Hädän hetkellä - 4

Total number of words is 1429
Total number of unique words is 880
34.2 of words are in the 2000 most common words
44.3 of words are in the 5000 most common words
48.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
toisiaan sivuuttaa, teki hän rohkean hyppäyksen ja seisoi parin
silmänräpäyksen kuluttua käytävän toisessa päässä. Samassa riensi jokin
mustalta näyttävä olento vastakkaiselle suunnalle, mutta kompastui
keskelle tietä. Nopeasti heittäytyi nuori aseseppä kompastuneen päälle
ja huusi:
"Saituri-Pelle!"
Saituri-Pelle oli todellakin joutunut vihamiehensä käsiin.
"Nyt olen saanut sinut vihdoinkin kiinni", riemuitsi nuori aseseppä.
"Et enää koskaan tee Agdalle etkä minulle mitään konnanjuonia. Nouse
ylös!"
Oikein säälitti katsella Saituri-Pelleä. Kaatuessaan oli hän loukannut
kasvonsa niin pahoin, että veri vuoti virtanaan. Hän tahtoi puhua,
mutta ääni tarttui kurkkuun. Hän sai lausutuiksi ainoastaan katkonaisia
sanoja.
Vahvalla kädellään piti Granmar hänestä kiinni, sillä Pelle koetti
päästä irti, mikä ei kuitenkaan onnistunut.
"Nyt taasen eteenpäin!" komensi nuori aseseppä ja kulkua jatkettiin
tosin hitaasti, mutta varmasti kuten ennenkin. Yht'äkkiä katkaisi
pakolaisilta tien musta rivi.
"Takaisin!" kuiskasi Granmar. "Nyt eivät ole asiat niinkuin pitäisi."
Peräytyminen alkoikin heti, mutta tuskin olivat he ehtineet ottaa
viittäkäänkymmentä askelta, ennenkun sekin tie oli suljettu.
Tuskin olivat pakolaiset ehtineet tointua ensi hämmästyksestään kun
kuului karhea ääni:
"Nyt olemme saaneet heidät kiinni ja voimme pelastaa kapteenimme."
Korpraali Gudmar lausui nämät sanat.
"Hyvä Jumala! Olemmeko taasenkin vankeina?" huokaili Agda
huolestuneena.
"Olemme, ja juuri kun olimme vapaaksi pääsemäisillämme", huudahti
silkinkutoja Gorm katkerasti.
Ruori aseseppä oli sillävälin tehnyt nopean päätöksen. Kovalla äänellä
lausui hän:
"Niin pian kuin yksikin teistä lähestyy, on kapteeninne kuoleman oma!"
Ja nämät sanat lausuttuaan, asetti hän leveäteräisen, terävän miekkansa
Sverre Haraldinpojan rinnalle.
Norjalaiset, jotka sillä aikaa olivat tulleet lähemmäksi, juoksivat
nopeasti takaisin nähdessään Granmarin uhkauksen. Miten nyt tuli
menetellä.
Kului muutamia minuutteja. Granmar, Agda, Stehn ja Gorm olivat piirinä
kapteeni Sverren ja Saituri-Pellen ympärillä ja he olivat lujasti
päättäneet puolustautua viimeiseen asti.
"Päästäkää minut hyvällä irti, niin teitä kohdellaan hyvin", ähkyi
norjalainen kapteeni. "Muuten -- --"
"Mitä muuten?" huudahti Granmar vihaisesti.
"Muuten olette tuhonne omat", lisäsi kapteeni. "Minä tunnen kyllä
mieheni."
Tämän lyhyen keskustelun aikana oli korpraali Gudmar huomaamatta
hiipinyt nuoren asesepän taakse, ja juuri kun tämän piti vastata
kapteenin sanoihin, sai hän yht'äkkiä niin voimakkaan iskun
takaraivoonsa, että pyörtyi. Muut hämmästyivät siitä niin, ett'eivät
ehtineet tehdä vastarintaa, vaan olivat parin minuutin kuluttua jälleen
norjalaisten vankeina.
