Bastiljin valloitus - 03

Total number of words is 3509
Total number of unique words is 1835
24.1 of words are in the 2000 most common words
32.6 of words are in the 5000 most common words
38.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
jos näki toisen, niin voi olla varma siitä, että vähän ajan päästä
näki toisenkin.
Pitou läksi siis rauhallisena metsään. Ansat olivat toimineet hyvin:
kaksi jänistä oli mennyt niihin ja kuristunut.
Pitou pisti jänikset liian väljän takkinsa taskuihin, joka vuoden
päästä oli hänelle vallan liian pieni, ja palasi tätinsä luo.
Vanhapiika oli mennyt levolle, mutta ahneus piti häntä valveilla. Hän
oli laskenut, paljonko hän voisi ansaita neljällä jäniksennahalla
viikossa, ja tämä laskeminen oli innostuttanut häntä niin, ettei hän
voinut nukkua. Hän kysyikin senvuoksi hermostuneesti vapisten, mitä
poika toi mukanaan.
"Parin. Täti Angélique, ei ole minun vikani, etten ole voinut tuoda
enempää. Mutta ukko Lajeunessen jänikset näyttävät olevan viekkaita."
Täti Angéliquen toiveet olivat täyttyneet, jopa runsaastikin. Ilosta
vapisten hän otti molemmat jänikset, tarkasti niiden ehjää nahkaa ja
sulki ne ruokakaappiin: sellaisia herkkuja ei siellä ollut koskaan
ollut, ennenkuin Pitou alkoi sinne niitä hankkia.
Sitten hän jokseenkin hellällä äänellä kehoitti Pitouta menemään
levolle, minkä väsynyt poika tekikin pyytämättä edes illallista, ja
tämä seikka taas kartutti täti Angéliquen suosiollisuutta.
Kahta päivää myöhemmin Pitou yritti uudelleen ja paremmalla onnella.
Hän sai kolme jänistä.
Kaksi joutui niistä "Kultaisen pallon" ravintolaan ja kolmas
pappilaan. Täti Angélique piti hyvää huolta apotti Fortierista, joka
taas vuorostaan suositteli häntä hartaille seurakuntalaisilleen.
Tähän tapaan jatkuivat olot kolme neljä kuukautta. Täti Angélique
oli ihastuksissaan, ja Pitoun mielestä oli elämä siedettävää.
Tosin puuttui äidinrakkautta, mutta muuten oli hänen elämänsä
Villers-Cotteretsissa samanlaista kuin Haramontissa. Mutta muuan
odottamaton seikka, jonka kuitenkin olisi pitänyt olla odotettavissa,
lopetti nämä tulot ja esti poikaa käymästä metsällä.
Tohtori Gilbert lähetti kirjeen New Yorkista. Amerikkaan tultuaan ei
kunnon filosofi ollut unohtanut pientä holhokkiaan. Hän kirjoitti
notaari Niguetille kysyen, oliko hänen määräyksiään noudatettu, ja
vaatien sitoumuksen täyttämistä, ellei sitä ollut tehty, tai sen
rikkomista, ellei sitä tahdottu noudattaa.
Asia oli vakava. Notaarin kunnia oli kysymyksessä. Hän tuli täti
Pitoun luo kädessään tohtorin kirje ja vaati annetun lupauksen
pikaista täyttämistä.
Mitään väistämiskeinoa ei ollut olemassa, sillä Pitoun huonoon
terveyteen ei voinut vedota, koska hänen ulkomuotonsa todisti
päinvastaista. Pitou oli pitkä ja laiha, mutta olivathan kasvavat
puutkin metsässä pitkiä ja laihoja ja jaksoivat silti erinomaisen
hyvin.
Neiti Angélique pyysi viikon aikaa miettiäkseen, minkä toimialan hän
valikoisi veljenpojalleen.
Pitou oli yhtä alakuloinen kuin tätikin. Nykyinen ammatti oli hänen
mielestään oivallinen, eikä hän muuta kaivannut.
Koko viikkoon eivät tulleet suonsilmät eivätkä salametsästys
kysymykseenkään. Sitäpaitsi oli talvi, ja talvella linnut saavat
juotavaa mistä tahansa; sitten alkoi sataa lunta, eikä Pitou
uskaltanut mennä virittämään ansojaan. Lumeen jäi jäljet, ja Pitoulla
oli sellaiset jalat, että ukko Lajeunesse vuorokauden kuluessa voisi
päästä selville siitä, kuka ovela lintumies oli ollut tyhjentämässä
hänen vartiopiiriänsä.
Tällä viikolla täti Angéliquen kynnet taas kasvoivat. Pitou tutustui
jälleen entiseen täti Angéliqueen, jota hän oli pelännyt ja jossa
voitonhimo, hänen tekojensa suurin vaikutin, oli joksikin aikaa
siloittanut käpälät.
Mitä pitemmälle aika kului, sitä äreämmäksi kävi eukon mieliala.
