Iltalampun ääressä I - 12

Total number of words is 3592
Total number of unique words is 1871
24.7 of words are in the 2000 most common words
35.3 of words are in the 5000 most common words
40.2 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
liikutuksen kyyneliä. Niin pian kun professori oli lopettanut, hiipi
hän heti kiireesti ulos; heillä tosin oli sama tie, mutta hän pelkäsi
professorin piankin luulevan, että hän tahtoi tupata hänen seuraansa.
Eräänä kauniina toukokuun iltana sattui kuitenkin niin, että Magna tuli
viivähtäneeksi erään tuttavansa vuoksi, ja kun hän tuli kadulle, seisoi
professori rappusten luona, nähtävästi odotellen. -- Meneekö neiti
suoraa päätä kotiin? kysyi hän.
-- Niin olen ajatellut.
-- No sittepä voimme mennä yhdessä.
Magna sävähti varsin iloiseksi, hän toivoi varmaan taasen kerran
saavansa puhella hauskasti hänen kanssaan. Mutta toivo petti,
professori käveli äänetönnä hänen rinnallaan. Magna tunsi vallan
häpeävänsä häntä, mutta kiitollisuus hänen esitelmistään -- jotka juuri
nyt loppuivat -- täytti hänen lämmintunteisen, nuoren sydämmensä. Hän
ei voinut vaijeta: -- En tiedä, kuinka teitä oikein kiittäisinkään,
herra professori, sanoi hän vihdoin hiljaa. Nämä hetket, joina olen
teitä kuunnellut, ovat olleet minulle oikeita juhlahetkiä, te olette
antanut minun hengelleni siivet.
Lempeä hymyily kirkasti äkkiä professorin vakavia kasvoja: -- Se oli
kaunis tunnustus, se palkitsee minun uutterat valmistukseni, vastasi
hän. Mutta tiedättekö vaikka teilläkin olisi ollut osaa sen
onnistumiseen?
-- Ah voi, mitenkä se olisi -- te unohdatte kuinka tietämätön minä
olen! huudahti hän iloisesti. -- Kaikki, mitä täällä olen oppinut, sen
olen oppinut teiltä.
-- Oletteko kuulleet tuota hiukan kulunutta vertausta hammasrattaasta
suuressa maailmankoneessa, jossa kaikki hampaat suuremmassa tai
vähemmässä määrässä tarttuvat toisiinsa?
Magna nyökäytti päätään.
-- Se sisältää syvän totuuden. Elontiellä tapaavat ihmiset toisensa ja
aivan tietämättään vaikuttaa yksi toiseen arvaamattoman tuntuvasti.
Heidän tiensä ei jälemmin useinkaan enää satu yhteen, mutta tuo ainoa
kohtaus on vaikuttanut kentiespä koko elämän juoksuun.
Magna näytti kummastuneelta: -- Luulen ymmärtäväni teitä, sanoi hän.
Kun minä vanhenen ja katsahdan kehitykseni vaiheisiin, niin en koskaan
voi unohtaa sitä hyötyä kuin meidän tapaamisestamme on ollut minulle,
mutta miten voin minä olla teille hyödyksi?
Magnan kysymys saattoi hänet melkein epäilykseen. -- Te olette lapsi,
te ette ymmärrä minua enkä minä voi selittää sitä teille! huudahti hän
melkein kiihkeästi.
Magna katseli häntä ihmetellen, mutta hänestä tuntui pahalta, että
professori aina vaan piti häntä lapsena, joka ei häntä ymmärtäisi. Ja
kuitenkin luuli hän tuntevansa yhtä tarkkaan kuin hänkin, tuntevansa
jokaisen suonenlyönnin, jokaisen hermon sisimmässään. Hän olisi niin
mielellään tahtonut ilmaista sen hänelle, mutta professori oli jo
rauhoittunut ja käveli ainoastaan hiukan nopeammin.
-- Suokaa anteeksi, pyysi professori, katsellen häntä sanomattomalla
lempeydellä. Luulen hiukan hermostuneeni rasittavasta työstä, äiti sitä
juuri eilen surkutteli. Ja hän oli oikeassa, ainakaan teidän, lapsen,
nähden ei minun sopisi kiivastua, mutta itse asiassa tarkoitan minä
teille hyvää -- parempaa kuin te kenties voinette aavistaakaan. Minä
tahtoisin itse mielelläni kärsiä, kunhan vain teidän nuoruudenilonne ja
kevyt sydämmenne säilyisi.
Professori hymyili hänelle, mutta tuo hymyily sai Magnan melkein
kyyneliin, nyt oli hän taas tuo sama ystävällinen, rakastettava,
ihmeteltävä professori. Magna otti hänen kätensä omiinsa ja puristi
sitä sydämmellisesti, sitte juoksi hän professorin edellä rappusia
ylös, he olivat jo kotona.
