Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 08

Total number of words is 3383
Total number of unique words is 1956
22.0 of words are in the 2000 most common words
31.0 of words are in the 5000 most common words
36.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
holvien ja pihalla kasvavien satavuotisten plataanien alla; vanhoissa
muureissa kiilsi siellä täällä fajanssilaattoja auringonsäteen
heijastuksessa, joka pujoittelihe alas lehvien lomitse; maassa
tepasteli lähistön kyyhkyjä ja haikaroita, jotka tunsivat olevansa
turvissa tässä rauhallisessa paikassa, missä ihmiset eivät ajatelleet
muuta kuin rukoilemista. Nyt kohosi viimein raskas verho, joka peitti
pyhätön oven, ja nuo kolme pientä mustaa haamua astuivat ulos.
"Lähtekää sitten astumaan" -- näin oli "Zahidé" kirjoittanut.
André asettui siis etunenään ja läksi hiukan epäröivin askelin
hiljaisille, synkille poluille, joiden molemmin puolin yhä kohosi
rautaristikko-aitausten sulkemia pylväskäytäviä, sisällä häämöittävine
hautakiviryhmineen, ja hän saapui vaatimattomampaan, vanhempaan
ja huonommin hoidettuun osaan kalmistoa, missä haudat ovat kuin
raivaamattomassa korvessa.
Hän oli nyt tullut kummun juurelle ja alkoi heti nousta sen rinnettä
ylös.
Nuo kolme pientä haamua seurasivat häntä noin parinkymmenen askeleen
päässä, ja vielä paljon kauempaa seurasi Jean Renaud, joka oli saanut
toimekseen olla tähystäjänä ja tarvittaessa antaa hälyytysmerkki.
He nousivat yhä korkeammalle, silti poistumatta niiden äärettömän
laajojen hautausmaiden alueelta, jotka peittävät kaikki Eyoubin
ylängöt. Ja vähitellen levisi heidän eteensä näky Tuhannesta yhdestä
yöstä; mikäli he kohosivat korkeammalle, alkoi paksujen oksakimppujen
lomitse vähitellen yhä selvemmin näkyä etäisyydessä häämöittävä
Konstantinopoli. Täällä ei enää ollut sellaista lehtoa, kuin alhaalla
pyhätön ympärillä, ei pensaiden ja kasvien sekoitusta. Ylhäällä
kukkulan huipulla ruoho oli lyhyt, ja lukemattomien hautapatsaiden
välissä kohosi ainoastaan jättiläismäisiä sypressejä, jotka sallivat
tuulahduksien vapaasti liikkua ja laajoihin näköaloihin.
Nyt he olivat saapuneet ylimmälle huipulle keskellä tätä rauhallista
yksinäisyyttä; André pysähtyi, ja nuo kolme solakkaa kasvotonta olentoa
ympäröivät hänet.
-- Luulitteko vielä näkevänne meidät? he kysyivät melkein yhtä haavaa,
pehmeine sulavine äänineen ja ojensivat hänelle kätensä.
Tähän André vastasi hiukan alakuloisena: -- Enhän tietänyt, vieläkö te
palaisitte.
-- No niin! tässä he taas ovat, nuo kolme etsivää sielua, jotka ovat
valmiit mihin uskaliaaseen tekoon tahansa... Mutta minne viettekään
meidät?
-- Ainoastaan tänne, jos suvaitsette. Katsokaahan tätä hautakivien
muodostamaa nelikulmiota, sen sopivampaa istumapaikkaa emme voi
löytää... En näe ketään ihmistä lähistössä... Sitäpaitsi on minulla
fezi päässä; puhumme turkinkieltä jos joku kulkee ohi, ja silloin
luullaan, että te olette kävelyllä isänne kanssa...
-- Oh, miehemme kanssa, oikaisi "Zahidé" hyvin toimessaan.
Ja André kiitti häntä lyhyesti kumartaen.
Turkinmaalla missä vainajille omistetaan niin harrasta kunnioitusta,
ei kuitenkaan pidetä sopimattomana istuutua haudoille, eikä edes
hautakiville, ja useilla hautausmailla kävellään ja levätään
siimeksessä, samoin kuin meillä puistoissa ja puistikoissa.
-- Tänään sanoi "Néchédil", istuutuessaan ruohistoon kaatuneelle
hautapatsaalle, emme tahtoneet ehdottaa teille kohtaamista niin
etäisessä paikassa kuin ensi kerralla; kohteliaisuutenne väsyisi
lopulta.
-- Tämä Eyoub on ehkä hiukan liian kiihkoisan haaveellinen paikka niin
vaaralliselle seikkailulle kuin tämä meidän retkemme on, huomautti
"Zahidé". Mutta tehän pidätte tästä paikasta ja te olette siihen
kotiutunut... Mekin pidämme siitä... ja mekin kerran olemme tuntevat
itsemme tänne kotiutuneiksi, sillä kun hetkemme on tullut, tahdomme
levätä täällä.
