Cid: 5-näytöksinen näytelmä - 3

Total number of words is 3757
Total number of unique words is 1884
20.3 of words are in the 2000 most common words
29.6 of words are in the 5000 most common words
35.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Ylistää tahdon tulta, voimaa nuoruutesi,
tää koe suuri, kaunis olkoon onneksesi!
Sa sauva vauhuutein, sa päiväin huippu, paina
suudelma poskellein, mi nyt on kirkas aina,
tuo tunne paikka herjan, jonka poistit multa,
kun valkopääni taas sai kunniansa sulta.
DON RODRIGO..
On teidän kunnia, en voinut vähempää
poikanne, kasvattinne ollen. Voitto tää
jos sille mieleen on, jolt' elämän ma sain,
se valaisee, se ihastuttaa sieluain.
Mut älkää ilossanne olko kateellinen,
jos oma tehtäväin nyt mun on täyttäminen.
Vapaasti tuskani tään tulla suokaa julki;
sananne maireet siltä kyllin suun jo sulki.
En kadu, että olen teitä palvellut,
mut kuinka jälleen saan, mit' olen uhrannut!
Tää käsi, kostohonne nousten, nousi vastaan
mun rakkauttani, sen antain kunniastaan.
Ei sanaa! Eestänne ma kaikki kadotin;
lie suora velkani nyt teille suurinkin.
DON DIEGO.
Ei, ei, on korkeammat voittos heelmät! Sulle
elämän annoin vain, sa annat maineen mulle,
ja niinkuin kunnia on kalliimp' elämää,
niin sulle suurempi nyt velkani on tää.
Mut poista heikkous jo poven uljaan! Maine
meill' yks on vain, mut moni lemmen vienon laine.
Huvia lempi on, mut maine velvoitusta.
DON RODRIGO.
Ah! Mitä lausutte?
DON DIEGO.
Vain miehen vakaumusta.
DON RODRIGO.
Loukattu kunnia jo mulle kostaa, kostaa!
Minussa tohditteko mieltä halpaa nostaa?
Häpeän yhtä suuren, saman saakohon
soturi miehuuton kuin sulho uskoton!
Te älkää herjatko mun uskollista mieltäin;
mun suokaa uljas olla, mut ei valaa kieltäin,
siteeni liian vahvat on, ne murru ei,
valani muuri viel' on epätoivollei,
ja kun en jättää voi, en saada armastain,
suloisin kohtalo on mulle kuolo vain.
DON DIEGO.
Viel' aika etsiä ei ole kuolemaa;
käsvarttas vahvaa kaipaa ruhtinas ja maa.
Pelätty laivasto käy virtaa pitkin, yöstä
se uhkaa kaupungin ja seudun turmaan syöstä.
On maurit maalla pian, pimeys ynnä vuoksi
tuo heidät tuokiossa muuriemme luoksi;
hovissa sekasorto, kauhu kansass' on,
soi huudot siellä vain ja huokaus toimeton.
Hädässä yleisessä olen onnekseni
viissataa kumppania saanut vierelleni,
he tietäin herjani kaikk' oli kostamaan
kiistaani tulleet, hehkuin tulta samaa vaan.
Edelle ennätit sa kouriensa vahvain:
muu veri muistoks jääköön kalpojensa kahvain,
käy, heidät johda, kunne kunnia sun vie,
päämiesnä sankarein tee maurein halki tie!
Tää hyökkäys vainolaisten vanhain torju sieltä,
jos tahdot, kuolo kaunis etsi kalvan tieltä,
tilaisuus tarjouu, sa siihen tartu, kansa,
kuningas kiittäköön sun surmaas voitostansa!
Mieluummin laaker-otsin toki tullos kotiin,
maineesi mahdu ei vain kiistan, koston sotiin,
ylemmä nosta se, näin anteeks-antoon sa
pakota kuningas, Chimene vaienna!
Jos häntä lemmit, tiedä, sydämeensä rata
vain ainoa on se, mi vartoo voittajata.
Mut aik' on tärkki, sua turhin sanoin tässä
pidätän, vaikk' ois hetkes olla lentämässä,
mua seuraa, taistele ja ruhtinaalle näytä,
sen että teet, jot' ei nyt enää kreivi täytä.


NELJÄS NÄYTÖS.

1:nen kohtaus.
CHIMENE. ELVIRA.
CHIMENE.
Elvira, etkö usko, ett' on väärä huhu?
ELVIRA.
Hänt' yksin ihaillaan, ei kenkään muusta puhu,
vaan kaikki sankaruutta pilviin saakka kiittää
tuon nuoren, jonka töille sanat tuskin riittää.
