Bastiljin valloitus - 21

Total number of words is 3372
Total number of unique words is 1651
27.1 of words are in the 2000 most common words
37.4 of words are in the 5000 most common words
42.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
"Miksi, madame?"
"Teillä on sotaväessä veli, ja vain sattumalta saan sen tietää."
"En ymmärrä."
"Olen nähnyt tänä iltana erään nuoren Berchenyn husaareihin kuuluvan
upseerin."
"Georges-veljeni!"
"Miksi ette ole koskaan puhunut minulle tästä nuoresta miehestä!
Miksi hänellä ei ole rykmentissään korkeampaa arvoasemaa?"
"Siksi, että hän on vielä nuori ja kokematon, siksi, että hän ei
vielä ansaitse määrääjän asemaa; vaikka teidän majesteettinne
onkin suvainnut luoda katseenne minuun, jonka nimi on Charny, ja
kunnioittaa minua ystävyydellään, se ei oikeuta minua asettamaan
omaisiani, veljiäni, arvokkaampien aatelismiesten edelle."
"Teillä on siis vielä toinenkin veli?"
"On, madame, valmiina kuolemaan teidän majesteettinne puolesta samoin
kuin me toisetkin."
"Hän ei tarvitse mitään?"
"Ei mitään, madame. Me voimme laskea henkemme ja vielä
omaisuutemmekin teidän majesteettinne jalkojen juureen."
Näiden viimeisten sanojen aikana, kun kuningatar oli hurmaantunut
näin suuresta kunnokkuudesta ja kreivi sykkivin sydämin katseli
kuningatartaan, kuului viereisestä huoneesta huokaus, joka sai heidät
molemmat sävähtämään.
Kuningatar nousi, juoksi ovelle, avasi sen ja kiljaisi.
Hän näki naisen vääntelehtivän lattialla hirveissä kouristuksissa.
"Kreivitär!" sanoi hän hiljaa Charnylle, "hän on varmaankin kuullut
keskustelumme!"
"Ei, madame", vastasi kreivi, "sillä siinä tapauksessahan olisi
ilmoittanut teidän majesteetillenne, että joku voi meitä kuunnella."
Ja hän riensi Andréen luo nostaen hänet syliinsä.
Kuningatar pysytteli parin askeleen päässä, kylmänä, kalpeana, tuskan
valtaamana.


XXIX
KOLMISIN

Andrée alkoi tointua tietämättä, kuka häntä auttoi; vaistomaisesti
hän vain käsitti, että häntä hoivattiin. Hänen vartalonsa kohosi,
kädet takertuivat odottamatta ilmestyneeseen apuun.
Mutta tajunta ei toipunut ruumiin ohella. Hän horjui ja oli
horroksissa muutaman minuutin ajan.
Kun Charny oli koettanut saada hänen ruumistansa tointumaan, yritti
hän herättää hänessä tajunnankin. Mutta vastaukseksi hän vain sai
kamalan ja kiihkeän hourailun.
Andrée avasi viimein silmänsä; hänen katseensa kiintyi kreiviin, ja
häiriön vallassa, tuntematta, kuka häntä tuki, hän kiljaisi ja työnsi
miehensä pois.
Koko tämän kohtauksen aikana loi kuningatar katseensa toisaanne.
Vaikka hän oli nainen, jonka siis olisi pitänyt lohduttaa, jätti hän
toisen naisen oman onnensa nojaan.
Voimakkailla käsivarsillaan Charny nosti Andréen pystyyn, vaikka
tämä koettikin vastustella, ja kääntyen kylmänä ja jäykkänä seisovan
kuningattaren puoleen lausui:
"Anteeksi, madame, mutta jotakin erikoista on tapahtunut. Rouva de
Charny ei tavallisesti pyörry; ensi kertaa näen hänet tainnoksissa."
"Hän kärsii siis tavattoman suuria tuskia", lausui kuningatar palaten
äskeiseen ajatukseensa, että Andrée oli kuullut koko edellisen
keskustelun.
"Epäilemättä hän kärsii", vastasi kreivi, "ja sen vuoksi pyydänkin
teidän majesteetiltanne lupaa saada viedä hänet huoneistoonsa asti.
Hän tarvitsee kamarineitojensa hoitoa."
"Tehkää se", sanoi kuningatar ojentaen kätensä soittaakseen kelloa.
Mutta kuullessaan kellon soivan Andrée oikaisi ruumiinsa ja
horroksissaan huusi:
"Voi, Gilbert, tuo Gilbert!"
Tämän nimen kuullessaan kuningatar vavahti ja kreivi laski
vaimonsa sohvalle. Samassa saapui palvelija, joka oli noudattanut
kellonsoittoa.
"Ei tarvitse", sanoi kuningatar viitaten häntä poistumaan.
