Hajamietteitä kapinaviikoilta 3/3 - 07

täällä valmiina vetureja ja vaunuja kaikkien johtajien poisviemiseksi
kaupungista, eikä muuten kukaan vähänkään asiaa tunteva sosialisti enää
luota voittoon. Tänään ovat kuitenkin hieman rauhallisempia, sentähden
että etelästä on saapunut pienempiä apujoukkoja. Ne eivät kuitenkaan
vaikuta mitään. Aitolahden Kuikkaan kartanossa on valkoisten etujoukot.
Punaiset perääntyneet tänä aamuna kansanedustaja Linnan taloon,
joka on noin kaksi kilom. Tampereelta. Luopioisista punaiset ovat
perääntyneet Hauholle. Valkoiset Pälkäneen ja Kangasalan kirkonkylissä.
Kangasalan asema on vielä tätä kirjoitettaessa punaisilla. Helsingin
radan katkaisua Toijalassa odotetaan pian. Valkoisten etujoukkoja
on eilen iltapäivällä ollut Ylöjärven Pohtolassa, joka on kaupungin
länsipuolisella rajalla. Kaupunki eilenillasta piiritystilassa.
Pakko-otolla saatiin eilen aamulla satakahdeksan miestä vaihtoihin.
Porvarit loistavat poissaolollaan. Oriveden taistelussa punaiset
menettivät kaksikymmentäyksi kanuunaa."
*
Toistaiseksi ei myödä lippuja Hyvinkäätä edemmä. -- Tampereen huhutaan
olevan vallatun ja Lempäälän sillan räjäytetyn. Sähkösanomia ei mene
Poriin, Tampereelle eikä Turkuun.


Tiistaina 26 p:nä maaliskuuta.

Pyhä Ilion ei saa kaatua.
Olen aina rakastanut ja ihaillut Ranskaa, josta olen, lähinnä
Skandinaviaa, erittäinkin Norjaa, saanut henkisesti kaiken, minkä
voi ulkomaailmalta saada. Kun ensi kerran elämässäni, lähempänä
kolmeakymmentä, pääsin ulkomaille, kiidätettiin minut suoraan
Pariisiin. Siellä sain maailman näyttelyn panoraamaitse silmäillä
hiukan muihinkin maailmoihin, aina itämaille ja Afrikaan. Siellä sain
käsityksen siitä, mitä maailma on, mitä yleisihmisyys. Siellä ranskaa
oppien opin oman kielenikin ja ymmärtämään oman maani. Siellä sain
käsityksen taiteesta ja tyylistä. En siellä mitään opiskellut, mitään
erikoisesti tutkinut, se vain tuli eläen ja hengittäen. Näin siellä
joskus unta, että olin palannut kotimaahan. Se oli painajainen, josta
herättyäni tyynyni oli märkä. Olin itkenyt unessa sitä onnettomuutta.
Minussakin toteutui, mikä muissakin, että jokaisella meistä on kaksi
isänmaata, oma maamme ja Ranska.
Riemukaaren alla Champs Elysées'n päässä kertoi minulle opas
ylpeydellä, että sen alaitse eivät saksalaiset olleet kulkeneet, vaikka
marssivatkin ohi. Vaimot ja lapset olivat piirittäneet sen ahtautuen
yhteen sen alle ja ympärille, eivätkä voittajat sentään hennoneet
heitä ampua. Olin ylpeä kummankin puolesta, mutta kaikki myötätuntoni
tietysti oli ranskalaisten puolella, niinkuin se yleensä aina on ollut
voitettujen puolella -- tähän asti. Sodan alussa olivat tunteeni ja
niistähän nyt on puhe -- kokonaan Ranskan ja Belgian puolella. Iloitsin
Marnen voitoista. Ei moni Ranskan-ystävä tässä maassa sitä enää silloin
tehnyt.
Ja melkein kauhistuen minä nyt totean, että kun kuulen liittoutuneiden
tappioista, ja että Pariisia on pommitettu 120 kilometriä kantavilla
tykeillä ja täällä uskotaan ja toivotaan, että Pariisi kyllä
valloitetaan ja Saksa sanelee siellä rauhanehdot, minä siitä, joskin
häpeän iloita, en kuitenkaan tunne erikoisempaa suruakaan. Saksan
voitto ranskalaisista merkitsee nyt meidän lopullista voittoamme
venäläisistä. Semmoisia ne meissä ovat ne n.k. parhaat tunteemme. Oma
etu on aina piru temppelin harjalla.
Mutta ei sittenkään, Pariisia ei saa pommittaa, ei saa tulla se
päivä, jolloin pyhä Ilion kaatuu. Se on liian suuri maksu meidän
itsenäisyytemme hinnaksi. Liian suuri siksikin, että meillä ei olisi
varaa sitä hintaa siitä maksaa.