Vain häpeäkseen maurit hänen eteen tuli:
nous nopsaan vuoksi tuo, myös nopsaan paoks suli;
kolmessa tunniss' oli voitto saatu niin,
kaks kuningasta että heiltä vangittiin.
Ei voimaa päällikkömme mikään voinut estää.
CHIMENE.
Rodrigon kättäkö ei kukaan voinut kestää?
ELVIRA.
Kädellään kuningasta kaks hän voitti, heidät
kädellään vangiten näin vapautti meidät.
CHIMENE.
Sa mistä kuullut olet oudot viestit nää?
ELVIRA.
Kansalta, kaikkialla nyt mi ylistää
hänt' yhtä, ainoata, ilon, onnen tuojaa,
maan turva-enkeliä, vapautensa suojaa.
CHIMENE.
Kuningas minkä antaa arvon työlle tälle?
ELVIRA.
Rodrigo esittäytä viel' ei tohdi hälle,
mut hoviin Don Diego riemuin saattanut
nimessä voittajan on vangit kruunatut
ja anoo, kuninkaan ett' armo ottais vastaan
käden, mi palvelee näin maataan, ruhtinastaan.
CHIMENE.
Häll' eikö haavaa siis?
ELVIRA.
En ole tuosta kuullut.
Te kalpenette! Ken teit' ois niin heikoks luullut!
CHIMENE.
Vihani heikennyt taas herää. Huolissain
hänestä muistanut en omaa murhettain.
Se mulle mieleenkö, kun häntä kiitetään?
Velvoitus, kunniako vait on rinnan tään?
Kaks kuningasta voitti, murhas taaton multa
tuo miesi: viihdy, lempi, viha iske tulta!
Tään murhepuvun, josta tunnen tuskani,
hän ensi uljuudellaan mulle toimitti;
lie muiden miehekkääksi häntä kiittäminen,
täss' ympäristössä hän vain on rikollinen.
Te hunnut, harsot synkät, vaatteet kaihon, joihin
hän ensi voitollaan mun kääri kauheoihin,
vihani virittäjät, olkaa tukenani
nyt vastaan lempeäin, jos vaatii kunniani!
Ja jos mun rakkauteni sulattaisi jääni,
te mulle muistuttakaa synkkää tehtävääni
ja kättä voittoisata suoraan syyttäkää!
ELVIRA.
Prinsessa saapuu. Hillitkäätte myrsky tää.

2:nen kohtaus.
PRINSESSA. CHIMENE. LEONORA.
ELVIRA.
PRINSESSA.
En tänne lohduttamaan tule tunteitasi,
mun huokaukseni vain hakee huoliasi.
CHIMENE.
Ilohon yhteisehen ennen yhtykää
ja onneen, jonka teille taivas lähettää!
Prinsessa, mulla vain on suruun oikeus.
Se vaara torjuttu, se kansan pelastus,
min aikaan saanut on Rodrigon miekka, yksin
minulle kyyneleitä kylvää kärsimyksin.
Hän hyvin palvellut on maataan, ruhtinastaan;
kätensä tuhoisa on mulle ainoastaan.
PRINSESSA.
Chimene, ihmeitä hän aivan tehnyt lie.
CHIMENE.
Korviini käynyt on tuon huhun herjan tie;
kaikk' kansa huutaa häntä yhtä uljahaksi
sodassa niinkuin on hän kurja kosijaksi.
PRINSESSA.
Tuo kansan ääni miks on kiusa korvillesi?
Mars nuori tuo ol' kerran sunkin mielellesi,
ol' altis sulle hän, hän sielus omisti;
valintaas kiittävi, ken häntä kiittävi.
CHIMENE.
On jokaisella siihen joku oikeus,
mut mulle maineensa on uusi rangaistus.
Mun kasvaa tuskani tuon miehen kunniasta;
ma siitä häviöni täyden näänkin vasta.
Ah, tulta julmaa tätä rinnan lempivän,
jot' tieto lietsoo, minkä arvoinen on hän!
Mut tunto velvoituksen viel' on mulla vankin:
en kuule lempeäin, vaan kuolemaansa hankin.
PRINSESSA.
Viel' eilen velvoitustas kaikki kunnioitti,
sun jalo ponnistukses kaikkein mielet voitti,
ihaili hovi kaikki suurta sydäntäsi
ja rohkeuttas, säälein nuorta lempeäsi;
mut neuvo ystävyyden kuule uskollinen.
CHIMENE.
Rikosta mulle ois sen neuvon hylkiminen.
PRINSESSA.
On oikeus eilinen jo vääräks vääntynyt,
Rodrigo turvaksemme ainooks tullut nyt,
hän kansan jumaloivan toivo on ja lempi,
kauhistus maurien, Kastilian kaiken hempi.
Kuningas itse siihen taipuu totuuteen,
hänessä vain ett' taattos elää uudelleen.
