Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 17

Total number of words is 3905
Total number of unique words is 1745
25.9 of words are in the 2000 most common words
34.6 of words are in the 5000 most common words
39.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Rukoilla minun puolestani! Aattelinpa siinä itsekseni, että jos
hän oikein olis tuntenut minut, niin tuskinpa vain oliskaan niin
umpimähkään ottanut mokomaa työtä urakalle. Mutta kyllä hän sen
sittenkin olis tehnyt -- semmonen hän oli. Häness' olis ollut kuraassia
ruveta rukoilemaan vaikka itse Juutas Iskaariuksen puolesta, jos
siksi tuli -- hän ei ollut mikään jänis, s'on vissi se. Sanokaa mitä
tahansa, minä sanon, että siinä tytössä oli enemmän ruutia kuin missään
muussa tytössä, mit' ikinä olen nähnyt. Luulette kenties, että minä
mielistelen, mutta sitä en tee, en totta maar teekkään. Ja jos kysytte
koreutta -- ja hyvyyttä myös -- niin hän vei voiton jok'ikisestä. En
ole häntä kertaakaan nähnyt siitä kun näin hänen menevän ulos tuosta
ovesta, en, en koskaan siitä hetkestä; mutta ajatellut ja ajatellut
häntä olen mä monta tuhatta ja miljonaa kertaa ja sitä, kun hän
sanoi tahtovansa rukoilla minun vaivasen puolesta. Ja jos luulisin
siit' olevan mitään hyötyä, niin totta maarian ryhtyisinkin _minä_
rukoilemaan _hänen_ puolestaan, vaikka kaatuisin siihen paikkaan.
No, Mary Jane puikahti ulos takatietä, luulen mä, sillä kukaan ei
nähnyt hänen lähtevän. Kun tapasin Susannan ja ristihuulen, sanoin:
"Mikä onkaan sen herrasväen nimi tuolla toisella puolen jokea, jota te
aina tavan takaa käytte katsomassa?"
He sanoivat:
"Siell'on montakin, mutta etenkin käydään me Asessorilla."
"Aivan oikein, s'oli heidän nimensä", sanoin mä; "olin sen unohtanut.
Niin no, fröökynä Mary Jane käski mun sanoa teille, että hän meni sinne
kiireimmän kautta -- yks heistä on sairaana."
"Kuka sitten?"
"No kas, kuka se nyt olikaan? Joko nyt unhotin taas? S'oli, --
s'oli -- --"
"Hyvänen aika! Eihän se vain ole Veera?"
"Joo, ikävä kyllä", sanoin mä, "mutta Veera se todellakin on. Nyt
muistan kun kuulen nimen."
"No, voi, voi -- ja viime viikolla hän viel' oli aivan terve! Mikä nyt
on tullut?"
"Hm! He valvovat hänen vuoteellaan kaiket yöt, sanoi fröökynä Mary
Jane; s'on hyvin vaarallista."
"No, mutta Herra hallikkoon! Mikä Herran nimessä häntä vaivaa?"
Minä tuumasin hetkisen jotakin uskottavaa; sitten sanoin:
"Syyhy."
"Syyhy? No, mutt' eihän heidän toki sentähden tarvitse valvoa hänen
kanssaan?"
"Niin, mutta tämä syyhy on jotakin aivan omituista, jotain uutta lajia,
sanoi fröökynä Mary Jane."
"Mitä uutta lajia?"
"Siihen on sekaantunut muita juttuja."
"Mitä muita juttuja?"
"Tuhkarokkoa, hinkuyskää, kurkkumätää, aivotulehdusta, keuhkokuumetta,
tuberkkuliinia, vatsasyöpää, umpisuolen tulehdusta ja jumala ties mitä."
"No, Herra siunakkoon! Ja sitä sanot sinä _syyhyksi_?"
"Niin sanoi fröökynä Mary Jane."
"No, mutta voi sentään! Minkä tähden sanottais sitä _syyhyksi_?"
"Sen tähden että s'on syyhyä. S'on alkanut siitä."
"Ääh! Eihän tuoss'oo mitään järkeä. Kuulehan! Jos joku ihminen loukkaa
varpaansa ja kompastuu ja putoo kaivoon ja taittaa niskansa, ett'
aivot juoksevat ulos, ja sitten kysytään: 'mistä hän kuoli?' ja joku
tyhmeliini vastaa siihen: 'Hän loukkas varpaansa', niin onko siinä
mitään järkeä? Ei. Eikä tuossa sun 'syyhyssäs' myöskään ole mitään
järkeä, s'on hölyn pölyä."
"Hölyn pölyä? Hoo-o? Onko _karhi_ hölyn pölyä? -- pimeässä? Jos te
takerrutte yhteen hampaaseen, niin ootte samassa kiinni muissakin,
eikös niin? Ettehän pääse menemään tuon hampaan kanssa vetämättä koko
karhia muassanne, vai mitä? No, tämä syyhy on ikääskuin jonkinmoinen
karhi; siin'on sen seitsemän purevaa hammasta - ymmärrättekös? Ja tehän
voitte tarttua siihen myös."
