Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 02

Total number of words is 3924
Total number of unique words is 1834
22.8 of words are in the 2000 most common words
31.1 of words are in the 5000 most common words
36.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
"No, se käy mukiinsa. Miks'et puhunut suus puhtaaks heti? -- Meidän
pitää siis pitää niitä vankina kunnes siivosti ottavat kuollakseen.
Mutta tuleehan meille siitä aika lailla vaivaa. Ajatelkaas kuinka paljo
he syövät ja miten he luultavasti alinomaa yrittävät karkuun."
"Mitä sä lörpötät, Ben Rogers? Millä kurin he pääsis karkuun, kun heitä
aina on vahtimassa vartia, joka ampuu heidät kuoliaaksi, jos vähän
liikahtavatkaan?"
"Hoohoo, vai pitää olla vartiakin? Sepäs vasta hauskaa se, kun ei
koskaan sais nukkua öisin, vaan aina vain istua kuin pata ässä
vahtimassa noita lurjuksia! Minusta tuo kaikki on sulaa tyhmyyttä.
Miks'emme yhtä hyvin voi 'lunastaa' heitä aimo nuijaniskulla kalloon
heti kun tulevat?"
"Siks' että seisoo niin kirjoissa, sanon ma. Kuules sinä, Ben Rogers,
aiotko sinä ruveta hutiloimaan tässä asiassa, hä? Puhu suus puhtaaks.
Uskotko sinä, että kirjailijat tietävät miten tulee menetellä, vai
etkö usko? Siinä kysymys. Tahdotko sinä mukamas heitä opettaa? Älä
luulekkaan! Ei niin mitään lunastusta muulla viisin kuin sillä
oikealla, niinkuin kunnialliset ryövärit ruukkaa! Siitä vastaan minä."
"No, olkoon menneeks sitte. Kernaasti minun puolestani. Minusta s'on
hassua. Mutta sanoppas -- tapetaanko me naisetkin?"
"Kuules, Ben Rogers, jos minä olisin niin tyhmä kuin sinä, niin
pitäisin ainakin suuni. Tappaa naiset! Mitä hulluutta! Kirjoissa ei
koskaan seiso mitään mokomaa. Me laahataan ne tänne luolaan ja ollaan
heille hyvin kohteliaita; ja yks kaks, niin rakastuvat he meihin
eivätkä enää koskaan tahdo kotiansa."
"Vai niin, no hyvä, minä suostun. Mutta luulenpa, että meillä sillä
kurin lopultaki on luola niin täpö täynnä naisia ja nuoria miehiäkin,
jotka odottavat lunastusta, ett'ei täällä enää ole sijaa ollenkaan
ryöväreille. Mutt'olkoon menneeks, minä pidän suuni."
Pikku Tommy Barnes oli nukkunut nurkkaan, ja kun he nyt herättivät
hänet, peljästyi hän ja rupesi poraamaan ja sanoi tahtovansa mennä
kotiin äitinsä luo; eikä hän tahtonut olla ryövärinä enää.
He piti nyt tietysti kaikellaista pilaa hänen kanssaan ja haukkuivat
häntä kitukakaraksi ja mammanpojaksi, kunnes hän suuttui ja uhkasi
mennä suoraa päätä ilmaisemaan kaikki salaisuudet. Mutta Tom antoi
hälle viis centtiä, että hän pitäisi kitansa, ja sanoi että me nyt
kaikki mentäis kotiin ja yhdyttäis tulevalla viikolla ryövätäksemme
vähän ja tappaaksemme vähän ihmisiä.
Ben Rogers sanoi, ett'ei hän juuri päässyt ulos muulloin kuin
sunnuntaisin, ja tahtoi että me alettaisiin tulevana sunnuntaina. Mutta
kaikki muut pojat sanoivat, ett' oli väärin alkaa ryöväriliikettä
sapattina, ja se seikka ratkaisi asian. Me päätettiin kokoontua
jonakin päivänä niin pian kuin suinkin, ja sitten valittiin Tom Sawyer
päälliköksi ja Jo Harper alipäälliköksi, ja sitten pötkittiin me kotiin.
Minä kapusin ylös verandakatolle ja ryömin sisään ikkunasta juur kun
päivä alkoi koittaa. Uudet vaatteeni oli kuraa ja savea täynnä, ja
min'olin väsynyt kuin vanha koni.


Kolmas luku.

