Historiallisia rakkauskirjeitä - 12

  täyttämästä tätä päätöstäsi. -- -- Ja sen jälkeen, kun sinä tämän
  uskollisen sydämen, joka, kun se kerran antautuu toiselle, ikuisiksi
  ajoiksi antautuu, väkivaltaisesti olit puoleesi vetänyt -- niin heität
  minut heti, kun taistelu tuskin on alkanutkaan, pilkallisesti nauraen
  syvyyteen, petät minut ja teet minusta pilkkaa? Niin, sinulle olisi se
  onnistunut, mikä ei koskaan kohtalolle, sinä olisit lujimman miehen,
  joka kaikkia ulkonaisia myrskyjä on vastustanut hievahtamattakaan,
  murskannut, tuhonnut.
  Tällaista petosta minä en voisi voittaa! Minä olisin sisästäpäin
  saanut surmani! Ei ole mahdollista, että sinä olet niin kunniaton,
  niin häpeämätön, niin suuri velvollisuuksiesi rikkoja, niin kokonaan
  kunnoton ja huono! Sinä ansaitsisit minun kamalimman vihani ja maailman
  halveksimisen!
  Helene! Se ei ole _sinun_ päätöksesi, jonka olet Rüstowille
  ilmoittanut. Käyttämällä väärin hyviä tunteita on sinut houkuteltu
  siihen! Sinä saisit -- kuule, kuule minun sanani! -- jos nyt pysyt
  päätöksessäsi, itkeä sitä elämäsi loppuun asti!
  Helene, uskollisena lupaukselleni "je me charge du reste" istun täällä
  ja teen kaiken voittaakseni isäsi vastustuksen. Minulla on jo käsissäni
  mainioita keinoja, jotka eivät voi olla vaikuttamatta. Ja elleivät ne
  veisi päämäärään, niin on minulla täällä tuhansia toisia keinoja, ja
  minä tahdon kaikki esteet tomuksi jaoittaa, jos sinä pysyt uskollisena;
  sillä ei minun voimallani eikä minun rakkaudellani sinuun ole mitään
  esteitä: je me charge toujours du reste! Taisteluhan on vasta tuskin
  alkanutkaan, arkailija!
  Ja sillä aikaa, kun minä täällä istun ja olen jo saavuttanut melkein
  mahdotonta, petät sinä minut toisen miehen mielistelysanojen
  vaikutuksesta!
  Helene! Minun kohtaloni on sinun käsissäsi! Mutta jos sinä minut
  muserrat tämän kunnottoman petoksesi kautta, jota minä en voi voittaa,
  niin tulkoon kohtaloni päällesi ja seuratkoon kiroukseni sinua hautaasi
  asti! Tämän kirouksen lausuu uskollisin, sinun petollisesti murskaamasi
  sydän, jonka kanssa olet häpeällisellä tavalla ilveillyt. Se osuu
  varmasti!
  ... Vielä kerran täytyy minun saada persoonallisesti ja kahdenkesken
  puhella kanssasi. Minä tahdon ja minun täytyy saada kuulla
  kuolemantuomioni sinun omasta suustasi. Siten ainoastaan saatan uskoa
  sen, mikä muuten näyttää mahdottomalta!
  Teen täällä kaiken voitavani voidakseni sinut täältä voittaa ja tulen
  sitten Genfiin!
  Minun kohtaloni sinun päällesi, Helene!
  F. Lassalle.
  
