Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 07

Total number of words is 3351
Total number of unique words is 1949
21.4 of words are in the 2000 most common words
30.0 of words are in the 5000 most common words
34.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
oikeustajunnan tarmokas tuomioistuin_.
Mikähän nyt sitten lienee se kansanmiehen omatunto ja väärentämätön
oikeustajunta? Kai ne ovat jonkunlaisia vastakohtia herrasmiehen
omalletunnolle ja oikeustajunnalle.
Mutta kuinka tahansa: jos ei oikeudenkäytön puolueettomuus perustu
muuhun kuin siihen, ollaan ilman lain turvaa, niinkuin tietysti ollaan
jo muutenkin. Siitä ei siis ole syytä päivitellä, vaikka sitä aina vain
tulee tehneeksi.
*
Punaisen armeijan muonitus- ja vaatetushuolet yhä suurenevat. Varsinkin
vaatekappaleiden jakelutapa näyttää synnyttäneen tyytymättömyyttä. Otan
tietoni eräästä yleisesikunnan omasta kiertokirjeestä. Kaikki tahtovat
yhtä paljon vaatteen apua, mutta kun toisilla on enemmän omia vaatteita
kuin toisilla, tulevat toisen varustukset paremmiksi kuin toisen. Siitä
on syntynyt "ristiriitoja". Niiden sovittamiseksi on päätetty, että
sotilaan on hankittava vaatteensa itse siten, että hänen palkastaan
vedetään pois hänen saamansa vaatekappaleen hinta. Mitähän sanonevat
eukot kotona siitä, että heidän avustuksensa näin vähenee? On myös niin
hullusti, että niinkuin esikunta sanoo, kysymys palkastakin on vielä
ratkaisematta sentähden, että tuhannet muut kysymykset on täytynyt
ratkaista sen edellä vallankumouksen "onnistumiselle tärkeämpinä
tekijöinä."
Arveluttava pula on siis olemassa, mutta esikunta koettaa päästä
siitä sillä, että huudahtaa: "Eteenpäin siis... jatkuvaa uljuutta,
uhrautuvaisuutta ja kärsivällisyyttä" j.n.e.
"Toverillisesti Yleisesikunta. Ali Aaltonen."
*
Orjatsalo ennustaa.
Näyttelijä-kirjailija-seikkailija Aarne Orjatsalo on liittynyt
kapinallisiin. Hän esiintyy nyt köyhälistön ystävänä. Tämän päiväisessä
"Tiedonantajassa" on häneltä kirjoitus "Vailankumouksen tie", joka
ei ole mitenkään erikoinen. Siteeraanmahan kuitenkin seuraavan:
"(Porvarillisten) omat joukot varmasti kääntyvät heitä vastaan. Ja
tilinteon päivä on heidän joukossaan oleva ankarampi ja kenties
verisempi, kuin mitä se nyt on meidän rintamallamme."
*
Matala moraalimme.
Kun sota puhkesi ja täällä alotettiin valli- y.m. varustukset, ja kun
tehtaat, tosin puoliväkisin, muutettiin venäläisiksi asetehtaiksi ja
muita sotatarvetilauksia suorittamaan, kun monen monet yksityiset
rupesivat urakoitsijoina kokoamaan suuria voittoja, ja kun
liikkeiden osakkeilla sitten harjoitettiin pörssikauppaa ja kaikkein
isänmaallisimmat miehet ja naiset sulloivat ruplia taskuunsa nähtävästi
tuntematta siitä mitään isänmaallisen tai eetillisen omantuntonsa
vaivoja, tulin usein ajatelleeksi, miten matalaa moraalimme sittenkin
on. Kaikille oli kyllä selvää, että Venäjän voitto olisi meidän
tuhomme, että sen ase- ja muiden varastojen kartuttaminen oli omaan
rintaan kerran tähdättävän puukon takomista, teroittamista. Eihän
tietysti voitu harjoittaa mitään julkista agitatsiota vastarinnan
aikaansaamiseksi. Mutta olisi voinut toivoa, että tässä asiassa jos
missään olisi muodostunut maanalainen passiivisen vastarinnan rintama.
Niin ei tapahtunut, vaan päin vastoin toimittiin oman voiton toivossa
aktiivisesti venäläisen voiton hyväksi, vieläpä sittenkin, kun jääkärit
olivat niiden ammusten yletettävissä, joita täällä valmisteltiin.