Pitou oli viidentenä päivänä pyytämäisillään tätiä valikoimaan vaikka
minkä toimialan, samapa tuo hänestä, kun vain tämä kiusallinen
olotila tädin seurassa päättyisi.
Äkkiä sai kiusaantunut poika loistavan ajatuksen. Hän saavutti siten
rauhan, joka tädiltä oli puuttunut näinä kuutena päivänä.
Hänen ajatuksensa oli päässä apotti Fortierin kouluun, päästä
vapaaoppilaaksi, koska hän oli köyhä, ja saada hänen ylhäisyytensä
Orleansin herttuan perustama apuraha. Tällä tavalla ei oppi
maksaisi mitään täti Angéliquelle, ja olihan apotti Fortierin
velvollisuus tädin hänelle kuuden kuukauden aikana tavantakaa tuomien
punarintojen, rastaiden ja jänisten vuoksi tehdä jotakin hyvää
kirkkonsa tuolien vuokraajan veljenpojalle. Tällä tavalla Ange voisi
hyödyttää tätiään nykyhetkenä ja vastedeskin.
Ange pääsikin kouluun ilmaiseksi. Apotti oli kunnon mies, jolla ei
ollut itsekkäitä vaatimuksia, -- joka jakoi tietonsa henkisesti
ja rahansa ruumiillisesti köyhille. Mutta yhdessä suhteessa
hän oli tiukka: kielioppivirheet saivat hänet raivoihinsa, ja
lausekompastuksista hän joutui suunniltaan. Tässä suhteessa hän
ei erottanut ystäviä eikä vihamiehiä, ei köyhiä eikä rikkaita, ei
maksavia eikä vapaaoppilaita. Hän iski tiukan puolueettomasti ja
lakedaimonilaisen jyrkästi, ja kun hänellä oli vahvat kädet, löi hän
myös oikein lujasti. Vanhemmat tiesivät ja tunsivat tämän; he saivat
itse valita, lähettivätkö lapsensa hänen kouluunsa vai eivätkö,
mutta jos kerran lähettivät, niin saivat uskoa ne kokonaan hänen
huostaansa, sillä kaikkiin äitien valituksiin apotti vastasi sillä
lauseella, jonka hän oli kaivertanut lätkään ja patukan varteen: "Ken
rakastaa, hän rankaisee."
Tätinsä suosituksesta Ange Pitou siis pääsi apotti Fortierin
oppilaitten joukkoon. Tämä vastaanotto ei miellyttänyt vähääkään
Pitouta, sillä se katkaisi hänen vapaan ulkoilma-elämänsä, mutta täti
Angélique oli siitä hyvin mielissään ja meni notaari Niguetin luo
ilmoittamaan, että hän ei ainoastaan mukautunut tohtori Gilbertin
vaatimuksiin, vaan teki enemmänkin kuin vaadittiin. Olihan tohtori
vaatinut, että Pitou saisi oppia kunnollisen ammatin. Täti Angélique
hankki hänelle enemmän, kun antoi hänelle hyvän kasvatuksen. Ja
missä hän sai tämän kasvatuksen? Samassa oppilaitoksessa, missä kävi
Sebastien Gilbert, jonka puolesta isä maksoi viisikymmentä livreä.
Saihan Ange tosin kasvatuksensa ilmaiseksi, mutta sitä ei tarvinnut
ilmoittaa tohtori Gilbertille, ja jos tämä saisi sen tietää,
niin tunsihan hän apotti Fortierin puolueettomuuden ja syvän
harrastuksen kaikkia oppilaitaan kohtaan. Hän avasi sylinsä kuin
hänen suuri opettajansa: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." Mutta
näissä molemmissa käsissä oli aseina toisessa patukka ja toisessa
vitsakimppu, jotenka useimmin lasten kävi toisin kuin Jesuksen luona,
joka otti heidät vastaan itkevinä ja lähetti luotaan lohdutettuina:
lapset tulivat apotti Fortierin luo peloissaan ja läksivät itkien.
Uusi oppilas astui luokkaan kainalossaan laatikko, kädessään sarvinen
mustesäiliö ja korvansa takana pari kolme hanhensulkakynää. Laatikon
tehtävänä oli korvata jollakin tavoin pulpetti. Mustesäiliön
oli kauppias lahjoittanut, ja kynät oli täti Angélique poiminut
käydessään notaari Niguetin luona.
Ange Pitou otettiin vastaan sillä herttaisella veljellisyydellä, joka
lapsissa alkaa ja aikuisissa jatkuu, nimittäin pilkkahuudoilla. Koko
luokka ilkkui. Kaksi oppilasta sai jälki-istumista Pitoun vaalean
tukan tähden ja kaksi hänen merkillisten polviensa vuoksi, joista jo
olemme kertoneet. Viimeksimainitut oppilaat olivat sanoneet, että
Pitoun jalat muistuttivat kaivon köysiä, joihin oli tehty solmu.
