Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 11

Total number of words is 3233
Total number of unique words is 1986
22.5 of words are in the 2000 most common words
32.4 of words are in the 5000 most common words
37.4 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
katseli ympärilleen ja huomasi olevansa ainoa tupakoitsija, joka vielä
viipyi täällä. Melkein kaikki pienten kahviloiden edessä olevat lyhdyt
oli sammutettu. Hänen hartiansa olivat kosteat kasteesta, ja poika,
joka seisoi hänen takanaan puuhun nojaten, odotti kärsivällisesti
kunnes hän lopettaisi, voidakseen viedä pois vesipiipun ja sulkea oven.
Oli kohta puoliyö. André nousi ja alkoi astua alas Kultaisen-Sarven
silloille päin, kulkeakseen toiselle rannalle, missä asui. Näin
myöhään tietysti oli mahdoton saada ajoneuvoja. Poistaakseen Vanhasta
Stambul'ista, oli hänen kuljettava pitkä matka nukkuvan kaupungin
poikki, jonka talot olivat mykät ja teljetyt, jossa kaikki oli kuin
jähmettynyttä häikäisevän kirkkaassa, aavemaisessa kuutamossa. Hänen
oli kulkeminen korttelien läpi, joissa kadut milloin olivat ylä-,
milloin alamäkiä, milloin mutkittelivat sokkeloina, ikäänkuin tahallaan
eksyttääkseen myöhästynyttä kävelijää, joka ei suinkaan kohdannut
ketään oikealle tolalle neuvojaa. Mutta André tunsi ulkoa kaikki nämä
mutkat. Oli myös yksinäisiä toreja moskeijoiden ympärillä, joiden
kupuryhmät kuu verhosi äärettömän avaroihin valkoisiin käärinliinoihin.
Ja kaikkialla näki hautausmaita, arapiantyylisten vanhanaikaisten
ristikkoaitausten suojaamina, haudoilla lamput, joissa paloi pieni
keltainen liekki. Joskus näki marmorisen hautakioskin ikkunasta
heijastuvan himmeän valon; mutta tämäkin oli vainajille sytytettyä
valaistusta, eikä maksanut vaivaa luoda katsetta sinne sisälle; siellä
ei ollut muuta kuin joukko korkeita ruumisalttareita, ajan hampaan
kalvamia ja tomukasojen peittämiä. Kaduilla makasi punakeltaisia koiria
joukoittain, tiheästi toisiinsa kiinnisullottuina -- turkkilaisia
koiria yhtä hyvänsävyisiä kuin itse muhamettilaiset, jotka antavat
niiden vapaasti elellä. Nuo koirat eivät suutu, vaikka polkee niitä
jalallaan, kunhan ne vaan käsittävät, ettei se ole tahallista. Muuta
ääntä ei kuule kuin ajoittain yövartijan rautakärkisauvan kolhauksen,
sen tärähtäessä kaikuvaan katukivitykseen. Vanha Stambul, kaikkine
hautoineen, nukkui sinä yönä vaipuneena uskonnolliseen rauhaansa yhtä
häiriintymättä kuin kolmesataa vuotta sitten.


XVII.

Toukokuun epävakaisen sään jälkeen, jonka vallitessa Mustanmeren tuuli
itsepäisesti oli ajellut kylmiä sadepilviä, oli kesäkuu levittänyt yli
Turkinmaan tummansinisen itämaalaisen taivaansa. Ja Konstantinopolin
asukkaat olivat, niin kuin vuosittain oli tapana, jo muuttaneet
Bosporin rannoille. Pitkin näiden vesien partaita, joita melkein
aina kevyt henkäys saa väreilemään, olivat lähetystöt asettuneet
europanpuoleisiin kesäasuntoihinsa. André'n oli ollut pakko seurata
mukana ja asettua Terapiaan, eräänlaiseen kansainväliseen kylään, jota
rumentaa kaksi jättiläismäistä hotellia, missä varietee-orkesterit
pauhaten riehuvat joka ilta: mutta hän oleskeli enimmäkseen
aasialaisella puolella, joka yhä edelleen oli ihailtavan itämaalainen,
varjoisa ja rauhallinen.
Usein hän myös palasi rakkaaseen Stambuliinsa, josta hänet erotti
ainoastaan tunnin kestävä venematka Bosporilla, missä vilisi
edestakaisin kulkevia laivoja ja veneitä.
