Hajamietteitä kapinaviikoilta 3/3 - 09

Snellman valtio-oppinsa filosofiassa, jossa hän ihannoi sotaa
ihmiskunnan ja kansojen fyysillisenä kasvattajana ja karkaisijana."
Ja samaan henkeen jatkuu tämä pääsiäissaarna palstamääriä.
*
Saksalaisten vakuutetaan aivan varmasti olevan Hangossa. Ensi viikon
kuluessa he ovat täällä.
*
Viime keskiviikkona on punakaartilla ollut kiihkeä kokous Säätytalolla.
Johtajia on vangittu. Enemmistö on vaatinut antautumista, mutta
vähemmistö on ajanut tahtonsa läpi.
Kansantalolla on myöskin ollut kaartiin kuulumattomien siviilimiesten
kokous. Sielläkin on aseiden laskemisen puolella ollut enemmistö;
vähemmistö ei kuitenkaan alistunut, vaan kutsui punakaartilaisia
avukseen. On ollut mellakkaakin.
*
Minä vain paikkaisin.
Voitaneenko mitään oikeastaan uudesta rakentaa? Eikö tässä maailmassa
sittenkin rakennettane uutta oikeastaan vain paikkaamalla. Mistä repeää
tai kuluu, siihen ommellaan uutta. Riippuu siitä, miten paikka pannaan,
kuromallako vai huolellisesti ompelemalla. Sillä lailla uudistuu vanha
ja paikattu on usein lujempi kuin kokonaan uusittu. Pienillä kansoilla
ei ole varaa rynnätä mullistelevasti uusimaan olojaan, enemmän kuin
köyhällä on varaa teettää uusi takki, ennenkuin vanhasta ei enää tule
paikatenkaan kalua. Niin on täällä meillä tehty ja on tehtävä. Näen
yhtäkkiä edessäni äitini, joka maata pannessani jäi parsimaan lastensa
vaatteita. Kun heräsin aamulla, oli hän vielä siinä. Kai hän oli
käväissyt levollakin, pannen myöhään maata ja nousten varhain, paikaten
ja parsien, ja saaden urakkansa täytetyksi, lapsilauman vaatteiden
repeämät korjatuksi. Sillä lailla siihen aikaan ylipäänsä kaikilla
tavoin Suomea, sitä vanhaa Suomea, ylläpidettiin. Nyt tätä uutta Suomea
rakennetaan niin, että repaleet saa takapuolesta roikkua, kunnes uudet
housut saadaan vaattureissa ommeltua ja rässättyä -- mutta ennenkuin
ne sieltä saadaan, täytyy esiintyä sansculotteina, housuttomina, ja
sitä aikaa on tämä tänäinen. Joka oli todistettava -- en tiedä sitten,
kuinka sitovasti syrjäisille, mutta ainakin minulle itselleni, oman
luonteeni mukaisesti, on asia selvä.


Maanantama 1 p:nä huhtikuuta.

Jos Saksa ei voittaisi --?
Tulemme olemaan kokonaan kytketyt Saksaan. Jos autamme Saksan vallan
laajentamista (Ahvenanmaa, Suursaaren laivastoasema, toinen Helgolanti,
sotasatama Jäämeren rannalle), joudumme sen kanssa Englantia,
Ranskaa ja Amerikkaa vastaan, ja myös Venäjää vastaan, sekä nyt
että varsinkin silloin, jos siellä vastavallankumous voittaa ja sen
liitto länsivaltain kanssa pysyy. Ellei Saksa voi auttaa meitä ajan
pitkään, tai se ei voi sanella rauhanehtoja -- kuinka sitten selviämme
Venäjästä? Onhan meillä nyt valttikuningas kädessämme, mutta kuningasta
korkeampi kortti on ässä, joka voi kaataa koko pakan, tai oikeastaan
äksä = suuri tuntematon.
*
Olenhan ollut näinä aikoina yhdessä monenlaisten ihmisten kanssa, mutta
en ole tavannut montakaan, jonka kanssa voisi keskustella asiallisesti
ja intohimottomasti, niinkuin historiallisesta asiasta. Ei kenelläkään
ole puolueettomuutta eikä myöskään mielikuvitusta. Joka paikassa kohtaa
minua fraasit, kliseet, pintapuolisuus ja mataluus. Ihmiset ovat
kaikesta selvillä, mutta lyhytnäköisesti. Niin tietysti minäkin, mutta
sen vuoksi etsin niitä, jotka ovat viisaampia ja kaukonäköisempiä kuin
minä.