Andrélla oli aihetta uuteen ihmettelyyn: oliko todella mahdollista,
että näiden kolmen pikku olennon, joiden perin uusaikaisen suunnan hän
jo oli huomannut, jotka lukivat kreivitär de Noailles'n teoksia ja
joskus puhuivat kuin nuoret parisittaret, jotka liiaksikin tunsivat
Gypin kirjat, että näiden kahdenkymmenennen vuosisadan pienten
kukkasten, niin Muhammedin-uskoisia kun olivatkin ja arvatenkin
ylhäistä sukua, että heidän kerran oli määrä nukkua tässä pyhässä
metsässä, tuolla alhaalla kaikkien turbaanipäisten turkkilaisten
parissa, joita lepäsi siellä aina hedshran vanhimmilta ajoilta;
jossakin noista salaperäisistä marmori-kioskeista he olivat saavit
ruumisalttarinsa peitettynä vihreällä veralla ja Mekka'sta tuodulla
harsolla, jolle pian oli kerääntyvä tomua, ja illalla sytytettäisiin
pieni lamppu heille, samoin kuin muille... Oi, yhä vaan tuo
salaperäinen Islam, joka verhosi nämä naiset täälläkin, keskellä
päivää, sinitaivaan alla ja kevätauringon paisteessa...
He istuivat ikivanhoilta, haudoilla keskustellen, jalat pehmeässä
ruohossa, joka oli täynnä eräänlaisia kuivilla ja yksinäisillä
paikoilla viihtyviä arkoja kukkia.
Siitä paikasta, jonka olivat valinneet keskusteluaan varten, heillä
oli ihmeen kaunis näköala, jonka vertaa ei ole maailmassa ja joka oli
menneisyyden pyhittämä. Lukemattomat menneet sukupolvet, bysantilaiset
keisarit ja loistavat kaliifit olivat vuosisatojen kuluessa
järjestäneet tämän näyn, josta he nyt yksin nauttivat: siinä avautui
heidän katseilleen koko Stambul, hiukan linnunsilmällä katsottuna,
lukemattomine moskeijoineen, jotka erosivat etäisestä sinimerestä;
Stambul nähtynä pienennettynä ja jonottain kupuja ja minareetteja eri
tasoissa sekavina ja komeina ryhminä, ja taustassa Marmarameren tyven
pinta, joka levitti äärettömän tummansinisen kehänsä.
Etualalla, vallan lähellä heitä, oli tuhansia hautapatsaita, toiset
pystyssä, toiset jo kallellaan, mutta kaikki omituisia ja kauniita
kullattuine arabeskeineen, kukkakuvioineen ja kirjoituksineen.
Siellä oli neljänsadanvuotisia sypressejä, joiden rungot olivat kuin
kirkkopylväät ja kivenharmaat väriltään, ja niiden tummat latvat
kohosivat kitkasta taivasta kohti kuin mustat kellotapulit.
Nuoret naiset tuntuivat sinä päivänä melkein iloisilta, nuo pienet
kasvottomat hengettäret, iloisilta sentähden, että olivat nuoria, että
heidän oli onnistunut paeta ja että tunsivat olevansa vapaat tunnin
ajan, ja että ilma oli lempeä ja kevyt ja tuoksui keväälle.
-- Toistakaa nyt nimemme, käski "Ikbal", niin että näemme,
sotkeudutteko.
Ja osoittaen sormellaan heitä toista toisensa jälkeen, sanoi André
läksyänsä laskettelevan koulupojan äänellä: "Zahidé", "Néchédil",
"Ikbal".
-- Mainiosti!... Mutta ne eivät ollenkaan ole nimemme, ymmärrättehän?
-- Sitäpä aavistinkin... Kahta suuremmalla syyllä, kun Néchédil, meidän
kesken sanoen, on orjattaren nimi.
-- Néchédil, niin, sehän on totta... Olettepa te viisas!
Säteilevän kirkas auringonpaiste lankesi suoraan heidän paksuille
harsoilleen, ja André koetti tässä vahvassa valaistuksessa erottaa
heidän piirteensä. Mutta turhaan. Kolme tai neljä kerrosta mustaa
harsoa teki mahdottomaksi nähdä heidän kasvojaan...
Hetkeksi hänet veivät harhaan nuo yksinkertaiset, hiukan kuluneet
mustat silkkiset tsharshafit ja uutuutensa menettäneet hansikkaat,
jotka he olivat vetäneet käsiinsä välttääkseen huomion herättämistä.
-- Lopulta, näin hän ajatteli, nuo lapsi parat kenties eivät olekaan
niin hienoja naisia kuin luulin.