Tämä vertaus herätti iloa, kulki oppilaasta toiseen, herätti yleisen
riemun ja siis apotti Fortierin pahastuksenkin.
Kun Pitou päivällisen aikaan poistui istuttuaan neljä tuntia
luokassa, puhumatta kellekään sanaakaan, tekemättä muuta kuin
haukotellut laatikkonsa takana, oli hänellä jo kuusi kiivasta
vihamiestä luokalla, ja nämä vihamiehet olivat sitä kiivaammat, kun
hän ei ollut tehnyt heille mitään pahaa. He vannoivat lieden ääressä,
joka luokkahuoneessa edusti isänmaanalttaria, pyhän valan, että
toiset repisivät vaalean tukan hänen päästänsä, toiset iskisivät
nyrkillään hänen sinisiin silmiinsä ja toiset taas oikoisivat hänen
väärät polvensa.
Pitoulla ei ollut aavistustakaan näistä vihamielisistä tunteista.
Lähtiessään hän kysyi eräältä toveriltansa, miksi kuusi jäi jäljelle,
vaikka kaikki muut poistuivat.
Naapuri muljautti silmäänsä Pitouhun, sanoi häntä kantelijaksi ja
poistui haluamatta ryhtyä hänen kanssaan keskusteluun.
Pitou tuumi, miten häntä voitiin sanoa kantelijaksi, kun hän koko
päivänä ei ollut haastanut sanaakaan. Mutta hän oli koulussa
ollessaan kuullut sekä oppilaiden että apotti Fortierin puhuvan niin
paljon käsittämättömiä asioita, että hän liitti tämänkin niihin,
jotka olivat hänen ymmärryksensä ulkopuolella.
Nähdessään Pitoun palaavan innostui täti Angélique tiedustelemaan,
millaista oli ollut opetus, jonka puolesta hän oli valmis niin paljon
uhraamaan, ja kysyi, mitä poika oli oppinut.
Pitou vastasi oppineensa vaikenemaan. Vastaus oli Pytagoraan
oppilaan arvoinen. Mutta pytagoralainen olisi antanut vastauksensa
viittilöimällä.
Uusi oppilas palasi ehtoopuolella kouluun jokseenkin mielellään.
Aamupäivän olivat oppilaat käyttäneet tutkiakseen Pitoun ruumiillista
asua, iltapäivän käytti opettaja tutkiakseen hänen sieluansa.
Tarkastuksen päätettyään oli apotti Fortier varma siitä, että
Pitousta voisi tulla uusi Robinson Crusoe, mutta tuskin toista
Fontenellea tai Bossuetia.
Koko tämän iltapäivän aikana, joka uuvutti vastaista seminaarilaista
enemmän kuin aamupäivä, jälki-istumista saaneet oppilaat monta kertaa
puivat hänelle nyrkkiä. Kaikissa sivistyneissä ja sivistymättömissä
maissa pidetään tätä uhkauksen merkkinä. Pitou oli siis varuillaan.
Sankarimme ei ollutkaan erehtynyt. Koulusta lähdettäessä oikeammin
sanoen päästyään koulun rajojen ulkopuolelle, ilmaisivat nämä kuusi
oppilasta suoraan, että Pitou saisi maksaa heille kahden tunnin
jälki-istumisen kulut, korot ja pääoman.
Pitou ymmärsi, että nyt oli tulossa kaksintaistelu nyrkkikamppailuna.
Vaikka hän ei ollutkaan lukenut Aeneidin kuudetta kirjaa, missä nuori
Cares ja vanha Entellos troijalaisten pakolaisten suureksi iloksi
ryhtyvät tähän puuhaan, tunsi hän tämän homman, sillä se ei ollut
ihan vieras hänen kotikylänsä pojille. Hän selitti siis olevansa
valmis siihen vastustajansa kanssa, joka halusi ryhtyä ensimmäiseksi
urakkaan, ja sen jälkeen tappelevansa kaikkien muiden kanssa. Tämä
julistus herätti jokseenkin suurta kunnioitusta vastatullutta
oppilasta kohtaan.
Pitoun ehtoihin suostuttiin. Tehtiin piiri, ja taistelevat heittivät
pois liivinsä ja takkinsa ja lähestyivät toisiaan.
Olemme puhuneet Pitoun kourista. Näitä kouria ei mielellään katsellut
eikä niiden voimaa suinkaan mielellään tuntenutkaan. Pitou heilutti
kummankin käsivartensa päässä lapsen pään kokoista nyrkkiä, ja vaikka
nyrkkeily ei vielä ollutkaan tullut käytäntöön Ranskassa eikä siis
Pitoulla ollut alkeellisimpiakaan tietoja tässä taidossa, onnistui
hänen kuitenkin iskeä ensimmäisen vastustajansa silmään sellaisella
voimalla, että sen ympärille tuli heti säännöllinen sininen kehä,
ikäänkuin tarkka geometrikko olisi sen harpillaan piirtänyt.