Lienenkö koskaan elänyt niin intensiivistä sisäistä elämää, penkonut
itseäni niin perinpohjin, nähnyt kaikki niin lahjomattomasti, ottanut
itseni niin operatiivisesti. Luulin, että elämäni ja kehitykseni jo oli
valmis. Nyt se vasta oikein alkaneekin, s.o. voisi alkaa, jos olisi
minussa alkajaa. Mutta luultavasti solahdan vanhaan slentriaaniin,
sillä minussa on samalla vastustamaton nirvanaanvaipumis-halu, halu
päästä rauhaan. Tulee välistä huikaiseva ikävä, en tiedä mitä. Vihaan,
inhoan tätä maailmaa ja varsinkin tätä kansaa sen kaikkia kerroksia
myöten. Jos tähän lisäisin, niinkuin tavallisesti lisätään: mutta minä
rakastan sitä kuitenkin, niin olettelisin.


Tiistaina 2 p:nä huhtikuuta.

Tokoi vertaa itseänsä Kristukseen.
Tokoi on pitänyt monta suurta puhetta, joskus hyviäkin, niinkuin sen
suuren viimekesäisen vapauspuheensa, jonka jälkeen hän oli miltei
kansallissankari porvarienkin keskuudessa -- muutaman hetken. Hän
oli profeetta, mutta väärä, niitä kaikkein väärimpiä ja kieroimpia.
Nyt hän on taas pitänyt puheen, saarnan, jonka teksti on otettu
raamatusta. Minulla on hämärä aavistus siitä, että tämä hänen puheensa
on hänen viimeisensä tässä maassa. Tampere, joka niin monta kertaa
on valloitettu, lienee nyt todella valloitettu, viimeisen kerran ja
lopullisesti. Kaikesta päättäen ei enää ole aikaa puheiden pitoon,
Karkoittajan askeleet kuuluvat jo kujalla, maa tömisee hänen jalkojensa
alla.
Ja jopa totisesti on aika ajaa rienaaja temppelistä. Sillä Tokoi rienaa.
Hän on valinnut ja vallannut Kansallisteatterin näyttämön
saarnatuolikseen. Sieltä tämä piru nyt selittää raamattua. Päivä,
jonka hän oli valinnut ja jonka merkityksen johdosta hän puhui,
oli pitkäperjantai. Siellä oli heillä juhla Ensi-avun hyväksi.
Siellä esiintyi myöskin Orjatsalo, nämä kaksi tämän maan suurinta
humpuukimestaria, sirkustirehtööri ja hänen pajatsonsa.
Tokoi rienaa. Riittäisi, jos vain sanoisin, että hän vertaa itseänsä
Kristukseen -- hän! Mutta saakoon hän sanan vuoron vähän laajemmaltakin.
Hän kertoo, kuinka vieno naisääni hänen kadulla kulkiessaan heitti
häntä vastaan sanan: "Isänmaankavaltaja!" -- luullen näillä
sanoilla muka tulkitsevansa kansan yleisen mielipiteen, lausuneensa
syvän historiallisen totuuden. Niin juuri! huudahtaa Tokoi.
"Isänmaankavaltaja, maanpetturi" on aina kuulunut silloin, kun työväki
tai kuka tahansa on uskaltanut nousta vallassa olevaa järjestelmää
vastustamaan. Isänmaankavaltajana, kansan ja keisarin vihollisena,
yhteiskunnallisen järjestyksen häiritsijänä ristiinnaulittiin "eräs
mies" noin 2000 vuotta sitten ryövärien keskelle. "Nykyinen maailma
kunnioittaa häntä Vapahtajan nimellä. Niin paljon ovat mielipiteet
muuttuneet tämän ajanjakson kuluessa. Mutta myöhemminkin kautta
vuosisatojen on aina sama tuomio kuulunut silloin, kun joku on
rehellisesti, vakaumukselleen uskollisena, ryhtynyt vastustamaan
vallassa olevaa järjestelmää." Se tuomio on nyt soinut Suomen
työmiehenkin korviin. Mutta se tuomio on tälle työmiehelle yhtä
epäoikeutettu nyt, kuin se oli sille "miehelle" silloin. Työväki on
aina vastustanut militarismia. Mutta nyt sen täytyi tarttua aseisiin,
sillä "vastustajat olivat sen siihen pakottaneet." Ja se on tapahtunut
täydessä sopusoinnussa Kristuksen opin kanssa, jopa hänen nimenomaista
neuvoaan noudattaen. Sillä "sekin rauhanmies, jonka kuoleman
muistopäivää me nyt vietämme ja joka koko oppinsa perusti rauhaan,
hänkin tuskan hetkinä nähdessään ne yhteiskunnalliset ristiriidat,
jotka silloin vallitsivat, oli pakotettu lausumaan: 'Jolla on kaksi
hametta, hän myököön toisen ja ostakoon miekan'. Yhteiskunnalliset
olot muokkaavat mielipiteet, pakottavat vastustamattomalla voimalla
valitsemaan ne esiintymistavat, jotka kukin aika vaatii."