*
Valpas tarjoo rauhanpiippua.
Valpas, se vanha irokeesi-intiaani, joka kaiken ikänsä on ollut
sotapolulla, on nyt ehkä viimeinkin saanut tarpeekseen skalppeja
vyöhönsä, lähtenyt rauhanpolulle ja ehdottaa tomahavkin kaivamista
maahan ja rauhanpiipun sytyttämistä porvarillisten kanssa. Hän on
tavannut edusm. Lohen ja tarjonnut välitystään rauhan aikaansaamiseksi
millä ehdoilla hyvänsä. Lohi oli vastannut, ettei hän voi tehdä mitään
asiassa. Sopivissa tilaisuuksissa, kun joukot jollain hetkellä menevät
pitemmälle kuin missä hän uskaltaa olla mukana -- niinkuin viime
keväänä valtuusmiehiä vankina pidettäessä -- merkitsee Valpas aina
eriävän kantansa ja luultavasti on tämäkin sitä. Kettu kuulema joskus
pelastuu ajavien koirien käsistä viskautuen selälleen, heittäytyen
hyväksi ja nuollen niitä turpaan. Joskus se kuuluu onnistuvankin, mutta
vanhat kettukoirat eivät anna pettää itseään. Ja niin tulee käymään
nytkin.
Sittenkun punaisten johdossa oli tapahtunut palatsivallankumous ja
jyrkimmät ainekset päässeet voitolle uudistaen punaisen kaartin
johdonkin, on väsähtävä sävy saanut väistyä ja nyt puhalletaan
sotatorvea entistä kiihkeämmin ja voitonvarmemmin. "Nyt on tullut
suurten taistelujen vuoro. Köyhälistöltä kysytään nyt rautaisia hermoja
ja päättäväistä toimintaa. Mikään porvarismahti ei voi ehkäistä
yksimielisen vallankumouksellisen köyhälistöarmeijan voittokulkua! --
Aseelliseen hyökkäykseen maan työväkeä vastaan ryhtynyt riistäjäluokka
tuntee lopullisen kohtalonsa hetken pian lyövän. Nopeaan toimintaan,
toverit! Aseihin jokainen torpan ja töllin mies!" j.n.e.
*
Lakilapsonen.
Ovat vielä viimeisillään tekaisseet lakilapsosenkin, jolle on annettu
nimeksi "Laki väliaikaisesta vuokratalon verotuksesta kaupungissa".
Jokainen kiinteistön omistaja suorittakoon vuokratulon veroa 10 %
vuokratuloista. Laki "astuu voimaan heti" -- ja lakkaa yhtä pian
olemassa voimasta, jos koskaan astuukaan voimaan.
Mihin nämäkin pikkuäpäräparat joutunevat, kun aika isistä jättää.
*
Eräs kokous.
Eilen oli kokous, johon olin pyytänyt eräitä kansanvalistusta
ja edistystä harrastavia henkilöitä saapumaan keskustellaksemme
erään ehdotuksen johdosta, jonka olin heille tehnyt ryhtymisestä
isänmaalliseen taisteluun ja toimintaan kansan eetillisen kasvatuksen,
laillisuuden, oikeuden ja totuuden puolesta isänmaattomuutta,
laittomuutta, vääryyttä, valhetta ja siveettömyyttä vastaan.
[Ks. Hajamietteitä kapinaviikoilta II s. 114.] Olin ajatellut,
että tätä toimintaa varten olisi aikaansaatava toimisto kansaa
valistavien sanomalehtikirjoitusten hankkimiseksi, joita sitten
tarjottaisiin varsinkin maaseutulehdille. Kokous pidettiin salaisesti,
niinkuin tarpeellista oli, ja varmimmaksi paikaksi katsottiin
Kansanvalistusseuran toimisto kaukana Töölöössä. Siihen oli saapunut
kymmenkunta eri aloilla toimivaa henkilöä, joiden nimiä en pane tähän
julki, koska pääasia on, että heidän mielipiteensä tulevat merkityiksi
muistiin.
Kun olin avannut kokouksen selittämällä sen tarkoituksen ja esittämällä
aikaisemmin laatimani kirjoituksen nojalla ehdotuksen eetillisen
valistustoiminnan järjestämisestä, jonka päätarkoituksena olisi
etupäässä sanomalehti- ja muunlaatuisten kirjoitusten kautta taistella
sitä valhetta ja vääryyttä vastaan, joka on yhteiskuntaa vuosikausia
myrkyttänyt ja lopuksi kansamme veljessodan kauhuihin saattanut, ja
läsnäolleet suhtautuneet mitä myötätuntoisimmin esitettyyn ajatukseen,
valitsi kokous puheenjohtajaksi minut.
