Haoma ja Anahita: Kertomus - 10

Total number of words is 3567
Total number of unique words is 1909
23.5 of words are in the 2000 most common words
33.3 of words are in the 5000 most common words
37.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
suurta suosiota. Levollisena ja varmana Haoma siis meni suurvisiirin
ovelle, jolle hän varovasti kolkutti. Syvä ääni kuului huoneesta
kehoittavan astumaan sisälle, ja seuraavassa tuokiossa seisoi Haoma
suurvisiirin edessä.
Tämä oli pitkä mies, vanhuuttaan jo vähän kumaraselkäinen,
harmaahiuksinen ja hyväkatseinen. Hänen työhuoneensa oli odotussalia
vielä yksinkertaisempi. Siinä ei edes ollut maalauksia seinillä.
Huone oli pienenläntä ja kaksi suurta, matalaa pöytää täytti
siitä melkoisen osan. Näille pöydille oli kasattu koko joukko
pergamentti- ja papyruskääryjä, sillä lukuisat olivat Hassan Ibn Alin
valtakunnan eri hallinnonosia koskevat muistiinpanot, suunnitelmat
ja ohjesäännöt. Kaikki valtiolliset asiat kulkivat tämän pienen
työhuoneen kiirastuli-tarkastuksen läpi. Ja kuitenkin Hassan valitti,
ettei hän ehtinyt eikä voinut kaikkiin yksityiskohtiin perehtyä,
vaikka hänellä olikin avustaja-tarkastajansa. Sillä joskin ijäkäs
suurvisiiri uhrasi suurimman osan päiväänsä ja melkoisen osan
yötään valtion toimille, eivät yhden ihmisen voimat ja ajatuskyky
sentään riittäneet niin avaran, eriaineksisen valtakunnan asioiden
täydelliseen pohtimiseen.
Leveä ja korkea ikkuna aukeni puutarhaan päin, jonka puissa lenti,
liverrellen, piipittäen, kaakattaen, jos jonkinnäköisiä lintuja.
Nämät olivat suurvisiirin hoidokkaita. Tuon tuostakin hän nousi
nahkapalaltaan pergamenttikääryjensä luota ja viskasi siivekkäille
suosikeilleen jyviä ja ryynejä. Tämä suuri ihmisystävä oli myös
suuri eläinystävä. Nytkin istui leveällä ikkunalaudalla parvi
kyyhkysiä, jotka kuherrellen ilmaisivat läsnäoloaan ja ruuanhaluaan.
Hieno avattava rautalankaristikko esti pieniä ruokavieraita sisään
lehahtamasta. Sillä ne olivat niin kesyjä, että ne alituisesti
olisivat häärineet ijäkkään ystävänsä ympärillä, häiriten valtion
asiain korkeinta johtoa ja pannen pergamentti- ja papyryskääryt
epäjärjestykseen.
Haoman astuttua sisään, kohoitti Hassan Ibn Ali silmänsä edessään
olevalta pergamentilta ja loi vieraaseen hyvän katseensa. Hän lykkäsi
esiin samanlaisen nahkapatjan kuin se, jolla hän itse istui, ja
virkkoi kädenviittauksella kehoittaen Haomaa istumaan:
-- Terve, parsilainen Haoma!
Mutta ennenkuin Haoma noudatti ylhäisen isäntänsä kehoitusta, hän
huudahti:
-- Siunatkoon Ormuzd moninkerroin sinua, parsien jalo vapauttaja!
-- Vapauttajanne on Melik shaahi. Minä olen vaan hänen palvelijansa
ja käskyjensä toimeenpanija. -- Mutta käyhän patjalle lepäämään, sillä
olet kaiketi väsynyt pitkän jalkamatkasi jälkeen.
Haoma noudatti nyt Hassanin kehoitusta.
-- Miten jaksaa ystäväni, isäsi Iredsh? kysyi suurvisiiri. -- Siitä
on aikoja, kun hänet viimeksi näin.
-- Hän on jo ijäkäs, mutta oli terve, kun muutama päivä sitten kävin
kotiheimoni mailla. Hänen sydämensä on täynnä kiitollisuutta jalon
tekosi vuoksi. Nyt saavat parsit taas vapaasti noudattaa tapojaan ja
hoitaa uskoaan. Se on arvaamattoman suuri lahja.
-- Eri kansan osien tyytyväisyys ja onni on valtakunnan paras tuki.
-- Olenpa muuten kuullut, että aiot muuttaa parsien uskoa. Mihin
suuntaan nämät muutospyrintösi käyvät?
-- En tahdo suorastaan muuttaa parsien uskoa, tahtoisin vaan
puhdistaa sitä ja saattaa sen runsaampia hedelmiä tuottavaksi. Sillä
ylen suuri on Ahrimanin voima, koska ihmiset veltosti edistävät
Ormuzdin valtaa. Virkeäksi Ormuzdin taistelujoukoksi tahtoisin nostaa
heimoni.