Ja näin on siis todettu, että tämä punakaartilaiskapina on Kristuksen
opin mukainen ja verrattava hänen historialliseen tehtäväänsä. Ja
vielä: jos Kristus olisi elänyt nyt, olisi hän menetellyt samoin kuin
täällä on menetelty. Olot olisivat pakottaneet hänet vastustamattomalla
voimalla valitsemaan ne esiintymistavat, ne punakaartilaistavat, mitkä
nykyaika vaatii.
Tokoin ajatuksen juoksu on siis: koska Kristus ei ollut maankavaltaja,
niin en minäkään sitä ole.
Ja niin on piru taas kerran selittänyt raamattua omalla tavallaan ja
omaksi edukseen. Mutta turhaan Tokoi tänä pitkänäperjantaina pesee
käsistään verta sillä verellä, joka vuoti tuona toisena.
*
Tokoi ja isänmaa.
Tokoin erikoisosa kapinaan nähden on, niinkuin tästäkin näkyy, esittää
siinä isänmaallisen, suomalaiskansallisen miehen osaa. Hän puhuu
aina siitä, kuinka paljon _Suomi_ tästä tulee hyötymään. Niinpä hän
pitkänperjantain puheessaankin tehostaa, että tähän taisteluun on
ryhdytty siksi, että työläisetkin saisivat omistaa tästä _isänmaastaan_
edes jonkun osan ja tuntea sen omaksi isänmaakseen. "Jos me voitamme,
tarjoutuu meille mahdollisuus rakentaa uudelleen tämä pirstoiksi mennyt
yhteiskunta. Silloin meillä on valta muodostaa tämä Suomi maaksi, jonka
me tunnemme isänmaaksemme, omaksemme."
Isänmaallisena miehenä hän maalaa seinälle paholaisen, joka Suomea
uhkaa Saksan puolelta, jonka kapitalismille porvarit "ovat antaneet
täydelliset riisto-oikeudet tässä maassa." Torikokouksessa maalisk.
3 p:nä pitämässään puheessa hän koko ajan kehui sitä Suomen kannalta
edullista kauppaa, minkä kansanvaltuuskunta oli tehnyt bolshevistisen
hallituksen kanssa järjestäessään näiden molempien työväen tasavaltojen
keskinäisiä välejä. Ei sanallakaan hän maininnut sen meille tuottamista
haitoista ja vaikeni kokonaan kansalaisoikeuksien myöntämisestä
venäläisille. Olisiko se ollut hänen äänetön vastalauseensa niitä
pykäliä vastaan, ehkä hän oli koettanut "isänmaalleen" saada enemmänkin
kuin oli voinut. Miten lie, ainakin katsoo hän tarpeelliseksi
näytellä suomalaista, kansallista, välttäen huolellisesti puhua
kansainvälisyydestä ja venäläisestä toveruudesta, jotka erikoisesti
näyttävät kuuluvan ulkoministeri Sirolan rooliin. Tokoi on viran
puolesta jonkunlainen supisuomalaisten sisäasiain ministeri, jonka
erikoistehtävät kuuluvat hänelle erittäinkin elintarvepäällikkönä.
*
Kaarti sijoitetaan kasarmeihin.
Punakaartilaisjoukot ovat tähän asti nähtävästi asuskelleet kukin
kotonaan, koska nyt käsketään, että heidät tästä lähin tullaan
sijoittamaan kasarmeihin. Piileskelyä, haluttomuutta ja niskoittelua on
kai ollut, koska semmoisesta uhataan saattaa säälimättä sotaoikeuteen
ei ainoastaan yksityisiä, vaan myöskin -- joukkoja. Tänään kuletettiin
Esplanadin poikki suurta joukkoa työläisiä, aseistettujen toverien
edessä kaartin kasarmille päin.


Keskiviikkona 3 p:nä huhtikuuta.

Sirolan viimeinen puhe.