Kun kapteeni Sverre Haraldinpoika tunsi taasen olevansa vapaana, oli
teeskennelty ontuminenkin kuin pois puhallettu. Ojentaen koko pitkän
vartalonsa, huusi hän voimakkaalla äänellä:
"Takaisin, ylös vuorelle samaan paikkaan! Tällä kertaa pidämme heitä
tarkemmin silmällä."


15.

Kun Briitta Kron oli vähän rauhoittunut, alkoi hän entistä innokkaammin
miettiä, mitenkä voisi ikipäiviksi eroittaa Agdan ja Granmarin
toisistaan. Parin tunnin kuluttua lähti hän kaupungille, jossa hän
useammalta taholta sai kuulla, että nuori aseseppä oli kateissa. Toivon
kirkas säde loisti silmissään kun hän ajatteli:
"Mahtaakohan hän olla kuollut? Mitään sen onnellisempaa tapahtumaa en
koskaan saisi kuullakaan! Mutta", jatkoi hän ajatuksissaan, "ei
suinkaan ole sentään mahtanut käydä niin hyvin."
Kierrellessään kaupungilla tuli hän lopuksi sille kohdalle, mihin nyt
on rakennettu joen yli Hisingenille johtava silta, jolle oli
kokoontunut suuri joukko väkeä. Briitta Kron tunkeutui joukkoon ja sai
kuulla, että noin puolisensataa kaupungin porvareita ja käsityöläisiä
aikoi lähteä etsiskelyretkelle mainitulle saarelle. Veneitä haalittiin
juuri kokoon.
Briitta Kron oli silmänräpäyksessä tehnyt päätöksensä. Hän tahtoi
päästä mukaan henkensäkin menettämisen uhalla, sillä hänen täytyi, sen
hän itsekseen vannoi, saada selville poikansatyttären olinpaikka. Entä
Saituri-Pelle sitten? Mitenkähän voisi hänet löytää?
Pian saatiin hankituksi tarpeellinen joukko veneitä, jotka ennen pimeän
tuloa olivat täydellisesti miehitetyt. Kun viimeistä venettä
irroitettiin rannasta, hyppäsi siihen rohkeasti eräs nainen, joka
kirkui:
"Minun täytyy päästä mukaan! ehkäpä voin olla teille hyödyksi."
"Briitta Kron! Sehän on Briitta Kron!" kuului pari matkalaista
huutavan, johon eräs kolmas lisäsi:
"Ajakaa hänet takaisin rannalle! Hän ei ennusta mitään hyvää, sen
tiedän jo vanhastaankin."
Pari soutajaa oli jo laskenut airot pois käsistään, kun kuului voimakas
ääni:
"Antakaa hänen tulla mukaan!"
"Mutta minä vakuutan, että se tietää onnettomuutta", väitti edellinen.
"Minun isäni merimatkat olivat vuosien kuluessa onnistuneet aina hyvin,
mutta eräänä päivänä purjehtiessaan Lintusaaresta, sai hän naisen
alukseensa, eikä hän ollut vielä ehtinyt Älfsborgiin ennenkuin hän itse
ja nainen joutuivat Ahdin saaliiksi."
Hän ei saanut kuitenkaan kannatusta ja Briitta sai seurata mukana.
Pistosanat, joita ensi alussa oikein satoi hänelle, loppuivat kuitenkin
vähitellen. Pian lakattiin soutamasta ja veneitä laski maihin
Hisingenin rannalle. Heti sen jälkeen, kun kaikki olivat nousseet
veneistä, jakoi se upseeri, joka oli joukon etumainen ja siitä syystä
myös joukon itseoikeutettu johtaja, sen kahteen osastoon. Toisen joukon
johtajaksi rupesi hän itse, toisen johtajaksi määräsi hän ymmärtäväisen
porvarin, nimeltä Ring Grimson. Sen jälkeen piti hän miehilleen
lyhyen puheen kehoittaen heitä yksimielisyyteen. Juuri kun hän oli
lähettämäisillään matkaan sen osaston jota Rings johti, sanoi Briitta
Kron:
"Herra! Tuolla ylhäällä kalliolla on muuan puoliksi lahonnut lato. Minä
tiedän tien sinne ja haluan näyttää sen teillekin. Ehkäpä löydämme
sieltä jotain, joka -- --"
"Kyllä minäkin sinne osaan!" keskeytti joku Ringsin osastoon kuuluva.