* * * * *
-- Oliko sinulla hauskaa eilen keilanheitossa, Magna? kysyi Sanni
eräänä iltapäivänä kun tytöt puuhailivat käsitöittensä kanssa salissa.
-- Kyllä, varsin hauskaa, vastasi puhuteltu, kokonaan vaipuneena uuden
pitsikudoksen salaisuuksiin, joita neiti Schneider hänelle paraillaan
opetti.
-- Eikö keilanheitto sitte Magnasta olisikaan synnillistä? huomautti
Alli terävästi. -- Kaikki huvithan sinun mielestäsi ovat hyljättäviä.
-- Enpä tiedä sitä niin tarkoin, vastasi Magna hyväluontoisesti.
-- Mutta sinähän et käy koskaan teaatterissa ja vihaat tanssia kuin
ruttoa.
-- Päin vastoin -- päin vastoin -- jos vain minun ilontunnelmani etsisi
niin raisun ilmaisutavan, niin ei omatuntoni suinkaan panisi sille
esteitä, selitti Magna nauraen.
Professori istui keinutuolissa ja seurasi tarkkaavasti keskustelua
levitetyn sanomalehtensä takaa.
-- Minä en ole koskaan opetellut tanssimaan, sanoi Magna; vanhemmat
arvelivat kaiketi, että minulla on muuta hyödyllisempääkin opittavaa.
Mutta joulukuusen ympärillä ja heinärukojen päällitse osaan minä kyllä
hypähdellä; ja se on tanssia sekin.
-- Villikansoilla on myöskin uhritanssinsa! -- Alli nykäytti
olkapäitään ylenkatseellisesti.
-- Siitäpä sen näet, että tanssia on niin perin monta lajia.
Kaikkien täytyi nauraa, Magnan iloisuus oli aivan vastustamaton.
-- Mutta vakavasti puhuen, miks'et sinä käy teaatterissa? kysyi Sanni,
kumartuen pöydän yli.
-- Niin, vakavasti puhuen, kuten sinä sanot -- vastasi nuori tyttö
ystävällisesti -- on minulla useita ja tähdellisiä syitä pysyä poissa.
Minun isäni ei käy koskaan teaatterissa periaatteen vuoksi, hän ei
tosin ole minua kieltänyt menemästä, mutta minä tiedän miten hän toivoo
minun menettelevän sen suhteen. Näepäs, ystäväiseni, tuntuu niin
hauskalta noudattaa niiden tahtoa, joita rakastamme ja kunnioitamme.
Sanni näytti ällistyneeltä: oman huvinsa, omain mielitekojensa
uhraaminen jonkun elävän olennon edestä maan päällä, näytti hänestä
kerrassaan ihmeeltä.
-- Luonnollisesti pidät sinä itsekin teaatteria tuommoisena syntisenä
huvituksena, sinä kun olet semmoinen pyhimys, sanoi Alli.
-- Teaatterin suhteen olen minä liian kokematon, voidakseni lausua
mitään varmaa, vastasi Magna, jonka onnistui hillitä Allin pistelevän
puheen synnyttämä närkästys. Sitä paitsi arvelen, että jokaisen pitäisi
tämmöisissä tapauksissa ottaa omatuntonsa neuvonantajaksi, sillä se,
joka jo on toiselle vahingoksi, ei toiselle ole miksikään haitaksi.
-- Sinä olet liiaksi totuuden ystävä, pikku ystäväni, voidaksesi pitää
semmoisista huveista, tuumaili neiti Schneider.
-- Mutta me emme halua enää useampia siveyssaarnaajia! kivahti Alli.
Professori oli tällä välin lähennyt ja istuutunut Magnan viereen. --
Teaatteri on kuitenkin sivistyksen välittäjä, lieneekö isänne katsellut
asiaa koskaan siltä kannalta -- alkoi hän. En tarkoita, että papin
tulisi käydä oopperoita kuuntelemassa, sillä se soveltuu huonosti hänen
arvokkuudelleen, mutta myöntää täytyy, että draamallisen taiteen
suurteokset ovat aina ammoisista ajoista vaikuttaneet hienon ja jalon
havaitsemisaistin kohottamiseksi. Sillä on syvällinen vaikutus, se
tahtoo elävänä luoda katselijan eteen ihmiselämän monen monissa
kirjavissa värivivahduksissaan. Se loihtee eteemme todellisuuden
valtavalla voimallaan, sekä hyvän että pahan, rakkauden, vihan,
sankariuden ja raukkamaisuuden, salakavalimmat vehkeet sekä
suuremmoisimmat sankarityöt.
-- Niin kyllä, jos ms vain saamme nähdä puhdasluontoisia kappaleita,
vaikuttaa kyllä teaatteri jalostavasti, sanoi neiti Schneider.