Sanotaan ehkä, että oli pakko, että täytyi pelastaa maan teollisuus,
että tehtaat muuten ehkä olisivat joutuneet kokonaan venäläisten
käsiin. Saatiinhan edes jotain pelastetuksi, estetyksi venäläistä
työväkeä tänne tulemasta. Olkoon niinkin. Mutta alistumis- ja
myöntyväisyyspolitiikkaa tämä oli, ei vähimmässäkään määrin
perustuslaillista. Olisi siinä varmaan voitu saboteerata, jos olisi
tahdottu, mutta oli mukavampi pistää rahat taskuunsa. Ei ole tämäkään
historiamme kauniita lehtiä. Liikeveljeys venäläisten kanssa vei
siihen, että rahakas venäläinen kundi Helsingin myymälöissä oli
suosittu, kun suomalainen köyhempi tuskin siedetty. Omaksuttiin
venäläiset liiketavat lahjuksineen ja väärine laskuineen. Ei ne ole
vain punaiset, jotka ovat "veljeilleet".
On katkerahko kohtalon iva, että ne vallihaudat ja muut varustukset,
joita me porvarillisesta rakennusmestariurakoitsijasta ja pikkupomosta
gulashi- ja pörssikeinottelija-miljoonamieheen saakka olemme olleet
kaivamassa, nyt ovat punaisten parhaita tukipaikkoja, joista ne
meitä uhkaavat ja jotka ovat meidän valloitettavat verellämme. Ja
niin katkeran kitkerää kuin se onkin, täytyy myöntää oikeaksi, mitä
eräässä "Työmiehen" tänäisessä kirjoituksessa "Venäläiset ja me"
(joka _muuten_ tietysti on täynnä valhetta ja vääristelyjä) sanotaan:
"Suomen porvaristo antoi passiivisen kannatuksen Venäjän sortovallan
niille toimenpiteille, joilla meitä näännytettiin. Ja kylläpä he vallan
hyvässä sovussa tasasivat venäläisten sotarosvojen kanssa valtion
varustustöissä kähveltämänsä varat ja veivät kaikenlaisilla verukkeilla
monen työläisen palkat..." En tiedä, onko totta, mutta pelkään pahoin,
että on totta, mitä lehti vielä väittää: että "urakoitsijat ovat
ilmoittaneet venäläisille töiden teettäjille, että ei tarvitse maksaa
työläisille niin paljon kuin siellä ensiksi suunniteltiin."
Ja vallityömiehet poloiset, ne punaiset, jotka noita hautoja kaivoivat,
kaivoivat niitä luultavasti omiksi haudoikseen. Ehkä piankin heidän
verensä vuotaa niissä virtanaan.
*
Kätilö Manner.
Eilen, kun selostin rouva Kollontayn puhetta Kansallisteatterissa,
ei Mannerin puhe, johon se oli vastaus, vielä ollut julkaistu.
Tänään se täyttää kuusi palstaa "Tiedonantajassa". Se on oikein
jymypuhe, ohjelmapuhe, laadittu ja lausuttu samaan tyyliin kuin minkä
tahansa suuren maan pääministerin. Siinä vedetään sen hallitusmuodon
suuntaviivat, jonka kansanvaltuuskunta aikoo antaa Suomen kansalle. Kun
tämä asiakirja kai aikoinaan tulee olemaan pykäliin pantuna valmiina,
jätän puheen siltä kohdaltaan selostamatta. Maistiaisiksi kuitenkin
muutamia kohtia.
Manner on ajatellut, että uuteen valtiomuotoon tulisi kuulua
määräykset, joiden kautta määrätty luku Suomen äänioikeutettuja
kansalaisia, esim. 10,000, olisi oikeutettu tekemään kansan
eduskunnalle vaatimuksen, että siitä ja siitä asiasta on laadittava
sellainen ja sellainen laki. Ne 10,000 saisivat jättää joko valmiin
yksityiskohtaisen tai _ylimalkaisen_ ehdotuksen. Ja kansaneduskunta
olisi velvoitettu tuota 10,000 kansalaisen lainsäädäntöalotetta
käsittelemään ja siitä päätöksensä tekemään. Jos eduskunta kaikinpuolin
hyväksyisi noiden 10,000 tekemän ehdotuksen, niin asia tulisi sillä
jo päätökseen. Mutta jos muutettaisiin ehdotusta jonkun verran, niin
kansa taas yleisellä äänestyksellä voisi ratkaista, hyväksyykö se tuon
10,000:n tekemän alkuperäisen vaiko kansaneduskunnan siitä muokkaaman
ehdotuksen. "Demokraatiseen järjestykseen tulee kuulua myös sen, että
kansaneduskunnan muistakin päätöksistä, jotka eivät ole lähteneet
suoraan kansan alotteesta, voidaan vedota yleiseen kansan äänestykseen."
Kymmenentuhatta kansalaista -- tai sanokaamme kymmenen agitaattoria,
jotka saavat kokoon kukin tuhat nimeä, -- voisi siis milloin
tahansa pakottaa eduskunnan käsittelemään päähänpistojaan ja vaatia
mahdollisesti koko kansan vähäväliä niistä äänestämään. Mikä kunta
tahansa voisi saada eduskuntaan nurkkapatrioottiset alotteensa.
