Iltalampun ääressä I - 08

Total number of words is 3656
Total number of unique words is 1939
25.5 of words are in the 2000 most common words
35.4 of words are in the 5000 most common words
40.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
toiselle puolelle hautaa tuon alaslasketun esiripun taakse ja siten
vakuuttautua rakkaittemme kohtalosta, mutta meillä on oikeus rukoilla
heidän edestään ja rukous suo samalla meidän omille sieluillemme toivoa
ja vapautta Jumalassa.
* * * * *
Vuosi oli mennyt menojaan, kevään kukat olivat kaunistaneet pojan ja
veljen hautaa tuolla hiljaisella hautuumaalla, syksyn sumut olivat sitä
ympäröineet ja talven lumi juuri parhaillaan levitteli sille pehmyttä,
valkeaa vaippaansa.
Anna oli kesän ajalla seurannut neuvosmies Hellsbergiä tämän kylpy- ja
terveyslähdematkoilla ja sitte kotimatkalla pysähtynyt pääkaupunkiin
muutaman rakkaan kummitätinsä sisaren luokse. Se oli myöskin
neuvoksettaren tointa, että tuo nuori tyttö joutui heidän
matkueeseensa, hän nimittäin piti tarpeellisena muuttaa tämän
suojattinsa uusiin oloihin, sillä nuo surulliset kotoiset olot: veljen
kuolema ja siitä syntynyt kaipuu, olivat heikontaneet hänen
terveyttään. Hänen sekä ruumiinsa että sielunsa kaipasi toista
ympäristöä, uusia, vereksiä vaikutteita ja vanhemmat, jotka tekivät
kaikki minkä voivat ainoan elossa olevan lapsensa eteen, olivat
vilpittömän kiitollisia voidessaan jättää hänet noiden vanhain kelpo
ystäväinsä huostaan.
Neuvoksettaren sisar, muuan professorin leski, kuului piiriin, joka oli
tunnettu sekä teräväsilmäisestä älystään että syvästä, vakavasta
suunnastaan, ja häneltä sai Anna useita hyviä vaikutteita ja
kokemuksia. Tuo täällä nuorten tyttöjen kesken huomattava
työteliäs elämä antoi hänelle paljon ajattelemisen aihetta. Hänen
kotikaupunkinsa, kovin ahtailta tuntuvine oloineen, ei olisi hänelle
suotuisa työvainio, mutta hän ei tahtonut siitä huolehtia, Jumala kyllä
näyttää hänelle jonkun vaatimattoman toimialan, jolla hän voi olla
toisten hyödyksi.
Reippaana ja elpyneenä palasi Anna kotiinsa ja huomasi siellä kaikki
olevan ennallaan. Isä askarteli vanhaan tapaansa rakkaassa
konttoorissaan ja äiti oli aivan kuin ennen, ompeluyhdistyksen
ja kokousten keskuksena, hänen viljavissa hiuksissaan ei ollut
ainoatakaan harmajaa karvaa ja hänen terve hipiänsä antoi hänen
kasvoilleen vielä kauniin ja nuorekkaan sävyn, mutta noissa kirkkaissa
silmissä voi toisinaan aivan kuin vahingossa huomata väsymyksen ja
kärsimyksensekaisen ilmeen, joka ilmaisi, että tämän äidinsydämmen
sisimmässä sopukassa asui esikoistaan kaipaava suru, joka ei koskaan
enää katoaisi. Kuitenkin haihtui tämä ilmaus niin äkisti, että
ainoastaan Annan herkkä silmä voi sen huomata, ja hän taasen, joka
hyvin ymmärsi sen alkulähteen, koetti osoittaa äidilleen
kahdenkertaista rakkautta. Äidin ja tyttären väli ei koskaan ennen
ollut näin hyvä, he näyttivät nyt ymmärtävän toisiaan kaikissa ja
kiitollisuudella tunsi Anna että äitinsä viimme aikoina oli vapautunut
kaikesta pakollisuudesta, huomio, joka teki kodin hänelle entistä
rakkaammaksi.
Kauvan ei hänen tarvinnut olla kotonaan ennenkun hän huomasi, että tuo
ennen niin jakamattoman kehuva arvostelu pastori Törnestä oli
melkoisesti himmentynyt. Hän ei enää istunut tuolla koskemattoman
pyhällä istuimella, jonne nämä uskovaiset aina tahtoivat pappinsa
asettaa, vaan oli alentunut tavalliseksi syntiseksi ihmiseksi.
