Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 14

Total number of words is 3910
Total number of unique words is 1836
24.8 of words are in the 2000 most common words
35.1 of words are in the 5000 most common words
39.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
tekis, niin teki hän aina päin vastoin kontrahtia. Mokomaa itikkaa
kuninkaaksi on tuskin koskaan ollut, vaikk'ei ne muutkaan hääviä ole.
Jos meill' olis ollut hänet täällä tään vanhan lurjuksen sijasta, niin
hän olis peijannut tuon pienen kaupungin tuhatkertaisesi pahemmin.
Minä en suinkaan sano, että meidän kuninkaamme ovat enkeleitä, sillä
sitä he ei ole, jos punnitaan heidän tekojaan oikein; mutta semmoisia
paatuneita petoja kuin Hinrikki Kaheksas he toki eivät ole. Oikeutta
kaikille. Kuninkaat on kuninkaita, sanon mä, eikä heiltä saa vaatia
liikaa rehellisyyttä. Ylimalkaan ovat he roistoja. Se kai tulee heidän
takaperoisesta ja nurinpäisestä kasvatuksestaan."
"Mutta, Huck, tämä kuningas _haisoo_ niin sikamaiselta."
"No, no, Jim; sitä tekevät he kaikki. _Me_ ei voida auttaa sit' asiaa,
miten kuninkaat haisevat; yleinen historia ei tiedä mitään neuvoa
siihen."
"Mutta herttua, häness' on sitteki vähä miehen vikkaa, tykkään mä; ei
oo niin perhanan ruokoton."
"Niin, niin, herttuat on vähän toista maata, mutt'ei paljon. Tuo tuossa
ei suinkaan ole mitään kaksista hänkään. Kun hän on päissään, olis
likinäkösen ihmisen vaikea erottaa häntä kuninkaasta."
"Niin no, oli miten oli. Mutta vissiä vain on, että minun ei tee mieli
enemmän kampraateja tuota laijia. Näissä kaharessa on, piru vie, aivan
kylliks."
"Sitä minäkin, Jim. Mutta kun nyt kerta ovat tarttuneet meihin kuin
kulkukoirat, niin tulee kai meidän heitä kärsiä ja muistaa mitä he
ovat, nimittäin säälittäviä raukkoja. Toisinaan minäkin mielelläni
kuulisin puhuttavan maasta, joss' olis puute kuninkaista."
Mitä hyötyä siit' olis ollut, ett' olisin kertonut Jimille, ett'ei
nämä maankuleksijat olleet mitään oikeita kuninkaita eikä herttuoita?
Se ei olis ollenkaan parantanut tilaa; ja sitä pait oli asian laita
aivan niinkuin jo sanoin: he eivät sanottavasti eronneet siitä oikeasta
patenttisortista.
Minä menin nukkumaan, ja Jim, hän ei herättänyt minua valvomaan kun
vuoroni olis ollut. Usein hän sillä tavoin piti vahtia minunkin
puolestani. Kun vihdoin heräsin juuri päivän-nousussa, istui hän siinä
paikallaan, pää polvien välissä, valitellen ja huokaillen itsekseen.
Minä en ollut siitä tietävinäni enkä häntä häirinnyt. Minä tiesin,
miten hänen oli laita. Hän ajatteli vaimoaan ja lapsiaan siellä
kaukana yläjoella, ja häntä vaivasi koti-ikävä ja alakuloisuus, sillä
hän ei vielä koskaan ollut ennen elämässään ollut poissa kotoaan; ja
minä uskon että hän kaipasi omaisiaan aivan yhtä paljon kuin valkoset
ihmiset ruukkaavat. Se kenties ei tunnu teistä luonnolliselta, mutta
minä puolestani uskon sen vissisti. Hän suri ja valitteli useinkin
sillä viisin öisin, kun hän luuli minun nukkuvan, ja silloin sanoi hän
monta kertaa: "Pikku Lizabeth raukkani! Pikku Johnny parkani! Voi,
kuinka s'on kovaa! Luulenpa ett'en koskaan ennää saa teitä nähärä!" Hän
oli hyvin hyvä ja hellämielinen neekeriksi, Jim poika, s'on totta se.
Mutta jopa otin viimein puheeksi hänen muijansa ja lapsensa, ja hän
kertoi mulle liikuttavan kertomuksen neljänvuotisesta tyttärestään
Lizabethistä, joka kerran oli sairastunut tulirokkoon. Lizabeth näet
oli kovasti sairas mutta näkyi jo, kauvan kiduttuaan, paranneen ja
nousi ylös. Silloin sanoi Jim hälle: "Paappas kiinni tuo ovi." Mutta
tyttö ei totellutkaan, vaan katsoi naurahtaen isäänsä silmiin. Silloin
Jim suuttui ja sanoi hyvin kovaa ja ankarasti: "Ekkös kuullu? Paa ovi
kiinni, sanon mä!" Mutta tyttö yhä vain seisoi myhäillen paikallaan.
