Helsinkiin - 6

Total number of words is 1189
Total number of unique words is 766
29.5 of words are in the 2000 most common words
40.9 of words are in the 5000 most common words
44.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
ylioppilaan elämä, mitä on Helsinki ja mitä vapaus ja itsenäisyys! Hän
tuli vapaammaksi ja iloisemmaksi. Hänen rohkeutensa kasvoi, hän puheli
jo pelkäämättä ja kertoi kaikenlaista, jolle naurettiinkin. Ympäristön
ystävyys näytti enenevän. Hän oli nähtävästi pöytäläistensä
yksimielisen huomion esineenä, samoin kuin Kalle oli tuolla toisten. Ne
ottivat hänet kuin siipiensä suojaan, täyttivät hänen lasinsa ja
pakottivat häntä kilistämään ja maistamaan. Hän näki erään kuiskaavan
toiselleen jotakin korvaan ja molempain katsovan häneen. Hän ei ollut
huomaavinaan heitä, mutta kuuli sanottavan:
--Eikö se ole saakelin siro poika ... katso nyt tuota hienoa
profiilia...
Ja häntä itseään he lasilla tervehtivät ja sanoivat kaikkien kuullen:
--Antti! Terve mieheen! Me sanottiin täällä sinusta, että siin' on
mies, josta tehdään ensi vuosijuhlaan marsalkka.
Kuinka herttaisia miehiä ne olivat! Hänen olisi tehnyt mieli syleillä
heitä. Ei, ei ikinä ole hänellä ollut näin jumalattoman iloista iltaa!
Alkoi tulla meluamisen aika, ei kukaan malttanut kuulla toistaan, vaan
kaikki puhuivat ja nauroivat sekaisin. Paikkoja vaihdettiin, ja
puhekumppanina oli milloin mikin. Istuttiin kaulakkainkin ja tultiin
erinomaisen hyviksi ystäviksi.
Antti joutui otsatusten sen kanssa, jonka seurassa hän oli asemalta
ajanut. Tämä lupasi auttaa Anttia luvuissa. Tulla vain kysymään neuvoa
häneltä, kyllä hän tietää paremmin kuin professorit. Mutta ei nyt
luvuista vielä mitään! Ei niihin ensi lukukaudella ennätä paljon
puuttua eikä ole liioin tarviskaan. Siinä on kylliksi, kun oppii
olemaan Helsingissä. Aivan hyvällä omallatunnnolla voi uhrata ensi
lukukautensa siihen. Niitä on kyllä niitä, jotka paikalla kaivautuvat
kirjoihinsa. Mutta lähtiessään täältä eivät he ole sen viisaampia kuin
tänne tullessaankaan. Eivät tunne muuta kuin luentosaliensa seinät. Ja
niissä ei jumalaut' ole paljon tutkimista. He pysyvät koulupoikina
ikänsä. Kirjatietoja on, mutta ei elämän kokemusta rahtuakaan. Ei,
Antti! Nuoruudessaan nauttia pitää ja elää maailmassa mukana. Täällä
voi olla helvetin hauskaa, kun vain sattuu hyvään seuraan. Ei tarvitse
viftata ja juoda itseään joka ilta päihinsä. Mutta mukana on aina
oltava. Tutkittava elämää ja ihmisiä! Varsinkin juristille se on aivan
välttämätöntä. Ennättää sitä tutkintonsakin suorittaa, vaikka elääkin
mukana. Tuo tuossa, joka nyt sytyttää sikariaan, hän ei avannut
kirjaansa kolmeen vuoteen. Lauloi vain ja eli hurskaasti. Mutta sitten
suuttui, kun alkoivat ahdistaa ja tempasi pois kandidaattitutkintonsa
vuodessa. Ja nyt se lukee lääkäriksi. Minä tiedän, että ne minua jo
moittivat siellä kotona Kuopiossa, kun en muka joudu valmiiksi. Sinä
olet kuullut Antti niistä ... elä kielläkään, minä näen naamastasi,
että olet kuullut. Vaan minä en välitä vähääkään! Sano sinä vain niille
siellä ... ja saat nähdä, että minä vuoden päästä hämmästytän maailmaa
kahdella _laudaturilla_ ja kolmella _cumlaudella_! Maljasi, Antti!
Terve!