-- Minä en myöskään ajattele mitään semmoista viheliäistä
nurkkatuotetta, jota voidaan tarjota ylen hienostuneelle, pilauneelle
yleisölle, sanoi professori lämpimästi. Minä tahdon vain huomauttaa,
mikä suuri tarkoitusperä teaatterilla on sivistyneiden kansojen
keskuudessa, nimittäin elävin piirtein kuvata kansojen elämää ja
vaiheita ihmishengen elähyttämiseksi ja jalostamiseksi.
-- Mutta miksi sinä itse käyt niin perin harvoin teaatterissa, kun
kerran sitä niin innokkaasti puolustat? kysyi Alli.
Professori antoi katseensa vaipua ja istui hetken äänettä. -- Minä
pelkään näyttäväni epäjohdonmukaiselta, sanoi hän viimmein. Minusta ei
teaatteri ole likimainkaan semmoinen kuin se pitäisi olla ja sen
lisäksi en minä voi pitää siitä hairahduttavasta tavasta, millä
draamallisia kappaleita esitetään. Jos minä esim. menen katsomaan
jotain lemmikkirunoilijani teosta, jota minä yksin lukeissani olen
ihastuneena ihmetellyt; minä näen kappaleen henkilöiden esiintyvän ja
alan seurata kiintymyksellä kappaleen kulkua, mutta silloin -- hän
pysäytti puheensa hetkiseksi -- silloin himmenee kappaleen loisto.
Minä en näe ruhtinaita enkä valtiomiehiä, jaloja sankarittaria
tai viheliäisiä juonittelijoita, vaan -- taiteilijoita, joita
mahdollisesti edellisenä päivänä olen tavannut jossain juomalassa tai
taiteilijattaria, jotka -- hänen kasvoilleen hivahti sievonen pimento.
-- Miks'et jatka? huudahti Alli, -- minä toivoin juuri saavani kuulla
jonkun pisteliään kaskun elämästä kulissien takana.
-- Anteeksi, niitä asioita en minä ole koskaan liioin tuntenut, sanoi
hän kylmästi.
-- Oi, ja minä kun luulin, että sinä kerrankin olisit puhunut oikein
suoraa kieltä, sanoi Alli nauraen. -- Me nykyajan tytöt kyllä voimme
kuulla yhtä ja toista haitatta, sen voin sinulle vakuuttaa, ja jos
Magna punastuu, niin eipä haitaksi, jos hänenkin silmänsä avautuisivat.
Ihanteiden aika on mennyt!
Professori katseli häntä kylmästi: -- En epäile ollenkaan, että ainakin
sinä, Alli sisko, olet kokonaan unohtanut punehtumisen, vastasi hän
terävästi.
-- Mutta etkö tiedä, että meidän aika vaatii, ett'ei nainenkaan saa
kulkea peitetyin silmin, sanoi Alli kärsimättömästi. -- Kaikki kulkee
eteenpäin, pitäisikö meidän yksin seisoa paikallamme. Ei, kiitos herra
Vitikan, joka hankki minulle ajanmukaisia kirjoja, näen nyt varsin
selvästi.
-- Ja nämä kirjat -- mainittakoon sivumennen Arne Garborg ja Zola --
ovat luonnollisesti tehneet sinut äärettömän onnelliseksi, sanoi
professori musertavan ivallisesti -- elämän vihlovin viheliäisyys, sen
kurjin loka, puettuna pessimismin mustimpaan pukuun, se on varmaankin
ollut suureksi siunaukseksi sinun siveelliselle olemuksellesi.
-- Niin, luonnollisestikin vaadit myös sinä tuota suloista
naisellisuutta, viattomuutta kyyhkyslakassa, semmoista, joka ei tiedä
mitään eikä saa tietää mitään.
-- En, Alli, sitä moitetta minä en omista -- professori oli kohonnut
seisoalleen. Päin vastoin tahdon minä, että tiede tarjoo rikkaita
aarteitaan tasan sekä miehelle että naiselle, että se tarjoo heille
parhainta ja jalointa, mitä se aartehistossaan omaa. Mutta se tiede,
jota sinä harrastat, ei opeta kellekään elämän syvyyksiä -- sakoisessa
lähteessä on aina likaista vettä.
-- Meidän ei siis tule edes aavistaa, että pahaa on olemassa, sitä
vähemmin olla sitä näkevinämme, sanoi Alli. -- Suo anteeksi, mutta
semmoinen ulkokullattu minä en tahdo olla. Ainoastaan silloin, kun
tunnemme maailmaa kaikin puolin, voimme olla apuna maailman
parantamisessa.
