Historiallisia rakkauskirjeitä - 04

Total number of words is 3582
Total number of unique words is 1782
22.5 of words are in the 2000 most common words
31.9 of words are in the 5000 most common words
36.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
haavat aukenivat uudelleen. Teidän luonanne kadotin sen hiukkasenkin
järkeä, mikä minulla vielä oli, ja tunnen, että tässä tilassa,
mihin minut olette saattanut, en kykene mihinkään muuhun kuin teitä
jumaloimaan. Ja tämä tautini on sitäkin surullisempi, kun minulla ei
ole parantumisen toivoa eikä halua, ja minun täytyy teitä ikuisesti
rakastaa, käyköön minun kuinka tahansa. Ymmärrän kyllä, että teidän
puoleltanne ei voi mikään muutos tulla kysymykseen; olenhan varaton
nuori mies; en voi teille tarjota muuta kuin sydämeni, ja olkoon tämä
kuinka hehkuva, kuinka tunnerikas, kuinka hellä tahansa, niin eihän
se ole sen arvoinen, että voisitte sen vastaanottaa. Minä tunnen,
että tunteeni loppumattomassa aarteessa, yhäti vilkkaassa ja yhäti
lujassa luonteessani ovat sellaiset onnen mahdollisuudet, että jokaisen
hiukankaan herkemmän naisen silmissä ne korvaisivat minulta puuttuvan
rikkauden ja kauniin ulkomuodon. Mutta olettekin minua kohdellut
uskomattoman kylmästi, ja jos toisinaan olette ollut hiukankaan
ystävällinen, olette antanut minun sen maksaa sitä kalliimmin, josta
syystä voisin vannoa teidän halunneen yksinomaan kiusata minua. Tämä
kaikki ei minua kummastuta, mutta se saattaa minut epätoivoon. Onhan
minulla niin paljon vikoja, että välinpitämättömyytenne on aiheutettu,
mutta elkää luulko minun todella uskovan teitä tunteettomaksi.
Ei, teidän sydämenne on yhtä paljon luotu rakkautta varten kuin
kasvonnekin. Olen epätoivoissani ainoastaan sen vuoksi, etten minä
ole voinut tuota tunnetta teissä sytyttää. Varmalta taholta olen
saanut tietää teillä olleen suhteita, tunnenpa sen onnellisen
kuolevaisen nimenkin, joka on osannut voittaa suosionne; ja antaakseni
teille jonkinmoisen käsityksen siitä, mitä ajattelen, niin sanon,
että, saatuani sen tietää sattumalta ja mitään tiedustelematta, ei
kunnioitukseni teitä kohtaan salli minun hankkia mitään muita tietoja
käytöksestänne, kuin mitä vapaaehtoisesti minulle ilmoitatte. Sanalla
sanoen siis, jos lausuin, että teidän ei koskaan pitäisi ruveta
nunnaksi, niin tein sen siksi, etten pitänyt teitä millään tavoin
tälle alalle sopivana; ja kun intohimoisena rakastajana katselen tätä
turmiollista päätöstä, niin suorana ystävänä ja kunnon miehenä täytyy
minun kehoittaa teitä olemaan koskaan suostumatta näihin tuumiin,
sillä kun teillä on taipumukset aivan päinvastaiselle alalle, niin
valmistaisitte itsellenne vain tarpeettomia huolia ja pitkällisen
katumuksen. Jos toisin ajattelisin, niin sanoisin senkin teille
suoraan, sillä kun en persoonallisesti voi olla onnellinen, niin
löytäisin onneni edes teidän onnestanne. Rohkenen teille vakuuttaa,
että kaikessa saatte nähdä minut yhtä avomieliseksi ja suoraksi kuin
tähänkin asti, ja vaikka hellyyteni ja intohimoni ovatkin suuret,
niin rohkenen väittää, että rehellisyyteni on niitäkin suurempi. Ah,
jos tahtoisitte olla omani, niin opettaisin teidät täydellistä onnea
tuntemaan; ei kukaan voisi sitä tuntea paremmin kuin minä, eikä kukaan,
sen tohdin otaksua, voisi opettaa teitä paremmin sitä tuntemaan.
