Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 10

vangittiin. Omaisille ei heidän kohtalostaan mitään tietoa annettu. Nyt
on asia selvinnyt. Orimattilan joessa talviongella olleen kalamiehen
koukkuun tarttui -- maanviljelijä Hardénin ruumis. Kun punakaartilaiset
vihdoin antoivat suostumuksensa ruumiin joesta nostamiseen ja
hautaamiseen, toimitettiin joenjäähän hakatusta avannosta naarauksia.
Tällöin löydettiin vielä punakaartilaisten vangitseman kahdeksan
henkilön ruumiit. -- Suodenniemellä on pappi ammuttu. Ruumis on
jäädytetty ja virsikirja kainalossa nostettu kirkon seinää vasten. --
Kymin tehtaalla on surmattu useita henkilöitä.
*
Ruotsalaiset sovintoa hieromassa.
Täällä on ollut lähetystö ruotsinmaalaisia oikeistososialisteja,
jotka olivat ilmaisseet halunsa päästä yhteyteen joidenkuiden
porvarillistenkin kanssa, mieluummin joidenkuiden sellaisten kanssa,
jotka eivät varsinaisesti ole ottaneet osaa valtiolliseen elämään.
Heidän välittäjämiehensä kysyi minultakin, haluaisinko tavata heitä.
Meidän oli silloin ja silloin mentävä Seurahuoneelle. Pormestari
Lindhagen otti meidät vastaan vuoteessa maaten, sairaana. Myöhemmin
saapuivat huoneeseen myöskin muut, puoluesihteeri Möller ja hra
Thorberg.
Oli melkoinen ulkonainen ero näiden miesten ja meikäläisten
sosialistipomojen välillä; nämä olivat hienonpuoleisia herroja.
Lindhagen ilmoitti heidän saapuneen kahdenlaisessa tarkoituksessa,
humanitaarisessa ja valtiollisessa. Heillä oli aikomus järjestää
sairaanhoitoa ja samalla koettaa vaikuttaa siihen, että sodankäyntitapa
tulisi inhimillisemmäksi, Siihen meidän puoleltamme tietysti
vastattiin suurella kiitoksella. Mutta siihen loppuivatkin yhtymäkohdat.
Heidän otettuaan puheeksi rauhantekomahdollisuudet kävi ilmi, että
heidän mielestään olisi myönnettävä amnestia kaikille muille paitsi
murhamiehille ja varsinaisille rikollisille.
Me selitimme, että johtajiin ja aktiivisesti s.o. aseellisesti mukana
olleihin nähden amnestia ei voisi olla annettavissa. Teroitimme
samalla sitä, että me, yhtä vähän kuin muutkaan porvarilliset tällä
puolen rintaman, emme voi ottaa mitään rauhan alotetta, vaan ovat
kaikki välitysyritykset esitettävät Mannerheimille, jo siitäkin
syystä, että täältä päin lähtenyttä sovittelualotetta voitaisiin
selittää yritykseksi pelastaa oma henkemme. Kysymystä amnestiasta
ja uudesta hallitusmuodosta he olivat ajatelleet ratkaistavaksi
yleisellä kansanäänestyksellä. Sen mukaan olisi siis tehtävä rauha
ensin, nähtävästi ilman mitään ehtoja, ja jätettävä ne sitten
kansanäänestyksen saneltaviksi -- tuntui ilmeisesti, että tämä oli
täkäläisten toverien inspiroimaa. Kansanäänestystä odottaessa kaikki
syylliset voisivat kulkea vapaina kukaties kuinka kauan rankaisematta.
Ruotsalaiset näyttivät olevan erikoisesti huolissaan tulevien
kenttäoikeuksien oikeudenkäytöstä. Emme tietysti voineet muiden
puolesta antaa mitään takeita, vaikka lausuimmekin omasta puolestamme,
ettemme hyväksy mitään kostotoimenpiteitä. Se meidän puolestamme
myöskin lausuttiin, että katsoimme välttämättömäksi suuria reformeja
kapinan päätyttyä.
Nimitys "kapina" ei heitä muuten näyttänyt miellyttävän, vaan oli tämä
säännöllistä kansalaissotaa tai ainakin vallankumousta. En huomannut
heissä erikoista paheksumista sen johdosta, että venäläiset olivat
mukana.