Mutta silloin kääntyi hänen huomionsa heidän ylen komeisiin kenkiinsä
ja hienoihin silkkisukkiinsa... Ja sitäpaitsi heidän käytöksensä
todisti korkeata sivistystä, ja heidän esiintymisensä oli luontevan
vapaata...
-- No, sanoi yksi heistä, ettekö viime kohtaamisemme jälkeen koettanut
tiedustella, olemmeko todella ne, joiksi itseämme sanoimme?
-- Ikäänkuin olisi niin helppo tiedustella!... Sitäpaitsi se on minulle
vallan yhdentekevää!... Minulla on kolme viehättävää ystävätärtä, ja se
tieto riittää minulle täydellisesti...
-- Mutta nyt, sanoi "Néchédil", voimme hyvin sanoa hänelle, kutka
olemme... Onhan meillä luottamusta häneen.
-- Kernaammin näen, että ette sitä tee, huomautti André.
-- Olkoon se meistä kaukana, sanoi "Ikbal"... Viehätyksemme hänen
silmissään on tuo pieni salaperäisyytemme... Tunnustakaa, herra
Lhéry, että jos emme olisi verhottuja turkkilaisnaisia, ellei joka
kohtaamisessamme henkemme olisi alttiina -- ja ehkä teidänkin henkenne
-- sanoisitte:
-- "Mitähän he oikeastaan tahtovat minusta, nuo kolme pientä hupakkoa?"
-- Ettekä enää tulisi meitä tapaamaan.
-- Niin en suinkaan tekisi.
-- Varmasti niin tekisitte... Seikkailun outous ja vaarallisuus
yksinomaan teidät kiehtoo, se on varma!
-- Ei, sanon... ei enää!
-- Olkoon niin, älkäämme pohtiko tätä kysymystä, sanoi ratkaisevasti
"Zahidé", joka hetken aikaa oli ollut vallan ääneti, jättäkäämme tämä
kiista ratkaisematta, se on kaikkein parasta... Mutta vaikka emme
ilmaisekaan teille perheolojamme, herra Lhéry, sallikaa meidän mainita
teille oikeat nimemme; vaikka emme haihdutakaan salaperäisyyttämme,
minusta tuntuu kuin meistä siten tulisi paremmat ystävät...
-- Sen tahdon hyvin mielelläni, vastasi André, luulenpa melkein, että
olisin pyytänyt sitä teiltä... Lainanimet ovat kuin erottava seinä...
Siis "Néchédilin" nimi on Zeyneb; senniminen oli viisas nainen,
joka muinoin opetti teologiaa Bagdadissa; ja se nimi sopii hänelle
erinomaisen hyvin.
"Ikbalin" nimi on Mélek [Mélek merkitsee _enkeliä_], kuinka uskaltaa
kantaa sellaista nimeä, kun on moinen hulivili?... Mitä minuun,
"Zahidéhen" tulee, on nimeni Djénane [Djénane merkitsee _suuresti
rakastettua_], ja jos kerran saatte kuulla tarinani, huomaatte mikä
iva tuossa nimessä piilee... Kas niin, toistakaa nyt: Zeyneb, Mélek,
Djénane...
-- Se on turhaa, en niitä unhota. Mutta kun olette sanoneet minulle
niin paljon, tahdon tietää vielä yhden seikan, joka on hyvin tärkeä:
kun teitä puhuttelee, pitääkö sanoa _rouva_, vai...?
-- Älkää sanoko mitään muuta kuin Zeyneb, Mélek ja Djénane.
-- Mutta kuitenkin...
-- Se oudostuttaa teitä... Niin olemmehan pikku raakalaisia... No
niin, jos välttämättömästi tahdotte, niin on kai meitä puhuteltava
arvonimellä _rouva_, kaikkia kolmea, valitettavasti... Mutta onhan
meidän suhteemme jo ennestään niin vieras kaikille virallisille
kaavoille!... Vähän enemmän tai vähemmän ei merkitse mitään. Ja
sitäpaitsi tiedätte olevan epävarmaa, onko ystävyytemme näkevä
huomispäivää: niin kauhea vaara uhkaa kohtaamisiamme, että kun hetken
kuluttua eroamme, emme tiedä näemmekö toisiamme enää koskaan. Miksi
emme siis tämän lyhyen hetken kuluessa, joka kenties ei koskaan toistu
elämässämme, voi kuvitella olevamme uskottuja ystävättäriänne?
Vaikka tämä puhe olikin omituinen, oli se kuitenkin lausuttu vallan
rehellisesti, avomielisestä ja luontevasti, tunkien sielusta sieluun.