Hyvät jumalat! Jos tämän hurmaavan aarteen olisin saanut omakseni,
niin varmaankin olisin kuollut; ja miten ihmissielussa olisi kylliksi
voimia vastustamaan tätä nautintojen tulvaa? Mutta jos rakkaus saamalla
ihmeitä aikaan olisi minut elämässä säilyttänyt, niin ennestään jo
voimakas sydämeni hehku olisi tullut kahta kertaa voimakkaammaksi, ja
estääkseen minua kuolemasta kesken nautintoani olisi se kiihoittanut
vertani entistään enemmän; tämä ainoa ajatus saa vereni kiehumaan;
en voi vastustaa lumoavan harhakuvan ansoja; hurmaava kuvanne
vainoo minua kaikkialla; en pääse siitä vapaaksi edes antautumalla
sen valtaan; se seuraa minua uniinikin ja kiihoittaa sydäntäni ja
sieluani; se kalvaa mielensävyäni, ja tunnen, sanalla sanoen, että
tahtomattanne surmaatte minut, ja olkoon julmuutenne minua kohtaan
millainen tahansa, minun kohtaloni on kuolla rakkaudesta teihin. Oli se
sitten todellista julmuutta tai kuviteltua hyvyyttä, niin rakkauteni
kohtalo on tuottaa minulle kuoleman. Mutta oi, valittaessani tuskiani
valmistankin itselleni uusia; ajatellessani rakkauttani, sydämeni ja
mielikuvitukseni kiihoittuvat, ja vaikka kirjeeni alussa päätinkin
totella teitä, niin tunnen kuitenkin pian, että minun täytyy rikkoa
vaatimuksenne. Olisitteko niin julma, että siitä minua rankaisisitte?
Taivas antaa anteeksi ne synnit, joita ei ihminen tahallaan ole tehnyt;
ette kai ole taivasta ankarampi ja ymmärrätte voittamattoman tunteen
kiivaat ilmaisut, jotka vievät minut pitemmälle kuin itse tahdon, jopa
niinkin pitkälle, että jos minun vallassani olisi saada pitää jumaloitu
kuningattareni minuutin ajan omanani sillä ehdolla, että neljännes
sen jälkeen minut hirtettäisiin, niin suostuisin tähän tarjoukseen
suuremmalla ilolla kuin jos minulle tarjottaisiin maailman kaikkeuden
valtaistuin. Nyt ei minulla ole enää mitään teille sanottavaa; olisitte
peloittavan raakamaisen julma, jos vielä tämän jälkeen ette tuntisi
hiukan sääliä minua kohtaan.
Kunnianhimo ja maine eivät minun sydäntäni kiihoita. Olin päättänyt
viettää elämäni lopun filosofina turvapaikassa, joka minulle
tarjottiin; te olette kaikki nämät kauniit tuumat tuhonnut; tunsin,
että minun olisi mahdotonta elää loitolla teistä, ja hankkiakseni
itselleni tilaisuuden päästä teidän lähellenne päätän matkustaa ja
laadin tuumia, jotka tavallinen kiero onneni varmaankin jälleen tuhoo.
Mutta kun olen määrätty pettämään itseäni harha-ajatuksilla, niin
tahdon antautua ainakin mieluisimman valtaan, ajatella nimittäin teitä;
suvaitkaa osoittaa hyvyyttänne intohimoisesti rakastavalle, joka ei
mitenkään muuten ole rikkonut teitä vastaan kuin että on pitänyt teitä
miellyttävänä; antakaa minulle osoite, jolla voin kirjoittaa teille,
ja sallikaa minun antaa teille osoite niitä vastauksia varten, jotka
suvaitsette minulle lähettää; sanalla sanoen, suokaa säälistä minulle
yksi ainoa toivonsäde, vaikkapa ei muun vuoksi niin lieventääksenne
niitä mielettömyyksiä, joita olen mahdollinen tekemään.
Elkää tuomitko minua täällä ollessani siitä, että niin harvoin haen
seuraanne; en voisi kestää sitä; suokaa sinä aikana minulle edes se
lohdutus, että saan kirjoittaa teille ja saan teiltä vastauksia, muuten
tulen useammin, tapahtukoon mitä tahansa! Asun leski Petitin luona,
Genti-kadun varrella, L'Épée royalissa.

_Rousseau rouva Dupinille_
Huhtikuun 9 p:nä 1743.