No hyvä, minä sain herätessäni aika aamusaarnan vanhalta fröökynä
Watsonilta, hänen nähdessään missä siivossa vaatteeni olit. Mutta
leskirouva ei rähissyt rahtuakaan, vaan hieroskeli nuttuja hyppysissään
ja koki saada niistä lähtemään kurat ja savet, ja hän näytti vain
olevan kovasti pahoillaan, niin että minä päätin olla hälle mieliksi
jonkun aikaa, jos suinkin voisin. Sitten vei minut fröökynä Watson
nurkkakamariinsa ja rupes totta maarian rukoilemaan puolestani, mutt'
en minä huomannut siitä mitään parannusta lähtevän. Ja hän tahtoi,
että minun mukamas piti itsekkin rukoilla joka päivä, ja kaikki mitä
pyytäisin, niin saisin, kun saisinkin. Mutta siinä ei kerrassaankaan
ollut mitään perää. Kerran esimerkiksi sain minä rukoilemattanikin
ongensiiman, vaan en mitään koukkua. Ja mitä minä tein paljaalla
siimalla? Koetteeksi rukoilin nyt pari kolme kertaa, mutta mitään
koukkuja vain ei tullut. Kyllästyneenä pyysin viimein fröökynä Watsonin
koettaa, mutta hän vain haukkui minua pöllöksi. Mitään oikeaa syytä hän
ei tiennyt sanoa, ja minä en liioin saanut siitä tolkkua.
No, niinpä eräänä päivänä tallustin itsekseni metsään, miettiäkseni
oikein rauhassa tuota rukousasiaa. Minä tuumasin että, jos ihmisparka
ainoastaan rukoilemalla voi saada mitä pyytää, niin miks'ei sitten
unilukkari Winn saanut takasin niitä rahoja, mitkä hän tuonaan oli
menettänyt sianliha-kaupassa. Miks'ei leskirouva Douglas saanut takasin
hopeista nuuskarasiaansa, joka varastettiin? Miks'ei fröökynä Watson
ruvennut lihomaan? Hm, ajattelin siinä itsekseni, siinä ei mahda olla
niin mitäkään perää. Ja niin menin kotiin ja kerroin huoleni rouvalle,
mutta hän vain sanoi, että mukamas rukoilemalla ei saa muuta kuin
"hengellisiä lahjoja." Se oli sulaa latinaa mulle, mutta hän selitti
mitä hän meinasi sitten -- minun mukamas vain piti autella muita
ihmisiä ja puuhata heidän hyväkseen tarmoni takaa ja alinomaa vain
ajatella heitä enkä koskaan itseäni. No, niihinhän nyt kuului fröökynä
Watsonkin. Minä menin jälleen metsään ja mietin uudestaan asiaa. Mutta
enpä kuolemaksenikaan voinut saada päähäni, että siit' olis ollut
mitään hyötyä -- muuta kuin kaikille noille muille ihmisille --, ja
loppu lorusta oli se, että minä annoin palttua kaikille mokomille
puuhille. Menköön asiat menoaan, tuumasin.
Toisinaan kun olin kahden kesken leskirouvan kanssa, kertoi hän mulle
"Kaitselmuksesta" niin makeasti, ett' oikein vesi herahti suuhun
mokomalle vaivaselle kuin minä; mutta jo seuraavana päivänä saattoi
tapahtua, että fröökynä Watson pääsi jatkamaan saarnaa, ja silloin
minun käsittääkseni _hän_ paistoi aivan pilalle toisen taikinan.
Viimein tulin minä siihen käsitykseen, että mahtoi löytyä kaks
"Kaitselmusta" ja että ihmisparka kyllä voi tulla toimeen leskirouvan
Kaitselmuksen kanssa, mutta -- tuumasin mä -- Jumal'auttakoon sitä
raukkaa, johon fröökynä Watsonin Kaitselmus iskee kyntensä. Minä
puolestani päätin liittyä leskirouvan Kaitselmukseen, jos se minusta
huolis, vaikka minä totta tosiaan en ymmärtänyt, mitä hyötyä sillä olis
mokomasta oppimattomasta lurjuksesta kuin minä.
Siit' oli nyt jo toista vuotta kuin isä ukkoa oli näkynyt, ja s'oli
hyvä juttu se. Totta puhuakseni en olis tahtonut tavata häntä eläissäni
enää. Hän vain alinomaa löylytti minua, joll'ei ollut siksi liian
päissään, ja enimmäkseen karkasin minä metsään hänen ollessaan kylässä.
Mutta juur siihen aikaan sanoivat nyt, että hän mukamas oli löydetty
hukkuneena joesta, noin kakstoista virstaa yläpuolella kylää. Ainakin
luulivat sitä löydettyä raatoa isä ukoksi, sillä se oli yhtä iso kuin
hän ja puettuna repaleisiin, sanoivat, ja sill'oli myös erinomattain
pitkät hiukset -- aivan kuin ukolla -- mutta s'oli ollut niin kauvan
vedessä, ett'ei sitä enää voinut tuntea muuten. Sanoivat sen maanneen
selällään vedessä, ja se laahattiin siitä ylös ja haudattiin maahan.
Mutta minä olin yhtä kaikki vähän levoton, sillä tulimpa ajatelleeksi
yhtä asiaa. Tiesin, näettekös, varsin hyvin, että hukkunut mies ei
viru vedessä selällään, vaan päin vastoin naama alaspäin. Siitäpä
nyt arvelin, ett'ei löydetty raato ollutkaan isä ukko, vaan joku
akka-ihminen miesvaatteissa. Siitä se levoton mieleni sitten. Luulin,
kun luulinkin, ukko retkaleen jonakin päivänä pujahtavan näkyviin taas,
vaikka toivoin hänen menneen matkaansa iäksi.
