Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 22

Total number of words is 3918
Total number of unique words is 1796
22.4 of words are in the 2000 most common words
29.4 of words are in the 5000 most common words
33.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
piirakkaan ja piilotti köysitikkaat olkimatrassiinsa, ja sitten piirsi
hän pari renkulaa tinatalrikkiin ja viskas sen ulos ikkunasta.


Kuudestoista luku.

Meill' oli turkkasen paljo työtä kynien tekemisessä, ja sahan valmistus
saattoi meille myöskin koko joukon vaivaa; mutta Jim meinasi, että nuo
kirjotukset kuitenkin kävisit kaikkein tukalammiksi -- ne, näättekös,
jotka vangin tulee rapsia seinään. Mutta Tom sanoi, että ne _täytyi_
tehdä; eihän oo kuultu puhuttavankaan, sanoi hän, mistään paremmasta
vangista, jok' ei olis jättänyt seinäkirjotusta muistokseen, ja
vaakunansa he myös melkein aina piirsit.
"Aatelkaappas vain rouva Jane Grey'tä", sanoi hän, "ja Gilford
Dudley'tä; aatelkaas vanhaa Northumberland'ia. Ei -- siit' ei päästä
mihinkään, eikä saa kysyä vaivojaan niin tärkeissä asioissa; Jimin
täytyy piirtää sekä kirjotukset että vaakuna."
Jim sanoi:
"Mutta hyvänen aika, herra Tom, mull' ei jumal'avita oo mittään
vaakkunaa; eihän mull' oo muuta ku tää vanaha paita, ja siihenhän mun
mukamas pittää piirtää päiväkirja."
"Niin, niin, kyllähän minä sen tiedän", sanoi Tom, "mutta sulla pitää
olla vaakuna ennenkun tulet täältä ulos. Olenhan monta kertaa sanonut,
että tässä ei saa hutiloida, vaan kaikki pitää mennä _oikein_, niinkuin
vanha tapa vaatii."
Sillaikaa kun Jim ja minä viilattiin kyniä, Jim messingistä ja minä
lusikasta, istui Tom miettimässä tuota vaakunaa. Hetken päästä sanoi
hän tuumanneensa kokoon montakin, jotka kaikki olit niin muhkeita
ja tyylikkäitä, sanoi hän, ett'ei hän oikein tiennyt minkä niistä
valitsis, mutta yks niistä kenties kuitenkin sopis paraiten, arveli
hän. Ja näin melkein kuvaili hän sitä:
"Kilpi jaetaan vasemmalta puolen neljään siniseen neliövatiraattiin
kultaiselle pohjalle, joita seuraa musta talonkoira, ayrshire-rotua,
makaavana ja kahleissa, punasella pohjalla, joka kuvaa orjuutta,
päällystettynä sahakiepparalla, johon kuuluu sudenhampaat ja
kalterilaitos, hopeassa viheriällä kentällä, ja yläpuolella parru
särppitupin kanssa, joss' on ranturuudut ja kuus rengasristiä viidellä
poikkitalikolla; kypärinkoristeena on musta juokseva neekeri, joka
kantaa nyyttyä vasemmalla olallaan vanhan bassotangon päässä.
Kilvenpitäjänä kaksi lähetyssaarnaajaa, sinä ja minä; mielilauseena:
_Maggiore fretta, minore atto_ -- näin sen kerran eräässä kirjassa --
se merkitsee: mit' enemmän kiirehtii, sitä vähemmin ennättää."
"No, herranen aika! mutta mitä merkitsee koko se muu soppa sitten?"
"Siitäkös nyt olis täss' aikaa ruveta juttelemaan", sanoi hän; "me
saadaan kaivaa mit' ikinä jaksetaan; muuten ei tuu tästä mitään."
"No, selitähän nyt jotain siitä", sanoin minä; "mitä on esimerkiks
sahakieppura ja särppituppi?"
"_Sinun_ ei tarvitse tietää mitä ne on. Kyllä näytän hälle miten ne
tehdään, kun hän rupee työhön."
"No, sano nyt ees", sanoin kuitenkin vielä, "mitä on bassotanko?"
"Ääh! Kaikkia sinä kysyt sitten! _Ykskaikki_ mitä se on. Mutta hällä
pitää se olla, sanon mä. Kaikilla aatelis-ihmisillä on semmonen."
Niin, tuommonen hän oli. Kun häll' ei ollut halua selittää jotain
asiaa, niin siit' ei toinen saanut mitään tolkkua. Jos olis häntä
pumpannut vaikka koko viikon, niin ei tullut hullua viisaammaks.
Saatuaan tuon vaakuna-asian pois tieltä, rupes hän heti tuumaamaan
noita surullisia seinäkirjotuksia -- sanoen, että Jimin välttämättä
piti piirtää semmoset, niinkuin mukamas kaikki muutkin kuulusat vangit
tekivät. Hän kirjotti koko litaniian paperipalalle ja luki sen meille
sitten. Näin se kuului:
1. Täällä särkyi vangittu sydän.
2. Täällä muuan kurja vanki, maailman murjomana, vietti surullisen
elämänsä.