Semmoisia alotteita voisi kerääntyä satoja. Kansanvalta sortuisi
varmasti ennen pitkää omiin hameihinsa.
Että meillä sosialismi on ollut salaisesti pyrkimässä yksityisen
omistusoikeuden lakkauttamiseen, siitä on ollut oireita havaittavissa
Mannerin puheessa vaatimus siitä tuodaan julki.
Samoinkuin Kollontay venäläisen vallankumouksensa kehuu Manner
omansa saavutuksilla. Hän vertaa vallankumoustaan, ja kai samalla
myös itseään, sen ylintä toimihenkilöä, _kätilöön_, joka vapauttaa
synnytystuskissaan olevan yhteiskunnan ja sen kohdusta kirvoittaa
terveen, elävän ja voimakkaan uuden yhteiskunnan. Se on jo
kirvoittanutkin jotain. Se on jo "verrattain vähällä vaivalla"
kaatanut yhteiskunnan ylirakenteen ja nyt se tosiasiallisesti
hallitsee tässä maassa ja pitää hallussaan valtiovaltaa, käyttäen
sitä tarkoitusperiensä hyväksi. "Samalla se myös kaikella voimallaan
pyrkii eteenpäin ja askel askeleelta ottaa käsiinsä myös yhteiskunnan
taloudellista valtaa. Se on ottanut valvontansa alle taloudellisen
elämän eri aloja. Tehtaita pannaan jo käyntiin työväen omilla toimilla.
Työväen luottamusmiehiä pannaan niitä ohjaamaan ja teknillisesti
hoitamaan, taloudellisesti järjestämään. Samaten maatiloja jo tässä
maassa monin paikoin työväen järjestöt luottamusmiestensä ja tilojen
alustalaisten välityksellä hoitavat. Näin valtiollisen vallankumouksen
suurten saavutusten ohella _taloudellinen_ vallankumous askel
askeleelta menee eteenpäin ja sillälailla valmistaa sitä perustusta,
jolla työväen tulevaisuuden vallan tulee seistä, jotta se olisi
pysyväinen ja varma."
Pysyväinen ja varma. Ei ole milloinkaan ollut paremmin paikallaan
vertaus vuoresta, joka synnytystuskissaan puhkuen loi naurettavan
hiiren... Ei vain tahdo nauru naurulle tuntua, vaikka koettaisikin.
*
Siviilijutut saavat levätä.
Kansanvaltuuskunnan oikeusasiain osasto ei nähtävästi tahdo
jättää oikeudenhoitoa retuperälle. Se ilmoittaa kanslistinsa Tyko
Varto'n kautta, että kaikki raastuvan- ja kihlakunnan oikeuksissa
(miksei myös hoveissa ja senaatissa?) keskeneräisiksi jääneet
rikosluontoiset asiat ovat tutkittavat ja tuomittavat sen paikkakunnan
vallankumousoikeudessa, missä ne ovat tapahtuneet.
"N.s. siviiliasiain, eli juttujen, joiden pohjana ei ole rikosta,
käsittelystä ja oikeuslaitoksista tulee piakkoin julkaistavaksi
erityinen laki, joten sellaiset jutut saavat levätä siihen asti."
On hyvä, että ne saavat vielä vähän aikaa levätä, sillä olisi muuten
tainnut tulla ylivoimainen urakka vallankumousoikeuksien juristeille.
Velkahakemusjutut kai voinevat tulla piankin ratkaistuiksi, niin pian
kuin julaistaan laki yksityisen omistusoikeuden poistamisesta. Kun
ei velkoja saa omistaa mitään, ei hän myöskään voi vaatia olematonta
omaansa takaisin -- jos on porvari. Jos hän on sosialisti, hän
luultavasti sekä voi että saa.
*
Venäläisten irtaimisto.
Ilmoitetaan, että kaikki Venäjän sotalaitoksen hallussa oleva irtain
omaisuus, samaten kuin aseet, ampumavarat ja elintarpeet ovat
siirtyneet Suomen kansanvaltuuskunnalle. Ei mainita, onko siirto
tapahtunut oston kautta, vai onko kysymyksessä suurenmoinen lahjoitus,
sillä kai tuon tavaran arvo lähennellee miljaardia. Jos se on kauppa,
on se kai tavallinen velkakauppa, sillä milläs meidän punaisemme
maksaisivat, kun ei ole millä maksaa kaartilaisten palkkojakaan.
Jos se on lahja, niin se on lahja Suomen valkoiselle kansalle, joka
voitettuaan ottaa sen sotasaaliina punaisilta.
Ei sanota, kuuluvatko laivatkin irtaimistoon. Nähtävästi eivät. Eikähän
niitä toistaiseksi voitanekaan lukea irtaimistoon, ne kun ovat vahvasti
kiinni jäätyneinä Kruunuvuoren selällä. Vaan ehkä Mannerheim ne
aikanaan "irtauttaa."