-- Mutta sinusta ei ole semmoisiin suurtöihin, vastasi professori
kuivasti. Sitä paitsi luulen, että kypsyneelle naiselle näyttää elämä
itse synnin, syvine, surullisine seurauksineen, hän tuntee ja kärsii
noiden pahuuden voimien alla huokailevien olentojen kanssa ja
semmoisella naisella on useita keinoja niiden auttamiseksi. Ei
tietämätön, mutta tahraton, niin minä tahtoisin sen olevaksi, lisäsi
professori vakavasti; -- älkää luulko myöskään, että minä pidän miehiä
onnellisina sen vuoksi, että olot saattavat heidät useammin pahan
kanssa tekemisiin, sillä kukaan, joka rapakkoisella tiellä käy, ei
säily aivan tahratonna. Elämän peloittavin puoli onkin juuri se, että
paha tunkeutuu kaikkialle, yksinpä jaloimpiinkin harrastuksiin, ja sitä
emme voi auttaa. Mutta palataksemme puheemme alkuun, myöskin teaatterin
jaloa tarkoitusta pyrkii saastuttamaan tuo sama turmiota tuottava
voima. Se vaikuttaa jossain määrin turmelevasti yleisöön, mutta sitäkin
enemmin itse taiteen harjoittajiin.
-- Niin, teaatteri on luisu ja ohdakkeinen tie monelle, sanoi neiti
Schneider.
-- Korvaako sitte sen tarkoitus noiden monien ihmissielujen perikadon?
kysyi Magna hiljaan.
-- Siitä asiasta kirjoittavat siveysopettajat vielä aikaa myöten
tutkimuksia, vastasi professori vältellen.
Magna katseli ajatellen häntä, hän piti paljon useimmista professorin
ajatuksista, niissä oli henkistä terveyttä ja raittiutta, mutta
kuitenkin puhui ja ajatteli hän kuin siveellisesti puhdasaatteinen
ihminen, ei niinkuin kristitty, ei niinkuin hänen isänsä. Hän huomasi
kyllä kaiken inhimillisen puutteellisuuden, tunsi synnin ylivallan,
mutta ei tahtonut tietää mitään Hänestä, joka oli tullut
puutteellisuuksia poistamaan ja kukistamaan pahuuden juuria.
Professori huomasi selvästi nämä ajatukset Magnan ilmeikkäillä
kasvoilla ja hänen huulensa liikahtivat, juuri kuin hän olisi tahtonut
jotain sanoa. Mutta hän loi pikaisen silmäyksen ympäristöönsä eikä
virkkanut mitään, vaan nousi ylös ja otti sanomalehtensä.
Sanni, joka tämän hänen mielestään ikävän keskustelun aikana pikimmiten
oli silmännyt muutamia sivuja erästä romaania, kumartihe taasen pöydän
yli ja sanoi: -- Mutta ylioppilaskonserttiin sinä tulet huomenna
kaikissa tapauksissa, Magna, niin vähän kun muuten välitätkin huveista.
Ja sinähän olet jo useita viikkoja iloinnut siitä. Muistatko miten
ihastunut sinä olit jousineljäkön esitykseen talvella ja simfoniaan,
jota kuunnellessa minä olin vähällä nukkua.
-- Se oli todellakin ihanaa! huudahti Magna eloisasti.
-- Herra Vitikka lupasi hankkia meille pääsyliput, niistä tulee
varmaankin tiukka, sanoi Alli.
-- Mitäpä vielä, minä luulen varmasti, että Levinit kyllä hankkivat
Magnalle pääsylipun, heidän serkkunsa on M. M:sti, korjasi Sanni.
-- Kiitoksia, mutta minä en aijo mennä sinne, sanoi Magna matalalla
äänellä.
-- Miksikä et?
-- Minä tiedän kyllä -- huusi pieni Kerttu, joka juuri tuli sisään --
Magna sanoi muuan päivä, ett'ei hänen varansa riitä konserteissa
käyntiin, sillä hän aikoo kotiinmennessään ostaa niin kalliin kirjan
isälleen tuliaisiksi.
-- Vaiti, pikku ystäväiseni!
-- Niin, mutta se on ihan totta, sinä itse sanoit.
-- Vaikka, mutta --
-- Etkä sinä aijo ostaa uutta hattuakaan, sillä sinä aijot -- -- --
Magna painoi hymyellen sormensa tuon pikku rupattelijan huulille. --
Kas niin, kiitoksia, hyvä neiti -- luulenpa, että tämän pitsin
salaisuus on jo muistissani. Miten iloiseksi äiti tuleekaan, hän
tarvitsi juuri tämmöisen reunuksen nukkatäkkiinsä. Tuhansia kiitoksia!
Keskustelu loppui ja seura hajausi pian tämän jälkeen salista.
