Bastiljin valloitus - 18

Total number of words is 3339
Total number of unique words is 1656
26.0 of words are in the 2000 most common words
35.8 of words are in the 5000 most common words
41.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
"Mutta tunnette kai samannimisen henkilön, jonka rikos painaa minun
elämääni?"
"Tunnen", sanoi Andrée, "ja pidän häntä kurjana konnana."
"Sire, minun ei sovi kuulustella rouva kreivitärtä", sanoi Gilbert.
"Mutta suvaitkaahan kysyä, mitä se mies on tehnyt."
"Kreivitär, ettehän toki voi kieltäytyä vastaamasta niin oikeutettuun
kysymykseen?"
"Mitä hän on tehnyt", sanoi Andrée. "Epäilemättä kuningatar sen
tietää, koska hän kirjoituksellaan vahvisti vangitsemispyyntöni."
"Mutta", muistutti kuningas, "eihän riitä, että kuningatar on asiasta
vakuutettu; minunkin pitää olla vakuutettu. Kuningatar on kuningatar,
mutta minä olen kuningas."
"No niin, sire, vangitsemiskäskyssä mainittu Gilbert on kuusitoista
vuotta sitten tehnyt kamalan rikoksen."
"Teidän majesteettinne suvaitkoon kysyä rouva kreivittäreltä minkä
ikäinen se mies tänä hetkenä on."
Kuningas kertasi kysymyksen.
"Kolmenkymmenen tai kolmenkymmenenkahden vanha", sanoi Andrée.
"Sire", vastasi Gilbert, "jos rikos on tehty kuusitoista vuotta
sitten, niin sitä ei tehnyt mies, vaan lapsi, ja jos kuudentoista
vuoden kuluessa mies on sovittanut lapsen rikoksen, niin eikö sitä
miestä kohtaan voisi osoittaa hiukan lempeämielisyyttä?"
"Mutta, herra tohtori", kysyi kuningas, "te siis tunnette tuon
kyseessä olevan Gilbertin?"
"Tunnen kyllä, sire", vastasi Gilbert.
"Eikä hän ole tehnyt mitään muuta rikosta kuin tuon yhden
nuoruudessaan?"
"Minun tietääkseni ei sen päivän jälkeen, jona hän teki tuon -- en
sano erehdyksen, sire, sillä olen ankarampi, vaan rikoksen, kellään
koko maailmassa ole ollut syytä häntä soimata mistään."
"Ei, ellei siksi lasketa sitä, että hän on kastanut kynänsä myrkkyyn
ja sepittänyt katalia kirjoja."
"Sire, kysykää kreivittäreltä", esitti Gilbert, "eikö koko
vangitsemiseni perussyynä ollut antaa tilaisuus miehen vihollisille
tai viholliselle saada käsiinsä muuan lipas, jossa on eräälle
ylhäiselle -- hovinaiselle -- arveluttavia papereita?"
Andrée vapisi kiireestä kantapäähän asti.
"Monsieur!" mutisi hän.
"Kreivitär, mikä se lipas on?" kysyi kuningas, joka oli huomannut
kreivittären kalpeuden ja vapisemisen.
"Madame", sanoi Gilbert, joka tunsi olevansa tilanteen valtias, "pois
kaikki kiertely ja peittely. Jo riittävät nämä valheet. Minä olen se
rikollinen Gilbert, kirjojen sepittäjä Gilbert, lippaan omistaja. Te
olette se ylhäinen nainen, hovinainen. Otan kuninkaan tuomariksi.
Suostukaa siihen, ja me sanomme tuomarillemme, kuninkaalle,
Jumalalle, sanomme kaikki, mitä välillämme on tapahtunut, ja hän
tuomitkoon siihen asti, kunnes Jumala tuomitsee."
"Sanokaa mitä tahdotte", lausui kreivitär, "minä en voi mitään sanoa,
sillä minä en tunne teitä."
"Ettekä tunne sitä lipastakaan?"
Kreivitär puristi kätensä nyrkkiin ja puri huuliaan, niin että niistä
vuoti verta.
"En", sanoi hän, "yhtä vähän kuin teitäkään."
Mutta ponnistaessaan voimiansa lausuakseen nämä sanat hän horjui
niinkuin maanjäristyksen aikana kuvapatsas jalustallaan.
"Madame", virkkoi Gilbert, "olkaa varuillanne, olen sen miehen
oppilas, jota nimitettiin Josef Balsamoksi. Teihin saamansa
vaikutusvallan hän on luovuttanut minulle. Ensimmäisen kerran,
vastaatteko minulle? Missä se lipas on?"
"En", sanoi kreivitär selittämättömän mielenkuohunnan vallassa ja
aikoen syöksyä huoneesta pois. "En, en, en!"