André muisti silloin kuinka vaarallisessa tilassa he olivat, minkä
hetkeksi oli unhottanut, niin rauhallisen ja turvallisen vaikutuksen
teki tämä ihana paikka, niin suloinen oli kevätpäivä. Nyt hän muisti
heidän rohkeutensa tulla tänne, heidän epätoivoisan uskaliaisuutensa,
eikä hän siis hymyillyt tuolle pyynnölle, vaan oivalsi miten paljon
tuskaa ja liikuttavaa tunnetta siinä piili.
-- Puhuttelen teitä niin kuin tahdotte, hän vastasi, ja kiitän teitä...
Ja te puolestanne voitte jättää pois arvonimen _herra_, eikö totta?
-- Oh... miten siis puhuttelemme teitä?
-- Hyvä Jumala, en oikein tiedä. En näe muuta mahdollisuutta kuin että
sanotte minua André'ksi.
Silloin sanoi Mélek, joka oli lapsellisin kaikista kolmesta:
-- Mitä tulee Djéaneen, ei tämä tapahdu hänelle ensi kertaa, nähkääs!...
-- Pikku Mélek, minä pyydän!...
-- Ei, anna minun kertoa se hänelle... Ette voi kuvitella, kuinka jo
aikaisemmin ajatuksissamme olemme seurustelleet teidän kanssanne,
varsinkin Djénane! Ja ennen, kun hän oli nuori tyttö, hän kirjoitti
päiväkirjaansa teille osoitettujen kirjeiden muodossa, ja silloin hän
koko ajan puhutteli teitä André'ksi.
-- Hän on kauhea lapsi herra Lhéry, hän liioittelee suuresti, sen voin
vakuuttaa...
-- Entä valokuva! virkahti Mélek, äkkiä vaihtaen puheenainetta.
-- Mikä valokuva? kysyi André.
-- Te Djénanen rinnalla. Hän nähkääs halusi saada sen, kun luuli sitä
saavuttamattomaksi... Ottakaamme heti tuo valokuva, tällainen tilaisuus
ei ehkä koskaan enää tarjoudu... Asetu hänen viereensä, Djénane.
Raukean sulavasti ja sopusuhtaisen notkeana Djénane nousi ja lähestyi.
-- Tiedättekö, minkä näköinen olette? kysyi häneltä André. -- Elegialta
te näytätte tuossa ohuessa ja laahustelevassa puvussanne ja seisoen pää
kumarassa hautojen keskellä.
Djénanen äänessäkin oli jotain elegistä, niin pian kuin hän sanoi
jotakin, mikä oli hiukan alakuloista; sen sävy oli musikaalinen,
äärettömän lempeä, ja kuitenkin kuin särkynyt ja etäinen.
Mutta tämä pieni elävä elegia saattoi äkkiä käydä hyvin iloiseksi ja
leikkisäksi ja tehdä perin hauskoja huomautuksia; sai sen käsityksen,
että hän saattoi esiintyä lapsellisesti ja nauraa hillittömästi.
Hän asettui kovin vakavana Andrén viereen, ollenkaan aikomatta nostaa
harsojaan.
-- Aiotteko edelleen olla tuollainen, aivan musta ja vailla kasvoja?
-- Se on selvä. Varjokuva. Sieluilla ei tarvitse olla kasvoja,
nähkääs...
Ja ankarasti muhamettilaisen tsharshafinsa alta Mélek otti esiin pienen
valokuvauskoneen viimeistä mallia, asetteli sitä heihin päin ja: niks!
ensimäinen kuva, naks, toinen kuva...
He eivät aavistaneet, että näistä himmeistä pienistä kuvista, jotka
oli otettu pilalla ja sellaisessa paikassa ja sellaisena hetkenä,
ja joita kirkasti auringonpaiste ja kevättunnelma, tulevaisuudessa
odottamattomien tapausten johdosta voisi tulla heille kalliita ja
surullisia muistoja.
Mélek aikoi juuri varmuuden vuoksi ottaa yhden levyn lisää, kun he
näkivät ison viiksiparin punaisen päähineen alta pistävän esiin vallan
lähellä heitä hautojen takaa: ohikulkija, joka ihmetteli, kuullessaan
puhuttavan outoa kieltä ja nähdessään turkkilaisten ottavan valokuvia
pyhällä hautausmaalla.
Hän meni kuitenkin tiehensä mitään tekemättä, mutta hänen ilmeensä
näytti sanovan: Odottakaapa; minä palaan; tästä asiasta on saatava
selvä...
Samoin kuin ensi kerralla päättyi heidän kohtaamisensa nytkin noiden
pienten sievien haamujen hillittömään pakoon. Ja tämä tapahtui hyvään
aikaan, sillä kummun juurella pani mies toimeen väenkokouksen.