"No, voi, voi, s'on hirviää", sanoi ristihuuli. "Minä meen Harvey sedän
luo ja -- --"
"Kuulkaahan nyt", sanoin mä, "täytyyhän teidän setienne lähteä
takasin Englantiin niin pian kuin suinkin, eikös niin? No, ja te
luulette heidän raskivan lähteä menemään ja jättää teidät tulemaan
koko tuon pitkän matkan omin päinne? Eihän toki. Te tiedätte, että
he vartoisivat teitä, nuo hyväsydämiset miehet. Harvey setänne on
pappi. No, luuletteko, että hän tahtois pettää höyrylaivakatteinia
antamalla fröökynä Mary Janen nousta laivaan, kun fröökynään kenties on
tarttunut syyhy? Ei, hän ei sitä tekis, sen tiedätte. No, mikä hälle
siis neuvoksi? Ooh, hän sanois näin: 'S'on sangen ikävää, mutta minun
pappisvirkani saa nyt mennä onnensa nojaan, sillä veljentyttäreni
on hirveän pluribus-unum syyhyn tarttumiselle alttiina; minun
velvollisuuteni on jäädä tänne ja odottaa kolme kuukautta nähdäksemme,
onko se häneen tarttunut'. -- Mutta jos arvelette paraaksi mennä
kertomaan Harvey sedällenne -- --"
"Ja jäädä mököttämään tänne, kun meillä kaikilla vois olla hauska
Englannissa sill'aikaa kun varrotaan, onko Mary Jane saanut sen vai
eikö? Sinä puhut kuin kana."
"No, kenties on paras että kerrotte asian naapureille?"
"Naapureille? Aivan yhtä tyhmää. Etkö ymmärrä, että he heti menisivät
kielittelemään? Ei, täss'ei ole mikään muu neuvona kuin ett'ei kerrota
siitä kellekkään."
"Niin, kenties ootte oikeassa -- minä luulen todellakin ett' _ootte_
oikeassa."
"Mutta luulenpa, että meidän täytyy sanoa setä Harveylle, että
Mary Jane lähti ulos vähäks aikaa, johonkin, niin ett'ei setä tule
levottomaks hänen tähtensä'."
"Niin, fröökynä Mary Jane toivoi että tekisitte niin. Hän sanoi: 'Käske
heidän sanoa terveiseni setä Harveylle ja setä Williamille ja antaa
heille muiskut puolestani, ja sano että mä lähdin joen yli katsomaan
herrasväki -- --', niin, mik' onkaan sen rikkaan herrasväen nimi, jota
Pietari setänne niin usein muisteli? Minä meinaan sitä, joka -- --"
"Aah! Sinä tarkotat varmaankin Apthorpsia, eiks' niin?"
"Aah, niin s'oli. Joo, fröökynä Mary Jane sanoi, että sanottais, että
hän poikkes sinne pyytämään Apthorpseja tulemaan huutokauppaan ja
ostamaan tämän talon, sillä Pietari setä oli mukamas aina toivonut
että he sen saisivat ennen kaikkia muita; ja että fröökynä Mary Jane
sanoi koittavansa yllyttää heitä kunnes he lupaisivat tulla, ja
sitten, jos hän ei olis liian väsynyt, hän palais kotiin, mutta muuten
vasta huomen-aamuna. Hän sanoi: älä puhu mitään Assessoreista, vaan
ainoastaan Apthorpseista -- jok'on aivan uskottavaa, sillä hän meneekin
sinne puhumaan talonkaupasta; mä tiedän sen, hän sanoi mulle niin itse."
"Hyvä on", sanoivat he ja laittautuivat saattamaan sedilleen nuo
terveiset ja muiskut ja tiedot.
No, ja sillä viisin oli kaikki reilassa nyt. Tytöt eivät mitään sanois,
sillä he halusivat lähteä Englantiin; ja kuningas ja herttua soivat
kernaammin, että Mary Jane oli puuhaamassa huutokaupan hyväksi, kuin
että hän olis ollut tohtori Robinsonin muokkailtavissa. Min' olin
varsin tyytyväinen; olin mielestäni toimittanut asiat aika sievästi
-- tuskinpa Tom Sawyerkaan olis niistä paremmin selvinnyt. Niin no,
kyllähän hän kenties sentään olis sotkenut niihin enemmän _tyyliä_;
min'en siinä kohden vielä ollut oikein taitava, kun en ollut siihen
niin harjaantunut.
No, iltapäivällä pidettiin sitten vasaramarkkinat isotorilla, ja
kuningas seisoi kaiken aikaa vasaramiehen vieressä ja oli niin kauhean
jumalisen näkönen ja pisti aina tavan takaa huutojen väliin pienen
raamatunlauseen tai jotain muuta hurskautta; ja herttua hän kierteli
ympäri ihmisjoukossa ja kaakotti gu-gu-guutaan kuin ainakin.
