Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 04

Total number of words is 3339
Total number of unique words is 1969
21.9 of words are in the 2000 most common words
30.8 of words are in the 5000 most common words
35.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
ilmestyi vierailulle, tuoden mukaansa joukon rääsyjä villasäkeissä,
kuten ennen vanhaan oli tapana. Tätä "vierailua" oli nyt kestänyt
lähes viisikolmatta vuotta. Rouva Husnugulista, joka oli puoleksi
seuranainen, puoleksi nuorten valvoja ja urkkija, oli tullut talon
vanhan emännän oikea käsi; ollen muuten hyvin kasvatettu, hän nyt
omasta puolestaan kävi tervehtimässä naapuritalojen säätynaisia; hänet
otettiin vastaan hienoimmissakin piireissä -- niin suvaitsevaisia
ja tasa-arvoisuutta suosivia ollaan Turkinmaalla. Hyvin monella
Konstantinopolin perheellä on keskuudessaan tuollainen rouva Husnugul
-- tai Gulchinasse (Ruusun palvelijatar), tai Chemsigul (Päivänkukka),
tai Purkiémal (Täydellinen) tai joku muu samantapainen -- joka aina
on todellinen vitsaus. Vanhoilliset ikänaiset panevat arvoa näiden
siveydenvartijattarien palveluksiin, he kun seuraavat nuoria naisia
heidän kävelylleen, sitten kotia palatessaan laatien siitä selontekonsa.
Ei ollut vastustaminen rouva Husnugulin julistamaa käskyä. Nuo kolme
neitosta sulkivat vaieten ja alakuloisina pianon, ja puhalsivat
sammuksiin kynttilät.
Mutta ennenkuin menivät levolle he heittäytyivät toistensa syliin,
perinpohjin toisiaan hyvästelläkseen; ja he itkivät yhdessä, ikäänkuin
huomispäivä olisi erottava heidät ainaiseksi. Peläten, että rouva
Husnugul uudelleen ilmestyisi, hän kun epäilemättä kuuntelisi oven
takana, joka vaan oli työnnetty kiinni, he eivät rohjenneet puhua;
nukkua he eivät voineet, ja aika ajoin kohosi huokaus tai nyyhkytys
noista hennoista povista.
Keskellä tätä syvää, yön hiljaisuutta, joka on otollinen ahdistuksen
aiheuttamalle mietiskelylle, morsian kiihottui kiihottumistaan
ajatellessaan, että joka tunti, joka minuutti lähensi häntä
korjaamattomaan nöyryytykseen, onnettomaan lopputapaukseen.
"Raakalais"-ihmisen koko hurjuudella hän nyt kammoksui tuota
muukalaista, jonka kasvot hän vaan vilahdukselta oli nähnyt, mutta
jolla huomenna oli oleva kaikki oikeudet hänen persoonaansa, vieläpä
elinajaksi. Mutta kun se ei vielä ollut auttamattomasti tapahtunut,
valtasi hänet voimakas kiusaus tehdä viimeinen ponnistus, päästäkseen
häntä pakoon, maksoi mitä maksoi... Mutta mitä saattoi hän tehdä?...
Mitä inhimillistä apua hän voisi odottaa, kuka häntä säälisi?...
Heittäytyä isänsä jalkojen juureen -- se oli nyt liian myöhäistä, hän
ei enää voisi häntä taivuttaa... Pian jo puoliyö; kuu loi aavemaista
valoansa huoneeseen; sen säteet kuvasivat valkoisille seinille
rautakankien ja armottomien puuristikkojen varjoja. Ne valaisivat
myös pikku prinsessan pään yläpuolella olevan koraanin lauseen, joka
täytyy olla jokaisen muhamettilais-naisen päänalaisen ääressä, joka
seuraa häntä lapsuudesta asti ja joka on kuin alinomainen suojeleva
rukous hänen elämässään; morsiamen koraani-lauselma oli ommeltu
emirin-vihreälle sametille, jonka piirustuksen oli tehnyt kuuluisa
muinaisajan kaunokirjoittaja, ja se sisälsi nämä sanat, jotka olivat
yhtä lempeät kuin evankeliumi: "Syntini ovat suuret kuin meri, mutta
sinun anteeksiantosi vielä suurempi, oi Allah!" Vielä kauan sen
jälkeen kuin nuori nainen oli lakannut uskomasta, tuo pyhä lauselma,
hänen unensa vartija, oli edelleen hallinnut hänen sieluaan, ja hänen
mieleensä oli jäänyt epämääräinen luottamus kaikkihyvyyteen, ylimpään
anteeksiantoon. Mutta nyt sekin oli lopussa. Hän ei enää odottanut
ennen kuolemaa eikä sen jälkeen minkäänlaista armoa: ei, yksin
kärsimässä, yksin puolustautumassa ja yksin vastaamassa teoistaan!...