Ruotsalaisille oli kaikesta päättäen syötetty kaikenlaista, m.m.
että porvarillisilla olisi aikomus voitettuaan panna toimeen
taantumuksellinen vallankaappaus. Samoin olivat he nähtävästi siinä
käsityksessä, että vallankumoukseen oli ollut pakko ryhtyä sellaisen
kaappauksen pelossa. Vakuutimme, että sellaisesta ei ole ollut eikä
tulisi olemaan kysymystäkään. Meidän täytyi myöskin kumota, en tiedä
sitten millä menestyksellä, tuo aina uudistuva valhe, että hallitus
aikoja ennen vallankumouksen puhkeamista oli lähettänyt elintarpeita
Pohjanmaalle ja että aseita oli lähetetty elintarpeiden nimellä, y.m.s.
Heidän puheistaan kävi ilmi, että kapinan johtajat olivat olleet
pakotetut siihen vasten tahtoaan, etteivät he henkensä menettämisen
uhallakaan olleet voineet olla siihen liittymättä. Se tuotiin esiin
kuin jonkinlaisena lieventävänä asianhaarana heidän suhteensa. Siihen
huomautettiin meidän puoleltamme, että siinä tapauksessa, jos sellainen
vaara heitä todella uhkasi, olisi ollut komeampaa sitä uhmata antamalla
vaikka oma henkensä kuin ostaa sen säilyminen tuhansien muiden hengellä.
Kun kuvaavana esimerkkinä siitä, millaisten sosialistien kanssa tässä
maassa oltiin tekemisissä, kerrottiin, että punakaarti jo ennen
kapinan alkamista oli ajanut sosiaalihallituksen sen huoneustosta ja
tehnyt siitä itselleen kasarmin, näytti se melkoisesti selventävän
heille kysymystä sen järjestysvallan aikaansaamisen tarpeellisuudesta,
mihin hallitus ennen kapinaa, oli ryhtynyt. Meidän vastauksemme summa
siitä, millä ehdoilla rauha voisi solmeutua, oli palautuminen _status
quo'hon_, tilaan ennen kapinaa, sekä mahdollisimman laaja amnestia.
Tapaamisemme jäi tietysti tuloksettomaksi. Ruotsalaisten piti vielä
samana iltana tavata kansanvaltuuskuntaa, mutta tuskinpa heidän
välittelynsä sielläkään onnistuu paremmin.
Eräs heistä sadatteli Valpasta, joka oikeastaan on pääsyyllinen, mutta
nyt on vetäytynyt syrjään ja luultavasti pääsee vapaaksi kaikesta
vastuusta. Meidän puoleltamme vastattiin, että jos muut, niin kyllä
hänkin aikanaan on saava ansaitun palkkansa.
*
Tarkastuksia kahviloissa.
Mitä järkeä lienee siinäkin, että yhtäkkiä punakaartilaiset ryntäävät
kahvilaan, asettavat vartijat ovelle, komentavat kädet ylös ja tutkivat
kaikkien taskut, etsien muka "Vapaita Sanoja." Kuuluu tietysti asiaan,
että joku laukauskin pamahtaa, joku lamppu menee rikki, rappausta
tipahtaa katosta. Täntapainen kohtaus on ollut joku päivä sitten
Brondinin kahvilassa.
*
Mannerheimin rintamalla, niin kerrotaan, vallitsee hyvä henki.
Mannerheim on julistanut, että nyt alkaa varsinainen taistelu Suomesta
ja ettei hän tule lepäämään, ennenkuin koko Suomi on valloitettu ja
_lisäksi vielä Venäjän Karjalakin_.
Nähtävästi kiristyvät kiristymistään venäläisten ja punaisten
välit. Joku Shishko, en nyt muista mikä heidän päällikkönsä hän on,
on sähköttänyt Scheimannille Pietariin pyytäen häntä tulemaan ja
järjestämään heidän asioitaan täällä, sillä suomalaiset katsovat kaikki
omakseen ja kohta meille ei suoda ilmaakaan hengittääksemme.
*
Nyt lentelee ilmassa tavallista enemmän tietoja sotanäyttämöltä.
Hajanaisia ne ovat eikähän niihin ole liioin luottamista. Olen kerännyt
niitä muistikirjaani koko sarjan ja kopioin niitä tähän muutamia.
Pälkäneeltä tulleet haavoittuneet ovat kertoneet, että punaisten
asema on toivoton, että yleinen hajaannus on olemassa. Siellä
makaa sadoittain haavoittuneita avuttomina metsissä. Punaiset ovat
perääntyneet Pälkäneeltä Valkeakoskelle. -- Porissa on ollut,
kymmenkunta kilometriä pohjoiseen päin, kovia taisteluja, ja on
kuulunut ankaraa tykkien pauketta. Punaisia pakenee pois rintamalta
ja kaupungista Poriin pyydetään apua, mutta ei saada. -- Tampereenkin
pohjoispuolella taistelut ovat kääntyneet punaisille lopulliseksi
häviöksi, koska venäläisten päämaja siellä on siirretty Riihimäelle ja
Helsinkiin. -- Riihimäellä valmistetaan uutta rintamaa, Mahdollisesti
he jättävät Tampereen enemmittä taisteluitta. -- Tampereelta on
lähtenyt venäläinen sotilasjuna eteläänpäin ja riisuttu aseista. --
Punainen kaarti Riihimäellä on riisuttu aseista, kun on kieltäytynyt
lähtemästä rintamalle. -- Tampereella hermostuneisuus yhä lisääntyy.