Kun esimerkiksi ajateltiin, että hän sunnuntaikoulussa oli koko luokan
edessä torunut Kinnulan matammin poikaa -- ja matammi kun nautti
semmoista arvoa uskonheimolaistensa keskuudessa -- ja selittänyt
vakuutuksensa olevan, että tuo jumalaton Liisa Snygg oli mennyt
autuaana ijankaikkisuuteen -- juuri näillä sanoilla lopetti neiti
Fager, puhuessaan asiasta ompeluyhdistyksessä -- niin voi hyvin
ymmärtää, ett'ei kaikki ollut kuin olla piti, ja muutenkin hän oli
käynyt niin ankaraksi kirkossa jotta toisinaan oikein tahtoi
puistuttaa. Niin, puheessa ei ollut enää yksinomaan evankeliumin
hunajaa ja maitoa. Hän, neiti Fager, pelkäsi todellakin saaneensa
maistaa lain kirpeää viiniä -- niinhän se käy kun ei ole varovampi
seurapiirinsä suhteen. Pään pudistus ilmaisi paremmin kuin sanat,
että neiti Fager mielellään haluaisi vapautua noista pastorin nykyjään
niin tiheistä käyneistä Hellsbergien luona; mutta hän ei saanut mitään
kannatusta, sillä Liina rouva ei edes suljetummassakaan piirissä
hyväksynyt moittivia arvosteluja. Hän ei sitä paitsi huomannut nuoressa
papissa tapahtuneeksi mitään moitetta ansaitsevaa muutosta, hän sanoi
ainoastaan, että pastori Juhon kuoleman jälkeen oli ollut hänen paras
poikansa.
Nämä erilaiset lausunnot herättivät Annassa jännitetyn halun saada
kuulla hänen saarnaansa. Ensimmäinen sunnuntai hänen kotiintulonsa
jälkeen oli viimmeinen adventtipyhä, niin että jonkunlainen
joulutunnelma tuntui vallanneen koko seurakunnan, ainakin tuntui
Annasta niin, sillä hänen omaan sieluunsa oli joulurauha jo koteutunut.
Miten hyvältä tuntuakaan olla jälleen kotona ja nähdä sulia tuttuja
kasvoja, siellä istui mamselli Rask leppeine, tyytyväisyyttä
säteilevine, vanhanaikuisen päähineensä reunustamine kasvoineen. Anna
nyökäytti tervehdykseksi vanhalle Biina neidelle ja hymyili vastapäätä
olevassa penkissä istuvalle rakkaalle kummitädilleen. Sitte kaikuivat
urkujen mahtavat sävelet, ja äänet kohosivat aamuvirren sävelinä
ylistäen ja kiittäen kohti korkeutta. Sen jälkeen rukoili Anna
sydämmensä syvyydestä, että pastori "jakaisi heille oikein totuuden
sanaa", ja hänen rukouksensa tuli myös täydellisesti kuulluksi.
Saarna oli todellinen adventtisaarna, josta kajausi kauttaaltaan
joulukellojen juhlallinen sointu. Vastustamattomalla voimalla tempasi
tuo vakava ääni kuulijat mukaansa ja tämä evankeliumin julistus ei
liikuttanut yksinomaan tunteita, vaan tunkeusi voimakkaana sisimpään
sydämmen sopukkaan, avasi sielun silmän raamatun kirkkaalle valolle ja
näytti samalla kertaa kuinka tämän valon tulee valaista koko elämän,
yksin sen pienimmätkin jokapäiväiset hyörinnät, sen tulee puhdistaa ja
pyhittää ne, niin että jokainen, joka tahtoo omistaa kristityn nimen,
myös täytyy vaeltaa tuon suuren mestarin jälkiä. Eikä hänen tule tehdä
tätä ansaitakseen töillään autuutta, vaan hänen tulee todistaa koko
maailmalle, että joka todella rakastaa Kristusta ja uskoo häneen, hänen
tulee myös tämän uskon ja rakkauden pakottamana elää ja vaeltaa
Kristuksen seuraajana.
Tämän suuntainen oli saarna. Anna ei kadottanut ainoatakaan sanaa, vaan
syvä, todellinen ilo täytti hänen sielunsa ja hänen silmissään säteili
kostea välke katsellessaan pastorin vakavia, aivan kuin sisäisen valon
kirkastamia kasvoja.
-- Minä olen niin sanomattoman iloinen, kummitäti, sanoi hän, puristaen
kirkon käytävässä neuvoksettaren kättä -- hän puhui aivan minun oman
sydämmeni tunteita.
-- Todellakin on hän myös minun mieleni mukainen pappi, vastasi tuo
hyvä kummitäti sydämmellisesti.
-- Ja kuitenkin julistaa hän samaa vanhaa, siunattua evankeliumia --
tuumaili Liina rouva.
-- Henki on sama, mutta julistamistapa erilainen, sanoi neuvoksetar
painokkaasti.