Tänä hetkenä hän tunsi olevansa valmis mihin äärimäisyyksiin tahansa.
Mutta mitä tehdä?... Paetako? Mutta miten, minne?... Paeta umpimähkään
keskellä yötä, kauhua herättäviä katuja pitkin?... Ja mistä löytää
turvapaikkaa, niin ettei tuotaisi takaisin?
Mutta Zeyneb, joka ei liioin saanut unta, alkoi nyt puhua hiljaisella
äänellä. Hänen mieleensä oli juuri juolahtanut, että nyt alkoi
viikonpäivä, nimeltä Bazar-Guni (joka vastaa meidän sunnuntaitamme),
jonka aattona tulee rukoilla kuolleiden edestä, samoin kuin
Tsharshembe'n aattona, (joka taas vastaa meidän torstaitamme). He eivät
koskaan olleet laiminlyöneet tätä velvollisuutta, ja se oli lisäksi
ainoa Islamin uskonnollisista määräyksistä, jota he vielä uskollisesti
noudattivat.
Muuten he olivat, samoin kuin suurin osa sukupolvensa
muhamettilaisnaisista, Darwinin, Schopenhauerin ja niin monen muun
hengen läpitunkemia ja turmelemia. Ja heidän isoäitinsä sanoi heille
usein: "Minun on sangen surullista nähdä vanhoilla päivilläni,
että teidän laitanne on vielä pahempi kuin jos olisitte kääntyneet
kristinuskoon, sillä rakastaahan Jumala kuitenkin kaikkia, joilla on
uskonto. Mutta te olette niitä todellisia epäuskoisia, joiden ajan
Profeetta viisaudessaan oli ennustanut tulevaksi." Epäuskoisia he
todella olivat, skeptikkoja ja epätoivoisia suuremmassa määrin kuin
useimmat nuoret naiset länsimailla. Mutta kuitenkin rukoileminen
kuolleiden edestä oli pysynyt velvollisuutena, jota he eivät rohjenneet
laiminlyödä, ja joka muuten oli heille sangen mieluinen. Jopa
kesäisillä kävelyillään Bosporin läheisissä kylissä, joilla on ihanat
kalmistot, heidän oli tapana pysähtyä sypressien ja tammien siimekseen,
rukoilemaan jonkun tuntemattoman vainajan yksinkertaisella haudalla.
Sentähden he hiiskumatta sytyttivät himmeän yölampun; pikku morsian
otti esille Koraaninsa uudentyylisen vuoteensa läheltä olevalta
hyllyltä -- tämä Koraani, joka jokaisella muhamettilaisuskoisella
täytyy olla pääalaisensa ääressä varsinkin yöllä luettavia rukouksia
varten, on alati kääritty Mekka'sta tuotuun silkkihuiviin, johon
on pantu santelipuun tuoksuainetta -- ja kaikki kolme alkoivat,
rauhoittumistaan rauhoittuen hiljaa lukea rukousta, joka viihdytti
heidän levottomuuttaan, samoin kuin raitis vesi asettaa kuumeen.
Mutta ennen pitkää tummapukuinen pitkä nainen, joka kuten tavallisesti
saapui äänettömästi, oven narisematta, kuin aave ainakin, ilmestyi
heidän eteensä:
-- Isoäitinne käskee sammuttamaan yölampun...
-- Hyvä, rouva Husnugul. Olkaa hyvä ja sammuttakaa se itse, me kun jo
nukumme, ja suvaitkaa selittää isoäidillemme, ettei tarkoituksemme
ollut olla tottelemattomia hänelle, luimme vain rukouksen kuolleille...
Kello oli lähes kaksi yöllä. Kun yölamppu oli sammutettu, nuo
kolme nuorta naista uupuneina mielenliikutuksesta, surusta ja
kapinallisuudesta nukahtivat yht'aikaa, vaipuen virkistävään syvään
uneen, kuin kuolemaan tuomittu viimeisen päivänsä edellisenä yönä.


IV.

Neljä päivää myöhemmin. Vasta naitu on yksin nuoren puolisonsa
ikivanhassa ja palatsimaisessa rakennuksessa ja siinä osassa haaremia,
jonka oli saanut yksityissalikseen: se oli Ludvig XVI:nnen tyylinen,
valko-, kulta- ja sinikoristeinen huone, joka vastikään oli uudelleen
järjestetty häntä varten. Hänen Parisin Rue de la Paix-muotiliikkeestä
tilattu hameensa on tehty hienon hienosta kankaasta ja verhoaa hänet
pilven tavoin, niin kuin tuon kevään muotioikku vaatii, ja hänen
hiusasunsa on niinikään mitä uusmuotisin. Kulmassa on valkealla
kiiltovärillä maalattu pöytä, melkein samanlainen kuin hänen
huoneessaan Khassim-Pashassa, ja sen laatikot voi lukita, etu, josta
hän aina oli uneksinut.