  
  HISTORIALLISIA TIETOJA KIRJEIDEN KIRJOITTAJISTA
  
  Mariana di Alcafarado
  Kahdenkymmenenkuuden vuotias ranskalainen ratsuväen kapteeni Noel
  Bouton, markiisi de Chamilly, taisteli vuonna 1664 portugalilaisten
  puolella espanjalaisia vastaan ja oleskellessaan Bejassa voitti Mariana
  di Alcafaradon, Maria Conceptionin luostarissa olevan nunnan rakkauden.
  Vuonna 1667 palasi kapteeni Ranskaan ja Mariana kirjoitti silloin
  hänelle viisi kirjettä, joista ensimäinen on kirjoitettu joulukuulla
  1667 ja viimeinen kesäkuulla 1668. Kapteenin rakkaus oli jo sammunut,
  hän ei enää vähintäkään välittänyt rakastetustaan, vaan kerskailikin
  tällä valloituksellaan. Hän antoi Pierre Girardin de Guilleraquesin
  kääntää ne ranskan kielelle ja julkaisi ne kirjana. Kirjalla oli
  tavattoman suuri menekki ja siitä ilmestyi toinen painos toisensa
  jälkeen. Vielä seuraavallakin vuosisadalla ilmestyi kokoelmia, jotka
  muka olivat saman nunnan kirjeitä, mutta olivatkin väärennettyjä.
  Vasta vuonna 1810 ranskalainen tutkija Boissonnade sattuman kautta sai
  tietää, kuka oli näiden kirjeitten oikea kirjoittaja, sillä kirjana
  julkaistiin ne nimellä "Erään nunnan kirjeet aatelismies C:lle."
  
  Jonathan Swift
  Kuuluisan englantilaisen kirkonmiehen, valtiomiehen ja kirjailijan
  Jonathan Swiftin kirjeet ovat ilmestyneet useana nidoksena. Hänen
  ensimäinen rakastettunsa oli Jane Waryng, jolle kirjoitettu, tähän
  kokoelmaan otettu kirje on painettuna teoksessa "Elegant epistles".
  Oleskellessaan äitinsä sukulaisen, sir William Templesin luona
  tutustui Swift tämän aviottomaan tyttäreen Esther Johnsoniin
  ("Stellaan"). Molemmat rakastuivat toisiinsa, ja miss John seurasi
  yhdessä ystävättärensä Dingleyn kanssa Swiftiä Irlantiin, jossa syntyi
  jonkinmoinen näennäinen avioliitto hänen ja Swiftin välillä. Molemmat
  asuivat kuitenkin erillään, eikä Swift koskaan suoraan tunnustanut
  häntä vaimokseen. Oleskellessaan Lontoossa vuosina 1710-1713, jona
  aikana kirjoitti "kirjeet Stellalle", Swift tutustui hän erääseen
  nerokkaaseen nuoreen naiseen. Tämän nimi oli Esther Vanhomrigh ja
  hän oli Englantiin muuttaneen hollantilaisen kauppiaan tytär. Nuori
  nainen rakastui intohimoisesti Swiftiin, joka myöskin oli rakastavinaan
  häntä. Kun Swift ei kuitenkaan tahtonut solmia avioliittoa hänen
  kanssaan, matkusti miss Vanhomrigh Irlantiin ja pääsi silloin selville
  rakastettunsa suhteesta Stellaan. Tämä isku oli niin ankara hänelle,
  että hän sairastui ja jonkun ajan kuluttua kuoli.
  Jonathan Swift eli vuosina 1667-1745. Hän oli valtiomiehenä hyvin
  huomattava ja ajoi aina lämpimästi Irlannin asiaa kirjoittaen
  voimakkaita kirjoituksia vastustajiaan vastaan. Hänen romaaninsa
  "Gulliverin matkat", joka suomeksikin on ilmestynyt, on sadun muotoinen
  satiirillinen kuvaus silloisista oloista.
  