Parilla sanalla voin selittää sen: surmaa
Rodrigon valmistain tuot valtiolle turmaa.
Kuin? Milloin sallittu on isän kostajan
maa isäin syöstä vainolaisten valtahan?
Sun kostos meitä kohtaan onko oikea?
Miks meitä rankaiset, kun meiss' ei rikosta?
Ei niin, ett' ottaisit sa omaks sulhon tään,
jot' isäs kuolo pakottaa sun syyttämään;
moist' itse moittisin jo. Siksi neuvon tätä:
hält' ota lempes, meille elämänsä jätä!
CHIMENE.
Ah, hyvyys sellainen ei kuulu mulle; rajaa,
ei velvoituksella, mi mua eespäin ajaa.
Ma vaikka lemmin tuota voittajaa, vaikk' on
jumala kansan hän, mies vallansuosion,
vaikk' ympäröivät häntä suuret sankarit,
ma laakereilleen lasken synkät sypressit.
PRINSESSA.
Jaloa on, jos vuoksi isän pään jo harmaan
velvoitus vaatii meiltä päätä sulhon armaan,
mut jalompaa, jos vuoksi edun yhteisen
ken uhraa harrastukset oman hurmehen.
Mua usko, riittää, jos sa luovut lemmestäsi;
hän mies on rangaistu, jos hän ei mielessäsi.
Maan etu vaatii niin! Ja mitä luuletkaan,
sinulle että myöntää armo kuninkaan?
CHIMENE.
Evätä voi hän, minä en voi vaieta.
PRINSESSA.
Chimene, mieti, kuinka aiot toimia.
Hyvästi: häiritä sua saa nyt seura ei.
CHIMENE.
Isäni kuolo multa vaalin vallan vei.

3:s kohtaus.
DON FERNANDO. DON DIEGO. DON ARIAS. DON RODRIGO. DON SANCHO.
DON FERNANDO.
Perijä jalo perheen kuulun, kunnia
Kastilian ja kansan käsivarsi sa,
sukua suurten isäin, joiden vertaiseksi
ens työsi nostaa sun, en korvaustas keksi,
on siihen liian pieni voima kuninkaan:
enemmän arvoa on sulla eessä maan!
Vapautit sen sa alta vainolaisen raa'an,
vakiutti kädessäin sun kätes vallan vaa'an,
löit maurit, ennenkuin ma ehdin järjestää
väkeni torjumahan ase-aallot nää;
ne urhotöit' on, joita palkitsemaan on
kuningas itse keinoton ja toivoton.
Siis vankis kruunupäät nuo kaks sun palkitkoot:
'Cid'-nimen, itse kuulin, heiltä saanut oot,
'Cid' heidän kielellään kun 'herraa' merkitsee,
nimeksi kunnian se sulle sopinee.
Niinp' ollos Cid! Sen eessä kaikki taipukoon,
Granada ja Toledo kauhuun vaipukoon,
kaikelle kansallein, ken olet mulle sa,
se merkitköön, ja sulle mitä velkaa ma.
DON RODRIGO.
Häpeän puna, Sire, tää multa säästäkää!
Armoonne nähden liian pieneks työni jää,
punastun arvoton niin olla kunniaan,
ma jota valtiaalta suurimmalta saan.
Vereni velkaa on, min valtakunta antoi,
myös maa ja ilma tää, mi minut suureks kantoi,
ken uhraa eestä ne tuon kallehimman, hän
vain täyttää alamaisen pyhän tehtävän.
DON FERNANDO.
Ei kaikki, jotk' on velkaa samaa palvelusta,
noin rohkeasti tarjoo mulle suoritusta;
ja kosk' on uljuus heillä keskinkertainen,
myös keskinkertaiset on menestykset sen.
Siis siedä kunnias ja mulle voittos taru
lähemmin kerro!
DON RODRIGO.
Sire, kun uhkas vaara karu,
kun vainolaisten tulva saattoi kaupungin
jo kauhun valtaan, mua, jonka sekaisin
viel' oli mieli, pyysi parvi kumppania
isäni, hänen luokseen kokoon tullehia...
Sire, anteeks, heitä jos ma käskyttänne käytin
ja uhkarohkealta teitä vastaan näytin:
joukkonsa valmis oli, porteillamme turma,
jos hoviin ilmestyin, mua siellä vaani surma;
siks mietin: pakko mun jos kuolla kuolemalla,
mieluummin eestänne ma kuolen kunnialla.
DON FERNANDO.
Suon anteeks intos nopsan, jolla herjas kostit,
kun maata puoltamalla anteeks-antos ostit;
Chimene mulle mitä haastaneekin vasta,
ma häntä kuuntelen vain lohduttaaksein lasta.
Mut jatka!