Tuolla salmella, loppumattoman talo- ja palatsijonojen reunustamien
rantojen välillä, liikkui lakkaamatta aluksia, suunnattoman suuria
höyrylaivoja tai kauniita, vanhanaikaisia purjeveneitä, joita ilmestyi
joukottain suotuisan tuulen puhaltaessa. Kaiken, mitä Tonavanmaat,
Etelä-Venäjä, jopa kaukainen Persia ja Bukara tuottavat ja vievät
maasta, nielee tämä vihreä vesisola, jolla aina puhaltaa pohjoisilta
aroilta Välimerelle päin raikas tuuli. Lähempänä rantoja häärii
alinomaan kaikenlaisia aluksia, pikku veneitä, kapeita kaikeja,
joiden soutajat ovat puetut kullalla kirjailtuihin livereihin, pieniä
moottoriveneitä, räikeän koreiksi maalattuja ja kullattuja isoja
laivoja, joita joukko kalastajia seisoen airoilla työntävät eteenpäin,
toisien laskiessa veteen pitkiä verkkoja, jotka ohikuljettaessa
tarttuvat kiinni jos johonkin. Ja keskellä tätä aluksien myllerrystä
melukkaat rataslaivat lakkaamatta aamusta iltaan kuljettavat punaiseen
feziin puettuja miehiä ja harsopeitteisiä naisia aasianpuoleiselta
rannalta europanpuoleisille maihinnousupaikoille, ja päinvastoin.
Molemmin puolin Bosporia, kahdenkymmenen kilometrin pituudelta,
katselevat puutarhojen ja puiden ympäröimät talot lukemattamme
ikkunoineen taukoamatonta hyörinää vihreällä tai sinisellä
vedenpinnalla. Siinä on kattamattomia ikkunoita, tai salaperäisiä
haaremin ristikkoikkunoita, taloja, kaikenikäisiä ja -tyylisiä.
Europan puolella on valitettavasti jo muutamia omituisia huviloita,
joiden omistajat ovat hurjistuneita Länsimaiden ihailijoita, ja joiden
julkipuolet ovat sekatyylisiä, jopa "uuden taiteen" mukaisia, ja ne
ovat inhoittavia vanhojen turkkilaisten, sopusuhtaisten rakennusten
rinnalla, mutta onneksi niitä vielä on niin harvoja, etteivät kykene
häiritsemään suuremmoista kokonaisvaikutusta.
Aasian puolella, missä asuu melkein pelkkiä turkkilaisia, jotka
halveksivat uudenaikaista rihkamaa ja rakastavat rauhallisuutta,
saattaa ilman pettymystä soutaa sangen lähellä rantaa, sillä siellä on
vielä koskemattomana menneisyyden ja Itämaiden lumous, joka liitelee
kaikkialla. Jokaisessa rantamutkassa, joka lahdessa, joka aukenee
metsäisten kumpujen juurella, ilmenee jotain vanhanaikaista, kookkaita
puita, itämaalaisen salaperäisyyden piilopaikkoja. Rannoilla ei ole
teitä, vaan vanhan tavan mukaan on jokaisella talolla pieni, eristetty
marmorilaiturinsa, joilla haareminaisten on lupa ohuesti verhottuina
oleskella, katsellen jalkojensa juuressa kisailevia aaltoja, tai
siroja, puolikuun muotoisia kaarevia kaik-veneitä.
Siellä täällä on siimekkäitä poukamia, täynnä kalastajaveneitä pitkine
vinoine raakapuineen, pyhiä hautausmaita, joiden kullatut hautapatsaat
ulottuvat alas vedenpintaan asti, ikäänkuin nekin tahtoisivat katsella
kaikkia näitä laivoja ja nähdä kaikkien soutajien tahdissa liikuttavan
airoja; monta sataa vuotta vanhojen, kunnianarvoisten plataanien
varjostamia moskeijoja, avoimia kyläpaikkoja, joilla riippuu verkkoja
kuivamassa holveiksi muodostuneilla oksilla ja joilla turbaanipäisiä
uneksijoita istuu jonkun lumivalkean marmorikaivon ympärillä, jota
koristavat kullatut kirjoitukset ja arabeskit.
Kun lähtee matkaamaan Terapiasta ja Mustanmeren suulta
Konstantinopoliin, aukenee vähitellen silmien eteen Bosporin satumainen
näky, jonka komeus kasvamistaan kasvaa, saavuttaen huippunsa sinä
hetkenä, jona saavutaan Marmaramerelle: vasemmalla näkyy silloin Aasian
Skutari, ja oikealla, korkealla, yläpuolella pitkiä marmorilaitureita
ja sulttaanin palatsia, kohoavat Stambulin ääriviivat, sen
lukemattomille tornineen ja kupukattoineen.