No, niin tuli vähitellen kaikki myydyksi, pait pikkunen vanha
hautapaikka hautausmaalla. Mutta sekin piti myytämän, kuinkas muuten?
-- en ikinä ole nähnyt mokomaa sutta kuin tuo meidän kuninkaamme; hän
nieli kaikki mitä eteen tuli. Siinä juur paraikaa huudettiin tuota
turvetta, kun muuan höyrylaiva laski laituriin, ja muutaman minuutin
perästä tuli sieltä rynnäten iso parvi poikia ja muuta loisväkeä, ja he
huusivat ja ulvoit ja hurrasit ja nauroivat kuin hullut.
"Ha! ha! ha! Mainiota, mainiota!" kuului heidän joukostaan; "eläköön
kilpailu! täällä tulee uusi plutoona Pietari Wilksin perillisiä! uusi
lauma ulkomaan eläviä! Tulkaa kattomaan! Maksaa kymmenen penniä! Ha!
ha! Ha!"


Seitsemäs luku.

He kulettivat muassaan, keskellä joukkoa, erästä vanhanpuoleista
herrasmiestä, joka näytti hyvin siivolta ja sävysältä, ja erästä
nuorempaa, joka näytti yhtä siivolta ja sävysältä ja piti oikeata
käsivarttaan siteessä. Ja voi tuhannen aika, kuinka tuossa
pataljoonassa elämöitiin ja naurettiin ja hulluteltiin! Minä
puolestani en pitänyt sitä niin erittäin hauskana, ja minä vilkasin
vähä kuninkaaseen ja herttuaan nähdäkseni, miltä heidän naamansa
näyttäis. Luulin että h'olisit vähä kalvenneet. Mutta mitä vielä!
Herttua ei ollut tietävinään tämän taivaallista mist' oli kysymys, vaan
kukutti vain gu-gu-guutaan niinkuin ennenkin, ilosena ja tyytyväisenä
kuin kirnupiimäleili, josta piimä pulppuaa ulos; ja kuningas hän
vain tuijotti ja tuijotti niin vakavan ja surumielisen näkösenä
vastatulleisiin vieraisiin, kuin olis hän saanut vatsanväännettä
sisimpään sydämmeen asti ajatellessaan että tässä matoisessa maailmassa
saattoi löytyä mokomia pettureita ja veijareita. Ooh, hän näytti tuota
rooliaan ihmeen hyvästi. Joukkokunta kaupungin mahtavimpia ihmisiä
kokoontuikin kuninkaan ympärille, näyttääkseen että he pitivät hänen
puoltaan. Vasta-tullut vanha herra näytti kovasti hämmästyneeltä ja
ällistyneeltä. Hetken päästä hän rupes puhumaan, ja minä kuulin heti,
että _hän_ puhui niinkuin Englantilainen eikä niinkuin kuningas, vaikka
kuninkaankaan puhetapa ei ollut paljasta vettä. Minä en osaa matkia
sen vanhan englantilaisen herran puhetta, mutta minä ymmärsin mitä hän
meinasi. Hän meinasi nimittäin näin:
"Tämäpä todellakin on sattuma, joka tulee mulle äkkiarvaamatta; ja
minä tunnustan suoraan, että tällä hetkellä en tiedä, millä tavoin
todistaisin olevani se kuin olen, sillä veljeäni ja minua on kohdannut
tapaturma. Hän on taittanut käsivartensa, ja meidän matkakapineemme
menivät erehdyksestä viime yönä siihen kaupunkiin, joka on heti
yläpuolella tätä. Min'oon Pietari Wilksin veli Harvey, ja tämä
on hänen veljensä William, jok'ei voi kuulla eikä puhua eikä juur
tehdä mitään merkkejäkään nyt, kun ei voi käyttää toista kättään. Me
ollaan ne kuin sanomme olevamme, ja parin päivän päästä, kun saamme
kapineemme, voin sen myöskin todistaa. Mutta siks'aikaa vaikenen minä,
ja nyt me mennään hotelliin odottamaan."
Ja niin hän meni ottaen mukaansa uuden kuuromykän, ja kuningas nauroi
kohti kurkkuaan ja sanoi:
"Taittanut käsivartensa! -- s'on _hyvin_ uskottavaa, eiks' niin? -- ja
hyvin mukavaa myös veijarille, jok'on olevinaan kuuromykkä osaamatta
sormipuhetta. Hukanneet kapineensa! S'on myöskin mainiota - ja hyvin
keksittyä -- mokomissa oloissa!"