Tuntia myöhemmin, kun André ja hänen ystävänsä matkan päästä
tarkkaamalla olivat saaneet varmuuden siitä, että nuo kolme pientä
turkkilaisnaista kiertoteitse ja vastuksia kohtaamatta olivat päässeet
eräille Kultaisen-Sarven rantaportaille, he itse astuivat veneeseen
toisilta portailta ja poistuivat Eyoubista.
Nyt molemmat ystävykset olivat levolliset ja turvissa siinä kapeassa
veneessä, jossa turkkilaiseen tapaan kulkivat melkein loikovassa
asennossa, ja he palasivat soutaen lahtea pitkin, joka on vallan
jättiläiskaupungin ympäröimä; paraikaa vallitsi se hetki, jona
satumainen iltanäytelmä oli komeimmillaan. Venemies souti heitä pitkin
Stambulin rantaa siinä taajassa varjossa, jota lukemattomat talot ja
moskeijat monena vuosisatana auringonlaskun aikana ovat luonee; tämän
alati seisovan ja tyynen veden pintaan. Heidän yläpuolellaan alkoi
Stambul tummeta ja sulautua yhteen, ja nyt, kuten aina iltaisin,
erosivat mahtavat kupukatot veripunaisesta iltaruskosta; Stambul oli
jälleen muistojen painama hallitsija, valtaava kuin menneinä suurvallan
aikoinaan, ja katsellessa sen kaunista kirkasta pintaa, aavisti
että sen pohjalla piili kasaantuneina ruumiita ja jätteitä kahdelta
loistavalta kulttuurikaudelta.
Stambul oli pimennossa, mutta sitävastoin porrasmaisesti kohoavat
kaupunginosat Khassim-Pasha, Tershané ja Galata näyttivät hehkuvan kuin
olisivat olleet liekkien vallassa, jopa jokapäiväinen Pera, joka kohosi
ylinnä kuparinvärisessä valaistuksessa, puolestaan täydensi tämän
päivän ihmeellistä päättymistä. Tuskin on maailmassa yhtään toista
kaupunkia, joka etäisyyksien ja edullisten valaistuksien avulla äkkiä
aikaansaisi niin suurta ja ihanaa näkyä.
André Lhéry oli ennen melkein joka päivä tehnyt nämä veneretket
pitkin rantoja Stambulin varjoissa, siihen aikaan, jolloin hän asui
Kultaisen-Sarven pohjukassa. Tuona hetkenä hänestä tuntui kuin olisi
se ollut eilen; siitä kuluneet kaksikymmentä vuotta vallan häipyivät
tietoisuudesta. Hänen mieleensä muistuivat ihan mitättömät seikat,
vaikka yksityiskohdat olivatkin unhottuneet. Hänen oli vaikea uskoa,
että, jos olisi palannut Eyoubiin, ei olisi kohdannut vanhalla
paikallaan piilossa olevaa taloaan ja muinoin tuntemiaan kasvoja. Ja
voimatta selittää syytä, hän ajatuksissaan yhdisti yksinkertaisen pikku
tsherkessiläisnaisen, joka lepäsi kumoonkaatuneen hautakivensä alla,
tuohon Djénaneen, joka niin äsken oli ilmaantunut hänen elämäänsä.
Hänen sisällään liikkui tuo melkein herjaava tunne, että jälkimäinen
oli edellisen jatko, mutta tänä tenhoavana hetkenä, kun kaikki uhkui
mielihyvää ja kauneutta, ihastusta ja unhotusta, hänellä ei tuntenut
tunnonvaivoja siitä, että hiukan sekoitti heitä toisiinsa.
Mitä he hänestä tahtoivatkaan, nuo kolme uudenaikaista
turkkilaisnaista? Miten olikaan päättyvä tämä leikki, joka häntä
viehätti, mutta joka oli täynnä vaaroja? Nuo naiset eivät olleet
sanoneet melkein mitään muuta kuin lapsellisia ja vähäpätöisiä
seikkoja, mutta André oli jo kiintynyt heihin, ainakin herttaisen
myötätuntoisuuden sitein... Tämän vaikuttivat kenties heidän äänensä:
etenkin Djénanen, jonka kaiku tuntui tulevan _jostakin muualta_, ehkä
menneiltä ajoilta, ja joka, hän ei oikein tietänyt kuinka, erosi
tavallisista maallisista äänistä.
He kulkivat yhä edelleen veneessään, ojentautuneina pitkäkseen
vallan kuin vedenpinnalle -- niin lähellä sitä on matkustaja näissä
veneissä, joilla on ylen matalat laidat. He olivat soutaneet Solimanin
moskeijan ohi, joka kohoaa ylinnä Stambulin huippukohdalla, missä se
jättiläispuineen hallitsee kaikkia muita. He olivat kulkeneet ohi siitä
Kultaisen-Sarven osasta, missä vanhanaikuisia purjeveneitä aina on
ankkurissa tiheään sullottuna joukkona: siinä oli maalaustöherryksin
koristettuja korkeita kölejä, solakkojen mastojen tiheä metsä, joiden
latvoissa liehuivat Islamin punaiset puolikuu-liput. Heidän edessään
alkoi lahti vähitellen laajentua Bosporin ja Marmarameren väljemmiksi
vesiksi, missä näki lukemattomia matkustajalaivoja, jotka etäältä
näyttivät paljoa kauniimmilta kuin mitä todella olivat.