No, me pojat, me oltiin rosvosilla silloin tällöin noin kuukauden
ajan, mutta sitten otin minä puolestani apskeetin Liittokunnasta.
Ja sen saman tekivät pait sitä kaikki muutkin. Me ei oltu ryövätty
mitään; oltiin vain ryöväävinään. Me ruukattiin rynnätä ulos metsästä
huutaen ja hoilaten, sikolaumain ja akkaväen kimppuun -- jotka ajoivat
puutarhatavaroitaan torille -- mutta mitään pahaa emme koskaan
niille tehneet. Tom Sawyer kutsui sikoja ratsujoukoiksi ja nauriita
ja perunoita kultapalloiksi ja jalokiviksi, ja me mentiin luolaamme
ja kerskattiin siellä urostöistämme ja laskettiin montako ihmistä
olimme surmanneet ja merkinneet orjanmerkillä. Mutta minun mielestäni
koko tuo peli jo oli jonijoutavaa. Kerran lähetti Tom pienen pojan
kiertelemään pitkin kylää, kädessä sammunut kekäle, jota hän sanoi
"arpakapulaksi" (joka oli Liittokunnan merkki kokoontumaan), ja
sitten Tom sanoi, että hänen vakojansa mukamas olit ilmottaneet, että
seuraavana päivänä iso joukko Espanjan kauppamiehiä ja upporikkaita
Arapialaisia asettuis leiriin siihen ja siihen solaan kahdella
sadalla elehvantilla ja kuudella sadalla kameelilla ja vähintäinkin
tuhannella "kuorma-aasilla", joilla mukamas kullakin olis selässä
säkillinen timantteja ja jalokiviä, ja koko sillä joukkokunnalla olis
"henkivartiona", kuten hän sanoi, ainoastaan neljäsataa sotamiestä; ja
sitten piti meidän vain asettua väijyksiin ja tappaa koko matkue ja
ryövätä kaikki nuo aarteet. Hän käski meidän hioa miekat ja kiillottaa
pyssynpiiput ja olla valmiina. Hän ei milloinkaan saattanut hätyyttää
edes viattominta nauriskuormaa ilman että mukamas miekat ja pyssyt oli
kiillotettu oikein hyvään reilaan, kuten hän sanoi; mutta nämä aseet
oli vain päreitä ja luudanvarsia; ja vaikka niitä olis hangannut,
kiillotellut tuomiopäivään asti, niin niistä tietysti ei sen kummempaa
tullut. No, minä en tosin uskonut, että me jaksettais ruhjota niin
suurta joukkoa kuin nuo Espanjalaiset ja Arapialaiset olit, mutta
tahdoinpa mielelläni nähdä kamelit ja elehvantit, ja niinpä meninkin
ens lauantaina toisten kanssa väijyksiin; ja kun Tom antoi merkin, niin
rynnättiin me ulos metsästä mäkeä alaspäin huutaen ja hoilaten. Mutta
ei siell'ollut mitään Espanjalaisia eikä Arapialaisia ollenkaan, eikä
liioin mitään kameeleja eikä elehvantteja. Mitä vielä! Siell'ei ollut
yhtään sorkkaa muita kuin ensimmäisen luokan kakarat sunnuntaikoulusta;
ne oli huviretkellä opettajattarensa kanssa. No, me hyökättiin niiden
päälle ja ajoimme koko parven solatietä ylöspäin; mutta ryöstöksi
emme saaneet heiltä muuta kuin vähän piparkakkuja ja sylttipurkin.
Ben Rogers sai kynsiinsä nuken ja John Harper virsikirjan; mutta
sitten tuli seilaten kimppuumme opettajatar sateenvarjoineen hirveällä
rähinällä, ja me heitettiin siihen koko saaliimme ja pötkittiin
käpälämäkeen joka mies. Min'en nähnyt muruakaan mistään jalokivistä,
ja sen sanoinkin Tom Sawyerille vasten naamaa. Mutta hän ei ollut
milläänkään, vaan väitti sittenkin niitä siinä löytyvän mukamas; ja
kameelitkin ja elehvantit ja kaikki tyyni siinä olit, sanoi hän. Minä
kysyin, miks'emme niitä sitten nähneet. Silloin hän sanoi, että joll'en
minä olis niin hirveän oppimaton ja jos olisin lukenut erään kirjan
"Don Kiksotista", niin mä mukamas ymmärtäisin kysymättä. Täss'oli vain
noituutta, sanoi hän. Siinä oli kyllä sadottain sotamiehiä mukamas
ja elehvantteja ja kameeleja ja aarteita ja niin poispäin, mutta
meillä oli vihamiehiä, joita hän nimitti noitureiksi, ja ne pedot
olit muuttaneet kaikki tyyni sunnuntaikoulun kakaroiksi. No, se menee
mukiinsa, sanoin minä, "mutta karataan sitte noiden noiturein kimppuun
ja annetaan niille selkään aika lailla." Silloin sanoi Tom minua taas
pöllöpääksi.