Olisi voinut luulla häntä kodissaan olevaksi parisittareksi --
luonnollisesti, jos ei ottanut huomioon ikkunaristikolta ja noita
islamilaisia lauselmia, jotka ommeltuina kalliille vanhalle
silkkikankaalle siellä täällä koristivat seiniä: siinä luki Allah'n
nimen ja jonkun säkeen Koraanista.
Tosin siellä on valtaistuinkin, joka ihmetyttäisi parisilaisia,
nimittäin hänen häissään käytetty valtaistuimensa, joka ylen komeana
kohosi parin tai kolmen astuimen korkuisella korokkeella, ja jonka
yläpuolella on telttakatos alas riippuvine sinisilkkisine, komean
hopeakukkaisine verhoineen.
Mainittava on vielä kelpo Kondja-Gul, jonka ulkomuoto ei ole erityisen
parisilainen. Hän istuu ikkunan ääressä ja hyräilee hiljaa jotain
mustien maan laulua.
Nuoren bein äiti, tuo vanhoillinen hiukan yksinkertainen nainen, jolla
on vanhan ajan elkeet, on oikeastaan osoittautunut sävyisäksi, pikemmin
hyväluontoiseksi henkilöksi, joka saattaisi olla vallan erinomainen,
ellei hän sokeasti jumaloisi poikaansa.
Lisäksi hän on niin ihastunut suloiseen miniäänsä, että edellisenä
päivänä itsestään ehdotti, että hänelle annettaisiin tuo hartaasti
haluamansa piano. Silloin miniä joutuin istuutui katettuihin vaunuihin,
ja kulki ratsastavan eunukin saattamana yli Kultaisen-Sarven
sillan valitsemaan soittokonetta Peran parhaasta pianokaupasta.
Ja kaksinkertaiset kantajat lastauspuomineen on juuri tilattu
huomisaamuksi kantamaan sitä ylös tuohon kaupunginosaan, joka jyrkkien
mäkirinteidensä vuosi on varsin vaikeapääsyinen.
Ja nuori bei sitten, _vihollinen_ -- muuten hienoin keikari
turkkilaisessa armeijassa, missä univormuja yleensä kannetaan hyvin --
hän on kieltämättä kaunis mies, ääni lempeä, niinkuin Kondja-Gul oli
kertonut ja katse hiukan viekas -- perintö äidiltään. Tähän asti hän on
esiintynyt täysin hienotunteisesti vaimoaan kohtaan, jonka etevämmyyden
on huomannut, ja mielistelee häntä puoleksi leikillisesti, puoleksi
kunnioittavasti; ja itämaalaisen tavan mukaan hän koettaa voittaa
hänen suosionsa ennenkuin käyttää omistusoikeuttaan. -- Sillä vaikka
turkkilainen avioliitto solmitaan äkkiä ja suostuminen on puolinainen
_ennen_ häitä, niiden _jälkeen_ sensijaan ilmenee hienotunteisuutta ja
häveliäisyyttä, jolla tuskin ollenkaan on vastinettaan länsimaisissa
tavoissa. --
Hamdi-Bei, joka aina päivällä on toimessa Ylzid-palatsissa, palaa
ratsain illalla, antaa ilmoittaa tulonsa vaimolleen ja käyttäytyy
aluksi kuin olisi vieraisilla. Illallisen jälkeen hän istuutuu
tuttavallisemmin vaimonsa viereen sohvalle polttamaan vaaleankeltaisia
savukkeitaan, ja kumpikin tarkkaa silloin toistaan, kuin kaksi
varuillaan olevaa vastustajaa, mies hellänä, mairittelevana,
ajoittain huolestuttavan vaiteliaana, vaimo, henkevänä ja häikäisevän
nerollisena, niin kauan kuin on kyseessä pelkkä keskustelu, mutta äkkiä
teeskennellen orjallista alistuvaisuutta, joka riisuu mieheltä aseet,
jos hän koettaa vetää häntä povelleen tai suudella häntä. Sitten,
kun kello lyö kymmenen, lähtee bei hänen luotaan, painaen suudelman
hänen kädelleen... Jos hän olisi itse valinnut tuon miehen, olisi hän
luultavasti häntä rakastanut; mutta Karadjiamirin aroilta kotoisin
oleva kesytön pikku prinsessa ei aikonut taipua hänelle tyrkytetyn
miehen tahtoon.