Suureksi surukseni näen ansainneeni teidän epäsuosionne, tunnen sen
vaikutuksen silloinkin, kun saan nauttia hyvyyttänne, ja huomaan,
että ainoastaan jalomielisyytenne estää teitä kohtelemasta minua
niin kuin ansaitsisin. Suvaitsevaisuutenne, madame, on tehnyt minut
katuvaiseksi ja halveksumisenne on mieleeni siinä määrin koskenut,
että rohkenen tänään pyytää teiltä armoa, en varmana niinkuin mies,
joka ei ole enää syyllinen, vaan pahoitellen niinkuin mies, joka
katuu olleensa syyllinen. Siinä tilassa, missä nykyään olen, en
luullut panevani enää mitään vaaraan; mutta, madame, nyt tiedän,
että vasta kadotettuani auttavaisuutenne ja kunnioituksenne voin
pitää itseäni todella onnettomana. Olisin valmis mihin ponnistukseen
tahansa voittaakseni ne takaisin; näin puhtaat syyt ovat intoni ja
pyyntöjeni perustuksena. Jos te tämän armollisesti tunnustatte,
niin tyydytykseksenne tiedätte varjelleenne maailman onnettomimman
ihmisen epätoivosta, ja tulevaisuudessa näette kunnioituksestani ja
käytöksestäni, että kunnialle ja kiitollisuudelle herkät mielet voivat
hairahduksensakin muuttaa velvollisuuttaan palvelemaan. Pyydän teitä,
madame, myöskin antamaan anteeksi sen, että kirjoitan teille tämän
kirjeen lähettäen samalla muistokirjoituksen [Muistokirjoitus rouva
Dupinin pojan kasvattamisesta.], jonka suvaitsitte minulta pyytää;
luotan täydellisesti siihen seikkaan, joka sen on aiheuttanut, enkä
pelkää uudelleen joutuvani epäsuosioon. Suvaitkaa, madame, vastauksen
sijasta jälleen suunnata minuun suosiolliset tunteenne, joilla tätä
ennen kunnioititte minua; hyvyytenne on velkapää sitä osoittamaan
onnettomuuteni tähden ja oikeudentuntonne katumukseni tähden. Minulla
on kunnia pysyä syvimmällä kunnioituksella,
Madame,
teidän nöyrimpänä palvelijananne
J-J. Rousseau.

_Rousseau rouva d'Épinaylle_
(Pariisi 1754? 1755?)
Olen levoton, madame, siitä mielentilasta, johon teidät eilen jätin;
antakaa minulle tietoja terveydestänne. Koettakaa jälleen tulla
entisellenne rakkaudesta itseenne ja minuun ja olkaa vakuutettu, että
villi-ihmisenne äreästä muodosta huolimatta tuskin voitte löytää sen
todellisempaa ystävää.

_Rouva d'Épinayn vastaus_
Oi, hyvä jumala, hyvä ystäväni, ette ole äreä! Miten johtuu mieleenne
sellaista ajatellakaan? Elkää kuvitelkokaan minun pitävän teitä äreänä,
ja jos eilen olinkin huonolla tuulella, niin ette te laisinkaan ollut
siihen syypää. Voin tänään paljoa paremmin. Hyvästi; käykää luonani
näinä päivinä.

_Rouva d'Épinay Rousseaulle_
(1755)
Hyvä Jumala! kuinka huolissani olenkaan teidän tähtenne ja kuinka olen
pahoillani, kun en voi pitää teille seuraa! Onkohan se edes totta,
että teiltä ei mitään puutu, ja voinko siihen luottaa, että muistatte
minulle antamanne lupauksen ja tarpeen tullen käännytte puoleeni?
Voin hyvin, mutta voimani palaavat hyvin hitaasti. Hyvästi. Elkää
kirjoittako minulle, jos se teitä uuvuttaa, mutta tahtoisin saada
ainakin varmoja tietoja teistä. Voimani eivät salli minun kirjoittaa
enempää.

_Rouva d'Épinay Rousseaulle_
(1755)
Olen miettinyt, rakas Rousseau, niitä perusteita, joiden nojalla
voisitte teille tehtyihin tarjouksiin suostua tai ne hyljätä. Jos
lähdette Genèveen, niin minne sijoitatte neiti Levasseurin ja hänen
äitinsä. Näiden esteiden voittaminen on hyvin helppoa. Minä otan
heidät huostaani siksi, kunnes tiedätte, voitteko Genèveen kotiutua
ja voitteko jäädä sinne pysyväisesti asumaan. En millään tavoin tahdo
teitä johdattaa päätöksen tekemiseen. Olisin ehkä päätöksissäni ja
neuvoissani liian puolueellinen. Tahdon ainoastaan poistaa esteet; te
saatte itse kaikesta päättää. Jos kieltäydytte, olette minulle sanonut,
täytyy teidän kuitenkin lähteä Pariisista, koska teillä ei ole varoja
jäädäksenne sinne. Tässä tapauksessa on minulla pieni talo annettavana
käytettäväksenne. Olette usein minun kuullut puhuvan Ermitagesta, joka
on Montmorencyn metsän reunassa; se sijaitsee hyvin kauniilla paikalla.
Siinä on viisi huonetta, keittiö, kellari, tynnyrinalan suuruinen
vihannespuutarha, lähde, ja metsä on puistona. Rakas ystävä, voitte
vapaasti tätä asuntoa käyttää, jos päätätte jäädä Ranskaan.
Muistan teidän sanoneen minulle, että jos teillä olisi sadan pistolin
[Pistoli = kymmenen frangia.] suuruiset korot, ette menisi minnekään
muualle. Toivottavasti olette siitä vakuutettu, että mielelläni tekisin
jotain, jotta teidän olisi hyvä olla. Jo kauan sitten aijoin keksiä
keinon hankkiakseni teille tämän elinmuodon, jo ennen kun tiesinkään
toiveenne supistuvan siihen. Teen teille nyt seuraavan ehdotuksen:
sallikaa minun liittää viimeisen kirjanne palkkioon se, mitä puuttuu
sadasta pistolista; järjestän kaikki aivan niinkuin itse haluatte.
