Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 7

Total number of words is 3454
Total number of unique words is 1940
19.9 of words are in the 2000 most common words
29.2 of words are in the 5000 most common words
34.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
mahtava eikä edes vapaakaan, jollei sillä silloin tällöin olisi
mieluisaa riemua uhmailla selvää järkeä ja ymmärrystä. Omituisien
oikkujen helliminen on tämän maailman mahtavien helmasyntejä. Miksikä
ei akatemiakin saisi käyttää kuuta tunnuskuvanaan kuten Turkin
sulttaani ja kauniit naiset?
Monet vastakkaiset kiihkot yhtyvät aiheuttaakseen nuo huonot valinnat,
jotka kiukustuttavat yksinkertaisia sieluja. On kunnon ihmisten
huvitusta ottaa onneton ihminen ja tehdä hänestä akatemian jäsen.
Niinpä psalmistankin Jumala korottaa köyhän loasta. _Erigens de
stercore pauperem, ut collocet eum cum principibus, cum principibus
populi sui_. Sellaiset heitot hämmästyttävät kansaa, ja niitten tekijät
luulevat kai olevansa varustetut salaperäisellä pelottavalla voimalla.
Ja mikä ilo onkaan kohottaa henkisesti köyhä loasta, kun samalla kertaa
saa jättää hämäryyteen jonkun älyn hirmuvaltiaan. Se on samanlaista
kuin jos yhdellä siemauksella joisi harvinaisen ja suloisen
sekotuksen, joka on tehty täytetystä armeliaisuudesta ja tyydytetystä
kateudesta. Niin saa nauttia kaikilla aisteilla ja tyydyttää ihmisen
kokonaisuudessaan. Ja luuletko, että akateemikot saattaisivat vastustaa
sellaista juomaa?
Vielä on otettava huomioon se, että kun he näin hankkivat itselleen
tuon tietoviisaan nautinnon, akateemikot samalla toimivat omaksi
edukseen. Vain suurista miehistä koottu seura olisi vähälukuinen ja
tuntuisi ilottomalta. Suuret miehet eivät saata kärsiä toisiaan, ja
heillä ei juuri ole sukkeluuden lahjaa. On hyvä sekoittaa heidät
pieniin. Se tuottaa heille huvia. Pienet voittavat tällaisesta
naapuruudesta, suuret vertailusta. Toiset hyötyvät yhtä hyvin kuin
toisetkin. On ihmeteltävää, millä varmoilla tempuilla, kuinka
loistavilla järjestelyillä Ranskan akatemia hankkii eräille jäsenilleen
tärkeyttä, jonka se saa toisilta. Se on aurinkojen ja kiertotähtien
kokous, missä kaikki loistaa joko omalla tai lainatulla valolla.
Sanonpa enemmänkin. Huonot valinnat ovat välttämättömiä tämän
kokoomuksen olemassaololle. Jollei se valinnoissaan pitäisi heikkouden
ja erehdysten puolta, jollei se joskus näyttäisi valitsevan sattumalta,
se joutuisi sellaisen vihan esineeksi, ettei se enää saattaisi elää.
Kirjallisuuden tasavallassa se olisi kuin tuomioistuin tuomittujen
keskellä. Erehtymättömänä se tulisi inhottavaksi. Mikä loukkaus sinne
kelpaamattomille, jos valittu olisi aina paras! Richelieu'n tyttären
tulee olla hiukan kevytmielinen, ettei näyttäisi liian hävyttömältä.
Sen pelastaa se seikka, että sillä on oikkunsa. Sen viattomuus piilee
sen epäoikeudenmukaisuudessa, ja kun kerran tiedämme sen oikulliseksi,
se saattaa hyljätä meidät loukkaamatta. Sille on erehtyminen joskus
niin edullista, että luulen sen erehtyvän tahallaan näennäisyydestä
huolimatta. Sillä on mainioita keinoja säästää hylkäämiensä ehdokkaiden
itserakkautta. Joku sen valinnoista saa kateuden aseettomaksi. Juuri
sen selvissä vioissa on ihailtava sen todellista viisautta.