Muuten hän tiesi, että se aika oli vallan lähellä ja välttämätön,
jolloin tuo mies ei enää tyytyisi sanomaan hänelle iltasin kohteliaasti
hyvästi, vaan jolloin hän oli seuraava häntä hänen makuuhuoneeseensa.
Hän ei aikonut yrittää vastustamista, eikä turvautua minkäänlaiseen
rukoilemiseen. Hän oli päättänyt ikäänkuin jakautua olemuksessaan
kahtia, mikä on tavallista hänen ikäisilleen ja säätyisilleen nuorille
turkkilaisnaisille, jotka ajattelevat näin: "Ruumiini on sopimuksen
nojalla luovutettu muukalaiselle, ja sen olen säilyttänyt hänelle,
sillä olen kunniallinen: mutta sieluni, jonka vakaumusta ei ole
kysytty, kuuluu vielä minulle, ja minä pidän sen tarkoin suljettuna
jonkun ihanteellisen rakastajan varalta... jota en kenties koskaan ole
kohtaava ja joka todennäköisesti ei koskaan saa sitä tietää!"
Nuori vaimo on siis yksin kotonaan koko iltapäivän.
Tänään, odottaessaan _vihollisen_ paluuta Yldiz'istä, valtaa hänet
halu jatkaa Andrélle kirjoittamaansa päiväkirjaa, joka keskeytyi
tuona onnettomana Zil-hidjén 28:ntena päivänä, 1318, muhamettilaisen
ajanlaskun mukaan, nimittäin hänen hääpäivänään. Aikaisemmat lehdet hän
on saava takaisin eräältä ystävättäreltä, jonka taiteeseen on jättänyt
ne, hän kun pitää uutta kirjoituspöytänsä laatikkoa kyllin varmana
säilytyspaikkana. Ja hän alkaa kirjoittaa:
Zil-hidjén 28 p. 1318. (Huhtik. 19 p. 1901 länsimaalaista
ajanlaskua).
Itse isoäitini tulee minua herättämään. (Tuona yönä olin niin
myöhään saanut unta!...) joudu, joudu -- hän sanoi minulle.
Varmaankin olet unhottanut, että sinun piti olla valmis kello
yhdeksän. Kuka nyt hääpäivällään nukkuu noin kauan!
Kuinka ankaralta hänen äänensä kaikui! Se oli viimeinen aamu,
jonka vietin hänen luonaan, rakkaassa nuoren tytön huoneessani.
Eikö hän voinut ainakin päiväksi hellittää ankaruuttaan?
Avatessani silmäni näen serkkuni, jotka vallan hiljaa ovat
nousseet ja paraikaa pukevat ylleen tsakshafinsa, rientääkseen
kotia alkamaan perinpohjaista pukeutumistaan. Emme enää koskaan
herää näin yhdessä, ja hyvästelemme vielä toisiamme hellästi.
Kuulee pääskysien riemuiten visertelevän, aavistaa, että
kevät ulkona kukoistaa kauneimmillaan: uhrauspäiväni alkaa
auringonpaisteisena. Tunnen itseni hukkuvaksi, jota ei kukaan
tahdo auttaa.
Pian alkaa talossa hirveä melu. Ovia avataan ja paiskataan
kiinni, kiireisiä askelia, silkkilaahuksien kahinaa. Naisääniä
ja sitten neekerien kimakat äänet. Itkua ja naurua, nuhteita ja
valituksia. Huoneeseeni tullaan ja siitä poistutaan lakkaamatta;
sukulaisia, ystävättäriä, orjattaria, ja kaikki he tulevat
neuvomaan, miten tulee kammata morsiamen hiukset. Silloin tällöin
iso neekeri käskee noudattamaan järjestystä ja kehottaa joutumaan.
Nyt on kello yhdeksän; vaunut ovat saapuneet, koko hääseurue
odottaa, anoppi, kälyt, nuoren bein kutsumat vieraat. Mutta
morsian ei vielä ole valmis. Häntä ympäröivät naiset tarjoutuvat
silloin auttamaan. Mutta juuri heidän läsnäolonsa hidastuttaa.
Viimein morsian hermostuu, kiittää heitä ja pyytää, että hänelle
tehdään vähän tilaa. Ja nyt hän itse kampaa ja järjestää
hiuksensa, pukee kuumeisen nopeasti yllensä oranzhi-kukilla
koristetun morsiushameensa, jonka laahus on kolmen metrin
pituinen, harsonsa ja pitkät kultarihma-vyyhdit, jotka
kiinnitetään hiuksiin... Yhtä ainoata koristetta hän ei itse saa
asettaa, nimittäin diadeemia.