Tässä vaihtelevaisessa ja yllätyksistä rikkaassa ympäristössä oli André
Lhéryn määrä oleskella syksyyn asti, odotellen noita pieniä mustia
varjoja, jotka olivat sanoneet hänelle: "Mekin tulemme viettämään
kesämme Bosporin rannalla", mutta jotka eivät enää moneen päivään
olleet antaneet elonmerkkejä. Ja miten tietää nyt, kuinka heidän
laitansa oli, hänellä kun ei ollut tunnussanaa päästäkseen heidän
Makedonian metsien siimeksessä piilevän linnansa yhteyteen.


XVIII.

Djénanen Andrélle kirjoittama kirje.
Bounar-Bachissa, lähellä Salonikia, 20. p. kesäkuuta 1901
(frankkilaista ajanlaskua).
Ystävättärenne on ajatellut teitä, mutta viikkokausiin hän ei ole
voinut kirjoittaa, häntä kun on liian tarkasti vartioitu.
Tänään hän tahtoisi kertoa teille jokapäiväisen tarinansa,
avioliittonsa tarinan; suvaitkaa kuunnella sitä yhtä
kärsivällisesti kuin kuuntelitte Zeynebin ja Mélekin tarinaa
Stambulissa, kuten muistanette, tuossa kelpo imettäjäni pienessä
talossa.
Se tuntematon mies, jonka isäni oli antanut minulle puolisoksi,
tosin ei ollut raaka eikä kivulloinen: päinvastoin hän oli kaunis
vaaleatukkainen upseeri, tavoiltaan hieno ja lempeä, ja olisin
voinut häntä rakastaa. Vaikka alussa häntä kammoksuin, minulle
pakollisesti tyrkytettynä aviopuolisona, en nyt enää tunne mitään
vihantunteita häntä kohtaan. Mutta en hyväksynyt rakkautta
sellaisena, kuin hän sitä käsitti, rakkautta, joka oli pelkkää
himoa ja joka oli välinpitämätön sydämeni omistamisesta.
Kuten tiedätte, elävät meillä, muhamettilaisissa perheissä,
mies ja naiset kokonaan erillään toisistaan. Tämä tapa on tosin
katoamaisillaan, ja tunnen etuoikeutettuja naisia, jotka saavat
viettää elämänsä yhdessä miehensä kanssa. Mutta näin ei ole
laita sellaisissa vanhoissa ankaran uskonnollisissa perheissä
kuin meidän: niissä _haaremi_, jossa meidän täytyy asustaa, ja
_selamlike_, jossa oleskelevat miehet, meidän valtijaamme, ovat
kokonaan erotetut toisistaan.
Asuin siis isossa ruhtinaallisessa haaremissamme, anoppini,
kahden kälyn ja erään Hamdin nuoren naisserkun, Durdané'n kanssa;
viimemainittu oli kaunis, iholtaan valkoinen kuin alabasteri,
tukka oli henneh'illä tulipunaiseksi värjätty, silmät merivihreät
ja kiiltävät, eivät koskaan katsoneet toista suoraan silmiin.
Hamdi oli ainoa poika, ja hänen vaimoansa hemmoteltiin suuresti.
Minulle oli annettu kokonainen kerros tuossa äärettömän vanhassa
ja avarassa palatsissa yksinomaan minun käytettävissäni oli
neljä komeata salia muinaisturkkilaiseen tyyliin, joissa minulla
oli hirveän ikävä. Makuuhuoneeni sisustus oli tuotu Parisista,
samoin erään Ludvik XVI:nnen tyylisen salin huonekalut, ja
yksityishuoneeni, johon minun oli sallittu tuoda kirjani -- oh,
muistan, miten järjestäessäni niitä valkoisella lakkavärillä
sivellyihin pieniin kaappeihin, tunsin ahdistusta ajatellessani,
että täällä, missä avioelämäni oli alkanut, se oli päättyväkin,
ja että se jo oli antanut minulle kaiken, mitä saatoin siltä
odottaa! Tällainen oli siis avio: hyväilyjä ja suudelmia, jotka
eivät koskaan hakeneet sieluani, pitkiä yksinäisiä vankilahetkiä,
vailla mielenkiintoa ja päämäärää, ja sitten nuo muut hetket,
joina minun täytyi näytellä nuken osaa -- tai vieläkin halvempaa
osaa...
Olin koettanut sisustaa yksityishuoneeni kodikkaaksi ja
kehottaa Hamdia viettämään siinä vapaat hetkensä. Luin hänelle
lehtiä, puhuin hänelle sulttaanin palatsia ja armeijaa
koskevista asioista, koetin saada selville, mikä herätti
hänen mielenkiintoaan, oppiakseni puhumaan siitä. Mutta tämä
ei ollenkaan vastannut hänen perinnäisiä harrastuksiaan, sen
oivalsin täydesti.