"Minä olen ollut siellä monta kertaa."
"Sehän on hyvä", lausui upseeri. "Sinä eukko, näytät minulle oikotien
ja sinä", jatkoi hän kääntyen toiseen tientuntijaan, "menet sen osaston
etunenässä, johon kuulut, kiertoteitä, siten saamme vihollisemme kahden
tulen väliin."
Pian senjälkeen marssivat molemmat joukot eri teitä pitkin ladolle.
* * * * *
Ne hetket, joita pakolaiset jouduttuaan toistamiseen norjalaisten
vangeiksi, saivat viettää, olivat todellakin hyvin vaikeita. Heidän
mielensä oli alakuloinen ja kun he saapuivat takaisin vanhalle ladolle,
tunsivat he itsensä niin onnettomiksi, ikäänkuin kaikki maailman huolet
olisivat raskaasti painaneet heidän hartioillaan. Tosin koettivat he
rohkaista toisiaan, mikä ei kuitenkaan tahtonut oikein onnistua.
Mutta löytyi kuitenkin yksi, joka oli levollinen. Saituri-Pelle
nimittäin tiesi, ett'ei hänen tarvinnut ollenkaan pelätä kapteeni
Sverreä. Ja sitäpaitsi olihan hän aivan erillään tuosta vihatusta
asesepästä Granmarista. Tosin häntä harmitti nähdessään, että Agdakin
oli norjalaisten vankina, mutt'eiväthän he hänelle saattaneet aikaan
mitään pahaa.
Kapteeni Sverre Haraldinpoika pysyikin uhkauksessaan ja vartioitsi mitä
ankarimmin vankejaan. Ladon ympäri asetti hän kaksinkertaisen rivin
sotamiehiä, niin ett'ei kissakaan olisi voinut huomaamatta hiipiä
ladosta. Kapteeni Sverre tarkasti joka tunti, että kaikki oli hyvässä
järjestyksessä samalla kun Gudmar lakkaamatta kiersi latoa.
"Tällä kertaa eivät he ainakaan pääse karkuun", mumisi hän itsekseen.
"Sillä ennemmin ammun heidät jokaisen."
Molemmat vapaaehtoiset osastot olivat lähettien avulla toistensa kanssa
yhteydessä, jotenka he hyvin saattoivat antaa toisilleen tarpeelliset
tiedot ja käskyt. Hiljaa ja varovaisesti kulkivat he eteenpäin. Aamu
alkoi jo sarastaa, kun he vihdoinkin saapuivat perille.
Kapteeni Sverre oli paraillaan katsomassa vankejaan.
"Miten nyt jaksat?" kysyi hän uhkaavasti nuorelta asesepältä, pysähtyen
aivan tämän nenän eteen. "Osamme ovat luullakseni vaihtuneet."
"Kuka tietää vaikka ne vieläkin vaihtuisivat!" vastasi Granmar
rohkeasti.
"Ho, hoo!" nauroi kapteeni pilkallisesti. "Minä pidän kyllä huolen
siitä, ett'eivät vaihdu."
Näin sanoen kiirehti hän pois ladosta. Töin tuskin oli hän ehtinyt
pistää päänsä ovesta, ennenkun metsästä kuulunut laukaus sai hänet
nopeasti vetäytymään takaisin. Yksinäistä laukausta seurasi tuota pikaa
yhteislaukaus, ja ennenkun kapteeni Sverre ehti toipua ensi
hämmästyksestään, ryntäsivät molemmat vapaaehtoiset joukot kahdelta
taholta.
Norjalaiset suoriutuivat kuitenkin yllätyksestä ja järjestäytyivät
tappeluun.
"Ahaa! Mehän saamme apua!" huudahti Granmar ja vetäisi nuoren tytön
rintaansa vasten. "Jumalan kiitos!"
Sillä aikaa kun ulkona oteltiin, rikkoivat vangit ladon oven. Samalla
hetkellä ryntäsi Rings Grimson joukkoineen esiin. Gudmar asettui heitä
vastaan. Kun hän huomasi, että vangit olivat päässeet irti, alkoi hän
muutamien miestensä kanssa heitä ahdistaa.