Tätä raskasta hohtokivistä otsahelyä, joka vastaa europpalaisten
käyttämää oranzhi-kukkakruunua, kieltää maan tapa ketään muuta
asettamasta morsiamen päähän kuin erästä nuorta naista, joka
on valittava läsnäolevien ystävättärien parista, _joka on
ensi kertaa naimisissa, joka ei ole ottanut avioeroa ja joka
tunnetusti on onnellinen avioliitossaan_. Tämän valitun tulee
ensin lukea lyhyt rukous Koraanista, sitten hän laskee diadeemin
nuoren morsiamen päähän, toivottaen hänelle onnea ja ennenkaikkea
sitä, _että tällainen kruunaaminen on tapahtuva hänelle
ainoastaan kerran elämässä_. (Toisin sanoin -- ymmärrättehän,
André, -- ei avioeroa eikä uusia naimisia.)
Läsnäolijoiden joukossa yksi näytti niin erikoisen sopivalta,
että kaikki yksimielisesti valitsivat hänet, nimittäin Djavidé,
rakas serkkuni. Eihän häneltä puuttunut mitään: hän oli nuori,
kaunis, äärettömän rikas ja oli ollut puolentoista vuotta
naimisissa miehen kanssa, jota mainittiin vallan erinomaiseksi!
Mutta kun Djavidé lähestyi _kiinnittämään onnensa_ minun
otsalleni, näin kahden ison kyyneleen helmehtivän hänen
silmäripsillään.
-- Serkku parkani -- hän sanoi minulle -- miksi juuri minun piti
tehdä tämä?... Vaikka en olekaan taikauskoinen, en koskaan voisi
unhottaa antaneeni sinulle _sen onnen_, joka on tullut _minun
osakseni_. Jos sinun on määrä vastaisuudessa kärsiä niin kuin
minä kärsin, luulen, että se on minun syyni, minun rikokseni... --
Siis hänkin, näennäisesti onnellisin kaikista, hänkin on perin
onneton!... Voi minua!... Eikö siis kukaan kuule hätähuutoani,
ennenkuin lähden tästä talosta?
Mutta diadeemi on laskettu päähän ja minä sanon: "Nyt olen
valmis." Iso neekeri lähestyy kantamaan laahustani ja käytävien
kautta alan astua portaille. (Pitkät käytävät, jotka öin ja
päivin ovat täynnä palvelijattaria ja orjia, johtavat aina
huoneisiimme, André, jotta olisimme kuin satimessa.)
Minut viedään alas isoimpaan saliin, missä koko perhe jo on
kokoontuneena. Ensiksi isäni, jolle minun tulee sanoa hyvästi.
Suutelen hänen käsiään. Hän lausuu muutaman tilaisuuden vaatiman
sanan, jota en kuule. Minua on kehottamalla kehotettu kiittämään
häntä täällä, julkisesti, kaikesta hänen kuluneina vuosina
osottamastaan hyvyydestä ja varsinkin tämänpäiväisestä, nimittäin
tästä avioliitosta, johon hän on saanut minut myöntymään... Mutta
sitä en voi tehdä, se käy yli voimieni. Jään seisomaan hänen
eteensä ääneti ja jäykkänä, kääntäen pois katseeni, eikä yksikään
sana lähde huuliltani. Onhan hän tehnyt kauppasopimuksen, hän
on luovuttanut minut, syössyt minut turmioon, hän on syypää
kaikkeen. Kiittäisinkö häntä, kun sydämessäni häntä kiroon!...
Oi, onko todella mahdollista, että äkkiä tuntee kuolettavasti
vihaavansa sitä olentoa, jota on rakastanut ylitse kaiken!...
Voi sitä kauheata hetkeä, jona mitä hellimmästä kiintymyksestä
siirtyy täydelleen vihan valtaan... Ja minä hymyilin alinomaan,
André, sillä sinä päivänä täytyy hymyillä.
Sillävälin kuin vanhat sedät antoivat minulle siunauksensa,
alkoivat morsiussaaton naiset, jotka olivat nauttineet
virvokkeita platanien siimeksessä puutarhassa, verhoutua
huntuihinsa.
Morsian yksin, kuten tapa vaatii, ei saa verhoutua; mutta
neekerit nostivat ylös silkkiverhoja, muodostaen täten käytävän,
joka ulottui talon ovelta katettuihin vaunuihin asti, joiden
ikkunoita peittivät pienten reikien lävistämät puuluukut. Näin
eivät kadulla olijat voineet nähdä morsianta. Lähtöhetki on
tullut, ja minä kuljen silkkiseinäisen käytävän läpi. Zeyneb
ja Mélek, morsiusneitoseni, joiden molempien hääpukua peittää
sininen domino-vaippa, seuraavat minua ja nousevat kanssani
vaunuihin, -- ja nyt olemme kuin suljetussa laatikossa, johon
katseiden on mahdoton tunkea.