"Siis!" sanoi Gilbert kalveten vuorostaan ja nostaen uhkaavana
kätensä. "Siis rautainen luonne, timanttisydän, taivu, halkea,
murskaannu tahtoni voiman vaikutuksesta! Etkö siis tahdo puhua,
Andrée?"
"En, en!" huusi kreivitär kuin mielettömänä. "Auttakaa minua, sire,
auttakaa!"
"Sinä puhut vielä", vakuutti Gilbert, "eikä kukaan, ei kuningas,
ei Jumala, riistä sinua minun vallastani! Sinä puhut vielä, sinä
avaat sielusi tämän yksinäisen hetken korkealle kuuntelijalle. Ja
kaiken sen, mikä piiloutuu omantuntosi laskoksiin, kaikki, mitä
Jumala yksinään voi lukea sielusi pimennoista, kaiken sen hän, joka
nyt kieltäytyy, ilmoittaa itse teille, sire. Nukkukaa, kreivitär de
Charny, nukkukaa ja puhukaa; minä tahdon!"
Tuskin olivat nämä sanat kaikuneet kun kreivittären aloittama
kirkaisu jäi kesken; hän ojensi käsivartensa ja tuntien jalkojensa
pettävän etsi tukea, jolloin hän kuin turvapaikkaan kaatui kuninkaan
syliin. Kuningas vapisi itsekin ja vei hänet istumaan nojatuoliin.
"Olen kyllä kuullut tällaisesta puhuttavan, mutta en milloinkaan
ole tätä nähnyt", sanoi Ludvig XVI. "Tämä hänen unensa lienee
magneettista unta, eikö olekin?"
"On, sire. Tarttukaa kreivittären käteen ja kysykää häneltä, miksi
hän toimitti minut vankeuteen", sanoi Gilbert.
Ludvig XVI oli sekaisin tästä ihmeellisestä tapauksesta, ja hän
astui pari askelta eteenpäin, ollakseen varma siitä, ettei hän
itsekin nukkunut ja ettei näkemänsä ollut mitään unta. Ja sitten hän
innostui kuin laskutieteilijä uuden tehtävän suorittamiseen, lähestyi
kreivitärtä ja tarttui hänen käteensä.
"Tunnustakaahan, kreivitär", sanoi hän, "että toimititte tohtori
Gilbertin vankilaan."
Mutta vaikka kreivitär olikin unessa, niin hän ponnisti vielä
voimansa, riisti kätensä irti kuninkaan kädestä ja huusi täydellä
voimalla:
"En, minä en puhu."
Kuningas katsoi Gilbertiin kuin kysyäkseen, kumpaisen tahto tässä
pääsisi voitolle.
Gilbert hymyili.
"Ettekö aio puhua?" sanoi hän.
Ja kiinnittäen katseensa nukkuvaan Andréehen hän astui pari askelta
nojatuolia kohden.
Andrée vavahti.
"Ettekö aio puhua?" jatkoi hän ja astui toisen askeleen, jolloin
välimatka hänen ja Andréen välillä yhä pieneni.
Andrée ponnisti viimeisen kerran kaikki voimansa, ja hänen ruumiinsa
jäykistyi.
"Ettekö aio puhua", sanoi Gilbert astuen kolmannen askeleen, jolloin
hän tuli Andréen viereen ja ojensi kätensä tämän pään päälle. --
"Ettekö aio puhua!"
Andréen ruumis vääntyi kovien kouristusten vallassa.
"Olkaa varuillanne", huudahti Ludvig XVI, "olkaa varuillanne, te
surmaatte hänet."
"Älkää pelätkö, sire, olen tekemisissä ainoastaan sielun kanssa.
Sielu taistelee, mutta taipuu viimein."
Sitten hän laski kätensä alemmaksi.
"Puhukaa!" käski hän.
Andrée ojensi kätensä, teki liikkeen hengittääkseen, niinkuin olisi
pneumaattisen koneen puserruksessa.
"Puhukaa!" sanoi Gilbert uudelleen ja painoi kätensä vielä alemmaksi.
Näytti siltä kuin kaikki nuoren naisen lihakset olisivat
pingoituksesta katkeamaisillaan. Vaahtoa ilmestyi hänen huulilleen,
ja suonenvedon alkuväristys ilmeni kautta ruumiin.
"Tohtori, tohtori!" pyysi kuningas. "Olkaa varuillanne!"
Mutta tämä ei kuunnellut, antoi vain kätensä vaipua alas ja kosketti
sen peukalolla kreivittären päälakea.
"Puhukaa!" sanoi hän. "Minä vaadin!"
Tuntiessaan tämän käden kosketuksen Andrée huokasi syvään; hänen
kätensä vaipuivat sivulle. Taapäin taipunut pää hervahti eteenpäin
ja vaipui hiljaa rintaa kohden, runsaiden kyynelten virratessa
suljettujen silmäluomien alta.
"Hyvä Jumala, hyvä Jumala!" sopersi hän.