3. Täällä murtui yksinäinen sydän, ja väsynyt sielu palasi
ijankaikkiseen lepoon kolmenkymmenenseitsemän vuoden yksinäisen
vankeuden jälkeen.
4. Täällä kuoli, koditonna ja ilman ystäviä, jalosukuinen muukalainen,
Ludvig XIV:nen avioton poika, kolmenkymmenenseitsemän vuoden vankeuden
perästä.
Tomin ääni oikein värisi liikutuksesta, hänen lukiessaan meille tuota,
ja läheltä oli, ett'ei hän heltynyt itkuun. Päästyään sen päähän, hän
ei totta maar tiennyt, minkä noista neljästä pykälästä Jim piirtäis
seinään, kun ne kaikki olit niin turkkasen tyylikkäitä; mutta viimein
hän tykkäs paraaksi, että Jim rapsis ne siihen kaikki. Jim sanoi
suoraan, että hältä menis vuosi tuon päiväkirjan krapaamiseen seinään
naulalla, ja sen ohessa hän ei osannut lainkaan kirjottaa, sanoi hän.
Mutta Tom sanoi tahtovansa pilkuttaa hälle kaikki puustavit etukäteen,
niin että Jimin vain tarvitsis piirtää sen pilkutuksen mukaan. Sitten
sanoi hetken päästä Tom:
"Tulinpa aatelleeks, että nämä lautaseinät eivät ensinkään kelpaa; ei
vankiloissa koskaan ole lautaseiniä: kirjotus on piirrettävä kallioon.
Meidän täytyy haalia tänne kallio."
Jim sanoi, että kallio sittenkin oli pahempaa kuin puu; hän ei
ikipäivinä saisi päiväkirjaansa valmiiksi, jos sitä piti kirjottaa
kiveen. Mutta Tom sanoi antavansa minun häntä auttaa. Sitten tarkasteli
hän kuin mikäkin mestari, kuinka pitkälle mukamas minun ja Jimin
kynäin-valmistus oli joutunut, ja näki, että minun käteni jo olivat
haavoissa ankarasta työstä. Sanoi sitten:
"Nyt mä tiedän. Tuolla myllyn seinustalla makaa oivallinen vanha tahko.
Sen me otamme, ja sillä viisin käy kaikki hyvin: yks tie, kaks asiaa.
Me voidaan, nähkääs, saada kynät ja saha hiotuksi ja samalla kertaa
hakata siihen vaakunat ja kirjotukset."
S'oli kerrassaankin terävä tuuma, ja tahko ei totta maarian myöskään
ollut huono. Me mentiin myllylle, Tom ja minä, ja Jim jäi työhönsä. Me
alettiin vyöryttää tahkoa kotiin, mutta se ei ollut mitään leikkiä.
Me ei voitu estää sitä kaatumasta tuon tuostakin, ja silloin se joka
kerta oli tehdä meistä möllyä. Saatuamme sen vihdoinkin noin puoli,
tiehen, oltiin me vallan lopussa ja melkein hukkumassa hikeen. Me ei
päästy sen pitemmälle; meidän täytyi saada Jim avuksi. No, hän nosti
vähän sänkyänsä, niin että hänen ketjunsa lähti irti; sen hän sitten
kietoi pari kertaa kaulansa ympäri, ja me ryömittiin kaikin kolmen
ulos reiästä ja pötkittiin tahkolle; ja Jim ja minä tartuttiin siihen
kuin miehet, ja nyt se vyöryi kuin voideltuna; Ja Tom asteli vieressä
pehtorina. Enkä koskaan ole nähnyt niin potraa miestä pehtoriksi. Hän
tiesi miten kaikki oli tehtävä.
Meidän reikämme oli iso kyllä, mutta tahko ei kuitenkaan mahtunut
siitä läpi. Jim tarttui sentähden kuokkaan ja lavensi läven yhessä
vilauksessa. Sitten pilkutti Tom nuo jutut naulalla ja pani Jimin
piirtelemään niitä pilkutuksen jälkeen, ja Jim käytti naulaa meisselinä
ja vanhaa rautapalasta vasarana. Ja Tom käski hänen jatkaa työtä,
kunnes hänen kynttilänsä olis palanut loppuun, ja sitten kätkeä tahko
sänkyynsä olkimatrassin alle ja mennä itse nukkumaan päälle. Sitten
autettiin me Jimiä panemaan hänen ketjuaan sängynjalan ympäri jälleen,
ja sitten oltiin me menossa nukkumaan itse. Mutta samassa sukelsi Tomin
sisälmyksistä uusi aatos esiin taas, ja hän sanoi:
"Kuules, Jim, onko sulla täällä mitään hämähäkkiä?"
"Eei, Jumalan kiitos, herra Tom, eihän niitä toki oo täällä."
"No, sitten me hankitaan sulle muutamia."