Sirolakin on pitänyt pitkänäperjantaina puheen kansallisteatterissa. Se
on sen päivän pituinenkin. Sen lyhykäinen sisältö on tämä: Porvaristo
tahtoi täällä harvainvaltaa ja militarismia. Sitä varten se heitti
kansamme sekä sisälliseen sotaan että suurpoliittisiin seikkailuihin,
toivoen Saksan avulla saavuttavansa tarkoituksensa. Täällä aiottiin
panna toimeen pakonalainen asevelvollisuus, jonka määränä oli taistella
Suomen porvariston ja nähtävästi joidenkin suurimperialististen etujen
puolesta vierailla tantereilla. Saksa tulee käyttämään Suomen poikiakin
valloitustarkoitustensa hyväksi. Tätä kaikkea vastaan Suomen köyhälistö
on noussut pyhään sotaan Suomen kansan vapauden ja kansojen rauhan ja
maailman työläisten oikeuden puolesta. Jos Suomen kansan on suursodan
Molokille uhrinsa kannettava, niin kantakoon se ne siinä mielessä, että
syöstään istuimeltaan koko militarismin ihmisiä ahmiva, verta juova
peto.
Kun Sirolan puheen koko rakennus seisoo sen vanhan valheellisen
väitteen pohjalla, että Suomen porvaristo aloitti sodan ja sitä tahtoi,
romahtaa se siihen. Olen siitä oikeastaan maininnut heittääkseni
tällekin suurpuhujalle hyvästini, niinkauan kuin hän vielä on
näköpiirissäni. Sillä kai hänkin on pian tiessään. Heiluttaessani
kylmää kättä, sanon sentään vielä, että Sirolan puhe on muodollisesti
hyvin koottu ja taitavasti dialektinen. Hän muovailee hyvin sekaisen
savensa.
*
Sirola jääkäreistä.
Sirolan puheessa oli minulle jotain uuttakin -- en tiedä sitten,
kuinka _totta_ se on -- mitä hän kertoo kohtauksestaan joidenkuiden
jääkärien kanssa. Jotkut heistä olivat viime kesänä Tukholmassa
tiedustelleet häneltä, vieläkö heitä Venäjän vallankumouksen
jälkeen Suomen vapautukseksi tarvitaan. "Vastasin, ettei ole
sosialidemokraatien asia antaa heille ohjeita, kun emme ole olleet
heitä Saksaan lähettämässäkään, mutta -- viittasin -- että jos kova
kaledinilais-kornilovilainen taantumus Suomea uhkaisi, niin voisi
heidän sotataidostaan olla hyötyä -- mikäli sitten tahtoisivat
kansanvallan puolesta tapella. -- Nuo poikaset vakuuttivat, että heidän
joukossaan on huomattavasti sosialisteja ja on heillä useimmillakin
sympatioja sosialismia kohtaan. Osoitin heille, että sellaiset
'sympatiat' ovat sitä kaikkein huokeinta rihkamaa, mitä maailman
markkinoilla liikkuu, ja todistin, että vielä tullaan Suomessa
käymään porvariston ja köyhälistön kesken ankaria taisteluita maamme
itsenäisyyden sisällyksestä. Silloin nähtäisiin, ovatko he kansanvallan
vaiko herrasvallan puolella."
*
Asema "vahvistuu".
Samaan aikaan kuin tiedetään, että Tampere on valloitettu, ilmoittaa
punaisen kaartin esikunta, että heidän asemansa siellä _vahvistuu_
päivä päivältä. Raudussa ilmoitetaan valkokaartin hyökänneen, mutta
kärsineen raskaan tappion. He ovat muka menettäneet 800 miestä,
"kun sitä vastoin meikäläisten mieshukka supistuu pariin kymmeneen
kaatuneeseen ja 18 haavoittuneeseen. Vihollisen kymmenkertaiset voimat
lyötiin kokonaan hajalle."
*
Omituisuutena mainittakoon, että punakaartin raporteissa ei enää puhuta
"lahtareista" vaan "valkokaartilaisista".
*
Heränneitten lippu ja sotahuuto.
"Työmies" kertoo, että Pohjanmaan heränneillä on oma mustapohjainen
sotalippunsa, johon tunnuslauseeksi on suurilla kirjaimilla piirretty:
"Jeesuksen Kristuksen nimeen perkeleitä vastaan." Heidän sotahuutonsa
on: "Puukko oikeahan, puukko vasempahan, puukko punaisen rintahan."
*
Harakiri.