"Kutsukaa vain Jumalaa avuksenne. Se, joka toimii Jumalan nimessä, ei
kammoksu Jumalaa."
"Oi, kuinka minä teitä vihaan!" sanoi kreivitär.
"Vihatkaa vain, kunhan puhutte!"
"Sire, sire!" huudahti Andrée, "sanokaa hänelle, että hän polttaa,
että hän tuhoo, että hän surmaa minut!"
"Puhukaa!" sanoi Gilbert.
Sitten hän viittasi kuningasta tekemään kysymykset.
"Siis, kreivitär, se henkilö, jonka tahdoitte vangituttaa ja joka
vangittiin, oli todellakin tohtori?"
"Niin."
"Eikä siis tapahtunut mitään erehdystä tai sekaannusta?"
"Ei."
"Ja se lipas?" kysyi kuningas.
"Onko se siis jätettävä hänen huostaansa?" sopersi kreivitär.
Gilbert ja kuningas katsoivat toisiinsa.
"Oletteko ottanut sen?" lausui Ludvig XVI.
"Lähetin toiset ottamaan."
"Oho!" sanoi kuningas unohtaen kaikki hovisäännöt ja polvistuen
Andréen eteen. "Kertokaa minulle kaikki. Te siis lähetitte toiset
ottamaan."
"Niin."
"Minne ja kuinka?"
"Olin saanut tietää, että tuo Gilbert, joka on käynyt Ranskassa jo
kaksi eri kertaa, aikoi tulla kolmannen kerran, jäädäkseen tänne."
"Mutta lipas?" tiukkasi kuningas.
"Sain poliisipäälliköltä, herra de Crosnelta kuulla, että hän viime
matkallaan oli ostanut tiluksia Villers-Cotteretsin lähettyviltä ja
että hänen vuokratilallisensa nautti hänen täyttä luottamustaan, ja
arvelin silloin lippaan olevan sen miehen luona."
"Kuinka sitä voitte aavistaa?"
"Kävin Mesmerin luona. Annoin vaivuttaa itseni uneen, ja minä näin
sen."
"Ja se oli...?"
"Suuressa kaapissa, talon alikerrassa, liinatavaroitten alla
piilossa."
"Ihmeellistä!" sanoi kuningas. "Entä sitten? Entä sitten?"
"Palasin herra de Crosnen luo, joka kuningattaren kehoituksesta antoi
käytettäväkseni taitavimman apulaisensa."
"Mikä sen apulaisen nimi oli?" kysyi Gilbert.
Andrée vapisi kuin tulikuuman raudan koskettamana.
"Kysyn teiltä hänen nimeään", toisti Gilbert.
Andrée koetti vastustella.
"Hänen nimensä, tahdon sen tietää!" sanoi tohtori.
"Pas-de-Loup", vastasi kreivitär.
"Mitä sitten tapahtui?" kysyi kuningas.
"Eilisaamuna se mies sieppasi lippaan. Siinä kaikki."
"Ei, siinä ei vielä ole kaikki", sanoi Gilbert. "Nyt on kuninkaalle
ilmaistava, missä lipas on?"
"Te kysytte liian paljon", sanoi Ludvig XVI.
"En, sire."
"Mutta voimmehan sen saada tietää tuolta Pas-de-Loupilta tai herra de
Crosnelta..."
"Me saamme kaikki tietää paremmin ja pikemmin kreivittären kautta..."
Suonenvedon tapaisesti Andrée puristi hampaansa yhteen, niin että ne
olivat taittumaisillaan, epäilemättä täten koettaakseen estää sanoja
kirpoamasta huuliltaan.
Kuningas huomautti tästä kouristusliikkeestä tohtorille.
Gilbert hymyili, kosketti peukalollaan ja etusormellaan Andréen
kasvojen aliosaa, ja heti kaikki lihakset veltostuivat.
"Sanokaa ensiksi, rouva kreivitär, kuninkaalle, että se lipas oli
tohtori Gilbertin oma."
"Se oli hänen, se oli hänen", myönsi nukkuva raivoissaan.
"Ja missä se tänä hetkenä on?" kysyi Gilbert. "Puhukaa pian, sillä
kuninkaalla ei ole aikaa odottaa."
Andrée epäröi hiukan.
"Pas-de-Loupin luona", sanoi hän.
Gilbert huomasi tämän heikon epäröimisen,
"Te valehtelette!" huudahti hän, "tai oikeammin sanoen, te yritätte
valehdella. Missä on lipas? Tahdon sen tietää!"
"Minun asunnossani Versaillesissa", sanoi Andrée puhjeten itkemään,
koko ruumiinsa hermostuneesti vapistessa. "Minun luonani, missä
Pas-de-Loup odottaa minua sopimuksen mukaan tänä iltana kello
yksitoista."
"Kello löi kaksitoista."
"Ja hän odottaa yhä?"