*
Aito meikäläistä.
"Tiedonantaja" on saanut käsiinsä jonkun koneella kirjoitetun
kiertokirjeen, jossa m.m. kehoitetaan "kaikkia kansalaisia, niin miehiä
kuin naisiakin, panemaan tarkoin muistiin ne henkilöt, jotka punaisten
palveluksessa ovat unhottaneet, mitä heidän isänmaansa ja kunniansa
heiltä vaatii, niin että he, kun tilin päivä piakkoin lähenee, saavat
ansaitun rangaistuksen rikoksistaan."
Lehti puolestaan uhkaa sen johdosta:
"Siis kuinka herrasväkeä vain huvittaa. Punaisten rintamalinjojen
sisäpuolella lienee vielä suurin osa kapitalistiluokan palveluksessa
olevia. Punaisten pitämään muistikirjaan voisi niin ollen tulla myöskin
merkityksi melkoinen määrä intiviitejä sen suuren tilinteonpäivän
varalta."
Sanon näistä ja noista: yhtä luuta vuohen sarvi. Kosto on meidän
kansallisimpia ominaisuuksiamme kiro- ja vainovuosien ajoilta ja paljoa
aikaisemmilta ja myöhemmiltä. Voittipa kuka hyvänsä, epäilemättä tulee
loppulitviikki molemmin puolin tapahtumaan juuri tässä hengessä.
*
Diplomaattinen kirjeenvaihto.
Tämän päivän suuri uutinen on diplomaattinen kirjeenvaihto Ruotsin
pääkonsulin ja kansanvaltuuskunnan välillä. Konsuli on Venäjän armeijan
ja laivaston täkäläiselle aluekomitealle jättänyt kirjelmän, jossa
hän Suomen riippumattomuuteen ja Venäjän demobilisoimiseen vedoten
lausuu sen Saksan, Ranskan, Englannin, Hollannin, Tanskan ja Norjan
hallitusten tukeman toivomuksen, että venäläiset joukot siirrettäisiin
pois Suomesta. Se helpoittaisi suuresti sisäisen rauhan aikaansaamista
ja siten myös tämän verenvuodatuksen lopettamista, joka nyt järkyttää
mieliä koko sivistyneessä maailmassa.
Tästä kirjelmästä on venäläinen aluekomitea antanut tiedon
kansanvaltuuskunnalle, joka siihen vastaa, niinkuin näyttää,
aluekomiteankin puolesta. Vastaus on sävyyn ja tyyliin nähden
aito Manner-Sirolaa, jotka ovat sen allekirjoittaneet. Siinä
väitetään, että venäläisten täällä viipyminen ei suinkaan häiritse
eikä loukkaa tai uhkaa riippumatonta Suomea. Päinvastoin Venäjän
kansankomissaarien neuvosto on kaiken aikaa mitä selvimmin osoittanut
kannattavansa Suomen riippumattomuutta ja jalosti tukenut Suomen
kansan vapautta ja oikeutta, myöskin viime aikoina, jolloin täällä
vastavallankumoukselliset ainekset valitettavasti ovat tavantakaa
aiheettomasti hyökänneet kansallemme myötätuntoisten venäläisten
sotaväenosastojen kimppuun.
Tämän jälkeen seuraa Suomen kansan puolesta ankara vastalause Ruotsin
Ahvenanmaan valtausta vastaan sekä sitä vastaan, että Ahvenanmaalle on
laskettu maihin suomalaisia vastavallankumouksellisia. Tämä menettely
on ristiriidassa Suomen riippumattomuuden kunnioittamisen kanssa ja on
Suomen alueellisen koskemattomuuden ja kansamme itsenäisyyden loukkaus.
Pää- ja ulkoasiain ministerit Manner ja Sirola ovat terhakoita poikia,
niskakarvat pystyssä. Heidän diplomaattinen tyylinsä muistuttaa
venäläisten toverien kursailematonta kirjoitustapaa, jota vanhan koulun
tyyliniekat hioittuine ja sorvattuine sanontoineen varmaankin jäävät
suu auki ihmettelemään. Niin puhuu ainoastaan se, jolla on voimakeinot
takanaan tukemassa sanojen tehoa. Ja onkinhan heillä takanaan
vallankumouksen punainen armeija sekä Venäjällä että täällä kotona.
He voivat riippumattoman Suomen puolesta itse ratkaista, kuinka kauan
venäläisten sotavoimain täällä viipyminen vielä on välttämätön.
Johtaako tämä diplomaatinen sananvaihto siihen, että Ruotsi jättää
Ahvenanmaan, vai julistaako se sodan kansanvaltuuskunnalle? Luultavasti
se ei johda kumpaankaan, vaan jää keskustelu vastaukseksi kysymykseen.