"Herran jee, hyvä herra Tom, min' en suinkaan niitä kaipaa. Minä
pelekään niitä. Yhtä hyvin voisitte lähettää kimppuuni rykelmän
kalakkakäärmeitä."
Tom tuumaili kotvasen ja sanoi sitten:
"S'oli hyvä tuuma, se. Ja mä luulen, että meidän täytyy panna se
toimeen. Niin, meidän _täytyy_ se tehdä. Turkkasen hyvä tuuma. Missä
voisit sitä pitää?"
"Pitää mitä, herra Tom?"
"No, kalkkakäärmettä tietysti."
"Mutta Herran jestantee mua varjele, herra Tom! Jos tänne tulis
luikertaen sissään kalakkakäärme, niin minä jumalavita samassa hetkessä
puskisin pää eellä seinän läpi, päästäkseni tieheni."
"Mutt' eihän sinun tarvitsis sitä pelätä, vähän ajan päästä. Sinä
tietysti _kesyttäisit_ sen."
"Minäkö _kesyttäsin_ sen?!"
"Niin -- se käy vallan helposti. Kaikki eläimet on kiitollisia
ystävyydestä; ne ei _aattelekkaan_ tehdä pahaa ihmisille, jotka
pitelevät niitä hyvin. Niin seisoo kaikissa kirjoissa. Koitahan vain --
muuta en pyydäkkään -- pari kolme päivää, niin saat nähdä. Sinä saat
sen niin kesyksi, hyvin pian, että se oikein sinua rakastaa ja nukkuu
sängyssäs öisin eikä tahdo luopua sinusta hetkeksikään; ja sinä voit
kääriä sen kaulas ympäri ja pistää sen pään suuhus."
"Herra hallikkoon sentään, hyvä herra Tom. Ei piä haastella noin
jumalattomasti. Oikeinhan minun ruppee tekemään pahhaa. Pistääkkö sen
pirun pään suuhuni?! ja huvikseni vain! Ei, siitä ny jumaliste ei tuu
niittään. Ja maatakko minun sänkyssäni?! Johan nyt!"
"Voi, kuinka sin' oot hupsu, Jim! Ekkö sä ymmärrä, että valtiovangilla
_täytyy_ olla joku kesy eläin? Ja kun nyt kalkkakäärme on jotakin
aivan uutta siinä kohden, niin s'on sitä kunniakkaampaa, jos sin' oot
ensimmäinen, joka semmosen on kesyttänyt. Senhän nyt lapsikin ymmärtää."
"Niin, herra Tom, mutta minä piittaan viis siitä kunniasta. Jos tuo
kalakkakäärme purasee Jimiltä leuvan, niin mitä hyötyä häll' on tuosta
turhanpäiväsestä kunniasta? E-ei, min' en sitä kaipaa."
"No, mutta voithan sinä ainakin _koittaa_. Muuta en pyydäkkään."
"Vai niin, mutta jos kalakkakäärme purasee minua, niin on kaikki vaivat
täällä menny hukkaan. E-hei, minä teen mitä hyväns muuten, mutta jos te
ja Huck tuutte laahaten tänne kalakkakäärmettä, sillon minä jumaliste
korjaan täältä luuni, ja sen teen heti paikalla."
"No, no, Jim, jääköön se sitten, koska sin' oot tuommonen härkäpää.
Me tuodaan tänne sen sijaan pari tarhakäärmettä, ja sinä voit sitoa
nappeja niiden hännänpäihin ja kuvitella mielessäs, että n'on
kalkkakäärmeitä, niin se saa käydä täydestä sekin."
"No, olokoon niin, herra Tom, mutta kyllä minä jumaliste tulisin
toimeen iliman niitäkin, sen mä sanon. Enhän koskaan olis luullu, että
tästä vankielämästä on niin pirun paljo vaivaa."
"No, siihen ei voi mitään. Niin s'on _aina_, jos kaikki käy oikein.
Onko täällä mitään rottia?"
"Ei, Jumalan kiitos, en oo nähäny mittään."
"No, meidän kai täytyy hankkia sulle muutamia sitten."
"Ooh! Eihän toki, herra Tom, min' en _taho_ mittään rottia. N'on mitä
ilikeimpiä itikoita; juoksevat ihimisen yli ja purevat häntä jalakoihin
ja elämöivät pahemmin kuin pirut, juur kun pittää nukkua. Ei, tuokaahan
tänne tarahakäärmeet sitten, jos ny torellakin jottain mokomaa peliä
pit' olla, mutta äläkää Herran nimessä laahakko tänne rottia; mull' ei
oo niistä vähintäkään hyötyä, ja tuskinpa tien, mihin hiiteen ne täällä
panisinkaan."
"Niin, mutta se nyt ei auta, Jim; sinun _täytyy_ pitää rottia. Kaikilla
paremmilla vangeilla on aina rotat. Ja he kesyttävät niitä ja opettavat
niille konsteja, ja ne tulevat niin kodikkaiks ja hauskoiks ja ilosiks
kuin kärpäset. Mutta sun pitää soittaa niille musiikkia. Onko sulla
mitään soittovärkkiä?"