"Hä?" sanoi hän. "Etkö sinä, senkin tolvana, ymmärrä, että noiturit
loihtuisivat kokoon ison lauman koirankuonolaisia, jotka tuossa
paikassa ruhjoisit meidät mäsäksi. Ne on pitkiä ja paksuja kuin
kellotapulit."
"No mutta", sanoin minä, "jos nyt mekin hankitaan joukko
koirankuonolaisia auttamaan meitä ja antamaan noille muille vasten
naamaa? Miten silloin käy?"
"Mistäs sinä ne hankit, sinä?"
"Niin, en minä tie. Mistä sitten he niitä hankkivat?"
"Hätäkös heillä? He vain hierovat hankaavat vanhaa messinkilamppua
tai rautarengasta, ja paikalla koirankuonolaiset tulla tomahuttaa
jyrinällä ja salamalla, ja mitä ikinä niiden käsketään tehdä, sen ne
heti tekevät. Ne voisivat kuni tuulessa temmata kirkontornin maasta
juurineen päivineen ja sivaltaa sillä jotakin kansakouluntarkastajaa
tai ketä hyvänsä pitkin korvia."
"Kuka panee heidät elämöimään sillä viisin?"
"Hä? Tietysti se, joka kihnuttaa lamppua tai rengasta. Ne palvelevat
sitä, joka kihnuttaa lamppua tai rengasta, ja tekevät mutisematta
mitä hän käskee. Jos hän käskee heidän tekaista ison linnan paljaista
timantti-tiilistä ja täynnään paukkukummia tai mitä tahansa taikkapa
lennättää paikalle Kiinan keisarin tyttären aviosiipaksi jollekkin,
niin tuossa paikassa täytyy heidän se toimittaa -- ja vieläpä ennen
auringonnousua ens' aamuna. Ja päälle päätteeksi! -- heidän täytyy
tanssittaa tuota linnaa ympär maan ja mantereen, miten ikinä mielitään.
Ymmärrätkös?"
"Vai niin", sanoin minä, "mutta minun mielestäni nuo koirankuonolaiset
ovat aika pässinpäitä, kun eivät pidä linnoja hyvänään itse, vaan
antavat niiden mennä tuolla viisin. Jos minä olisin koirankuonolainen,
niin totta maarian saatais minua odottaa ennenkun tottelisin vain
sentähden, että hangataan vanhaa messinkilamppua."
"Mitä lörpötätkään sinä, Huck Finn! Etkö käsitä sitä, että sinun
_täytyis_ tulla kun sitä hangataan; siin'ei auttais mutiseminen."
"Hoo? Vai niin? Kun olisin pitkä ja paksu kuin kellotapuli?
Hyvä! Entäpä tulisinkin; mutta minä panen pääni panttiin, että
lampunkihnuttaja minut nähdessään korjais luunsa ja hiipis pitäjän
korkeimpaan puuhun kuin pelästynyt orava."
"Ääh! Eihän koira vieköön maksa vaivaa puhua sinun kanssas, Huck.
Sin'et ymmärrä tämän taivaallista -- pölkkypää!"
No, minä mietiskelin noita asioita pari päivää umpeensa, ja sitten
tuumasin, että kelpaisihan ainakin koettaa. Sain kynsiini vanhan
messinkilampun ja rautarenkaan ja menin metsään ja istuin työhön.
Minä hankasin ja hankasin niin, että hiki pihkui pitkin ruumistani,
ja rukoilin koirankuonolaisia joutumaan; saisivat heti rakentaa mulle
linnan, mutta sen aioin minä myydä. Mutta s'oli turhaa työtä. En nähnyt
heistä hännänpäätäkään. Ja niinpä viimein pisti päähäni, että koko
juttu ei mahtanut olla muuta kuin Tom Sawyerin tavallisia hullutuksia.
Olihan kyllä mahdollista, että hän itse luotti noihin elehvantteihin ja
Arapialaisiin; mutta minä vähästä puolestani ajattelen toisin. Joll'ei
kaikki merkit petä, niin olit ne sunnuntaikoulun kakaroita.


Neljäs luku.

No, sillä viisin kului kolme neljä kuukautta, ja jo oli kappaleen
matkaa talvesta tallusteltu. Min'olin käynyt koulua melkein kaiken
aikaa ja osasin tavata ja lukea, jopa kirjottaakkin jo hiukkasen;
osasimpa kertaustaulustakin tähän asti: "kuus kertaa seitsemän
on kolmekymmentäviis", ja pitemmälle en, jumala paratkoon, taida
päästäkkään tässä elämässä, vaikka eläisin tuomiopäivään asti.
Luvunlaskussa en, totta puhuakseni, juur koskaan ole ollut mikään
erityinen mestari.