Ja nyt ilmaantui heidän eteensä aasialainen rannikko kaikessa
loistossaan. Vielä yksi kaupunki lisää hohti siellä kaukana. Nuo äkkiä
esiin sukeltaneet minareetit ja kupukatot olivat korallinpunaiset.
Skutari näytti nyt, kuten muinakin iltoina siltä, kuin tulipalo olisi
riehunut sen vanhoissa aasialaisissa kortteleissa: sen lukemattomat
pienet turkkilaiset ikkunat heijastivat kaikki laskevan auringon
viimeisiä leimuavia säteitä, ja ellei olisi tietänyt, että tämä oli
tavallinen harhanäky, olisi luullut kaikkien noiden talojen sisältä
olevan liekkien vallassa.


XII.

Seuraavalla viikolla André Lhéry sai tämän kirjeen, joka oli
kirjoitettu kolmella eri käsialalla:
Keskiviikkona 27 p. huhtik. 1904.
Emme koskaan ole niin tyhmiä kuin teidän seurassanne, ja sitten,
kun te olette poissa, tekisi mieli itkeä. Älkää kieltäytykö
tulemasta vielä kerran, viimeisen kerran. Olemme järjestäneet
kaikki ensi _lauantaiksi_, ettekä voi kuvitella, kuinka
machiavellimaisen viekkaasti olemme sen tehneet! Mutta siitä
tulee jäähyväiskohtaus, me kun aiomme matkustaa pois.
Seuratkaa nyt tarkoin, älkääkä hukatko johtolankaa.
Te lähdette Stambulin, Sultan-Selim moskeijan edustalle.
Seisoessanne vastapäätä tätä moskeijaa, huomaatte oikealla,
dervishi-luostarin ja pienen hautausmaan välillä autionnäköisen
pikkukadun. Alatte astua tälle kadulle, ja kuljettuanne sata
metriä, saavutte pienen Toussoun-Agha moskeijan esikartanoon.
Siihen tultuanne näette edessänne ison, hyvin vanhan talon, joka
aikoinaan on ollut maalattu punaruskeaksi; menkää sen taakse.
Siellä avautuu eteenne pimeähkö umpikuja, molemmin puolin
ristikko-ikkunaisia taloja, suljettuina, seinistä ulkonevine
kuisteineen; kolmas talo vasemmalla, ainoa, jossa on kaksoisovi
ja kuparinen portinkolkutin, on se, missä odotamme teitä. Älkää
ottako mukaanne toverianne. Se on varovaisempaa.
_Djénane_.
Kello kolmesta alkaen minä seison vahdissa raoitetun oven takana.
Pankaa nytkin fezi päähänne ja, jos on mahdollista, luokaa
hartioillenne muurinharmaa vaippa. Se on peräti vaatimaton tuo
pieni talo, jossa olemme sanovat toisillemme hyvästi. Mutta
tahdomme yrittää teihin jättää hyvän muiston noista varjoista,
jotka vilahtivat ohitsenne elämässänne niin vilkkaina ja
utumaisina että jonkun päivän kuluttua kenties epäilette, onko
niitä ollenkaan ollut olemassa.
_Mélek_.
Mutta vaikka ne olivatkin niin utumaisia, eivät ne kuitenkaan
olleet kevytmielisiä, eivätkä ne tulleet luoksenne tyydyttääkseen
oikkuansa. Vaan sentähden he tulivat, että te olitte ensimäinen,
joka aavistitte, että poloisella turkkilaisnaisellakin saattoi
olla sielu, ja siitä he ovat tahtoneet teitä kiittää.
Ja tämä viaton seikkailu on ollut niin lyhyt, melkein niin
epätodellinen, ettei teillä ole ollut aikaa siihen kyllästyä.
Siitä tulee vastinetta vailla oleva lehti elämänne kirjassa.
Ensi lauantaina, ennenkuin ainaiseksi katoamme, sanomme teille
monta seikkaa, ellei keskusteluamme, niin kuin Eyoubissa,
katkaise äkillinen pako.
Siis näkemiin, ystävämme.
_Zeyneb_.