Punaiset pitävät vartioita ullakoillakin. Hiekkasäkkejä kuletetaan
kaduille. -- Punakaartin esikunnalle sähkötetään, että Turkua ja sen
saaristoa uhkaavat vakavasti valkoiset ja ruotsalaiset, jotka tulevat
Ahvenanmaalta. Sinne pyydetään pikaista apua, jota ei kuitenkaan
voida antaa. -- Punaisten pohjoisen rintaman päällikkö Karjalainen
on saanut eron ja vangittu. Tampereen raportissa nimitetään häntä
"Pohjoisen rintaman kuoletuskenraaliksi". -- Suodenniemelle pyydetään
lähettämään apua "vaikka helvetistä", sillä lahtarit hyökkäävät
julmasti. -- Orivedellä ovat punaiset tilanneet rusinoita, jotta miehiä
voisi hyvitellä rusinasopalla ja saada heitä menemään rintamalle. --
Vilppulassa punaiset ovat ampuneet johtajiaan eivätkä mene taisteluun,
eikä ole apua, vaikka itse Haapalainen siellä agiteeraa, karkaavat jo
sinne mennessään.
*
Tapasin tänään erään tuttavan suurtilallisen rouvan. Hän oli perin
surkeassa mielentilassa. Punaiset hallitsevat tilalla, ottavat halkoja
tarpeisiinsa, ajavat kartanon hevosilla, vievät maidon, ovat murhanneet
heidän pehtorinsa. "Viekööt mitä vievät, kunhan jättäisivät hengen."
Siellä on tilojen ylinnä isäntänä eräs muonamiehen poika.
Rouvan mies ja poika piilevät jossain maaseudulla, mutta ovat vaarassa
joutua milloin hyvänsä kiinni.
Z. Höglund, yksi ruotsalaisten punaisia, joka täällä ollessaan asui
komeasti Seurahuoneella ja jolta siellä ryöstettiin tavarat, m.m.
toverien lahjoittama kultakello, on Ruotsissa kertonut matkastaan
sinne. Kuvaus voi olla kylläkin oikea. Matkalla mukana olleiden
pakolaisten joukossa vallitsi rajaton katkeruus Suomen vallankumousta
ja sen kannattajia kohtaan. Kun radio-sähkösanoma ilmoitti kenraali
Mannerheimin julistuksesta, että kaikki vallankumoukselliset ovat
tuomittavat kuolemaan, niin tervehdittiin sitä hyväksymishuudoilla.
Eräskin vanha rouva, hurskaan näköinen, jalokivet sormissa, huudahti:
"Sepä oli kaunista!"
*
Aarne Orjatsalo väittää nähneensä seuraavaa, jonka otan tähän, vaikka
olenkin taipuvainen epäilemään, näkivätkö valkokaartilaiset todellakin
nuo merkit.
"Seison taistelurintaman sivussa. Olen lähtenyt Punaisen Ristin merkin
suojassa avustamaan niitä, jotka ovat haavottuneet, niitä, jotka eivät
enää ole ystäviä eivätkä vihamiehiä, vaan ainoastaan ihmisiä ja veljiä.
Näen kolme Punaisen Ristin merkillä varustettua laupeudensisarta ja
muutamia saman merkin suojassa toimivia miehiä. Haavoittuneita on
jo paljon keräytynyt. Kuumeisella kiireellä annetaan heille apua
ja koetetaan lievittää heidän tuskiaan. Siinä on kaatuneita ja
haavoittuneita molemmista kansalaisarmeijoista. Mutta yhtäkkiä ilmestyy
porvarikaartilainen osasto. He _näkevät_ merkit. Heille huudetaan:
'Täällä toimii laupeuden sisaret'. Alkeellisin vaisto sanoisi: 'Nuo
ovat puolueetonta joukkoa.'
"Mutta mitä näin. Nuo pyssyillä ja dum-dum-kuulilla varustetut alkoivat
kivääritulen ja ampuivat joka ainoan sisaren ja veljen. Ja lisäksi
vielä joitakuita jo ennestään haavoittuneita, puoleksi sidottuja.
"Tämän olen omin silmin nähnyt. En olisi sellaista koskaan todeksi
uskonut."