Palvelijan mentyä kuningatar ja kreivi katsoivat toisiinsa. Andrée
oli sulkenut silmänsä ja näytti saaneen uuden kohtauksen.
Kreivi de Charny oli polvillaan sohvan luona ja koetti pidättää häntä
sohvalla.
"Gilbert", lausui kuningatar, "kuka hän on?"
"Meidän pitäisi tiedustella."
"Luulenkin tuntevani hänet", sanoi Marie-Antoinette. "Muistaakseni ei
kreivitär ensi kertaa mainitse tuota nimeä."
Mutta ikäänkuin tämä kuningattaren muisteleminen olisi häntä uhannut,
ikäänkuin tämä uhkaus olisi tullut häntä noutamaan suonenvedon
keskeltä, Andrée avasi silmänsä, kohotti kätensä taivasta kohden ja
nousi seisaalleen.
Hänen ensi katseensa, joka tällä kertaa oli täysin tajuinen,
suuntautui kreivi de Charnyyn. Tämän hän tunsi ja loi häneen
hymyilevän silmäyksen.
Mutta sitten, ikäänkuin ei olisi pitänyt tätä ajatuksensa ilmaisua
spartalaiselle mielelleen sopivana, hän käänsi silmänsä pois ja
katsoi kuningattareen. Hän kumarsi silloin heti.
"Mikä teitä, vaivaa, madame", kysyi kreivi de Charny, "tehän oikein
säikytitte minua? Te voimakas, urhoollinen, vaivutte tuolla tavalla
pyörryksiin?"
"Monsieur", sanoi Andrée, "Pariisissa tapahtuu sellaista, että kun
miehet kerran vapisevat, voivat naiset ainakin pyörtyä. Olette
palannut Parisista, siinä teitte oikein."
"Hyvä Jumala", lausui Charny epäilevällä äänellä, "minunko tähteni te
siis olisitte noin paljon kärsinyt?"
Andrée katsoi taaskin mieheensä ja kuningattareen eikä vastannut
mitään.
"Tietysti se on syynä, kreivi. Miksi sitä epäilette?" virkahti
Marie-Antoinette. "Kreivitär ei ole kuningatar, hänellä on oikeus
olla peloissaan miehensä puolesta."
Charny tunsi mustasukkaisuuden piilevän tämän lauseen alla.
"Madame", lausui hän, "olen varma siitä, että kreivitär oli vielä
enemmän peloissaan kuningattarensa kuin miehensä puolesta."
"Mutta mistä johtuu, kreivitär", kysyi Marie-Antoinette, "että
tapasimme teidät pyörtyneenä tuosta huoneesta?"
"Sitä en voi mitenkään selittää, madame, koska en itsekään sitä
tiedä. Mutta tällaisena uuvuttavana ja kauhistuttavana aikana, kolme
päivää kestäneiden mielenliikutusten vaikutuksesta, voi nainen hyvin
helposti ainakin minun mielestäni pyörtyä."
"Se on totta", mukautui Marie-Antoinette, joka huomasi, ettei Andrée
halunnut ilmaista kaikkea.
"Mutta", jatkoi Andrée, jonka oli vallannut kummallinen tyyneys,
mikä ei häntä enää jättänyt sen jälkeen, kun hän oli päässyt oman
tahtonsa valtiaaksi, ja tämä tyyneys oli vaikeina hetkinä sitäkin
haitallisempi, kun selvästi saattoi huomata sen teeskennellyksi ja
ainoastaan salaavan inhimillisiä tunteita, "mutta ovathan teidän
majesteettinnekin silmät kosteina."
Ja tälläkertaa kreivi oli huomaavinaan saman ivallisen sävyn vaimonsa
lauseissa, jonka vähää ennen oli havainnut kuningattaren sanoissa.
"Madame", lausui hän Andréelle hieman ankarasti, mistä kyllä huomasi,
ettei hänen äänensä ollut sellaiseen tottunut, "onhan luonnollista,
että kyyneleet nousevat kuningattaren silmiin. Kuningatar rakastaa
kansaansa, ja kansa verta on vuotanut."
"Jumala on kaikeksi onneksi suojellut teitä", sanoi Andrée yhä vielä
kylmäkiskoisesti.
"Niin, kyllä, mutta nyt ei olekaan puhe kuningattaresta, madame, vaan
teistä. Palatkaamme siis meihin, kuningatar sallii sen kyllä."
Marie-Antoinette nyökkäsi suostumuksensa merkiksi.
"Te pelkäsitte, eikö totta?"
"Minäkö?"
"Te kärsitte, älkää sitä kieltäkö. Teille on tapahtunut jotakin.
Mitä, sitä en tiedä, mutta te saatte sen kertoa minulle."
"Erehdytte."
"Olette ainakin syyttänyt jotakuta, erästä miestä."
Andrée kalpeni.
"Minulla ei ole aihetta syyttää ketään. Tulen kuninkaan luota."