XIV
Kapinalliset.

Kun me, hyvä mestarini ja minä, sinä päivänä tapamme mukaan kävimme
Pyhän Katariinan kuvassa, tapasimme puodissa kuuluisan herra
Rockstrongin, joka oli noussut tikapuitten ylimmälle portaalle
kaivellakseen sieltä kirjoja, jotka häntä huvittivat. Sillä onhan
tunnettua, että häntä miellyttää levottoman elämänsä varrella keräillä
kallisarvoisia kirjoja ja kauniita kivipiirroksia.
Osanotosta Monmouthin murhayritykseen Englannin parlamentti oli
tuominnut hänet elinkautiseen vankeuteen, ja nyt hän asuu Ranskassa,
josta hän lakkaamatta lähettelee kirjoituksia maansa sanomalehtiin.[9]
Tapansa mukaan oiva opettajani vaipui jakkaralle. Sitte hän kohotti
katseensa sinne, missä herra Rockstrong pyörähteli nokkelana kuin
orava, jonka nokkeluuden hän säilytti vanhuuden päiviin saakka.
-- Näenpä, Jumalan kiitos, lausui apotti, että voitte hyvin, herra
kapinoitsija ja että yhä olette nuori.
Herra Rockstrong käänsi opettajaani kohti hehkuvat silmänsä, jotka
valaisivat sapekkaita kasvoja.
-- Miksi te, iso apotti, sanotte minua kapinoitsijaksi?
-- Sanon teitä kapinoitsijaksi, herra Rockstrong, koska yrityksenne ei
onnistunut. Voitetut ovat kapinoitsijoita, voittajat eivät milloinkaan.
-- Puhutte inhottavan kyynillisesti, apotti.
-- Älkääpä, herra Rockstrong! Tuo lausuma ei ole minun vaan erään
suuren miehen keksimä. Olen tavannut sen Jules César Scaliger'in
papereista.
-- Entä sitten, apotti! Ne ovat aika roskaisia papereita.
Ja tuo sanonta on häijy. Häviömme, joka johtui päällikkömme
päättämättömyydestä ja velttoudesta, -- hän maksoi sen hengellään, --
ei ollenkaan muuta asiamme hyvyyttä. Ja konnien voittamat kunnon
ihmiset jäävät kunnon ihmisiksi.
-- Minusta on tuskallista, herra Rockstrong, kuulla teidän puhuvan
kunnon ihmisistä ja konnista valtiollisten asioiden yhteydessä. Nuo
yksinkertaiset sanat sopisivat kuvailemaan oikeaa ja väärää puolta
noissa enkeleitten taisteluissa, joista maanmiehenne John Milton on
perin barbaarisesti laulanut. Mutta tällä multaisella möhkäleellä eivät
puolueet koskaan, kaukana siitä, ole niin tarkasti jaetut, että voisi
ennakkoluuloitta tai mielistelemättä erottaa puhtaiden armeijaa
epäpuhtaitten joukoista, eipä edes määritellä oikeaa ja väärää puolta.
Näin ollen täytyy menestyksen olla ainoana asian hyvyyden tuomarina.
Pahastutte, herra Rockstrong, kun sanon, että on kapinallinen silloin
kun on voitettu. Mutta jos te pääsisitte valtaan, ette suinkaan
suvaitsisi kapinoitsijoita.
-- Ette tiedä mitä puhutte, apotti. Minulla on aina ollut kiire asettua
voitettujen puolelle.
-- On totta, herra Rockstrong, että olette valtion luonnollinen ja
ainainen vihamies. Teitä vahvistaa vihassanne neronne voima, jota
rauniot miellyttävät ja hävitys huvittaa.
-- Syytättekö minua siitä, apotti?
-- Jos olisin valtiomies ja ruhtinaitten ystävä, herra Rockstrong,
kuten herra Roman, pitäisin teitä kuuluisana rikollisena. Mutta en
kyllin innokkaasti tunnusta poliitikkojen oppia ollakseni liioin
kauhuissani tihutöittenne loisteesta ja kumousyrityksistänne, joista
lähtee paljon enemmän melua kuin pahaa.