Ens'alussa minä vihasin koko koulua, mutta miten olikaan, rupes sekin
touhu vähitellen vetelemään. Joka kerta kuin siihen kyllästyin,
jäin minä kotiin -- sairaana mukamas --, ja seuraavana päivänä sain
sitten selkääni opettajalta, ja se teki mulle hyvää ja reipastutti
minua. Niin että mitä kauvemmin kävin koulua, sitä hauskemmalta se
tuntui. Rupesin myöskin tottumaan leskirouvan äksiisiin, eikä ne enää
nalkuttaneetkaan alinomaa niin hirveästi kuin ens'alussa. Tosin minua
vähän hävetti, kun aina tolla viisin piti asua seinäin sisässä ja maata
sängyssä kuin mikäkin prinsessa; mutta ennen pahinta pakkasta ruukkasin
silloin tällöin karata öisin tieheni ja mennä metsään makaamaan, ja se
ikäänkuin minua virkisti taas. Enimmän minä tietysti tykkäsin siitä
entisestä elämästä, mutta rupeshan vähitellen menemään mukiinsa tämä
uusikin. Rouva sanoi, että minä mukamas "edistyin" hitaasti ja varmasti
ja ett'ei hänen enää tarvinnut minua hävetä.
Eräänä aamuna sattui niin hullusti, että minä kaasin suolasalkkarin
pöydässä, joka, niinkuin tunnettu on, tietää jotakin pahaa. Minä
noppasin hyppysilläni siitä muutaman jyväsen heittääkseni ne olkapääni
yli, joka, kuten tietänette, on ainoa keino uhkaavan onnettomuuden
torjumiseksi; mutta fröökynä Watson lensi päälleni kuin kotka ja esti
minua sitä tekemästä. Hän tiuskasi: "Pois sormet, Huckleberry -- joka
paikassa sinä tohrit." Leskirouva puhui kyllä pari sanaa puolestani,
mutt' eihän se saattais torjua onnettomuutta; sen tiesin varsin
hyvin. Aamiaisen jälkeen menin ulos, pelko ja pöyristys rinnassani
ja mietiskellen, milloin se kova onni tulis ja mitä laatua se olis.
Löytyyhän tosin keinoja _muutamain_ onnettomuuksien torjumiseksi, mutta
tämä ei ollut sitä sorttia; ja niinpä siin'ei ollut muu neuvona kuin
heittää kaikki hiiteen ja antaa asian mennä menoansa.
Minä nahjustin puutarhan läpi ja astuin sitten jalkaporrasta myöten
sen korkean aidan yli. Siell'oli tuuman paksulta uutta lunta maassa,
ja siinä näin ihmisen jäljet. Joku oli tullut kivilouhoksesta ja
seisonut hetken aikaa jalkaporrasten luona ja sitten kulkenut eteenpäin
pitkin aitaa. Se oli mielestäni merkillistä, ett'ei hän tullut sisään,
seisottuaan tuolla viisin. Mitä hittoa olikaan hällä mielessä? Tuumasin
seurata jälkiä, mutta kyykistyin ensiks' alas katsellakseni niitä
oikein tarkasti. Ensinnä en hoksannut mitään, mutta sitten hoksasin.
Vasemmassa saappaankorossa oli isoista nauloista lyöty risti, jolla
torjutaan paholaista ja noituutta.
Paikalla juoksin minä mäkeä alas minkä jaloista lähti. Katsahin
taakseni tuon tuostakin, vaan en nähnyt ketään. Eikä aikaakaan ennenkun
olin laamanni Thatcherin luona. Hän sanoi:
"Hyvänen aika, poikaseni, kuinka sin'olet hengästynyt. Tahdotko sinä
rahaa?"
"En", sanoin mä, "onko mulla mitään saamista nyt?"
"On, on kyllä, eilen illalla tuli puolen vuoden korot.
Sataviisikymmentä dollaria ja vähän päälle. Kokonainen rikkaus sinulle.
Paras on että annat minun panna ne kasvulle niinkuin ne kuusituhatta.
Jos itse saat ne haltuus, niin sinä vain hukkaat ne hulluuksiin."
"Ei, ei, hyvä laamanni", sanoin mä, "minä en aio niitä hukata. En tahdo
nähdä niistä nenän vertaakaan. Eikö laamanni olis niin hyvä ja pitäis
ne kaikki tyyni. Min' annan ne Teille lahjaksi joka pennin."
Hän tuijotti minuun kovin hämmästyneenä, ikääskuin mukamas olisin ollut
vähän väärä päästäni. Sitten hän sanoi:
"Mitä Herran tähden sinä tarkotat, poika?"
"Älkää sitä multa kysykö, laamanni kulta. Pitäkää ne nyt hyvänänne
vain, armosta."
"No, mutta mitä tämä tietää? Nyt mahtaa olla hullusti?"
"Pitäkää ne nyt vain, hyvä laamanni", sanoin mä taas, "ja älkää kysykö
multa enään -- niin pääsen minä valehtelemasta."