"Kaikki tuo sopii keskusteluaineeksi miesten kesken selamlikessa"
-- näin hän huomautti. -- Hän vaati ainoastaan, että olin kaunis
ja rakastunut... Hän vaati sitä niin usein, että se oli liikaa.
Durdané sitävastoin osasi olla rakastunut! Perheen keskuudessa
ihailtiin hänen suloaan -- nuoren pantterin suloa, jonka liikkeet
olivat notkean keinuvia. Iltaisin hän tanssi ja soitti luuttua.
Hän puhui hyvin vähän, mutta hymyili alinomaan, ja tämä hymy
uhkui lupauksia mutta samalla julmuutta, ja se paljasti hänen
pienet, suippokärkiset hampaansa.
Hän tuli usein luokseni muka pitämään minulle seuraa. Kuinka
suuresti hän silloin ilmaisi halveksivansa kirjojani, pianoni,
kirjoitusvihkojani ja kirjeitäni! Hän vei minut aina kauas pois
kaikesta tästä, johonkin turkkilaiseen saliin, missä heittäytyi
pitkäkseen divaanille polttamaan savukkeita, leikitellen
ainaisella pelillään. Luulin voivani valittaa surujani hänelle,
joka oli ollut naimisissa ja joka oli nuori. Mutta hän avasi
suuret merivihreät silmänsä ja purskahti nauruun: "Mitä sinä
valitat? Olethan nuori, kaunis, ja sinulla on mies, jota lopulta
opit rakastamaan!" -- "Ei, vastasin minä, en omista häntä, meillä
kun ei ole mitään yhteisiä ajatuksia." --"Mitä sinä välität
hänen ajatuksistaan? Sinä omistat _hänet_, ja omistat hänet
aivan _itseäsi varten_!" -- Hän painosti viime sanoja, ja hänen
silmissään oli ilkeä ilme.
Hamdin äidille tuotti todellista surua, ettei minulla vuoden
kestäneen avion jälkeen ollut lasta; epäilemättä, näin hän
väitti, minut oli noiduttu. Ja minä kieltäydyin lähtemästä
lähteille, moskeijoihin ja dervishién luo, jotka olivat kuuluisia
sellaisen noituuden kumoamistaidosta: lasta en tahtonut saada.
Jos meille onnettomuudeksi olisi syntynyt tyttölapsi, miten
olisinkaan häntä kasvattanut? Itämaalaistapaanko, niin kuin
Durdané oli kasvatettu, ilman muuta päämäärää elämästä kuin
laulaminen ja hyväily? Vai samoinkuin meidät. Zeyneb'in, Mélek'in
ja minut itseni, siten tuomiten hänet joutumaan kauheiden
kärsimysten alaiseksi?
Nähkääs. André, tiedän, että meidän kärsimyksemme on jotain
välttämätöntä, että me, ja todennäköisesti nekin jotka tulevat
meidän jälkeemme, ovat ainoastaan portaita, joiden avulla
tulevaisuuden turkkilaisnainen voi kohota ja vapautua. Mutta
tunsin, ettei minulla olisi rohkeutta vihkiä tähän uhrautuvaiseen
osaan pientä olentoa, joka olisi omaa lihaani ja vertani, ja jota
olisin tuudittanut sylissäni.
Siihen aikaan oli Hamdi lujasti päättänyt hakea paikkaa jossakin
ulkomaan lähetyksessä.
-- Otanpa sinut mukaani, näin hän lupaili, ja siellä saat
järjestää elämäsi niinkuin länsimaalaiset naiset, kuten esim.
lähettiläämme vaimo Wienissä ja prinsessa Eminé Ruotsissa.
Ajattelin silloin, että me ollen kahden pienemmässä asunnossa
pakostakin eläisimme enemmän yhdessä. Luulin niinikään, että hän
toisessa maassa olisi iloinen, ehkäpä ylpeä siitä, että hänellä
oli sivistynyt, kaikkeen perehtynyt vaimo.
Kuinka paljon vaivaa näinkään perehtyäkseni kaikkeen! Luin
kaikki etevimmät ranskalaiset aikakauskirjat, kaikki suuret
sanomalehdet, ja sitäpaitsi romaaneja ja näytelmiä. Silloin;
André, tutustuin teihin perinpohjin. Jo tyttönä olin lukenut
_Medjé'n_ ja muutamia muita itämaalaisaiheisia kirjojanne.