* * * * *
Seuraavana iltapäivänä istui Magna yksinään salin ikkunan ääressä
ja kirjoitti kirjettä kotiinsa, ilmoittaakseen omaisilleen
kotiintulopäivänsä. Kapteeninrouva valmisti keittiössä sillisallaatia
iltaseksi ja muut olivat jo aikoja sitten lähteneet konserttiin,
saadakseen hyvät istumatilat.
Hän ei tosin tahtonut sitä itselleenkään myöntää, mutta sittekin tuntui
hänen rinnassaan jonkunlainen kaipaus noihin kauvan odotettuihin
huveihin. Mutta hän oli kerran tehnyt päätöksensä, hän tahtoi hankkia
isälleen muutaman arvokkaan jumaluusopillisen teoksen, jota hän kauvan
oli halunnut itselleen ja jonka Magna äskettäin oli sattunut huomaamaan
kirjakaupan ikkunassa. Mutta sitä hän ei voinut ostaa ilman pienittä
uhrauksitta, varsinkaan kun hänellä oli menoja kaikenlaisiin kesää
varten ostettaviin koulukirjoihin ja työaineihin. Mutta mikäli hän
eteni kirjeensä kirjoittamisessa ja lausui ilonsa lähenevästä
jälleennäkemisestä, sikäli kirkastui heidän olemuksensa hänen sisäisen
silmänsä edessä. Hänen sydämmensä alkoi sykkiä niin nopeasti ja hän
tunsi, että paljon suuremmatkin uhraukset niiden edestä, joita hän
rakasti, olisivat tuntuneet hänestä vähäpätöisiltä.
Hän pysäytti hetkiseksi kirjoituksensa ja hänen silmänsä seurasivat
pienen auerpilven kulkua kevättaivaalla. Samalla avautui ovi ja
professori astui kiireisesti sisään: -- Oletteko valmis seuraamaan
minua konserttiin, neiti Roos?
Magna hymyili: -- Minä en ole aikonut mennä sinne ollenkaan, sanoi hän.
-- Mutta minä olen ostanut jo meille pääsyliput, samoin äidille, jos
häntä haluttaa tulla; meillä on hyvät numeroidut tilat. Mutta kaikissa
tapauksissa on jo aika lähteä, jos mieli kuulla alusta pitäin.
Magnan silmät loistivat, hän ei löytänyt sanoja ilmaistakseen iloaan ja
kiitollisuuttaan, hän ainoastaan tarttui professorin molempiin käsiin,
kuten tapansa oli, ja puristi niitä kiihkeästi.
Professori hymyili: -- Kunhan minä saisin vain äidistä selvän.
-- Minä menen häntä hakemaan! ja tuulena riensi hän pois, mutta tuli
kohta takaisin, hengästynyt kapteeninrouva mukanaan.
-- Mitä nyt on oikein kysymyksessä, Hugo, Magna puhuu jostain
laulajaislipuista, minä en käsitä ollenkaan -- läähätti eukko.
-- Minä olen ostanut teitä varten, äiti, pääsylipun tämä illan
laulajaisiin, mutta kenties teitä ei haluta tulla mukaan?
-- Ettäkö minua ei haluttaisi! -- Mutta katsohan, Hugo, Eriikan täytyy
mennä hakemaan tärkkivaatteita ja Allin kenkiä ja muuten minulla ei ole
edes hattua, ompelijatar kun näki hyväksi narrata minua. Ja aivan
avopäin minä en voi tulla, ymmärräthän.
-- Siinä tapauksessa vaihetamme pääsylipun joksikin muuksi, joka sopii
paremmin äidille, sanoi professori pilaillen -- hänestä oli äidin
kielto milt'ei mieleen. Mutta Magna juoksi päällysvaippaansa hakemaan
ja oli iloissaan jotta hän äskettäin oli tullut ostaneeksi uudet,
vaaleanharmajat hansikkaat; nyt ne olivat parhaiksi. Vasta kun he
tulivat kadulle, johtui hänen mieleensä, miten jokapäiväiseltä hän
näyttäneekään tuon aito hienon, uljaan professorin rinnalla ja perin
alakuloisena kääntyi hän seuraajaansa ja sanoi lapsellisesti: -- Voi,
miten hyvä te sentään olette, kun tulette laulajaisiin minun kanssani;
ajatelkaahan, että minulla on päässäni vanha talvihattu, ainoastaan
hansikkaat menevät mukiin, lisäsi hän empien.
Professori loi häneen kummallisen katseen: -- Luuletteko, lapsi, että
minä katselen hattuanne muulla kuin ilolla, ajatellessani, että nuori
tyttö voi kieltää jonkun korukappaleen hämmästyttääkseen isäänsä
rakkaalla lahjalla. Minusta nähden te olette varsin hyvin puettu.