"Mitä? Irvistäkkö sä mulle vasten naamaa?" sanoi nyt Jim ja löi häntä
korvalle. Tyttö parka nyt pelästyi ja oikein vapisi, vaan ei sanonut
sanaakaan; mutta Jim meni toisen oven kautta toiseen huoneeseen ja
palas noin kymmenen minuutin päästä takasin. Silloin oli se ulko-ovi
vieläkin auki, ja Lizabeth seisoi siinä katsoen lattiaan, ja kyyneleet
vyöryivät pitkin hänen poskiaan. Mutta Jim oli suutuksissaan moisesta
uppiniskaisuudesta mukamas ja aikoi taas käydä hänen kimppuunsa, kun
samassa tuli tuulenpuuska ja paiskas oven kiinni tytön selän takana,
sillä hän seisoi selin siihen; mutta Lizabeth ei nytkään liikahtanut,
vaikka ovi kiinni mennessään kovasti paukahti. Silloin Jim puolestaan
rupesi vapisemaan, meni ulos samasta ovesta, pani sen kiinni ja aukas
sen jälleen hiljaa ja pisti päänsä sisään ja huusi yhtäkkiä oikein
kovaa tytön selän takana: "_Hau_!" Mutta _Lizabeth ei liikahtanutkaan_,
ei nytkään. Silloin Jim puhkes itkemään ja tarttui lapseen ja
pusersi sitä rintaansa vasten ja rukoili Jumalalta anteeksi typerää
kovuuttansa. "Oh, Huck", päätti Jim kertomuksensa, "hän oli kuuro ja
mykkä ku lyijy, kuuro ja mykkä ku lyijy -- ja minä olin pielly häntä
sillä viisin!"


Toinen luku.

Illan suussa seuraavana päivänä laskettiin me maihin keskellä jokea
pienen saaren rannalle, jossa kasvoi tiheästi pajupensaita. Kummallakin
puolen jokea, vastapäätä saartamme, oli pieni kauppala, ja herttua ja
kuningas alkoivat heti tuumia jotain juonta lypsääkseen rahaa noista
kylistä. Jim sanoi toivovansa, että he eivät viipyisi kovan kauvan
retkillään, koska hänen kävi hyvin tukalaksi ja ikäväksi maata pitkin
päivää lauttamökissä sidottuna nuoriin. Meidän täytyi näet aina, kun
jätimme hänet yksikseen, sitoa hänet kiinni, sillä jos joku olis
sattunut näkemään hänet peräti vapaana, olis häntä arvatenkin pidetty
karkuneekerinä, ja hänen olis käynyt hullusti. No, herttua sanoi nyt,
että s'oli julmaa, kun ihmisen sillä viisin piti maata nuorissa koko
päivän, ja hän rupes tuumimaan jotain toista konstia.
Sanottakoon mitä tahansa, oli tuo herttua kuitenkin turkkasen näppärä
mies, ja pian hän oli nytkin keinon keksinyt. Hän puki Jimin päälle
kuningas Learin vaatteet -- pitkän, hameenkaltaisen kauhtanan koreasta
kartiinikankaasta ja peruukin ja parran valkosista jouhista. Sitten
otti hän framille maalipurkkinsa ja maalasi Jimin kasvot ja kädet
ja kaulan ja korvat vaaleansinisiksi -- niin että mies parka näytti
ihmiseltä, jok'on maannut vedessä hukkuneena yheksän vuorokautta. Hän
oli jumaliste nyt niin kamottavana kummituksena, ett'en ikipäivinäni
ole mokomaa nähnyt. Sitten otti herttua lautapalasen ja maalasi siihen
tänkaltaisen kirjotuksen:
_Sairas Arapialainen -- ei tee mitään pahaa,
joll'ei rupee hourailemaan_.
Ja hän naulasi tämän lautapalasen kiinni tankoon ja pystytti tangon
seisomaan neljä viis jalkaa mökin ovesta. Jim oli tyytyväinen. Hän
sanoi että tämä oli parempaa kuin maata tuntikausia joka päivä
sidottuna nuoriin ja vavista kuin haavan lehti jokaisen oudon äänen
kuuluessa. Herttua sanoi, että hän nyt vois olla vapaa ja ilonen,
ja jos joku tulis nuuskimaan lautalle, piti hänen vain rynnätä ulos
suojuksesta ja ruveta hyppimään kuin hullu ja ulvoa kamalasti, niin
he kyllä korjaisivat luunsa ja jättäisit hänet rauhaan. Ja s'oli
minunkin mielestäni oikein arvattu; ja enin osa tuskin odottais hänen
ulvomistaankaan, sillä hän ei näyttänyt ainoastaan kuolleelta, vaan
vielä paljo pahemmalta.