DON RODRIGO.
Johdollani joukko tää siis lähti,
jokaisen kulmaluilla miehenkunnon tähti.
Viis sataa oltiin, mutta tullen satamaan
tuhatta kolme: nopsaan kertyi miehet maan,
niin kajo uljuuden, mi kasvoillamme loisti,
povesta pelkäävimmän kauhun kaiken poisti!
Kaks kolmatt' osaa heistä heti tultuamme
ma kätkin laivoihin, jotk' oli tarjonamme,
mut jäännös, jonka luku joka hetki karttui,
mi kärsimättömänä vankemmaks vain varttui,
mun ympärilläin hiljaa, vaiti vartoi työtään
ja maassa maaten vietti osan suuren yötään.
Tekivät käskystäni samoin vartijat
ja kätköss' ollen sotajuontani auttoivat;
sen rohkeasti sanoin teiltä saaneeni,
ma käskin kaikkia, ja kaikki totteli.
Nyt vuoksi saapui; tähtein valo himmeä
purjetta näytti meille kolmekymmentä:
päin aallot pärskyy, joita vainopurret kyntää,
meri ja maurit rinnan valkamaan jo ryntää!
He tulla saa, he kaiken huomaa rauhaiseksi,
ei ketään muureilla, ei satamassa keksi;
pysymme hiljaa aivan, poistuu epäilys
jo heiltä, että on tää meille yllätys;
pelotta ankkuroiden maalle käy he niin...
ja käsiin joutuvat jo heitä vartoviin.
Me silloin ponnahdamme ylös yhtä aikaa
tuhansin huudoin, jotka taivahalle raikaa,
vastaavat venheistämme toiset, aseissaan
esille syösten, maurit enää kauhultaan,
ei tohdi ees, ei taa, päin merta ei, ei rantaa:
jo ennen taistoa he ylen taistons' antaa.
He ryöstöön saapuivat ja joutuivatkin sotaan.
Pian verta virtailee, pian miekkojemme otaan
he sortuu, maalta, merelt' ahdistaissa meidän;
ei ehdi järjestyä vastarinta heidän.
Mut kohta päälliköt jo koolle joukot kerää,
taas poistuu pelkonsa, taas rohkeutensa herää:
häpeä taistelotta kuolla seisahuttaa
jo sekasortonsa ja heidät uljastuttaa.
Vakaana meitä he kuin miekkametsä kohtaa,
pian verta meidänkin jo rannat, raudat hohtaa,
virralla, valkamassa, maalla, laivoissa
tapahtuu teurastus, ja kulkee kuolema.
Oh, kuinka kunniatta moni kuulu työ
jäi sinne, jonka korjas pimeys ja yö,
kun kukaan kohtalon ei arpaa nähdä voinut,
vaikk' kuinka kädestään ois kuolon isku soinut!
Rohkaisin kaikkialta joukkojamme näin,
tuot' eespäin tunkien, taas tuota järjestäin,
tulijat vuorostansa tungin päin ja ees,
mut taiston tulokset ties vasta päivä sees;
sen valo vihdoin näytti meidän voittaneen,
myös maurit tappionsa huomas kauhukseen
ja apujoukot meille rientäväiset nähden
heilt' aikeet voiton poistui kuolonpelvon tähden.
He syöksyy laivoihinsa, köydet katkaisten,
soi pilviin saakka kaiku kauhun huutojen,
paeten hujan hajan ei he huomaakaan,
ovatko kuninkaansa heidän kerallaan;
ei pelko täyttää salli velvoitusta tuota,
toi vuoksi heidät, vei taas rantojemme luota.
Mut kaksi kuningastaan vielä iskee, lyö,
harvoine ystävineen elämäänsä myö,
he hyvin taistelevat, vaikka hurmeessaan,
ma itse turhaan vaadin heitä antaumaan;
he eivät kuulekaan, vain säilää heiluttain,
mut nähden sortuvan jo viime sotijain,
päämiestä kysyvät he, kahden kamppaillen:
esiinnyn, antautuu he, heidät vangitsen.
Molemmat lähetin ma teille äsken. Laantui
näin taisto, taistelijat pois kun kaikki taantui.
Näin palvelukseksenne.

4:s kohtaus.
DON FERNANDO. DON DIEGO. DON RODRIGO.
DON ARIAS. DON ALFONSO. DON SANCHO.
DON ALFONSO.
Sire, Chimene tänne
oikeutta pyytämään käy teidän kädestänne.
DON FERNANDO.
Ikävä velvoitus ja kiusan uutinen!
Pois käy! Sua näkemään ma häntä vaadi en.
Kaikesta kiitokses sun karkoitan; sit' ennen
syleile kuningastas sentään pois sa mennen.
(Don Rodrigo poistuu.)