Toinen astui esiin. Pitou oli tosin kyllä väsynyt edellisestä
taistelusta, mutta vastustaja oli myös edellistä heikompi. Ottelu ei
siis kehittynyt pitkäaikaiseksi. Iso nyrkki paukahti keskelle nenää,
ja sen molemmat sieraimet todistivat kaksijakoisella punavirralla
heti iskun pätevyyden.
Kolmas pääsi katkenneella hampaalla; hän oli siis selviytynyt
vähällä. Muut selittivät olevansa tyytyväisiä.
Joukko väistyi Pitoun tieltä kuin voittajan edestä ainakin, ja hän
palasi ehein nahoin kotiinsa, oikeammin sanoen tätinsä kotiin.
Kun nuo kolme oppilasta seuraavana päivänä ilmestyivät, ensimmäisen
silmä sinisenä, toisen nenä mäsänä, kolmannen huuli ajettuneena,
pani apotti Fortier tutkinnon toimeen. Mutta koululaisilla on omat
hyvät puolensa. Kukaan vioittuneista ei hiiskunut mitään, ja vain
sivutietä, eräältä tappelun nähneeltä, joka ei kuulunut laisinkaan
kouluun, apotti Fortier seuraavana päivänä sai tietää, että Pitou oli
saanut hänen oppilaittensa naamassa aikaan levottomuutta herättävän
häiriön.
Apotti Fortier oli lasten vanhemmille vastuussa oppilaittensa
sielusta ja ruumiistakin. Kolme perhettä oli tehnyt valituksen apotti
Fortierille. Hyvitys oli siis välttämätön. Pitou sai jälki-istumista
kolme päivää, yhden päivän silmästä, yhden nenästä ja yhden hampaasta.
Nämä kolme pidätyspäivää johdattivat neiti Angéliquen mieleen oivan
aatoksen. Hän päätti pidättää Pitoulta päivällisen joka kerta, kun
apotti Fortier rankaisisi häntä jälki-istumisella. Tämän täytyi
ehdottomasti ajan mittaan vaikuttaa Pitouhun edullisesti, sillä
kyllä hän tuumisi tarkkaan, ennenkuin teki sellaista, josta saisi
kaksinkertaisen rangaistuksen.
Mutta Pitou ei koskaan voinut käsittää, miksi häntä sanottiin
kantelijaksi, vaikka hän ei ollut hiiskunut sanaakaan, ja miksi
hän sai rangaistuksen siitä, että oli antanut selkään niille,
jotka olivat halunneet häntä mukiloida. Mutta jos tässä maailmassa
ymmärtäisi kaikki, niin kadottaisi elämän hurmaavimman puolen: sen
salaperäisyyden ja yllätykset.
Pitou suoritti kolmantena päivänä jälki-istumisensa ja tyytyi vain
aamiaiseen ja illalliseen.
Väärin on sanoa, että hän tyytyi, sillä Pitou ei ollut laisinkaan
tyytyväinen, mutta meidän kielemme on niin köyhä ja akatemia niin
ankara, että täytyy tyytyä siihen, mitä meillä on.
Mutta kun Pitou oli kärsinyt tämän rangaistuksen vähääkään
ilmoittamatta, miten häntä oli hätyytetty, nautti hän täyttä
kunnioitusta. Tottahan on, että tätä arvonantoa lisäsivät ne mahtavat
nyrkiniskut, jotka kaikki olivat nähneet.
Tästä päivästä alkaen Pitoun elämä oli melkein samanlainen kuin
toistenkin oppilaiden. Se vain oli eroa, että toiset oppilaat saivat
yhä uusia kirjoitustehtäviä, jotavastoin Pitou ei päässyt viimeksi
annettuja viittä kuutta pitemmälle ja sai melkein aina kaksi kertaa
enemmän jälki-istumista kuin koulutoverinsa.
Mutta Pitoun luonteessa oli muuan varteen otettava seikka, joka
johtui hänen aikaisemmin saamastansa tai oikeammin saamatta
jääneestä kasvatuksestaan ja osaltaan vaikutti näihin lukuisiin
jälki-istumisiin: se oli hänen kiintymyksensä eläimiin.
Kuuluisasta laatikosta, jolle täti Angélique oli antanut pulpetin
nimen, tuli tilavuutensa ja Pitoun sen sisään laatimien monien
osastojen vuoksi jonkinmoinen Noakin arkki, missä oli parittain
kaikenlaisia matelevia, hyppiviä ja lentäviä olentoja. Siellä
oli sisiliskoja, käärmeitä, jättiläismuurahaisia, kuoriaisia ja
sammakoita, jotka kävivät Pitoulle sitäkin rakkaammiksi, kun hän
niiden tähden sai kärsiä kaikenlaisia kovia rangaistuksia.