Vihdoinkin alkaa tapahtua enemmän ja enemmän. Pitkään aikaan ei ole
mitään tapahtunut. Kaduillakaan ei näy mitään. Mitä seinäin sisässä ja
vartioiduilla alueilla toimitetaan, ei kukaan tiedä. Vallankumouksesta
ei näe juuri muuta kuin vartiat pankkien y.m. virallisten talojen
edustalla; ne näyttävät ikävystyneiltä ja tehtäviinsä kyllästyneiltä,
useimmat nuoria poikia tai vanhempia miehiä. Luultavasti eräissä
porvarillisissa piireissä toimitaan, järjestetään, kenties
hiljaisuudessa harjoitetaankin. Kasvojen ilmeistä näkyy, että eletään
varman voiton toivossa. Ryhti on toinen ja tervehdykset kaduilla
reippaat. Naiset ompelevat pusseja, joihin mahtuu muonaa kolmeksi
vuorokaudeksi suojeluskaartilaiselle, kun hänen aikansa on astua
piilostaan esiin. Ei kuulu enää laukauksiakaan öisin, ainakaan tällä
puolen kaupunkia Eiran kaupunginosassa, kaukana keskustasta meren
rannalla. Mutta anna ajan kulua vielä vähän, niin juuri tämä tienoo
kai muuttuu yhdeksi Helsingin valloituksen päänäyttämöksi. Sillä jos
saksalaiset tulevat laivoineen, niin tuohon ne kai tulevat, niin että
mukavasti näen heidät ikkunastani. Ei ole näkynyt sieltä tulevia,
paitsi kahta "kyyhkystä", jotka taas leijailivat useita kierroksia
kaupungin yllä -- mutta meneviä olen nähnyt, ja se on tämän päivän
suuri jännittävä elämys.
Vihdoinkin jotain!
Ilmaantui taas pitkästä ajasta liikettä merelle. Viaporin salmesta
matelee jääsohjussa ulos pieni hinaaja kihnuttaen perässään pitkää
soikulaista esinettä, merikäärmettä, jolla on keskellä koroke ja jonka
pian älysin vedenalaiseksi. Sitten tulee niitä samanlaisia kaikkiaan
neljä suurempaa ja pienempää. Ne kasaantuvat jotenkin yhteen ryhmään
Groohaaran sisäpuolelle. Siitä niitä päivän pitkään siirretään
ulomma ja ulomma. Luulin ensin, että ne vietäneen nekin Kronstadtiin
saksalaisten tieltä, mutta niin pitkäksi niiden viimeinen matka ei
tullut. Ne asetettiin rykelmään lähelle toisiaan ja siinä touhussa
kului päivä noin klo 6:11 tienoille. Hinaajat palasivat pois ja
jättivät vedenalaiset sinne.
Oli kokoontunut yhä enemmän väkeä kadulle meidän talomme edustalle,
josta on vapaa näköala merelle yli Ursinin kallioiden ja uimahuoneiden.
Ehkä ne tietävät jotain siitä, mitä on tekeillä. Lähden alas. Rappuja
laskeutuessani heilahtaa yhtäkkiä koko talo, ovet lyövät loukkua
ja samassa kuuluu kova pamaus. Kun pääsen ulos, seisoo suuri musta
savupatsas sillä kohdalla, missä vedenalaiset olivat. Kun pilvi on
häipynyt, on kaksi laivaa kadonnut. Seisomme siinä ja kiikaroimme ja
odotamme, että toistenkin on käyvä samoin. Välähtää, pamahtaa niin,
että tuntuu ruumiissakin, seuraa musta savupilvi, se haihtuu ja jälellä
on vain kaksi laivaa. Pian kai nekin menee samaa tietä. Mutta ei
menekään. Jotain on nähtävästi joutunut epäkuntoon, helvetinkone ei
olekaan toiminut. Ja siihen ne jää. Hinaajat eivät näytä uskaltavan
mennä apuun. Sytytyslankahan voisi sittenkin kyteä hiljalleen.
Kuinka lie? Ihmiset odottavat turhaan ja poistuvat vähitellen pimeän
tultua. Vasta klo 10:n tienoissa kuuluu kolmas räjähdys mereltä ja
hinaajan lyhty kiiltää Groohaaran luona. Se oli sittenkin uskaltanut
mennä puhaltamaan hiillokseen ja saanut sen uudelleen syttymään. Oli
mennyt kolmas ja neljäskin englantilainen vedenalainen meren pohjaan
saksalaisia pakoon, upotettu monien miljoonain aarre. Ihmiset olivat
tavattoman hyvätuulisia, sillä kun englantilaiset kerran ryhtyvät
tällaisiin varokeinoihin, silloin he tietävät, että heidän laivansa
muussa tapauksessa varmasti joutuisivat vihollisen käsiin. Tyhjää
ne eivät säikähtäisi. Liekit, jotka loimahtivat mereltä, olivat
kuin merkkitulia vuorilta, ilotulia meille, tietotulia vapauttajan
pikaisesta saapumisesta.


Torstaina 4 p:nä huhtikuuta.

Loppuhälytystä.
Kapinan alussa löi heidän sanomalehdistään vastaan suuret otsakkeet ja
niiden alla monen palstan yli kulkevat lihavilla kirjaimilla painetut
julistukset. Lopun edellä leimahtaa sama liekki ennen sammumistaan.