*
Ojankaivuun -- talvella.
Erityisenä tikkuna punaisten silmissä on tietysti se yleisö, joka
täällä huoletonna, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, kuljeskelee
päivät päästään katuja pitkin sinä aikana, kun se on heille sallittua.
Tuota yleisöä on entistä runsaammin päivisinkin liikkeellä syystä,
että virastot ja liikkeet seisovat. Mutta tätä ei nyt punaisten
"yhteiskunta" voi sietää, "tällaista vetelehtijäin joukkoa ja tuhlata
vähiä ruokatarpeitaan niille. Se on saatava mukaan yhteiskuntaa
hyödyttävään työhön. Katuyleisö on kertakaikkiaan mobilisoitava
yhteiskunnan hyväksi". Kirjoittaja "Työmiehessä", joka käyttää tuota
komeata nimeä Orjanheimo, työntää hallituksen tarkemmin ajateltavaksi,
miten tämä katuyleisön mobilisoiminen käytännössä toteutetaan.
Itselläänkin hänellä kuitenkin on aate. Elintarpeita kuluttava
tyhjäntoimittajajoukko on pantava niitä tuottamaan. "Kuokka ja lapio
kouraan, oli se sitten herra tahi narri, ylhäinen tai alhainen, ja
kääntämään maata peruna- y.m. viljelystä varten, ojittamaan peltoa,
lantatunkioita levittämään."
Joutaisihan tästä hyvinkin maantöihin ja olisin iloinen, jos minutkin
sinne jonnekin lähetettäisiin. Jospa olisi mennä pyytämään passia
lantapatteritöihin. Mutta nythän on vasta maaliskuun 6:s päivä, lumi
peittää pellot, laaksot, vuoret, maassa on kai myös routa. Niin on
ainakin täällä, Helsingin ympäristössä, miten lie sitten maaseudulla.
Ei ainakaan vanhana pahana porvarillisena aikana ollut tapana ryhtyä
ojankaivuun, perunan viljelykseen ja iantatunkioiden levittämiseen
vielä tähän vuodenaikaan. Mutta ehkä maat sulavat siihen mennessä,
kun valkoiset tulevat. Suosittelen aatetta katuyleisön maatöihin
mobilisoimisesta sen hallituksen huomioon, joka _silloin_ on olemassa.
Tämän johdosta muuten tuumittiin meidän talon miesten kesken, ettemme
ensi kesänä tee muuta kuin tuotamme elintarpeita: kalastelemme.
*
Nurmijärven Punikit ja punikit.
Jos muistatte, niin toimitettiin Impivaarassa Nurmijärvellä ennen
muinoin ankara härkäin teurastus, niinkuin Seitsemässä Veljeksessä
kerrotaan, ja siitä oli monet merkilliset seuraukset. Nyt on siellä
tulossa yhtä ankara lehmäin lopetus. Punikit ovat tuominneet 2,500
pitäjän Punikkia kuolemaan, koska niille, ynnä yhteensä 150 hevoselle,
ei voida antaa "rehukorttia" rehuvarojen vähyyden vuoksi. Näiden
eläinten karjoista valitsemista varten pitäjä on jaettu neljään
piiriin. Karsimisen toimittaa 3-miehinen joukkue, joka määrää, mitkä
eläimet on lopetettava tai pitäjästä pois toimitettava. Karsimisessa
otetaan huomioon hevosiin nähden ikä ja viallisuus, lehmäin nähden
lypsykyky, siitosarvo ja ikä. Karsimisessa mahdollisesti tulevia
"ristiriitoja" -- arvaapa sen, että siinä tulee Vendla-muorien suut
soimaan -- käsittelee 8-miehinen tutkijakunta, joka saa käyttää
"ammattitaitoista" apua, jos tarpeelliseksi katsoo.
Mainitun toimenpiteen kautta teurastettaviksi tulevat eläimet saa
omistaja, joko itse tai elintarvelautakunnan välityksellä, kuljettaa
kulutuskeskuksien elintarvelautakunnille. Muut eivät saa lihaa
kuljettaa. Jos karjan omistaja itse omiksi tarpeikseen suolaa lihaa,
on se sitä ennen punakaartilaisen läsnäollessa punnittava ja paino
ilmoitettava elintarvelautakunnan kansliaan.
Minä tahtoisin olla Nurmijärvellä, kun tämä rankaisuretkikunta kulkee
Jukolasta Jukolaan kivääreineen ja kuularuiskuineen.
*
Narsissit ja tulpaanit.
Täntapaisia salakirjoituskirjeitä saapuu ja kiertelee vähä väliä. Tämä
on lähetetty Porista 3/III 1918.