Onhan tämä ehdotus niin vähäpätöinen, että se ei voi olla teille
vastenmielinen. Tahtoisin ehdottaa vielä yhtä ja toista Ermitagessa
oleskelunne suhteen, mutta nämät yksityisseikat ovat niin pitkiä, etten
voi niitä teille kirjoittaa. Siis, hyvä ystäväni, miettikää asiaa ja
olkaa vakuutettu siitä, että minulle on pääasia ainoastaan se päätös,
jonka kautta tulette onnellisimmaksi. Annan arvon ystävyydellenne ja
seurallenne, mutta luulen, että ystäviään tulee rakastaa pääasiassa
heidän itsensä tähden.

_Rousseaun vastaus_
Asiani herra Tronchinin kanssa eivät ole vielä loppuun suoritetut ja
minulle osoittamanne ystävyys panee sen tielle esteen, joka näyttää
entistään vaikeammalta. Olette ottanut varteen enemmän sydämenne
äänen kuin varallisuutenne ja minun mielialani, tehdessänne tuon
tarjoumuksen. Tämä tarjous sai sydämeni aivan jäykistymään. Kuinka
vähän ymmärrättekään omia etujanne, kun ystävästä tahdotte tehdä
palvelijan, ja kuinka huonosti tunnettekaan sieluni sisimmän olemuksen
luullessanne sellaisten perusteitten vaikuttavan minuun. Miten elän ja
miten kuolen, se ei tuota minulle mitään vaikeuksia, mutta se epäilys,
joka mielessäni liikkuu tuskaa tuottavana, on kysymys siitä, miten
voin tehdä itseni täydellisimmin riippumattomaksi sinä aikana, joka
minulla vielä on elettävänä. Tehtyäni kaiken voitavani saavuttaakseni
tämän riippumattoman aseman en sitä löytänytkään Pariisissa. Etsin sitä
entistään innokkaammin, ja vuoden ajan on minulle tuottanut tuskia
se, etten voi päättää, missä sen varmimmin voin löytää. Tätä kiivasta
ristiriitaa en voi enää kauaakaan kestää; seitsemän tai kahdeksan
päivän päästä olen tehnyt päätökseni, mutta olkaa vakuutettu siitä,
että päätökseeni eivät vaikuta ulkonaiset edut, sillä en koskaan ole
pelännyt leivän minulta puuttuvan, ja tiedänhän, miten tarpeen tullen
voi olla sitä paitsikin.
En yleensä kieltäydy kuulemasta, mitä teillä on minulle sanottavaa,
kunhan vain muistatte, etten ole ostettavissa ja että tunteeni, jotka
nyt ovat kalliimmat kuin se rahamäärä, mikä niistä tahdotaan maksaa,
pian laskeutuvat alapuolelle sen hinnan, mikä niistä ollaan valmiit
suorittamaan. Unohtakaamme siis molemmat, että tästä asiasta on ollut
puhettakaan.
Mitä teihin persoonallisesti tulee, niin en epäilekään sydämenne
tuntevan ystävyyden arvoa, mutta minulla on syytä uskoa, että teidän
ystävyytenne on minulle paljoa tärkeämpi kuin minun teille, sillä te
voitte saavuttaa korvauksia, jotka minulta puuttuvat ja joista olen
ainiaaksi luopunut.

_Rouva d'Épinayn vastaus_
Minun täytyi kirjeellenne nauraa, niin kummalliselta se tuntui, mutta
sitten olin teidän tähtenne pahoillani, sillä ainoastaan äkäpäinen
ihminen voi suuttua ehdotuksista, jotka johtuvat teille sangen tutusta
ystävyydentunteesta, ja otaksua, että olisin niin typerän ylpeä, jotta
hankkisin itselleni palvelijoita. En tiedä, mitä nuo korvauksetkaan
olisivat, jos ystävyyden erotatte syrjään.
Neuvon teitä olemaan tekemättä mitään päätöksiä, sillä ette näytä
kykenevän oikealla tavalla arvostelemaan, mikä on omaksi eduksenne.
Hyvästi, rakas Rousseau.

_Rousseaun vastaus_
Kiiruhdan kirjoittamaan teille pari riviä, sillä en voi sallia, että
olette minulle suuttunut ja olette lauseeni väärin käsittänyt.