-- Mutta oletko myöskin punninnut, kuinka vaaralliset kaikki
taisteluliikkeet ovat näin avarassa ja eriaineksisessa valtakunnassa?
Minun hiukseni ovat vaalenneet ponnistellessani levollisuuden ja
rauhan aikaansaamiseksi. Ja sittenkin huomaan kuohuvan tyytymättömiä,
joita tuntuu olevan mahdoton saattaa tyytyväisiksi.
-- Tarkoitukseni ei ole levottomuuksien nostaminen ja rauhan
siunausten hävittäminen. Tahdonpa kehoittaa heimoani taistelemaan
vakaumuksen, virkeän innostuksen ja väsymättömän rakkauden aseilla.
Tahdon vaan opettaa ihmisiä itsessään ja ympärillään vihaamaan
ja vastustamaan pahaa, joka voimakkaana ja elinjuuria kalvavana
näivetyttää luomakuntaa.
-- Näitä aseitasi en moiti. Ne voivat, viisaasti käytettyinä,
tuottaa hyviä voittoja. -- Poikani kertoi minulle äsken, että
olit ruvennut kertojattaren, Anahitan, tiedustelijaksi, ajaaksesi
kurdilaispäällikön, Mervimin asiaa.
-- Se luottamustoimi on osakseni tullut.
-- Tiedätkö myös, että tuo Mervimin asia on hyvin arkaluontoinen,
jopa sangen vaarallinenkin?
-- Luulen sen tarjoavan paljon vaikeuksia.
-- Se tarjoaa ylen paljon vaikeuksia. Sillä shaahi on itse
langettanut Mervimin tuomion ja karkoittanut hänet maanpakoon. En ole
unhoittanut tuon onnettoman kurdilaispäällikön asiaa, mutta minun on
tähän asti ollut mahdotonta uudelleen kajota siihen tai ottaa sitä
esille, sillä ylen vahva ja suuri on Jusufin puolue ja tavattoman
suuria mullistuksia asian vireillesaattaminen matkaansaisi.
-- Luuletko Mervimia viattomaksi ja syyttömästi tuomituksi?
-- Hyvin paljon on syitä tähän luuloon, vaikka viimeinen varmuus
puuttuu.
-- Silloin on velvollisuuteni viipymättä lähteä hänen asiaansa
tiedustelemaan.
-- Asia on tutkittava; siitä ei ole epäilystä. Toinen kysymys on,
tokko juuri nykyhetki on siihen sovelias.
-- Mutta Mervim on jo ilmaissut asiansa kertojattarelle. Sitä ei nyt
enää voi jättää ajamatta, mikäli olen kuullut. Eikä vaaraa liene
kertojattarella, koska asiata ensin tiedustellaan.
-- Jo pelkkä tiedustelu on nostava mielet kuohuksiin ja fidaavien
lukuisat salaiset laumat toimimaan. Pelkään, että nykyinen nuori
kertojatar on joutuva ainakin yhtä ankaroiden hyökkäysten alaiseksi,
kuin hänen onneton edeltäjättärensä.
-- Olen huomauttava hänelle yritykseen yhdistyneitä vaikeuksia ja
vaaroja. Mutta luulen, ettei hän niitä säikähdä, sillä hän pitää
tehtäväänsä pyhänä.
-- Siitä hänen ei suinkaan tarvitsisi luopua. Viisaus ja varovaisuus
vaatisi vaan yritystä hieman lykkäämään.
-- Mutta vitkasteleva viisaus ja varovaisuus saattavat kuolettaa
oikeuden. Mervim on jo niin kauan kärsinyt.
-- Kas niin, minäkin olen samaa mieltä, että Kurdilaista on
autettava. Tunnen vaan tarpeeksi Alamutin juonet, jonka vuoksi
tahdoin miettimisaikaa, asiaa punnitakseni. Aionpa puolestani vielä
kerran tarkoin tutkia Mervimin asiaa ja toimia omalla tahollani. --
Sinulla näyttää olevan isäsi hehkuva toiminnaninto. Tunnen sen jo
palavasta silmästäsi. -- No niin, en tahdo nuorta intoasi jäähdyttää
enkä ehkäistä. Voithan matkustaa läntisten parsien luo asiaa
tiedustelemaan. Mutta älä anna esiintymisellesi siellä julkisuuden
leimaa, vaan toimi enemmän hiljaisuudessa ja yksityisesti. Minä
ryhdyn puolestani varokeinoihini. Ja voit hädän tullen luottaa apuuni.
-- Suosiostasi ja avunlupauksestasi sinua sydämestäni kiitän, heimoni
hyväntekijä!
Haoma älysi nyt, että hän jo sangen paljon oli vienyt aikaa ahkeralta
suurvisiiriltä, ja teki lähtöä.
-- Aiotko jalan palata rotkoasunnollesi? -- kysyi vanhus Haoman
noustua.
-- Se on aikomukseni.