-- Olette epämoraalinen, apotti.
-- Älkää moittiko minua siitä liian ankarasti, herra Rockstrong, jos
kerran vain sillä syyllä saattaa olla suvaitsevainen.
-- En tiedä mitä tekisin, iso apotti, suvaitsevaisuudella, jota ja'atte
minun, uhrin, ja noitten parlamentin konnien kesken, jotka ovat
tuominneet minut kuohuttavan väärin.
-- Olette hupainen, herra Rockstrong, puhuessanne lordien
harjoittamasta vääryydestä.
-- No, eikö se ole huutavaa?
-- On totta, herra Rockstrong, että oikeuskansleri tuomitsi teidät
naurettavan tutkimuksen perusteella, kirjojen omistamisesta, joista ei
yksikään erikoisesti ollut rikollinen Englannin lain mukaan, on totta,
että teitä rangaistiin maassa, missä saa kirjoittaa kaikkea
eräistä aika suolaisista julkaisuista. On totta, että teidät
langetettiin noudattamalla tavattomia ja omituisia muotoja, joitten
majesteetillinen tekopyhyys peitti huonosti mahdottomuuden saavuttaa
teidät laillisia teitä. On totta, että teidät tuominneilla lordeilla
oli etua tuhostanne, koska Monmouthin ja teidän yrityksenne menestys
olisi vetänyt heidät istuimiltaan. On totta, että tuhonne oli jo
etukäteen määrätty valtioneuvostossa. On totta, että paollanne vältitte
todellisuudessa keskinkertaisen mutta piinallisen marttyriuden. Sillä
elinkautinen vankeus on rangaistus, silloinkin kun saattaa toivoa
pääsevänsä siitä pian. Mutta kaikessa tässä ei ole oikeutta eikä
vääryyttä. Teidät tuomittiin valtiorikoksesta, mikä on erittäin
kunniallista. Useampi kuin yksi teidät tuominneista lordeista oli ollut
mukana vehkeilyissänne kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Rikoksenne on
siinä, että peljästytitte virkamiehiä, ja se on anteeksi antamaton
rikos. Ministerit ja heidän ystävänsä vetoavat valtion turvallisuuteen,
kun heidän omaisuuttaan ja virkojaan uhataan. Ja he luulevat mielellään
olevansa tarpeellisia valtion säilymiselle, sillä heillä on enimmäkseen
etua valtiosta eikä heillä ole liikaa filosofiaa. He eivät silti ole
kehnoja. He ovat ihmisiä, ja se riittää selittämään heidän säälittävän
keskinkertaisuutensa, tyhmyytensä ja ahneutensa. Mutta keitä asetitte
heidän vastapainokseen, herra Rockstrong? Toisia ihmisiä, jotka ovat
yhtä keskinkertaisia ja vielä ahneempia, koska he olivat nälkäisempiä.
Lontoon kansa olisi sietänyt heitä kuten se on sietänyt muitakin. Se
odotti voittoanne lausuakseen mielensä. Siinä se osoitti harvinaista
viisautta. Kansa on hyvällä puolella, kun se arvelee, ettei se voita
eikä menetä mitään isäntää vaihtaessaan.
Näin puhui apotti Coignard, ja herra Rockstrong, kasvot palavina,
silmät hehkuen, tekotukka lieskuen huusi hänelle suurin elein
tikkaittensa korkeudesta:
-- Ymmärrän, apotti, varkaita ja kaikenlaisia konnia valtioneuvostossa
ja parlamentissa. Mutta en ymmärrä teitä, kun te, näkyväisettä syyttä,
puhtaasta kiusanhalusta, kannatatte ajatuksia, joita hekään eivät
julista muuta kuin omaksi edukseen. Teidän täytyy olla heitäkin
kelvottomampi, koska olette sitä omaa etuanne katsomatta. En jaksa
käsittää teitä, apotti!