"Odottaa."
"Missä huoneessa hän on?"
"Hänet on viety salonkiin."
"Missä paikassa salonkia hän on?"
"Hän seisoo nojaten lieteen."
"Ja lipas?"
"On pöydällä hänen edessään. Oi!"
"Mitä?"
"Jouduttakaamme hänet pois. Herra de Charny, jonka piti palata
vasta huomenna, palaakin tänä yönä levottomana viimeisten tapausten
johdosta. Näen hänet. Hän on Sèvresissä. Jouduttakaa hänet pois,
jotta kreivi ei tapaa häntä kotona."
"Teidän majesteettinne kuulee. Missä asuu kreivitär Versaillesissa?"
"Missä asutte, kreivitär?"
"Reinen bulevardin varrella, sire."
"Hyvä."
"Sire, teidän majesteettinne kuuli. Tuo lipas kuuluu minulle.
Määrääkö kuningas, että se on annettava minulle?"
"Heti paikalla."
Ja kuningas veti verhon kreivittären eteen, jotta kukaan ei näkisi
häntä, kutsui palveluksessa olevan upseerin ja antoi hiljaa hänelle
määräyksen.


XXIV
KUNINKAALLISTA FILOSOFIAA

Tällä tavoin kuningas, jonka valtaistuinta alamaiset yrittivät
kaataa, oli uteliaana tiedemiehenä kiintynyt tarkastamaan fyysillistä
erikoisilmiötä juuri samaan aikaan, kun kaikessa vakavuudessaan
kehittyivät Ranskan tärkeimmät valtiolliset ilmiöt, kuningasvallan
muuttuessa kansanvallaksi. Jos aikakauden viisaat miehet, jotka
kolmen kuukauden ajan olivat koettaneet ratkaista vaikeita
päätelmiään, olisivat nähneet kuninkaan unohtavan itsensä keskellä
vaarallisinta myrskyä, niin he varmasti olisivat hymyilleet.
Kapinan riehuessa Ludvig unohti päivän peloittavat tapahtumat,
Bastiljin kukistumisen, Flessellesin, Launayn, ja Losmen murhaamisen,
Kansalliskokouksen, joka oli valmistautunut nousemaan kuningastansa
vastaan. Lugvig vaipui yksityisiä asioita koskeviin mietelmiin, ja
tämä kumman outo näkemys häivytti hänen muististaan hallituksen
syvimmät asiat.
Niinpä hän annettuansa upseerilleen määräyksen palasi Gilbertin
luo, joka vetäytyi loitommalle kreivittärestä vapauttaakseen hänet
suonenvetoisen somnambulismin sijasta rauhalliseen uneen.
Vähän ajan päästä kreivitär hengitti tyynesti ja tasaisesti kuin
lapsi. Silloin Gilbert yhdellä ainoalla käden liikkeellä avasi hänen
silmänsä ja vaivutti hänet haltioitumistilaan.
Silloin sai koko loistossaan nähdä Andréen ihmeellisen kauneuden.
Kaikki häiritsevät maalliset seikat olivat kadonneet; veri, joka
hetkeksi oli tulvehtinut hänen kasvoilleen ja punannut posket,
palasi sydämeen, jonka lyönnit kävivät tasaisiksi. Kasvot olivat
kalvenneet, mutta se oli itämaisten kaunotarten kalpeutta. Silmät
olivat tavallista enemmän auki, katse oli kääntynyt taivasta kohti,
ja silmäterä ui loistavassa valkuaisessa. Sieraimet olivat hiukan
auki ja näyttivät hengittävän tavallista puhtaampaa ilmaa. Huulet,
joissa puna oli säilynyt, vaikkakin se oli kadonnut poskilta, olivat
hiukan raollaan, ja niiden välistä näkyi helmikirkas hammasrivi,
jonka loistoa lisäsi niiden kosteus.
Pää oli taipunut hiukan taaksepäin sanomattoman viehkeästi, melkein
enkelimäisen kauniisti.
Olisi luullut, että tämä katse, jonka kirkkautta lisäsi sen
liikkumattomuus, tunkeutui Jumalan valtaistuimen luokse.
Kuningas oli kuin lumottu. Gilbert käänsi päänsä huoaten syrjään.
Hän ei ollut voinut välttää kiusausta, vaan oli antanut Andréelle
tämän melkein yliluonnollisen kauneuden. Ja nyt hän Pygmalionin
tavoin, Pygmalionia onnettomampana, sillä hän tiesi kauniin patsaansa
tunteettomaksi, kauhistui omaa luomustaan.
Hän teki liikkeen Andréeta kohti, kääntymättäkään häneen päin, ja
silmät sulkeutuivat heti.
Kuningas pyysi Gilbertiä selittämään tätä ihmeellistä tilaa, jolloin
sielu irtaantuu ruumiista ja leijailee vapaana, onnellisena,
jumalaisena kaikkien maallisten surkeuksien yläpuolella.