Viikon varrella ulkona kävellessään Pitou kokoili eläimiä tähän
tarhaansa. Hän oli tahtonut saada salamantereita, jotka ovat hyvin
yleisiä Villers-Cotteretsissa ja kuuluivat Frans I:n vaakunaan,
ja Frans I olikin antanut koristaa niiden kuvilla kaikki liedet
rakennuksissaan. Hän onnistui saamaan sellaisen kiinni. Mutta
muuan seikka antoi hänelle paljon tuumimisen aihetta, ja hän
päättikin siirtää sen käsittämättömien seikkojen joukkoon: hän oli
nimittäin aina havainnut nämä eläimet vedessä uiskentelevina, vaikka
runoilijat väittävät niiden asuvan tulessa. Kun Pitou teki aina
kaikesta johtopäätöksensä, alkoi hän tämän seikan vuoksi halveksia
runoilijoita.
Saatuansa varastoon kaksi salamanteria hän alkoi etsiä kameleontteja.
Mutta tällä kertaa hän etsi turhaan, pääsemättä mihinkään tulokseen.
Tämän tuloksettoman nuuskimisensa perustuksella Pitou päätti, että
kameleontteja ei ollutkaan tai että ne elivät toisessa ilmanalassa.
Päästyään tähän ajatukseen ei Pitou enää haeskellut kameleontteja.
Loput kaksi kolmannesta kaikista jälki-istumisistaan sai Pitou
kirottujen kieli- ja lausevirheitten tähden, joita rehoitti hänen
kirjoituksissaan yhtä tiheässä kuin rikkaruohoja pellossa.
Torstai- ja sunnuntaipäivät olivat lupapäiviä; ne Pitou käytti
lintujen pyydystämiseen ja salametsästykseen. Mutta kun Pitou yhä
kasvoi, kun hän oli viisi jalkaa ja neljä tuumaa pitkä, vaikka vasta
viidentoista vanha, tapahtui muuan seikka, joka hiukan käänsi hänen
huomiotansa tavallisista puuhista.
Matkallaan Susilehtoon hän meni Pisseleun kylän kautta, mikä on ehkä
antanut nimen kauniille Anne d'Heillylle, Frans I:n rakastajattarelle.
Tässä kylässä oli isäntä Billotin vuokratila, ja tämän talon
kynnyksellä seisoi sattumalta melkein aina kun Pitou meni tai palasi
sen ohitse kaunis seitsemäntoista tai kahdeksantoista ikäinen,
virkeä, pirteä ja iloinen tyttö, jota tavallisesti puhuteltiin
ristimänimensä mukaan Catherineksi tai isänsä nimen mukaan Billoteksi.
Pitou alkoi tervehtiä Catherinea, sitten hän vähitellen kävi
rohkeammaksi ja hymyili tervehtiessään; viimein hän eräänä päivänä
tervehdittyään ja hymyiltyään seisahtui ja rohkeni punastuen virkkaa
tämän lauseen, jota hän itse piti perin uskallettuna:
"Hyvää päivää, neiti Catherine."
Catherine oli hyvä tyttö. Hän tervehti Pitouta kuin vanhaa tuttavaa.
Vanha tuttava hän olikin, sillä kahden vuoden aikana hän oli nähnyt
pojan kulkevan talon ohitse ainakin kerran viikossa. Catherine
huomasi Pitoun, mutta Pitou ei ollut huomannut Catherinea, sillä
mennessään siitä ohitse Pitou oli neljäntoista ikäinen, Catherine
taas kuudentoista. Olemme saaneet nähdä, miten kävi, kun Pitou
vuorostaan ehti kuudentoista vanhaksi.
Vähitellen Catherine alkoi huomata Pitoun lahjat, sillä Pitou
lahjoitti hänelle kauneimmat linnut ja lihavimmat jänikset.
Seurauksena tästä oli, että Catherine kiitteli Pitouta, ja Pitoulle
tämä oli hyvin mieluista, hän kun hyvin harvoin sai kiitosta
osakseen. Pitou joutui lumouksen valtaan, eikä enää niinkuin ennen
mennytkään suoraa päätä metsästyspaikoilleen kokoamaan pyökinsilmuja
tai virittämään ansojaan, vaan jäi puolimatkaan ja kulutti aikaansa
kiertelemällä ukko Billotin taloa, odotellen näkevänsä Catherinen.
Seurauksena tästä oli, että jäniksennahkoja ei enää voitukaan myydä
yhtä paljon kuin ennen, ja linnut loppuivat melkein tyyten.
Täti Angélique vaikeroi. Pitou vastasi, että jänikset olivat tulleet
oveliksi ja että linnut huomatessaan ansat joivatkin lehdiltä tai
puunkoloista.