Magna, joka ensin punastui, huomatessaan että professori todellakin oli
kuullut Kertun ajattelemattoman puheen, rauhoittui tästä hänen
vakuutuksestaan ja astui varsin rauhallisena hänen rinnallaan
parhaille tiloille täytetyssä laulajaissalissa. Ja nyt tempasi laulu
hänet koko taikavoimallaan mukaansa, hän ei huomannut ollenkaan mitä
ympärillään tapahtui. Mutta kun professori katseli noita vaihtelevia
tunteenilmauksia, jotka kuvastuivat hänen kirkkaissa silmissään, tuntui
hänestä, ett'ei komeimpainkaan keväthattujen somistamat kasvot vetäneet
vertoja Magnan elontuoreutta ja onnea säteileville piirteille,
Magna ei puhellut paljon eikä koettanut vuolaalla sanatulvalla
ilmoittaa tunteitaan, mutta kun hän katsahti professoriin, ilmaisivat
hänen kosteat silmänsä paremmin kuin kaunopuheisimmat sanat, miten
onnellinen hän oli. Kerran tarttui Magna hänen käteensä ja puristi sitä
hiljaa, professori ailahti hiukan, mutta vastasi sitte lujalla
puristuksella, pitäen aivan huomaamattaan koko jälellä olevan illan
tuota pientä, vakavaa kätöstä omassaan.
-- Minä en voi koskaan unohtaa tätä ihanaa iltaa! huudahti Magna
huoahtain heidän palatessaan kotiin kevätillan vaaleassa hämyssä.
-- Ja minä, sanoi professori, kadun aina, ett'en ennemmin valmistanut
teille hiukan enemmin musikaalista nautintoa -- ajattelematon
itsekkyys! Myös minulle jää tämä ilta muistoksi koko elämäni ajaksi.
Magna katsoi tutkivasti hänen liikutuksen hillitsemistä ilmaiseviin
vaaleihin kasvoihinsa.
-- Hän ei ymmärrä minua, ajatteli professori, hän on kun hienon,
viheriän verhon suojaama kukannuppu, ei tunne auringon suutelojen
tenhoa, ja minun ei suinkaan tule herättää häntä niitä tuntemaan.
Muutamia päiviä myöhemmin seisoi Magna, matkalaukku olalla riippuen,
rautatien etusillalla. Hänen ympärillään oli kapteeninrouva, tytöt ja
kaikki hoitolaiset, nuo kaksi äskenleivottua ylioppilasta tulisivat
hänelle matkatovereiksi.
Nyt tuli professorikin, päivän sanomalehdet kädessään, ja pyysi Magnan
seuraamaan häntä siihen vaunuun, jonka professori oli hänelle valinnut.
Siellä oli jo Magnan muut kapineet, pieni matkakori seisoi nurkassa
makeisilla ja hedelmillä täytettynä -- professori oli pitänyt huolta
kaikista -- ja tavattoman suuresta paperitötteröstä ilmausi äkkiä mitä
ihanin ja tuoksuavin, oikeista ruusuista, kieloista ja reseetoista
laitettu kukkavihkonen.
Professori laski sen kiireisesti hänen käteensä: -- Kukat virkistävät
teitä pitkällä matkallanne, sanoi hän. Ne eivät lakastu aivan pian,
katsokaahan, minä en voi kärsiä noita luonnottomia teräslankavihkoja,
tässä vihkosessa on jokaisella kukalla oma luonnonvartensa.
Magnan silmät kostuivat ja kirkkaita pisaria putoeli kädessään olevalle
kukkavihkolle. -- Te olette niin tavattoman hyvä minulle, kuiskasi hän,
isä ja äiti ovat teille niin kiitollisia; -- oi, jospa te kerran
tulisitte meille ja antaisitte heidän itse ilmaista kiitollisuutensa,
he voisivat tehdä sen paremmin kuin minä!
-- Pyydättekö te, Magna, kutsutteko todellakin kotiinne? professorin
kasvoilla väikehti säteilevä hymyily.
-- Ah, niin, te olisitte meidän rakkain vieraamme!
-- No siinä tapauksessa minä vielä tulenkin sinne, hyvästi! Soi
kolmannen kerran ja lähtövihellys kuului. -- Hyvästi Magna, jos te
tietäisitte! Sanokaa yksi ainoa kerta -- sanat uupuivat -- Hugo,
tavoitteli hän.
Hän puristi rajusti Magnan kättä, tämä katsahti ihmetellen häneen,
mutta sitte levisi hänen poskilleen syvä puna ja hänen nuoret kasvonsa
säteilivät omituisesti. -- Hyvästi -- Hugo -- kuiskasi hän. Mutta
professori ei kuullut sitä, hän seisoi jo etusillalla, sillä juna oli
alkanut hitaasti liikkumaan.