Gilbert osasi todella etevien henkilöiden tavoin lausua ne sanat,
jotka keskinkertaisille ovat niin perin vaikeita: "Minä en tiedä."
Hän tunnusti kuninkaalle oman tietämättömyytensä. Oli tapahtunut
ilmiö, jota hän ei voinut selittää. Ilmiö oli olemassa, mutta ilmiön
selitystä ei ollut olemassa.
"Tohtori", sanoi kuningas, "tässä on jälleen sellainen salaisuus,
jonka selvityksen luonto on säilyttänyt tuleville sukupolville ja
joka kerran kirkastuu samoin kuin monet muut ongelmat, joita on
pidetty selvittämättöminä. Me sanomme niitä salaisuuksiksi, mutta
esi-isämme olisivat puhuneet taikuudesta tai loihtimisesta."
"Niin sire", vastasi Gilbert hymyillen, "ja minut olisivat
tietämättömät tiedemiehet ja uskottomat papit Grève-torilla
polttaneet väärinkäsitetyn uskonnon kunniaksi."
"Ja kenen johdolla olette tätä tiedettä tutkinut?" kysyi kuningas.
"Mesmerinkö?"
"Sire", vastasi Gilbert, "olen nähnyt nämä ilmiöt kymmenen vuotta
ennen Mesmerin tuloa Ranskaan."
"Sanokaahan, oliko se Mesmer, joka sai koko Pariisin kuohuksiin,
ilvehtijä vai eikö? Minun mielestäni te menettelette
yksinkertaisemmin kuin hän. Olen kuullut Deslonin ja Puységurin
selittävän kokeilujaan. Tiedättehän, mitä kaikkea tästä asiasta on
puhuttu, sekä jonninjoutavaa että järkevää."
"Sire, olen seurannut tätä väittelyä kokonaisuudessaan."
"Sanokaahan, mitä ajattelette tuosta kuuluisasta vesisoikosta?"
[Mesmerin parannelaitos, kuvattu "Rouva de la Motte"-romaanissa. --
_Suom._]
"Teidän majesteettinne suokoon minulle anteeksi, että olen
epäluuloinen kaiken sen suhteen, mitä sanotaan magnetismiksi.
Magnetismi ei vielä ole mitään taitoa."
"Ahaa!"
"Se on vain voima, peloittava voima, koska se hävittää vapaan
päättämisvallan, koska se erottaa sielun ruumiista, koska se jättää
uneen vaipuneen ruumiin magnetisoijan valtaan eikä ruumis kykene
itseään puolustamaan. Omalta osaltani olen nähnyt kummallisia
ilmiöitä. Olen itsekin saanut niitä aikaan, ja sittenkin epäilen."
"Mitä, epäilettekö! Saatte aikaan ihmeitä ja epäilette!"
"En, en epäile, en epäile. Tänä hetkenä olen saanut nähdä
täydellisen, ennentuntemattoman todistuksen erikoisesta voimasta.
Mutta kun tämä todiste on haihtunut, kun olen jälleen yksin
kirjastossani, kaiken sen edessä, mitä ihmistieto on kolmena
tuhantena vuonna tästä kirjoittanut, kun tiede vastaa kielteisesti,
kun järkeni vastaa kielteisesti, kun älyni vastaa kielteisesti,
silloin epäilen."
"Ja epäilikö opettajanne?"
"Ehkä. Mutta kun hän ei ollut yhtä avomielinen, ei hän sitä
tunnustanut."
"Oliko hän Deslon? Oliko hän Puységur?"
"Ei, sire, ei. Opettajani oli kaikkia noita mainitsemianne paljoa
etevämpi. Olen nähnyt hänen varsinkin haavojen parantamisessa
saavan aikaan ihmeitä. Hän tunsi kaikki tieteet. Hän oli
ammentanut egyptiläiset tiedot. Hän oli syventynyt muinaisen
syyrialaisen sivistyksen salaisuuksiin. Hän oli syvämietteinen
tieteilijä, peloittava filosofi, jossa elämänkokemus oli liittynyt
järkähtämättömään tahtoon."
"Olenko hänet tuntenut?" kysyi kuningas.
Gilbert epäröi hetkisen.
"Kysyn, olenko hänet tuntenut?"
"Olette, sire."
"Hänen nimensä...?"
"Sire", vastasi Gilbert, "jos mainitsen tämän nimen kuninkaan
kuullen, joudun ehkä hänen epäsuosioonsa. Varsinkaan tänä hetkenä,
jona useimmat ranskalaiset leikkivät kuninkuuden kanssa, en tahtoisi
heittää varjoakaan siihen kunnioitukseen, jota meidän kaikkien on
tunnettava teidän majesteettianne kohtaan."