"Olen jättänyt kaiken politiikan ja alkanut harrastaa ainoastaan
kukkaislyökkien hoitamista ikkunoissa: tulpaanien ja narsissien.
Edelliset nuutuivat jo kovien merituulien puhaltaessa luoteesta päin ja
nyt ne, kun pohjoisesta suoraan porotti, ovat kokonaan kuoleutuneet.
Oli aikomus saada tänne uusi lähetys tulpaaneja, mutta olen kysynyt
asemalta, ja sanotaan, että lyökit ovat karisseet tiellä pois vaunusta;
ei mitään ole tullut perille."
*
Muistutus sopimattomasta käytöksestä.
Raumalta annetaan seuraava ajankuva (3/III 1918): "Kahdeksas luokka
lopetti koulunsa 28/II ja ajoivat tavanmukaista ajoaan ympäri
kaupunkia. Heti levisi punaisten joukkoihin huhu, että nyt lahtarit
ajavat rintamalle, ja illalla, kun iloiset lapset olivat kokoontuneet
juhlaa pitämään, ympäröitiin talo, asestetut miehet ryntäsivät sisään,
jopa ottivat kaksi poikaa pihalle 50:n askeleen päästä ammuttaviksi.
Kuitenkin muutettiin tuomio siten, että seuraavana aamuna kaikki pojat
käskettiin tuomioistuimen eteen, jossa sitten saivat muistutuksen --
sopimattomasta käytöksestä."
*
Välivaltioaatteesta.
Huhut saksalaisten tulosta Ahvenanmaalle yhä varmistuvat. On suuri
tapaus, että he ainakin _ovat_ Suomessa. Kun he kerran ottavat sen
asian hoitoonsa, he hoitavat sen, sitä kesken jättämättä. Ei ole
tietoja, millaisia joukkoja he siellä laskevat maihin. Puhutaan
vain 800 miehestä, ja sitä parempi kuta vähemmän. Jo pelkkä heidän
tulonsakin luultavasti vaikuttaa ratkaisevasti. Karhu lyöpi kämmeniinsä
ja karjaisee, niin karja kaikkoo mölisten. Turku lienee heidän helppo
vallata, saapuessaan sinne jäänmurtajalla tai jäätä myöten kevein
joukoin.
Minä tässä muuten viisastelen samalla tavalla kuin "Vapaan Sanan"
suurpolitikko ja strateegi, joka tyylistä päättäen on sama kynäilijä,
joka ennen kapinaa eräissä ruotsalaisissa iltalehdissä esiintyi
suurella varmuudella ja suurella asiantuntemuksella meikäläisenä
Nörregaardina. Hän tiesi tarkalleen, milloin ja mistä Hindenburg
hyökkää ja jos Hindenburg sitten hyökkäsi, sanoi hän: 'sanoimmehan
me sen', tai jos Hindenburg ei siten ja siten hyökännyt, sanoi hän:
'Hindenburg ei tosin hyökännyt, niinkuin me olimme odottaneet,
mutta' j.n.e. -- aina siis kuitenkin 'Hindenburg ja me' tai 'me ja
Hindenburg'. Samoin hän nyt lueskelee Mannerheimin ajatuksia. Suon
hänelle kernaasti sen ilon, että Mannerheimin päärynnistys ei tapahdu
Tamperetta vastaan, vaan jossain Lahden ja Pietarin välillä. Kun rata
siltä väliltä katkaistaan, putoo sitten Tampere itsestään kuin kypsä
hedelmä puusta.
Hän suunnittelee muuten suurta historiallisesti merkityksellistä
tulevaisuutta Suomelle. Tai ei oikeastaan _hän_, sillä onhan niistä
jo ennenkin kannuja valettu ja olihan aate sen lennokkaan hymnin
aiheena, jonka rouva Maila Mikkola esitti itsenäisyysjuhlassa
Kansallisteaatterissa. "On todella enemmän kuin todenmukaista, että
Saksa ei ole kieltävä meiltä apuaan. Saksan suoranainen voitto sodasta
Venäjän kanssa on se ketju bufferttivaltioita, Ukraina, Puola,
Liettua, Kuurinmaa, Liivinmaa, Viro ja Suomi, jonka se on luonut
itsensä ja itäeuroppalaisen raakalaisvallan väliin. Kaikkia näitä
valtioita vastaan on Suurvenäjä suunnannut uuden valloitussodan siinä
muodossa, että se koettaa niissä toteuttaa bolshevistisen ohjelman.