DON DIEGO.
Chimene vainoo häntä, tahtois varjella.
DON FERNANDO.
Oon kuullut lemmestään. Tuon olen tutkiva.
Surullisemmat olkaa!

5:s kohtaus.
DON FERNANDO. DON DIEGO. DON ARIAS.
DON SANCHO. DON ALFONSO. CHIMENE.
ELVIRA.
DON FERNANDO.
Vihdoin tyytykää,
Chimene, täyttyvä on toivehenne tää.
Rodrigo vainolaisen löi, mut vaivoissansa
edessä silmäimme hän kuoli haavoistansa;
taivasta kiittäkää, mi kosti eestänne.
(Don Diegolle.)
Nähkäätte, kuinka kalpenee hän!
DON DIEGO.
Nähkäätte,
hän kuink' on taintua ja kuinka ilmeistään
jokainen kertoo, Sire, vain hänen lempeään.
Epäillä emme hänen rakkauttaan voi,
sydämen salaisuudet tuska ilmi toi.
CHIMENE.
Kuin? Kuollut on Rodrigo?
DON FERNANDO.
Ei, hän elää! Yhä
hänessä leimuaa sua kohtaan lempi pyhä.
Tuo kyynel kuivatkaa, mi hänen tähden juoksi.
CHIMENE.
Sire, itketään myös ilon niinkuin tuskan vuoksi,
on niille kummallekin heikko ihmis-aju,
ja kun ne äkin saapuu, meiltä haihtuu taju.
DON FERNANDO.
Edukses uskotella tahdot mahdotonta?
Chimene, tuskas liikaa näkyi.
CHIMENE.
Kuinka monta
siis turmaa kohtaakin mua kurjaa! Vaivan
vain tulos oli, Sire, ett' äsken uuvuin aivan;
mut murhe oikea mun tilaan siihen laittoi.
Tuo kuolonviesti multa koston kärjen taittoi:
jos hänet tappaa haava, eestä maamme saatu,
vihani turha on ja koko koston laatu;
niin kaunis loppu vääryytt' oisi suurta vasta!
Ma tahdon surmaa hälle, mut en maineikasta,
en mahtavaa, mi hänet vain on kohottava
paraativuoteelle: täss' sopii mestauslava.
Isäni vuoks hän kuolkoon, vuoks ei isänmaan,
vaan nimin tahratuin ja herja muistonaan!
Ei ole halpaa kuolla eestä maansa; surma
niin kaunis samaa on kuin kuolottuuden hurma.
Iloitsen voitostaan, teen rikkomatta sen:
saan uhrini, saa valtakunta varmuuden.
Mut minkä uhrin! Päämies, sankareista ylin,
ei kukin kaunistettu, mutta laaker-sylin,
sanalla sanoen: mies niinkuin sopiikin,
isäni kuolin-uhriks juuri arvoisin...
Ah, toivo hullu tää, min hourin sätehistä!
Ei puoleltain Rodrigoll' ole pelkäämistä.
On heikot kyyneleeni häntä vastaan; hälle
on koko valtakunta auki, ylvähälle.
Maassanne sallittu, Sire, kaikki hälle lie,
minusta voiton hän kuin maureist' äsken vie;
kädessä voittajan on voitonmerkki uus,
on oikeus lyöty, joka hurmevuosta huus.
Me saattoon käymme, seuraa voittovaunujaan
lain halveksunta kanssa kahden kuninkaan.
DON FERNANDO.
Oot liian kiivas, tyttäreni. Sen, mi jakaa
oikeutta, oltava on niinkuin vaaka vakaa.
Isäsi surmattiin, hän itse hyökkäsi,
lempeyttä oikeus siis multa vaativi;
mua ennen kuin sa syytät, tutki sydäntäsi,
Rodrigo vallitse sun eikö lempeäsi,
salassa kuningastas kiität, että sulle
mun suosiostain säilyy sulho moinen.
CHIMENE.
Mulle!
Hän, vihamieheni! Hän, tuoja kaiken turman,
syy onnettuuteni ja armaan taaton surman!
Niin halpa kostoni siis onko, että luullaan
mua miellyttävän, jos sen ääntä tuskin kuullaan:
Epäätte oikeuden te kyyneleiltä mun:
Sire, sallikaa siis, että miekkaan turvaudun.
Hän miekoin loukkauksen mulle tehdä ties,
siis herjan kostakohon myöskin miekkamies!
Ma hänen päätään pyydän ritareilta hovin,
niin, ken sen mulle tuo, sen morsioksi sovin,
he hänet surmatkoot, ja kohta kuin on kuollut
Rodrigo, voittajalle olen vaimoks huollut.
Tää, pyydän, julkaiskaa kuin ois se tahto teidän!