Anna näki pastori Törnen uudelleen vielä samana päivänä kotonaan
päivällispöydässä, mutta ei saanut tilaisuutta kiittää häntä saarnan
edestä, kuten olisi tahtonut; pastori oli häntä kohtaan ystävällinen ja
huomaavainen, antaumatta kuitenkaan mihinkään keskusteluun hänen
kanssaan. Ja sama oli asian laita myöhemminkin kun he silloin tällöin
tapasivat toisiaan sunnuntaikoululla tai Hellsbergein luona, -- missä
pastori oli nyt milt'ei jokapäiväinen vieras. Annan kaikesta
uurastamisesta huolimatta ei heidän välinsä tullut enää ennalleen, ja
se apeoitti häntä, sillä nyt olisivat he voineet ymmärtää toisiaan
paljon paremmin kuin ennen.
Äiti puhui hyvin harvoin hänen kanssaan pastorista, mutta neuvoksetar
sen sijaan sitä useammin, niin että tuo nuori tyttö tätä tietä tutustui
aivan perinpohjaisesti hänen makuunsa ja ajatuskantaansa.
-- Minä en ymmärrä, minkä vuoksi ei meistä voi tulla hyviä ystäviä,
sanoi hän erään kerran melkein kärsimättömästi -- ja niin mielelläni
kun minä sitä haluaisin. Kummitäti hymyili sievosesti: -- Ystävyys
rakkauden sijaan, on samaa kuin kivet leivän sijaan, sanoi hän --
kenties saat sinä ajan pitkään tarjota hänelle saman lahjan, jota hän
ei nyt voi ottaa vastaan.
Anna sävähti hyvin punaiseksi ja loi katseensa alas välttääkseen
kummitädin ystävällistä, tutkivaa silmäystä, eikä hän sen perästä
siihen aineesen enää palannutkaan.
Aika kului edelleen tasaista menoaan ja tuo nuori tyttö tunsi itsensä
onnelliseksi kodissaan, jota hän nyt sulostutti tasaisella, aina
iloisella luonteellaan. Vasta nyt huomasi isäkin, kuinka suuresti hän
itse asiassa oli kaivannut häntä pitkän poissa-olonsa aikana, ja äiti,
joka ei suinkaan ollut kovin herkkä hellyyden osoituksiin, loi häneen
usein katseen, jolla oli suurempi arvo kuin herttaisimmilla
hyväilyillä.
-- Minun ja äidin väli on nykyjään aina niin ihmeen selvä, sanoi Anna
kummitädilleen -- minä tunnen itseni aivan pakotetuksi hänen
seuraansa eikä minulla ole enää entisiä katkeroita tunteita hänen
hengenheimolaisiaankaan kohtaan; minun henkinen ihmiseni on vapautunut
ja minä olen vapaa sekä Jumalaan että ihmisiin nähden.
-- Niin ollen on kaikki hyvin, lapseni -- kunhan vain voimme
pidättäytyä toisiamme tuomitsemasta ja sen sijaan, joskin tosin
heikkoudessa, seurata tuota jumalallista käskyä: -- "_Rakkaat veljet,
rakastakaat toisianne, täyttäen siten Kristuksen lakia_".
Uusi vuosi oli jo aikoja sitte mennyt ja kevättalvi oli juuri
murtumaisillaan auringon pakottavan voiman alaiseksi, kun Anna eräänä
päivänä, posket raikkaan ilman purppuroimina, astui neuvoksettaren
kodikkaaseen arkihuoneesen. Kummisedän luona oli muuan "turvatti",
kuten semmoisia ihmisiä nimitetään, -- Anna tiesi hyvin, että se oli
joku varaton nuorukainen, joka oli avunhaalinnalla eteenpäin
pyrkiäkseen. Mutta hänen kummitätinsäkään ei kuitenkaan ollut yksin,
pastori Törne nimittäin istui aivan vastapäätä häntä valoisan ikkunan
luona. Anna punastui ehdottomasti huomatessaan pastorin, hän oli koko
tien ajatellut häntä ja tuntui kuin olisi hän sen kautta kadottanut
jotain heidän nyt niin äkkiä jouduttuaan kasvot vasten kasvoja.
Neuvoksetar veti hänet alas sivulleen istumaan ja pyysi pastorin
ottamaan jälleen entisen paikkansa, heillä kolmen olisi nyt oikein
hauska puheluhetki, tuumitteli hän. Mutta itse asiassa olivat nuo
molemmat nuoret niin vaiteliaita, että hän sai melkein yksin pitää
huolen keskustelusta. Anna ei voinut ymmärtää miksi hän tunsi itsensä
nykyjään usein hyvin saamattomaksi pastorin läheisyydessä, kenties
juuri senkin vuoksi, että pastori itse oli niin syrjäänvetäytyvä, hän
tuumikin sen vuoksi juuri jotain aihetta, jonka nojalla voisi lyhentää
tätä käyntiään, kun neuvoksetar nousi ja asettaen kätensä hänen
käsivarrelleen sanoi jonkunlaisella painokkuudella: -- Tiedätkö, Anna,
mitä pastori on minulle tänään kertonut, hän on kertonut suuren
uutisen! sanoi hän.
Mutta minkä vuoksi alkoi Annan sydän tätä kuullessaan tykkiä lähes
kuuluvasti, minkä vuoksi hänet äkkiä valloitti sisäinen tuska?