Ja sitten hän nauraa tirskui taas; ja niin teki kaikki muutkin, jos
lukee pois kolme neljä tai kenties puoli tusinaa. Yks näistä oli
se tohtori; toinen oli muuan herrasmies, joka näytti sukkelalta
ja nokkelalta ja kantoi kädessään vanhanmuotista natsäkkiä, jok'
oli tehty, luullakseni, mattokankaasta. Hän oli vastikään astunut
maihin höyrylaivasta ja puhutteli par'aikaa puoliääneensä tohtoria,
vilkasten niinkuin tämäkin aina tavan takaa kuninkaaseen ja nyykäyttäen
päätänsä vähäsen -- s'oli Levi Bell, tuo asianajaja, jok' oli käynyt
Louisvillessä. Kolmas oli muuan iso, vahva mies, joka hyvin tarkasti
oli kuunnellut kaikkia, mitä tuo uusi vanha herra sanoi, ja nyt
yhtä tarkasti kuunteli kuningasta. Kun kuningas oli vetänyt virtensä
loppuun, astui tämä mies esiin ja sanoi:
"Kuulkaas nyt -- jos ootta Harvey Wilks, milloin tulitte tähän
kaupunkiin? Sanokaappas!"
"Päivää ennen hautajaisia, hyvä ystävä", sanoi kuningas.
"Mutta mihin aikaan päivästä?"
"Iltapäivällä -- pari tuntia ennen auringonlaskua."
"No, miten tulitte sitten?"
"Minä tulin höyrylaivassa _Susan Powell_ Cincinnatista."
"Vai niin; mutta miten te sitten saatoitta olla tuolla Niemen luona
_aamulla_ samana päivänä -- veneessä?"
"En min' ollut siellä aamulla."
"Sen valehteletta."
Useat siinä seisojista törmäsit hänen luokseen ja pyysivät, ett'ei hän
puhuis noin sopimattomasti vanhalle miehelle ja papille.
"Hirteen koko pappi! Hän on valehtelija ja petturi. Hän oli, kun
olikin, Niemen luona sin' aamuna. Min' asun siellä, niinku tiiätten.
No, min' olin siellä, ja hän oli siellä. Minä _näin_ hänen aivan
selvästi. Hän tuli veneellä Tim Collinsin ja erään pojan kanssa."
"Tuntisitteko te tuon pojan, jos näkisitte hänet, Hines?" kysyi tohtori
hyvin kiivaasti.
"Niin luulen, vaikk'en tiiä varmaan. Mutta voi päiviäni! Tuossapa hän
seisoo! Tunnen hänet aivan hyvin."
Ja hän osotti sormellaan minua. Tohtori sanoi:
"Kuulkaahan, ystävät; onko nämä vasta-tulleet vieraat pettureita vai
ei, sit' ei vielä tiedetä; mutta jos _nämä kaks_ eivät ole pettureita,
niin olen minä suurin pöllöpää tässä kylässä. Meidän täytyy varoa,
että he eivät pääse luiskahtamaan tiehensä, ennenkun asia on tutkittu.
Tulkaa pois, Hines, tulkaa pois kaikki. Otetaan nämä junkkarit mukana
kestikievariin, niin saadaan tutkia heitä yhdessä noiden toisten
kanssa. Selveneehän siin' aina jokin juttu ennenkun ollaan lopussa."
Tämä yritys miellytti enintä osaa joukosta, vaikk'ei juur sanottavasti
kuninkaan hyviä ystäviä, ja me lähdettiin kaikki matkaan. Aurinko oli
juur par'aikaa laskemassa. Tohtori talutti minua kädestä ja oli mulle
varsin ystävällinen, mutt'ei päästänyt kättäni hetkeksikään.
Me mentiin kaikki suureen saliin tuossa hotellissa eli kestikievarissa,
mikä lienee ollut, ja kynttilät sytytettiin. Tohtori sanoi:
"Min'en suinkaan tahdo olla liian kova näitä molempia miehiä vastaan,
mutta minä luulen heitä pettureiksi, ja heillä kenties myös on
rikostoverit, joista me ei mitään tiedetä. Jos heillä semmoset on,
niin eikö s'ole hyvin luultavaa, että nämä heidän toverinsa jo ovat
lähteneet matkaan sen rahapussin kanssa, jonka Pietari Wilks jätti
jälkeensä. Jos nyt nämä hyvät herrat tässä eivät ole pettureita, niin
heillä kai ei ole mitään sitä vastaan, että lähetetään noutamaan
nuo rahat tänne ja että me pidetään ne hallussamme kunnes he ovat
todistaneet olevansa keitä sanovat -- eikös niin?"
Kaikki myönsivät tohtorin puhuneen viisaasti ja oikein, ja minä luulin
meidän liittokuntamme olevan hukassa. Mutta kuningas pani kätensä
ristiin vatsalleen, näyttäen kovasti alakuloiselta, ja sanoi:
"Hyvät herrat! Minä tietysti mitä hartaimmin toivoisin, että rahat olis
tallella; mutta voi sentään! ne, Jumala paratkoon, eivät ole tallella
enää. Voitte lähettää katsomaan, jos tahdotte."
"Missä ne sitten on?"