Nuo molemmat veijarit tuumasivat ensimmältä näissäkin kaupungeissa
esittää Kuninkaan Kameleonttia, mutta sitten arvelivat sitä
vaaralliseksi, sillä olisihan uutinen heidän huijauksestaan edellisessä
paikassa saattanut levitä jo tännekkin. He eivät päässeet mihinkään
tepsivään yhteiseen päätökseen; ja niinpä herttua viimein sanoi
panevansa pitkälleen tuumiaksensa oikein pitkin päätään, eikö hän
jollakin tavoin voisi lypsää tuota kauppalaa Arkansasin puolella;
kuningas puolestaan aikoi pistäytyä toisessa kylässä ilman mitään
valmista tuumaa ja odottaen ainoastaan, että Kaitselmus toisi hälle
neuvot -- hän kai tarkotti pirua. Me olimme kaikki ostaneet itsellemme
uudet fiinit vaatteet siell' edellisessä kaupungissa; ja nyt puki
kuningas päälleen tämän kirkkopukunsa ja käski minun tehdä samoin;
ja niin siis teinkin. Kuninkaan puku oli pikimusta, ja saatuaan sen
ylleen, näytti hän oikein juhlaihmiseltä. En olis uskonut, että
vaatteet voi siihen määrään muuttaa ihmisen. Muuten, nimittäin
tavallisissa tamineissaan näytti hän renttumaisimmalta vanhalta
rantajätkältä, mitä koskaan on ollut; mutta nyt, kun oli pannut
päähänsä uuden valkosen vilttihattunsa ja teki kumarruksen ja hymyili
niin herttaisesti, niin näytti hän totta maarian niin arvosalta ja
hyvältä ja jumaliselta, ett' olis luullut hänen astuneen maihin suoraa
päätä Noakin arkista ja kenties oli vanha Leviticus itse. Jim viskas
veden kanootista, ja minä tartuin melaan. Siell' oli iso höyrylaiva
rannassa, pari virstaa kaupungin yläpuolella, lastaamassa tavaraa; me
oltiin kulettu sen ohi joitakuita tuntia sitten. Kuningas sanoi:
"Koska minä oon puettu näin mahtavasti, niin s'olis sopivampi, että
me muka tullaan St. Louisista tai Cincinnatista tai jostain muusta
suuremmasta kaupungista. Melohan höyrylaivalle, Huckleberry; mennään
kaupunkiin siinä."
"Minä tietysti olin heti valmis; eihän sitä joka päivä pistooata
huvimatkoja höyrylaivalla. Minä meloin rantaan päin, paikalle, jok'
oli noin kolme neljännes-virstaa kaupungista, ja annoin sitten mennä
hiljalleen suvannossa pitkin rantaa. Siinä näimme me sitten erään
nuoren ja siivon ja viattomalta näyttävän maalaismiehen, joka istui
muutaman tukin päällä rannalla pyyhkien hikeä kasvoiltaan, sillä päivä
oli kovasti lämmin; hällä oli pari suurta kapsäkkiä vieressään."
"Laske rantaan", sanoi kuningas. Tein niin. "Mihinkä on matka, nuori
ystäväni?"
"Höyrylaivalle; pitäis matkustaa Orleansiin."
"Käykää veneeseen", sanoi kuningas. "Oottakaappas vähä, palvelijani saa
auttaa teitä kantamaan kapsäkkejä. Hyppää maalle ja auta nuorta herraa,
Aatolfi" -- s'olin minä mukamas se.
Minä tein kuten käskettiin, ja sitten lähdettiin me matkaan taas. Se
nuori mies oli kovasti kiitollinen; valitti hyvin tukalaksi kantaa
noita raskaita kapsäkkejä helteessä. Hän kysyi kuninkaalta, mihin me
oltiin menossa, ja kuningas kertoi tulleensa jokea alas ja käyneensä
asioillaan kauppalassa toisella puolen jokea tän'aamuna, ja nyt hän
mukamas oli matkalla erään vanhan ystävän luo, jolla mukamas oli pieni
maatila kappaleen matkaa poispäin. Silloin sanoi nuori mies:
"Kun ensiks näin herran, aattelin ittekseni: 'se mahtaa olla herra
Wilks, ja hän kuitenki tulee perille vähä liian myöhään'. Mutta sitte
aattelin taas: 'ei, se ei maha olla hän, sillä silloin hän ei kulkis
jokea ylöspäin'. Eihän herra ole herra Wilks?"
"Ei, minun nimeni on Blodgett - Aleksanteri Blodgett -- _pastori_
Aleksanteri Blodgett, pitää kai sanomani, koska mulle on suotu se
armo, että saan kuulua Taivaallisen Herramme halpain palvelijain
joukkoon. Mutta minua surettaa herra Wilks, jos hän ei ennättänyt
perille aikanansa -- eihän hän nyt vain ole tullut kovaan vahinkoon
myöhästymisensä tähden?"