Neuvoksetar jatkoi tyynesti: -- Tämän uutisen pitäisi minua ilahuttaa,
kun hän itsekin on niin tyytyväinen, -- mutta lyhyeen -- hän aikoo
jättää X:n vielä tänä kevännä, on omasta pyynnöstään tullut muutetuksi
pieneen -- -- -- joen kappeliin kauvas erämaahan. Hän nyökäytti päätään
aivan kuin sanojensa vahvikkeeksi, otti sitte pienen avainkorinsa ja
jätti huoneen.
Tätä seurasi hetkisen äänettömyys, jonka jälkeen Anna aivan
pakottamalla sai sanotuksi: -- Pastori ei siis viihdy täällä
kauvemmin?
-- Oo, minä viihdyn erinomaisesti, sanoi hän iloisesti -- kuinka
voisinkaan toivoa parempaa ja sopivampaa paikkaa kuin tämä, mutta --
minulle itselleni on suuremmaksi hyödyksi jos muutan täältä, sen olen
jo kauvan tuntenut. Täällä X:ssä saan minä alituiseen taistella
lepoon-asettumisen mielitekoa vastaan ja pyhiinvaeltaja -- varsinkin
niin nuori kuin minä -- ei saa koskaan majoittua kovin pitkäksi aikaa
samaan paikkaan, se tekee hänet vain uneliaaksi.
-- Ah -- sanoi hän -- minä juuri luulen huomanneeni päinvastaista,
teidän jumalansanan julistamisessanne on tavatonta eloisuutta ja minä
olen odottanut sitä hetkeä, jolloin voisin ilmaista sydämmelliset
kiitokseni opettajan voimakkaasta saarnasta. Kummitädin kautta tiedän
minä myös, että teidän vaikutuksenne -- hän keskeytti ja punastui
häiriytyneenä.
-- "Puhukaa vähemmin, toimikaa enemmin", ovat juuri teidän omat
sananne, sanoi hän hienoisesti hymyillen, Anna neiti; minä tunnen ja
tunnustan niiden totuuden sekä olen koettanut heikkojen voimieni
mukaan sovittaa ne itseeni. Luuletteko te työmiehen, joka uurastaa
päivätyössään täyttääkseen velvollisuutensa, ansaitsevan kiitosta? --
Ei, Jumalan sana sanoo: -- _Koska te olette kaikki tehneet, kuin teille
käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palvelijat, me teimme
sen kuin meidän piti tekemän._ -- Päin vastoin tulee minun kiittää
teitä sen valon edestä, jonka te kerran sytytitte minussa ja joka
läpitunkevalla totuudellaan valaisi minun sieluni pimeät sopet, niin
että minä huomasin paljon semmoista, jota en koskaan olisi luullut
sieltä löytäväni. Pappi tarvitsee useammin kuin muut semmoisen
perinpohjaisen puhdistuksen, hän kaipaa sitä todella, muuten hän vajoo
omaan varmuuteensa. Moni kyllä moittii pappia takanapäin, mutta
harvalla on miehuutta sanoa hänen puutteitaan avomielisesti hänelle
itselleen ja siten avata hänen omat silmänsä itse niitä huomaamaan.
-- Minun täytyy rehellisesti tunnustaa, ett'en minä sillä kertaa
ollenkaan -- jos niin itse lienen luullutkin -- ajanut Jumalan asiaa,
sanoi Anna hiljaa, -- minä olin itse väsynyt ja sortunut omiin
sisällisiin taisteluihini, olin tulvillani vastenmielisyyden
kiihoitusta ja tunsin oikein todellista tarvetta lausua julki mitä jo
vuosikausia oli sielussani itänyt ja paisunut. Muille olisi pikemminkin
ollut hyötyä niistä mietteistä, joita te silloin lausuitte.
-- Ne olivat minulle hyväksi, sanoi hän ystävällisesti -- minä
huomasin, että minun näköalani laajeni suuresti, vaikka uskon kautta
armosta autuaaksitekevän evankeliumin julistaminen tulee tästä
lähteinkin olemaan minun elämäni tehtävä. Minä olen huomannut
ikävöiväni päästä joksikin ajaksi -- kenties moniaiksi vuosiksi --
johonkin syrjäiseen, hiljaiseen loukkoon, jossa voisin ajaa Herran
asiaa sydämmeni halun mukaan minkään puoluehengen minua rajoittamatta,
ja siten valmistautua paremmin suojelemaan kristityn vapauttani. Minä
olen koettanut kaikissa kysyä Herran tahtoa ja minulle on selvinnyt,
että minä nyt toimin sopusoinnussa sen kanssa.
Hänen koko olemuksessaan kuvastui semmoinen tyyni vakuus, että ihan
ehdottomasti täytyi tunnustaa tämän miehen vaeltavan Jumalan kasvojen
edessä.