-- Se on merkki siitä, että olen filosoofi, vastasi hyvä opettajani
lauhkeasti. Oikeitten viisaitten luonteeseen kuuluu suututtaa muita
ihmisiä. Anaxagoras oli mainio esimerkki siitä. En puhu Sokrateesta,
joka oli vain viisastelija. Mutta olemme saaneet kokea, että kaikkina
aikoina ja kaikissa maissa mietiskelevien sielujen ajatus on antanut
aihetta hälinään. Luulette, herra Rockstrong, olevanne perin
toista maata kuin vihollisenne ja yhtä miellyttävä kuin he ovat
vastenmielisiä. Suokaa minun sanoa, että se on pelkkä ylpeytenne ja
ylpeän ylimielisyytenne seuraus. Todellisuudessa teille ja
tuomareillenne on yhteistä kaikki ihmisten heikkoudet ja kiihkot. Jos
olette rehdimpi kuin monet heistä, ja jos henkenne eloisuus on
verraton, olette nyt vihan ja riidan hengen vallassa, joka saattaa
teidät sivistyneessä maassa perin epämukavaksi. Sanomalehtimiehen
toimi, jossa olette mainio, on kehittänyt ihan viimeiseen huippuunsa
henkenne ihmeellisen puolueellisuuden, ja vääryyden uhrina ette ole
mikään oikeuden puoltaja. Nämä sanani saattavat minut tietysti heti
sekä teidän ja että vihollistenne vihoihin, ja olen varma siitä, etten
koskaan saa hallitukselta oivaa virkataloa. Mutta pidän ajatuksen
vapautta korkeampana kuin suurta apottikuntaa tai hyvää kirkkoherran
paikkaa. Olen pahoittanut kaikki, mutta säilyttänyt sydämeni
tyytyväisenä ja saan kuolla rauhassa.
-- Apotti, vastasi herra Rockstrong jo puoleksi nauraen, suon teille
anteeksi, koska luulen teitä hieman hulluksi. Ette tee eroa kunnon
ihmisten ja konnien välillä ettekä pidä vapaata valtiota parempana kuin
hirmuvaltaista ja vilpillistä hallitusta. Olette erikoisenlainen hullu.
-- Herra Rockstrong, ehdotti oiva opettajani, mennään juomaan ruukku
viiniä Pikku Bachukseen ja selitän teille, lasiani tyhjentäessäni,
miksi olen aivan välinpitämätön valtiomuotoon nähden ja mistä syystä en
halua vaihtaa isäntää.
-- Mielelläni, myönsi herra Rockstrong, onpa hauskaa juoda niin
kunnottoman juttelijan kanssa kuin te.
Hän hyppäsi kevyesti tikkailtaan ja läksimme kolmisin kapakkaan.


XV
Valtiokaappaukset.

Herra Rockstrong, joka oli leikin ymmärtävä mies, ei ollut vihoissaan
kunnon mestarilleni hänen suoruudestaan. Kun Pikku Bachuksen isäntä oli
tuonut viiniruukun, lentokirjasten tekijä kohotti pikarinsa ja joi
herra apotti Coignardin terveydeksi sanoen häntä konnaksi, rosvojen
ystäväksi, tyrannien kätyriksi ja vanhaksi kanaljaksi muodoltaan perin
muhoilevana. Hyvä opettajani vastasi hänen kohteliaisuuteensa
mielellään, onnitellen itseään, että kerrankin sai juoda miehen
terveydeksi, jonka mielen alkuperäistä tunnetta filosofia ei koskaan
ollut turmellut.
-- Omasta puolestani tunnen, hän lisäsi, että mietiskely on kokonaan
turmellut henkeni. Ja koska minkäänlainen syvällinen ajatteleminen ei
kuulu ihmisen luonteeseen, tunnustan, että taipumukseni mietiskelyyn on
intohimo ja kaikin puolin epämukava. Se saattaa minut ensiksikin
sopimattomaksi kaikenlaisiin yrityksiin; sillä ainahan toimitaan vain
ahtaitten näköalojen ja lyhyitten ajatusten pohjalla. Olisitte
hämmästynyt itsekin, herra Rockstrong, jos kuvittelisitte niitten
henkien halpaa vaatimattomuutta, jotka ovat mullistaneet maailman.