Kysymyksestä syntyi vilkas ja monessa kohden syvälle uurtava
keskustelu, johon nykypäiväin raskaat olosuhteet loivat vakavan
sävynsä. Ajatusten vaihdosta kävi ennen kaikkea selville suunnitellun
valistus- ja uudistustyön ehdoton tärkeys, johon nähden kaikki puhujat
olivat poikkeuksetta yksimieliset; ainoastaan käytännöllisissä
kysymyksissä ilmaantui jossain määrin eriäviä mielipiteitä. Eri
puhujain lausunnoista mainittakoon seuraavaa:
_Ensimäinen puhuja_, joka aloitti keskustelun, huomautti, että kyseessä
olevan toiminnan menestys tietysti kokonaan tulee riippumaan siitä,
missä hengessä ja millä tavalla työ suoritetaan. On olemassa ehtoja,
jotka ovat välttämättömästi toteutettavat, jos mieli tosituloksiin
päästä. On otettava huomioon se tilanne, joka rauhan päätyttyä
syntyy: suuria joukkoja punaisia tullee mahdollisesti lähetettäväksi
vankileireihin. Toisia heistä muuttanee Venäjälle. Tuhannet ovat
kaatuneet. Kaikkien näitten perheet joutuvat työttöminä tuuliajolle.
Tehtaat ovat seisahduksissa. Leipää ei piankaan saatane. Ja monessa
paikoin ei työnhaluisia punaisia varmastikaan oteta vastaan. Asiain
näin ollen, arveli puhuja, ei mainitunlaatuinen kirjallinen toiminta
yksinomaan paljoakaan tepsi. Sillä ei semmoisenaan tule olemaan
tarpeellista vastakaikua. Eetillinen opetus menee yli päitten. Onhan jo
monesti kuultu lastenkin herjaavan: "En perkele välitä Jumalasta enkä
saatanasta!" Se valistustyö, joka tässä on kyseessä, olisi sen vuoksi
siihen tapaan järjestettävä, että se todella niin hyvin aineellisesti
kuin henkisesti _nostaisi_. On asetuttava mikäli mahdollista
ymmärtävälle kannalle. Ei saa kaikkea syytä toisten niskoille
heittää. Porvarillisellakin taholla on virheitä tehty. Kasvatus on
kohdistettava myöskin -- ja ensinnä -- voittajiin. Kansallistunto on
osoittautunut heikoksi; siitä on lähdettävä. Yhteiskunnan kosto elköön
voiton huumassa nousko yli lain ankaruuden. Johtajia on kyllä kaikella
ankaruudella rangaistava, mutta muille on laajassa määrin myönnettävä
amnestia. Toisella puolella on jotain hyvitettävä. Vankileireissä
olevia ja heidän perheitään on autettava. Yleistä mielialaa on kautta
linjan rohkaistava. Rakentavaan suuntaan on toimittava, työkansassa on
herätettävä jälleen toivoa ja luottamusta. Nyt suunniteltu toiminta
elköön muodostuko _porvarilliseksi_ agitatsioksi: se vain nostaisi
vastapuoluelaisten vihaa. Yritys on niin tärkeä, että olisi suunnaton
vahinko, jos se supistuisi ainoastaan työksi, jonka kautta yläluokka
valaisisi alaluokkaa.
_Toinen puhuja_ ilmoitti melkein kaikin puolin yhtyvänsä edelliseen
lausuntoon. Hän huomautti nykyhetken tehtävän jakaantuvan
kahdenpuoleiseksi: suoranaiseksi valistustyöksi ja valtiolliseksi
uudistustoiminnaksi. Mitä ensinmainittuun tulee, oli puhuja sitä
mieltä, ettei niitä henkilöitä, joita etupäässä tarkoitetaan, voida
saavuttaa, jos yksinomaan porvarillisissa lehdissä julkaistaan
kirjoituksia. Piti sen vuoksi lentolehtien levittämisen ja suullisen
toiminnan onnistuneempana, varsinkin jos esittämisen sävy on nostava
eikä alaspainostava, jommoista se suinkaan ei saisi olla. Mutta yleistä
mielipidettä oli pyrittävä ohjaamaan myöskin valtiollisiin tehtäviin
nähden, ja sen työn tuli kohdistua porvarilliseen yhteiskuntaan.
-- Valtiollisella alalla on taantumuksellista suuntaa vältettävä.