Siihen elämäni aikaan luin ne uudelleen, ja nyt käsitin vielä
paremmin, kuinka suuressa kiitollisuuden velassa olemme teille,
me mahomettilaisnaiset ja miksi pidämme enemmän teistä, kuin
monesta muusta kirjailijasta. Se johtuu siitä, että olemme teissä
huomanneet likeistä hengenheimolaisuutta, sillä te ymmärrätte
Islamia. Oi tuota meidän vääristeltyä ja väärinkäsitettyä
Islamiamme, jolle kutenkin pysymme niin uskollisina, meidän
kärsimyksemme kun eivät perustu sen käskyihin!... Profeettamme
ei ole tuominnut meitä siihen marttyyriuteen, johon meidät
pakotetaan. Hunnun, jonka hän muinoin antoi meille, oli määrä
olla turvanamme eikä orjuuden merkkinä. Hänen tarkotuksensa ei
koskaan ole ollut se, että me olisimme pelkkiä leikkikaluja; se
hurskas imani, joka opetti meille pyhää kirjaamme, on nimenomaan
vakuuttanut sitä meille. Sanokaa se, tekin André, koraanin
kunniaksi ja niiden hyvitykseksi, jotka kärsivät. Sanokaa se
lopuksi senkin tähden että me teitä rakastamme...
Luettuani itämaalaisaiheiset kirjanne, en malttanut olla
lukematta muita teoksianne. Joka sivulle lankesi kyynel...
Tokkohan paljon luetut kirjailijat tulevat ajatelleeksi kuinka
monet erilaiset sielut vajoavat heidän ajatuspiiriinsä?
Länsimaalaisiin naisiin, jotka _näkevät_ maailman, jotka elävät
siinä mukana, kirjailijan kuvaukset luultavasti eivät tee
yhtä syvää vaikutusta. Mutta meille, ainaisesti vangituille,
ojennatte te peilin, joka kuvastaa meille tuota alati outoa
maailmaa; teidän kauttanne saamme sen nähdä. Ja teidän kauttanne
me tunnemme, elämme; ymmärrätte siis, että arvossa pidetty
kirjailija muuttuu osaksi meitä itseämme. Olen seurannut
teitä ympäri maan piiriä, ja olen koonnut albumeja täyteen
teitä koskevia sanomalehtileikkeleitä; mitä teistä on sanottu
moittivaa, en ole uskonut. Paljoa aikaisemmin kuin teidät näin,
aavistin tarkoin millainen mies te olitte. Kun viimein tutustuin
teihin, ette enää ollut minulle outo. Kun annoitte minulle
muotokuvanne, André, oli minulla ne kaikki jo ennestään, ja
säilytin niitä silkkilaukussa piilotetun lippaan pohjalla!...
Ette kai voi vaatia, että me tämän tunnustukseni jälkeen vielä
tapaisimme toisiamme? Ei, sellaista sanoo ainoastaan ystävälle,
jota ei _enää koskaan näe jälleen_.
Mutta olenpa eksynyt kauas pois yksinkertaisesta
aviotarinastani!... Luulenpa ehtineeni komeiden häideni
jälkeisen talven loppuun. Talvi oli pitkä sinä vuotena. Ja
Stambul oli kahden kuukauden aikana lumen peitossa. Minä olin
käynyt hyvin kalpeaksi ja heikoksi. Hamdin äiti, Emiré-Hanum,
aavisti kyllä, etten ollut onnellinen. Hän kaiketi oli levoton
nähdessään kalpeuteni, sillä eräänä päivänä, lähetettiin
noutamaan lääkäreitä, ja heidän kehotuksestaan minut lähetettiin
pariksi kuukaudeksi saarille [Prinssien saaret Marmarameressä
Konstantinopolissa sanotaan ainoastaan "saaret"], joille
ystävättärenne Zevneb ja Mélek jo olivat asettuneet.
Tunnettehan nuo saaremme ja niiden uhkean keväisen ilmanalan?
Siellä hengittää ilman mukana rakkautta elämään ja rakkautta
rakkauteen. Tässä puhtaassa ilmassa ja tuoksuvien piinioiden
varjossa tunsin jälleen virkoavani. Ikävät muistot, avioelämäni
epäsoinnut vaihtuivat helläksi kaihomielisyydeksi. Pidin nyt
mielettömänä, että olin kohdellut miestäni niin oikullisesti ja
vaativaisesti. Tuo ilmanala ja tuo huhtikuu olivat muuttaneet
minut. Kuutamoiltoina kävelin yksin huvilamme kauniissa
puutarhassa, eikä minulla ollut muuta toivoa, muuta unelmaa,
kuin että Hamdini olisi ollut luonani, käsivarsi vyötäisilläni,
ja että olisin yksinomaan hänen rakastajattarensa. Kaipasin
katkerasti niitä suudelmia, joihin en ollut tahtonut vastata,
niitä hyväilyjä, jotka olivat olleet minusta vastenmieliset.
