana
asuvalta tuttavalta.
Silloin tällöin saattoivat kuitenkin jotkut toverit, joiden kesken
tällaiset salaisuudet eivät olleet niin salaisia, totipöydän ääressä
viitata rouva Knudsenin rahalaatikkoon.
Mutta Törres nauroi itse muiden mukana; hän tiesi, ettei täällä ollut
ketään, joka todenteolla olisi uskaltanut heittää ensimmäisen kiven.
Mutta muualla ei kuulunut minkäänlaista epäilystä; ja jos joku
ymmärtämätön perheen emäntä kysyikin mieheltään: "Mutta mistä ihmeestä
saa tuollainen puotipoika rahoja?" -- niin vastattiin viranomaisella
äänellä:
"Nuori T. Vold on tavattoman teräväpäinen, pankinjohtajakin suosii
häntä."
-- Sitäpaitse ei Törres ollut yhtenäkään päivänä laiminlyönyt
kastelemasta kättään rahalaatikossa. Hän ymmärsi, että kaikista
varminta on ottaa aina ja yhtä tasaisesti; ja kun hän eroitti pois oman
osansa, otti hän aina lukuun sen päivän menekin ja mukautui sen mukaan.
Mutta tuon suuren voiton jälkeen ei hän ainoastaan ottanut omaa osaansa
mutta pidätti myöskin sen määrän, minkä hän laski herra Jessenin
entiseksi osaksi ja siten syntynyt summa lisääntyneen kaupan aikana,
jonka hän luki omaksi ansiokseen, ei ollut niinkään pieni.
Hän työskenteli innokkaammin kuin koskaan ennen ja melkein
huumautuneena omasta onnestaan kaikilla tahoilla. Kaikki, mitä hän oli
uneksinut, hän saavutti; hänellä ei ollut enää juuri mitään aikomuksia,
sillä kaikki kävi niin nopeasti; hänen rahansa kasvoivat joka päivä ja
hän oli ihastuksissaan sievästä leikkikalustaan. Myöskin neiti Thorsen,
joka loisti onnesta, veti väkeä puotiin; täytyi lisätä palvelusväkeä ja
tilata uusia tavaroita.
Kilpailu Voldin ja Knudsenin välillä huvitti pian koko pitäjää; ja
naiset väittelivät missä vaan tulivat yhteen, näistä kahdesta
liikkeestä.
Tuosta kömpelöstä talonpoikaispojasta, joka oli tullut kaupunkiin kaksi
vuotta sitten, ei nyt ollut muuta jälellä kuin leveä ja voimakas
vartalo ja leveä maalaismurre. Elämä oli nyt auki hänen edessään,
kaupunki oli jo kuin puoleksi valloitettu ja kaikki se menestys, joka
hänellä oli ollut, huimasi hänen päätään; eikä hän uskonut enää
oleviksi niitä aukkoja, jotka erottavat ihmiset toisistaan.
Törres Vold antoi tänä syksynä ehdottaa itsensä klubbinkin jäseneksi ja
tulikin valituksi Gustaf Krögerin suureksi harmiksi.
Pelotti häntä kuitenkin hiukan, kun hän ilmaantui ensimmäisiin klubbin
toimeen panemiin tanssiaisiin. Hän oli kyllä käynyt tanssikoulun ja
kunnostanut itsensä loppiaisissa. Mutta naisia oli siellä vaan neiti
Thorsen ja hänen laisiaan.
Mutta täällä esitettiin hänet yhtäkkiä vanhalle piispanrouva
Hagerupille, jonka hän tähän saakka oli nähnyt ajavan omassa vaunussaan
hienoihin turkiksiin käärittynä; ja toinen emännistä oli itse kuuro,
tuomarin rouva, jonka irtohampaisiin piti olla tottunut jos mieli pysyä
totisena. Siellä oli pormestari ja sotakomisarius univormussaan;
luutnantit tarkastivat häntä kiireestä kantapäähän ja ylioppilaat
painoivat vaaleat päänsä yhteen kuiskaillen pilkallisesti!
Törres alkoi taas uskoa aukkoja oleviksi; mutta hän liikkui taitavasti
juuri rajalla, pysyttelihe alussa aivan syrjässä ja tanssi ainoastaan
niiden kanssa, joita muut eivät tanssittaneet. Vanhat naiset antoivat
hänestä sen arvolauseen, että oli hän aika somannäköinen
talonpoikaispojaksi.
"Herra Vold -- rouva Steiner" -- eräs isännistä esitti heidät
toisilleen.
"Minä olen päättämällä päättänyt, että minun täytyy saada tutustua
teihin", sanoi rouva ja tarjosi Törresille kätensä.
Törres ei voinut muuta kuin hymyillä ja kumartaa.
"Tule tänne -- Julia! -- salli minun esitellä, minä olen tunkeutunut
herra Voldin tuttavuuteen."
Julia Kröger lähestyi -- kauniimpana kuin miksi hän luuli hänen voivan
tulla -- punottavana ja ystävällinen hymyily noilla vähän kuivahkoilla
kasvoilla. Jolla Blomkin yhtyi seuraan; ja Törres oli yhtäkkiä
kaupungin hienoimpien naisten keskessä: Tulla Arentzin, Dalia Within,
Assen ja Brassen ja Trutta Maribon sekä Dada ja Didi Brunin; rouva
Steiner esitteli hänet heille kaikille; nimittäen häntä:
"Minun löytöni -- herra Vold!"
Soitettiin franseesiin ja herrat juoksivat noutamaan naisiaan.
"Onko teillä naista, herra Vold? -- Eikö? -- Mainiota! Kas tässä,
Julia! Korvaukseksi onnettomasta luutnantistasi" ja tuossa tuokiossa sai
rouva Steiner heidät käsikäteen, samalla kuin hän itse asettui
vastapäätä oman kavaljeerinsa luutnantti Filtvadtin kanssa. Tämän
eroittamaton ystävä ja sotatoveri luutnantti Toftema oli juuri määrätty
saattamaan sotakomisariusta kotiansa, joka aina oli nuorimman
luutnantin tehtävä.
Kun he seisoivat paikoillaan, sanoi Törres hyvin hämillään: "Suokaa
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Jaakoppi - 6
  • Parts
  • Jaakoppi - 1
    Total number of words is 3724
    Total number of unique words is 1823
    26.7 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 2
    Total number of words is 3786
    Total number of unique words is 1747
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 3
    Total number of words is 3906
    Total number of unique words is 1681
    27.5 of words are in the 2000 most common words
    36.9 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 4
    Total number of words is 3789
    Total number of unique words is 1740
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 5
    Total number of words is 3721
    Total number of unique words is 1761
    26.8 of words are in the 2000 most common words
    36.9 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 6
    Total number of words is 3740
    Total number of unique words is 1685
    27.2 of words are in the 2000 most common words
    37.7 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 7
    Total number of words is 3713
    Total number of unique words is 1802
    26.8 of words are in the 2000 most common words
    38.6 of words are in the 5000 most common words
    43.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 8
    Total number of words is 3626
    Total number of unique words is 1783
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 9
    Total number of words is 3630
    Total number of unique words is 1724
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Jaakoppi - 10
    Total number of words is 3224
    Total number of unique words is 1662
    27.3 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.