-- Onpa siis tärkeätä, että annan sinulle pari tai kolme asestettua
miestä sinua ulos kaupungista ja puoliväliin kotimatkaasi saattamaan.
Sillä muuten väijyvät fidaaviparvet sinut korjaavat huostaansa. He
näet pitävät tarkasti huolta kaikista, jotka minun luotani menevät
pois. Heillä on vakoilijansa kaikkialla.
-- Ormuzd on minua suojeleva, koska liikun hänen asioillaan. Luulenpa
siis tarjoamaasi turvajoukkoa tarpeettomaksi.
-- Päinvastoin se on välttämätön. Tänne tullessasi olit tuntematon
ja pelkkä parsi. Täältä lähdettyäsi olet epäilemättä tunnettu niille
väijyville joukoille, jotka vaanivat jokaista hyvien tekojen polulla
vaeltavaa. Suostu siis tarjoumukseeni.
Näin sanottuaan Hassan Ibn Ali näpäytti hopealevyään. Hetken kuluttua
tuli palvelija sisään, ja suurvisiiri virkkoi hänelle:
-- Käske tänne viipymättä kolme vahvasti asestettua miestä. Aseensa
he peittäkööt avaroihin vaippoihin, sillä heidän tulee lähteä
turvasaattona kaupungista.
Palvelija katosi määräyksen saatuaan, eikä Haoman tarvinnut pitkään
odottaa, ennenkuin nuo kolme saattajaa ilmestyivät. Kiitoksensa
ja jäähyväisensä lausuttuaan suurvisiirille, poistui Haoma hänen
työhuoneestaan, kulki turvajoukkonsa kanssa avaran odotussalin
läpi ja alkoi astua saattajiensa osoittamaa kaitaa ja pitkää
salakäytävää. Hyvän aikaa kuljettuaan kaikennäköisten käytävien,
sokkeloiden, pienten pihojen ja puutarhojen kautta, saapui Haoma
seuralaisineen pienelle lukitulle, muurissa sijaitsevalle portille.
Tämän lukon aukaisi yksi vartijoista, ja seuraavassa tuokiossa olivat
kaikki neljä Raghan läpi virtaavan leveän joen rannalla. Saattajat
viittasivat Haomaa astumaan rannalla olevaan veneeseen, johon hänen
jälkeensä nuo kolme turvasoturia myös astuivat. Vene lykättiin
vesille, ja kaksi sotureista alkoi meloa sitä kaupungin pohjoiselle
portille päin.
Venematkansa suoritettuaan, kuljettuaan basaarien ohi ja lopuksi
jätettyään taakseen Raghan pohjoisen portin, suuntasivat nämät neljä
miestä kulkunsa vuorikoskea kohti. Hämärä rupesi jo laskeumaan
maille, kun Haoman asuinpaikan kalliot ja sirolatvaiset sypressit jo
läheltä näkyivät. Silloin pysähtyi Haoma ja sanoi kääntyen pienen
turvajoukkonsa puoleen:
-- Nyt, ystäväni, en enää tarvitse saattoanne. Sillä muutaman
kivenheiton päässä on asuntoni.
Hän erosi heistä rientäen rotkoasuntoonsa.


SEITSEMÄS LUKU.

Turkan Chatun, joka pitkät ajat oli haaremissa nauttinut shaahin
lempipuolison kunnia-arvoa, oli jo joku aika sitten menettänyt
sen ja ollut pakoitettu muuttamaan pois erityisestä shaahin omien
asuinhuoneiden läheisyydessä sijaitsevasta haaremirakennuksesta.
Kerrottiin Melikin tällä haavaa olevan vallan ilman erityistä
lemmikki-kaunotarta, sillä eräs arapialainen tyttö, jonka hän kerran
matkoillaan oli itselleen katsonut ja hoviinsa tuonut, oli lyhyen
aikaa hovissa oleskeltuaan kuollut -- Turkan Chatunin myrkyttämänä,
-- kuten kuiskailtiin.
Turkan Chatunin arvo ja vaikutusvalta ei siltä ollut vallan
vähäiseksi supistunut, sillä hän oli lahjoittanut Melik shaahille
pojan, Machmudin; ja koska Machmud myös saattoi tulla kysymykseen,
Melikin vallanperijää määrättäessä, oli luonnollista, että Turkan
Chatunilla syrjäisempäänkin asemaan jouduttuaan oli muhkeammat olot
kuin muilla haaremin naisilla.
Saman päivän illalla, jolloin Haoma oli hovissa käynyt, istui Turkan
Chatun pienessä sisähuoneessaan leveällä silkkipatjaistuimella.