DON FERNANDO.
Tuo tapa vallinnut on vanha maassa meidän,
mut muka vääryyksiä rangaisten se on
soturit parhaat usein vienyt valtion;
useinkin tulos tumma väärinkäytön tään
syypäätä säästää sekä iskee syyttömään.
Rodrigo, kuninkaalleen tok' on liian kallis,
ett' onnen oikkuihin tää hänen syöstä sallis.
Hän siitä pääsköön! Mitä rikkonutkin lie
niin uljas, matkassaan sen maurein pako vie.
DON DIEGO.
Kuin? Laitko muutatte, Sire, hänen vuokseen vaan,
niin täydess' usein täällä nähdyt voimassaan!
Mit' uskois kansa, mitkä puheet kateet jäisi,
jos teidän turvissa hän täällä hengittäisi
ja siitä piillä saisi tekosyyllä tuolla,
miss' urhoin kunnia on kaunihisti kuolla?
Maineensa himmeneisi moisin suosioin,
häpeä hältä riistäis voiton heelmät noin,
hän rohkeasti kosti kreivin rohkeuden
kuin kunnon mies, ja nimen säilyttäköön sen!
DON FERNANDO.
Kun niin te tahdotte, ma suostun; mutta sijaan
jo yhden voitetun käy tuhat taistelijaa,
Chimenen palkinto, min voittoherra saa,
ritarit kaikki häntä vastaan asestaa:
ois väärin yhden käydä kaikkein kanssa sotaan.
Jo riittää, kerran jos hän vetoo miekan otaan.
Mies katso mieluises, Chimene, tutki vaalis!
Tään taiston jälkeen turhat kaikk' on koston maalis.
DON DIEGO.
Tuo älköön puolustusta olko pelkääville.
Avatkaa paikka, eikä kenkään astu sille!
Ken houkka tohtis hänen kimppuun käydä nyt
sen jälkeen mitä on hän tänään näyttänyt?
Ken ois se rohkea, ken hurjapää se ois,
mi moisen kanssa tulla voittelolle vois?
DON SANCHO.
Avatkaa paikka! Täss' on taistoon haastaja;
ma oon tuo hurjapää, ma oon tuo rohkea.
Tää suokaa suosio, ma innon tulta palan;
Chimene muistanee, min äsken vannoi valan.
DON FERNANDO.
Chimene, kätehensä kiistas uskotko?
CHIMENE.
Niin, vannoin, Sire.
DON FERNANDO.
Siis valmiit huomiseksi jo!
DON DIEGO.
Ei, Sire, vaan nyt, nyt heti riita ratkaistakoon;
se ain on valmis, jok' ei mennä mieli pakoon!
DON FERNANDO.
Sodasta tullen heti taisteloonko syöstä?
DON DIEGO.
Rodrigo hengähtää sai kertoin hurmetyöstä.
DON FERNANDO.
Kuitenkin tahdon, että hetken kaks hän lepää;
mut ettei esimerkki taiston, jonka epää
mun mieleni, kuin evännyt on ennenkin,
tarttuisi muihin ehkä muistoin verisin,
se käydä mun ja hovin poissa ollen saa.
(Don Arinalle.)
Te yksin taistelijain kunto tuomitkaa,
ja katsokaa, he että sotii urhoina;
mun luoksein saattakaatte sitten voittaja.
Ken olkohonkin, saman saap' on palkan hän,
Chimenelle ma hänet itse esitän,
tää että seppelöisi hänet lemmellään.
CHIMENE.
Sire, mulle säädättekö kovan käskyn tään?
DON FERNANDO.
Sa valitat, ei lempes: jos tuo voittaja
Rodrigo on, se hänet ottaa riemulla.
Siks sulokäskystäni käännä moittehesi:
ken heistä liekin hän, hän tulkoon mieheksesi.


VIIDES NÄYTÖS.

1:nen kohtaus.
DON RODRIGO. CHIMENE.
CHIMENE.
Mi rohkeus! Rodrigo! Ilmi päivällä!
Pois! Surmaat kunniani! Poistu!
DON RODRIGO.
Viimeistä
hyvästiäni teille saavun sanomaan;
mun kuolla täytyy, mut en voinut kuollakaan,
kun ikilempeni, mi minut teihin liittää,
mun kauttain vielä kerran teitä tahtoo kiittää.
CHIMENE.
Sun kuolla täytyy?
DON RODRIGO.
Riennän hetkeen autuaasen,
kun elämälläin ostan teille onnen taasen.
CHIMENE.
Sun kuolla? Niinkö on Don Sancho voimallinen,
hänt' että voitokkaan on sunkin pelkääminen?
Ken niin sun heikensi, hän kuink' on vahva niin,
kun taistelotta käyt jo kuolon mietelmiin?