Hän näkyi mietiskelevän hetkisen, ja sitten hän sanoi:
"Ohoo-o, vai niin. Luulempa ymmärtäväni. Hm, hm. Sinä kai tahdot
_luovuttaa_ minulle koko omaisuutesi -- eikä antaa. Jaha, aivan niin.
Se käy laatuun se, aivan oikein."
Sitten kirjotti hän jotakin paperipalalle, luki sen pariin kertaan ja
naurahti vähän itsekseen ja sanoi sitten:
"Kas tuossa -- siinä seisoo: 'varovaisuuden tähden ja korvausta
vastaan'. Se merkitsee, että minä olen sen sulta vastaanottanut ja
maksanut sulle siitä. Tässä saat yhden dollarin. Pane nyt nimes tuohon
alle."
Sen tein ja pötkin sitten tieheni.
Jimillä, fröökynä Watsonin neekerillä, oli nyrkin kokoinen karvapallo,
joka oli löydetty härän mahasta, ja sillä ruukkasi hän noitua. Hän
sanoi sen sisässä haltian asustavan, ja se mukamas tiesi vähän kutakin.
No, illalla menin Jimin luo ja kerroin hänelle, että isä ukko oli
tullut tienoon taas ja ett'olin nähnyt hänen jälkensä lumessa. Nyt
tahdoin tietää koko asian: mitä hänell' oli täällä tekemistä? Ja
kauanko hän aikoi täällä viipyä? Jim otti framille karvapallonsa ja
mumisi sille jotakin, ja sitten hän kohotti sitä ylöspäin ja pudotti
sen sitten lattiaan. Se vyöryi siinä noin pari tuumaa. Jim teki
saman tempun vielä pari kertaa uudestaan, mutta sen kummempaa siitä
ei tullut. Nyt hän pani polvilleen maahan, kallisti korvansa pallon
päälle ja kuunteli. Mutta se ei hiiskahtanut sanaakaan; se ei ollut
puhetuulella nyt, sanoi Jim. Toisinaan se näetkös, sanoi hän, oli
ikääskuin vähän pahankurinen eikä ottanut puhuakseen, joll'ei antanut
sille rahaa. Sanoin, että mulla oli vanha väärä viidenkolmatta pennin
lantti, jok'ei enää kelvannut, koska näet kulutuksen tähden messinki
paistoi vähän hopean läpi ja se tuntui rasvaiselta sormissa, niin että
kuka hyvänsä voi tuntea sitä väärennetyksi. (En huolinut sanoa mitään
dollarista, jonka laamanni oli mulle antanut). Sanoin, että s'oli
joteskin huono raha, mutta kenties se menis mukiinsa karvapallolle,
joka ehkä ei kykenis erottamaan väärää rahaa oikeasta. Jim haisteli
sitä, pureskeli sitä ja hieroskeli sitä hetken aikaa, ja sitten hän
sanoi laittavansa niin, että karvapallo kyllä ottais sen vastaan
oikeana. Hän sanoi aikovansa halkaista raa'an perunan ja panna
lantin sinne sisään yhdeksi yöksi, niin tulevana aamuna messinkiä
ei näkyiskään enää eikä tuntuis mitään rasvaa rahassa; joka ihminen
kylässä ottais sen heti paikalla vastaan oikeasta, saati sitten
karvapallo. Ja minä tiesinkin, että tuo temppu oli hyvä, mutt'olin sen
unohtanut.
No, Jim pisti nyt lantin karvapallonsa alle ja kyykistyi taas
polvilleen kuuntelemaan. Ja tällä kertaa oli pallo paremmalla tuulella.
Jim sanoi sen povaavan mulle vaikka mitä. No, anna tulla sitten, sanoin
mä. Ja karvapallo nyt kertomaan Jimille ja Jim mulle. Hän puheli tällä
viisin:
* * * * *
"Isä ukkos ei tiiä mitä hänen tulloo tehä. Milloin hän aikoo reissata
pois, milloin hän meinaa jäärä tänne. Paras konsti on, ett'ei oo
millänskään, vaan antaa ukko rukan funteerata itte. Ihmisrukass'on kaks
enkeliä, ku' tappelee siitä. Toinen on valkia justiin kuin lumi ja
toinen on musta kuin musta sika. Se valkia se saa ihmisrukan olemaan
siivosti vähän aikaa, mutt' sitten tulee se musta sika röhkien ja
tonkii kaikki tyyni mullin mallin taas. Ei kukaan tiiä, kumpiko niistä
viimein voittaa. Mutta sinun laitas on aika hyvin, Huck. Välistä käy
sun nolosti elämässäs, ja välistä oot sä kippee, mutt' joka kerta tuut
friskiks' taas, ja välistä on sulla on perhanan lysti. Semmosta on
elämä. Kaks tyttöä tulloo tappelemaan sinusta elämässäs; toisell'on
vaalia tukka, toisella musta. Toinen on rikas, toinen köyhä. Ens' sinä
nait sen köyhän tytön, sitte yks kaks sen rikkaan tytön. Sinun pittää
pysyä poissa juoksevasta veestä ja muista vaaroista niin paljo ku voit,
mutta kaikkein luultavint' on että sinä jou'ut hirteen."