Äänioikeuteen ja kansalaisoikeuksiin ei pitäisi puuttua. Nykyinen
tilanne on parlamentaarista tietä korjattava. Torpparikysymys on ensi
tilassa ratkaistava. Kunnallissosialismia on toteutettava. Kuntien
on hankittava itselleen maata, ja sillä keinoin taloudellisesti
vahvistettava asemaansa, -- Muuten toivoi asian kehittyvän siihen
suuntaan kuin edellinen puhuja oli ehdottanut.
Huomautin tähän, että esittämäni suunnitelma kyllä on siksi laaja, että
siihen hyvästi mahtuu sekä kirjallinen että valtiollinen työ ja että
kirjoituksessani on selvästi viitattu myöskin porvariston syyllisyyteen.
_Kolmas puhuja_ oli sitä mieltä, että asian menestys riippuu etupäässä
edellä esitetystä näkökannasta. Porvaristoon nähden on ollut vallalla
mitä suurin epäluottamus. Ei mielellään oteta vastaan, mitä siltä
taholta sanotaan. Jos vielä kostotoimiin ruvetaan, niin yhä pahenee
asia. Luottamusta on saatava syntymään eri kansanluokkien välillä.
On tunnustettava, että on meilläkin paljon korjaamisen varaa.
Mitä pikimmin on ryhdyttävä uudistustöihin sekä taloudellisella
että henkisellä alalla ja niinmuodoin keskenäinen luottamus
herätettävä; ainoastaan sillä tavoin voimme toiminnallemme luoda
oikeata psykologista pohjaa, ainoastaan yhteiskuntaelämän syvemmälle
kyntämisellä valmistaa sivistyksen siemenelle hedelmällistä maaperää.
-- Oli samaa mieltä kuin ensimäinen puhuja: on ensiksi käännyttävä
sivistyneistöön.
_Neljäs puhuja_ kuvaili parilla esimerkillä, miten laajoissa
työväen piireissä vilpittömästi uskotaan punaisten taistelevan
oikeuden puolesta. Emmekö näe tuhansien heistä horjumatta uhrautuvan
uskotellun asiansa hyväksi? Siinä on vakavuutta takana. Meidän on
se tunnustettava. Emme voi enää palata vanhoihin muotoihin. Uutta
yhteiskuntaa on rakennettava. Synnintunnustuksella on aloitettava.
Syyt, jotka tähän tilanteeseen ovat johtaneet, on poistettava.
Kotikasvatusyhdistyksen toiminnassa on huomattu, että vain _asiat
puhuvat_. Pelkillä sanoilla ei pitkällekään päästä. -- Uudistustyö
olisi kohdistettava myös kirkolliselle alalle, sillä kirkkokaan ei ole
syyllisyydestä vapaa. Pääasia on, että autetaan eikä paineta alas.
_Viides puhuja_, kuten edellisetkin, huomautti, että sosialistien
puolella katkeruuden juuret ovat hyvin syvällä. Toiminnan muodot olisi
siitä syystä tarkoin punnittava. Tilannetta olisi arvioitava laajalta
kannalta ja puolueiden välisiä _liittymiskohtia_, niinkuin ylipäänsä
_tasoittavia toimenpiteitä_ ehdottomasti etsittävä. Sosialismia ei
ole pidettävä huliganismina -- vaikka meikäläisen sosialistisen
liikkeen differentiatsiokyky onkin osoittautunut heikoksi. Suurena
tekijänä kärsimiimme oloihin on ollut kansamme riippuvaisuus Venäjästä
ja myöskin se läheinen suhde Venäjän vallankumouksellisiin, jota
sosialistiset johtajat nähtävästi jo kauan ovat ylläpitäneet.
_Idän painajainen_ on tilanteeseen paljon vaikuttanut ehkäisten
maamme olojen tervettä kehitystä. -- Oli muuten sitä mieltä ettei
pitäisi tähän eetilliseen toimintaan laajemmassa määrin sekoittaa
konkreettista yhteiskunnallista reformityötä, jonka tekeminen kyllä on
katsottava erittäin tärkeäksi, mutta jota ei olisi yhdistettävä tähän
yleiseetilliseen valistustoimintaan. Siveellisen tunnon syventämistä
on nähtävästi aloitteentekijä tarkoittanut, ja puhuja tahtoi tätä
pyrkimystä kannattaa. Puoluetyöhön läheisesti liitettynä tämä
eetillinen pyrkimys ei saisi riittävää kantavuutta.