"Eihän mull' oo muuta kuin vanaha kampa ja paperipala ja pikkunen
suuharppu; mutt' ei kai ne paljoa piittaa suuharpusta."
"Ooh, kyllä ne piittaa. Ne ei suuresti kysy, mitä lajia musiikkia
s'on, ku heille soitetaan. Kaikki eläimet tykkää musiikista, ja
vankilaeläimet sitä suorastaan ihailevat. Varsinkin surullista
musiikia; ja suuharpulla ei voi muuta soittaakkaan. Se miellyttää niitä
aina, ja ne tulevat ulos rei'istään ja komeroistaan katsomaan kuinka
sä jaksat. Niin, siitä tulee hyvä, oikein hyvä. Sinä istut sänkys
laidalla iltasin, ennen maata menoas, ja aikasin aamulla ja puhaltelet
suuharpullas; puhalla heille 'Jo katkes jänne viimeinen' -- s'on
kappale, joka oikein vääntää suolet rotista; ja saappa nähdä,ett'ei
sun tarvitse soittaa kahta minuutiakaan, ennenkun ne kaikki, sekä
rotat että käärmeet ja hämähäkit, käyvät kovin levottomiks sun takias
ja tulevat hyörien pyörien ympärilles ja sitten ihastuvat niin
penteleesti, kuullessaan soittoas ja nähdessään,ett'ei sull' oo mitään
hätää."
"Niin, niin, kai ne aina ihastuu, herra Tom, mutt' ihastuuko torellaki
tää _Jim_ parka myös, s'on toinen asia, se. Minä totta maar en ymmärrä
mistä se tulis. Mutta hyvä isä, täytyyhän minun panna parastani
pittääkseni noita itikoita hyvällä tuulella, kotirauhan tähären."
Tom tuumiskeli taas hetken aikaa ja sanoi sitten:
"Ooh -- olinpa aivan unohtaa yhen asian. Luulekko sinä, että saisit
kukan kasvamaan täällä vankikopissas?"
"Hä? Niin, kyllähän sekin kenties kävis päinsä, mutta täällä sisässä
on joteski pimmee, enkä minä tiiäkkään mitä minä sillä tekisin, ja
paljohan siin' olis joutavaa vaivaa sen hoitamisessa."
"Niin no, koitahan kumminkin. Monet vangit ovat sitä tehneet."
"Tommonen iso kissankynttilä, kuten sanovat, kai rupeis kasvamaan
täällä, mutta se sitte liioin ei maksais sitä vaivaa."
"Vai ei? Hoho! Me tuomme sulle pikku taimen, ja sinä istutat sen
tuonne nurkkaan ja hoidat ja kasvatat sitä. Eikä sinun pidä nimittää
sitä kissankynttiläks, vaan Pitchiola -- s'on sen oikea nimi, kun sitä
pidetään vankikopissa. Ja sitte täytyy sinun kastella sitä kyynelilläs."
"Mutt' antavathan he täällä mulle kaivovettä vaikka kuinka."
"Jos kohta -- sinun ei sovi käyttää kaivovettä, sun _täytyy_ kastella
sitä kyynelillä. Sitä ruukataan aina."
"Mutta sillaikaa kun toinen _iättää_ yhyren kissankynttilän
kyynelillään, _kasvatan_ minä kaks kaivoveellä."
"Siit' ei oo kysymys nyt. Sinun pitää kastella Pitchiolaa kyynelillä."
"Niin no, olokoon menneeks; mutta sillon se ei oo minun syyni, jos se
kuolee, sillä minä en itke juur koskaan."
Se nolasi Toniin. Mutta hän tuumaili taaskin pikkusen ja sanoi sitten,
että Jim sais koittaa punasipulilla. Ja hän lupas mennä kaappaamaan
semmosen neekerein mökeiltä ja pistää sen Jimin kahvikuppiin aamulla.
Mutta Jim sanoi kernaammin tahtovansa vähän tupakkaa kahviinsa ja
mutisi aika lailla tuon kaiken vaivan takia, jota hälle saatettiin,
kun hänen piti soittaa musiikia rotille ja piirtää kirjotuksia tahkoon
ja laittaa päiväkirjaa paitaan ja kesyttää käärmeitä ja hämähäkkiä ja
jumala ties mitä kaikkia; ja hän valitteli, että tää vangintoimihan
antoi hälle enemmän työtä ja huolta ja eesvastausta kuin mikään muu
toimi, mitä hän koskaan oli yrittänyt maailmassa -- niin että Tom
viimein oikein suuttui ja ripitti häntä kuin pappi, soimaten häntä
kiittämättömäksi. Olishan mukamas Jimin pitänyt hartaasti kiittää
onneaan, kun nyt voi päästä kuulusammaks kuin mikään muu vanki koskaan
maailmassa oli ollut; ja olisko kaikki se vaiva, jota m'oltiin nähty
hänen takiansa, mennyt aivan hukkaan? Sitä kysyi Tom, ja viimein heltyi
Jim ja lupas olla tyytyväinen ja kiitollinen, ja sitten mentiin me
nukkumaan.