Korkeajalkainen hopealamppu levitti himmeätä levottomasti
liehuvaa valoansa huoneen räikeänpunasille silkkiverhoille. Tässä
valaistuksessa olivat Turkanin kasvot vielä erinomaisen kauniit; ja
jos ei olisi ottanut huomioon hänen vartalonsa lisääntyvää, haaremin
kauneuslakien mukaan jo hieman liiallista lihavuutta, olisi pitänyt
Melikiä tavattoman vaativaisena kauneusmaun valtakunnassa, koska hän
jo oli hänet hyljännyt. Mutta tuli vielä lisää toinen seikka, joka
selitti, miten shaahi näin verrattain pian oli syrjäyttänyt Turkanin.
Tämän ääni oli näet matala ja hieman karkea, enemmän miehen, kuin
naisen ääneen vivahtava. Melikillä taas oli tässä suhteessa hyvin
vaativainen korva. Hän ei ollut tarpeeksi voinut ihailla ja kehua
arapialaisen tyttövainajan sulavaa ääntä. Ja Turkanin viehkeimmän
kauneuden kadottua, tämä äänen karkeus näytti työntävän luotaan
Melikkiä.
Vanha, paksuhuulinen numiidialainen orjatar, jonka vanukkeinen
kiherätukka jo harmahti, seisoi shaahin entisen lemmikin edessä, ja
molemmat naiset juttelivat puoliääneen.
-- Oletko siis aivan varma siitä, että Barkijárokin imettäjä yhä
edelleen on puolellamme? -- kysyi Turkan Chatun.
-- Siitä panen vanhan pääni pantiksi, valtijatar. Hän saa sinun
kauttasi niin paljon etuja ja lahjoja, ettei hän ikipäivinä luovu
meitä auttamasta.
-- Hän antaa siis Barkijárokille yhä edelleen paljon makeisia?
-- No sen voin vakuuttaa. Jo sen pojan vatsa kuuluu olevan niin
huono, ettei hänestä ikinä tule hallitsijaa.
-- Näet asiat liiaksi ruusunvalossa. -- Ei huono vatsa vielä ihmistä
tapa tai tee kykenemättömäksi. -- Eikä sinun muuten tarvitse antaa
tuon imettäjän tulla siihen luuloon, että hän tekee meille suuren
palveluksen tuolla namujen syöttämisellä.
-- Kyllähän se imettäjäeukko tuon tuostakin valittaa virkansa
vaikeutta. Hovilääkäri on näet antanut ankarat hoitomääräykset pojan
kivulloisuuden vuoksi, ja imettäjä vetää jo sitä virttä, että tuo
makeisien antaminen voi käydä hänelle sangen vaaralliseksi, jos se
tulee ilmi.
-- Tuon hän tietysti sanoo, saadakseen paremman palkan. Voithan
joskus pistää hänelle jonkun helminauhan ja pari kultarahaa enemmän,
kunhan hän vaan lopettaa mankumisensa. -- Miten pikku Machmudini
jaksaa?
-- Siinä on vasta riski poika. Syö jo kuin mies, on vahva ja iloinen.
Ei sen parempaa hallitsijanalkua voi ajatella. Äsken hän pantiin
nukkumaan.
-- Se on hyvä. Saat siis mennä levolle sinäkin, sillä en enää
tarvitse sinua tänään.
Tämän kuultuaan heittäysi orjatar alas pehmeälle matolle emäntänsä
eteen ja kuiskasi:
-- Allahin haltuun, valtijatar!
Sitten hän hiljaa poistui huoneesta.
Turkan Chatun jäi orjattaren mentyä, istumaan, pysyen liikkumatta
silkkipatjallaan, sillä hän näytti odottavan ja tarkasti kuuntelevan
jotakin. Odottaessaan hän aukaisi kultaketjussa kaulassaan riippuvan
pienen hajuvesipullon, kaasi sen sisällyksestä vähän käsilleen ja
pirskoitti sitä patjoille. Pieni huone täyttyi huumaavan vahvalla
tuoksulla. Tuskin oli hän ehtinyt sulkea hajuvesipullonsa tulpan, kun
hän kuuli vastaisen seinän laskosverhon takaa hiljaista naputusta.
Eikä hän antanut sen toistua, vaan hypähti ylös istuimeltaan, otti
esiin avaimen ja aukaisi verhon takana piilevän matalan oven.
Kyyristyen tuli siitä sisälle eunukiksi puettu mies.
-- Iltaa, rakas Abu'l-ganaïm, -- sanoi Turkan Chatun!
-- Iltaa, armas Turkan. Joko olet kauan minua odottanut?
-- Tulit hyvään aikaan, sillä sain juuri parhaiksi orjattareni, tuon
vanhan mustan apinan, täältä pois. Istuhan, rakkaani.
Heidän istuttua vieretysten patjoille, virkkoi visiiri Abu'l-ganaïm.
-- Olisin jo tullut aikaisemmin, mutta muuan tehtävä minua pidätti.
-- Onko sinulla ollut ikävyyksiä, rakkaani?
-- Eipä juuri ikävyyksiä. Oiva saalis vaan pääsi käsistäni.
-- Kerro, kerro!