Puola, Liettua, Kuurinmaa, Liivinmaa ja Viro ovat jo pelastetut
raakalaisen kourista. Ukrainasta, joka jo näytti olevan hukassa, on
kohta puolet jo valloitettu eikä loppusuoritukseen enää menne montakaan
viikkoa. Että Saksa pitää huolen siitä, ettei Suomi putoa pois tästä
bufferttivaltioiden systeemistä, on itsestään selvää."
Olisihan todellakin suurenmoista, jos tämä bufferttivaltioaate
toteutuisi ja että mekin olisimme siinä mukana, aatetta avustamassa
ja aatteen avustamana. Mekin yhdessä muiden kanssa osana elävästä
eurooppalaisesta kiinanmuurista slaavilaista aasialaisuutta vastaan.
Kai tämän muurin sisäpuolelle, linnan ulkopihaksi, tulisi Venäjän
Karjalakin ynnä Kuola ja Lappi ja Jäämeren ranta. Kaljua päätäni
huimaa. Hei, kuinka minä silloin vuokraisin lohikosken siellä jossain
ja rakentaisin kalasaunan ja hymiseisin siellä kantelonkielin ylistystä
maailmansodalle ja bolshevismille ja kansankavalluskunnalle, joiden
kaikkien välillisen-välitöntä ansiota se olisi! Yksi minun aina
skeptillistä päätäni kuitenkin epäilyttää. Näistä välivaltioista
tulisivat Ukraina ja Puola ja mitkä kaikki, olemaan slaavilaisia tai
puolislaavilaisia, ja veri on vettä sakeampaa. Olisiko niistä pitkään
aikaan vielä suojaksi ainakaan Suomelle, joka on niin kaikin puolin
toista maata.
Saksan pitäisi tietysti seisoa selkärankana. Mutta tuleeko esim. Viro,
todella suomensukuisesti kansallinen Viro, koskaan olemaan Saksan
luotettava ystävä, niin kauan kuin sen maa on parooneilla?
Niin että -- mutta miksei tähän aikaan voisi tuuditella itseään
uskomisensa uskomiseen. Nyt ovat ryssät vielä täällä meidän kurkussamme
tai ainakin ne härisevät uhaten milloin vain karata siihen. Komentaa
heitä: kush! marsh! -- ja portti kiinni jälkeen iankaikkisesti ja
piikkilanka-aita väliin ja vartija portille, joka sinivalkoisen
koppinsa äärestä voi kädellä viitaten sanoa: seis, tähän saakka, mutta
ei edemmä!! Ja he pääsisivät vain pashaalustamalla täällä käymään!
*
Onko Suomi ostanut vapautensa halvalla?
Tämä sama kirjoittaja toteaa mielihyvällä, että Suomi tulee
suoriutumaan vähin kärsimyksin maailmansodan ja venäläisen
vallankumouksen tuottamista kärsimyksistä verraten siihen, mitä esim.
Ukraina ja muut entisen Venäjän osat. "Vaikka vapaussotamme kestäisi
vielä kolme kertaa kauemmin kuin jo on kulunut, olisi Suomi sittenkin
ostanut vapautensa halvalla." Mitä halpuuteen tulee, on siitä sentään
ehkä hiukan ennenaikaista mitään sanoa, ennenkuin tämä sota todella on
päättynyt ja ennenkuin nähdään, minkä laskun Saksakin meille esittää.
*
Olemmeko marionetteja?
Näistä ja monista muista syistä pyrkii minulla, ja olen huomannut samaa
monissa muissakin, mieli pysymään masentuneena. Ei niinkään paljon
siitä, että lailliset olot eivät, ainakin ennen kesää, ja varsinkin
(ei enää _jos_, vaan) _kun_ Saksa tulee, palaisi. Mutta sitten vasta
ne vaikeudet oikein alkavat. Se, _että_ tämä tapahtui, on mielestäni
kaikista raskainta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja milloin tahansa
se semmoinen voi taas uudistua. Ei ole mikään mahdotonta maailmassa,
jossa _voi_ puhjeta sellainen sota kuin nykyinen maailmansota. Järkensä
kai siinäkin oli, mutta en voi enkä edes tahdokaan sen tarpeellisuutta
ja välttämättömyyttä käsittää ja tunnustaa. Ihmiset, kansat, ovat kai
vain marionetteja joidenkuiden maanalaisten pirujen näytännöissä,
heitä vedetään ja potkitellaan jonkun yläilmaisen lapsilauman huviksi,
josta se on hauskaa. On kuin jossain pilvilinnoissa pidettäisiin
hauskaa, ilkuttaisiin näytelmällä, jonka tendenssinä on osoittaa, että
ihmisten aivoitukset ovat pahat hamasta lapsuudesta ja että ainoastaan
vedenpaisumus voi pelastaa ja uudistaa sen, mikä on uudistuksen
arvoista. Onko meidän kansallamme joidenkuiden muiden eläväin joukossa
paikkamme arkissa sen jollakin orrella? Ja kenellä meistä on onni
edustaa kansaansa siinä vesijätössä, joka sitten aukeaa Araratin
ympärillä?