"No, eihän hän sentähen menetä mitään rahaa, sillä omaisuuen saa hän
periä yhtäkaikki; mutta hän ei saanut nähä veljeään Pietaria ennen
hänen kuolemaansa -- ja kukapa tietää kuinka kovasti se häneen kosee;
Pietari ainakin olis antanut mitä hyvänsä saa'akseen nähä _häntä_ ennen
kuolemaansa eikä viimeisinä kolmena viikkonaan puhunutkaan mistään
muusta; he eivät olleet tavanneet toinen toistaan sittekuin olivat
pieniä poikia; eikä Pietari ollut koskaan nähnyt William veljeään --
s'on se, jok'on kuuromykkä ja ijältään ainoastaan kolmekymmentä tai
viisneljättä. Pietari ja George olit ainoat, jotka muuttivat tänne
Englannista; George oli nainut, ja hän ja hänen rouvansa kuolivat
molemmat menny vuonna. Harvey ja William on nyt ainoat, jotk'on
elossa koko perheestä; ja kovaahan s'oli, etteivät ennättäneet tänne
ajoissaan."
"Onko kukaan lähettänyt heille sanan?"
"Kyllä, tietysti. He kirjottavat pari kuukautta sitten, kun Pietari
ens kertaa sai halvauksen, sillä hän sanoi tuntevansa että kuolema oli
tulossa. Hän oli nähkääs jo vanha, ja Georgen tytöt olit liian nuoria
ollakseen hälle sopivana seurana, pait Mary Jane, jok'on punatukkanen;
ja niinpä hänen mielestään oli ikääskuin vähä ikävää Georgen ja hänen
rouvansa kuolema, eikä hän juur enää näkynyt suuresti välittävän koko
elämästä. Mutta hän ikävöi aivan kauheasti nähäkseen Harveyta -- ja
Williamia myös sentähden -- sillä hän oli niitä ihmisiä, jotka eivät
koskaan saa kynsistään mitään testamenttia. Hän jätti jälkeensä erään
kirjeen Harveylle ja sanoi, että hän siinä kirjeessä oli ilmottanut
missä hänen rahansa oli kätkössä ja miten hän tahtoi että omaisuus
jaettais, niin ett'ei Georgen tytöt jäis ilman -- sillä George ei
jättänyt jälkeensä mitään. Ja tuo kirje oli ainoaa, minkä he saivat
hänen kirjottamaan."
"No, minkätähden luulette Te ett'ei Harvey tule? Missä hän asuu?"
"Ooh, hän asuu Englannissa -- Sheffieldissä -- on pappina siellä; ei
koskaan ole ollut Amerikassa. Hän tuskin oliskaan ennättänyt tänne --
ja mahollistahan myös on, ett'ei hän oo saanutkaan tuota kirjettä."
"Sepä nyt surullista, todellakin hyvin surullista, ett'ei mies parka
saanut elää nähdäkseen omia veljiään. Tehän olette menossa Orleansiin?
eikös niin?"
"Niin, mutta matkani ei oo lopussa siellä, vaan siellä mä meen laivaan
ens keskiviikkona, matkustaakseni Rio Janeiroon, jossa setäni asuu."
"S'on pitkä matka se. Mutta siellä kuuluu olevan niin kaunista;
kumpahan olisin Teidän kengissänne. Vai niin, vai Mary Jane on vanhin?
Mitenkä vanhat ne on muut sitten?"
"Mary Jane on yheksäntoista, Susanna viistoista ja Johanna neljäntoista
paikkeilla -- hän on ristihuulinen ja hyvin hyvä köyhille."
"Tyttö parat! kun jäävät niin yksikseen tähän kylmään maailmaan."
"No, olishan saattanut käyä pahemminkin. Ukko Pietarilla oli
hyviä ystäviä, eikä ne jätä tyttöjä maantielle. Niitä on Hobson,
baptistisaarnaaja; ja kirkkoväärtti Lot Hovey ja Ben Rucker ja Abner
Shackleford ja asianajaja Levi Bell ja tohtori Robinson ja heiän
rouvansa ja leskirouva Bartley ja -- no, niitä on koko joukko; mutta ne
ne oli Pietarin paraimmat ystävät, ja hän ruukkasi kirjottaa heistä,
kun kirjotti kotiaan, niin että Harvey kyllä tietää mistä löytää
ystävät, kun tulee."
Niin no, ukko veijari jatkoi yhä kyselemistään, kunnes oli lypsänyt
tuon nuoren miehen tyhjäksi. Hän jumaliste tiedusteli joka ihmistä ja
joka asiaa tuossa siunatussa kujakauppalassa, ja erittäinkin urkki
hän selville kaikki Wilksien olot ja asiat, mikä Pietarilla oli ollut
ammattina -- hän oli karvari -- mitä George oli ollut -- hän oli
nikkari -- ja millä Harvey oli elänyt -- hän oli lahkolaispappi; ja
niin poispäin, ja niin poispäin. Muun ohessa hän kysyi:
"Oliko Pietari Wilks varakas?"
"Ooh, hän oli hyvin varakas. Häll' oli talo ja maatila, ja minä luulen
että hän pani kolme neljä tuhatta arkun pohjalle joka vuosi."
"Milloin sanoittekaan taas että hän kuoli?"