"Suoraanko?"
"Suoraan. Teidän majesteettinne voi tiedustaa."
"Jos niin on asian laita", sanoi Marie-Antoinette, "niin kreivitär
on oikeassa. Kuningas rakastaa häntä suuresti ja tietää myös kuinka
syvästi minä olen kiintynyt häneen. Hän ei siis ole millään tavoin
voinut pahoittaa kreivittären mieltä."
"Mutta", jatkoi Charny, "te lausuitte kuitenkin erään nimen."
"Nimenkö?"
"Niin, tointuessanne."
Andrée katsoi kuningattareen kuin kutsuakseen häntä apuun. Mutta joko
kuningatar ei ymmärtänyt tai ei tahtonut ymmärtää, vaan vastasi:
"Niin kyllä, te lausuitte Gilbertin nimen."
"Gilbertin! Olenko minä lausunut Gilbertin nimen!" sanoi Andrée
sellainen kauhunväre äänessään, että se vaikutti kreiviin syvemmin
kuin pyörtyminen oli tehonnut.
"Kyllä", vahvisti hän, "te lausuitte hänen nimensä."
"Todellako?" sanoi Andrée. "Sepä kummallista!"
Ja vähitellen, niinkuin taivas sulkeutuu salaman jälkeen, nuoren
naisen äsken vääntyneet kasvot seestyivät, ja vain muutamat lihakset
enää värähtivät hänen kasvoillaan, kuten myrskyn loitotessa taivaan
rannalla vielä välkähtelee.
"Gilbert", lausui hän; "minä en tiedä sellaisesta mitään."
"Niin, Gilbertin", sanoi kuningatar. "Muistelkaahan, rakas Andrée."
"Mutta, madame", huomautti kreivi Marie-Antoinettelle, "jos kaikki
onkin vain sattumaa, jos se nimi onkin kreivittärelle outo?"
"Ei", tokaisi Andrée, "se ei ole minulle outokaan. Hän on eräs
oppinut mies, taitava lääkäri, joka on saapunut Ameriikasta, missä
hän on liittynyt Lafayetten seuraan."
"Entä sitten?" kysyi kreivi.
"Entäkö sitten?" lausui Andrée luonnollisella äänellä; "en tunne
häntä persoonallisesti, mutta hän kuuluu olevan hyvin arvossapidetty
mies."
"Mutta miksi siis olette ollut tuollaisen mielenliikutuksen
vallassa?" kysyi kuningatar.
"Mielenliikutuksenko? Olenko siis ollut sen vallassa?"
"Olette; näytti siltä kuin tuota nimeä lausuessanne teitä olisi
kidutettu."
"Mahdollista kyllä. Minulle tapahtui seuraavaa: Kuninkaan huoneessa
tapasin mustapukuisen, juhlallisen näköisen miehen, joka kertoi
minulle synkkiä ja kamalia asioita. Hän kertoi kaikkine hirveine
yksityiskohtineen Launayn ja Flessellesin surmaamisen. Kauhistuin
siitä ja pyörryin, niinkuin näitte. Ehkä silloin mainitsin tohtori
Gilbertin nimen."
"Saattaa niin olla", virkkoi kreivi de Charny, joka näytti jättävän
kyselyt sikseen, "mutta olettehan nyt jo taas rauhoittunut?"
"Täydellisesti."
"Pyydän siis teiltä, kreivi, erästä asiaa", lausui kuningatar.
"Noudatan kaikessa teidän majesteettinne tahtoa."
"Menkää siis Bezenvalin, Broglien ja Lambescqin luo ja käskekää
heidän jättää joukkonsa siihen, missä ne nyt ovat; neuvostossa
kuningas huomenna määrää, mitä on tehtävä."
Kreivi kumarsi, mutta lähtiessään hän loi katseen Andréehen. Tässä
katseessa kuvastui herkkä levottomuus. Kuningatar huomasi sen kyllä.
"Kreivitär", kysyi kuningatar, "ettekö palaa minun seurassani
kuninkaan luo?"
"En, madame, en", sanoi Andrée kiihkeästi.
"Miksi ette?"
"Pyydän teidän majesteetiltanne lupaa saada palata asuntooni. Tunnen
näiden mielenliikutusten jälkeen kaipaavani lepoa."
"Puhukaahan suoraan, kreivitär", sanoi kuningatar; "onko teille
tapahtunut jotakin pahaa kuninkaan luona?"
"Ei mitään, madame, ei kerrassaan mitään."
"Jos jotakin on ollut, niin ilmaiskaa se. Kuningas ei aina kohtele
ystäviäni hellävaroen."
"Kuningas oli nyt, niinkuin aina ennenkin, minulle peräti hyvä,
mutta..."