"Mainitkaa vain rohkeasti sen miehen nimi, tohtori Gilbert, ja
olkaa vakuutettu siitä, että minullakin on oma filosofiani. Ja tämä
filosofiani on siksi voimakas, että voin hymyillä kaikille nykyhetken
häväistyksille ja kaikille tulevaisuuden uhkauksille."
Tästä kehoituksesta huolimatta Gilbert yhä vielä epäröi. Kuningas
lähestyi häntä.
"Herra tohtori", sanoi hän hymyillen, "mainitkaa saatanan nimi,
jos tahdotte, ja minulla on saatanaa vastaan panssari, jota teidän
tieteilijöillänne ei ole, jota he eivät koskaan saa, joka minulla
ehkä yksinään tänä aikana on ja jonka häpeämättä puen ylleni: uskonto
nimittäin!"
"Teidän majesteetillanne on yhtä luja usko kuin Ludvig Hurskaalla, se
on totta", myönsi Gilbert.
"Ja siinä onkin koko voimani, sen tunnustan. Rakastan tiedettä,
ihailen materialismin saavutuksia, olen matemaatikko, sen tiedätte;
tiedättehän, että matemaattinen laskelma, algebrallinen kaava täyttää
minut ilolla, mutta niiden rinnalla, jotka algebran ovat vieneet
jumalankieltämiseen asti, olen säilyttänyt uskoni, joka asettaa minut
hiukan heidän yläpuolelleen ja alapuolelleen: heidän yläpuolelleen
hyvässä, heidän alapuolelleen pahassa. Niinkuin näette, tohtori, olen
mies, jolle voi kaikki sanoa, kuningas, joka voi kaikki kuulla."
"Sire", sanoi Gilbert ihaillen, "kiitän teidän majesteettianne noista
sanoista, sillä olettehan kunnioittanut minua melkein ystävän
luottamuksella."
"Tahtoisin, että koko Eurooppa kuulisi minun puhuvan näin", sanoi ujo
Ludvig XVI. "Jos ranskalaiset näkisivät, millainen voima ja hellyys
on sydämessäni, eivät he vastustaisi minua niin paljon."
Viimeinen lause, joka osoitti, kuinka kuninkaassa usko kuninkuutensa
taivaalliseen kutsumukseen oli tullut ärsytetyksi, alensi Ludvig
XVI:n arvoa Gilbertin silmissä.
Hän siis vastasi säälimättömästi:
"Sire, koska niin tahdotte, niin opettajani oli kreivi Cagliostro."
"Oh", vastasi Ludvig punastuen, "se empirikko!"
"Se empirikko... niin, sire. Teidän majesteettinnehan tietää,
että se sana on ylevimpiä, mitä tieteessä käytetään. _Empirikko_
tarkoittaa miestä, joka _kokeilee_. Kokeilla aina, sire, se merkitsee
ajattelijalle ja käytännön ihmiselle, siis yleensä ihmiselle, että
tekee kaiken sen, mitä Jumala on sallinut kuolevaisille suurinta ja
kauneinta. Kun ihminen vain koko elämänsä kokeilee, täyttyy hänen
elämänsä."
"Tuo Cagliostro, jota puolustatte", sanoi Ludvig XVI, "oli suuri
kuninkaitten vihollinen."
Gilbert muisti kaulanauha-jutun. [Dumas'n kahdessa edellisessä
romaanissa esitetään Cagliostron osuus tähän häväistysjuttuun, jossa
Marie-Antoinette syyttömästi joutui kansan halveksimaksi. -- _Suom._]
"Teidän majesteettinne kai tarkoittaa kuningattarien?"
Ludvig vavahti tämän pistoksen tuntiessaan.
"Niin", sanoi hän. "Hän käyttäytyi siinä Ludvig de Rohanin jutussa
kauttaaltaan sopimattomasti."
"Sire, siinä, niinkuin kaikessa muussakin, Cagliostro vain täytti
kutsumuksensa ihmisenä; hän kokeili. Tieteessä, moraalissa,
politiikassa ei ole hyvää eikä pahaa, ei muuta kuin varmennettuja
ilmiöitä, saavutettuja tosiseikkoja. Suon teille kuitenkin kantanne,
sire. Sanon vielä, että ihminen voi useinkin ansaita moitetta, ja
sellainen moitekin saattaa kerran muuttua hänelle kiitokseksi, sillä
jälkimaailma monasti korjailee ihmisten arvosteluja. Mutta minä en
ole opiskellessani pitänyt lukua ihmisestä, sire, vaan filosofista ja
tiedemiehestä."
"Hyvä on, hyvä on", sanoi kuningas, joka tunsi vielä tuskaa, saatuaan
haavan sekä ylpeyteensä että sydämeensä, "hyvä on. Unohdamme
kreivittären, joka ehkä kärsii."