"No, kuulkaahan, kun veljentyttäreni antoi ne mulle tallennettavaks,
niin minä otin pussin ja kätkin sen vuoteeni matrassiin, kun en
huolinut panna sitä pankkiin niiksi muutamiksi päiviksi, kuin me
viivyttäis täällä; ja minä luulin tuota matrassia varmaksi paikaksi,
kun näet en ollut tottunut neekereihin ja arvelin heitä rehellisiksi,
niinkuin palvelijat Englannissa ovat. Neekerit, näättekös, varastivat
pussin seuraavana aamuna, minun mentyäni alas alakertaan; ja kun möin
neekerit, en vielä tiennyt kaivata rahoja, niin että he pääsit menemään
eheinä ja pussi muassaan. Pikänttini tässä voi kertoa teille asiasta,
hyvät herrat."
Tohtori ja monet muut huudahtivat "valetta!" ja minä huomasin, ett'ei
juur kukaan oikein tahtonut uskoa kuningasta. Muuan mies kysyi multa,
olinko mä nähnyt neekerien varastavan rahapussia. Minä sanoin "en",
mutt' että minä näin heidän hiipivän ulos huoneesta ja pujahtavan
tiehensä ja että luulin heidän pelkäävän herättäneensä isäntäni ja
sentähden kiirehtivän pois hänen torujensa alta. -- Muuta ei multa
kysytty. Mutta tohtori tirkisti minuun sitten ja sanoi:
"Ootko _sinäkin_ englantilainen?"
Minä sanoin: "olen", johon taas hän ja muutamat muut nauroivat.
Sitten ryhtyivät he oikein pääkuulusteluun ja jauhoivat asiaa monta
tuntia peräksyttäin, eikä kukaan hiiskunut sanaakaan illallisesta tai
näkynyt sitä edes ajattelevan; mutta mitä kiivaammin he kuulustelit,
sitä sekavammaksi kävi asia. Kuningas sai kertoa elämäkertansa, ja
tuo vanha herra sai kertoa elämäkertansa; ja min' aattelin hiljaa
itsekseni, että pitihän siin' olla oikea pässinpää, joll'ei huomannut
kumpiko puhui totta, kumpiko valehteli. Ja viimein kutsuivat he
sitten minut framille kuulustettavaks. Kuningas killisteli minuun
vasemmasta silmännurkastaan, ja minä ymmärsin mitä kurssia minun tuli
pitää. Rupesin kertomaan Sheffieldistä ja miten me siellä elettiin,
ja englantilaisista Wilkseistä ja vähän kustakin; mutta kesken
kertomustani rupes tohtori taas nauramaan pahanpäiväisesti, ja tuo
asianajaja sanoi:
"Istu alas, poikaseni, äläkä näe turhaa vaivaa. Sinä varmaankaan
et oo tottunut valehtelemaan, se ei sulta luonnistu -- menee liian
kömpelösti, sinä kaipaat harjaannusta."
"Min' annoin palttua hänen kiitoksilleen, mutt' olin kuitenkin ilonen
päästessäni asiasta siksi hyvällä kaupalla."
Tohtori aikoi taas sanoa jotakin ja kääntyi asianajajan puoleen ja
alkoi:
"Jos olisit ollut kaupungissa alusta asti, Levi Bell -- --"
Mutta kuningas keskeytti hänet ojentaen kättään ja sanoen:
"Ooh, mitä kuulenkaan! Onko tämä rakkaan veli vainajani vanha kallis
ystävä, herrassyötinki Levi Bell, josta hän niin usein ruukkas
kirjottaa?"
Asianajaja puisteli hänen kättään ja hymyili ystävällisesti ja näytti
hyvin tytyväiseltä, ja he puhuttelit toinen toistaan kohteliaasti
hetken aikaa ja astuivat sitten vähän syrjään ja keskustelit hiljaa
kahen kesken. Viimein sanoi asianajaja taas ääneensä:
"Niin, sillä tavoin se selvenee. Min' otan määräyksen ja panen sen
menemään veljenne määräyksen kanssa, ja silloin kai he heti näkevät,
että kaikki on niinkuin olla pitää."
He ottivat framille vähän paperia ja kynän, ja kuningas istui alas ja
kallisti päätään kallelleen ja pureskeli kieltään ja rapsi jotakin
paperille. Sitten antoivat he kynän herttualle -- ja silloin huomasin,
että hän ens kertaa näytti sangen levottomalta. Mutta hän kirjotti
kuitenkin. Sitten kääntyi asianajaja uuden vanhan herran puoleen ja
sanoi:
"Olkaa nyt hyvä, te ja veljenne, ja kirjottakaa pari riviä ja pistäkää
nimenne alle."