"Mutta mieluummin olette häntä uudelleen tapaamatta, eikö niin? Aivan
varmaan, kreivi, on jotakin tämän kaiken takana", sanoi kuningatar
teeskennellyn hilpeästi.
Andrée loi kuningattareen niin rukoilevan, ilmeikkään katseen, että
tämä huomasi parhaaksi lopettaa tämän pikkuisen taistelun.
"Kreivitär", sanoi hän, "päästäkäämme kreivi de Charny toimittamaan
asiansa, ja palatkaa te omaan huoneistoonne tai jääkää tänne, miten
vain itse haluatte."
"Kiitos, madame", sanoi Andrée.
"Lähtekää siis, kreivi de Charny", jatkoi Marie-Antoinette huomaten
kiitollisuuden ilmeen Andréen kasvoilla.
Mutta kreivi ei tätä ilmettä huomannut tai ei tahtonut huomata. Hän
tarttui vaimonsa käteen ja onnitteli häntä poskien punan ja voimien
palaamisen johdosta.
Sitten hän kumarsi syvään ja kunnioittavasti kuningattarelle ja
poistui. Mutta juuri lähtiessään hän kohtasi kuningattaren katseen.
Se sanoi: "Palatkaa pian." Kreivin silmäys vastasi: "Niin pian kuin
mahdollista."
Tuskaa tuntien ja läähättäen Andrée tarkkasi jokaista miehensä
liikettä. Hän näytti toivomuksillaan jouduttavan miehensä hidasta
ja arvokasta astuntaa ovea kohden, koko tahdonvoimallaan työntävän
kreiviä huoneesta.
Heti oven sulkeuduttua pettivät Andréen kaikki voimat, jotka hän oli
koonnut voidakseen vallita tilannetta. Hänen kasvonsa kalpenivat,
jalat pettivät, ja hän vaipui lähellä olevaan tuoliin, koettaen
kuningattarelta pyytää anteeksi tällaista hovitapojen rikkomista.
Kuningatar juoksi uunin luo, otti hajusuolapullon ja antoi Andréen
sitä hengittää; piankin tämä toipui oman tahdonvoimansa varassa eikä
kuningattaren hoivaamisen vaikutuksesta.
Näiden kahden naisen kesken vallitsi kummallinen suhde. Kuningatar
näytti pitävän Andréesta, Andrée tunsi syvää kunnioitusta
kuningatarta kohtaan, mutta yhtäkaikki he erityisinä hetkinä eivät
enää näyttäneet hyvältä kuningattarelta ja nöyrältä alamaiselta, vaan
vihollisilta.
Niinkuin olemme maininneet, Andrée toipui piankin tahdonvoimansa
kannustuksesta. Hän nousi, siirsi kunnioittavasti syrjään
kuningattaren käden ja lausui kumartaen:
"Teidän majesteettinne on antanut minulle luvan poistua omiin
huoneisiini..."
"Niin olen, ja olettehan aina vapaa, rakas kreivitär", vastasi
kuningatar; "te ette ole hovisääntöjen alainen. Mutta ennen
lähtöänne, eikö teillä ole minulle mitään sanottavaa?"
"Minullako, madame?" sanoi Andrée.
"Niin, juuri teillä."
"Ei. Kuinka niin?"
"Tohtori Gilbertistä, jonka näkeminen vaikutti teihin niin
voimakkaasti."
Andrée vavahti, mutta pudisti vain kielteisesti päätänsä.
"Siinä tapauksessa en enää teitä pidätä, rakas Andrée. Olette vapaa."
Ja kuningatar astui askeleen mennäkseen viereiseen huoneeseensa.
Kun Andrée oli niiannut hovitapojen mukaan syvään, alkoi hän
astua toista ovea kohden. Samassa kuului, kuinka Ludvig XVI antoi
yömääräyksiä kamaripalvelijalleen.
"Kuningas, madame!" äännähti Andrée peräytyen useita askelia
taaksepäin. "Kuningas!"
"Niin kyllä, kuningas", sanoi Marie-Antoinette. "Säikyttääkö hän
siinä määrin teitä?"
"Madame, taivaan nimessä!" huudahti Andrée. "En tahdo nähdä
kuningasta, en olla hänen edessään, en ainakaan tänä iltana, tai
muutoin kuolen häpeästä."
"Mutta sanokaahan viimeinkin..."
"Kaikki, kaikki, jos teidän majesteettinne sitä vaatii. Mutta
kätkekää minut."
"Menkää minun huoneeseeni", neuvoi Marie-Antoinette; "saatte lähteä
sieltä, kun kuningas on poistunut. Olkaa rauhassa, vankeutenne ei
tule pitkäaikaiseksi. Kuningas ei koskaan viivy täällä kauan."
"Kiitos, kiitos!" huudahti kreivitär.
Ja rientäen toiseen huoneeseen hän katosi ovesta samassa, kun
kuningas avasi toisen oven ja ilmestyi kynnykselle.