-- Tietääkö äiti jo teidän päätöksenne? kysyi Anna matalalla äänellä.
-- Kyllä, eilen illasta alkaen.
-- Oi, se olikin sitte juuri tämän tähden kun hän näytti niin
masentuneelta; hän tulee teitä suuresti kaipaamaan.
-- Me kristityt olemme kuitenkin Vapahtajamme kautta yhteydessä
toistemme kanssa, joskin toisinaan olemme ulkonaisesti erotettuina,
sanoi hän luottavasti.
-- Tunnetteko lähemmin uutta seurakuntaanne?
-- Tunnen tavallani, sillä minun isäni alkoi ratansa köyhänä
paimenpoikana -- -- -- joen erämaissa; ja se muisto on aina vetänyt
minua sinne, niin että viimme kesänäkin käväsin siellä. Luonto siellä
on suurenmoinen ja minä luulen, että minä tulen siellä myös viihtymään;
elämä ei olekaan alituista vaellusta auringon paisteessa, eikä
kristityn tule valittaa sen tähden, että hänen joskus täytyy vaeltaa
pimennossakin. Iloisella mielellä katselen minä tulevaisuuttani, vaikka
sitte saisinkin taivaltaa sitä -- yksinäni.
-- Ei, ei -- Annan herttaisille kasvoille kohosi hienoinen punerrus --
ei yksin -- tavoitteli hän.
-- Onko niin, voiko olla mahdollista, että sinä Anna tahtoisit -- hän
tarttui Annan molempiin käsiin ja katsoi syvästi hänen silmiinsä.
-- Tulla teidän kanssanne; niin, minä tahdon -- kuiskasi hän kätkien
punoittavat kasvonsa käsiinsä. Mutta pastori veti ne hellästi
puoleensa, sallien niiden levätä uskollista sydäntään vasten.
Kun neuvoksetar vähää myöhemmin avasi oven, astuivat he käsi kädessä
häntä vastaan: -- Ajatelkaas, hän on luvannut tulla minun vaimokseni ja
seurata minua sinne kauvas, sanoi nuori pastori liikutuksesta
vapisevalla äänellä. -- Jumala on pohjattomassa armossaan lahjoittanut
minulle suurimman maallisen onnen!
-- Niin, hän on kuullut minun rukoukseni, ja sallinut teidän liittyä
yhteen -- vastasi tuo hyvä kummitäti sydämmellisesti. -- Minä olen jo
jonkun aikaa toivonut että niin kävisi, vaikk'ei minun pikku
kummityttöni antanutkaan minun täydellisesti kurkistaa sydämmeensä.
-- Minä en voinut ollenkaan aavistaa, että hänen tunteensa olisivat
muuttuneet, sanoi onnellinen sulho.
-- Sen vuoksi olinkin minä pakotettu itse ne ilmaisemaan, kuiskasi
Anna. -- Miten iloiseksi äiti tuleekaan nyt!
Neuvoksetar katseli heitä kyynelten kimaltaessa kauniissa, lempeissä
silmissään: -- Niin, sanoi hän, sinun äitisi, Anna, on samoinkuin
minäkin toivova teidän onneanne ja rukoileva Jumalan siunausta teidän
tulevaisuudellenne!


TURVATON.

"Sillä Sinä olet minun kallioni
ja minun linnani," Ps. 31:3.
Vapaaherran suuressa, upeasti sisustetussa asunnossa oli ilo
ylimmillään. Oli syntynyt pieni tyttö, kauvan odotettu, sydämmellisesti
tervehditty vieras, ja kohottanut talossa asustavan onnen
kukkuroilleen.
Kaikkia, mitä elämä voi tarjota, oli täällä ennestään yllin kyllin:
rikkautta, arvoa, terveyttä, kunniaa ja -- rakkautta. Ei voinut tavata
onnellisempaa ja sirompaa paria kuin vapaaherra ja hänen sinisilmäinen
rouvansa. Jospahan vain olisi ollut perillinen, kaiken tämän loiston ja
rikkauden tuleva perijä, niin olisi heidän onnensa ollut täydellinen.
Ja nyt oli syntynyt pieni tyttö.
Isästä oli uusi tulokas maailman kauniin lapsi ja äiti oli siitä aivan
ylpeä. Mutta kumpainenkaan heistä ei muistanut tämän kalliin lahjan
antajaa, kumpaisellekin oli rukous ja kiitos tuntematon.
Lapsi makasi kuin prinsessa uusimpain piirustusten mukaan tehdyllä
erinomaisella vuoteella, missä lakanat olivat hienointa liinaa,
tyynyset pitsitettyjä ja ohut peite sinistä silkkiä. Mikään ei ollut
liiaksi tälle pienoiselle. Mutta se ei tajunnut vähintäkään tästä
komeudesta, se vain uinaili aivan samalla tavalla kuin uinailee mikä
hyvänsä ryysyinen mökkiläisen lapsi. Vanhemmat nimittivät häntä
"ainoisekseen", hänellä kun ei vielä ollut mitään oikeaa nimeä. Mutta
muutamain viikkojen päästä tuli nimikysymyskin päivän polttavimmaksi.