Surressaan jänisten viisastumista ja lintujen varovaisuutta, minkä
kaiken hän uskoi johtuvan filosofian kehityksestä, täti Angélique
iloitsi kuitenkin eräästä seikasta, siitä, että hänen veljenpoikansa
voisi saada apurahan, pääsisi pappisseminaariin, olisi siellä kolme
vuotta ja lähtisi liperit kaulassa. Neiti Angéliquen korkein unelma
oli päästä papin taloudenhoitajaksi.
Täytyihän tämän kaiken tapahtua, ja kun Ange Pitou kerran
olisi päässyt papiksi, niin täytyihän hänen ottaa tätinsä
taloudenhoitajakseen, varsinkin kun tämä täti oli tehnyt niin kovin
paljon hänen hyväkseen.
Vanhanpiian kultaisia unelmia häiritsi vain se, että hänen puhuessaan
asiasta apotti Fortierille tämä kohautti olkapäitänsä ja sanoi:
"Rakas neiti Pitou, päästäkseen papiksi pitäisi veljenpoikanne tutkia
vähemmän luonnontieteitä ja enemmän sellaisia teoksia kuin _De viris
illustribus_ tai _Selectae e profanis scriptoribus._"
"Mitä se tarkoittaa?" kysyi neiti Angélique.
"Että hän tekee liian paljon kielivirheitä ja hirveän paljon
lausevirheitä", vastasi apotti Fortier.
Tämä vastaus herätti neiti Angéliquessa epävarmuutta ja surua.


IV
KUINKA LAUSEVIRHE JA KAHDEKSAN KIELIVIRHETTÄ SAATTAA VAIKUTTAA
IHMISEN ELÄMÄÄN

Meidän oli kerrottava kaikki nämä yksityiskohdat, jotta lukijamme,
vaikkakin luotamme hänen terävään älyynsä, voisi ymmärtää, mihin
kamalaan asemaan Pitou joutui, kun hänet oli koulusta potkittu.
Hänen toinen käsivartensa roikkui sivulla, toisella hän piteli
laatikkoaan tasapainossa päänsä päällä, ja korvissa soivat
vielä apotti Fortierin haukkumasanat. Hän asteli Pleuxia kohden
täydellisesti tyrmistyneenä.
Lopulta muuan ajatus leimahti pojan aivoissa, ja hänen huuliltaan
pääsi kolme sanaa, jotka täydelleen kuvasivat, mitä hänen mielessään
liikkui:
"Hyvä Jumala! Täti!"
Mitä hän sanoisikaan täti Angéliquelle, jonka kaikki kauniit unelmat
olivat kärsineet haaksirikon!
Ange ei tiennyt eukon aikeista sen enempää kuin uskollinen ja viisas
koira tietää isäntänsä ajatuksista tarkastamalla kasvojen ilmeitä.
Vaisto on verraton opastaja, se ei koskaan vie harhaan. Järkeilyn voi
sen sijaan mielikuvitus usein viedä väärälle tolalle.
Ange Pitoun mietiskelyn lopputuloksena, minkä ilmaisuna oli hänen
huuliltaan puhjennut valitus, oli se, että hän varsin hyvin
tiesi tädin tulevan peräti tyytymättömäksi saadessaan kuulla
pahat uutiset... Hän tiesi kokemuksesta, mikä oli seurauksena
neiti Angéliquen tyytymättömyydestä. Mutta kun tällä kertaa
tyytymättömyyden syyt olivat arvaamattoman suuret, kasvaisi
rangaistuskin epäilemättä pelottavaksi.
Tällaiset kamalat tunteet mielessään Pitou saapui Pleuxiin. Hän oli
tarvinnut melkein neljännestunnin kävelläkseen apotti Fortierin
isolta portilta kadunkulmaan, vaikka välimatkaa oli ainoastaan
kolmesataa askelta.
Tällä hetkellä kirkontornin kello löi yksi. Hän huomasi viipyneensä
kokonaisen tunnin keskustellessaan viimeisen kerran apotti Fortierin
kanssa ja kävellessään kotia kohden, ja että jo kolmetoista minuuttia
sitten oli kulunut loppuun se aika, jonka kuluessa täti tarjosi
hänelle päivällistä.
Olemme kertoneet, mitä eukko oli keksinyt rangaistakseen häntä
jälki-istumisesta ja estääkseen häntä innoissaan juoksemasta jonnekin
muualle. Tällä tavalla hän vuoden kuluessa saattoi säästää Pitoun
päivällisistä kuusikymmentä.
Mutta tällä kertaa ei koulupoika ajatellut päivällisensä
menettämistä. Vaikka aamiainen olikin ollut kovin laiha, niin pojan
sydän oli niin täynnä, ettei hän tuntenut vatsansa tyhjyyttä.