Seitsemästoista luku.

Aamulla mentiin me tuohon kauppalaan ja ostettiin rotanpyydys, jok'
oli tehty rautalangoista, ja tultuamme kotiin, aukasimme me paraimman
rotanreiän kellarissa; ja kvartin tunnin päästä oli meillä viistoista
pulskaa rottaa. Ja me panimme pyydyksen rottineen päivineen varmaan
paikkaan, nimittäin Sally tädin sängyn alle. Mutta meidän ollessamme
poissa pyydystämässä hämähäkkiä, löysi pieni Thomas Franklin Benjamin
Jefferson Alexander Phelps rotanpyydyksen ja avasi sen, nähdäkseen
tahtoisivatko ne juosta ulos, ja sen ne tekivät; ja Sally täti tuli
sisään, ja meidän tullessamme takasin, seisoi hän sängyssä ja huutaa
kirkui kohti kurkkuaan, ja rotat panivat parastansa huvitellakseen
häntä. Hän pölytti meitä molempia luudalla, ja sitten meni meiltä
koko kaks tuntia saadaksemme viis-, kuustoista uutta rottaa, ja ne
päälle päätteeks ei läheskään olleet niin pulskaa ja tyylikästä
rotua kuin nuo ensimmäiset, jotka olit menneet meiltä hukkaan tuon
kihokynsisen poikakakaran tähden ja olisit pitäneet paikkansa missä
kotieläin-näyttelyssä hyvänsä.
No, me kokosimme hyvinlajitellun varaston hämähäkkiä ja koppakuoriaisia
ja lehtimatoja ja vähän kutakin; ja olimme saada ampiaispesänkin,
mutt' emme saaneet. Ampiaiset olivat kotona. Me ei tahdottu luopua
yrityksestä, vaan tuumasimme väsyttää heidät uuvuksiin, mutta sen
sijaan väsyttivät he meidät. Sitten voideltiin me haavapaikkamme
siirapilla, ja tultiin vähitellen toimeen jotakuinkin, vaikka meidän
oli vähän paha istua. Ja sitten pyydystettiin me myös pari tusinaa
tarhakäärmeitä ja vaskikäärmeitä ja pistettiin ne yhteen säkkiin, jonka
me kätkimme huoneeseemme, ja siihen aikaan oli jo illallisaika, ja
me mentiin syömään, iloisina mielessämme niin kunnollisen päivätyön
jälkeen. Mutta tultuamme takasin, ei ollut hännänpäätäkään mistään
käärmeestä tallella; m'olimme sitoneet säkinsuun huonosti kiinni, ja ne
pedot olivat joka sorkka korjanneet luunsa. Mitään suurempaa vahinkoa
ei kuitenkaan ollut tapahtunut, sillä synti olis sanoa, että siinä
talossa oli mitään tuntuvampaa puutetta käärmeistä siihen aikaan.
Niitä nähtiin liiankin usein viskautuvan alas kattoparruista ja mistä
milloinkin, ja enimmäkseen kukertuivat ne nurin niskoin talrikeillemme
tai niskoihimme juur silloin, kun niitä ei olis tarvittu. N'oli
oikein sieviä käärmeitä, juomuselkäisiä, ja niiss' ei ollut mitään
pahaa, mutta Sally täti ei pitänyt siitä seikasta mitään lukua; hän
halveksi kaikkia käärmeitä, mitä sorttia ne ikinä olitkin, eikä voinut
niitä kärsiä, ja niinpian kuin joku niistä tuli luistaen alas hänen
päällensä, jätti hän sikseen kaikki mitä teki ja juoksi pakoon. En ole
koskaan nähnyt mokomaa ihmistä. Ja aina hän huusi sitten, niin ett'
olis luullut sen kuuluvan Jerikoon. Häntä ei olis saanut koskemaan
niihin, ei pihdilläkään. Ja jos hän kääntyi sängyssään ja huomasi siinä
yhdenkään käärmeen, niin ryntäs hän ylös ja kiljahti niin, ett' olis
luullut tulipalon syttyneen. Hän pelotti silloin ukkoakin niin, että
mies parka sanoi miltei toivovansa, ett'ei Jumala olis luonut mitään
käärmeitä. Eikä siinä kylliksi; vaan sittenkin, kun jo jokikinen käärme
oli tullut pois talosta, koko viikko sitten, ei Sally täti saattanut
niitä unohtaa; kun hän istui jotakin tuumaten, niin ei tarvinnut muuta
kuin vähän kutkuttaa häntä höyhenellä niskaan -- heti hän syöksähti
ylös huutaen pahanpäiväisesti. S'oli todellakin lystillistä. Mutta Tom
sanoi, että vaimoväki aina on tuommosta. N'oli luotu senkaltaisiksi,
Jumala ties minkä tähden -- sanoi hän.