Tämän aamun "Tiedonantajassa" on kaksi "_julistusta_" ja kaksi
"_päiväkäskyä_" kahdella palstalla paksuin kirjaimin.
Sävy on kuitenkin toinen, ero syttyvän ja sammuvan. Silloin
monisanaisia monilla nimillä varastettuja manifesteja valtuuskunnilta
ja järjestöiltä ja neuvostoilta, nyt lyhyitä käskyjä ja komennuksia,
joiden alla on persoonaton "Esikunta" tai vain "Helsingin paikallinen
esikunta", jolle kansanvaltuuskunta siis näkyy jättäneen pesänsä hoidon.
Silloin mobilisoitiin kaikki voimat hyökkäykseen, nyt kerätään
viimeiset rippeet puolustukseen. Lisätään vartiostoa rautateille,
maanteille, silloille, tiesolmuihin; kielletään liikkuminen kaikkialla,
missä se vain katsotaan tarpeelliseksi; panssariautojen, kuularuisku-,
kone- ja varuskuntien sekä tykkimiehistöjen käsketään joka hetki olla
valmiina panemaan toimeen niitä määräyksiä, joita esikunta antaa.
Kaikki valta sotilas- ja siviiliasioissa siirretään Esikunnalle, joten
on siis olemassa täydellinen sotilasdiktatuuri, piiritystila, sotatila,
vai miksi niitä noita tiloja oikein kutsuttaneen. Rakkaalla lapsella on
monta nimeä.
Huomenaamusta alkaa myös pakko-otto. Sitä koskeva päiväkäsky on näin
kuuluva: "Perjantai-aamusta klo 10 alkaen tullaan ottamaan työvoimaa
P. kaartin sotilaallisiin y.m. tarkoituksiin tarpeellisten töiden
suorittamista varten, ensi sijassa joutilaan katuyleisön keskuudesta."
Alkaa siis nähtävästi ihmismetsästys, orjajahti.
Kuuluuhan tämä kylläkin sotaiselta, jokainen julistus on kuularuiskun
rätisevä laukaus, mutta ei se kaikki enää tee juuri mitään vaikutusta.
Mörkö mörähtelee, turkki korvilla nurin, mutta ei kukaan häntä pelkää;
lapset tietävät jo, kuka siellä alla on: voimaton ja vaaraton.
Mahdollisesti napataan joku porvari kiinni, ehkä tulee teloituksia ja
ryöstöjäkin, mutta talot taitavat jo olla siksi hyvin varustetut, ettei
niiden asukkaiden ottamiseen uskalleta ryhtyä. Ja mihinkä ne veisivät
meitä töihinsä ja kuka meitä kaikkia vartioisi? Se on nähtävästi
kaikki turhaa häivytystä. En enää malta enkä viitsi lukea heidän
lehtiään. Merkitsen vain muistiin jonkun vastaisen tutkijan varalle,
että "Tiedonantajassa" on pääkirjoitus otsakkeella: "Taiteilijan
ja opiskelijan traagillinen kohtalo", jonka loppulauseesta päätän,
että siinä kehoitetaan näitä yhdennellätoista hetkellä liittymään
vallankumoukseen ja luvataan olla "lempeä ja jalo".
*
"Rauhallista" kaikilla rintamilla.
"Tiedonantajan" mukaan on kaikilla rintamilla "rauhallista" -- Viipurin
rintamalla, Heinolan rintamalla, Kouvolan rintamalla, Lappeenrannan
rintamalla. On ilmaantunut uusikin rintama -- Hämeenlinnan, jossa
sielläkin on "verrattain rauhallista", ainoastaan joitain pienempiä
taisteluja siellä täällä. Tästä päättäen on siis rintama Tampereelta jo
siirtynyt Hämeenlinnaan.
*
Saksalaiset jo Karjalla.
Aivan varmoista lähteistä saatu tieto kertoo, että saksalaiset ovat
nousseet maihin Hangossa ja edenneet Karjan asemalle, jossa on
taisteltu. Koko päivän on sakea sumu peittänyt meren. Klo 1:n tienoissa
kuului sieltä samanlainen räjähdys kuin eiliset. Luultavasti lensi
viimeinenkin vedenalainen ilmaan.
Kerrotaan, että ryssät ovat peloissaan saksalaisten tulosta, aikeissa
viedä satamalaitureissa vielä olevat kuljetuslaivansa Kruunuvuoren
selälle, muka puolueettomalle alueelle.
*
Senaatintalo tyhjenee.