Ennen määräaikaa ja kellekään ilmoittamatta palasin Stambuliin
ainoastaan orjieni seurassa.
Höyryvene, jonka koneisto joutui epäkuntoon, viipyi tavallista
kauemmin matkalla, ja vasta illalla saavuin perille -- ja te
tiedätte, ettei meidän mahomettilaisnaisten ole lupa olla ulkona
auringonlaskun jälkeen. Kello kävi kymmenettä kun minä kenenkään
huomaamatta astuin sisään palatsimme. Siihen aikaan kaiketi
Hamdi, kuten tavallisesti oli selamlikessa isänsä ja ystäviensä
seurassa; anoppini oli epäilemättä sulkeutunut huoneeseensa
lukemaan koraaniansa, ja serkkuni luultavasti paraikaa antoi
jonkun taitavan orjattaren ennustaa tulevaa kohtaloa kahviporosta.
Menin siis suoraa päätä ylös huoneisiini, ja astuessani sisään,
näin kaikkein ensiksi Durdanén mieheni sylissä...
Sanotte kaiketi, André, että minun seikkailuni on kovin
jokapäiväinen ja hyvin tavallinen Länsimailla; enkä olekaan
kertonut sitä teille muun kuin jatkon vuoksi.
Mutta olen väsynyt, ystävä hyvä, jota en enää saa nähdä, ja tuo
jatko tulee huomenna.
_Djénane_.


XIX.

Koko heinäkuu kului kuitenkin niin ettei André Lhéry saanut luvattua
jatkoa eikä liioin mitään muuta tietoa kolmesta pienestä varjosta.
Samoin kuin kaikki ne, jotka tähän vuodenaikaan asuvat Bosporin
rannalla, hänkin oleskeli paljon vesillä, kulkien joka päivä
edestakaisin Europan ja Aasian väliä. Ollen ainakin ylitä itämaalainen
kuin turkkilaisen, hänellä oli kaik-veneensä; ja soutajilla oli
tuo tavallinen puku: Brussasta tuodusta musliinikankaasta tehdyt
leveähihaiset paidat ja kullalla kirjaillut samettitakit. Vene oli
valkoinen, pitkä ja kaita, suippokokkainen kuin nuoli, samettiliverit
olivat väriltään punaiset.
Eräänä aamuna hän näissä tamineissa souti pitkin aasialaista rantaa
ja katseli hajamielisenä vallan lähellä vettä olevia vanhoja
taloja, haaremien suljettuja ikkunoita, salaperäisten puutarhojen
ristikkoporttien yli kaareutuvia vihreitä oksia. Silloin hän näki
edessään kevyen veneen jota souti kolme naista, valkoiset silkkipuvut
yllä; huolellisesti napitettuun pitkään takkiin puettu eunukki
istui perässä, ja nuo kolme naista soutivat tarmon takaa, ikäänkuin
soutukilpailussa.
He kulkivat vallan läheltä hänen ohitsensa ja käänsivät päänsä
häntä kohti. Hän pani merkille, että heillä oli hienot kädet, mutta
harsohuntu, joka peitti heidän kasvonsa, esti häntä enempää näkemästä.
Hän ei aavistanut, että siinä oli kohdannut kolme mustaa haamuansa,
jotka kesällä olivat vaihtaneet väriä ja tulleet valkoisiksi.
Seuraavana päivänä he kirjoittivat hänelle:
Elokuun 3 päivä 1904.
Jo kaksi päivää ovat ystävättärenne asuneet Bosporin
aasianpuoleisella rannalla. Ja eilisaamuna he olivat lähteneet
vesille, tapansa mukaan itse soutaakseen vastakkaiselle
Pasha-Bagtshé rannalle, missä pensastot ovat täynnä
karhunvatukoita, ja ruoho sinikaunokkeja.
Soudimme siis itse. Mustan tsharshafin asemesta olimme pukeneet
yllemme ainoastaan vaaleasilkkisen jeldirmén ja musliinihunnun
päähän, niin kuin on luvallista maalla ja Bosporin rannalla.
Kaikki oli kaunista ja kukkeata, todellinen lemmen ja uuden
elämän sarastusaika. Ilma oli raitis ja kevyt, eivätkä airot
käsissämme olleet höyhentä raskaammat. Sensijaan, että tyynesti
olisimme nauttineet kauniista aamusta, tunsimme mieletöntä
halua nopeasti päästä eteenpäin, ja kiidätimme venettä pitkin
vedenpintaa, ikäänkuin olisimme ajaneet takaa onnea tai kuolemaa.