*
Ei vielä "kyyhkysiä".
Toisesta toiseen: täällä on lennellyt tuon tuostakin aeroplaaneja.
Niitä luullaan "kyyhkysiksi", mutta ne ovat olleet vain venäläisten
variksia, jotka ovat lähteneet täältä ja palanneet tänne. Milloin näkyy
se "kyyhkynen", joka tulee mereltä ja palajaa sinne, merkkinä siitä,
että vedet laskeutuvat.
*
Työmiehet, tehkää rauha!
Porvarillisista piireistä koetetaan nähtävästi mikäli voidaan vaikuttaa
työväkeen, aseman heille selvittämiseksi, mutta tietysti hyvin huonolla
menestyksellä. Kuilu on niin suuri, on ollut jo kauan, ettei sen yli
mikään voi hypätä. He eivät usko ketään muuta kuin omiaan, eivät
kouraantuntuvimmatkaan tosiasiat vaikuta. Eräs hyvää tarkoittava
asianharrastaja kävi muutama päivä sitten luonani ja pyysi minulta
jotain asemaa selittävää ja valaisevaa kirjoitusta, jota monistettuna
levitettäisiin. Kirjoitin seuraavan, vaikken usko, että se mitään
auttaa. Tämmöiset olisivat saatavat rintamamiehille, mutta heidän
kanssaan on tietysti tuiki mahdoton päästä minkäänlaiseen kosketukseen.
_Työmiehet, tehkää rauha!_
Saksalaiset ovat astuneet maihin Ahvenanmaalla ja aikovat sitä
tietä tulla Suomeen pitämään huolta siitä, että Saksan ja Venäjän
välinen rauhansopimus tulee toteutetuksi meihinkin nähden. Elleivät
venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset poistu Suomesta ja venäläinen
vallankumouksellinen agitatsio täällä lakkaa, pakottaa Saksa siihen
asevoimalla. Tämä pakotus tulee tietysti kohtaamaan niitäkin, jotka
näiltä joukoilta saavat apua "isällisessä taistelussamme".
Kuinka Saksa tulee sitä varten toimimaan? Nähtävästi siten, että
se nousee maihin Turussa, tai Raumalla, tai Porissa, mahdollisesti
myöskin Etelä-Suomessa, jonne Räävelistä on pikainen pääsy. Ehkä
maihinnousu tapahtuu kaikissa näissä paikoissa, rautatiet vallataan
ja joukot kuletetaan punakaartilaisjoukkojen selkään. Vallan pienillä
retkikunnilla Saksa tunki viimeksi Narvaan ja Kieviin. Eivät mitkään
meikäläislaumat ja muutamat venäläiset kanuunat kestä vanhain
harjoitettujen saksalaisten joukkojen ja heidän tykistönsä painoa.
Samalla kuin saksalainen tulee venäläisiä vastaan, lähtee Suomen
laillisen hallituksen armeija liikkeelle omista tukikohdistaan
rintamalla Pori--Antrea. Mannerheimilla on nyt tarpeeksi miehiä ja
ampumatarpeita ja nähtävästi hän on odottanut tätä hetkeä iskeäkseen.
Yksinomaan venäläisillä aseilla aseistettua suomalaista punakaartia,
jonka riveissä ja johdossa yhä taistelee venäläistä väkeä ja venäläisiä
upseereja, luultavasti siis vaaditaan luovuttamaan aseensakin
rauhansopimuksen täyttämistä varten. Ellei niin tapahdu, alkaa Saksa
sotatoimensa. Punakaarti joutuu näin puristukseen kahdelta puolelta
eikä voi olla epäilystäkään siitä, kuinka taistelu tulee päättymään.
Ellei kaarti luovuta aseitaan, kehoituksen siitä saatuaan, tullaan se
kaiken todennäköisyyden mukaan tuhoamaan viimeiseen _taistelevaan_
mieheen. Aseellisen vallankaappauksen asia on menetetty ja jo
alkuaankin mieletön seikkailu päättyy omaan surkeuteensa.
Se oli punakaarti yhdessä vallanhimoisten ja vastuuttomien,
kevytmielisten johtajain kanssa, joka lähti tämän veljessodan veriselle
tielle. Kaartin takana ei ollut läheskään koko Suomen työväki eikä sen
hommia alkuaan kannattanut kuin vähemmistö sosiaalidemokraatisessa
eduskuntaryhmässä. Vähitellen kaarti kuitenkin kasvoi ja
vallankumoukseen liittyi huumattuna ja pakotettuna yhä suurempi osa
työväkeäkin.