*
Vihdoinkin.
Haapalainen vaatii, vihdoinkin, rikoksellisten, anarkististen ainesten
poistamista kaartistaan. Hän on pakotettu myöntämään, että armeijassa
on semmoisia, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen yksityisten
etujensa ajamiseen ja ovat valmiit ase kädessä käymään rosvouksiin,
murhiin, ryöstöihin ja muihin konnantekoihin. Ne ovat riisuttavat
aseista, vangittavat ja rangaistavat. Kielletään myös langettamasta
kuolemantuomioita eikä saa tehdä sitä edes vankeihin nähden. Kuinkahan
monta tuollaista tekoa siis lieneekään jo tehty? Ja mitä ajatellevat
rehelliset työläiset tällaisista paljastuksista?
*
Tokoin toimia ja toiveita.
Siinä suuressa juhlakokouksessa, joka tiistaina pidettiin
Kansallisteatterissa, esiintyi puhujana myöskin O. Tokoi. Hänen
puheensa on julaistu vasta tänään. Sen aiheena on "Elintarvepula
ja vallankumous", ja on tietysti erikoisesti omansa kiinnittämään
porvarinkin mieltä, sillä jos Tokoi saa leipää, putoaa siitä kai
murunen pöydän alle meille porvari-koirillekin. Vaikka eihän tiedä.
Tokoin sanoissa, että "työväen ei tarvitse kuolla nälkään yhtään
tuntia aikaisemmin kuin herrojenkaan", on jotain kätkettyä uhkaa. Jos
tulee tiukka, porvari luultavasti saa kuolla jo päivää ennen. Ettei
meitä tulla säälimään, jos niin kireälle ottaa, siihen valmistaa Tokoi
mielipidettä omissa piireissään syytöksillään, että elintarvepula
Etelä-Suomessa on hallituksen tahallisesti järjestämä. Se ei ole
ainoastaan puhdistanut tätä osaa Suomea elintarpeista ja koonnut niitä
pohjoiseen, vaan myöskin "tietoisesti tukkinut kaikki kauppatiet, ettei
ulkoapäin olisi mitään apua saatavissa."
Hänen omat toimensa kauppateiden avaamiseksi ovat vain toiveita ja ne
toiveet ovat niin vähäiset, että hän pelkää tulevan ajan, "jolloin
työväki itse huutaa alas sen hallituksen, jonka se on asettanut,
käsittämättä niitä vaikeuksia, joissa me elämme." Amerikka on kuitenkin
jotain luvannut, se ei ainakaan tahdo, että "Suomen työväki kuolee
nälkään." Ja ystävä Venäjä on myös luvannut. Siellä harhailee "350
vaunulastia meidän jo ennen ostamaamme viljaa, ja on _koetettu_
ryhtyä toimenpiteihin näiden karkulaisten kiinni saamiseksi ja tänne
palauttamiseksi. Mutta se ei ole helposti järjestettävissä, sillä
Venäjän kulutuskeskuksissa myös kärsitään nälkää. Pietari, jonka läpi
elintarpeet ovat kuljetettavat, on itse monta kertaa, ei päiviä,
vaan jopa viikkokausia ilman leipää." Pietarissa käydessään on Tokoi
näillä asioilla nähnyt, että työläisillä ei ole ollut leivänmurua
pistää suuhun ja siitä huolimatta heitä elähyttää ja innostuttaa
vallankumouksellinen mieliala. "He uskovat vallankumouksen lopulliseen
voittoon, he kestävät kohtalonsa, _purevat kaalia ja kurkkua_. Se on
kerrassaan ihailtavaa. Siinä suhteessa meillä on heistä hyvin paljon
opittavaa."
Niin Tokoi. Venäjän vallankumous on nyt kaalin ja kurkun varassa. Mutta
kun meillä ei ole viimeisenä varana edes sitäkään.
Venäläiset lupaavat ja lupaavat. Venäjän liikeasiain komissario,
toveri Nevsky, on antanut Tokoin valtuutetulle täydet oikeudet käydä
kaikilla Venäjän rautatieasemilla _etsimässä_ tänne lähetettyjä
viljavaunuja ja antanut määräykset kaikille virkamiehille, että heidän
on avustettava hänen lähettiläitään. Punaisen kaartin ylipäällikkö on
antanut määräyksen, että Punaisen kaartin on tarvittaessa avustettava
viljalasteja perille toimitettaessa. "Venäläiset _ovat siis luvanneet_
kaikkea sitä avustusta, minkä suinkin ihmiskäsi saattaa antaa.
_Toivomme_, että jo läheisessä tulevaisuudessa seuraukset tulevat
näkyviin, mutta _mahdollista on, että meidän täytyy_ sittenkin monta
kertaa tässä vallankumoustaistelussa _nähdä suorastaan nälkää_."