_Kuudes puhuja_ asettui uudistuskysymyksiin nähden samalle kannalle
kuin edellinen puhuja. Mitä syytöksiin porvaristoa kohtaan tulee,
halusi hän jyrkästi protesteerata sitä väitettä vastaan että sisäiseen
sotatilaan olisi vaikuttanut aikaisempain puhujain mainitsemat
yhteiskunnalliset puutteet. Epäkohtia on, mutta syy nykyiseen olotilaan
on venäläisten vaikutus, bolshevistinen henki, joka myrkyn tavalla
on meikäläisten vereen tarttunut. Ellei niin olisi, minkä vuoksi
käyttäisimme aseita punaisia vastaan?
_Seitsemäs puhuja_ kohdisti ajatuksensa etupäässä
tehdaspaikkakuntalaisiin ja nuorisoon. Kansanvalistustyö oli ollut
yksipuolista. Siihen oli sitten liittynyt suggestio utopistisesta
tulevaisuuden onnesta. Kun tämä utopismi nyt särkyy, aikaansaa se
kansan sydämeen haavan, joka ei liene helposti parannettavissa. Tämä
katkeruus tulee yhä kasvamaan, elleivät pettymyksestä kärsineet saa
vaikeassa tilassaan ymmärrystä osaksensa. Tärkeintä on nousevaan
polveen tähdätä työ. Jos se tapahtuu, voi nyt suunnittelun alaisesta
toiminnasta olla sangen hyviä tuloksia. -- Pyysi erityisesti saada
kiinnittää huomiota johtotoimen tärkeyteen.
_Ensimäinen puhuja_ vielä ilmoitti myöntävänsä, että kirjoituksilla
maalaislehdissä voisi kyllä hyvin paljon saada aikaan; sillä tavalla
voitaisiin esim. luoda opinioni, joka ei ehkä muuten syntyisi. Ja
kirjoitusten julkaisemiseen olisi heti rauhan palattua ryhdyttävä,
jotta sanomalehdistön suunta ja sävy alusta pitäen tulisi johdetuksi
oikeaan.
Kuitenkin tahtoi vielä painostaa sitä, että työttömille ja
leivättömille olisi ennen kaikkea hankittava elämisen mahdollisuus.
-- esim. siirtämällä ne maaseuduille, jossa vielä jonkun verran
leipää on ja missä apuväkeä maanviljelystöissä kylläkin kipeästi
tarvittaneen. Sillä tavoin saisi heille avatuksi uusia näköaloja. --
Tähän lisäsi, että kenties ei olisi paikallaan tässä liittyä mihinkään
tarkoin määriteltyyn poliittiseen ohjelmaan; kuitenkin olisi yhteisiä
suuntaviivoja ehdottomasti työlle löydettävä.
_Kolmas puhuja_ myönsi kuudennen puhujan olevan siinä oikeassa, että
suurimmat syyt epäilemättä ovat toisella puolella. Mutta tämä ei kumoa
sitä välttämättömyyttä, että luottamuksen suhde on saatava palautetuksi
ja että voittajan puolelta on lähdettävä liikkeelle.
_Toinen puhuja_ lopuksi totesi, että kaikilla näkyi olevan sama pohja
ainakin mitä työkansaan istutettujen vääräin käsitysten oikaisemiseen
tulee.
Periaatteellisen keskustelun tähän loputtua, tiedusteli puheenjohtaja,
olivatko läsnäolijat sitä mieltä, että toimintaan oli ryhdyttävä.
Yksimielisesti vastattiin tähän myönteisesti.
Päätettiin asettaa toimikunta, jonka tehtäväksi tuli laatia
seikkaperäisempi suunnitelma kyseessä olevaa toimintaa varten.


Keskiviikkona 27 p:nä maaliskuuta.

Vilppulan tappio -- provokatsion tulos.
Nyt on Vilppulan romahdus virallisesti myönnetty tapahtuneeksi.
Surusanomaa julistamaan on pantu vallankumouksen kaikkein korkein,
itse Manner. Niinkuin voisi ajatella, että _jos_ saksalaisten rintama
murtuisi, keisari Wilhelm, eikä Hindenburg tai Ludendorff, toisi siitä
sanan kansalleen ja pitäisi heti päälle rauhoittavan puheen.
Manner myöntää, että punainen armeija on ollut pakotettu peräytymään
Vilppulasta, että valkoisten joukot ovat jo Tampereella pommittaneet
sen esiseutuja, jopa ovat tunkeutuneet rautatielinjalle etelämpänäkin.
Ettei tämä pala olisi kovin karvas purra ja niellä, sokeroi Manner
sen nyt punaiselle mielelle niin makeaksi kuin mahdollista. Se on
tyylinäyte, jota en henno olla selostamatta.