Käytin sanaa palvelija ainoastaan siitä alennustilasta, johon sieluni
luopuessaan periaatteistaan ehdottomasti joutuu. Luulin meidän
ymmärtävän toisiamme paremmin kuin olemmekaan tehneet. Täytyykö
sellaisia asioita selittää, kun ajattelee ja tuntee sillä tavoin kuin
me teemme? Riippumattomuus, jota tarkoitan, ei tarkoita työtäni;
leipäni minä kyllä ansaitsen; se tuottaa minulle tyydytystä; mutta minä
en tahdo mitään lisävelvollisuuksia.
Tahdon kyllä mielelläni kuulla ehdotuksianne, mutta olkaa jo heti
alussa varma siitä, että hylkään ne, sillä teette ne joko ilmaiseksi
tai liitätte niihin ehtoja, enkä tahdo kumpaakaan. En koskaan luovu
osastakaan vapauttani, en elatukseni enkä minkään henkilön vuoksi.
Tahdon tehdä työtä, mutta oman mieleni mukaan, ja tahdon olla
tekemättäkin mitään, jos niin haluan, eikä kellään ole syytä muistuttaa
siitä, lukuunottamatta vatsaani.
Minulla ei ole mitään lisää sanottavaa noista korvauksista; kaikki
katoo kerran, mutta oikea ystävyys pysyy, ja se on suloinen tunne,
johon ei liity katkeruutta ja joka ei lopu. Oppikaa sanakirjani
paremmin, ystäväni, jos tahdotte että ymmärrämme tosiamme. Uskokaa
minua, että lauseillani harvoin on tavallinen sisältö; sydämeni aina
puhuu teidän kanssanne, ja ehkä jonain päivänä huomaatte, että se puhuu
toista kieltä kuin muiden. Näkemiin asti -- huomiseen.

_Rousseau rouva d'Épinaylle_
Maaliskuu 1756.
Vihdoinkin olen päättänyt, madame, ja voittehan arvata, että te olette
saanut voiton. Tulen siis pääsiäiseksi Ermitageen ja jään sinne niin
kauaksi kuin siellä viihdyn ja te minua suvaitsette; sen pitemmälle
en ole mitään järjestänyt. Huomenna tulen luoksenne ja puhelemme
keskenämme; mutta pitäkää se salassa niinkuin tähänkin asti.
Oikein vapisen ajatellessani muuttamista ja sen yhteydessä olevia
vaikeuksia. Kuinka onneton onkaan ihminen ollessaan näin rikas! Puolet
omasta itsestäni täytyy minun jättää Pariisiin, vaikka te ette siellä
enää olisikaan; tähän toiseen puoleen kuuluu tuoleja, pöytiä, kaappeja
ja kaikkea sitä, mitä ei minun tarvitse liittää siihen, jolla olette
linnan kalustanut.
Huomiseen!

_Samalle_
Ermitage, lokakuu 1756.
Olen kärsimätön ja tahtoisin lähteä asunnostani riitelemään teidän
kanssanne, mutta minun täytyy kuitenkin pysyä huoneessani hammassäryn
tähden, joka saattaa minut aivan epätoivoon. Lähettäkää siis minulle
tietoja itsestänne, koska en voi niitä itse käydä noutamassa, mutta
olkaa vakuutettu siitä, etten jätä käyttämättä hyväkseni ensimäistä
päivää, jona voin lähteä huoneestani. Toivon teidän jälleen tulleen
voimiinne ja silloin näkeväni kasvoillanne ja silmissänne tuon ilmeen,
jonka edessä herra de Saint-J:n ja niin monen muun on hankala olla.

_Samalle_
Ermitage, marraskuu 1756.
Tänään voin paljoa paremmin, mutta voin vasta ensi viikolla tulla
luoksenne; ylpeänä tulen jalkaisin, sillä koko tuo vaunulaitos
harmittaa minua, aivan kuin minulla ei olisi jalkoja tullakseni teidän
luoksenne. Ette sano minulle mitään itsestänne; toivottavasti neiti
Levasseur tuo minulle hyviä tietoja teistä. Hyvästi, madame.

_Rousseau rouva d'Houdetotille_
Sophielle
Ermitage, kesäkuu 1757.
Tahdon, Sophie, sinun vääryyttä harjoittavaa sydäntäsi soimata, jotta
minäkin olisin sinulle säälimätön. Miksi armahtaisin sinua, kun sinä
riistät minulta ymmärrykseni, kunniani ja elämäni? Miksi antaisin
päiviesi rauhallisesti kulua, kun sinä teet päiväni sietämättömiksi?
Jos olisit pistänyt tikarin sydämeeni, niin et olisi ollut niin julma
kuin lennättäessäsi tuon kohtalokkaan nuolen, joka minut surmaa. Katso,
mitä olin ja mitä minusta on tullut: katso, miten minut nostit ja miten
olet alentanut. Kun suvaitsit olla omani, silloin olin enemmän kuin
ihminen; minut hyljättyäsi olen kuolevaisista kurjin; olen kadottanut
sieluni, henkeni, rohkeuteni; yhdellä sanalla riistit minulta kaikki.