Tietäähän jokainen koululainen, että kauhein rangaistus, mikä voi
häntä kohdata, on se, että hän oleilee jossakin luvattomassa sopessa,
saatuaan lähtöpassit koulusta. Hänen on silloin pakko lopullisesti
pysytellä koulusta poissa, vaikka toverit vihkoinensa ja kirjoineen
menevät tavalliseen koulutyöhönsä. Vihattu koulu alkaa sellaisina
päivinä vaikuttaa tavattomalla voimalla. Koulupoika alkaa täydellä
todella pohtia läksyjä ja kirjoituksia, joista hän sitä ennen ei
ole välittänyt vähääkään. Paljon on yhteistä tällaisen karkoitetun
oppilaan ja epäuskonsa tähden kirkon pannaan julistetun henkilön
välillä, jolla ei ole enää oikeutta mennä kirkkoon, vaikka hän nyt
kiihkeästi haluaa kuulla messua.
Mitä lähemmäksi hän tuli tätinsä asuntoa, sitä kamalammalta tuntui
siellä oleskelu. Siksi hänen mielestään koulu oli jonkinmoinen
maallinen paratiisi, josta apotti Fortier enkelinä oli hänet
karkoittanut, leimuavan miekan sijasta heiluttaen kädessään pamppua.
Vaikka Pitou astelikin verkkaan, vaikka hän aina kymmenen askeleen
päässä seisahtui ja nämä pysähtymiset venyivät sitä pitemmiksi, mitä
lähemmäksi hän tuli tätinsä pelottavaa asuntoa, niin täytyihän hänen
kuitenkin viimein päätyä perille. Pitou saapui talon kynnykselle
laahustaen ja hieroen kättänsä housuihin.
"Minä olen niin kovasti sairas, täti Angélique", sanoi hän
välttääkseen pilkkaa tai soimauksia, ehkä myös koettaen saada tädissä
heräämään sääliä.
"Hyvä on", sanoi täti Angélique, "kyllä minä tuon sairauden tunnen,
ja sen voi parantaa hyvin helposti, jos siirtää kellonviisaria
puolitoista tuntia taaksepäin."
"Ei se auta, hyvä Jumala", sanoi Pitou katkerasti, "sillä minun ei
ole vähääkään nälkä."
Täti Angélique hämmästyi ja tuli melkein levottomaksi. Sairaus tekee
sekä hyvät äidit että pahat levottomiksi; hyvät äidit pelkäävät
sairauden vaaroja, pahat pelkäävät sen tuottavan menoja.
"Mikä sinun on, kerrohan?" kysyi vanhapiika.
Kuullessaan nämä sanat, vaikka niitä ei lausuttukaan millään hellällä
äänellä, purskahti Pitou itkuun, ja täytyy tunnustaa, että se ilme,
joka tuli hänen kasvoilleen, kun hän siirtyi valituksesta itkuun, oli
rumin irvi, mitä saattaa ajatella.
"Hyvä täti, minua on kohdannut hyvin suuri onnettomuus", sanoi hän.
"Mikä?" hätääntyi täti.
"Herra apotti on ajanut minut pois!" huudahti Pitou, ruveten
ankarasti pillittämään.
"Ajanut pois?" kertasi neiti Angélique kuin ei olisi oikein
ymmärtänyt.
"Niin, täti."
"Ja mistä hän on ajanut pois?"
"Koulusta."
Ja Pitou alkoi yhä kiivaammin itkeä.
"Koulustako?"
"Niin, täti."
"Siis tutkinnot, kilpailut, apurahat, seminaarit ovat jääneet
sikseen?"
Pitoun niiskutus muuttui ulvonnaksi. Neiti Angélique katsoi häneen
kuin tahtoisi veljenpoikansa sydämen pohjalta lukea poisajamisen
syvimmät syyt.
"Voin lyödä vetoa, että olet jälleen ollut metsästämässä", sanoi hän.
"Voin lyödä vetoa, että olet jälleen maleksinut ukko Billotin talon
lähettyvillä. Hyi, tuleva apotti!"
Ange pudisti päätään.
"Valehtelet!" huudahti täti, jonka raivo lisääntyi hänen huomatessaan
jutun vakavaksi. "Valehtelet! Viime sunnuntaina viimeksi nähtiin
sinun kävelevän Catherinen kanssa 'Huokausten käytävää' pitkin."
Neiti Angélique itse valehteli, mutta ainahan tekohurskaat ovat
pitäneet sitä oikeutenansa, noudattaen jesuiittain lauselmaa: "Aina
on luvallista esittää väärää, saadakseen tietää toden."
"Minua ei kukaan ole nähnyt 'Huokausten käytävällä', se ei ole
mahdollista. Me kävelimme kasvihuoneen puolella."
"Onneton poika, siis olit kuitenkin hänen seurassaan!"
"Mutta, täti", sanoi Ange punastuen, "eihän nyt ole puhetta neiti
Catherinesta."
"Niin, sano sinä häntä vain neidiksi, salataksesi riettaat aikeesi!
Mutta minä kerron kaikki tuon heiskaleen rippi-isälle."
"Mutta, täti, minä vannon, että neiti Catherine ei ole mikään
heiskale."