Kuningas astui sisään.


XXX
KUNINGAS JA KUNINGATAR

Kuningatar katsahti ympärilleen ja sitten vastasi ystävällisesti
puolisonsa tervehdykseen, ojentaen kätensä.
"Ja mitä onnellista sattumaa saan kiittää tänne tulostanne?" kysyi
hän.
"Todellista sattumaa, siinä olette oikeassa, madame. Kohtasin
Charnyn, joka sanoi teidän nimessänne menevänsä käskemään
taistelukiihkoisia sotilaitamme pysymään alallaan. Tämä kaunis päätös
tuotti minulle niin suurta iloa, etten tahtonut mennä huoneistonne
ohitse poikkeamatta kiittämään teitä."
"Niin", lausui kuningatar, "olen punninnut asiaa ja arvellut
viisaimmaksi antaa joukkojen pysyä rauhallisina kuin antaa syytä
sisäiseen sotaan."
"Olen toden totta onnellinen kuullessani tämän mielipiteenne",
sanoi kuningas. "Tiesinhän sitäpaitsi, että viimein saisin teidät
ajattelemaan siten."
"Teidän majesteettinne huomaa, ettei teidän ole ollut vaikea päästä
siihen, koska olen itsestäni tehnyt tämän päätöksen."
"Hyvä! Se todistaa, että olette melkein tyynen järkevä; ja kun olen
teille vielä maininnut muutamia mietteitä, olette täydellisesti
järkevä."
"Mutta jos olemme samaa mieltä, sire, ovat ne mietelmät mielestäni
tarpeettomia."
"Olkaa rauhassa, en aio suinkaan ryhtyä väittelyyn. Tiedättehän,
että vihaan sellaista yhtä paljon kuin tekin. Me vain keskustelemme.
Ettekö mielellännekin keskustele minun kanssani Ranskan asioista,
niinkuin hyvät aviopuolisot puhelevat talousasioistaan?"
Viime sanat lausuttiin hyväntuulisesti, kuten Ludvig XVI:n oli tapa
kotioloissaan.
"Oh, hyvin mielelläni kyllä", vastasi kuningatar. "Mutta onkohan
hetki hyvin valittu?"
"Kyllä minun luullakseni nyt sopii haastella. Sanoitte siis, juuri
äsken, että te ette halua ryhdyttäväksi vihollisuuksiin, eikö niin?"
"Niin sanoin."
"Mutta ette ole ilmaissut minulle perusteitanne."
"Ette ole niitä kysynyt."
"Kysyn siis nyt."
"Me olemme kykenemättömiä tehokkaaseen taisteluun!"
"Ahaa, niinkö asia onkin? Jos siis olisimme mielestänne
voimakkaampia, niin te sotisitte."
"Jos tietäisin olevani voimakkaammalla puolella, niin poltattaisin
Pariisin."
"Kuinka varma olinkaan siitä, että tahdoitte välttää sotaa muulla
perusteella kuin minä!"
"Mitkä siis ovat teidän syynne?"
"Minunko?" kysyi kuningas.
"Niin", vastasi Marie-Antoinette, "juuri teidän."
"Minulla on vain yksi."
"Sanokaa se."
"Sanon heti. En tahdo ryhtyä sotaan kansan kanssa, koska kansa on
mielestäni oikeassa."
Marie-Antoinette teki hämmästystä ilmaisevan liikkeen.
"Oikeassako!" huudahti hän. "Onko kansa oikeassa noustessaan
kapinaan?"
"On kyllä."
"Oikeassa valloittaessaan Bastiljin, tappaessaan kuvernöörin,
surmatessaan kauppiaitten esimiehen, tuhotessaan sotilaanne?"
"Tosiaankin."
"Tätä te siis olette ajatellut", huudahti kuningatar, "ja siitä
tulitte minulle ilmoittamaan!"
"Ja sanon teille vielä senkin, kuinka olen johtunut näin
ajattelemaan."
"Syödessännekö?"
"Kas niin, nyt me joudumme ruokakysymykseen. Ette voi antaa minulle
sitä anteeksi, että syön, vaan tahtoisitte nähdä minut runollisena ja
haaveilevana. Minkä minä sille voin, että minun suvussani syödään?
Henrik IV ei ainoastaan syönyt, vaan hän joikin runsaasti. Suuri
ja runollinen Ludvig XIV söi niin, että punastuu sitä ajatellessa.
Kuningas Ludvig XV paistoi itse pannukakkunsa, saadakseen ne
mieleisikseen, ja antoi rouva Dubarryn valmistaa kahvinsa. Minkä minä
sille mahdan, että nälkäisenä tahdon syödä? Täytyyhän minun noudattaa
esi-isieni Ludvig XV:n, Ludvig XIV:n ja Henrik IV:n esimerkkiä. Jos
se on minulle välttämätöntä, niin olkaa suvaitsevainen; jos se on
vika, niin antakaa se anteeksi."