Isän mielestä oli koko ristiminen vain vanhanaikuinen palvemeno, vaan
isoäidin tähden piti sekin kuitenkin toimittaa, hän kun itsepintaisesti
riippuu kiinni kaikissa vanhanaikaisuuksissa. Ja tarvitseehan tyttö
luonnollisesti jonkun nimenkin, ja siinä se juuri onkin kasteen
merkitys, tuumine hän. -- Siten tuli "ainoinen", kuten muutkin
ikäisensä, eräänä päivänä kastetuksi pieneksi kristityksi, vaikka
ainoa, mikä vanhempain mieleen jäi koko tästä tärkeästä toimituksesta,
oli tytön nimi Aino. -- Aino makasi koko kastamisajan aivan hiljaan,
tähyillen avoimin silmin pappia, juuri kuin hänkin olisi "jotain
ymmärtänyt", sanoi hoitajatar, muuan vanha eukko, joka päivät
pääksytysten vakuutteli "herra vapaaherralle" ja "rouva
vapaaherrattarelle" että heidän pienoisensa oli itse täydellisyys
ikäisekseen.
Ja jälkeenpäin näytti kuin olisi tuo vanha ollut oikeassa, sillä Aino
oli todellakin jonkunlainen ihmelapsi muidenkin mielestä. Hänellä oli
mitä ihanimmat pikku kasvot, musta tukka, suuret kirkkaat silmät ja
hipiä sametin hienoinen. Jo neljän vuotiaana opettelihe hän eräästä
kuvakirjasta aakkoset, teki kysymyksiä, jotka olivat liian syvällisiä
aikuistenkaan vastata ja laulaa liverteli sievällä, heläjävällä äänellä
talon vierasten huviksi.
Aino oli todellakin "ihmelapsi", siitä olivat kaikki yksimielisiä.
Mutta mikä kummempi, hänen kehityksensä ei tyrehtynyt puolitiehen,
kuten tavallisesti tämmöisten ihmelasten, vaan mikäli vuodet vierivät,
sikäli kehittyi hänkin kaikin puolin. Vanhemmat -- anitenkin
isä -- olivat älykkäitä ja hienosti sivistyneitä, samoin oli
seurustelupiirinsäkin huolekkaasti valittu. Tieto ja valistus oli
heidän mielestään kaikki kaikessa ja kaikkia nykyajan suuria kysymyksiä
pohdittiin täällä älyllä ja terävällä havaitsemiskyvyllä. Semmoisissa
oloissa kasvoi Aino. Hänen isänsä oli siveellisessä katseessa oikea
miehen ihanne, hänen ilmeikkäissä kasvonpiirteissään säteili
elämänhalua ja hänen sorja, voimakas vartalonsa osoitti parhaiten,
miten huolekkaasti hän sitä hoiti. Siveellinen puhtaus ja henkinen
sopusointu oli hänen tunnussanansa ja tähän yhtynyt ruumiin
terveyshoidollinen kehittäminen oli hänen mielestään kasvatuksen perus.
Näiden periaatteiden mukaan kasvatettiin Ainoa. Äiti -- kaunis, hieno
hoidokaskukka, kasvanut suuren maailman ilmassa -- tunsi toisinaan
halua vastustaa miehensä kasvatussuunnitelmia, jotka tunnustivat hiukan
mahdottomilta. Mutta hän ihaili miestään siihen määrään, että kaikki
syvempi aattelu häipyi sikseen. Ja isän ihanteiden mukaanpa se oli koko
Ainon elämäkin järjestetty: hän söi, joi, kylpi, lepäsi ja liikkui
ohjeiden mukaan, kuitenkin ilman pakotusta. Tästä seurasi, että hän
tottui aina kääntymään kaikkine toiveineen ja pyyntöineen isänsä
puoleen ja yhtä luonnollista oli, että hän myös ajan pitkään oli
kiintyvä häneen sisällisellä luottamuksella.
Isä ohjasi hänen lukujaan, auttoi häntä vaikeakäsitteisissä läksyissä
ja oli hänelle tukena kaikin puolin. Mutta hän ei ollut vain hyvä
opettaja, vaan yhtä aulis myös ottamaan osaa hänen iloihinsa ja
huveihinsa, joiden etupäässä tuli avustaa hänen ruumiinsa kehkiämistä,
niinkuin luistelu, hiihtäminen, jalkamatkat j.n.e. Jo pienestä pitäin
sai Aino olla paljon ulkona, kehitys ja karkaiseminen tapahtui
taitavasti, siksipä sukeusikin hänestä nuori tyttö, sopusointuinen sekä
kasvultaan että ulkonäöltään, kevätpirteä kuin äsken puhjennut
kukannuppu. Isä oli hänestä aivan rajattomiin asti ylpeä; kaikki hänen
ihanteensa olivat toteutuneet hänessä ja kaiken sen kauniin
elonhehkuisena hengettärenä, josta hän oli ajatellut ja uneksinut,
seisoi tuo armas tyttönen nyt hänen ihailtavanaan.