On nähty kapsäkeillä täytetyn auton lähtevän senaatintalon luota
Hallituskadun puolelta ja ajavan asemalle. Luullaan niiden olevan
senaattorien ja senatoorskain matkakapistuksia. Olisin mennyt viemään
kukkia, jos olisin tiennyt tunnin ja hetken. Sillä minä olen iloinen
siitä siveellisestä tappiosta, jonka tällainen pako tuottaa. Paimenet
lähtevät ja jättävät laumansa oman onnensa nojaan. Ei heidän päänsä
ympärillä nyt ainakaan tule säteilemään marttyyrikruunun kehä.
*
Sain juuri kuulla, että valtuuskunnan lähtö on tapahtunut kaikenlaisin
hankaluuksin. Punakaarti ei ole tahtonut päästää heitä livistämään,
vaan on heidät vangittu asemalla ja viety Smolnaan. Hyvin puhein he
nähtävästi ovat sieltä päässeet irti, koska taas ovat ilmaantuneet
asemalle. Vielä kerran heidät kuitenkin vangittiin, mutta viimein
annettiin mennä. Kai he saivat armeijan johdon vakuutetuksi siitä,
että "hallituksen" ennen muita täytyy olla turvassa ja että jos se
vangitaan, joutuu kaikki "järjestys" hunningolle. Siirtyihän hallitus
Pariisistakin pois. Kerrotaan, että loppuargumenttina lähtölupaan on
ollut kuularuiskukin.
*
Varokeinoja pommituksen pelossa.
Tulevan pommituksen pelossa laittavat ihmiset ikkunoitaan avattavaan
kuntoon ilmanpaineen vaikutusta vastaan. Palvelijattaret naureskelevat
tälle rouvain touhulle, varmasti vakuutettuina siitä, että tämä
on vain porvarillista provokatsiota mielialan masentamiseksi ja
että saksalaiset eivät ole nousseet maihin, vaan että Hangosta
tulevat ovat vain saksalaisiksi pukeutuneita suojeluskuntalaisia.
Suojeluskuntalaisten pelossakohan englantilaiset piilottivat
vedenalaisensa meren pohjaan ja näitäkö pakoon kansanvaltuuskunta
muutti majaa?
*
Yhä niuhottaa usva merellä ja on sieltä levinnyt maihinkin. Se on
symboolinen usva, verho tietymättömän tulevaisuuden edessä. Ei tiedä,
mitä sen takana piilee, elämäkö vai kuolema.
*
Ryhtyvätkö ne täällä todellakin vastustamaan saksalaista vai
heittävätkö aseensa ja antautuvat? Jos Helsingissä ei vuotaisi verta,
helpottaisi se suuresti loppusuoritusta, jolle olisi eduksi, ettei
mieliala pääkaupungissa liiaksi kiihtyisi.
*
Kansanvaltuuskunta matkalla omaan maahansa.
Huhut kansanvaltuuskunnan lähdöstä toteutuvat. Se on kuin onkin
paennut ja siirtynyt Viipuriin. Punaisen kaartin esikunta ilmoittaa
"katsoneensa sen olevan välttämätöntä", ja käskee "kaikkia laitoksiaan
ja toimitsijoitaan antamaan kaikkea mahdollista apua tämän siirron
helpottamiseksi".
Käskyn lähteä antaa hallitukselle siis sotilasjohto, Punainen kaarti,
niinkuin Ranskan armeijan ylipäällikkö käski Poinrarén siirtymään
Bordeaux'hon. Koko komeaa! Valtuuskunta voi nyt pestä kätensä ja sanoa:
"Ka, olisinhan minä jäänyt... enhän minä... mutta kun ne nuo...
täytyihän totella, en mahtanut mitään".
Mutta ei tämä temppu kuitenkaan pitkälle auttane. Raukkamaiseksi,
kurjaksi paoksi sen tulevat leimaamaan ennen muita omat miehet, oman
nahkan pelastamiseksi, asian pettämiseksi, toverien jättämiseksi
oman onnensa nojaan. Viipuriin siirtyminen on silmäin lumetta, paon
todellisen tarkoituksen peittämistä, paon, joka ennen pitkää päättynee
Pietariin, ellei välillä napata kiinni.
Sinne siis menivät Tokoit, Mannerit, Sirolat, Gyllingit, Kuusiset,
Valppaat, Pärssiset -- kaikki. Idästä he ovat tulleet, idäksi pitää
heidän jälleen tuleman. Eikä taida mikään heitä sieltä enää kyetä eloon
herättämään.
*
Uusi hallitus.