Mutta kun sytytin kynttiläni ja menin huoneeseeni sinä iltana, niin
istui siellä isä ukko eikä kukaan muu.


Viides luku.

Olin pannut oven salpaan. Sitten käännyin, ja siinä hän oli. Minä
olin häntä aina pelännyt, sillä hän ruukkasi minua hirveästi
löylyttää. Luulin häntä nytkin pelkääväni, mutta pianpa äkkäsin ett'en
sanottavasti pelännytkään. Niin, kyllähän ensimmältä säpsähin kelpo
lailla -- hänet nähdessäni niin äkkipikaa; mutta sittenpä heti jo
tunsin rintani rotenevan.
Hällä lie ollut noin viiskymmentä vuotta niskoillaan, mutta hän
näytti sittenkin vanhemmalta. Hänen tukkansa oli tavattoman pitkä ja
takkuinen ja rasvainen ja riippui alaspäin pitkin naamaa, niin että
silmät kiilsivät läpi kuin tulinen tiikeri pensaasta. Hiusten väri
ei kuitenkaan ollut harmaa, vaan pikimusta; ja pitkä parta oli samaa
sorttia. Itse naama oli aivan valkea, vaikka sit'ei paljo näkynyt;
mutta se ei ollut valkea kuin muiden ihmisten, vaan pöyristyttävän,
kamalan valkea ja limainen, melkein kuin kalan maha. Ja hänen
vaatteensa sitten! -- tietysti ei mitään muuta kuin repaleita. Hän
piti, siinä istuessaan, toista jalkaa toisella polvellaan, ja saapas
siinä jalassa oli pahanlaisesti rikki, niin että kaksi varvasta pisti
ulos, ja niitä hän aina tavantakaa koukisteli. Hänen hattunsa makasi
lattialla, vanha musta vilttihattu, jonka koppa oli survottu sisäänpäin
kuin kastrullin kansi.
No, minä seisoin siinä ja tuijotin häneen, ja hän istui mulkoillen
minuun ja kallistellen tuoliaan taakseppäin seinää vasten. Panin
kynttilän pöydälle ja samassa näin, että ikkuna oli auki. Hän oli
siis kavunnut sisään verandan katolta. Nyt katsoa tirkisteli hän
tukkapensaansa läpi minua hyvän aikaa. Mutta sanoi sitten yhtäkkiä:
"Muhkeat nutut nuo -- jumal'avita! Mukamas oot helkkarinkin heijari
nyt, sinä?"
"Kukaties, kukaties en", sanon siihen.
"Vai rupeet sinä leksottelemaan? häpeehän toki!" sanoo hän. "Ja
tuommonen keikariko sinust' on tullut siitä kun tavattiin? Mutta kyllä
mä tässä sinut koukistan, ennenkun pääset kynsistäni. Ja oothan,
saakeli soikoon, saanut maisterin vikaa; osaat lukea ja kirjottaa,
kuinkas muuten! Ja nyt sinä tietysti oot mahtavampi kuin isäs, senkin
nulikka, koska min'en sit' osaa. Mutta kyllä minä sulle annan, minä!
Kuka käski sinun ruveta mokomiin riivatun hulluuksiin? Hä? kuka anto
sulle luvan, junkkari?"
"Leskirouva. Hän pani minut kouluun."
"Leskirouva? Vai niin. Ja kuka p--le käski leskirouvan pistää nenäänsä
toisten asioihin?"
"Ei tietenkään kukaan."
"Kyllä minä hänet koulutan, minä. Ja sinä, sinä annat palttua koululle,
kuuletkos? Vai niin! Vai narrataan täällä toisten lapsia niskottelemaan
isäänsä vastaan? Kyllä mä heiät opetan. Varo sinä vain kinttujas tuosta
koulusta, lurjus, sanon mä. Äitis ei osannut lukea eläissään, saatikka
kirjottaa. Ei kukaan koko suvussa ole sit' eläissään osannut. _Minä_
en osaa lukea, enkä liion kirjottaa. Ja sinä roikale, sinä pöyhkeilet
tässä nenäni alla tuolla tavoin. Min'en sitä kärsi -- kuuletkos? No,
annas tulla nyt vähäsen viisauttas. Lue mulle jotain."
Aukasin siinä muutaman kirjan ja luin jotakin kenraali Washingtonista
ja sodasta. Mutta niukan minuutin ajan luettuani, sivalsi hän kirjan
kädestäni ja viskas sen vihaisesti seinään, sanoen:
"Kas petoa vain! Osaatpa, piru vieköön, lukea. Enhän sitä oikein
uskonut, siinä kehuessas. Mutta kuules nyt! Siitä pitää tulla loppu,
tuosta röyhkeyestä. Min'en sitä kärsi. Kyllä minä piän sua silmällä,
maisteri; ja älä enää kertaakaan kiertele tuon koulun tienoilla, jos
selkäs syhyy. Muista se! Saas nähä vain, etkö tule jumalisekskin vielä,
sinä hunsvotti! Onko koskaan nähty mokomaa poika retkaletta!"