Yhtä runsaat ja kehjenneet olivat tytön henkisetkin lahjat. Isä ei
ollut milloinkaan tavannut naista -- vielä vähemmin nuorta tyttöä --
jolla olisi ollut semmoinen johdonmukainen ajatuksen terävyys,
semmoinen kyky tunkeutua tieteen syvyyksiin; mutta hänpä olikin itse
ollut tytön ohjaajana. Yhdessä olivat he pelanneet shakkia, yhdessä
ihastelleet kaikkea suurta ja kaunista taiteessa ja tieteessä sekä
omaksuneet suurten ajattelijain rikkaita aatelmia.
Oli kuitenkin yksi aine, josta isä ei koskaan puhunut, jota hän melkein
väitteli. -- Ainolle ei koskaan opetettu uskontoa.
Äiti oli tosin joskus vienyt hänen mukanaan n.s. "hengellisiin
esitelmiin", joissa esiintyi maailmankuuluja saarnaajia. Sitä vaati
hyvä tapa, ja vapaaherratar ei suinkaan tahtonut olla "hyviä tapoja"
vastaan, mutta kirkossakäynti Herraa ylistävine menoineen oli tälle
nuorelle tytölle aivan tuntematon.
Isän puhe Jumalasta oli perin häilyvää, se oli puhetta "korkeimmasta
olennosta" ja antoi Ainolle sen käsityksen, että Jumala olisi jossain
äärettömässä avaruudessa, josta maa kaikkineen on äärettömiin
eroitettu. Isä oli sanonut, että ihmisessä asustaa siveellinen voima,
jonka avulla hänen tulee taistella saastaisia himoja, kaikkea alhaista,
pimeää ja epäjaloa vastaan, ja siten saavuttaa se rauha ja selvyys,
jonka vapaa, valistunut ihmishenki tulee omata.
Semmoista uskontoa opetettiin Ainolle, uskontoa, jota hän ymmärsi ja
voi omata, sillä koko tuon autuuden voi kuka hyvänsä itse luoda, kunhan
vain oli tahdonlujuutta. Olla hyvä, sehän oli varsin helppoa -- kateus,
luottamattomuus ja ylpeys, miten alhaista se olikaan; vapaa henki
tahtoo kohota korkealle, korkeammalle kaikkia pikkumaisuuksia, ja
sieltä korkeudestaan katsella, huomaamatta niitä, jotka täällä alempana
vielä kilvoitellen kulkevat. Tämmöinen ajatussuunta kajasti Ainon
varmassa katseessa, hän kulki tietään tyyneenä, huoletonna, aivan kuin
eroitettuna häntä ympäröivästä surujen, kärsimysten, synnin ja
taistelun maailmasta, jossa kuitenkin itää jumalainen elonsiemen
monessa kurjassa ihmissydämmessä.
* * * * *
Kun Aino tuli rippikoulu ikään, sanoi äiti erään kerran: -- Mutta
pitäisi kai meidän toimittaa tyttö rippikouluunkin; se nyt on kerran
tapana ja tarpeellinenkin maailman tähden. Me kyllä puolestamme panemme
sille hyvin vähän arvoa, vaan eihän se pääse tyttö naimisiinkaan
ripille lukematta.
-- Tarkoitat kai, ett'ei hän saa kirkollista vihkimistä, sanoi mies
ivallisesti hymyillen. -- Mutta sanohan, ystäväiseni, onko tuokin
sinusta olevinaan jotain niin tärkeää. Kun me vietimme häitämme ja
seisoimme papin edessä, tunsin vain vastenmielisyyttä ja inhoa koko
tuota naurettavaa temppuilemista kohtaan. Toivoin silloin pääseväni
rauhaan kaikilta kysymyksiltä ja saavani sinut vaimokseni ilman moisia
mutkia.
Vapaaherratar teki kädellään torjuvan liikkeen: -- Mutta vihkimisessä
on kuitenkin jotain juhlallista!
-- Tottumuksen mahtia kaikki, ystäväiseni, sanoi vapaaherra kylmästi.
-- Jos Ainolla itsellään ei ole halua ripillekäyntiin, niin en suinkaan
häntä milloinkaan siihen pakoita, kaikkein vähimmän vastaisen
avioliiton tähden. Kun kerran tulemme niin pitkälle, selvinnemme siitä
jollain muullakin tavalla. Valistus kohoo päivä päivältä jätin askelin,
kuka tietää miksi tämäkin kohta vielä muuttuu?