-- Täällä näet tänään kävi suurvisiirin pojan tykönä eräs ylhäinen
parsi, joku profeetta tai senkaltainen -- muuten parsien destur
mobedin, Iredshin poika.
-- Ystävämme Ibn es-Ssabbachin vihamiehen poika.
-- Niin juuri. Haoma on hänen nimensä. Shiruje ja palveluksessani
oleva valepukuinen fidaavi näkivät hänen menevän sisälle
suurvisiirin pojan portista. Myöhemmin tapasin tuon saman parsin
suurvisiirin odotussalissa. Ei hänen käyntinsä siis ollut pelkkää
yksityistä laatua, vaan oli sillä epäilemättä tärkeä "valtiollinen"
merkityksensä. Sen saattoi jo huomata hänen ylpeästä kumarruksestaan
shaahin edessä.
-- Varmuus ja ylhäinen suosio tavallisesti synnyttävät alhaisossa
ylpeyttä.
-- Minunkin edessäni hän esiintyi tavattoman jäykästi, tuo koira! --
No niin. Tuo parsi oli mielestäni oikea makupala, jonka vuoksi annoin
Shirujelle ja fidaaville toimeksi ottaa hänet kiinni, kun hänen piti
poistua linnasta. Tämä työ oli Shirujelle varsin mieluinen, sillä
hän sanoi tahtovansa omasta puolestaan kostaa parsille, joka oli
riistänyt häneltä ammatin ja karkoittanut hänet pois parsien luota.
-- Mutta parsi oli meitä viekkaampi, hän ei palannutkaan samaa tietä
kuin tuli. Vaan kaukaa näkivät Shiruje ja fidaavi hänen astuvan
veneeseen kolmen vartijan seurassa. Takaa-ajo olisi ollut turha.
-- Sepä oli vahinko.
-- Todella suuri vahinko. Sillä olisimme epäilemättä kiduttamalla
puristaneet parsista esille tiesi mitä tärkeitä tietoja. Ja sitten
olisin elävänä tai puolikuolleena lähettänyt hänet Alamutiin lahjaksi
Ibn es-Ssabbachille. Luulen että tämä ystävämme olisi lahjasta
sydämellisesti iloinnut. Sillä vaikka se ei olisi ollutkaan hänen
vihollisensa Iredsh, niin olisi se ollut tämän poika, siis sinnepäin.
Ja varmaankin Nisam-el-mulk olisi ollut kiukkuinen kuullessaan,
miten hänen turvattinsa oli käynyt. Harva seikka tuottaa minulle
niin vilpitöntä iloa, kuin kiusanteko tuolle kaikkivaltiaalle
ukkonahjukselle.
-- Onkohan hän oikein luotettava tuo Shiruje? Etköhän liian
anteliaasti suo hänelle luottamustasi? Sinun pitäisi muistaa, että
hän on parsi.
-- Sitä en unhoita. Mutta hän on nykyään parsien vihollinen, joutui
pakomatkallaan fidaavien käsiin ja vannoi silloin rupeavansa Alamutin
asioita ajamaan. Tähän asti ei ole ollut pienintäkään syytä hänen
uskollisuuttaan epäillä. Hän tuntee sen kamalan rangaistuksen, joka
odottaa luopiofidaavia. Luulen, että Alamutilla ja meillä voi olla
paljon hyötyä hänestä, sillä hän tuntee parsit.
-- Assassiinien suurmestari siis yhä edelleen hautoo kostoaan
molemmille nuoruudenystävilleen?
-- Hän ei lepää, ennenkuin hän on saanut heistä verisen koston.
-- Se on lohdullista meidän asiallemme. Mutta luuletko, että tuohon
rautaiseen suurvisiiri-vanhukseen mikään pystyy ja että hän edes
koskaan lähtee niin kauas pesästään, että fidaavit pääsevät hänen
kimppuunsa?
-- Totta kai ainakin ensi keväällä, kun hänen täytyy lähteä
veronkantoa järjestämään Kasviniin.
-- Mutta jos hän ei lähdekkään sinne itse.
-- Asiat ovat kehittyneet sille kannalle, että hänen läsnäolonsa
siellä on miltei välttämätön.
-- Mutta häntä ympäröi vahva vartijajoukko.
-- Vartijoidenkin täytyy nukkua. -- Ja fidaaveilla on tarkka käsi
tikaria tähtäämään.
-- Mutta heitä ei päästetä tarpeeksi lähelle tikariaan iskemään.
-- Nuoli iskee kauempaakin.
-- No niin, koska nyt vielä puhumme näistä ikävistä valtiollisista
asioista, rakas Abu'l-ganaïm, niin en tahdo jättää koskettelematta
Barkijárokin tulevaisuutta. Tiedätkö varmasti, että Melik yhä
edelleen aikoo häntä vallanperijäkseen?
-- Sen tiedän varmasti. Sillä mitä suurvisiiri tahtoo, sitä tahtoo
myös Melik.
-- Mitä olet siis ajatellut Barkijárokin suhteen?