Magna riensi ikkunaan, hän ei itkenyt enää, vaan vihjoi iloisesti
valkealla nenäliinallaan. Mahtoiko professori huomata sitä? -- Hänen
takanaan seisoivat nuo nuoret ylioppilaat ja heiluttaen valkeita
hattujaan, huusivat he: Eläköön Helsinki, eläköön kaikki kauniit tytöt,
eläköön, eläköön!
Juna kiiti pois ja professori seisoi yksinään paikallaan yhteen
puristetuin huulin. -- Minä olin todellakin houkka, mumisi hän, mutta
semmoiset jäähyväiset voivat saada ihmisen hupsuksi. Nähnenkö sinua
enää koskaan Magna -- rakkaani!
* * * * *
Professori Bruunilta Magna Roosille.
Heidelberg 20/VII 188--.
Magna!
Kaksi kuukautta on kohta vierähtänyt siitä kun teidät viimmeksi näin.
Kuten tulitte tietämään, olen viettänyt jonkun aikaa matkoilla,
rientänyt paikasta toiseen, rientänyt levottomalla nopeudella. Mihin?
Sitä en tiedä itsekään, tuntuu vain, kuin olisi joku minua ajanut yhä
etenpäin. Vihdoinkin olen asettunut tähän vanhaan yliopistokaupunkiin,
jossa ylioppilaat polvi polven jälkeen ovat haaveilleet ja laulaneet
Neckarin rannoilla.
Täällä on kaunista; älkää kuitenkaan luulko, että rupeisin teitä
vaivaamaan innostuneilla kuvauksilla ja siten houkuttelemaan kauniille
huulillenne hymyilyä, hymyilyä kuivalle professorille, joka on
antaunut haaveilemaan, nuoruuden-unelmia uinailemaan. Ja kuitenkin on
tuo professori houkka, totuuden sanoakseni. Muistatteko meidän
jäähyväisiämme, minä olin epätoivoinen, minun sydämmessäni vallitsi
silloin yksi ainoa tunne, lämpimin, tulisin rakkaus sitä nuorta tyttöä
kohtaan, jonka kohtalo oli minun tielleni johtanut. Älkää kummastelko
tätä epäjohdonmukaisuutta, vaan sallikaa minun kertoa erään yksinäisen
miesraiskan elämänvaiheet, kenties huomaatte, ett'ei hänen
houkkamaisuutensa olekaan niin nurinkurista.
Aina lapsuudesta pitäin on luonteeni ollut suljettu ja erillään
pysyttelevä ja kotonani ei kukaan ole ymmärtänyt minua. Minun isäni oli
kunnon mies, mutta samalla niin hurjan innokas tiedemies, ett'ei
häneltä riittänyt vähääkään aikaa ainoan lapsensa hyväksi. Äitini te
tunnette, hän on hyväntahtoinen olento, mutta hänellä ei ollut
semmoista lempeää lujuutta, jolla hän olisi osannut kiinnittää itseensä
aran, vaiteliaan pojan ja siten koittanut herättää hänessä luottamusta.
Isäni kuoleman jälkeen jouduin holhoojani hoitoon. Hän oli
lahjomattoman rehellinen ja kunnokas mies, mutta vanhoihin,
erakkomaisiin tapoihinsa piintynyt. -- Vähää myöhemmin meni äitini
toisen kerran naimisiin miehen kanssa, jonka luonteen kehnouden yksin
semmoinen kokematon pojannallikka, kuin minä silloin olin, voi helposti
huomata, vaikk'en koskaan asunut hänen luonaan. Joukko sisarpuolia
kasvoi, kaikki aivan vieraita minulle ja kasvatettiin ilman pontta ja
tarkoitusta. Minä jäin yksin ja juuri tämä yksinäisyys synnytti minussa
katkeruuden, mikä vihdoin valtasi koko olemukseni.
Minä olin nuori ja taloudellisessa suhteessa turvattu, minua ei
kiinnittänyt mikään hellä side; ilman uskonnollisen vakaumuksen tukea,
ilman lapsuudenuskon muistoja antausin minä elämän taisteluun. Minä
luotin yksinomaan omiin voimiini, eipä siis kummastelemista, jos
useammin hävisin kuin voitin. Minuun vaikutti kuitenkin vaistomaisesti
siveyden voima, se etsi minua turmion tieltä ja pienintäkin poikkeusta
siveyslain vaatimuksista pidin rikoksena. Minä en antaunut viettien
orjaksi, vaan minusta tuli epäluuloinen ivailija, joka terävästi
tarkkailee maailman monikirjavaista elämää. Kyllästyneenä tuohon
halpamaisuuteen ja onttoon tyhjyyteen, jota tarkasteleva silmäni
huomasi kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla, antausin vihdoin tieteitä
tutkimaan ja aloin ymmärtää isääni, joka tutkimisessa löysi ainoan
tyydytyksensä.