Kuinka saatoit sillä tavoin hävittää mitä itse olit rakentanut? Miten
rohkenet riistää kunnioituksesi mieheltä, jota hyvillä töilläsi olet
kunnioittanut? Oi, Sophie, minä vannotan sinua, elä häpeä ystävää,
jonka itsellesi valitsit. Oman maineesi tähden vaadin sinulta tilitystä
minun suhteeni. Enkö ole sinulle kuuluvaa omaisuutta? Etkö sitä ottanut
huostaasi? Et voi enää siitä päästä vapaaksi, ja kun minä kuulun
sinulle sinun tahtomattasi ja minun tahtomattani, niin salli minun edes
ansaita se, että olen omasi. Muistele noita onnellisia aikoja, jotka
tuskakseni eivät koskaan mielestäni haihdu. Tuo näkymätön tuli, jonka
kautta sain uuden elämän, arvokkaamman kuin tämä on, antoi sielulleni
ja aistimilleni koko nuoruuden voiman uudelleen. Tunteitteni vilkkaus
kohotti minut sinun luoksesi. Kuinka usein sydämesi, jonka rakkaus
toiseen mieheen täytti, värisi minun rakkauteni vaikutuksesta? Kuinka
usein oletkaan pensaikossa kosken luona minulle lausunut: "Te olette
hellin rakastaja, mitä voin kuvitella; ei, ei koskaan mikään mies ole
rakastanut sillä tavoin kuin te." Mitä riemua tunsin kuullessani tämän
tunnustuksen huuliltasi! Minun ei tarvinnut sitä epäillä, sillä se
vastasi rakkauteni hehkuvaa tulta. Ja miksi soimaisit itseäsi? Missä
suhteessa olit syyllinen? Missä suhteessa uskollisuus tuli loukatuksi
niiden hyvyydenosoitusten kautta, jotka jättivät sydämesi ja aistimesi
aivan rauhallisiksi? Jos olisin ollut nuorempi ja miellyttävämpi, niin
olisi kiusaus ollut voimakkaampi; mutta kun sen voitit, niin miksi sitä
katuisit? Miksi muuttaisit menettelytapasi, kun sinulla on niin monta
syytä olla itseesi tyytyväinen? Oi, kuinka rakastettusikin ylpeilisi
lujuudestasi, jos hän saisi tietää, mitä se on saanut kestää! Jos
sydämesi ja minä yksinään ovat lujuutesi todistajina, niin minähän
yksinään olen sen kautta nöyryytetty. Olinko sen arvoinen, että sinussa
olisi herännyt kaipaus minuun? Mutta kaipaus syntyy usein vasten
tahtoamme, ja sinä olet aina osannut voittaa sen. Mikä rikos on toisen
rakkauden kuuntelemisessa, ellei siinä ole sitä vaaraa, että alkaa
tuntea samaa? Sen sijaan, että rakkauteni olisi entisen tunteesi,
tukahuttanut, kiihoittikin se sitä. Oi, jos milloinkaan olit hellä
ja uskollinen, niin etkö sitä ollut noina suloisina hetkinä, jolloin
kyyneleeni toisinaan saivat kyyneleesi virtaamaan, jolloin sydämiemme
purkaukset toisiaan vahvistivat, jolloin vastaamatta ymmärsimme
toisiamme, jolloin rakkautesi minun rakkauteni ilmaisujen vaikutuksesta
kasvoi?
Rakkaus on kaikki kadottanut tuon kummallisen muutoksen johdosta, jota
koetat turhilla tekosyillä peittää. Se on kadottanut tuon jumalaisen
innostuksen, joka sinut silmissäni nosti oman itsesi yläpuolelle,
jolloin suosionosoitustesi kautta olit hurmaava, vastustuksesi
tähden ylevä, ja hyvyydelläsi lisäsit kunnioitustani ja ihailuani.
Olet kadottanut tuon suloisen luottamuksen, jonka vaikutuksesta
saatoit uskoa kaikki sydämesi tunteet sinua rakastavalle sydämelle.
Meidän keskustelumme olivat liikuttavia, pysyväinen hellyys täytti
sen suloisuudellaan. Sinä pidit kiihkeistä tunteenpurkauksistani,
vaikkakaan et minua rakastanut, ja minä kuuntelin mielelläni sinun
puhuvan tunteistasi toista armasta olentoa kohtaan; niin kalliita
ovat tunteenilmaisut ja sääli, vaikka eivät ne kohdistukaan meihin!