-- No, jahka hän tulee mieskuntoiseksi, niin kyllä hänen heikko
terveytensä saa kuoliniskunsa haaremin viettelyksistä.
-- Mutta kuka avaa hänelle näiden viettelysten oven?
-- Häntä ympäröivä muuri ei ole niin korkea ja vankka, kuin se, jonka
Nisam-el-mulk on rakentanut itsensä ja shaahin ympärille.
Abu'l-ganaïm oli tämän keskustelun kuluessa ja varsinkin sen
loppupuolella vajonnut jonkunmoiseen välinpitämättömyyteen. Se ei
jäänyt Turkan Chatunilta huomaamatta, ja senvuoksi hän laski kätensä
liittolaisensa olalle ja virkkoi:
-- Lopettakaamme jo keskustelu näistä ikävistä asioista. Toivon että
tulit muutenkin tänne kuin niistä puhumaan, tarkoitan, että tulit --
minunkin vuokseni. Nyt kai jäät kauaksi tänne luokseni sillä ikävät
ovat päiväni, ja unettomuus on öideni kumppani.
-- Minua pahoittaa, etten tällä kertaa voi jäädä pitemmäksi ajaksi.
Sillä shaahi lähtee huomenna varhain metsästysretkelle, ja onneton
se, joka ei ajoissa ole jalkeilla ja valmis. Melik on sentään vielä
hekumoivasta elämästään huolimatta säilyttänyt jonkun verran entistä
soturikomentoaan.
-- Noin ei Abu'l-ganaïm ennen puhunut. -- Tuo on veruketta, pelkkää
veruketta.
Näin huudahdettuaan karkasi Turkan Chatun patjaistuimelta seisomaan,
ja harmin puna hohti hänen poskillaan.
-- Hiljaa, armaani, kehoitti visiiri. -- Unhoitat, että meidän tulee
kuiskata, korkeintaan puhua puoliääneen. Sillä jos noin kiivastut,
voi käyntini täällä käydä minulle sangen kalliiksi. Jos vaan jotkut
urkkivat korvat eroittavat äänemme, niin ei ole sanottu, että tämä
eunukkipukuni tai kauneustuomariammattini tähän myöhäiseen yön
hetkeen puolustaisi täälläoloani.
Sen sijaan, että tämä huomautus, joka lausuttiin hieman ivallisella
äänellä, olisi rauhoittanut Turkania, saattoi se hänen verensä vielä
kovempaan kuohuntaan. Hän hiljensi äänensä, mutta tiuskasi kähisten:
-- Parasta on, että tuot mallivyösi mukaasi, kun ensi kerralla tulet.
Ehkäpä käytkin täällä nyt enää vaan virkatehtävilläsi.
-- Rauhoitu, armaani, sanoi Abu'l-ganaïm, joka nyt huomasi, että
Turkan oli pahalla päällä. -- Miksi äkkiä muutut noin katkeraksi?
-- Eikö minulla kenties ole syytä katkeruuteen? Olethan kokonaan
muuttunut viime aikoina: sinulla on aina kiire.
-- Tiedät, etten täällä hovissa istu kädet ristissä -- huomautti
visiiri, jonka sappi myös helposti kuohahti.
-- No niin. Omista vaan tästälähin kaikki aikasi hovin asioille.
Ssmarkandin ruhtinaan tytär on liiaksi ylpeä kerjätäkseen
täälläkäyntejäsi ja seuraasi.
-- Hyvä! -- sanoi Abu'l-ganaïm, nousten patjaistuimelta ja ottaen
muutaman askeleen pientä salaovea kohti. -- Myöskin visiiri
Abu'l-ganaïm on liian ylpeä kauempaa pysyäkseen seinien sisällä,
mistä hänet puoleksi ajetaan ulos. -- Luulin, että apuni täällä oli
tarpeellinen; olen luullut, että _minulla_ täälläkäynneistäni ja
yhteisistä tuumistamme on ollut _vähemmän_ hyötyä odotettavissa.
Mutta näytän olevan tarpeeton. Hyvästi Turkan Chatun!
Hän aikoi juuri nostaa salaovea peittävää laskosverhoa, mutta
katsahti sitä ennen taakseen, nähdäkseen, minkä vaikutuksen hänen
menettelytapansa oli tehnyt Turkaniin.
Tämä seisoi siinä loimuavan hopealampun valossa, käsivarret uhkaavina
rinnan yli ristissä ja suuret ruskeat silmät säihkyvinä. Hän oli
peloittavan kaunis, ylevän ärtynyt kuin vihoitettu naarasjalopeura,
joka asettuu hyökkäysasentoonsa. Hän ei sanonut mitään, mutta hänen
povensa kohoili rajusti, ja hänen leimuavat katseensa osoittivat
syvintä katkeruutta ja loukkautunutta ylpeyttä.