Minä, joka olen tämän joukon strategi, olen saanut toimekseni
tehdä sen komean pohjapiirroksen, jonka liitän kirjeeseen, jotta
löytäisitte tien. Vaikka yhtymäpaikkamme vivahtaa ryöväriluolaan,
saattaa ystävänne olla aivan huoleti: se on maailman säädyllisin
ja rauhallisin sopukka.
Vielä kerran _Mélek_ (Mélek _rursus_).

André lähetti heti "poste-restante"-kirjeensä "Zahidélle" osoitetun
kirjeen:
29 p. huhtik. 1904.
Ylihuomenna, lauantaina, kello puoli kolme, saavun säädetyllä
tavalla puettuna feziin ja muurinharmaaseen vaippaan ovelle,
jossa on kuparinen kolkutin, ollakseni kolmen mustan haamun
käskettävissä.
Heidän ystävänsä
_André Lhéry_.


XIII.

Jean Renaud, joka ennusti tämän seikkailun päättyvän huonosti, oli
turhaan pyytänyt saada lähteä mukaan. Ainoa, minkä André hänelle myönsi
oli se, että he vähän ennen salaisen kohtauksen määräaikaa yhdessä
polttaisivat viimeisen nargilen paikassa, josta André ennen paljon oli
pitänyt ja joka oli neljännestunnin matkan päässä tuosta onnettomasta
yhtymäpaikasta.
Se oli tietysti Stambulissa, tuo valittu paikka, itse muhamettilaisten
kaupunginosien keskiosassa, ja ison Mehmed-Fatih'in [Mehmet-Fatih,
eli Sulttaani-Fatih (Mehmet Valloittaja), Muhammet II] moskeijan
edessä, joka on kaikkein pyhimpiä. Kun oli kuljettu siltojen yli, oli
vielä jäljellä vastamäki ja melkoinen matka, ennenkuin tuli perille
ja joutui keskelle vanhanaikaista turkkilaiselämää; täällä ei enää
ole eurooppalaisia, ei hattuja, ei uudenaikaisia rakennuksia. Kun
lähestyi tätä kaupunginosaa pienten bagdadilaismallisten basaarien
kautta tai katuja pitkin, joita reunustivat taiteelliset suihkukaivot,
hautakioskit, ristikkoaitauksien takana piilevät haudat, tuntui siltä,
kuin olisi vähitellen laskeutunut alas aikojen tikapuita, siirtynyt
menneisiin vuosisatoihin.
Heillä oli vielä odotusaikaa tunnin verran, kun olivat saapuneet
varjokkailta pikkukaduilta suunnattoman suuren valkoisen moskeijan
edustalle, jonka minareetit kultaisine puolikuineen häipyivät taivaan
äärettömään sineen. Se moskeijan suippokaarisen portin edessä oleva
paikka, johon he istuutuivat, on jonkunmoinen esikartano, ja siellä
käy etenkin hurskaita henkilöitä, jotka ovat säilyttäneet esi-isien
puvun, pitkän kauhtanan ja turbaanin. Yltympäri on satavuotisia pieniä
kahviloita, joiden vieraat ovat vaiteliaanpuoleisia uneksijoita.
Niiden edustalla kasvavien puiden siimekseen on asetettu vaatimattomia
divaaneja niitä varten, jotka haluavat tupakoida ulkoilmassa. Oksilla
riippuu häkkejä peippoineen, rastaineen ja hamppuvarpusineen, jotka
ovat saaneet toimekseen musiikilla hauskuttaa tässä yksinkertaisessa ja
miellyttävässä paikassa kävijöitä.
He istuutuivat penkille, jolla imanit kohteliaasti tekivät heille
tilaa. Heidän luokseen tuli vuoroin pieniä kerjäläispoikia,
ystävällisiä kissoja, jotka kärkkivät hyväilyä, "jääkylmää"
kookosmaitoa kaupitteleva vihreäturbaaninen ukko, pieniä, hyvin
sieviä mustalaisnaisia, jotka myivät ruusuvettä tai jotka tanssivat,
kaikki hymyileviä, hienotunteisia ja tunkeilemattomia. Sitten ei enää
välitetty molemmista ystävyksistä, vaan annettiin heidän tupakoida
ja kuunnella lintujen laulua. Ohi kulki naisia, toiset puettuina
sysimustiin dominoihin, toiset verhottuina damaskolaisiin harsoihin,
jotka olivat kudotut punaisesta ja vihreästä, kultakirjailuilla
koristetusta silkistä. Siitä kulki niinikään kaupustelijoita, joilla
oli myytävänä vasikan keuhkoa, ja muutamat kelpo turkkilaiset,
jopa eräät komeapukuiset ja -ryhtiset, ostivat juhlallisesti siitä
kissalleen palan, jonka lävistivät sateenvarjon kärjellä, siten kantaen
sen kotia. Siinä tuli kalifin kaupungissa vierailevia Hedjazista
kotoisin olevia arapialaisia, ja Mekkasta palaavia pitkätukkaisia
kerjäläis-dervishejä. Ja eräs äijä pahainen, ainakin satavuotias,
kyyditsi turkkilaisten pikkulapsia parista kolikosta kaksi kertaa
ympäri toria; ajoneuvoina oli pyörillä kulkeva laatikko, joka oli
koristettu räikein värein, mutta joka tärisi pahasti vanhalla
kuoppaisella kivityksellä. Näiden lukemattomien vähäpätöisyyksien
rinnalla, jotka todistivat kansan lapsellista, yksinkertaista ja
rehtiä puolta, näytti edessä kohoava moskeija vielä isommalta,
rauhallisemmalta ja majesteetillisemmalta, suurpiirteisenä viivoiltaan
ja väreiltään, molemmat suippokärkiset tornit törröttäen toukokuun
ensipäivän kuultaville ilmoille.