Hän, joka maurit mursi, tappoi taattoni,
Don Sanchon vuoksko epätoivoon lankesi?
Siis tarvittaissa sulta puuttuu miehuutta!
DON RODRIGO.
Käyn kohti rangaistustani, en taistoa;
tää lempi uskollinen puoltamasta epää
eloa mun, min vuoks te kostost' ette lepää.
Uljuutein sama on! Mut mull' ei voimaa mitään,
kun teille kiusallista puolustaa mun pitää;
jo tänä yönä kuollut oisin kalvan kautta,
jos oisin taistellut vain oman kiistan tautta,
mut pettänyt, kun maata, kuningasta puolsin,
ne oisin, huonosti jos itseäin ma huolsin.
Eloa niin ei vihaa ylväs mieleni,
siit' että eroaisin niinkuin petturi!
Nyt kun vain minusta on kysymys, kun te
vaaditte kuoloain, on teille suotu se.
Kätenne kautta kuolla ansainnut ma en,
te toisen valitsitte tuohon toimehen;
en torju iskujansa, miestä kunnioitan,
mi sotii puolestanne: ajatella koitan
ilolla, että teiltä tulee iskut nuo,
kun teidän kunniaanne puoltaa käsi tuo;
poveni paljastan ma sille mielelläin
kätenne murhaavaisen haavat saaden näin.
CHIMENE.
Velvoitus tumma, tuima, joka ajaa mua
uhalla itseni näin vainoamaan sua,
jos lemmelles niin kovan laatii taistolain,
ett' antaut valtaan sen, ken mua puoltaa vain,
tuo sokeus älköön viekö sulta muistoasi:
elostas vain ei taistella, myös maineestasi!
Elosi kuinka kuulu ollut lie, kun kuullaan
Rodrigo kuolleheks, hän voitetuksi luullaan.
Lien kallis sulle, mutta maine kalliimpi,
kun vereen taattoni se kastoi kätesi,
kun lemmentoivostas se sai sun luopumaan
omata armaanasi mua milloinkaan.
Niin vähän siitä siiskö nyt on huolta sulla,
ett' taistelotta tahdot voitetuksi tulla?
Mi kumma heikkous sun kuntos kaiken vei?
Miks oli sulla se? Miks ole enää ei?
Kuin? Uljas olitko vain loukatakses mua?
Jos mua et loukkaa, pelko kalventaako sua?
Tapoitko taattoni vain, että jälkeen voittos
tarita voittajalle voisit mainekoittos?
Mun kostaa salli siis sa tahtomatta kuolla,
ja jos et elää tahdo, kunniaasi puolla!
DON RODRIGO.
Ma kreivin surmasin, ma maurit ajoin pois;
työ mikä kunniaani lisän enää tois?
Ei vuoksi maineeni mun tarvis puolustauta;
jo tiedetään, mun mitä mahtaa kylkirauta,
ma että kaikki voin ja että taivaan alla
mun eessäin vertaista ei ole kunnialla.
Mit' uskotattekin, tää taisto voi mun kaata,
en silti kunniaani kadottaa ma saata,
epäillä kukaan ei mun tohdi uljuuttani,
ei voitetuks, ei että löysin voittajani.
Vain virkkavat: "Chimeneä hän lempi, tään
vuoks vihan tahtonut ei jäädä elämään,
hän taipui kohtalohon kovaan, armahansa
mi ajoi etsimähän hänen kuoloansa.
Pyys impi päätä hänen, rikkovansa luullut
hän ois, jos pyyntöä hän sit' ei oisi kuullut.
Kun vaati kunnia, hän multaan lemmen peitti,
kun vaati lemmitty, hän elämänsä heitti;
kalliimpi elämää ol' hälle armas impi,
mut armastaankin vielä maine kallihimpi."
Siis näätte, joskin taistoon tähän sortunen,
siit' tummu ei, vaan seestyy loisto mainehen,
vapaata kuoloain se seuraa kuuluttain:
tään uhrin teille tuoda minä saatoin vain.
CHIMENE.
Kun kuule ääntä et sa elon, kunnian,
vaan tahdot syöstä tielle kuolon vapahan,
jos koskaan rakastin, Rodrigo armas, sua,
Don Sanchost' auta minut ynnä puolla mua,
vapauta valastain nyt minut taistellen,
ma etten valtaan joudu vastenmielisen!
Enemmän virkanko? Pois, puolustaumaan riennä,
vait että oisin, etten velvoitustani liennä,
mut jos ei sydämesi mulle kylmä jo,
tuo taisto voita, jonka olen palkinto.
Hyvästi! Punastun ma sanomaani sanaa.
DON RODRIGO (yksin.)
Miss' on nyt vihamies, mi taisteloon mun manaa?