Hän sai kynsiinsä erään sinisen ja keltaisen taulun, johon oli kuvattu
muutamia lehmiä ja paimenpoika.
"Mitä tämä tietää?" ärjähti hän.
"Antoivathan sen mulle lahjaks koulusta, kun oon osannut läksyni hyvin."
Hän repi sen rikki ja sanoi:
"Minä sull' annan jotain lahjaks, minä myös; annan sulle selkäsaunan,
että tuntuu."
Sitten hän istui siinä taas hetken aikaa mumisten ja manaten itsekseen
ja alkoi taas uudestaan:
"Eläthän jumaliste herroiksi, sinä. Kas teikaria vain! Oikein sänkykin
pitää olla, täkkineen lakanoineen päivineen; ja peili, kuinkas muuten;
ja matto lattialla -- ja isäs, hän saa, kun saakin, maata sikojen
parissa parkkihuoneen seinustalla. Onko koskaan nähty mokomaa lasta?
Mutta kyllä minä väännän tuon ylpey'en hampaan ikenistäs, junkkari, tie
se! Ja -- uskoisko sen? Sanovat sun rikkaakskin. Hä? Hyvä herra. Miten
on sen asian laita?"
"S'on valetta."
"Älä möksöttele -- muista kelle vastaat siinä. Olen nyt ollut kaks
päivää täällä enkä, jumal'avita, kuullut puhuttavan muusta kuin sinun
rikkau'estas. Ja tuolla jokivarsilla kierteli sama juttu. Senpätähden
juuri tulin tänne. Nyt sinä laitat mulle nuo rahat huomispäivänä. Minä
ne tarvitsen. Ymmärrätkös?"
"Mull'ei ole mitään rahoja."
"Sinä valehtelet. Tuo laamanni Thatcher niitä tallentaa. Sinä otat
ne häneltä pois ja laitat ne minun haltuuni. Ymmärrätkös? Minä ne
tarvitsen."
"Mulla ei ole mitään rahoja, sanon mä. Kysykää laamanni Thatcherilta.
Hän tietää asian."
"No, hyvä. Kyllähän hältä kysyn, ja kun minä sanon: 'maksa pois!' niin
on laki luettu. Tie se. Mutta paljoko sull'on taskussas? Anna tänne
joka Penni. Minä tarvitsen."
"Mull'ei ole muuta kuin yks dollari, ja minä tarvitsisin --"
"_Sinä_ tarvitsisit?! Mitä pirua se tähän kuuluu?! Anna tänne se heti."
Hän otti sen ja puri siihen, koetellakseen oliko se oikea, ja sitten
hän sanoi menevänsä kylään saadakseen kunnon ryypyn; hän mukamas ei
ollut saanut tippaakaan koko päivänä. Päästyään verandankatolle,
pisti hän päänsä sisään vielä ja haukkua kirosi minun ylpeyttäni ja
röyhkeyttäni; ja kun jo luulin hänen menneen, tuli hän takasin ja
pisti päänsä sisään ikkunasta vieläkin ja sanoi, että minun piti pysyä
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 03
  • Parts
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 01
    Total number of words is 3849
    Total number of unique words is 1891
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 02
    Total number of words is 3924
    Total number of unique words is 1834
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 03
    Total number of words is 3973
    Total number of unique words is 1893
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 04
    Total number of words is 3965
    Total number of unique words is 1828
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 05
    Total number of words is 3981
    Total number of unique words is 1878
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 06
    Total number of words is 3960
    Total number of unique words is 1942
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 07
    Total number of words is 3961
    Total number of unique words is 1866
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 08
    Total number of words is 3969
    Total number of unique words is 1862
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 09
    Total number of words is 3867
    Total number of unique words is 1843
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 10
    Total number of words is 4001
    Total number of unique words is 1880
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 11
    Total number of words is 3810
    Total number of unique words is 1957
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 12
    Total number of words is 3784
    Total number of unique words is 1988
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 13
    Total number of words is 3831
    Total number of unique words is 1877
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 14
    Total number of words is 3910
    Total number of unique words is 1836
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 15
    Total number of words is 3842
    Total number of unique words is 1776
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 16
    Total number of words is 3976
    Total number of unique words is 1729
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 17
    Total number of words is 3905
    Total number of unique words is 1745
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 18
    Total number of words is 3938
    Total number of unique words is 1751
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 19
    Total number of words is 4046
    Total number of unique words is 1733
    26.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 20
    Total number of words is 3960
    Total number of unique words is 1717
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 21
    Total number of words is 4030
    Total number of unique words is 1682
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    35.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 22
    Total number of words is 3918
    Total number of unique words is 1796
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 23
    Total number of words is 4118
    Total number of unique words is 1707
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut - 24
    Total number of words is 2536
    Total number of unique words is 1146
    28.2 of words are in the 2000 most common words
    36.7 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.