"Sire, tunnustakaa toki..."
"Että minun ei pitäisi nälissäni syödä, sitä en tee", sanoi kuningas
rauhallisesti pudistaen päätänsä.
"Minä en enää puhu siitä, vaan kansasta."
"Ahaa!"
"Te saatte tunnustaa minulle, että kansa on väärässä."
"Nostaessaan kapinan, ei suinkaan. Tarkastakaamme kaikkia
ministereitämme. Hallituksemme alusta alkaen, kuinka moni heistä
on todella katsonut kansan parasta? Kaksi, Turgot ja Necker. Te ja
hovipiirinne pakotitte minut ajamaan heidät pois. Toisen tähden
nostettiin kapina, toisen tähden pannaan ehkä toimeen vallankumous.
Puhukaamme hiukan toisista. Ovathan he herttaisia ihmisiä, eivätkö
olekin? Herra de Maurepas, tätienne holhokki, viisujen tekijä!
Ministerien ei pitäisi laulaa, vaan kansan. Herra de Calonne? Hän
sanoi teille hyvin kauniin lauseen, joka tulee ehkä ikuisesti jäämään
ihmisten muistoon. Eräänä päivänä, jolloin pyysitte häneltä jotakin
mahdotonta, vastasi hän: Jos se on mahdollista, on se jo tehty; jos
se on mahdotonta, niin se tapahtuu. Tämä lause on kansalle maksanut
ehkä sata miljoonaa. Älkää ihmetelkö, ettei se pidä häntä niin
henkevänä kuin te pidätte. Toden totta, käsittäkäähän, madame, että
jos säilytän ne, jotka nylkevät kansaa, ja erotan ne, jotka sitä
rakastavat, en sillä tavalla rauhoita kansaa ja saa sitä kiintymään
hallitukseemme."
"Kas niin! Siis kapinallisuus on luvallista? Julistakaa se periaate!
Toden totta, olen iloinen siitä, että tällaista puhuessanne olemme
kahden kesken. Mitähän sanottaisiin, jos muut tämän kuulisivat!"
"Te ette sano minulle nyt mitään uutta. Kyllähän tiedän, että
Polignacinne, Dreux-Brézénne, Clermont-Tonnerrenne, Coignynne
kohottaisivat olkapäitänsä selkäni takana. Minä säälin teidän
Polignacejanne, jotka raastavat teidät tuhoon ja joille eräänäkin
kertana annoitte Fénestrangen kreivikunnan, maksettuanne siitä
kaksitoistasataa tuhatta livreä; teidän Sartinesianne, jolle nyt
jo annan vuosittain kahdeksankymmenenyhdeksän tuhannen livren
eläkkeen ja joka teiltä sai apurahoiksi kaksisataa tuhatta livreä;
prinssi de Dreux-Pontsia, jolle te pakotatte minut antamaan
yhdeksänsataaneljäkymmentäviisi tuhatta livreä velkojensa maksamista
varten; Marie de Lavalia ja rouva de Magnenvillea, jotka molemmat
saavat kahdeksankymmenen tuhannen livren suuruisen eläkkeen;
Coignyta, joka on saanut kaikenlaisia etuja, ja kun kerran tahdoin
vähentää hänen palkkioitansa, hyökkäsi hän minua vastaan ja olisi
epäilemättä lyönyt minua, ellen olisi suostunut hänen vaatimuksensa.
Nämähän kaikki ovat teidän ystäviänne? Sen minä sanon teille, vaikka
ette sitä uskokaan, kun se on totta, että jos nuo ystävänne olisivat
olleet Bastiljissa, niin kansa olisi hävittämisen sijasta lujittanut
sitä."
"Ooh!" huudahti kuningatar tehden raivoa kuvaavan liikkeen.
"Sanokaa mitä tahansa, näin on asian laita", väitti Ludvig XVI
rauhallisesti.
"Teidän kansallanne ei ole enää pitkälti syytä vihata ystäviäni,
sillä he lähtevät maanpakoon."
"Lähtevätkö he!" huudahti kuningas.
"Lähtevät."
"Polignac? Naiset?"
"Niin."
"Sitä parempi", huudahti kuningas, "sitä parempi! Jumalan kiitos!"
"Miksi sanotte, sitä parempi? Miksi, Jumalan kiitos? Ettekö kaipaa
heitä?"
"En! Jos heiltä puuttuu matkarahoja, niin annan ne heille. Niitä
rahoja ei käytetä huonoon tarkoitukseen, siitä vastaan. Onnellista
matkaa, hyvät herrat, onnellista matkaa, hyvät naiset!" sanoi
kuningas herttaisesti hymyillen.
"Niin, niin", huokasi kuningatar; "minä huomaan teidän kannattavan
heidän raukkamaista menettelyään."