Selittämätön taikavoima tuntui pidättävän visiiriä. Turkan näytti
hänestä nyt kauniimmalta kuin koskaan ennen; hän huomasi, ettei hän
nyt voinutkaan poistua, vaan että hänen täytyi lepyttää hurjistunut
kaunotar ja jäädä hänen luokseen. Hän astui muutaman askeleen
Turkania kohti ja kuiskasi, luoden häneen intohimosta välkähtävät
katseensa:
-- Anteeksi, armaani, äskeinen tylyyteni. Olen ollut niin vaivattu ja
ärtyinen koko illan...
Turkan, joka hyvin huomasi, minne tuuli nyt oli kääntynyt, päätti
hieman kiusata rakastajaansa. Hän pysyi yhä äskeisessä asennossaan ja
virkkoi:
-- Melikillekään en koskaan anna anteeksi. Ja vaikka olen hyljätty
hallitsijan puoliso, en kuitenkaan unhoita, että suonissani virtaa
ruhtinaallista verta.
Visiiri tiesi, ettei hän kauan saattanut olla vihainen, lähestyi
häntä ja sanoi imartelevan lempeällä äänellä:
-- Rakas Turkan, unhoittakaamme pois, äskeinen pieni kiista.
Tiedäthän, että sinua kaikesta huolimatta rakastan.
Kun Turkan edelleen pysyi jäykkänä ja välinpitämättömän näköisenä,
kietoi Abu'l-ganaïm käsivartensa hänen ympärilleen ja kuiskasi hänen
korvaansa:
-- Rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta maailmassa, sillä sinussa
on voimaa ja intohimoa! Enkä voi elää ilman sinun rakkauttasi, sen
tiedät varsin hyvin.
Heikkoa vastustusta tehden antoi Turkan vetää itsensä silkkipatjoille
istumaan. Ja hetken kuluttua oli heidän äskeinen kiivastumisensa
unhoittunut.
-- Sinulla on häikäilemättömän luja tahto -- sanoi Turkan, silittäen
visiirin tuuheata tukkaa -- ja siksi pidän sinusta. Tahtosi ei alistu
kenenkään alle.
-- Paitsi sinun.
-- Siksi rakastan sinua palavasti ja voin uhrata sinun edestäsi
kaikki -- kuuletko kaikki!
-- Lahjoittaessasi minulle lempesi, jo annat minulle kaikki!
-- Kuulehan! Olet välistä, pahalla päällä ollessasi, huomauttanut,
ettei lempeni muka ole vilpitön, että tahdon vaan saada pikku
Machmudin oikeutta ajetuksi ja hänet vallanperijäksi. -- Luuletko
todella, että niin paljon pitäisin Melikin lapsesta?
-- No emme siitä puhu nyt, -- onhan hän myös sinun lapsesi.
-- Olkoon! Mutta jos hänen vallanperimyksensä tuleekin varmaksi, olen
sitä vaan käyttävä keinona.
-- Mitä tarkoitat?
-- Olen käyttävä sitä kostoni keinona. Yhtä palavasti kuin sinua
rakastan, yhtä leppymättömästi vihaan Melikiä, en senvuoksi, että
häntä koskaan olisin rakastanut, vaan siksi, että hän on solvaissut
minua, Ssamarkandin ruhtinaan tytärtä!
-- Mutta älkäämme taas eksykö valtion asioihin, armaani. Säästäkäämme
nämät lyhyet hetket lempemme viehkeille vaatimuksille, sillä kohta
rupeaa aamu valkenemaan.
-- Niin, tehkäämme se, rakas Abu'l-ganaïm. Mutta sitä ennen täytyy
minun vielä sanoa, että kostotuumillanikin on vielä toinen tarkoitus.
-- Olet täynnä arvoituksia tänä yönä.
-- Kostoni Melikille tarkoittaa vaan palavan kiintymykseni ja lempeni
osoitusta sinulle. Tiedät, että Melik ensi kesänä lähtee kuuluisalle
Bagdadin-retkelleen.
-- Sen tietävät jo muutamat. Mutta hänellä on koko armeija mukanaan
silloin. Häntä lähelle on vielä monta vertaa vaikeampi päästä.
-- Olkoonpa vaan. Mutta minne eivät fidaavitkaan pääse, sinne pääsen
minä. Yksityiselämässä saattaa Melik minua solvaista ja unhoittaa
kuka olen. Mutta tältä loistavalta matkalta hän ei voi jättää minua
pois. Se olisi julkinen solvaus Smarkandia vastaan, ja Melik on
liian viisas, tehdäkseen itsensä syypääksi siihen. Tuolla matkalla
olen itse toimiva.
-- Tuumasi ovat huumaavan rohkeita...
-- Ne ovat rohkeita, mutta niiden täytyy toteutua.
Tämän sanottuaan polki Turkanin pieni silkkikenkäinen jalka
vaistomaisesti paksua intialaista mattoa, ja hän jatkoi:
-- Kaikki tämä on vaan sinua varten, sillä sinut tahdon nähdä
koroitetuksi ylimmälle sijalle -- kuuletko -- voin rakastaa
ainoastaan sellaista, joka on kaikkia muita etevämpi, jonka jalkojen
juuressa kaikki matelevat.