"En minä sitä sanonut, mutta hän kuoli viime yönä."
"Hän kenties haudataan huomenna?"
"Niin, huomenna päivällisaikaan."
"Jaa, jaa, kyllä s'on kovasti surullista; mutta kaikkeinhan meidän
täytyy kuolla, ennemmin tai myöhemmin. Meidän tulee vain aina olla
valmiit; siinä kaikki, ja silloin on kaikki hyvin."
"Niin, hyvä pastori, se se on paras tie. Niin minäkin aina sanon."
Kun me päästiin höyrylaivalle, olivat he vastikään lopettaneet
lastauksen, ja se oli valmiina lähtemään. Mutta kuningas ei ollut
tietävinäänkään, että meidän piti mennä laivaan, niin että multa näkyi
huvimatkani menevän myttyyn. Kun laiva oli lähtenyt, antoi kuningas
minun meloa kappaleen matkaa jokea ylöspäin yksinäiselle paikalle, ja
siinä hän meni maihin ja sanoi:
"Kas niin, joudu nyt kuin tuulessa takasin ja tuo tänne herttua ja ne
molemmat uudet kapsäkit. Ja jos hän olis lähtenyt toiselle puolelle,
niin lähde hänen perästään ja tuo hänet tänne vain. Ja käske hänen
pukea päälleen paraat vaatteet. No, anna mennä nyt ja hyvää kyytiä."
Minä kyllä äkkäsin mitä tuo vanha kanalja tuumasi, mutt'en ollut
mitään tietävinäni, vaan pidin suuni kiinni. Kun palasin takasin
herttuan kanssa, kätkimme me kanootin, ja sitten he istuivat muutamalle
kaatuneelle puunrungolle, ja kuningas kertoi herttualle kaikki tyyni
mitä tuo nuori mies oli sanonut, jokikisen sanan. Ja kaiken aikaa hän
väänteli kieltään ja oli puhuvinaan kuin Englantilainen;[11] ja se
sujui hältä varsin hyvin, vaikka hän oli vastalkaja. Minä en osaa häntä
matkia enkä sitä koitakkaan; mutta hän sopotti sitä todellakin aika
hyvästi. Sitten sanoi hän:
"Kuules, Bilgewater, onkos sulla mitään kokemusta kuuromykän alalla?"
Herttua sanoi voivansa _vastata_ semmoisesta tehtävästä; hän oli monta
kertaa näyttänyt kuuromykän osaa teaterissa, sanoi hän. Ja sitten he
istuivat odottamaan jotain höyrylaivaa.
Iltapäivällä tuli pari pienempää laivaa kulkien ohi, mutta ne eivät
tulleet kylliksi kaukaa yläjoelta eivätkä siis sopineet. Viimein tuli
kuitenkin iso laiva, ja he huusivat sille. Se laski ulos veneen, ja me
mentiin siinä laivalle. Se tuli Cincinnatista, ja kun he saivat tietää,
että me vain tahdottiin matkustaa kuus seitsemän virstaa, tulivat he
aivan raivoihinsa ja haukkuivat meidät pahanpäiväisiksi ja uhkasit
ett'eivät laskiskaan meitä maihin. Mutta kuningas ei ollut milläänkään,
vaan sanoi hyvin levollisesti:
"Jos matkustavat herrat voivat maksaa dollarin mieheen kultakin
virstalta, niin kai höyrylaiva voi laskea ulos veneen saattaakseen
heidät maihin. Vai mitä?"
Se naula veti. He tyyntyivät heti ja sanoivat, että se kyllä kävis
laatuun; ja kun me tultiin kaupungin kohdalle, laskivat he ulos veneen
ja soutivat meidät maihin. Pari tusinaa miehiä tuli juosten rannalle,
nähdessään veneen tulevan laivasta; ja kun kuningas sanoi -- "Tietääkö
kukaan herroista missä herra Pietari Wilks asuu?" niin vilkasit he
toinen toiseensa ja nyykyttivät päätään ikääskuin sanoen: "Mitä mä
sanoin?" Sitten sanoi heistä yks, hyvin höylisti ja sävysästi:
"Suureks mielipahaksemme voiaan me sanoa ainoastaan missä hän _asui_
vielä eilen illalla."
Heti paikalla kietoi tuo vanha veijari kätensä miehen kaulan ympäri
ja painoi leukansa hänen hartialleen ja alkoi ulvoa ja itkeä hänen
selkänsä takana ja sanoi:
"Hyvä Jumala! Meidän rakas veli parkamme -- kuollut; ja me ei saatu
häntä nähdä. Oi, oi sentään, s'on liian, _liian_ kovaa!"
Sitten hän kääntyi, itkien aivan vimmatusti, herttuaan päin ja teki
hälle joukon hassunkurisia merkkiä käsillään, ja jumaliste -- hän alkoi
hänkin itkeä nyyhkyttää, ja kapsäkki ikääskuin kirposi hänen kädestään.
Onko koskaan nähty niin sen vietäviä veijareita ja kelmiä kuin nuo
kaks? tuumasin siinä itsekseni.