No, mutta vähitellen saatiin me sitten viimeisetkin eläimet sinne Jimin
tupaan, ja siell' oli niin turkkasen hauskaa ja kodikasta, kun ne
kaikki, hänen ruvetessaan soittamaan, tulivat parveillen paikoiltansa
ja karkasit hänen päälleen. Vähän ikävää vain oli, että Jim ei oikein
pitänyt hämähäkeistä eikä hämähäkit hänestä; ne väijyivät häntä
alinomaa ja tekivät hälle kaikellaista kiusaa. Ja hän sanoi myös,
että tahko ja rotat ja käärmeet veivät niin paljon tilaa sängyssä,
että hälle itselleen tuskin jäi mitään makuusijaa ollenkaan; ja jos
toisinaan jäikin, niin hän mukamas ei saanut nukkua, kun heidän
keskuselämänsä oli niin peevelin vilkasta; ja s'oli vilkasta alinomaa,
öin ja päivin, sanoi hän, koska ne eivät koskaan nukkuneet yhellä
kertaa, vaan vuorotellen, niin että kun käärmeet nukkui, olit rotat
kannella, ja kun rotat panit pitkälleen, tulivat käärmeet vahtiin; ja
sillä viisin oli hällä aina seurakunta allaan sängyssä ja pahasti hänen
tiellään, miten ikinä hän kääntyikin vääntyikin, samalla kun toinen
seurakunta piti sirkkusta hänen päällään; ja jos hän nousi hakemaan
muuta paikkaa itselleen, niin pitivät hämähäkit varansa ja ivasivat
häntä. Hän sanoi, että jos hän vain kerta maailmassa pääsis ulos, niin
ei hän ikinä enää rupeis vangiksi, "vaikka maksettais palakkaa."
Kolmannen viikon lopussa oli kaikki tyyni jotakuinkin reilassa. Olimme
hyvissä ajoin lähettäneet paidan sinne piirakassa, ja joka kerta
kun joku rotta puri Jimiä, oli hän varuillaan ja piirteli pikkusen
päiväkirjaansa niin kauvan kuin verimuste oli tuoretta; kynät oli
valmiina ja kirjotukset hakattu tahkoon; sängynjalka oli sahattu
poikki, ja m'oltiin syöty sahajauhot, ja me saatiin niistä ankarat
pistokset vatsaan. Me luultiin, että me kuoltais siihen paikkaan, mutta
me ei kuoltu. En oo koskaan nähnyt sahajauhoja, jotk' olis olleet niin
hitaita sulamaan; ja samaa sanoi Tom. Niin no, työt oli viimeinkin
tehty, kuten sanoin. Ukko Phelps oli kirjottanut pariin kertaan
tuonne plantaasiin Orleansin alapuolelle, että he tulisit noutamaan
karkuneekeriään, mutta hän ei ollut vieläkään saanut mitään vastausta
-- siitä syystä, että semmosta plantaasia ei ollut olemassa; ja nyt hän
uhkas ilmottaa hänestä St. Louisin ja New-Orleansin sanomalehdissä; ja
kun hän mainitsi St. Louisia, tunsin minä kylmiä väristyksiä pitkin
selkäpiitäni, ja minä näin, että meiltä rupes aika käymään täpärälle.
Mutta Tom sanoi, että nyt täytyi jo ryhtyä nimettömiin kirjeisiin.
"Mihin?" kysyin minä.
"Nimettömiin kirjeisiin", sanoi hän; "ekkö sä ymmärrä? Niissähän
varotetaan ihmisiä onnettomuuksista, jotka heitä uhkaa. Toisinaan
tehdään se yhellä tavalla, toisinaan toisella. Mutta aina pitää olla
joku, joka vakoilee vankia ja kantelee linnanpäällikölle. Kun Ludvig
Kuudestoista aikoi karata Tulliriioista, oli siellä eräs piika, joka
kanteli hänen päällensä. S'on varsin hyvä tapa, ja niin on nimettömät
kirjeet myös. Käytetään me kumpastakin. Ja sitä ruukataan myös, että
vangin äiti vaihtaa vaatteita hänen kanssaan ja jääpi vankeuteen, kun
vanki puolestaan pujahtaa tiehensä äitinsä vaatteissa. Tehdään me nyt
sekin."
"Mutta kuules, Tom", sanoin minä, "miks meidän pitäis varoittaa heitä
onnettomuuksista, jotka heitä mukamas uhkaa? Olkoot varuillaan itse --
sehän on heidän asiansa."
"Niin, mutta siihen ei oo luottamista, että he sen, tekevät. N'on
täällä niin pölkkypäisiä, ett'eivät pidä lukua mistään. No, sinä saat
nyt olla piikana; saat hiipiä sisään tuon mulattitytön luo yöllä, hänen
nukkuessaan, ja varastaa hänen leninkinsä."
"Mutta, Tom, siitä syntyy kaiketikin aika melu aamulla, sillä hällä kai
ei ole muuta kuin se ainoa leninki."