Minä olen viettänyt onnellisia hetkiä kirjojeni ääressä, se
myönnettäköön, ja minun miehiselle kunnianhimolleni ovat työni hedelmät
antaneet tyydytystä. Mutta minun sydämmeni on jäänyt tyhjäksi ja
kylmäksi, se aivan suonenvetoisesti kouristui joka kerta kun minussa
heräsi kysymys: tämmöistäkö elämä on, eikö sillä ole mitään enempää
tarjottavaa. Ja joka kerta tukehutin minä tuon kysymyksen: semmoista on
elämä ja semmoiseksi se jää. Minä uurastin eteenpäin -- en nopeasti ja
kevein askelin, kuten jotkut onnelliset -- vaan kuten väsynyt vaeltaja
erämaata kulkeissaan. En toivonut koskaan tapaavani tuoksuavaa kukkaa
yksinäisellä erakkopolullani, vaan silloin -- silloin tapasin minä
aavistamatta eräissä viattomissa silmissä tuon puhtaan loisteen.
Ja juuri te, Magna, tuoksuavan metsäkukan tavoin virkistitte nääntyneen
vaeltajan sielua. Luottavasti kuin lapsi lähenitte te tuota itseensä
sulkeunutta miestä, jota muut väistivät. Minä sain pilkistää teidän
sieluunne, lukea kuin selväpainoista kirjaa, jossa ei löytynyt
ainoatakaan epäselvää riviä, vaan puhtautta ja totuutta jok'ainoassa
sanassa. Ensi kertaa puhalsi minun kylmettyneen sydämmeni lävitse
leyhkeä kevättuulahdus, verho putosi silmiltäni ja koko elämä
näyttäytyi minulle uudessa valossa.
Te herätitte minussa jälleen uskon totuuden voimaan, osoititte
aavistamani ihanteet ja neuvoitte minut runsaille aarteille, joiden
arvoa ette kenties itsekään oikein ymmärtänyt. Mutta mikä teille oli
yksinkertaista ja luonnollista, kaikki, mitä te uskoitte ja toivoitte,
kaikki nuo, joita minä olin koko elämäni turhaan etsinyt, ne voin minä
vasta ankaran taistelun jälkeen omata. Mutta ne tulivatkin nyt minun
kalliimmaksi omaisuudekseni ja ainoastaan se, joka minun laillani
pitkät ajat on saanut kiviä leivän asemesta, voi käsittää iloani.
Niin, minä olin onnellinen, minä olisin tahtonut, että te olisitte
ollut aina luonani suuntaamassa ja elähyttämässä elämätäni. Mutta te
olitte nuori ja minä en tahtonut eroittaa teitä ikäistenne seurasta;
niin vaikealta kuin tämä minusta tuntuikin, oli teidän ilonne kuitenkin
minulle kaikkein kallein.
Vaikeammaksi muuttui minulle taistelu kun minun sydämmeni
äkkiarvaamatta alkoi sykkiä kauvan uinuneen rakkauden syviä tunteita,
kun minä opin rakastamaan teitä, ikämme erilaisuudesta huolimatta. Oli
hetkiä, jolloin minun rakkauteni, ensimmäinen rakkauteni -- oi, älkää
naurako vanhan miehen tunnustukselle -- tahtoi katkaista kaikki siteet,
kun sanat polttivat huuliani, mutta teidän kirkkaiden lapsensilmienne
yksi ainoa katse sai minut pysähtymään.
Voisinko minä häiritä teidän onnellista tietämättömyyttänne, pakottaa
teitä selitykseen, joka teidän hienotunteisuudellenne olisi tuntunut
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Iltalampun ääressä I - 13
  • Parts
  • Iltalampun ääressä I - 01
    Total number of words is 3529
    Total number of unique words is 2036
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 02
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1935
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 03
    Total number of words is 3560
    Total number of unique words is 1901
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 04
    Total number of words is 3694
    Total number of unique words is 1831
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 05
    Total number of words is 3585
    Total number of unique words is 1860
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 06
    Total number of words is 3627
    Total number of unique words is 1890
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 07
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 1836
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 08
    Total number of words is 3656
    Total number of unique words is 1939
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 09
    Total number of words is 3632
    Total number of unique words is 1954
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 10
    Total number of words is 3568
    Total number of unique words is 1887
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 11
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 1892
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 12
    Total number of words is 3592
    Total number of unique words is 1871
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 13
    Total number of words is 3677
    Total number of unique words is 1934
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 14
    Total number of words is 3630
    Total number of unique words is 1895
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 15
    Total number of words is 3676
    Total number of unique words is 1888
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 16
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 1896
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 17
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1919
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 18
    Total number of words is 3691
    Total number of unique words is 1863
    25.3 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 19
    Total number of words is 1285
    Total number of unique words is 768
    30.8 of words are in the 2000 most common words
    39.3 of words are in the 5000 most common words
    43.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.