No, ihmiset tunkeili heidän ympärillään ja valittelivat surua ja
lohduttelit heitä minkä jaksoivat ja kantoivat heidän kapsäkkejään
mäkeä ylös ja tukivat heitä ja antoivat heidän nojata heitä vastaan
ja itkeä kylliksensä; ja he kertoivat kuninkaalle hänen veljensä
viimeisistä hetkistä, ja kuningas kertoi niistä sitten uudelleen
sormillaan herttualle; ja molemmat näkyivät panevan tuon karvarin
kuoleman niin sydämellensä, kuin vanha viikatemies olis heiltä vienyt
ne kakstoista apostolia. Minua oikein tahtoi ruveta oksettamaan tuota
nähdessäni, ja jumaliste -- minua hävetti olla ihmisenä.


Kolmas luku.

Uutinen meidän tulostamme levisi kaupunkiin kahdessa minuutissa, ja
kaikilta tahoilta tuli ihmisiä kiirehtien; vetivätpä muutamat vielä
par'aikaa takkia päälleen juostessaan ulos kadulle. Ennen pitkää
oli meillä ympärillämme koko pataljoona, ja kadut kajahtivat heidän
marssistaan. Kaikki ikkunat ja oven-suut oli ihmisiä täynnä; ja ainakin
kerta minuutissa huudettiin jonkun puutarhan-aidan takaa:
"Ovatko ne tulleet?"
Ja joku niistä, jotka ravasivat mukana saattojoukossa, käänsi päätään
takasinpäin ja vastasi:
"Ovatpa niinkin."
Tullessamme karvarin talolle, oli katu sen edustalla täpö täynnään
väkeä, ja ne kolme tyttöä seisoi ovessa. Mary Jane _oli_ punatukkanen,
mutta vähät siitä, hän oli yhtäkaikki oikein hirveän kaunis, ja hänen
silmänsä loistivat kuin pari taivaan tähteä; niin ilonen hän oli näiden
kahden setänsä tulosta. Kuningas paiskas käsivartensa hajalleen, ja
Mary Jane lensi hänen kaulalleen, ja ristihuuli riensi halailemaan
herttuaa, ja siinäkös sitä sitten kaikellaista liikuttavaa teirenpeliä
pidettiin. Ja muutkin, varsinkin vaimoväki, rupesivat itkemään ulvomaan
ilosta, kun mukamas nuo sukulaiset nyt viimeinkin tapasit toinen
toisensa ja olit niin iloissaan.
Sitten tuuppasi kuningas salavihkaa pikkusen herttuaan -- minä sen
huomasin -- ja sitten katsoi hän ympärilleen ja näki ruumisarkun, joka
makasi nurkassa kahden tuolin päällä; ja sitten hän ja herttua paiskas
kumpikin toisen käsivartensa toinen toisensa olalle, kaulan ympäri, ja
sitten kävivät he verkalleen ja juhlallisesti sinneppäin, varjostaen
silmiään toisella kädellä. Kaikki ihmiset vetäytyivät vähän syrjään,
jättääkseen heille tilaa; ja kaikki sanoivat "Sh!" niin ett' yhtäkkiä
tuli tavaton hiljaisuus; ja kaikki ottivat hatun päästään ja painoivat
samassa päänsä alaspäin. Oli niin hiljaa, ett' olis kuullut nuppineulan
putoavan. Tultuaan ruumisarkulle, he kumartuivat ja katselivat hetken
aikaa arkun sisään, kuollutta mukamas, ja sittenkös he ulvomaan ja
poraamaan taas, niin ett' olis luullut sen kuuluvan Orleansiin asti.
Sitten syleilivät he toinen toistaan ja panivat leukansa toistensa
olkapäille ja itkeä tirskuttivat siinä tällingissä neljä viis minuutia
yhteen mittaan; en olis koskaan luullut kahden terveen miehen vuotavan
niin suunnattomasti. Mutta vielä hullumpaa oli, että kaikki toisetkin
itkivät samaan malliin, niin että lopulta koko huone tuntui kostealta.
Sitten lankesi kuningas polvilleen toiselle puolen ruumisarkkua
ja herttua toiselle, ja he nojasit otsansa arkunlaitaan ja olivat
rukoilevinaan, nuo junkkarit. No, tuo temppu vaikutti noihin ihmisiin
viel' enemmän kuin kaikki muut, ja he puhkesit taaskin hurjaan itkuun
-- nuo tyttö paratkin; ja melkein jokikinen nainen kävi, sanomatta
sanaakaan, heidän kimppuunsa ja suuteli heitä hyvin juhlallisesti
otsalle ja pani kätensä heidän päänsä päälle ja katsoi kattoon, kuni
taivaaseen mukamas, kyynelkarpalot vyöryen pitkin poskia, -- ja sitten
ryntäsi kukin vuoroonsa ulos ulvoen kuin hullu, jättääkseen tilaa
toisille naisille. Sit' oli jumaliste oikein ilkeä nähdä.