Ajoneuvoihin asettumisen jälkeen, jotka minuun vaikuttavat
ruumisvaunuilta, kuluu pitkä hetki. Anoppini ja kälyni, jotka
ovat tulleet minua noutamaan, eivät vielä ole nauttineet
marjamehu-juomaansa ja viivyttävät lähtöä... Sen parempi. Olenhan
täten voittanut vähintäin neljännestunnin, jonka muuten olisin
antanut _tuolle toiselle_.
Vihdoin pitkä vaunujen jono lähtee liikkeelle, minun vaununi
ajavat etunenässä, ja tärinä alkaa katukivityksellä. Minä ja
toverini emme vaihda sanaakaan. Liikkuvassa vankikopissamme
istuen etenemme vaieten, mitään näkemättä. Minut valtaa mieletön
raivo hävittää, lyödä kaikki murskaksi, avata vaunun ovet ja
huutaa ohikulkijoille: -- Pelastakaa minut! Minulta riistetään
onneni, nuoruuteni, elämäni! -- Ja käteni puristautuvat
vaistomaisesti kokoon, kasvot punottavat kuin veri, kyyneleet
vuotavat -- ja silläaikaa toveri parkani edessäni ovat vallan
musertuneet ilmeisen kärsimykseni tähden.
Nyt tärinän laatu muuttuu: pyörät vierivät pitkin
Kultaisen-Sarven suunnattoman pitkää puista lautta-siltaa...
Nythän minusta tulee toisen rannan asukas. Ja sitten alkavat
varsinaisen Stambulin kivikadut, ja heti tunnen kahta kipeämmin
vangin-tilani, sillä epäilemättä olen jo vallan lähellä
uutta vankilaani, jota jo edeltäkäsin kammoksun... ja kuinka
etäisessä kaupunginosassa se sijaitsee. Mitä katuja pitkin meitä
kuljetetaankin, mitä mahdottomia ylämäkiä!... Hyvä Jumala, kuinka
se on kaukana, tulenpa olemaan vallan kuin karkotettu kolkkoon
maanpakoon.
Pysähdytään viimein, ja vaunujeni ovi avataan. Vilahduksena
näen edessäni väkijoukon, joka odottaa synkän portin edessä:
pitkätakkisia neekereitä, ja poliiseja koristettuina
kultanauhakkeilla ja kunniamerkeillä, taloudenhoitajia yllänsä
"shalvari", vieläpä yövartija pitkä sauvansa kädessä. Ja sitten
yks kaks nostetaan molemmin puolin minua silkkiverhot, vallan
kuin kotoa lähtiessäni; muutun taas näkymättömäksi, enkä enää
näe mitään. Ollen vallan suunniltani syöksyessäni tähän uuteen
silkkiseinä-käytävään -- ja saavun sen päässä olevaan isoon
kukilla koristettuun eteiseen, missä vaaleatukkainen nuori mies,
puettuna ratsuväenkapteenin juhlapukuun, tulee minua vastaan.
Hymy huulilla vaihdamme kysyvän ja uhmailevan katseen: nyt se on
tapahtunut, olen nähnyt herrani, ja herrani on nähnyt minut.
Hän kumartaa, tarjoaa minulle käsivartensa ja vie minut toiseen
kerrokseen, jonne nousen vallan vaistomaisesti; siellä hän
johdattaa minut ison salin perälle kolmen astuimen korkuiselle
valtaistuimelle, jolle istuudun. Sitten hän taas tervehtii
ja poistuu: hänen osansa on lapussa iltaan asti... Ja katson
hänen jälkeensä hänen poistuessaan, häntä kohti syöksähtää
naistulva, joka täyttää portaat ja salit, siinä aallehtii
kevyitä harsokankaita, välkähtää jalokiviä, vilahtaa paljaita
olkapäitä. Mutta ei yksikään harso peitä noita kasvoja, eikä
hohtokivillä, siroitettuja hiuksia. Kaikki hunnut on poistettu
sisään astuttaessa, luulisipa näkevänsä joukon europpalaisia
tanssiaispuvuissa -- ja sulhanen, joka ei koskaan ole näkevä
mitään sellaista, näyttää olevan hämillään huolimatta varmasta
ryhdistään, ollen ainoa mieshenkilö eksyneenä keskelle tätä
naistulvaa, ja kaikkien tutkivien katseiden esineenä.
Hän on jo vapaa, mutta minun täytyy jatkaa koko päivä
siinä ylhäisellä istuimellani näyttelemällä harvinaista ja
eriskummaista eläintä, jota kaikki katsoa töllistelevät.