Ketjumme ovat tähän asti edenneet kaikilla rintamilla. Siitä
huolimatta ei vihollista saatu ratkaisevasti lyödyksi, sillä se --
vekkuli -- vältteli huolellisesti ratkaisutaistelua. Mokoma hitaus ei
miellyttänyt vallankumouksellisia joukkoja. Tunkeuduttiin sitkeästi
eteenpäin varsinkin n.s. Vilppulan rintamalla. "Olosuhteitten vuoksi
se tapahtui syvissä kiiloissa. Rintama muodostui pakosta hevosenkengän
muotoiseksi ja venyi liian pitkäksi sekä samalla oheni. Tätä meille
epäedullista seikkaa käyttivät viholliset hyväkseen (!) ja suuntasivat
hyökkäysiskunsa kauemmas sivustoihin yrittäen saartaa pitkien
taistelujen väsyttämät joukkomme tuhotakseen ne. Viimeksi mainittu ei
kuitenkaan onnistunut. Vaikeasta asemasta pelastui kaartimme jotenkin
ehjänä, perääntyen Tampereelle ja sen lähistölle. Elävä voima säästyi.
Kaartin osastojen ja eräiden päälliköiden kylmä harkintakyky ja
tarmokkuus sen vaikutti. Aineellista menetystä ei kuitenkaan voitu
kokonaan välttää. Muutamia ensin käyttökelvottomiksi tehtyjä tykkejä,
vähän ampumatarpeita sekä vähän muuta tavaraa oli pakko jättää
kirvelevin mielin."
"Näin muodostuivat tapaukset viime viikolla pohjoisella, Tampereen
rintamalla, vallankumouksellisen taistelumme ensimäiseksi
vastoinkäymiseksi."
"Lahtarit eivät viivytelleet käyttämästä syntynyttä tilannetta
hyväkseen. Samalla kuin ne ahdistelivat Tampereelle perääntyneitä
joukkojamme kaupungin ympäristössä, heittäytyivät niiden toiset
joukot Kangasalta käsin Tampereen--Lempäälän rautatielinjaa kohden
ja näkyivät himoitsevan rautatielle hiukan etelämpänäkin. Tampereen
esiseutuja ne pommittelivat suurempaa vaurioita aikaan saamatta. Mutta
sekä Tampereella että Tampereen--Lempäälän rautatielinjalla pitävät
joukkomme puoliaan, jopa hyökkäilevät taas menestyksellä."
"Tampereen rintamalla kohtasi meitä ensimmäinen merkille pantava
vastoinkäymisemme. Älköön sitä sentään suuremmaksi tehtäkö, kuin mitä
se on. Vihollisemme nyt kyllä sen johdosta koettavat palkkalaistensa
laittamien nimettömien julistusten ja lähettämiensä kätyrien
avulla kylvää epätoivon ja epäluulon myrkkyä työläisjoukkoihin
rintaman takana, niinkuin ne ovat tehneet rintamallakin. Ovatpa ne
saaneet monia itsetiedottomia köyhälistöläisiäkin tarkoituksellisia
juorujaan ja valheitaan uskomaan ja levittämäänkin sekä siten
tekemään vastavallankumouksellisille suoranaista palvelusta.
Vallankumouksellisen armeijamme ja koko työväenluokan on noustava
moista vastaan kaikilla sekä aineellisilla että siveellisillä
voimillaan. Pidettäköön mielessä, että muilla rintamilla seisovat
joukkomme yhä lujina. Toisin paikoin ne etenevät varovasti, mutta
varmasti. Tampereen rintamalla saatu raskas isku ei murskannut Suomen
työväen nykyistä taisteluvoimaa. Vallankumouksellisen työväen lujissa
käsissä on sen asia edelleenkin."
Senkin valkoiset! Parjaavat, provoseeraavat, käyttävät heille edullisia
tilanteita hyväkseen.
Se Mannerista. Hän varoittaa lopuksi parjaajista ja provokaattoreista.
Ne on nyt ajettu matkaansa. Ja syystä kyllä. Sillä jos _niitä_ ei olisi
ollut, ei olisi tappiotakaan tullut.
Millaista tuo provokatsio oli, siitä kertoo "Työ"-lehti seuraavaa:
"Pohjoisella Vilppulan rintamalla olevien joukkojen ollessa
voitokkaassa taistelussa lahtarien kanssa, alkoi joukoissamme
levitä tietoja: 'Lahtarit tuhonneet oikean sivustamme kokonaan',--
'olemme kokonaan saarrettuja': -- huusivat joukkojen sekaan päässeet
provokaattorit. Tästä syntyi pakokauhu, kuten tunnettua, sellaisin
seurauksin, että joukkomme täytyi peräytyä. Kolme lahtarikaartilaista,
jotka ehken kaatuneilta tovereiltamme olivat saaneet korttimme ja
siten päässeet joukkoomme, päästivät taistelun kestäessä huudon,
että 'päällikkömme ovat pettäneet meidät ja järjestäneet niin, että
olemme kaikki tuhon omat', saaden tällä tavoin joukkomme hajalleen.