Ei, vaikka minä olisinkin ollut tuo rakastettu, niin tuskin olisin
voinut elää sitä suloisemmassa tilassa, ja olen vakuutettu siitä, että
rakastetullesikaan et voi mitään sen liikuttavampaa sanoa kuin mitä
minulle tuhansia kertoja päivässä hänestä lausuit. Millaiseksi tuo
aika, tuo onnellinen aika onkaan muuttunut? Kankeus ja ujous, suru
ja äänettömyys täyttävät nyt keskustelumme. Kaksi vihollista, kaksi
ventovierasta ihmistä ei voisi hillitymmin elää yhdessä kuin kaksi
sydäntä, jotka olivat luodut rakastamaan toisiaan. Pelon kahlehtima
sydämeni ei enää uskalla antaa kalvavan tulensa tulla ilmoille;
säikytetty sieluni vetäytyy arkana piiloon; tuska painaa kaikki
tunteeni alas. Tässä kirjeessä, jota kylmillä kyynelillä kostutan, ei
ole mitään siitä pyhästä tulesta, joka armaampina hetkinä kynästäni
virtasi. Jos hetkisen olemme kahden niin suuni tuskin uskaltaa lausua
tunnetta, joka mieltäni painostaa; surullinen, tyytymätön ilmeenne
karkoittaa sen sydämeen takaisin. Kasvojenne ilme ei sano enää minulle
mitään. Oi, eikö se selvästi osoita, että enää ette viihdy seurassani,
kun ette enää puhu hänestä, jota rakastatte? Oi, puhukaa minulle aina
hänestä jotta seurani tuottaisi teille tyydytystä!
Oi, Sophie, helpompi teidän on muuttaa mielenne kuin sitä minulta
salata. Elkää enää tuoko esiin valheellisia puolustuksia, jotka eivät
minuun vaikuta. Olot voivat pakoittaa teidät varovaiseksi, enkä minä
sitä olekaan valittanut, mutta niin kauan kuin sydän ei muutu, pysyy
sen kieli aina samana, vaikka olot muuttuisivatkin, ja jos viisaus
pakoittaa teidät harvemmin kohtaamaan minut, niin kuka pakoittaa
teidät seurustellessanne minun kanssani hylkäämään tunteen puhetavan
ja turvautumaan välinpitämättömyyden puhetapaan? Oi, Sophie, Sophie,
voitko väittää, että rakastettusi nyt on sinulle kalliimpi kuin
silloin, jolloin suvaitsit minua kuunnella ja minua sääliä, ja jolloin
vuorostasi sait mieleni heltymään kertoessasi intohimostasi häneen.
Sinä jumaloit häntä ja sallit itseäsi jumaloitavan; sinä huokasit
toisen tähden, mutta minun suuni ja minun sydämeni saivat ottaa
huokauksesi vastaan. Et tarpeettomasti soimannut itseäsi siitä, että
häneltä salasit keskustelut, joista rakkaudellesi oli vain hyötyä.
Rakkautesi lumous kasvoi ystävyyden vaikutuksesta; se uhraus, minkä
teit luopumalla nautinnosta, tuotti uskollisuudellesi vain kunniaa.
Vastustuksesi ja arvelusi merkitsivät hänelle vähemmän kuin minulle.
Kun kiihkeimmän intohimoni purkaukset herättivät sinussa sääliä, niin
kysyivät levottomat silmäsi, eikö tämä säälisi lopettaisi sinua kohtaan
tuntemaani kunnioitusta, ja ainoa ehto, minkä liitit ystävyytesi
osoituksiin, oli se, etten koskaan lakkaisi olemasta ystäväsi.
Lakkaisi olemasta ystäväsi! Rakas, hurmaava Sophie, elää, eikä enää
sinua rakasta -- Onko sellainen tila sielulleni mahdollinen? Oi, miten
olisinkaan voinut riistää sydäntäni vapaaksi sinusta, kun rakkauden
kahleisiin liitit kiitollisuuden suloiset siteet! Vetoan suoruuteesi.
Sinä, joka näit tämän huumauksen, nämät kyyneleet, tämän kiihkon,
tämän haltioitumisen, ja itse sait aikaan kaiken sen, mikä ei ollut
määrätty ketään kuolevaista varten, sano, olenko suosiotasi nauttinut
sellaisella tavalla, että ansaitsin sen kadottaa? En suinkaan,
riistääksesi sen minulta vetosit julmana siihen, kuinka se muka tuottaa
minulle huolia. Olen kyllä nyt tuhat kertaa enemmän sinuun rakastunut,
mutta olen tullut kunnioittavammaksi, nöyremmäksi, huomaavammaksi,
jotta en sinua enää koskaan loukkaisi. Kuinka saattoi hellä sydämesi,
nähdessään minun edessäsi vapisevan, päättää käyttää aseena minua
vastaan omaa intohimoani ja syöstä minut turmioon, kun ansaitsinkin
tulla onnelliseksi?