"Niin, kyllä tiedän; mutta sinähän et tarvitse sitä muuta kuin kymmenen
minuutia -- pidät sitä päälläs vain silloin, kun pistät sen nimettömän
kirjeen porstuvan oven alle."
"Hyvä, hyvä, mä teen sen sitten; mutta yhtä hyvinhän voisin toimittaa
tuon asian omissa vaatteissani."
"Näyttäisitkö sinä piialta silloin? hä?"
"Ei, mutt' eihän ketään olekkaan katsomassa, miltä mä näytän."
"Se ei kuulu asiaan. Meidän pitää aina tehdä _oikein_, -- huolimatta
siitä, onko kukaan meitä näkemässä vai ei. Eikö sull' ole mitään
omaatuntoa, mitään periaatteita, Huck?"
"No, no, älä nyt suutu; minä rupeen piiaksi sitten. Mutta kuka rupee
Jimin äidiksi?"
"Minä. Minä kaappaan yhen leningin Sally tädiltä."
"No, mutta silloinhan sinun pitää jäädä sinne mökkiin, kun minä ja Jim
karataan."
"Eipä niinkään. Minä tukin Jimin vaatteet täyteen olkia ja nostan koko
möhkäleen hänen vuoteelleen -- _edustamaan_ hänen äitiänsä, joka sillä
viisin on valevaatteissa; ja Jim ottaa leningin multa ja pukee sen
päälleen, ja sitten me kaikki karataan yhdessä."
No, Tom hän kirjotti tuon nimettömän kirjeen, ja minä menin ja
sieppasin tuon mulattitytön hameen sinä yönä ja puin sen päälleni
ja pistin kirjeen porstuvan oven alle, niinkuin Tom oli neuvonut.
Kirjeessä seisoi näin:
Olkaa varuillanne. Onnettomuus uhkaa teitä. Silmät auki!
Tuntematon ystävä.
Seuraavana yönä liisteröimme porstuvanovelle taulun, jonka Tom oli
maalannut verellä ja joka kuvasi pääkalloa ja kaks luuta ristissä;
ja sitten taas seuraavana yönä mättäsimme me kyökinoveen toisen,
joka kuvasi ruumisarkkua. En koskaan ole nähnyt niin kauhistunutta
herrasväkeä kuin Phelpsin niinä päivinä. He eivät olis voineet olla
enemmän peloissaan, jos siell' olis ollut aaveita talon täydeltä --
väijymässä heitä kaappien takaa ja sänkyjen alta ja pyörien ilmassa
kaikkialla. Jos joku ovi vähän paukahti, niin hypähti Sally täti ylös
huutaen "uh!" jos jotakin putos lattiaan, hypähti hän ylös huudahtaen
"uh!" jos joku sattui koskemaan häneen, kun hän sit' ei aavistanut,
teki hän samoin; ja aina hän luuli, että jotakin oli hänen takanaan,
niin että hän alinomaa pyörähti yhtäkkiä ympäri kiljaisten "uh!" ja hän
pelkäsi maatamenoa, mutt' ei uskaltanut istua valveillakaan. Tom sanoi,
että kaikki meni oivallisesti, ja että tuo vain osotti, että m'oltiin
toimitettu kaikki tehtävämme kunnollisesti eikä hutiloimalla.
Mutta nyt, sanoi hän sitten, saiskin jo paukahtaa! Ja seuraavana aamuna
aikasin, ennen päivänkoittoa, oli meillä valmiina toinen kirje, ja
me tuumattiin mitä me sillä tehtäis, sillä edellisenä iltana olit he
panneet kaks neekeriä vahtimaan, yhden kummallekin ulko-ovelle. Viimein
kapusi Tom alas pitkin ukonsyöttiä ja katsoi sitten vähän ympärilleen;
ja koska neekeri kyökinovella nukkui, pisti hän kirjeen alas hänen
niskastaan ja lippas tiehens. Näin seisoi tässä kirjeessä:
Älkää pettäkö minua, minä tahdon olla ystävänänne. Raivosa
ryövärijoukko Indiaanein Alueelta aikoo varastaa karkuneekerinne
tänyönä, ja n'on koittanut pelottaa teitä niin, että te pysysitte
sisässä ettekä häiritsis heitä. Minä kuulun siihen joukkoon, mutta
min' oon saanut Kristinuskoa ja haluan luopua siitä jälleen ja elää
kunniallista elämää taas, ja siis minä nyt ilmotan sen pirullisen
aikomuksen. Ne tulevat hiipien pohjosesta päin pitkin takettia
säntilleen puolyön aikana, väärällä avaimella, ja menevät neekerin
kojuun kaapatakseen hänet sieltä. Minun pitää mukamas seisoa vähän
matkaa siitä ja puhaltaa tinatorveen, jos näen mitään vaaraa, mutta
sen sijaan minä tuumaan määkyä "bää!" kuin lammas, niin pian kuin
h'ovat menneet sisään kojuun puhaltamatta torvea ollenkaan; sitten
kun he päästävät hänen kahleensa, voitte hiipiä sinne ja lukita
oven, ja tappaa heidät kaikki tyyni kun saatte aikaa. Tehkää just
präsiis niinkuin minä sanon, muuten he epäilevät vaaraa ja nostavat
hirveän melun. Minä en pyydä mitään muuta palkintoa kuin hyvän
omantunnon.