  Jean-Jacques Rousseau
  Jean-Jacques Rousseau, eräs maailman suurimmista ajattelijoista,
  syntyi vuonna 1712 Genevessä. Vaiherikkaan nuoruuden jälkeen hän
  saapui vuonna 1745 Pariisiin. Täällä hän alkoi vuonna 1754 suhteen
  erään ravintolatytön, Thérése Levasseurin kanssa sillä ehdolla, ettei
  hän koskaan tämän kanssa mene naimisiin. Tästä suhteesta syntyi
  viisi lasta, jotka Rousseau lähetti löytölastenhuoneeseen. Kesän
  1747 vietti Rousseau rouva Dupinin linnassa hänen sihteerinään ja
  soitonopettajanaan, sitten hän taas jatkoi seikkailurikasta elämäänsä.
  Pariisissa hän tutustui rouva d'Epinayhin, joka tarjosi hänen
  käytettäväkseen pienen maatilansa Ermitagen. Täällä Rousseau kirjoitti
  romaaninsa "Julie eli uusi Heloise". Samalla kuin hän oli rakastunut
  hyväntekijäänsä, hän rakastui tämän sisareen, rouva d'Houdetotiin,
  joka oli vuorostaan rakastunut markiisi Saint-Lambertiin. Rousseau
  koetti voittaa rouva d'Houdetotin rakkauden kirjoittamalla hänelle
  intohimoisia kirjeitä. Hän ei suoraan tahtonut tunnustaa koettavansa
  syrjäyttää kilpailijansa, vaan esiintyi rakastettunsa edessä jalona
  anteeksiantavana luonteena, samalla kuin hän moitti markiisia hänen
  suhteestaan tähän naiseen. Vuonna 1768 meni Rousseau muodollisesti
  naimisiin Thérése Levasseurin kanssa Hän kuoli vuonna 1778.
  Paitsi yllämainittuja henkilöitä, joille Rousseau on kirjoittanut
  kirjeitä, on tässä kokoelmassa hänen kirjeensä Suzanne Serrelle, aivan
  nuorelle tytölle, johon hän syksyllä vuonna 1741 tutustui matkallaan
  Lyonissa.
  Rousseaun vaikutus on ollut tavattoman suuri kirjailijana ja
  ajattelijana. Hänen kuuluisa kasvatusta kosketteleva teoksensa "Emile"
  on ilmestynyt suomenkielellä.
  
  Ugo Foscolo
  Italian kirjallisuuden levottomin ja intohimoisin henkilö on Ugo
  Foscolo (1778-1827) jonka tunnetuin teos on "Ultime lettere di Jacopo
  Ortis". Hänen rakastettujensa lukumäärä on melkein loppumaton; eräs
  hänen ihailijattarensa, Quirina Magiotti, mainitsee kirjeessään
  Foscololle kokonaista kymmenen, joille tämä oli vannonut ikuista
  rakkautta ja kuolevansa, ellei heitä saa omakseen. Valtiollisten
  vapaamielisten mielipiteittensä vuoksi täytyi hänen lähteä Italiasta ja
  hän asettui asumaan Lontooseen, jossa kuolikin.
  Tässä kokoelmassa olevien naisten joukossa on Antonietta Fagnani-Arese
  ollut keikailevin ja kaunein, jolla oli aina suuri määrä ihailijoita
  ympärillään ja josta sanotaan, että hänen mielestään olivat miehet
  aivan kuin kukkoja, jotka olivat määrätyt rakastumaan, tulemaan
  toisilleen mustasukkaisiksi ja tappelemaan keskenään. Rouva Pestalozza,
  johon Foscolo keväällä 1815 tutustui, rakastui heti mielettömästi
  Foscoloon ja pyysi tätä ryöväämään hänet miehensä luota pois, ja ellei
  tämä sitä tekisi, niin uhkasi hän tappaa itsensä nälkään. Foscolon
  tähden hän luopui entisistä rakastajistaan, mutta kun Foscolo läksi
  Saksaan, niin sinä aikana rouva Pestalozza jälleen alkoi suhteet heidän
  kanssaan. Palatessaan Italiaan joutui Foscolo tästä sellaisen raivon
  valtaan, että häntä kiellettiin koskaan jalallaan astumasta Pestalozzan
  taloon. Erottuaan hänestä alkoi Foscolo heti suhteen Quirina Magiottin
  kanssa, jota hän kuitenkin pääasiassa piti jonkinmoisena rippi-isänään.
  Tälle naiselle on Foscolo kirjoittanut kokonaista 98 kirjettä.
  Kallirrhoe oli muuan englantilainen nainen, jolle Foscolo on omistanut
  ainoan englannin kielellä kirjoittamansa runon.
  