No, yhtäkkiä nousi kuningas pystyyn taas ja astui pari askelta
eteenpäin lattialle ja änkötti vähäsen ja rupes surkean jumalisella
nenä-äänellä pitämään puhetta, -- sulaa lörpötystä ja viheliäisyyttä
alusta loppuun, mitenkä kova ja katkera koetus s'oli mukamas hälle ja
hänen veljelleen, kun he menettivät tuon autuaan vainajan saamatta
edes nähdä häntä ennen hänen kuolemaansa, vaikka he tätä varten olit
matkustaneet kuus tuhatta virstaa, mutta tätä koetusta oli mukamas
lieventänyt ja sulostuttanut tämä kallisarvoinen osanotto ja nämä pyhät
kyyneleet; ja sentähden hän nyt kiitti heitä sekä veljensä että oman
sydämensä pohjasta, sillä suullaan hän mukamas sitä ei voinut, koska
sanat aina ovat liian heikot ja kylmät, sanoi hän -- ja siihen lisäksi
koko pitkän litanian samallaista imelää lorua ja sotkua, niin että
jumaliste oikein iletti sitä kuullellessaan; ja lopuksi nuhisi hän
vielä nenästään oikein surkeanjumalisen "Aa-aa-men", puhjeten samassa
uudelleen ulvomaan, niin ett' olis luullut hänen olevan hengenlähdössä.
Minua totta maar oksetti.
Samassa kun kaikki tuo siirappi oli vuotanut loppuun hänen suustaan,
viritti joku joukosta muutaman Zionin virren, ja kaikki yhtyivät
siihen oikein tarmojensa takaa, niin että minunkin, vanhan pakanan,
sielu rupes lämpenemään ja siinä tuntui yhtä hyvältä kuin tavallisesti
kirkosta mentäessä. Musiikki on sentään jotain hyvää; nytkin se oikein
virkistytti ja tuntui niin friskiltä ja rehelliseltä kaiken tuon
viheliäisen vesivellin jälkeen.
Mutta mitäs ollakkaan! Yhtäkkiä rupes kuningas pieksämään kieltään
taas ja sanoi, kuinka mukamas hän ja hänen veljentyttärensä olisit
iloiset, jos edes muutamat perheen paraimmista ja lähimmistä ystävistä
"suosiollisesti", kuten hän sanoi, tahtoisivat syödä illallista heidän
kanssaan sinä iltana ja sitten tavan mukaan valvoa vainajan ruumiin
ympärillä; ja jos mukamas hänen rakas veli vainajansa nyt olis voinut
puhua, niin olis _hän_ hyvin hyvästi tiennyt, kutka nuo ystävät
olit, sillä ne olivat hälle aina kovasti rakkaat ja hän oli usein
puhunut heistä kirjeissään; niitä oli esimerkiksi: pastori Hobson ja
kirkkoväärtti Lot Hovey ja herrat Ben Rucker ja Abner Shackleford ja
Levi Bell ja tohtori Robinson ja heidän rouvansa ja leskirouva Bartley.
Pastori Hobson ja tohtori Robinson olivat sillä haavaa poissa,
kaupungin toisessa päässä, samalla asialla kumpikin, niin sanoakseni;
sillä tohtori passitti paraikaa muutamaa potilastaan toiseen maailmaan,
ja pastori oli mukana opastamassa mies parkaa oikealle tielle.
Asianajaja Bell oli matkustanut Louisvilleen käräjöimään. Muut kaikki
oli saapuvilla, ja he tulivat joka sorkka paiskaamaan kättä kuninkaalle
ja kiittivät häntä ja puhuttelivat häntä; ja sitten he puristivat
herttuan kättä ja hymyilivät hälle ja nyykyttivät päätään, sanomatta
sanaakaan, ja herttua puolestaan teki kaikellaisia konsteja käsillään,
ja hänen kurkunperästään orisi alinomaa: "gu-gu-gu-gu-gu--", aivan kuin
kapalolapsen, jok'ei osaa puhua.
Ja kuningas kyseli heiltä jos jotakin toisten kaupunkien asioista,
mainiten aina ihmiset nimeltään, ja muistutteli kaikellaisia pikku
seikkoja, joita kulloinkin oli tapahtunut kaupungissa tai Georgen
perheelle tai Pietarille; ja aina hän luulotti heille, että Pietari
mukamas oli kirjottanut noista asioista, mutta s'oli valetta; hän oli
urkkinut kaikki tietonsa tuolta nuorelta pölkkypäältä, jonka me olimme
meloneet höyrylaivalle.