Eivät nämä punaiset toiveet todella ole valoisat. Olisihan luullut
pitävän hiukan ottaa huomioon, mihin eväät riittävät, ennenkuin lähti
vallankumouksen taipaleelle. On nyt myöhäistä hiki hatussa hääriä
ympäri Venäjän valtakuntaa hakemassa syötävää, joka luultavasti jo
aikoja sitten on pistetty parempiin suihin.
*
Suuria lapsia.
Saksalaisten tänne tulosta ei kuulu mitään. On kyllä huhuja, että
Suomenlahden suun ohi on kulkenut pohjoiseen suuri saksalainen
eskaaderi ja että Danzigista on lähtenyt liikkeelle kuletuslaivoja.
Meikäläisten voiton varmuus minua hiukan huolettaa. Täällä jo jaetaan
Venäjää meidänkin hyväksemme. Kuolan niemimaa ja koko Viena meille!
Raja Nevaa myöten, jopa sen ylikin. Inkeri ja Viro! Niinkuin Googin
ennustuksessa on suunniteltu!? Näin taannoin kartan, jossa meidän
rajamme oli nauhoin ja nuppineuloin senmukaisesti merkitty. Mutta
voihan _mielikuvituksessaan_ nuolaistakin, ennenkuin tipahtaakaan.
Lapsena sain sokerin maun suuhuni, kun vain suljin silmäni ja sitä
ajattelin. Olemme monessa suhteessa suuria lapsia.
*
Uutispörssi.
Huhut tapahtumista rintamilla ovat niin ristiriitaisia, että ne lopulta
menettävät kaiken mielenkiintonsa. Kuinka monta kertaa lieneekään Pori
ja Turku valloitettu ja Tampere "pian" otettu ja liikeyhteys Pietariin
katkaistu. Varmuudella emme oikeastaan tiedä mitään muuta kuin että
rintama seisoo jotenkin ennallaan kulkien Porin pohjoispuolelta
Tampereen pohjoispuolelle, sieltä Padasjoelle, Heinolaan, Mikkelin
eteläpuolelle, Antreaan ja rajalle. Junat ainakin yhä kulkevat täältä
Tampereelle, Turkuun, Poriin ja Pietariin.
Mutta kuinka vähän luotettavia tiedot ovatkin, ei niitä ilmankaan
tule toimeen. Kerään niitä, kirjoitan kaikki kuulemani muistiin ja
harjoitan niiden kanssa vaihtokauppaa. Meillä on muutamilla tuttavilla
oikea uutispörssi, johon kokoonnumme kerta pari päivässä noteeraamaan
vapaustaistelun kurssia. Siihen kuuluu etupäässä eräässä suuressa
talossa asuvia koulumiehiä. Eräs sanomalehdenpäätoimittaja ja
valtiopäivämies on asunut talossa, poissa kotoaan, koko kapinan ajan.
Hän ei ole liikkunut sieltä muuta kuin kerta saunassa. Hänellä on veli,
hänkin valtiopäivämies, joka on kosketuksissa toisten tietotoimistojen
kanssa ja saa sieltä tietonsa. Samoista lähteistä alkuisin olevat
tiedot kohtaavat usein toisensa eri henkilöjen kantamina. Aamupäivällä
käyn tavallisesti ensi kerran tuossa paikassa. Iltapäivällä kokoontuu
uutisklubi mieslukuisampana. Silloin saapuu sinne eräs yliopettaja
lukemaan meille venäläisiä lehtiä, joiden avulla voimme seurata
varsinkin Venäjän tapahtumia. Ne ovatkin tätä nykyä suurarvoisia, kun
Saksa taas alkaa hyökätä itää kohti. Samat tiedot ovat sitten lyhyemmin
esitettyinä silkkipaperilehtisissä.
Tänään kerrottiin A. Gripenbergiltä Tukholmasta tulleen salaisen
sähkösanoman, jonka mukaan Vaasaan on saapunut suomalainen laiva
"Arcturus" tuoden 12 tykkiä, 35,000 kivääriä ja 1 milj. patruunaa ja
100 jääkäriä. Viikon päästä on odotettavissa toinen laiva, joka tuo
raskasta tykistöä.
Kevein askelin kuljin siis tänä iltana kotiin. Ehkä rintamat vähitellen
alkavat etelääntyä, kun saavat aseita.
*
Pohjalaista sisua.