Vanha herra kirjotti, mutta sit' ei osannut kukaan lukea. Asianajaja
näkyi hämmästyvän hirveästi ja sanoi:
"_Minä_ ainakaan en ymmärrä tätä" -- ja samassa veti hän framille tukun
vanhoja kirjeitä taskustaan ja tutkiskeli niitä tarkasti, ja sitten hän
tutkisteli tuon vanhan herran kirjotusta ja sitten _niitä_ taas; ja
sitten hän sanoi: "Nämä vanhat kirjeet on Harvey Wilksiltä; ja tässä
_näette_ näiden molempain kirjotukset, ja joka ihminen näkee, että _he_
eivät ole kirjottaneet noita kirjeitä (kuningas ja herttua vilkasivat
toisiaan silmiin ja näyttivät jokseenkin nolatuilta nähdessään, miten
asianajaja oli saanut heidät satimeen) ja tässä taas näette tämän
vanhan herran käsialan, ja jokainen voi aivan helposti nähdä, ett'ei
_hänkään_ ole niitä kirjottanut -- noita harakanjälkiä voi tuskin sanoa
mikskään _käsialaksi_ ollenkaan. Nyt on tässä myös muutamia kirjeitä --"
Se uusi vanha herra sanoi:
"Suokaa anteeksi, saanko mä selittää asian. Ei kukaan muu voi lukea
minun käsialaani kuin veljeni tässä -- hän kopioi kaikki kirjeeni.
Noissa kirjeissä on hänen käsialaansa eikä minun."
"_Vai niin_!" sanoi asianajaja, "se tuntuu uskottavalta. No, mulla on,
tuumasin juur sanoakkin, tässä muutamia kirjeitä myöskin Williamilta;
ja jos tämä herra nyt tahtoo kirjottaa pari riviä, niin voidaan
verr -- --"
"Hän ei voi kirjottaa vasemmalla kädellään", sanoi se vanha herra. "Jos
hän vois käyttää oikeata kättään, niin kyllä näkisitte, että hän on
kirjottanut sekä omat kirjeensä että minun. Tehkää hyvin ja katsokaa --
eikö n'oo kirjotettu samalla käsialalla?"
Asianajaja teki niin ja sanoi sitten:
"Luulenpa tosiaankin niin olevan -- ja jos niin ei oliskaan, niin on
näissä käsialoissa yhtäkaikki enemmän yhtä kuin ennen olen huomannut.
No, hyvä on. Luulin jo, ett' oltais päästy totuuden jäljille -- vaikka
se nyt meni osaksi myttyyn. Mutta _yks_ seikka on yhtäkaikki näytettynä
toteen, ja s'on se, että _nämä_ hyvät herrat eivät ole Pietari Wilksin
veljiä" - ja hän keikahutti päätään sinneppäin, jossa kuningas ja
herttua seisoivat.
No, uskoisitteko sen? -- tuo vanha suunnaton kanalja kuninkaaksi
piteli sittenkin vielä puoliaan! Totta maar pitelikin! Hän sanoi,
ett'ei tuo seikka todistanut mitään. Sanoi veljensä Williamin
olevan mitä suurimman kujeilijan maailmassa, nyt hän ei edes ollut
_koittanut_ kirjottaa luonnollisesti -- _hän_ (kuningas) huomasi
mukamas kyllä Williamilla olevan jonku koirankurin mielessä samassa
kun sai kynän käteensä. Ja siihen tapaan hänen majesteettinsa lörpötti
lörpöttämistään, keittäen kokoon mitä sekavimman sopan, ja niin hän
vain oli innossaan, että varmaan itsekkin lopulta rupes uskomaan omia
valheitaan. Mutta viimein katkasi hänen lorunsa se uusi vanha herra,
sanoen:
"Kuulkaahan -- tulin ajatelleeks yhtä asiaa. Onko täällä ketään, jok'
oli muassa tai auttamassa kun käärittiin veli vai -- tarkotan, Pietari
Wilks vainajan ruumista?"
"On kyllä", sanoi muuan joukosta, "minä ja Ab Turner oltiin sitä
tekemässä. M'ollaan molemmat täällä."
Sitten tuo vanha herra kääntyi kuninkaan puoleen ja sanoi:
"No, entäs tämä herra nyt tietää sanoa meille, mikä merkki oli
vainajalla piirrettynä rintaan?"
Siinä sai totta maarian kuningas kääntää purjeensa hyvin sukkelasti,
päästäkseen sen puuskan alta; niin äkkiarvaamatta se tuli. Miten
hiidessä _hän_ voi tietää, mikä merkki oli piirretty tuon vainajan
rintaan? Hän meni vähän pleikiksi, ei voinut sille mitään; ja kaikki
hiljeni huoneessa kuin olis mörkö noussut lattian alta. Ihmiset
kurottivat vähä kaulojaan ja tuijottivat häneen. No, aattelin
itsekseni, _nyt_ ainakin hänen täytyy pistää pillinsä pussiin -- muu
ei ole neuvona. Mutta mitä vielä! Hän ei sitä sittenkään tehnyt.