Mutta emme saavuttaneet kuolemaa, emmekä onnea tällä retkellämme,
vaan ystävämme, joka näytteli pashaa kauniissa veneessä,
punaisiin ja kultaan puettuine soutajineen, ja minä katsoin teitä
suoraan silmiin, tekin katsoitte minuun päin, näkemättä silmiäni.
Tänne tulomme jälkeen olemme olleet hiukan päästä pyörällä,
kuin vangit, jotka pääsevät kopista, siirtyen yksinkertaiseen
vankeuteen, jospahan tietäisitte, kuinka vaikea oli olla
siellä, huolimatta komeista ruusuista! Kun on, niinkuin te,
länsimaalainen ja lisäksi hehkuva ja vapaa ihminen, lienee
vaikeata käsittää, kuinka kauhea on tämä meidän toimeton
elämämme, jonka taivaanrannalla kajastaa ainoastaan yksi
valopilkku: lepo kaukana Eyoubin hautausmaalla sypressin
siimeksessä, imaanin luettua tavanmukaiet rukoukset!
_Djénane_.
Meitä voi verrata noihin kallisarvoisiin lasiastioihin, joita
säilytetään leseillä täytetyissä laatikoissa. Täten luullaan
voitavan suojella meitä kaikilta sysäyksiltä, mutta ne osuvat
meihin kaikesta huolimatta, ja avoimet haavat, joiden reunat
lakkaamatta kahnautuvat toisiansa vastaan, tuottavat meille
outoa, kipeätä ja kauheata tuskaa...
_Zeyneb_.
Kuten kaiketi jo olette huomannut, ystävä André, olen minä meistä
kolmesta ainoa järkevä. Molemmat toiset -- mutta olkoon tämä
sanottu ainoastaan meidän kesken -- ovat "hassahtavia". Varsinkin
Djénane, joka kernaasti jatkaa kirjevaihtoa kanssanne, mutta joka
ei enää tahdo teitä tavata.
Onneksi olen minä täällä, ja voin järjestää asiat. Vastatkaa
käyttämällä vanhaa osoitetta (Rouva Zahidé, muistattehan).
Ylihuomenna luotettava ystävätär lähtee kaupunkiin ja noutaa
kirjeen postista.
_Mélek_.


XX.

André vastasi heille heti. Djénanelle hän kirjoitti: "Enkö koskaan
enää saisi nähdä teitä jälleen -- tai oikeammin kuulla jälleen
ääntänne, sillä enhän koskaan ole nähnyt teitä -- ja ainoastaan
sentähden, että te viehättävällä tavalla olette tunnustaneet minulle
henkisen ystävyytenne! Kuinka lapsellista! Tehdäänpä minulle vallan
toisenlaisiakin tunnustuksia, eivätkä ne ollenkaan kiihota mieltäni."
Hän katsoi parhaaksi ottaa asian pilan kannalta ja tyytyä näyttelemään
vanhempaa, hieman isällistä ystävää.
Mutta oikeastaan hän oli levoton siitä, mihin äärimäisyyksiin tuo
pieni, ylpeä ja itsepäinen sielu saattaisi eksyä. Hän oli levoton,
ja tunsi sitäpaitsi, että tuo nainen jo oli käynyt hänelle hyvin
rakkaaksi, ja että hänen kesänsä kävisi lopen synkäksi, ellei hän enää
näkisi häntä.
Kirjeessään hän pyysi tuota luvattua tarinan jatkoa, ja lopuksi hän,
keventääkseen omaatuntoaan kertoi, miten sattumalta oli saanut tietää
kutka he olivat, kaikki kolme.
Pari päivää myöhemmin he vastasivat:
Onpa onnetonta, että olette saanut tietää, kutka me olemme:
saattavatko ne ystävättäret, joiden kasvoja ette koskaan ole
näkevä, edelleen huvittaa teitä, kun heidän poloinen pieni
salaperäisyytensä on paljastettu?
Ei mikään ole sen yksinkertaisempaa, kuin että tulette saamaan
tarinani jatkon.
Jälleennäkemisemme ei ole yhtä yksinkertainen asia; antakaahan
minulle miettimisaikaa...
_Djénane_.