Sain tänään kuulla kertomuksen pohjalaisesta sisusta. Eräs tuttavani
oli kirjoittanut kuulleensa sen eräässä saunassa Tampereella. Toinen
punainen oli siitä ihaillen puhunut toiselle punaiselle. He olivat
saaneet vangiksi joitakin pohjalaisia, joilta riisuttiin vaatteet,
ennenkuin heidät vietiin ammuttaviksi. "On ne perkeleen poikia ne
pohjalaiset; eivät olleet millänsäkään, pyysivät vain jättämään sukat
jalkaan, ettei tulisi nuha ammuttaessa. Sitten osoittivat sydämen
kohtaa: 'Siinä on pilkka, ammu siihen, jos osaat.'"
*
Sota kuin sota.
Olin tähän saakka uskonut, että jos täytyisi valita kahden pahan
välillä, kahden kansan välisen ja kansalaissodan välillä, jälkimäinen
olisi rauhanystävän kannalta tuomittava paljon ankarammin kuin
edellinen ja katsottava vieläkin valitettavammaksi. Luen sen vuoksi
melkoisella hämmästyksellä "Arbetet"-lehdestä väitteen, että
"tietoiset" työläiset, samalla kuin he ovat kironneet maailman
sotaa ja jokaista muuta sotaa eri kansain kesken, aina ovat samalla
tunnustaneet, että kuitenkin on sota, joka köyhälistön mielestä on
oikeutettu: luokkasota, köyhälistön oma sota sortajiaan vastaan, sen
sota vapautumisensa puolesta.
Onko se siis vain sodan tarkoitusperä, joka ratkaisee sen oikeutuksen?
Sota itsessään ei ole hyvä eikä paha. Mutta onhan kansojenkin sodilla
tarkoitusperänsä, joita sotaakäyvät kansat pitävät yhtä oikeuttavina
kuin luokat omiaan. Ja jos luokkasota on oikeutettu yhdelle luokalle,
niin on se kai toisellekin, porvaristollekin. Jos se oikeutus riippuu
vain tarkoitusperistä, silloin voi porvaristokin alkaa sodan, milloin
esim. pelkää hyökkäystä tai sortoa työväen puolelta. Luultavasti
tuleekin vielä taisteltavaksi monta porvariston vapautussotaa
köyhälistön vallananastussotien jälkeen. Tämä meidän sotamme on jo
semmoinen. Maailmanrauhan rakentaminenhan on muka imperialistienkin
päämääränä, vaikka heidän sotansa todellisuudessa on vain ryöstösotaa.
Samoin tämmöisten luokkaryöstösotienkin kuin tämän meidän. Kaikki
sotivat ovat susia lammasten vaatteissa.
*
Jaa, nythän on taas lauantai-ilta. On täysikuu. On kulunut vasta neljä
viikkoa, yksi taivaallinen kuukausi siitä, kuin tämä alkoi.
Montako kertaa kalpeat kasvot tuolla ylhäällä saanevat kääntyä päin ja
pois, ennenkuin on maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Kai monta ja
vielä monenkin monta.
*
Ruvetaanko ottamaan panttivankeja?
Tulee niin paljon tietoja murhista ja tihutöistä maaseudulla, useimmat
minulle outoja henkilöitä, etten ole tullut tehneeksi niistä enää
muistiinpanoja. Joskus taas kumotaankin tiedot. Etäämpää tietysti tulee
tietoja niukemmin, vaikka siellä kai tapahtuu vielä enemmän, rintamain
läheisyydessä. Tällä haavaa pelätään varsinkin panttivankien ottoja,
jopa pogromejakin, joita poistuvien matruusien luullaan panevan toimeen.
"Työmiehen" kirjoituksetkin tulevat yhä verisemmiksi ja kiihkoisemmiksi.
*
Hämärtää.
En huomaa, että ihmiset näissäkään vaikeissa oloissa olisivat entistä
paremmat, jalommat, eivät edes yksityisessäkään elämässään. Lieköhän
montakaan, jotka käyvät tilille itsensä kanssa. Me olemme kaikin
puolin oikeassa, he ovat kaikin puolin väärässä. Koston tunne kehittyy
siveelliseksi velvollisuudeksi. Se on olevinaan oikeuden tunnetta, se
pukeutuu ihmisten sitä itsekään aavistamatta siihen vaippaan. Jotkut
kyllä sanovat: tietysti ovat vain johtajat rangaistavat, muille on
annettava, mikäli mahdollista, armahdus. "Mikäli mahdollista" on
hyvin venyvä. Minusta tuntuu, minä suoraan sanoen jo pelkään meidän
puolestamme, sittenkuin olemme voittaneet, ettemme kykene korjaamaan
voittomme hedelmiä niinkuin pitäisi. Näissä mietteissäni ollen on
minulla ollut surullinen sunnuntai. En ole käynyt ketään tapaamassa.
Täytyisikö kuitenkin johonkin ryhtyä?
*
Mitä olisi tehtävä tämän kansan valistamiseksi.