Mitkä lempeät ja rehelliset katseet noiden turbaanien alla, mitkä
kauniit, luottamusta ja rauhaa uhkuvat kasvot tumman tai vaalean
parran kehystäminä! Mikä ero heidän ja niiden levantiinien välillä,
jotka takit yllä liikkuivat Peran kaduilla tai länsimaisissa
kaupungeissa kävelevän rahvaan välillä, jonka kitsaat ja ivalliset
silmät ovat väkijuomien tärvelemät! Täällä tunsi olevansa onnellisessa
maailmassa, joka melkein oli pysynyt kulta-iän tilassa, sentähden,
että ihmiset aina olivat olleet maltilliset himoissaan, että olivat
pelänneet muutoksia ja säilyttäneet uskonsa. Niistä henkilöistä,
jotka istuivat puiden varjossa, tyytyen paria kolikkoa maksavaan
pienen pieneen kahvikuppiinsa ja viihdyttävään nargile-piippuunsa,
olivat useimmat käsityöläisiä, jotka työskentelivät omin päin, kukin
vanhanaikaisessa vaatimattomassa ammatissaan, joko omassa talossaan
tai taivasalla. Kuinka he surkuttelisivat niitä työläisjoukkoja, jotka
meidän "edistys"-maissamme kuluttavat voimansa kauheissa tehtaissa,
rikastuttaakseen työnjohtajaansa! Kuinka he oudoksuisivat ja säälisivät
sitä juopuneiden rähinää, joka kuuluu meidän työväenyhdistyksistämme
tai sitä mitätöntä poliittista kannunvalamista, joka tapahtuu kapakassa
kahden absintti-lasin välissä!...
Hetki lähestyi! André Lhéry erosi toveristaan ja läksi yksin astumaan
kohti Sultan-Selimin etäisempää osaa, joka on yhtä vanhanaikaisen
turkkilainen, mutta jonka kadut ovat autiommat, vahvemmin tuoksuen
rappeutumiselta ja raunioilta. Vanhoja puutarhamuureja, suljettuja
vanhoja taloja, kauttaaltaan puusta rakennettuja ja alkuperäisesti
maalattuja tummankeltaisiksi tai punaruskeiksi, mikä luo Stambuliin
niin synkän kokonaisvärin, saaden minareettien valkeuden hohtamaan
kahta kirkkaammin.
Noiden lukemattomien moskeijoiden joukossa on Sultan-Selimin moskeija
suurimpia -- sen kuvut ja tornit näkyvät kauas merelle -- mutta se on
samalla kaikkein yksinäisimpiä. Ympäröivällä torilla ei ole pieniä
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 09
  • Parts
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 01
    Total number of words is 3403
    Total number of unique words is 1974
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 02
    Total number of words is 3344
    Total number of unique words is 2002
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 03
    Total number of words is 3436
    Total number of unique words is 2011
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 04
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1969
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 05
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1968
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 06
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 1902
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 07
    Total number of words is 3358
    Total number of unique words is 2019
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 08
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1956
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 09
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 1872
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 10
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1999
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 11
    Total number of words is 3233
    Total number of unique words is 1986
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 12
    Total number of words is 3438
    Total number of unique words is 1898
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 13
    Total number of words is 3330
    Total number of unique words is 2002
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 14
    Total number of words is 3301
    Total number of unique words is 2021
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 15
    Total number of words is 3361
    Total number of unique words is 1932
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 16
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1925
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 17
    Total number of words is 3427
    Total number of unique words is 1835
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 18
    Total number of words is 3419
    Total number of unique words is 1979
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 19
    Total number of words is 3402
    Total number of unique words is 2002
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 20
    Total number of words is 3366
    Total number of unique words is 1870
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 21
    Total number of words is 1442
    Total number of unique words is 825
    29.8 of words are in the 2000 most common words
    38.0 of words are in the 5000 most common words
    42.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.