Vanhan hallituksen mentyä on sijaan astunut uusi, suurten, tunnettujen
nimien tilalle pienet ja tuntemattomat: Ylin sotapäällikkö on nyt joku
F. E. Johansson, kulkulaitosten päällikkö G. A. Laitinen, työasiain
päällikkö Rob. Hurskainen, sairashuoneiden päällikkö H. Virtanen.
*
Täysin taistelukuntoinen punakaarti.
Vilppulasta lyötiin punaiset takaisin, Tampere kai jo on valloitettu,
vaikka "Tiedonantaja" myöntää vain sen, että se on joka puolelta
piiritetty ja eristetty, Raudussa on ollut täydellinen romahdus,
valtuuskunta on paennut -- mutta siitä huolimatta vakuuttaa
"Tiedonantaja", että "täysin taistelukuntoinen punakaarti on torjunut
-- kuten Raudussa ynnä muualla -- kaikki suuremmat yleisrynnäköt", ja
että "työväen luokan järjestettyä joukkovoimaa vastaan ei voi mikään
mahti seistä".
*
Venäläisiä on -- valkokaartissakin.
Venäjän kaksinaamaisen -- vai kaksipäinenkö se nyt oli -- kotkan
traditsiot elävät yhäkin bolshevistisessa ylösnousemisessaan. Moskovan
kansankomissaarien neuvosto on jostain syystä, nähtävästi saksalaisia
peläten, katsonut hyödylliseksi vakuuttaa, että mitään venäläisiä
osastoja ei Suomessa ole, ja jos olisi, kutsutaan ne pois. Jos siellä
kuitenkin niitä olisi, ovat ne vapaaehtoisia ryhmiä, joita on sekä
_valkokaartin_ että punakaartin riveissä.
*
Saksalaiset Hangossa ovat valkokaartilaisia.
Nyt täytyy "Tiedonantajankin" myöntää, että Hangossa on tapahtunut
maihinnousu. Siellä on "tuntematon" laivasto, jonka mukana
oli "Sampo". Se laski maihin 400 miehen suuruisen joukon --
valkokaartilaisia. Laivat tunnettiin sitten saksalaisiksi, "jotka
olivat tulleet katsomaan, kuinka valkokaartilaisten hommat onnistuvat".
Valkokaartilaiset valtasivat Hangon ja etenivät Tammisaareen ja
siitäkin ohi Karjalle päin. Siellä oli punakaartilaisia vastassa,
ja vihollisen täytyi peräytyä aina Tammisaareen asti. Niiden
karkoittamisessa ei ollut suurtakaan työtä. Tämä valkokaartilaisjoukko
oli "todennäköisesti koottu Ahvenanmaalla huseeraavista
valkokaartilaisista".
Ei, kyllä kai siellä on hiukan muutakin tulossa ja tekeillä.
*
Saksan laivasto Helsingin edustalla.
Ja nyt onkin näin kuuluva julistus heitetty alas lentokoneesta:
"Saksalaiset joukot tulevat aivan lähipäivinä ottamaan Helsingin
haltuunsa. Armoille antautuminen ilman ehtoja on välttämätön.
Monet ihmishenget voivat säästyä ja varusväen kohtaloa voidaan
paljon lieventää, jos kaikki satamassa olevat sota- ja kauppalaivat
luovutetaan vahingoittumattomina. -- Suomenlahdessa olevan Saksan
laivaston päällikkö lupaa vapauden ja palkintoja jokaisen laivan
miehistölle, joka luovutetaan vahingoittumatonna. Jokainen yksityinen
mies miehistöstä, joka saattaa laivansa käyttämättömäksi, saa siitä
ankarimman rangaistuksen. _Saksan merisotavoimat ovat jo Helsingin
lähellä_. Kaikki punaisten väkivaltaisuudet ja rauhallisten asukkaiden
hengen ja omaisuuden ottaminen rangaistaan mitä ankarimmin."
On nyt sitten ainakin _se_ varma, että ne tulevat -- ja ehkä ovatkin jo
tuolla sumuseinän takana.
Voisihan vielä ajatella, että tämäkin on "provokatsiota", että julistus
on tekaistu, mutta ainakin on sen alkuteksti, ruotsinnoksesta päättäen,
ollut saksankielinen.


Lauantaina 6 p:nä huhtikuuta.

Eräs, joka tuntee pohjalaisen talonpojan.
Tulee tässä vielä lehtiäkin silmäilleeksi niiden lopun edellä,
laiskahkosti ja välinpitämättömästi siirtyen otsakkeesta otsakkeeseen.
Niitä on tänään: "Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää...";
"Köyhälistön voitto" (Santeri Mäkelän puhe Viipurissa); "Taistelun
tuoksinassa", puhe, jonka Viipurissa on pitänyt Hilja Pärssinen -- hän