"Herätän hänet, sire, jos teidän majesteettinne tahtoo, mutta olisin
kuitenkin suonut lippaan tulevan tänne hänen nukkuessaan."
"Miksi?"
"Säästääkseni häneltä liian kovan läksytyksen."
"Tuossa se tuodaan", sanoi kuningas. "Odottakaa."
Kuninkaan tahto oli tarkoin täytetty. Lipas, joka oli löydetty
Charnyn hotellista Pas-de-Loupin huostasta, ilmestyi nyt kuninkaan
työhuoneeseen kreivittären eteen, joka ei sitä nähnyt.
Kuningas ilmaisi kädenliikkeellä upseerille tyytyväisyytensä. Upseeri
poistui.
"No!" virkahti Ludvig XVI.
"Tämä on sama, joka minulta varastettiin."
"Avatkaa se", pyysi kuningas.
"Sire, avaan sen kyllä, jos teidän majesteettinne tahtoo. Minun on
vain edeltäpäin ilmaistava eräs seikka teidän majesteetillenne."
"Mikä?"
"Sire, niinkuin jo mainitsin, tässä lippaassa on vain helposti
luettavia ja helposti varastettavia papereita, joista riippuu naisen
kunnia."
"Ja se nainen on kreivitär?"
"Niin, sire. Tämä kunnia ei pilaannu, vaikka kaikki tuleekin teidän
majesteettinne tietoon. Avatkaa, sire", sanoi Gilbert lähestyen
lipasta ja ojentaen avaimen.
"Viekää lipas pois", vastasi Ludvig XVI kylmästi, "se kuuluu teille."
"Kiitos, sire ja mitä teemme kreivittärelle?"
"Älkää häntä ainakaan täällä herättäkö. Tahdon välttää yllätyksiä ja
tuskia."
"Sire", sanoi Gilbert, "rouva kreivitär herää vasta siellä, minne
katsotte parhaaksi hänet toimittaa."
"Siis kuningattaren luona."
Ludvig soitti. Upseeri astui sisään.
"Herra kapteeni", sanoi kuningas, "rouva kreivitär on pyörtynyt
kuullessaan Pariisin uutisia. Toimittakaa hänet kuningattaren luo."
"Paljonko aikaa tarvitaan tähän siirtämiseen?" kysyi Gilbert
kuninkaalta.
"Noin kymmenen minuuttia", vastasi tämä.
Gilbert ojensi kätensä kreivitärtä kohden.
"Valveutukaa neljännestunnin päästä", sanoi hän.
Upseerin viittauksesta tuli kaksi sotilasta, jotka kantoivat
kreivittären kahden tuolin varassa.
"Nyt, tohtori, mitä vielä tahdotte?" kysyi kuningas.
"Sire, suosiota, jonka nojalla voin lähestyä teidän majesteettianne
ja samalla hyödyttää teitä."
Kuningas mietti.
"Selittäkää tarkemmin", pyysi hän.
"Tahtoisin olla kuninkaan ylimääräisenä lääkärinä", sanoi Gilbert.
"En olisi siten kenenkään tiellä. Se on kunniavirka, pikemmin
luottamustoimi kuin arvoasema."
"Suostun", sanoi kuningas. "Hyvästi, herra Gilbert. Viekää parooni
Neckerille paljon terveisiä. Hyvästi!"
Sitten mennessään kuningas huusi:
"Illalliseni!"
Ludvig ei missään tilanteessa unohtanut illallistaan.


XXV
KUNINGATTAREN LUONA

Sillä aikaa kun kuningas valmistautui filosofisesti taistelemaan
vallankumousta vastaan, ottaen selkoa salatieteistä, oli kuningatar
toisella tavalla perusteellisena ja syvänä filosofina koonnut
ympärilleen suureen työhuoneeseensa kaikki ne, joita nimitettiin
uskollisiksi, ehkä sen vuoksi, että kuningatar ei vielä ollut antanut
heille tilaisuutta uskollisuutensa osoittamiseen.
Kuningattarenkin luona kerrottiin kamalan päivän kaikki
yksityiskohdat. Hän oli ensimäisenä saanut kaikesta tiedon, sillä kun
tunnettiin hänen uhkarohkeutensa, ei kukaan arkaillut kertoa hänelle
vaarasta.
Kuningattaren luona oli kenraaleja, hoviherroja, pappeja ja naisia.
Ovilla ja näiden ovien eteen ripustettujen verhojen takana oli ryhmä
nuoria upseereja. He olivat urhoollisia ja innostuneita, sillä he
näkivät tässä kauan aikaa odotetussa kapinassa tilaisuuden käyttää
turnajaisten tavoin aseitaan naisten edessä.