Olisi ryhdyttävä isänmaalliseen taisteluun ja toimintaan kansan
eetillisen kasvatuksen, laillisuuden, oikeuden ja totuuden puolesta
isänmaattomuutta, laittomuutta, vääryyttä, valhetta ja siveettömyyttä
vastaan.
Sillä yhteiskuntamme kaikki vanhat perustukset tätä nykyä horjuvat.
Eivät vain ulkonaiset ja näkyvät, vaan vieläkin enemmän sisäiset,
aatteelliset, ihanteelliset, siveelliset. Suomessa ei ole koko maan
yhteistä hallitusta, ei järjestystä, ei oikeutta, ei oikeuden, hengen
eikä omaisuuden turvaa. Vallitsemassa ja hallitsemassa on mielivalta
väkivallan ja raa'an voiman turvin.
On jo kauan ollut selvillä, että tämäntapaiseen tultaisiin ja mikä
siihen oli vievä. Olkootpa ulkonaiset aineelliset syyt siihen olleet
kuinka suuret tahansa, epäkohdat, vääryydet kuinka räikeät tahansa,
sota ja sen seuraukset venäläisine tartuntoineen niin vaikuttavat kuin
ne ovat olleetkin --, pääsyyt ovat kuitenkin paljoa syvemmällä. Se oli
Suomen kansan pohjimmainen hengen pohja, joka ei kestänyt. Kun rakennus
kaatuu, ei se ole ainoastaan sen myrskyn syy, joka sitä sysäsi, vaan
itsensä perustuksen, joka oli heikko.
Suomen kansan valistuksellinen, sivistyksellinen perustus ehkä
lopultakin on jossain määrin kestävä ne sysäykset joita sen sille
rakentama vuosisatainen yhteiskunta nyt saa kokea, mutta _kun_ se
kuitenkin _saattoi_ siinä määrinkin pettää, kuin jo nyt on tapahtunut,
on itse pohjassakin ja juuri siinä vika niin suuri, että se on
uusittava ja vastaisen, ehkä jo huomisen lopullisen romahduksen vaara
mitä pikimmin torjuttava.
Tätä vaaraa ei saada torjutuksi yksinomaan millään lujalla
järjestysvallalla, ei tarmokkaimmallakaan hallituksella,
ei kansanvaltaisimmallakaan hallitusmuodolla, ei myöskään
laajaperäisimmillä yhteiskunnallisilla uudistuksilla. Uusinnan täytyy
alkaa mielistä, sydämistä, kansan omasta hengestä. Yksityisten,
ryhmien, luokkien maailmankatsomus on rakennettava uudelle tai
oikeastaan vanhalle pohjalle.
Kaikki eetilliset, oikeudelliset, valtiolliset ja yhteiskunnalliset
käsitteet ovat suuressa osassa ihmisiä tätä nykyä täysin sekaisin.
Murhat, rosvoukset, valheellisuus, vääristely, alhaisimmat intohimot,
kaikkinainen väkivalta, vallan anastus, sorto ja pakko ovat tunnustetut
oikeutetuiksi taistelukeinoiksi oman asian ajamisessa. Hirvittävintä
on, että itsessään mitä parhainten ja oikeutetuimpien pyrkimysten
perille ajamiseksi kehnoin keino näyttää olevan parhain. Oikeata,
rehellistä, totta semmoisenaan ei enää ole olemassa, ainoastaan
silloin sekin ehkä omaksutaan ja siihen vedotaan, kun se hyödyttää; se
kielletään ja hyljätään, kun sen luullaan vahingoittavan. Sodan moraali
on jo kauan ennen sotaa ollut kansamme moraali.
Tämä siveellinen sekaannus on suurin siinä osassa kansaamme, joka
lähti kumouksen ja kaappauksen tielle, mutta ei ole mitään takeita
siitä, että sama oppi ei ole saava, ja on jo saanutkin, tunnustajiaan
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 08
  • Parts
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 01
    Total number of words is 3194
    Total number of unique words is 1899
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 02
    Total number of words is 3408
    Total number of unique words is 1993
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 03
    Total number of words is 3349
    Total number of unique words is 1991
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 04
    Total number of words is 3366
    Total number of unique words is 1979
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 05
    Total number of words is 3355
    Total number of unique words is 2085
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 06
    Total number of words is 3306
    Total number of unique words is 2022
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.0 of words are in the 5000 most common words
    32.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 07
    Total number of words is 3351
    Total number of unique words is 1949
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 08
    Total number of words is 3245
    Total number of unique words is 2042
    18.5 of words are in the 2000 most common words
    26.4 of words are in the 5000 most common words
    31.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 09
    Total number of words is 3305
    Total number of unique words is 1927
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    28.4 of words are in the 5000 most common words
    34.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 10
    Total number of words is 3367
    Total number of unique words is 1987
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 2/3 - 11
    Total number of words is 1677
    Total number of unique words is 1080
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.