  Alfred de Musset ja George Sand
  Kaikista ranskalaisista rakkauskirjevaihdoista on ehkä yleisemmin
  tunnettu Alfred de Mussetin (1810-1857) ja George Sandin (1804-1876),
  sillä ovathan molemmat olleet Ranskan kirjallisuuden huomattavimpia
  neroja. Vuonna 1833 he yhdessä matkustivat Italiaan ja siellä
  intohimoisesti rakastuivat toisiinsa. 1834 sairastui Musset Veneziassa
  ja sai silloin suureksi surukseen ja tuskakseen kuulla, että George
  Sand petti häntä Pietro Pagellon kanssa. George Sand oli sittemmin
  rakkaussuhteissa aikakautensa huomattavimpien henkilöitten, Lisztin,
  Meyerbeerin ja Chopinin kanssa.
  Alfred de Musset on varsinkin runoilijana tuottanut ikuisesti säilyvää
  taidetta. Hänen muutamista näytelmistään on esitetty suomeksi "Ei lempi
  leikin vuoksi". George Sand on romaanien kirjoittaja ja on niillä
  saavuttanut pysyvän paikan Ranskan kirjallisuudessa. Hänen "Sirkka"
  romaanistaan muodostettu näytelmä on esitetty suomeksi.
  
  Alexander Herzen
  Alexander Herzen, kuuluisa venäläinen vallankumouksellinen,
  karkoitettiin vuonna 1834 kahdenkymmenenkahden vuotiaana ensin Permiin
  ja sieltä Wjatkaan. Täällä oleskellessaan kirjoitti hän paljon kirjeitä
  serkulleen Natalialle, joka häntä suuresti ihaili. Sukulaisten
  vastustuksista huolimatta onnistui heidän viimein mennä avioliittoon
  Moskovassa, jonka jälkeen Natalia seurasi miestään maanpakoon.
  Se suuri tunne, joka Herzenin kirjeissä vallitsee ennen avioliittoa,
  katosi piankin, ja Natalian elämä muodostui sangen autioksi.
  Vuonna 1906 ilmestyi tämä hyvin laaja kirjevaihto venäjäksi. Otteita
  näistä kirjeistä oli jo vuonna 1905 ilmestynyt saksan kielellä.
  
  Ferdinand Lassalle
  Ferdinand Lassalle, Saksan sosiaalidemokratian perustaja,
  oli juutalaisen silkkikauppiaan poika ja syntyi vuonna 1825.
  Loistavana kirjailijana, suurenmoisena puhujana ja lumoavana
  persoonallisuutena saavutti hän heti suuren menestyksen. Hänen monista
  rakkausseikkailuistaan on tullut kuuluisimmaksi hänen suhteensa
  Helene von Dönnigesiin. Helene oli baierilaisen valtiomiehen tytär
  ja kihloissa valakkialaisen Janko von Rakowitzin kanssa. Tämä vaati
  Lassallen pistoolikaksintaisteluun, jossa Lassalle sai kuolettavan
  haavan. Tämä tapahtui vuonna 1864. Helene kuoli vuonna 1911.
  Lassallen vaikutus sosiaalidemokratiaan on ollut hyvin suuri, vaikkakin
  hänen useita mielipiteitään nykyään pidetään jo vanhentuneina sillä hän
  ensimäisenä herätti työväestön valvomaan omia etujaan.
  Georg Brandesin loistavasti kirjoitettu Lassallen elämäkerta on
  ilmestynyt suomeksi.