Sitten Mary Jane nouti sen kirjeen, jonka hänen setänsä oli
jättänyt jälkeensä, ja kuningas luki sen ääneensä ja sai tietysti
taas itkupuuskauksen. Kirjeen kautta annettiin asuinrakennus ja
kolme tuhatta dollaria kullassa tytöille; ja sen kautta annettiin
parkkitehdas (mainion tuottava affääri) ja pari muuta taloa
maatiloineen päivineen (noin seitsemän tuhannen dollarin arvosta)
sekä kolme tuhatta dollaria kultaa Harveylle ja Williamille; ja
niinikään ilmotettiin siinä kirjeessä, missä paikassa nuo kuustuhatta
oli kätkössä, nimittäin kellarin pohjassa. Sitten nuo kaks kanaljaa
sanoivat, että mukamas oli parasta mennä noutamaan rahat heti ja lukea
ne muiden nähden, niin että kaikki kävis rehellisesti ja laillisesti;
ja he käskivät minun käydä mukaan kynttilä kädessä. No, me mentiin
kellariin, ja he pönkäsit sen oven kiinni sisäpuolelta; ja löydettyään
rahapussin, kaatoivat he kaikki rahat maahan, ja s'oli totta maarian
oikein juhlallista nähdä niin paljon kiiltävää kultaa yhdessä läjässä.
Ja kuninkaan silmät, ne kiilsivät melkein yhtä kirkkaasti, hänen
tuijottaessaan tuota aarretta. Hän läimähytti herttuaa olkapäähän ja
sanoi:
"Kas siinä! Se käy mukiinsa se! Vai mitä, Biljy? Hä? Se voittaa
Kuninkaan Kameleontin. Hä?"
Herttua vakuutti samaa. He koperoivat käsillään kultakolikoissa ja
antoivat niiden juosta sormiensa välistä ja helistä pudotessaan maahan;
ja kuningas sanoi:
"Älähän sanokkaan. -- Me ollaan luotu olemaan veljiä rikkaille
karvarivainajille ja esiintymään perillisinä ulkomailta, s'on vissi
se, Bilge veikkoseni. Semmosta s'on, kun luottaa Kaitselmukseen. Se
se kuitenkin lopulta on paras tie maailmassa. Minä olen koetellut jos
jotakin ja tiedän mitä mä sanon."
Melkein kuka hyvänsä olis tyytynyt tuohon kultaläjään siltänsä,
pistänyt sen pussiinsa semmosenaan; mutta mitä vielä! Heidän piti siinä
ruveta niitä lukemaan. Ja he lukivat ja lukivat, ja miten olikaan,
huomattiin me, että summasta puuttui neljäsataa viistoista dollaria.
Kuningas sanoi:
"Perhana! Mihin hiiteen hän on hukannut nuo neljäsataa viistoista?"
He nuuskivat vielä joka paikan, mutta löytämättä mitään. Viimein sanoi
herttua:
"Hän oli kivulloinen mies ja on kaiketi laskenut hullusti --
tapahtuuhan semmosta. Paras kun annetaan tuon pikkusumman olla eikä
hiiskuta siitä mitään. Tullaanhan me toimeen ilman sitäkin."
"Niin, kyllähän me toimeen tullaan aina, eihän siitä ole kysymystäkään
-- mutta minä ajattelen tuota _laskemista_, näetkös. Mehän tahdotaan
olla kaikin puolin tarkat ja rehelliset. Mehän tahdotaan tuoda kaikki
nämä rahat sinne ylös ja laskea ne jokaisen nenän alla, ett'ei meitä
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 15
  • Parts
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 01
    Total number of words is 3849
    Total number of unique words is 1891
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 02
    Total number of words is 3924
    Total number of unique words is 1834
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 03
    Total number of words is 3973
    Total number of unique words is 1893
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 04
    Total number of words is 3965
    Total number of unique words is 1828
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 05
    Total number of words is 3981
    Total number of unique words is 1878
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 06
    Total number of words is 3960
    Total number of unique words is 1942
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 07
    Total number of words is 3961
    Total number of unique words is 1866
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 08
    Total number of words is 3969
    Total number of unique words is 1862
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 09
    Total number of words is 3867
    Total number of unique words is 1843
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 10
    Total number of words is 4001
    Total number of unique words is 1880
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 11
    Total number of words is 3810
    Total number of unique words is 1957
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 12
    Total number of words is 3784
    Total number of unique words is 1988
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 13
    Total number of words is 3831
    Total number of unique words is 1877
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 14
    Total number of words is 3910
    Total number of unique words is 1836
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 15
    Total number of words is 3842
    Total number of unique words is 1776
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 16
    Total number of words is 3976
    Total number of unique words is 1729
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 17
    Total number of words is 3905
    Total number of unique words is 1745
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 18
    Total number of words is 3938
    Total number of unique words is 1751
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 19
    Total number of words is 4046
    Total number of unique words is 1733
    26.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 20
    Total number of words is 3960
    Total number of unique words is 1717
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 21
    Total number of words is 4030
    Total number of unique words is 1682
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    35.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 22
    Total number of words is 3918
    Total number of unique words is 1796
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 23
    Total number of words is 4118
    Total number of unique words is 1707
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 24
    Total number of words is 2536
    Total number of unique words is 1146
    28.2 of words are in the 2000 most common words
    36.7 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.