Minun ajatukseni on se, että hän toivoi voivansa venyttää kuulustelua
siksi pitkälle, että ihmiset väsyisivät ja alkaisit mennä tiehensä
suutuksissaan, niin että hän ja herttua siinä mylläkässä voisit korjata
luunsa ja pujahtaa pois. Mutta miten lienee ollutkaan, kuningas istui
paikallaan vain kuin pataässä, veti huulensa tavalliseen ulkokullattuun
irvihymyyn ja sanoi sitten:
"Jaha! Sehän on hirveän solmukas kysymys, eiks niin? Mutta,
kunnianarvosa hyvä herra, minä tien sanoa mitä oli piirreltynä hänen
rintaansa. Joo, siinä oli pikkunen, ohut, sininen nuoli -- oli kun
olikin -- ja jos ette ole kovin likinäköinen, niin voitte sen nähdä.
No, mitä nyt sanotte, kunnianarvosa hyvä herra?"
En ikipäivinäni ole nähnyt röyhkeämpää vanhaa kanaljaa.
Se uusi vanha herra kääntyi äkkiä Ab Turnerin ja hänen toverinsa
puoleen, ja hänen silmänsä välähtivät, ikääskuin hän tällä kertaa
ainakin olis saanut kilpailijansa satimeen, ja hän sanoi:
"No -- te kuulitte mitä hän sanoi! Oliko Pietari Wilksin rinnassa
mitään semmoista merkkiä?"
"Ei me nähty mitään semmosta", vastasit he.
"No, hyvä", sanoi tuo vanha herra. "Nyt sanon minä mitä te oikeastaan
näitte hänen rinnassaan. Siinä oli pikkunen P ja B (jota alkukirjainta
vainaja myös käytti nuoruudessaan) ja W, ja niiden välissä oli viivat,
tällä lailla: P-B-W" -- hän merkitsi nuo puustavit paperipalaselle.
"No, eikös s'ollut niin?"
Mutta he vastasivat molemmat yhdellä kertaa:
"Et -- me ei nähty mitään merkkiä ensinkään."
Nyt syntyi aika meteli, ja joka taholta huudettiin:
"N'on pettureita kaikki tyyni! Kastetaan ne tervaan! Viskataan ne
jokeen!" ja niin poispäin. Kaikki huusivat yhteen suuhun ja rähisivät
ja elämöivät aivan vimmatusti. Mutta kesken kähäkkää hyppäsi asianajaja
pöydälle ja huusi:
"Hyvät herrat -- hyvät herrat! Kuulkaahan toki pari sanaa -- yks ainoa
sana! Mennään ja kaivetaan ylös ruumis, niin saadaan nähdä!"
Se naula veti.
"Hurraa! hurraa!" huudettiin täyttä kurkkua kaikkialta ja rynnättiin
samassa ovelle. Mutta tohtori ja asianajaja huusivat:
"Oottakaa! oottakaa! Meidän täytyy ottaa mukaan nuo neljä miestä ja tuo
poika! Tarttukaa heitä niskaan!"
"Niin, niin", huusivat he; "ja jos ei löydetä mitään merkkiä, niin
lynssataan koko joukko!"
Nyt rupesin mä pelkäämään, sen sanon suoraan. Mutta siit' ei ollut
mitään keinoa pakoon. He tarttuivat meitä kaulukseen ja marssittivat
meitä eteenpäin, suoraa päätä hautausmaalle, jok' oli parin virstan
päässä kaupungista, jokea alaspäin; ja koko kaupunki kokoutui
kintereillemme, kun me siinä ravatessamme niin kovasti meluttiin, ja
kello oli ainoastaan yheksän illalla.
Kun me kulettiin meidän kortteerimme ohi, rupes minua kaduttamaan, ett'
olin lähettänyt Mary Janen pois kaupungista, sillä hän olis nyt -- kun
olisin saanut hälle pienen viittauksen -- juossut ulos ja kertonut
ilmotuksestani hälle ja pelastanut minut kuoleman kynsistä. Mutta nyt
oli kaikki mennyt päin mäntyyn, ja min' olin pahemmassa pulassa kuin
koskaan eläissäni; minun ja kuoleman välillä ei ollut mitään muuta kuin
nuo onnettomat merkit karvari vainajan rinnassa. Jos niitä ei löytyis --
En tahtonut sitä ajatella, mutt' yhtäkaikki en voinut ajatella
muutakaan. Pimeä pakkas päälle minkä kerkes, ja nyt olis ollut mitä
sopivin aika lipata tiehensä; mutta tuo roteva peijakas -- Hines --
piti mua rautakourallaan ranteesta, ja yhtä helposti olisin voinut
päästä Koljatista, jos tämä kuulusa mies olis iskenyt minuun kyntensä.
Hän hinasi mua perästään hirveällä vauhdilla, ja minun täytyi juosta
pysyäkseni hänen tasallaan.
Tultuaan hautausmaalle, ryntäsit he sinne sisään kuin koski ja
täyttivät sen kuin vedenpaisumus. Ja saavuttuaan haudalle huomasit he,
että heill' oli muassaan ainakin sata kertaa enemmän lapioita kuin
tarvittiin, mutta ykskään ei ollut muistanut ottaa mukaansa lyhtyä. He
alkoivat kuitenkin luoda multaa haudasta ja lähettivät erään miehen
lähimpään taloon, lähes virstan päähän paikalta, lainaamaan pari lyhtyä.