Antti oli aivan samaa mieltä. Häntä vaivasi vain, ettei tahtonut saada
suun vuoroa sitä sanoakseen ja että tuo ehkä luulee, että hän kenties
hyväksyy kuopiolaisten typerät mielipiteet. Hän käsitti kaikki
erinomaisen hyvin ... toveri oli aivan oikeassa ... hän oli
äärettömästi yhtä mieltä hänen kanssaan.
Pöytää katettaessa pistäytyi hän ulos. Ja joutuessaan hetkeksi
itsekseen yksinäiseen koridooriin, jonne kuului vain laimentunut melu
sisältä ravintolasta, hän tunsi vasta oikein onnensa pohjattomuuden.
Voi tätä Helsingin elämää! Tämmöistäkö tämä on! On tämä omituista!
Mutta hauskaa tämä on! Voi peeveli sentään!
Kesken kaiken innostuksen alkoi tungeskella mielessä jotakin, joka koko
illan oli siellä ollut liikkeessä, mutta ei päässyt esille. Nyt se
ponnistautui päällepäin, ja Antti näki koko matkansa kotoa, sieltä
ylhäältä Kuopiosta tänne alas, tänne alas Helsinkiin, ihan siihen,
missä hän nyt seisoi laulavan kaasuliekin alla. Se oli kuin leveä tie,
leveämpi täältä, mutta kapeni kapenemistaan jälelle päin, kaukaisen
etäisyyden perille, niinkuin pitkän kaitaisen lahdelman pohjukkaan,
niinkuin jonnekin, mistä oli lähdetty aikoja sitten, milloin lie.
Ainoastaan lyhyen hetken oli se auki edessä ja meni umpeen samassa.
Sinne häipyivät pikkuiseksi, mustaksi, näkymättömäksi pisteeksi koti ja
kaikki, mitä sielläpäin oli. Hetken vielä huppuroivat mielessä äiti ja
Alma, mutta nekin hukkuivat siihen valoon ja äänten hälinään, joka ovea
avatessa kohahti sen täydeltä vastaan.
Sisään tullessaan hän löi näppiä päänsä päällä ja hypähti askeleen
hyvästä mielestä ja sanoin selittämättömästä sydämen kyllyydestä. Ja
kun Kalle tuli lattialla vastaan, niin hän kävi kaulaan häntä, pyörähti
ympäri kerran ja hihkaisi. Kaikki sille nauroivat, ja kun hän tuli
pöytien luo, niin häneltä kysyttiin:
--Sinulla on hauska, Antti?
--Voi peeveli, kun minulla on hauska!
--No, istu sitten tähän syömään! Ja ota ryyppy myös!
--Minä otan ryypyn!
Aika oli kulunut huomaamatta ja hetket valahtaneet kuin hieno hieta
sormien lomitse. Soitto oli lakannut, ihmiset poistuneet ulkoa ja
ainoastaan osa heistä jäänyt sisäravintolaan toiselle puolelle
bufettihuonetta. Se näytti olevan samanlainen seurue kuin toisellakin
puolen: muutamia nuoria vastatulleita ylioppilaita ja joukko vanhempia.
Heidänkin pöydissään oli yhdenlainen elämä ja ilonpito.
Kun oli syöty, tuli kahvin ja liköörin vuoro, jota tarjosi Kalle. Rivit
olivat harventuneet ja jälelle jäänyt ainoastaan innokkaimmat. He
istuivat kaikki Kallen ympärillä. Hän esitti rivosanaisia lauluja, mikä
oli hänen erikoistaitojansa, ja muut niihin säestivät kuorona
loppusäveltä. Nieminen oli saanut koko illan pysytellä Kallesta
takapajulla, jolla nyt oli vereksempiä ihailijoita. Ei hän siitä
kuitenkaan ollut millänsäkään, tilasi mitä muutkin, puheli kenen kanssa
sattui ja kääntyi toisen puoleen, jos toinen käänsi selkänsä. Hän ei
muuta tehnyt kuin nauroi vähimmällekin asialle, nauroi silmänsä
pieniksi ja vetisiksi. Mutta sitä tehdessään hän piti tarkasti silmällä
likööripullon liikkeitä ja osasi asettaa tyhjän lasinsa niin, että se
aina tuli täytetyksi.
Antti oli väsynyt pitkällisestä pinnistyksestä. Hän loikoi sohvalla ja
hengitti raskaasti. Pää oli raukea ja tahtoi painua olkapäätä vasten.