Tuntematon ystävä.


Kahdeksastoista luku.

No, aamiaisen jälkeen voitiin me paksusti ja otettiin minun kanootini
ja soudettiin joen yli kalastusretkelle, ja meillä oli evästä
muassamme, ja me pidettiin hauskaa ja nähtiin että lautta oli täydessä
reilassa; ja vasta myöhään illalla tultiin me kotiin ja nähtiin heidät
mokoman kauhun vallassa, että tuskin tiesivät enään seisoivatko
jaloillaan vai päällään; ja heti illallisen jälkeen ajoivat he meidät
nukkumaan, virkkamatta sanaakaan hädästään tai tuosta nimettömästä
kirjeestä, mikä oliskin ollut tarpeetonta, koska me tiettiin siitä
enemmän kuin kukaan muu; ja kun me ehdittiin puolitiehen rappusia ja
Sally oli kääntynyt meihin selin, puikahuttiin me alas kellariin,
ja siellä me lastasimme itsellemme kelpo eväsnyytyn ja otimme sen
huoneeseemme, ja sitten me mentiin nukkumaan, mutta noustiin jälleen
ylös puoli kahentoist' aikaan; ja Tom sukelsi Sally tädin leninkiin,
jonka hän oli varastanut, ja oli menemässä eväsnyytty käsivarrella,
mutta sanoi samassa:
"Miss' on voi?"
"Minä panin sitä kimpaleen leipäpalan päälle siellä kellarissa", sanoin
mä.
"Niin, mutta sitte jätit sä sen sinne -- sillä täällä sit' ei oo."
"No, mutta tullaan kai me nyt toimeen, vaikk'ei sit' ookkaan", sanoin
minä.
"Tullaan kai me toimeen, vaikka sit' _onkin_", sanoi hän; "pötki
takasin kellariin ja tuo se tänne. Sill'aikaa meen minä alas ja töpitän
Jimin valemamman, niin että hyviss' ajoin saan ruveta määkymään kuin
lammas."
Ja sillä hän meni, ja minä pujahin takasin kellariin. Voikimpale,
kooltaan kuin ihmisen nyrkki, loikoi aivan oikein leipäpalan päällä,
ja min' otin sen ja sammutin kynttiläni ja hiivin rappusia ylös
niin hiljaa kuin voin. Mutta mitäs ollakkaan! Jumaliste tulikin
Sally vastaani kynttilä kädessä, ja minä ennätin hädin tuskin mätätä
voikimpaleen hattuuni ja panna hatun päähäni, ennenkun hän minut näki.
Ja nähdessään minut, sanoi hän:
"Ookko sin' ollut kellarissa?"
"O-oon."
"Mitä sinä siellä teit?"
"Ei mitään."
"_Ei mitään_!"
"E-ei."
"No, mutta mitä Herran tähen sull' oli siellä tekemistä keskellä yötä?"
"En tiedä."
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 23
  • Parts
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 01
    Total number of words is 3849
    Total number of unique words is 1891
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 02
    Total number of words is 3924
    Total number of unique words is 1834
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 03
    Total number of words is 3973
    Total number of unique words is 1893
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 04
    Total number of words is 3965
    Total number of unique words is 1828
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 05
    Total number of words is 3981
    Total number of unique words is 1878
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 06
    Total number of words is 3960
    Total number of unique words is 1942
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 07
    Total number of words is 3961
    Total number of unique words is 1866
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 08
    Total number of words is 3969
    Total number of unique words is 1862
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 09
    Total number of words is 3867
    Total number of unique words is 1843
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 10
    Total number of words is 4001
    Total number of unique words is 1880
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 11
    Total number of words is 3810
    Total number of unique words is 1957
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 12
    Total number of words is 3784
    Total number of unique words is 1988
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 13
    Total number of words is 3831
    Total number of unique words is 1877
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 14
    Total number of words is 3910
    Total number of unique words is 1836
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 15
    Total number of words is 3842
    Total number of unique words is 1776
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 16
    Total number of words is 3976
    Total number of unique words is 1729
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 17
    Total number of words is 3905
    Total number of unique words is 1745
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 18
    Total number of words is 3938
    Total number of unique words is 1751
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 19
    Total number of words is 4046
    Total number of unique words is 1733
    26.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 20
    Total number of words is 3960
    Total number of unique words is 1717
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 21
    Total number of words is 4030
    Total number of unique words is 1682
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    35.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 22
    Total number of words is 3918
    Total number of unique words is 1796
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 23
    Total number of words is 4118
    Total number of unique words is 1707
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 24
    Total number of words is 2536
    Total number of unique words is 1146
    28.2 of words are in the 2000 most common words
    36.7 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.