Hyvyytesi ensimäinen palkinto oli siinä, että opetit minut voittamaan
rakkauteni sen omalla avulla, uhraamaan kiihkeimmät toiveeni oman
rakkauteni tähden, ja uhraamaan onneni sinun rauhaasi varten. En tahdo
muistuttaa, mitä tapahtui puistossasi ja huoneessasi, vaan tunne, miten
suloutesi vaikutus herätti minussa kaipauksen saada sinut omistaa,
muistele Mont-Olympea, muistele lyijykynällä tammeen kirjoitettuja
sanoja. Olisin voinut ne puhtaimmalla verelläni kirjoittaa, enkä voi
sinua nähdä enkä sinua ajatella, ilman että rakkauteni uudelleen
leimahtaa. Tuosta ihanasta hetkestä alkaen, jolloin annoit minun
tuntea, mitä nautintoa säälitty, vastaamatta jäänyt rakkaus voi
tuottaa, tulit minulle niin kalliiksi, etten enää uskaltanut sinun
vahingoksesi olla onnellinen, ja että yksi ainoa epäävä liikkeesi
olisi hävittänyt mielettömän unelmani. Sitä viattomampana olisin
antautunut tuon armaan mielentilan valtaan, johon olet minut saattanut;
ne koetukset, joiden alaisiksi olin voimasi saattanut, olisivat
tehneet minut varovaisemmaksi; enkä enää olisi valmistanut sinulle
taisteluja, jotka tätä ennen tein sinulle liian helpoiksi. Minä vaadin
liian paljon suosiotasi ja sääliäsi; oi, mitä sanonkaan itselleni
muuta, kuin että rakastin liian paljon osatakseni onneni säilyttää!
Olen tehnyt kaikki täyttääkseni asettamasi ankarat vaatimukset; olen
kaiken toimintani sen mukaan sovelluttanut, ja ellen voinut samalla
lailla rajoittaa katseitani, puheitani ja kiivasta kaihoani, niin
mistä muusta voit minua soimata kuin siitä, että sinua miellyttääkseni
sitouduin täyttämään enemmän kuin mitä ihmisvoimat voivat kestää!
Sophie! Kolmenkymmenen vuoden ajan rakastin hyvettä! Ah! luuletko, että
sydämeni jo on tottunut rikoksiin? Ei, omantunnonvaivani ovat yhtä
suuret kuin intohimoiset tunneilmaukseni; se selittää kaiken; mutta
miksi tämä sydän antautui niiden pienien suosionosoitusten valtaan,
joita minulle jaoit, kun sen peloittava ääni esti minua tekemästä
mitään rohkeampaa hyökkäystä? Sinä, sinä, joka näit hairahdukseni,
huomasit, kuinka jo silloinkin olentosi oli minulle pyhä! Eivät koskaan
uskaltaneet kiivaimmat toiveeni, hellimmät rukoukseni pyytää sinulta
korkeinta onnea, vaan minua pidätti säikähtyneen sieluni sisäinen
huudahdus. Tämä peloittava ääni, joka ei petä, sai minut vapisemaan
ajatellessanikin, että valapattoisuudella ja uskottomuudella likaisin
sen olennon, jota rakastan ja jonka tahdoin nähdä yhtä täydellisenä
kuin kuvasi, jota kannan sydämessäni, ja jonka niin monesta syystä
täytyy pysyä loukkaamattomana. Olisin luopunut koko maailmasta
saadakseni hetkenkään nauttia onnea, mutta halventaa sinut, Sophie, ei,
ei, se ei ole mahdollista, ja rakastan sinua niin paljon, etten koskaan
voisi ottaa sinua omakseni, vaikkakin se olisi vallassani. Osoita
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Historiallisia rakkauskirjeitä - 05
  • Parts
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 01
    Total number of words is 3617
    Total number of unique words is 1648
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 02
    Total number of words is 3749
    Total number of unique words is 1782
    26.7 of words are in the 2000 most common words
    37.0 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 03
    Total number of words is 3723
    Total number of unique words is 1794
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 04
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 1782
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 05
    Total number of words is 3740
    Total number of unique words is 1625
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 06
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1775
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 07
    Total number of words is 3716
    Total number of unique words is 1725
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 08
    Total number of words is 3804
    Total number of unique words is 1707
    25.8 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 09
    Total number of words is 3828
    Total number of unique words is 1556
    27.0 of words are in the 2000 most common words
    36.8 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 10
    Total number of words is 3761
    Total number of unique words is 1670
    25.3 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 11
    Total number of words is 3766
    Total number of unique words is 1641
    27.8 of words are in the 2000 most common words
    37.2 of words are in the 5000 most common words
    41.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Historiallisia rakkauskirjeitä - 12
    Total number of words is 1333
    Total number of unique words is 810
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.