"Koettakaamme päästä sovintoon. Nythän te jo arvostelette heitä
oikein?"
"He eivät lähde", huudahti kuningatar, "he karkaavat!"
"Vähät siitä, kun he vain poistuvat!"
"Ja kun ajattelen, että teidän sukunne kehoittaa heitä tällaiseen
halpamaisuuteen!"
"Kehoittaako minun sukuni kaikkia teidän suosikkejanne lähtemään?
En luullut sukuani niin viisaaksi. Sanokaahan, ketkä sukuni jäsenet
tekevät minulle tämän palveluksen, voidakseni heitä kiittää?"
"Tätinne Adélaïde, veljenne Artoisin kreivi."
"Veljeni Artois! Luuletteko hänen noudattavan sitä neuvoa, jonka hän
antaa toisille? Luuletteko hänenkin lähtevän?"
"Miksi hän ei lähtisi?" huudahti Marie-Antoinette koettaen iskeä
kuningasta sillä.
"Jumala teidän toivomuksenne kuulkoon!" huudahti Ludvig XVI. "Menköön
Artoisin kreivi, ja minä lausun hänelle samaa kuin toisillekin:
onnellista matkaa, veljeni Artois, onnellista matkaa!"
"Oma veljenne!" huudahti Marie-Antoinette.
"Häntä kannattaa kaivata! Hän on kunnon poika, jolla on sukkeluutta
ja rohkeutta, sen tiedän kyllä, mutta ei älyä. Hän näyttelee
kuninkaallista prinssiä, niinkuin Ludvig XIII:n aikuinen
hienostelija; riidanrakentaja, levoton, joka tuottaa häpeää teille,
Caesarin puolisolle."
"Caesarin!" tokaisi kuningatar purevan ivallisesti.
"Tai Claudiuksen, jos siitä pidätte enemmän", vastasi kuningas,
"sillä tiedättehän, että Claudius oli Neron kaltainen Caesar."
Kuningatar painoi päänsä kumaraan. Tämä tällainen historiallinen
tyyneys sai hänet ihan ymmälle.
"Claudius", jatkoi kuningas, "koska pidätte enemmän Claudiuksen kuin
Caesarin nimestä; tiedättehän, että Claudius näki eräänä iltana
pakolliseksi sulkea Versaillesin portit, antaakseen teille pienen
läksytyksen sen johdosta, että palasitte kotia liian myöhään. Tämän
läksytyksen sai teille aikaan Artoisin kreivi. En siis kaipaa
Artoisia. Mitä tätiini tulee, niin hänestä tiedetään, mitä tiedetään,
siinäkin ansiokas Caesarin suvun edustaja! Mutta en sano hänestä
mitään, koska hän on tätini. Menköön hänkin, enkä kaipaa häntä
vähääkään! Samoin on Provencen kreivin laita: luuletteko minun häntä
kaipaavan? Lähteekö ehkä hänkin? Onnellista matkaa!"
"Hän ei puhu mitään matkastaan."
"Se on ikävää. Katsokaahan, minun mielestäni hän osaa liian hyvin
latinaa; hän pakottaa minut puhumaan kanssaan englantia näyttääkseen
itse siten viisaammalta. Provence-veljeni toimitti meidän niskaamme
Beaumarchaisin, sulkemalla hänet omalla valtuudellaan Bicêtreen tai
Fort-l'Évêqueen, en tiedä kumpaan, ja kyllä Beaumarchais antoi meidän
kuulla kunniamme. Vai on Provencen kreivi jäljellä! Paha kyllä, paha
kyllä! Tiedättekö, madame, että teidän lähellänne olevista miehistä
en pidä kunnollisena muita kuin yhtä, herra de Charnytä."
Kuningatar punastui ja kääntyi poispäin.
"Puhelimme äsken Bastiljista", jatkoi kuningas lyhyen vaitiolon
jälkeen, "ja te pahoittelitte sen valloittamista."
"Mutta istukaahan toki, sire", sanoi kuningatar, "koska teillä vielä
näyttää olevan minulle paljon sanottavaa."
"Ei, kiitos vain, puhelen mieluummin astellessani. Kävellessäni
hoidan terveyttäni, josta kukaan ei pidä huolta, sillä jos syönkin
hyvin, niin sulatan huonosti. Tiedättekö, mitä tänä hetkenä sanotaan:
kuningas on syönyt illallista, kuningas nukkuu. -- Näettehän,
kuinka minä nukun. Olen tässä seisaallani koettaen sulattaa
ruokaani puhelemalla politiikkaa vaimoni kanssa. Minä sovitan! Minä
sovitan!..."
"Ja mitä te sovitatte, sanokaahan?"