Vieressäni istuvat toisella puolella neiti Esther, ja toisella
Zeyneb ja Mélek, jotka niinikään ovat riisuneet kasvoharsonsa, ja
joilla on yllään avokaulaiset, kukilla ja hohtokivillä koristetut
hameet. Olen pyytänyt, etteivät he minua jättäisi loppumattoman
kunnioituskulkueen aikana, joka liikkuu valtaistuimeni editse:
siinä sukulaisia, ystävättäriä, tuttavia, ja jokainen asettaa
minulle tuon tuskastuttavan kysymyksen: "No, ystäväiseni, mitä
hänestä pidät?"
Tiedänkö minä, mitä hänestä pidän, miehestä, jonka äänen tuskin
olen kuullut, jonka kasvot olen nähnyt ainoastaan vilahdukselta
ja jota en tuntisi, jos kohtaisin hänet kadulla. En löydä
ainoatakaan sanaa heille vastaukseksi; ainoastaan hymyilen, se
kun on välttämätön, tai oikeammin huulien irveen, joka vivahtaa
hymyyn. Toisilla on tuota kysymystä tehdessään ivallinen ja
ilkeä ilme, nimittäin katkeroituneilla ja kapinallisilla. Toiset
katsovat velvollisuudekseen näyttää rohkaisevilta; nämä ovat itse
myöntyväisiä, alistuvia. Mutta useimpien katseissa näen ennen
kaikkea parantumatonta surumielisyyttä sekä surkua yhtä sisartaan
kohtaan, joka tänään syöksyy yhteiseen kuiluun, tullen heidän
nöyryytyksen ja onnettomuuden toverikseen. Ja huuleni hymyilevät
lakkaamatta. Tällainen siis avioliitto on, niinkuin olin
kuvitellutkin. Nyt sen tiedän varmasti; olen lukenut sen kaikkien
silmistä!
Silloin alan ajatella siinä hääistuimellani, että kuitenkin on
olemassa yksi keino vapautua, taas päästä määräämään tekojaan,
ajatuksiaan, elämäänsä, keino, jonka Allah ja Profeetta ovat
sallineet: niin totisesti, minä tulen ottamaan avioeron!...
Kuinka en aikaisemmin ollut sitä ajatellut?
Ollen erilläni vierasjoukosta ja itseeni sulkeutuneena, vaikka
koko ajan hymyilen, pohdin hartaasti uutta sotajuontani,
nautin jo edeltäpäin onnea tuottavasta avioerosta; puretaanhan
avioliitot meidän maassamme niin helposti, kun vaiti oikein
lujasti sitä tahtoo.
Mutta kuinka soma se kuitenkin on, tuo kulkue! Se huvittaisi
minua todella suuresti, ellen minä itse olisi se surkea
epäjumalankuva, jota kaikki nuo naiset ovat tulleet katsomaan...
Kosolta harsokankaita, pitsejä, vaaleita ja heleitä värejä. Ei
ainoatakaan hännystakkia, luonnollisesti, joka mustana eroaa
väririkkaudesta teidän europpalaisissa juhlissanne. Enkä luule,
André, päättäen siitä, minkä olen nähnyt lähetystöissä, että
teidän juhlissanne on koolla niin paljon viehättäviä kasvoja
kuin meillä. Kaikki nämä turkkilaisnaiset, joita miehet eivät
saa nähdä, ovat niin hienoja, siroja, notkeita kuin kissat --
tarkoitan tietysti uuden sukupolven turkkilaisnaisia. Vähimmin
kauneissakin on aina jotain ominaista; heitä kaikkia on hauska
katsella. Keskellä näitä nuoria viehättävine surunvoittoisine tai
levottomine silmineen, pistävät esiin myös muutamat vanhoilliset
-- kunnon iäkkäät naiset, jotka tätä nykyä herättävät ihmettelyä.
Heidän kasvonsa ovat lempeät ja vakavat, heidän erinomaisen vahva
tukkansa, jota henkinen työ ei ole harventanut, on palmikoilla,
heillä on päässä harsokankaasta tehdyt myssyt, jotka ovat
reunustetut solmustetuilla kukkaskuvioilla, ja he ovat puetut
raskaasta silkistä tehtyihin hameisiin, jotka aina ovat ostetut
Damaskuksesta, jotta eivät kauppiaat Lyonissa rikastuisi, nämä
kun ovat vääräuskoisia.
Silloin tällöin, kun joku ylhäinen vieras kulkee ohitseni, on
minun noustava seisomaan vastaamaan hänen tervehdykseensä, yhtä
syvään kumartamalla kuin hän, ja jos: tuo nainen on nuori, tulee
minun pyytää häntä hetkeksi istumaan viereeni...