Hänen poskensa hehkuivat, silmänsä säihkyivät ja hänen kätensä
puristivat suonenvedontapaisesti visiirin kättä.
-- Ja sitten on nimesi oleva Tadsh-el-mulk -- valtakunnan kruunu --
ymmärrätkö -- tämän nimen olen itse keksinyt, sitä olen tuuminut
unettomina öinä, ja välistä haaveiluihin vaivuttuani olen luullut
kaukana näkeväni sen kirkkaan kullan kumoittavan, sen hohtokivien
säteilevän. -- Sillä hehkuvan lempeni esineen tulee olla loistoisa ja
häikäisevä, kuin Itämaan aurinko...


KAHDEKSAS LUKU.

Demur oli lupauksensa mukaan lähettänyt vuorikoskelle kaksi ratsua,
rahoja ja aseita. Ja nyt oli lähdön hetki tullut, hetki, jolloin
Haoma Vohumenon seurassa pitkiksi ajoiksi hylkäsi rotkoasuntonsa,
matkustaakseen Kurdistaniin Mervimin asiaa tutkimaan. Ei ollut
muuta neuvoa, kuin sammuttaa kotiliesi ja tehdä Ormuzdille se
lupaus, että se kotia palatessa taas oli viritettävä leimuamaan.
Rukoiltuaan lähtörukouksensa ja anottuaan Ormuzdin siunausta
aiotulle yritykselle, nousi Haoma valkoisen orhin selkään -- saman
orhin, joka vähää ennen oli kuljettanut hänet itäisen parsiheimon
maille. Vohumeno oli saanut ruskean ratsun, joka sekin oli muhkea.
Vaatimattomasti hän jäi Haomasta jälelle, ratsastaen perässä kuin
palvelija ainakin. Mutta Haoma huomautti hänelle kohta:
-- Miksi jäät jälelle Vohumeno? Lupauduithan toverikseni. Voitpa siis
ohjata hevosesi tänne minun ratsuni kupeelle.
Vohumeno noudatti herransa kehoitusta.
Haoman uskollinen koira, Kerivan, oli otettu mukaan, ja se hyppeli,
väliin lyhyesti haukkuen, hevosten ympärillä, ollen suunniltaan
ihastuksesta.
Kun ratsastajat olivat saapuneet alas laaksoon siihen kohtaan,
missä vuoristosta syöksähtävä joki jo alkoi tasaisemmin virrata ja
missä se pitkän kaarevana mutkana kääntyi juoksemaan kertojattaren
linnaylänköä kohti, pysähtyi Haoma kaidan, joen yli johtavan
holvinmuotoon rakennetun kivisillan luo ja sanoi Vohumenolle:
-- Jää sinä tähän hetkeksi odottamaan; sido hevosesi plataaniin
ja asetu Kerivanin kanssa sen siimekseen. Minä poikkean hetkeksi
kertojattaren luo ilmoittamaan, että nyt olen matkalla hänen asiataan
ajamaan.
Vohumeno virkkoi:
-- Odotan sinua tässä, valtijas!
Sydän omituisen levottomasti sykkien ratsasti Haoma hitaasti
kertojattaren linnaa kohti. Eipä hän joku aika sitten olisi voinut
aavistaakaan niitä vaiheita, jotka nyt olivat häntä kohdanneet.
Ei hän ollut voinut edes uneksia, että Ormuzd näin pian taas oli
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Haoma ja Anahita: Kertomus - 11
  • Parts
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 01
    Total number of words is 3381
    Total number of unique words is 2061
    18.0 of words are in the 2000 most common words
    27.0 of words are in the 5000 most common words
    31.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 02
    Total number of words is 3499
    Total number of unique words is 2074
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 03
    Total number of words is 3501
    Total number of unique words is 2002
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    35.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 04
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1865
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 05
    Total number of words is 3473
    Total number of unique words is 1955
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    36.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 06
    Total number of words is 3382
    Total number of unique words is 2056
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    33.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 07
    Total number of words is 3433
    Total number of unique words is 1983
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 08
    Total number of words is 3539
    Total number of unique words is 1971
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 09
    Total number of words is 3478
    Total number of unique words is 1923
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 10
    Total number of words is 3567
    Total number of unique words is 1909
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 11
    Total number of words is 3569
    Total number of unique words is 1984
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 12
    Total number of words is 3427
    Total number of unique words is 1956
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 13
    Total number of words is 3475
    Total number of unique words is 1888
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 14
    Total number of words is 3466
    Total number of unique words is 1874
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 15
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1922
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 16
    Total number of words is 3374
    Total number of unique words is 1862
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 17
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1871
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Haoma ja Anahita: Kertomus - 18
    Total number of words is 410
    Total number of unique words is 316
    27.1 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.