"Ahaa, sinä puolustat häntä, sillä puolustaaksesi itseäsi. Hyvä, te
olettekin siis yksissä juonissa, sitä parempi vain. Minne me, hyvä
Jumala, joudummekaan!... Kuudentoista ikäiset lapset!"
"Emme me vedä laisinkaan yhtä köyttä, vaan Catherine ajaa minut aina
pois."
"Huomaatkos, kuinka sinä ilmaiset kaikki! Nyt jo sanot häntä vain
Catherineksi. Senkin tekopyhä, hän ajaa sinut pois... silloin kun
muut näkevät."
"Kas", sanoi Pitou äkkiä ilahtuen, "kas sitä en tullut koskaan
ajatelleeksi."
"Siinä näet!" sanoi täti käyttäen hyväkseen veljenpoikansa viatonta
huudahdusta, voidakseen hänelle todistaa, että niissä väleissä oli
jotakin luvatonta tekeillä, "mutta odotetaanhan, kyllä minä tämän
järjestän. Apotti Fortier on hänen rippi-isänsä. Minä pyydän häntä
toimittamaan sinut telkien taakse kahdeksi viikoksi vedelle ja
leivälle. Ja mitä neiti Catherineen tulee, niin joutukoon vaikka
luostariin, hillitäkseen kiihkoansa sinua kohtaan. Ja sinne hän vielä
joutuukin. Me lähetämme hänet Saint-Rémyhyn."
Eukko lausui nämä viimeiset sanat niin pontevasti ja varmasti, että
Pitou värisi.
"Hyvä täti", sanoi hän pannen kätensä ristiin, "erehdytte kokonaan
luullessanne, että neiti Billot on jotenkin tuottanut minua
kohdanneen onnettomuuden."
"Irstaus on kaikkien paheiden äiti", keskeytti juhlallisesti neiti
Angélique.
"Täti, minä vakuutan, että apotti ei ole ajanut minua pois sentähden,
että olisin irstas; hän hääti minut sentähden, että tein liian paljon
lausevirheitä, joihin liittyi joukko kielivirheitä. Minä teen niitä
aina tuon tuostakin, ja hän sanoi, että olen senvuoksi kadottanut
kaikki mahdollisuudet apurahan saamiseen."
"Kaikki mahdollisuudet! Mitä puhutkaan? Sinä et siis saakaan
apurahaa! Sinusta ei siis tulekaan pappia? Minä en siis pääsekään
sinun taloudenhoitajattareksesi?"
"Ette, hyvä täti."
"Ja mitä sinusta sitten tulee?" kysyi täti kauhuissaan.
"En tiedä." Pitou katsoi surkeana taivasta kohden. "Mitä sallimus
määrää!" lisäsi hän.
"Sallimusko? Kyllä minä tiedän, mistä tämä kaikki johtuu" huudahti
neiti Angélique. "Tämä johtuu siitä, kun tulee suurelliseksi,
kuuntelee uusia oppeja, imee itseensä filosofiaa."
"Ei suinkaan se ole syynä, täti, sillä filosofiaa ei saa oppia,
ennenkuin ensin on retoriikan oppinut, enkä minä vielä ole päässyt
sinne asti."
"Naurettavaa, naurettavaa. En minä puhukaan siitä filosofiasta.
Senkin onneton, minä puhun filosofien filosofiasta, herra Arouetin
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Bastiljin valloitus - 04
  • Parts
  • Bastiljin valloitus - 01
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1995
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 02
    Total number of words is 3494
    Total number of unique words is 1746
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 03
    Total number of words is 3509
    Total number of unique words is 1835
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 04
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1718
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 05
    Total number of words is 3482
    Total number of unique words is 1806
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 06
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 1748
    27.0 of words are in the 2000 most common words
    36.4 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 07
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1788
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 08
    Total number of words is 3411
    Total number of unique words is 1781
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 09
    Total number of words is 3420
    Total number of unique words is 1784
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    41.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 10
    Total number of words is 3319
    Total number of unique words is 1825
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 11
    Total number of words is 3327
    Total number of unique words is 1638
    27.2 of words are in the 2000 most common words
    37.2 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 12
    Total number of words is 3324
    Total number of unique words is 1802
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 13
    Total number of words is 3375
    Total number of unique words is 1819
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 14
    Total number of words is 3447
    Total number of unique words is 1800
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 15
    Total number of words is 3397
    Total number of unique words is 1739
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 16
    Total number of words is 3379
    Total number of unique words is 1632
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    36.8 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 17
    Total number of words is 3334
    Total number of unique words is 1747
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 18
    Total number of words is 3339
    Total number of unique words is 1656
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 19
    Total number of words is 3304
    Total number of unique words is 1699
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 20
    Total number of words is 3362
    Total number of unique words is 1682
    23.3 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 21
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1651
    27.1 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Bastiljin valloitus - 22
    Total number of words is 1781
    Total number of unique words is 984
    28.9 of words are in the 2000 most common words
    38.9 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.