No, he kaivoivat kaivamistaan, ja pimeä kävi kovin mustaksi, ja
yhtäkkiä rupes satamaan, ja tuuli vinkui ilmassa, ja salama toisensa
perästä leimahti, ja ukkonen jyrisi taivaan laella. Mutta nuo ihmiset
eivät välittäneet siitä mitään, niin h'olit toimessaan; ja siinä näki
kunkin leimauksen valossa jok'ainoan naaman tuossa joukossa ja haudasta
pyryävän murean mullan, ja seuraavassa tuokiossa oli taas pilkkosen
pimeä, niin ett'ei nähnyt omaa kättään nokkansa alla.
Viimein saivat he ylös kirstun ja rupesit ruuvaamaan irti sen kantta;
ja nytkös siinä syntyi semmonen tungos, ett' oikein hirvitti! Kaikki
tuuppivat, tukkivat ja töyttivät päästäkseen katsomaan noita merkkiä,
ja pimeässä oli tuo tuommonen kahta kauheampaa. Hines pusersi
käsirannettani kourallaan kuin ruuvia pihdillä, ja minä luulen, että
hän peräti unohti, että minua oli olemassakaan maailmassa; niin hän oli
touhussa.
Yhtäkkiä leimahti sitten niin väkevästi, että sitä ikääskuin häntänä
seurasi oikea valovirta, ja samassa huusi joku:
"Mutta, voi pyhä Paavali, tässähän makaa rahapussi hänen rintansa
päällä!"
Hinekseltä pääsi hämmästyksen huuto, hältäkin, ja samassa kun hän
ryntäs eteen nähdäkseen paremmin, kirposi minun ranteeni hänen
kourastaan; ja se, joka samassa hetkessä sai jalat allensa ja lippasi
tiehensä, s'olin minä se.
Tie oli tyhjänä ja aivan pimeä -- leimausten välillä -- ja minä
suorastaan _lensin_ eteenpäin. Tullessani kaupunkiin näin, ett'ei
ketään liikkunut ulkona tuossa pahassa ilmassa; senpä tähden en
huolinutkaan hiipiä pitkin takakatuja, vaan pötkin suoraan suurinta
katua ylös; ja lähestyessäni meidän taloamme, tähtäsin sitä silmälläni
ja näin, että siell' oli aivan pimeä. Se minua vähän suretti, vaikk'en
oikein tiennyt minkä tähden. Mutta viimein, juur juostessani portin
ohi, välkähti valo Mary Janen ikkunasta! -- hän oli sytyttänyt
kynttilän. Sydämmeni paisahti rinnassani tuossa tuokiossa kuin
leimahtava kokkoliekki; ja samassa silmänräpäyksessä olin jo jättänyt
taakseni pimeään koko talon, ja minä tiesin, ett'ei sit' enää tulis
tieni varrelle tässä elämässä. Hän oli, kun olikin, paras tyttö mit'
ikinä olen nähnyt, ja häness' oli _ruutia_.
Päästyäni kaupungin ulkopuolelle, rupesin heti tähystelemään jotain
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 18
  • Parts
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 01
    Total number of words is 3849
    Total number of unique words is 1891
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 02
    Total number of words is 3924
    Total number of unique words is 1834
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 03
    Total number of words is 3973
    Total number of unique words is 1893
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 04
    Total number of words is 3965
    Total number of unique words is 1828
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 05
    Total number of words is 3981
    Total number of unique words is 1878
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 06
    Total number of words is 3960
    Total number of unique words is 1942
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 07
    Total number of words is 3961
    Total number of unique words is 1866
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 08
    Total number of words is 3969
    Total number of unique words is 1862
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 09
    Total number of words is 3867
    Total number of unique words is 1843
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 10
    Total number of words is 4001
    Total number of unique words is 1880
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 11
    Total number of words is 3810
    Total number of unique words is 1957
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 12
    Total number of words is 3784
    Total number of unique words is 1988
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 13
    Total number of words is 3831
    Total number of unique words is 1877
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 14
    Total number of words is 3910
    Total number of unique words is 1836
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 15
    Total number of words is 3842
    Total number of unique words is 1776
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 16
    Total number of words is 3976
    Total number of unique words is 1729
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 17
    Total number of words is 3905
    Total number of unique words is 1745
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 18
    Total number of words is 3938
    Total number of unique words is 1751
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 19
    Total number of words is 4046
    Total number of unique words is 1733
    26.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 20
    Total number of words is 3960
    Total number of unique words is 1717
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 21
    Total number of words is 4030
    Total number of unique words is 1682
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    35.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 22
    Total number of words is 3918
    Total number of unique words is 1796
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 23
    Total number of words is 4118
    Total number of unique words is 1707
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 24
    Total number of words is 2536
    Total number of unique words is 1146
    28.2 of words are in the 2000 most common words
    36.7 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.