Minäpä annan teille täydellisiä tietoja meistä, ilmaisemalla
missä asumme. Kun soudatte alaspäin Bosporia Aasian puolella on
Tshibulkin ohi kuljettuanne toisen lahdelman rannalla moskeija,
ja sen jälkeen tulee iso "jali", hyvin vanhaa tyyliä, korkeine
ristikkoaitauksineen, komea, mutta kolkko. Kohtelias pitkään
takkiin puettu neekeri kävelee aina edestakaisin kapealla
laiturilla: se on asuntomme. Toisessa kerroksessa, joka ulkonee
muusta rakennuksesta yläpuolelle vedenpintaa, ovat vasemmalla ne
kuusi vahvojen ristikkojen suojelemaa ikkunaa, jotka kuuluvat
meidän huoneisiimme. Koska te pidätte aasialaisesta rannasta,
voisitte soutaa siitä ohi ja katsoa ylös ikkunoihin, kuitenkin
huomiota herättämättä: ystävättärenne, jotka kaukaa tuntevat
veneenne, tulevat ystävyyden merkiksi ristikkoaukosta pistämään
esiin sormenpään tai nenäliinan nipukan.
Välit Djénaneen kyllä järjestyvät, ja voitte varmasti odottaa
kohtaamista Stambulissa ensi viikolla.
_Mélek_.
Hän ei odottanut toista kehotusta "soutaakseen siitä ohi".
Seuraava päivä oli sattumalta perjantai, hienoston huviretkipäivä
aasianpuoleisilla "Suolattomilla Vesillä", jonne hän ei koskaan ollut
lähtemättä, ja Djénanen vanhanaikainen asunto, jonka epäilemättä
helposti saattoi löytää, oli matkan varrella. Ollen lepäävässä
asennossa kaik-veneessään hän kulki niin läheltä ohi, kuin varovaisuus
suinkin salli. Tuo talo, turkkilaiseen tapaan rakennettu, kokonaan
puusta ja vanhuuttaan hiukan vino sekä tummankeltainen väriltään, oli
komea, mutta salaperäinen ja synkkä. Bospori huuhteli melkein sen
kivijalkaa, ja hänen vanginelämää viettävien ystävättäriensä ikkunat
ulkoilivat yläpuolella vedenpintaa, jota alituinen rantavirtaus
liikutteli. Rakennuksen takana oli korkeiden muurien ympäröimiä
puutarhoja, jotka kohosivat rannikon metsäkumpuun asti.
Talon maakerroksessa oli eräänlainen holvi, jossa ennen muinoin
tavallisesti säilytettiin isäntäväen veneitä; tullessaan lähemmäksi
André näki matkalle valmiin kauniin veneen lähtevän siitä vesille;
sen soutajien puvut olivat kullalla kirjailtua sinistä samettia,
ja samanvärinen koruompeleinen samettimatto riippui laidoilta aina
vedenpintaan asti. Aikoivatkohan hänen pikku ystävättärensäkin lähteä
"Suolattomille Vesille"? Siltä ainakin näytti.
Ohikulkiessaan André loi katseen hänelle neuvottuihin ikkunoihin.
Sormusten peittämät hienot sormet pistivät esiin rautaristikkoaukosta,
samoin siinä näkyi nenäliinan korvake. Lapsellisesta tavasta liikuttaa
sormiaan ja tanssittaa nenäliinansa nipukkaa André heti tunsi Mélekin.
Konstantinopolissa, on "Europan Suolattomat Vedet",, pieni joki, joka
virtaa niittyjen ja puiden välitse, ja jolle joukoittain lähdetään joka
perjantai keväällä. Sitäpaitsi on olemassa "Aasian Suolattomat Vedet":
vielä pienempi joki, melkein puro, joka tulee Aasian ylängöiltä,
laskien Bosporiin. Sinne kokoonnutaan joka perjantai suvella.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 12
  • Parts
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 01
    Total number of words is 3403
    Total number of unique words is 1974
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 02
    Total number of words is 3344
    Total number of unique words is 2002
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 03
    Total number of words is 3436
    Total number of unique words is 2011
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 04
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1969
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 05
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1968
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 06
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 1902
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 07
    Total number of words is 3358
    Total number of unique words is 2019
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 08
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1956
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 09
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 1872
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 10
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1999
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 11
    Total number of words is 3233
    Total number of unique words is 1986
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 12
    Total number of words is 3438
    Total number of unique words is 1898
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 13
    Total number of words is 3330
    Total number of unique words is 2002
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 14
    Total number of words is 3301
    Total number of unique words is 2021
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 15
    Total number of words is 3361
    Total number of unique words is 1932
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 16
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1925
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 17
    Total number of words is 3427
    Total number of unique words is 1835
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 18
    Total number of words is 3419
    Total number of unique words is 1979
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 19
    Total number of words is 3402
    Total number of unique words is 2002
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 20
    Total number of words is 3366
    Total number of unique words is 1870
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 21
    Total number of words is 1442
    Total number of unique words is 825
    29.8 of words are in the 2000 most common words
    38.0 of words are in the 5000 most common words
    42.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.