Silmiä häikäisi kruunun valo, ja ne pyrkivät vähän väliä sulkeutumaan.
Mutta loppusäestykseen hän kuitenkin yhtyi ja teki kädellään liikkeitä
tahdin mukaan.
Kyyppari tuli ilmoittamaan, että oli aika sulkea. Loilottaminen lakkasi
ja tuli keskustelu siitä, minne ajettaisiin. Siitä sovittiin pian.
Mutta silloin kysyi joukosta muuan, otettaisiinko mukaan Antti, jonka
luultiin nukkuneen. Toiset vastustivat ja ehdottivat, että hänet
vietäisiin Villensaunalle yöksi. Mutta toiset puolustivat, että Antti
on otettava mukaan. Innokkaimmin puolusti häntä se, joka äsken oli
ollut hänelle niin ystävällinen.
--Mitä te tyhjää! Antaa pojan tulla! Menee se sinne kerran vielä
kuitenkin. Kyllä minä hänestä huolen pidän!--Mutta kuulkaas, keskeytti
hän samassa, minulla ei ole lanttiakaan kukkarossa... Voiko kukaan
vipata minulle--?
Antti oli noussut ja lähti hoipertelemaan ovea kohti.
--Antti, kuule! Voitko sinä vipata minulle huomiseen asti parikymmentä
markkaa?
Antti kaivoi kukkaronsa esille ja otti sieltä ensimmäisen setelikäärön,
mikä käteen sattui.
--Ota tuosta!
Vasta annettuaan hän huomasi, että se oli sama käärö, jonka äiti oli
erotessa pistänyt hänen kouraansa.
--Hyvä on! sanoi toveri ja rahat katosivat kaikki hänen liivinsä
lakkariin.--Sinä tulet tietysti mukaan, Antti! Ulos kaupungille?'
--Tietysti Antti mukaan! huusivat nyt kaikki yhteen ääneen.
Antti ei virkkanut mitään, työnsi vain äänetönnä palttoota hihaan.
Kappelin edustalla olivat kaikki tulet sammutetut. Muuan surkea
kaasuliekki vain valaisi tien rappusista alas. Suihkulähde oli lakannut
puhaltamasta. Istumapaikat, joista ainoastaan lähimmät voi pimeässä
erottaa, olivat tyhjät. Tuolit tuuskottivat pöytiä vasten turvallaan
kuin juovuksissa siihen nukkuneet.
--Isvoshik! kuuli Antti huudettavan ja näki epäselvästi, kuinka niitä
ajoi useampia katukäytävän reunaan.
Joku talutti häntä käsipuolesta. Hän nosti jalkansa rattaiden
astimelle, mutta se lipesi siitä. Samassa hän kadotti tasapainonsa ja
kaatui takaperin istualleen kadulle.
--Tätä pitää auttaa alkutaipaleesta! huusi toveri toisille ja tarttui
molemmin käsin häntä kainaloihin, aikoen nostaa ylös.
Mutta silloin riuhtaisihe autettava irti, ponnistihe omin voimin
seisoalleen, hihkaisi, löi kahta kämmentä yhteen, nakkasihe kohona
rattaille, niin että vieteri rämähti pahasti, ja huusi:
--Kyllä minä jo auttamattakin pääsen!
--Katsos peijakkaan poikaa!
--Tarkk'ampujakatu 15.
Kuului ruoskan läiskähdys, ja tulista vauhtia karattiin menemään, niin
että kaikui hiljaisen Esplanaadin kiviseinissä. Ja ennenkuin muut
ehtivät valmistua lähtemään, oli Antin valkoinen lakki jo kadonnut
Helsingin hämärään.

You have read 1 text from Finnish literature.
  • Parts
  • Helsinkiin - 1
    Total number of words is 3712
    Total number of unique words is 1922
    25.3 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Helsinkiin - 2
    Total number of words is 3566
    Total number of unique words is 1987
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Helsinkiin - 3
    Total number of words is 3515
    Total number of unique words is 2013
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    36.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Helsinkiin - 4
    Total number of words is 3693
    Total number of unique words is 1902
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Helsinkiin - 5
    Total number of words is 3668
    Total number of unique words is 2076
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Helsinkiin - 6
    Total number of words is 1189
    Total number of unique words is 766
    29.5 of words are in the 2000 most common words
    40.9 of words are in the 5000 most common words
    44.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.