Kaikki kuningasvallan ystävät ja palvelijat olivat jännittyneinä
kuunnelleet Pariisin uutisia, joita Lambescq kertoi. Ruhtinasherttua
oli ottanut tapauksiin osaa ja rientänyt Tuilleriein taistelusta
vielä tomuisen rykmenttinsä kanssa Versaillesiin, kertoakseen
jonkinmoisena lohdutuksena tosiseikat henkilöille, jotka
liioittelivat kylläkin suuren vaaran vielä suuremmaksi.
Kuningatar istui pöydän ääressä.
Hän ei ollut enää lempeä ja kaunis morsian, Ranskan suojelusenkeli,
jommoisena olemme hänet nähneet tämän kertomussarjan alussa astuvan
rajan yli oliivinlehvä kädessään. Hän ei edes enää ollut tuo kaunis
ja siro prinsessa, jonka olemme nähneet prinsessa de Lamballen kanssa
astuvan eräänä iltana Mesmerin salaperäiseen asuntoon nauravana ja
epäilevänä tarkkaamaan taiturin ihmesoikkoa, kysyäkseen millaiseksi
hänen tulevaisuutensa muodostuisi.
Ei! Hän oli ylpeä ja päättäväinen kuningatar, joka rypisti
silmäkulmiaan ja hymyili halveksivasti. Hän oli nainen, jonka sydän
oli menettänyt osan rakkaudestaan, saaden hellän ja elävöittävän
tunteen sijalle ensimmäiset pisarat sappea, jota sittemmin
taukoamattomasti valui vereen.
Hän oli se nainen, joka vastasi Versaillesin kuvagallerian kolmatta
taulua, ei enää Marie-Antoinette, ei enää Ranskan kuningatar, vaan
se, jota alettiin yleisesti nimittää Itävallattareksi.
Hänen takanaan oli puolittain lojuvassa asennossa nuori liikkumaton
nainen, jonka pää oli taivutettu taaksepäin sohvapielukselle, toinen
käsi otsalla. Se oli rouva de Polignac.
Nähdessään Lambescqin herttuan teki kuningatar sellaisen epätoivoista
iloa ilmaisevan liikkeen kuin sanoakseen: "Vihdoinkin saamme tietää
kaikki."
Ruhtinas kumarsi, samalla viitaten pyytävänsä anteeksi, että hänen
saappaansa olivat tomuiset, vaatteensa tahraiset ja miekkansa
käyristynyt, niin ettei se ollut kokonaan mennyt tuppeen.
"No, herra de Lambescq"; aloitti kuningatar, "te tulette siis
Pariisista?"
"Niin, teidän majesteettinne."
"Mitä kansa tekee?"
"Surmaa ja polttaa."
"Huumauksen vai vihan vallassa?"
"Julmuuden riivaamana."
Kuningatar mietti kuin aikoen olla samaa mieltä kansasta. Sitten hän
jatkoi pudistaen päätänsä:
"Ei, ruhtinas", sanoi hän, "kansa ei ole julma, ei ainakaan syyttä.
Älkää siis peitelkö minulta mitään. Onko se hulluutta? Onko se vihaa?"
"Minä luulen, että se on hulluuteen asti menevää vihaa."
"Vihaa ketä kohtaan? Nyt te jälleen epäröitte, ruhtinas. Jos
kerrotte tuolla tavoin, en tiedustelekaan teiltä, vaan toimitan
jonkun Pariisiin ottamaan selkoa. Hän tarvitsee matkaan tunnin,
kuulustellakseen tunnin ja palatakseen tunnin. Kolmen tunnin päästä
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Bastiljin valloitus - 19
  • Parts
  • Bastiljin valloitus - 01
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1995
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 02
    Total number of words is 3494
    Total number of unique words is 1746
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 03
    Total number of words is 3509
    Total number of unique words is 1835
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 04
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1718
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 05
    Total number of words is 3482
    Total number of unique words is 1806
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 06
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 1748
    27.0 of words are in the 2000 most common words
    36.4 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 07
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1788
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 08
    Total number of words is 3411
    Total number of unique words is 1781
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 09
    Total number of words is 3420
    Total number of unique words is 1784
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    41.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 10
    Total number of words is 3319
    Total number of unique words is 1825
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 11
    Total number of words is 3327
    Total number of unique words is 1638
    27.2 of words are in the 2000 most common words
    37.2 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 12
    Total number of words is 3324
    Total number of unique words is 1802
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 13
    Total number of words is 3375
    Total number of unique words is 1819
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 14
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1800
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 15
    Total number of words is 3397
    Total number of unique words is 1739
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 16
    Total number of words is 3379
    Total number of unique words is 1632
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    36.8 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 17
    Total number of words is 3334
    Total number of unique words is 1747
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 18
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1656
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 19
    Total number of words is 3304
    Total number of unique words is 1699
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 20
    Total number of words is 3362
    Total number of unique words is 1682
    23.3 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 21
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1651
    27.1 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 22
    Total number of words is 1781
    Total number of unique words is 984
    28.9 of words are in the 2000 most common words
    38.9 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.