Jälkeenpäin asiaa tutkittua ja epäjärjestyksen saattaneet henkilöt
tarkastettua, löydettiin näiden paidankauluksesta lahtarikaartin
kortit."
"Nyt ovat asiat pohjoisella rintamalla taasen täydessä järjestyksessä
ja painaltavat poikamme hurjalla vimmalla eteenpäin ja saavat piankin
korjatuksi ne pienet vauriot, jotka lahtarien provoseeraus aikaan sai."
"Siis, korvat kuuroiksi provokatsionille ja ankarin tuomio sen
aikaansaattajille. Siitä riippuu taistelumme pikainen voitto!"
Ei näytä lopullinen voitto olevan kovinkaan tiukassa kantimessa, jos se
riippuu vain provokatsion torjumisesta.
Eiköhän tämä muuten jo ole liika paksua pajunköyttä?
Ovathan pohjalaiset poppamiehiä ja muutenkin suuria suustaan, mutta
tokkohan ne nyt sentään _sanan_ voimalla saivat Vilppulan rintaman
rikki?
*
Yhteiset tietotoimistot.
Suomen Kansanvaltuuskunnan Tietotoimisto on nyttemmin asettunut
suoranaiseen yhteyteen virallisen ranskalaisen tietotoimiston kanssa,
jolta se tulee saamaan säännöllisesti tietoja Ranskasta ja muualtakin
ulkomailta.
Tietäisikö tämä sitä, että Ranska on lähentänyt välejään niiden kanssa,
joiden kanssa sillä on yhteinen vihollinen, Saksa?
*
Eräs henkilö sanoi tänään jotakin, joka on laatuaan aika originellia.
Se ei ole enää valkoinen kanta, vaan oikein lumivalkoinen. Heti kun
kapina on kukistettu, pitäisi myöskin, sanoi hän, kukistaa Svinhufvudin
hallitus siksi, ettei se ollut paremmin selvillä asemasta eikä ryhtynyt
ajoissa tarpeellisiin varokeinoihin uhkaavan vaaran varalta. -- Jos
niin tapahtuisi, kumoutuisi ainakin mitä tehokkaimmin syytös, että
hallitus varustautumisellaan olisi _pakottanut_ työväen tarttumaan
aseihin.
*
Junat menevät vain -- pohjoiseen.
Että Tampere on, joskaan ei otettu, niin ainakin saarrettu, siitä on
todistuksena se, että junia ei enää ilmoiteta lähteviksi Tampereelle,
vaan pohjoiseen. Kai ne pian lähtevät vain itään -- ja sinne jäävät.
Sääli vetureita ja vaunuja.
Tampereelle on alkanut oikea kansanvaellus pohjoisesta. Kaikki, jotka
kynnelle kykenevät, pakenevat valkoisten tieltä.
Näsijärven jäällä liikkuu sankkoja joukkoja.
*
Järkevimmät sosialistit Tampereella, niiden joukossa osa
punakaartilaisiakin, olivat vaatineet suostuttavaksi Mannerheimin
uhkavaatimukseen, mutta eivät ole saaneet tahtoansa läpi. Tampere siis
täytyy Valloittaa väkirynnäköllä.
*
Maailma ylösalaisin.
Erään isännän luo Kalvolassa oli tullut kaksi hänen rintamalta
paennutta renkiään ja pyrkinyt sodasta tarpeensa saatuaan koreasti
töihin. Olisivat suostuneet rupeamaan vaikka ruokapalkoille,
rahapalkoista ei puhettakaan. -- "Eihän maar", sanoi isäntä, "kyll mä
sentään teitille palkankin maksan". Miehet neuvottiin halkometsään.
Menivät aamuhämärässä ja palasivat sieltä vasta 9:n tienoissa illalla.
Siinä tuli koko joukon yli 8 tunnin työpäivä. Isäntä veisteli miehille:
"Jos te aiotte näin hassusti huhtoa, loppuu minulta pianaikaa metsä."
*
Komeaa.
Sain vilkaista ruotsinmaalaiseen lehteen t.k. 19 p:ltä. Siinä
kerrotaan, että Svinhufvud on silloin ollut matkalla Berliinistä
Vaasaan. Berliinissä on ollut suuri banketti, jossa m.m. itse
Hindenburg on ollut läsnä. Hän on pitänyt puheen ja vakuuttanut,
että Suomi tulee saamaan Aunuksen ja Kuolan niemimaan. Malmössä
ovat Svinhufvudia vastassa olleet Suomen edustajat, Tukholmassa A.