"Minä sovitan kokonaisen vuosisadan synnit, sillä olen sen
syntipukki. Sovitan rouva de Pompadourin, rouva de Dubarryn,
Hirvipuiston; sovitan Latude-raukan, joka tyrmässään on kitunut
kolmekymmentä vuotta ja kärsimyksiensä kautta tulee ikikuuluisaksi.
Hänkin on puolestaan saattanut ihmiset inhoamaan Bastiljia!
Mies-parka! Kuinka paljon tyhmyyksiä olenkaan tehnyt suvaitsemalla
toisten tyhmyyksiä! Olen auttanut vainoamaan filosofeja,
ekonomisteja, tiedemiehiä, kirjailijoita. Nuo kaikki tahtoivat minua
rakastaa. He olisivat rakastaneet minua, olisivat tuottaneet kunniaa
ja onnea hallituskaudelleni. Olen esimerkiksi tavannut Rousseaun,
tuon Sartinesin vainoaman, tavannut eräänä päivänä, jona kutsuitte
hänet Trianoniin. Hänen vaatteensa olivat huonosti harjatut ja tukka
oli pitkä, se on kyllä totta, mutta hän oli muuten kunnon mies.
Jos olisin ottanut ylleni karkean harmaan puvun ja huonot sukat
ja sanonut Rousseaulle: Menkäämme Ville d'Avrayn metsään sieniä
etsimään..."
"Niin mitä sitten?" kysyi kuningatar tavattoman halveksivasti.
"Mitäkö? Rousseau ei olisi kirjoittanut teoksiaan _Savoijalaisoppia_
eikä _Yhteiskuntasopimusta."_
"Niin, niin, kyllä tiedän, millä tavalla te ajattelette", sanoi
Marie-Antoinette. "Olette varovainen mies, te pelkäätte kansaanne
samoin kuin koira pelkää isäntäänsä."
"En, vaan siten kuin isäntä pelkää koiraansa. Sekin merkitsee jo
paljon, kun tietää, ettei oma koira pure. Madame, kun kävelen
Médorin, Espanjan kuninkaan lahjoittaman pyrenealaisen verikoiran
kanssa, ylpeilen sen ystävyydestä. Naurakaa vain, jos tahdotte, mutta
ellei Médor olisi ystäväni, niin se repisi valkoisilla hampaillaan
minut kappaleiksi. Minä sanon sille: hyvä Médor, pikku Médor, ja se
nuolee kättäni. Pidän enemmän sen kielestä kuin sen kynsistä."
"Imarrelkaa siis vallankumouksellisia, hyväilkää niitä, heittäkää
niille leivoksia."
"Niin juuri aionkin tehdä. Vakuutan teille, ettei minulla ole mitään
muita aikeita. Olen päättänyt koota hiukan rahaa ja kohdella noita
herroja kuin verikoiria. Ajatelkaahan esimerkiksi Mirabeauta..."
"Kannattaa todellakin puhua tuosta petoeläimestä."
"Kun annan hänelle viisikymmentä tuhatta livreä kuukaudessa, niin
hänestä tulee Médor; jos odotamme, tarvitsee hän ehkä puoli miljoonaa
kuukaudessa."
Kuningatar nauroi säälien.
"Herra Bailly", jatkoi kuningas, "herra Bailly sopisi
taideministeriksi. Tekisi mieleni muodostaa uusi ministeristö, ja
Baillystä tulisi toinen Médor. Suokaa anteeksi, madame, että olen
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Bastiljin valloitus - 22
  • Parts
  • Bastiljin valloitus - 01
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1995
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 02
    Total number of words is 3494
    Total number of unique words is 1746
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 03
    Total number of words is 3509
    Total number of unique words is 1835
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 04
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1718
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 05
    Total number of words is 3482
    Total number of unique words is 1806
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 06
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 1748
    27.0 of words are in the 2000 most common words
    36.4 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 07
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1788
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 08
    Total number of words is 3411
    Total number of unique words is 1781
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 09
    Total number of words is 3420
    Total number of unique words is 1784
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    41.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 10
    Total number of words is 3319
    Total number of unique words is 1825
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 11
    Total number of words is 3327
    Total number of unique words is 1638
    27.2 of words are in the 2000 most common words
    37.2 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 12
    Total number of words is 3324
    Total number of unique words is 1802
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 13
    Total number of words is 3375
    Total number of unique words is 1819
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 14
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1800
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 15
    Total number of words is 3397
    Total number of unique words is 1739
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 16
    Total number of words is 3379
    Total number of unique words is 1632
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    36.8 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 17
    Total number of words is 3334
    Total number of unique words is 1747
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 18
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1656
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 19
    Total number of words is 3304
    Total number of unique words is 1699
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 20
    Total number of words is 3362
    Total number of unique words is 1682
    23.3 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 21
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1651
    27.1 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 22
    Total number of words is 1781
    Total number of unique words is 984
    28.9 of words are in the 2000 most common words
    38.9 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.