Nyt kaikk' Kastilia, Navarra nouskohon,
maat maurein, urhot, mitä Espanjassa on,
te yhteen tulkaa, armeijaksi liittykää
mua vastaan, jonka tulta lietsoo liekki tää:
kaikille voimillenne sulotoivoni
on liian vankka, että niistä murtuisi.

2:nen kohtaus.
PRINSESSA.
Sua vielä kuulisinko, rotutunne jalo,
mi syytät sydänlempeäin?
Sua kuulisinko, lempi, jonka vieno valo
tuon hirmuvaltaa vastaan minut nostaa näin?
Prinsessa parka! Kumpaa päin
mun kulkee poven parhain palo?
Rodrigo, urhoudellas minut ansaitset,
mut urho vaikka oot, laps kuninkaan sa et.
Ah, kova kohtalo, mi mursit irti multa
maineen ja lemmen toisistaan!
Miks maksaa lemmellein niin suurta tuskan tulta,
tää vaali, varmaan joka sattui jaloimpaan?
Ah, sydän, kuinka huokaatkaan,
kuin paljon vaatii taivas sulta,
jos pitkän onnistu ei vaivas viihdyttää
sun lempeäs, ei tunnustaa myös lempivää!
Mut liiaks epäilen ja kiusaan järkeäni,
kun valintaani halveksun;
vaikk' yksin kuninkaille kuulun synnyltäni,
Rodrigon kanssa kunnia on elää mun.
Puuttuisko kruunu päästä sun?
Kaks kuningasta lempijäni
kun löi, hän voitostaan Cid-nimen suuren sai.
Mun valtiaani! sitä merkitsee se kai.
Hän on mun arvoisein, mut on Chimenen; turma
tuon lahjan sai mun antamaan!
Erottanut ei heitä edes taaton surma,
ei verivelka saanut kaunaa kantamaan.
Mua souda lemmen rantamaan
siis rikos ei, ei tuska, hurma;
mua rangaistakseen säätänyt on sallimus,
vihankin yli että yltää rakkaus.

3:s kohtaus.
PRINSESSA. LEONORA.
PRINSESSA.
Leonora? Mitä tahdot?
LEONORA.
Onnittelemaan
ma saavun sydäntänne vihdoin levostaan.
PRINSESSA.
Tää lepo mistä tulis tuskahan ja huoleen?
LEONORA.
Jos lempi toivost' elää ja sen kanssa kuolee,
Rodrigon pauloista jo pyytehenne pääsi.
Tiedätte taiston, min Chimene hälle sääsi:
kun siihen sortuu hän tai saa Chimenen, varmaan
on kuollut toivonne, poiss' aika tuskan armaan.
PRINSESSA.
Ah, viel' ei riitä se!
LEONORA.
Mi toivo teille jäisi?
PRINSESSA.
Pikemmin: mikä toivo multa kiellettäisi?
Jos näillä ehdoin käy Rodrigo taistohon,
ne tyhjäks tehdä mulla monta juonta on.
Suloinen rakkaus, tuo tuskan julman tuoja,
on lempiville monen viekkaan eljen luoja.
LEONORA.
Te mitä voisitte, kun taaton kuolema
ei voinut syttää heille ristiriitoja?
Chimene käytöksellään selvään osoittaa,
hänt' ettei viha enää vainoamaan saa;
hän pyytää taistoa ja taistelijakseen
ens tarjokkaan hän ottaa heti kostolleen;
vetoa ei hän käsiin, joille kunniata
ja kokemust' on koonnut sankartyötä sata;
Don Sancho riittää hälle, vaalin ansaitsee,
kun ensi kerran nyt hän miekkaa mittelee;
tuo etu hälle juuri taiston onnen tuottaa,
maineeton on hän, siks Chimene häneen luottaa;
noin nopsa vaali todistaa, ett' etsii hän
taistosta velvoitusta lemmen leppyvän
ja toivoo, että helppo ois Rodrigon voitto
ja hälle koituis siitä onnen uuden koitto.
PRINSESSA.
Sen hyvin huomaan, tohdin sentään rakastaa
Chimenen uhallai ma tuota voittajaa.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Cid: 5-näytöksinen näytelmä - 4
  • Parts
  • Cid: 5-näytöksinen näytelmä - 1
    Total number of words is 3492
    Total number of unique words is 1876
    19.0 of words are in the 2000 most common words
    28.2 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Cid: 5-näytöksinen näytelmä - 2
    Total number of words is 3673
    Total number of unique words is 1784
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Cid: 5-näytöksinen näytelmä - 3
    Total number of words is 3757
    Total number of unique words is 1884
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Cid: 5-näytöksinen näytelmä - 4
    Total number of words is 1355
    Total number of unique words is 786
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.