Gripenberg, H. Gummerus ja H. G. Paloheimo. Myöskin ruotsalaisia
viranomaisia on ollut. Svinhufvudia on kutsuttu: "Hänen ylhäisyydekseen
Suomen tasavallan presidentiksi."
*
Sosialidemokraatinen militarismi.
Tähän kapinaan ryhtymisen puolustamiseksi ja perustelemiseksi on
punaiselta taholta esitetty senkin seitsemiä syitä, jotka tekivät sen
välttämättömäksi. Melkein joka päivä keksitään joku uusi. Viimeksi
uskotellaan tänään "Tiedonantajassa", että työväki tarttui aseisiin
pakollista asevelvollisuutta vastaan. Jos nykyinen luokkasota päättyisi
porvariston voittoon, olisi vakinaisen sotalaitoksen perustaminen
porvariston luokkavaltaa pönkittämään siitä varma seuraus. Sisäinen
militarismi olisi Suomeen luotu. Sen avulla kukistettaisiin n.s.
sisäinen vihollinen, sisäinen vaara, joka ei ole mikään muu kuin
sos.-dem. työväenliike. Sillä Rantakari on eduskunnassa sanonut,
että Bismarck on sanonut, että "sosialidemokraatinen kysymys on
militaristinen kysymys."
Ja sitäpä se todella ainakin tällä hetkellä tässä maassa onkin. Se
kysymys ei meillä ole mitään muuta kuin puhdas militaristinen kysymys,
kysymys siitä, kuinka _sosialidemokraatinen militarismi_ meillä saadaan
kukistetuksi.
*
Tulevat kieliolot.
Millaisiksi viralliset kieliolot meidän maassamme muodostuisivat, jos
kansanvaltuuskunta pääsisi niitä pitemmälle järjestämään, selviää
eräästä pienestä enteestä. Liikenneasiain valtuutettu Emil Elo ja
puhelinlaitoksen ylivalvoja Arthur Hellman määräävät, että sen jälkeen
kun venäläiset joukot ovat siirtyneet pois, ei ole enään tarpeellista,
että venäläisiä sotilaskomissarioita oleilee puhelinasemilla.
Koska maassamme oleilee sangen suuri venäläinen siirtokunta, joka
ei taida maamme kieltä, on puhelinasemain huolehdittava siitä,
että niillä kaikkina vuorokauden aikoina on venäjänkielentaitoisia
puhelinyhdistäjiä.
Niin kauan kuin Suomessa on venäläisiä, täytyy heitä siis palvella
heidän omalla kielellään. Saatuaan omakielisen _sanan_vaihdon
viralliseksi vaativat he tietysti siksi myöskin _kirjeen_vaihdon,
mikä tietysti myönnetään, koska heille on myönnetty kaikki muutkin
kansalaisoikeudet.
Lienevätköhän venäläiset joukot muuten todella jo siirtyneet täältä
pois? Satama on yhä laivoja täynnä ja musta- ja harmaatakkeja liikkuu
edelleen kaupungilla.
Tähän saakka on saanut liikkua kadulla klo 9:ään illalla, tästä lähtien
vain 8:aan. Ylihuomisesta alkaen suletaan kaikki yksityiset puhelimet.
-- Nämä määräykset vaikuttavat yhtä virkistävästi kuin "kyyhkyset".
Niitä ei ole tässä näkynytkään taas pitkään aikaan. Mutta luultavasti
tuli rukinsija jo katsotuksi.
*
"Muutama sana nykyisestä vallankumoussota-asemasta".
"Työmiehen" joku strateegi punoo ja punoo päätään sillä, että vaikka
asema yleensä ja varsinkin Vilppulassa on ollut niin erinomaisen hyvä,
niin mikä ihme siinä on, että Vilppulassa sittenkin tuli tappio.
Siellä oli tungettu kiilana eteenpäin, siellä oli sivustatkin saatu
nousemaan kiilan kären lähettyville ja kuitenkin tapahtui peräytyminen,
joka "jostain käsittämättömästä syystä sai paon luonteen". "Joukot on
vallannut joku käsittämätön joukkohermostuminen ja he ovat jättäneet
asemansa ja mitä edullisimmat puolustuskohtansa, joissa aivan pienillä
voimilla olisi voinut estää suurtenkin vihollisjoukkojen hyökkäykset.
Perääntymistä ei ole aiheuttanut valkokaartin voimakkuus, ei niiden
armeijan ylivoima, vaan, kuten jo sanottu, joukkojemme hermostuminen
-- ja sanottakoon suoraan -- käsittämätön hermostuminen. Sillä