Vangit eivät olleet kuitenkaan aseettomia. Kaatuneilta sotamiehiltä oli
heidän onnistunut ottaa aseita, joihin monta norjalaista kaatui
voimakkaista ja hyvin osatuista iskuista.
Granmar ja Stehn olivat asettuneet ovelle. Heidän takanaan seisoivat
silkinkutoja Gorm ja Agda, viimeksimainitulla sanomaton tuska kauniilla
kasvoillaan.
Taistelu oli ankara. Stehn oli jo lievästi haavoittunut ja eräs luoti,
joka lensi hänen ja nuoren asesepän väliltä, oli lävistänyt nurkassaan
vapisevan Saituri-Pellen rinnan, kun aivan yht'äkkiä kuului taistelun
tuoksinasta huuto:
"Missä on Agda? Missä on poikanitytär? Sinä kurja! Mitä olet hänelle
tehnyt?"
Näin huutaen ryntäsi Briitta Kron nyrkit sojossa nuoren asesepän eteen.
Hopeasta vauhdistaan huolimatta ei hän kuitenkaan ehtinyt perille, vaan
kaatui kuulan lävistämänä maahan, Agda tahtoi juosta ulos, mutta
Granmar pidätti hänet sanoen:
"Sinä et saa antautua tuollaiseen silminnähtävään hengenvaaraan. Me
odotamme siksi, kunnes tappelu on loppunut."
Samassa silmänräpäyksessä hyökkäsi korpraali Gudmar hänen kimppuunsa.
Alkoi tuima käsikähmä. Gudmarilla tuntui olevan tavattomat voimat ja
aluksi oli Granmarin vaikea puolustautua. Lopuksi sai hän entisen
levollisuutensa takaisin ja torjui mitä kylmäverisemmin hyökkäykset.
Vapaaehtoiset göteborgilaiset taistelivat tavattoman urhoollisesti ja
työnsivät vähitellen norjalaiset yhteen läjään. Kun Gudmar näki sen,
aikoi hän rientää heille avuksi, mutta menetteli niin varomattomasti,
että Granmarin pitkä miekka tunkeusi hänen rintaansa. Parahtaen kaatui
Gudmar kuolon kamppailussa olevan Briitta Kronin viereen, joka
taistelun vihdoinkin päätyttyä veti viimeisen henkäyksensä Agdan
sylissä.
Norjalaisten onnistui lopuksi päästä pakoon, menetettyään taistelussa
nuoren kapteeninsa.
Sitä riemua, joka syntyi, kun vapaaehtoiset palasivat sotavankeineen
takaisin kaupunkiin, voi tuskin sanoin kuvata. Kuningas kiitti
mieskohtaisesti vapaaehtoisia sankareja ja Rolf Krook kestitsi heitä
yltäkylläisesti luonaan pari tuntia. Kuningas Kustaa lahjoitti nuorelle
asesepälle suurehkon rahasumman ja vähän sen jälkeen kun norjalaiset
lopullisesti vetäytyivät rajan yli, vietti nuori aseseppä Agdan kanssa
häitä. Ja onni oli aina edelleenkin nuorikkojen jokapäiväisenä
vieraana. He juhlivat yhdessä toisten norjalaisten vankeina olleiden
ystäviensä kanssa sitä päivää, jolloin heidät hädän hetkellä niin
onnellisesti pelastettiin.
You have read 1 text from Finnish literature.
  • Parts
  • Hädän hetkellä - 1
    Total number of words is 3470
    Total number of unique words is 1773
    27.3 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    43.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hädän hetkellä - 2
    Total number of words is 3522
    Total number of unique words is 1726
    27.7 of words are in the 2000 most common words
    38.1 of words are in the 5000 most common words
    43.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hädän hetkellä - 3
    Total number of words is 3504
    Total number of unique words is 1689
    28.7 of words are in the 2000 most common words
    39.9 of words are in the 5000 most common words
    45.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Hädän hetkellä - 4
    Total number of words is 1429
    Total number of unique words is 880
    34.2 of words are in the 2000 most common words
    44.3 of words are in the 5000 most common words
    48.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.