Vapaaherratar nyökkäsi päällään suostumuksensa merkiksi.
Ja Ainolla ei ollut mitään halua rippikouluun, miksipä hän semmoista
olisi halunnut, hän, joka ei koskaan vähintäkään kaivannut "pappien
uskontoa", joksi isä sitä nimitti. Sehän olisi ollut vain hengen
polkemista, tuumihe tyttö. Isä oli perin onnellinen tämän päätöksen
tähden.
-- Myös minä kammoon kaikkea pakkoa, sanoi hän; -- papit tahtovat
puristaa sielut ainoaan autuaaksi tekevään haarniskaansa, mutta se vain
sitoo ja kuristaa sieluja. Sinä olet omasta vapaasta tahdostasi
vapautunut vanhentuneista omantunnon siteistä, ja minä onnittelen sinua
sentähden. Nyt tahdomme me kahden rientää avaraan maailmaan ja sinä
saat ihmetellä kaikkea ihanaa mitä nerokkaat ihmiset ovat keksineet
maallisen elämän kaunistamiseksi ja jalostamiseksi.
Aino riemuitsi: hänen isänsä oli sittekin parhain ja jaloin ihminen, ei
löytynyt ketään hänen vertaistaan, ei ketään, joka olisi tehnyt niin
paljon hänen hyväkseen. Isä ei ollut koskaan kieltänyt häneltä mitään
huvia eikä koskaan käskenyt häntä luotaan, milloin hän etsi apua ja
lohtua lapsellisille huolilleen -- ja muunlaisia huolia ei hänellä
ollut tähän asti ollutkaan. Hänen elämänsä oli ollut kuin päilyvä
virta, jota hymyilevät rannat somistavat ja joka aina oli virrannut
niinkuin hän oli ajatellut ja toivonut. -- Onnellinen Aino, sanoivat
hänen ystävänsä, -- onnellinen, kadehdittava!
Vanhempainsa seuraamina antausi tuo nuori tyttö nyt ensi matkalleen
maailmaan. Äiti, joka oli heikko eikä sen vuoksi ollut juuri halukas
tuommoiseen paikasta toiseen muuttelemiseen, asettui hetimmiten
muutamaan uudenaikaiseen kylpylään. Mutta isä ja tytär -- nuo kaksi,
joiden välillä vallitsi sydämmellisin sopusointu ja jotka ymmärsivät
toisiaan -- jatkoivat iloisin mielin matkaansa eteenpäin kaupungista
kaupunkiin, paikasta paikkaan, kaikkialle, missä vain silmällä tai
korvalla oli jotain nauttimista. Ainon sydän sykki runsainta riemua,
hän ei ollut milloinkaan nauttinut semmoista onnea, milloinkaan
tuntenut niin pulppuavaa elonhalua kuin nyt jumaloidun isänsä seurassa,
joka aivan kuin siivin kiidätti häntä ihanaan, päivänpaisteiseen
maailmaan. Hänen isänsä oli niin uljas, niin miehekkään kaunis, hänen
olemuksensa herätti kaikkialla huomiota ja tuttavallisuutta. Miten
ylpeältä tuntuikaan olla semmoisen isän tytär. Ja niin kulkivat he
kahden yhä edemmäs, heidän eteensä avautui taulu toisensa perästä
kirjavaa elämää, nerokasta taidetta ja pulppuavaa maailmaniloa. Mutta
sitä mukaa kuin aika vieri, tunkeutui myös Ainon avoimeen sieluun
uusia, outoja ajatuksia. Dresdenin mahtavassa galleriassa näki hän
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Iltalampun ääressä I - 09
  • Parts
  • Iltalampun ääressä I - 01
    Total number of words is 3529
    Total number of unique words is 2036
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.2 of words are in the 5000 most common words
    36.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 02
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1935
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 03
    Total number of words is 3560
    Total number of unique words is 1901
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 04
    Total number of words is 3694
    Total number of unique words is 1831
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 05
    Total number of words is 3585
    Total number of unique words is 1860
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 06
    Total number of words is 3627
    Total number of unique words is 1890
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 07
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 1836
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 08
    Total number of words is 3656
    Total number of unique words is 1939
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 09
    Total number of words is 3632
    Total number of unique words is 1954
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 10
    Total number of words is 3568
    Total number of unique words is 1887
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 11
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 1892
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 12
    Total number of words is 3592
    Total number of unique words is 1871
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 13
    Total number of words is 3677
    Total number of unique words is 1934
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 14
    Total number of words is 3630
    Total number of unique words is 1895
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 15
    Total number of words is 3676
    Total number of unique words is 1888
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 16
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 1896
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 17
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1919
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 18
    Total number of words is 3691
    Total number of unique words is 1863
    25.3 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Iltalampun ääressä I - 19
    Total number of words is 1285
    Total number of unique words is 768
    30.8 of words are in the 2000 most common words
    39.3 of words are in the 5000 most common words
    43.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.