Luulenpa, että nyt totisesti alan nauraa kaikelle tälle,
vallan kuin tuo kunniakulkue tapahtuisi toista varten eikä
ollenkaan koskisi minua. Näytäntö muuttuu nähkääs nyt äkkiä,
ja ylhäisellä istuimellani on minulla niin hyvä paikka, ettei
mikään mene katseiltani hukkaan: kadunpuoleiset ovet on avattu
selkoselälleen; jokainen naishenkilö, oli hän kutsuttu tai
ei, saa tulla sisälle, jos häntä haluttaa nähdä morsianta, ja
noista tuntemattomista ohikulkijoista, jotka käyvät sisälle,
muutamat ovat niin omituisia, kaikki he ovat aavemaisia,
tsharshaf tai jakmak yllä, mikäli eri maakuntien tavat vaativat.
Kaksinkertaisten ristikko-aitauksien suojelemat ikivanhat
talot tyhjentyvät asukkaistaan ja satunnaisista vieraistaan,
ja kaikenlaiset vanhat puvut otetaan esille arkuista. Saapuu
naisia verhottuina kiireestä kantapäähän aasialaiseen silkkiin,
johon on eriskummaisesti sommiteltu kulta- ja hopeakuteita;
näkee syyrialaisnaisia kokonaan mustissa, jopa satavuotisia
vanhuksia kumarassa sauvaansa nojaten kulkee ohi. -- Täydellinen
pukunäyttely, kuiskaa minulle Mélek, jota tämä niinikään huvittaa.
Kello neljä saapuvat europpalaiset naiset; se on kaikkein
tuskallisin kohtaus koko päivänä. Heitä on viivytetty kauan
tarjoiluhuoneessa, missä ovat syöneet pieniä leivoksia, juoneet
teetä, jopa polttaneet savukkeita; mutta nyt he joukkona
lähestyvät valtaistuinta, tuota merkillistä eläintä katsoa
töllistelemään.
Enpä malta olla teille mainitsematta, André, että heidän
seurassaan melkein aina on joku tilapäinen muukalaismainen,
jonka mukaantuloa pyytävät meiltä anteeksi, joku matkustava
englantilainen tai amerikkalainen nainen, joka on hyvin
utelias näkemään turkkilaisia häitä. Tämä vieras nainen tulee
matkapuvussa, ehkäpä lisäksi alpeille nousijan jalkineissa.
Niillä samoilla tuimasti tuijoittavilla silmillä, joilla on
katsonut alas Himalaijan huipulta tai tarkastanut keskiyön
aurinkoa Nordkapilla, hän nyt tähystelee morsianta. Päälle
päätteeksi on minua uteliaasti katseleva matkailija-nainen
sanomalehtiin kirjoittaja, jolla vielä on yllään laivalla
käyttämänsä likaiset käsineet. Ollen vailla hienotunteisuutta,
täynnä urkkimishalua, vien innokkaana kootakseen aineksia
kirjoitukseensa äsken perustettua lehteä varten, hän tekee
minulle mitä hämmästyttävimpiä kysymyksiä, osoittaen täydellistä
tahdikkuuden puutetta. Nöyrtymykseni on rajaton.
Varsin vastenmielisiä ja ylen koreasti pyntättyjä ovat
tilaisuuteen saapuneet peralaisnaiset. Nämä ovat jo nähneet
viidetkymmenet häät ja tuntevat ulkoa miten kaiken tulee käydä.
Siitä huolimatta he tekevät minulle sekä typeriä että häijyjä
kysymyksiä:
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 05
  • Parts
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 01
    Total number of words is 3403
    Total number of unique words is 1974
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 02
    Total number of words is 3344
    Total number of unique words is 2002
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 03
    Total number of words is 3436
    Total number of unique words is 2011
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 04
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1969
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 05
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1968
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 06
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 1902
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 07
    Total number of words is 3358
    Total number of unique words is 2019
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 08
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1956
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 09
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 1872
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 10
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1999
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 11
    Total number of words is 3233
    Total number of unique words is 1986
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 12
    Total number of words is 3438
    Total number of unique words is 1898
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 13
    Total number of words is 3330
    Total number of unique words is 2002
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    30.2 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 14
    Total number of words is 3301
    Total number of unique words is 2021
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 15
    Total number of words is 3361
    Total number of unique words is 1932
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 16
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1925
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 17
    Total number of words is 3427
    Total number of unique words is 1835
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 18
    Total number of words is 3419
    Total number of unique words is 1979
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 19
    Total number of words is 3402
    Total number of unique words is 2002
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 20
    Total number of words is 3366
    Total number of unique words is 1870
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Havahtuneita: Kuvaus nykyaikaisesta haaremielämästä - 21
    Total number of words is 1442
    Total number of unique words is 825
    29.8 of words are in the 2000 most common words
    38.0 of words are in the 5000 most common words
    42.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.