Punaisten tappio on siis myös työmiehen ja hänen asiansa tappio. Hän
ei tule suoranaisesti saavuttamaan mitään siitä, mitä ehkä luuli
vallankumouksen kautta saavuttavansa. Sen vallananastus on oleva
sille vallanmenetys. Vaara pyörii, että menetetään sekin, mikä jo oli
saavutettu parlamenttaarista tietä. Taantumus kyllä jo vaanii. Mutta
toivokaamme, että se saadaan torjutuksi.
Se kuitenkin riippuu tällä hetkellä ennen kaikkea työväestä itsestään,
siitä, miten se tulee esiintymään siinä lopputilityksessä, mikä nyt
aseiden avulla lähipäivinä suoritetaan. Kuta verisempi viimeinen ottelu
tulee olemaan, sitä kovemmat ehdot panee voittaja. Kuta kauemmin
tappelua ja hyödytöntä verenvuodatusta jatkuu, sitä suuremmat tulevat
olemaan verivelat ja sotakulut, jotka voitettu saa maksaa. Saksalainen
on armoton ja häikäilemätön herra -- se näkyy siitä, miten hän
menettelee Venäjällä.
Jos Suomen työväki laskee aseensa ja sota siihen päättyy, ei
loppusuoritus saksalaisten ja talonpoikiemme puolelta tule saamaan sitä
rankaisuretkikunnan luonnetta, mikä varmaan tulee tapahtumaan, jos
hyödyttömästi, itsepintaisesti ja epätoivon vimmalla vuodatetaan verta
_vielä sittenkin, kun asia jo on menetetty_.
Suomen talonpojat eivät ole tarttuneet aseihin Suomen työväkeä vastaan,
ei sosiaalidemokratiaa ja sen suuria ja monessa kohden hyväksyttäviä
aatteita vastaan. Se on ensi kädessä lähtenyt liikehtimään
karkoittaakseen maasta Suomen kansan vanhan vihollisen ja sortajan ja
lopullisesti vapauttaakseen maansa tästä vieraasta vallasta. Sitten
se on lähtenyt liikkeelle rangaistakseen niitä, jotka ryöväsivät,
murhasivat ja edelleen sitä tekevät, jotka anastivat vallan kansalta
itseltään, kansalta kokonaisuudessaan, sen omalta valitsemalta
eduskunnalta ja tämän eduskunnan asettamalta hallitukselta. Se tahtoo
kukistaa sen hirmu- ja diktaattorivallan, joka teki sopimuksen
samanlaisen venäläisen vallan kanssa, sopimuksen, joka myöntää
venäläisille täydet kunnalliset ja valtiolliset oikeudet Suomessa.
Toteutettuna se sopimus olisi tiennyt Suomen liittämistä Venäjään monta
vertaa lujemmilla siteillä kuin koskaan tsaarivallan aikana, kuin
mikään seyniläinen yhdenvertaisuuslaki. Suomen tasavallan itsenäisyyden
menettämistä vastaan suurin osa Suomea tätä nykyä taistelee silloinkin,
kun sen täytyy taistella ei vain venäläisiä, vaan myös toisia
suomalaisia vastaan.
Näitä kansan vihollisia, näitä isänmaan pettureita ja maan kavaltajia,
samalla kuin myöskin tavallisia rikoksentekijöitä vastaan lähti Suomen
kansan valtavin osa liikkeelle, ja ne se musertaa kaikella voimalla
ja kaikilla keinoilla, jotka sota sille tarjoo. Kun kapinalliset
turvasivat vieraaseen voimaan, olivat heidän kukistajansakin pakotetut
pyytämään apua saadakseen sietämättömän olotilan päättymään ja samalla
myös kansan pelastetuksi nälkäkuolemasta. Sillä saksalainen ei tuo
tullessaan vain lyijyä, niinkuin venäläinen on tuonut, vaan myöskin
leipää, jota Tokoi uskotteluistaan huolimatta ei ole voinut eikä voi
hankkia.
Nämä vihollisensa kansanvallan valkoinen armeija liittolaisensa kanssa
musertaa. Se rankaisee yllyttäjät, alotteen ottajat, kapinaliikkeen
toimeenpanevat johtajat rikoslain kaikella ankaruudella. Eikä
suoranaisia murhamiehiä, telottajia, rääkkääjiä, ryöstäjiä, aseettomien
ampujia voi mikään armahdus kohdata. Kansan oikeudentunto vaatii tämän