Valloittajat ja valtiomiehet, jotka ovat muuttaneet maailman ulkonäön,
eivät ole koskaan aprikoineet niitten olentojen luonnetta, joita he
karkeasti kohtelivat. He sulkeutuivat kokonaan suurten suunnitelmiensa
pienuuteen, ja viisaimmatkin ottivat yhtaikaa huomioon vain harvoja
toimintansa esineitä. Sellaisena kuin näette minut, herra Rockstrong,
minun olisi mahdotonta hankkia Intian valloitusta, kuten Aleksanteri,
perustaa tai hallita valtakuntaa, tai yleisemmin sanoen, ryhtyä
johonkin niistä laajoista suunnitelmista, jotka houkuttelevat
hyökkäyshaluisen sielun ylpeyttä. Mietiskeleminen tulisi esteeksi
ensimäisellä askeleella ja huomaisin joka liikkeen tehdessäni
pysähtymisen syitä.
Kääntyen sitte minun puoleeni hyvä opettajani sanoi huoaten:
-- Ajatteleminen on suurta heikkoutta. Jumala varjelkoon sinua siitä,
Jacobus poikani, kuten hän on varjellut suurimpia pyhimyksiään ja
sieluja, joita hän on hellinyt erikoisella osanotolla, säästääkseen
heidät ikuista autuutta varten. Ihmiset, jotka ajattelevat vähän, tai
eivät ajattele ollenkaan, hoitavat asiansa onnellisesti tässä ja
tulevassa maailmassa, kun taas mietiskeleviä ainaisesti uhkaa henkinen
ja ajallinen tuho, niin paljon pahanilkisyyttä on ajattelemisessa! Ota
vavisten huomioon, poikani, että Genesiksen käärme on vanhin
filosoofeista ja heidän ikuinen ruhtinaansa.
Herra apotti Coignard joi syvän kulauksen viiniä ja jatkoi hiljaisella
äänellä:
-- Autuudelleni onneksi onkin eräs seikka, johon nähden en ole
milloinkaan älyäni käyttänyt. En ole koskaan sovittanut järkeäni
uskonnon totuuksiin. Onnettomuudekseni olen mietiskellyt ihmisten
tekoja ja kaupunkien tapoja. Sen vuoksi en ole arvokas saaren
hallitsijaksikaan kuten Sancho Pancha.
-- Se onkin perin onnellista, puuttui herra Rockstrong nauraen
puheeseen, sillä saarenne olisi rosvojen ja pahantekijöiden pesä, missä
rikolliset tuomitsisivat viattomat, jos niitä sattumalta siellä olisi.
-- Uskon sen, herra Rockstrong, uskon kyllä, myönteli oiva opettajani.
On luultavaa, että jos hallitsisin toista Baratarian saarta, niin tavat
siellä olisivat sellaiset kuin sanotte. Olette sanoillanne yhdellä
piirrolla kuvanneet kaikki maailman valtakunnat. Tunnen, että omani ei
olisi sen parempi kuin toisetkaan. Minulla ei ole harhakuvitelmia
ihmisistä, ja halveksin heitä, etten heitä vihaisi. Halveksin heitä
hellästi, herra Rockstrong. Mutta he eivät olekaan kiitollisia. He
haluavat olla vihatuita. He suuttuvat, kun heille osoittaa hellintä,
suvaitsevinta, hienointa, inhimillisintä kaikista heidän herättämistään
tunteista: halveksimista. Kuitenkin molemmin puolinen halveksiminen on
-- rauha maan päällä, ja jos ihmiset halveksisivat toisiaan
vilpittömästi, he eivät enää tekisi pahaa, vaan eläisivät
miellyttävässä rauhassa. Kaikki sivistyneitten maitten kärsimykset
johtuvat siitä, että kansalaiset siellä pitävät toisiaan liian suuressa
arvossa ja nostattavat kunnian jonkunmoiseksi hirviöksi lihan ja hengen
kurjuuden päälle. Tuo tunne saattaa heidät ylpeiksi ja julmiksi, ja
halveksien ylpeyttä, joka vaatii, että on kunnioitettava itseään ja
kunnioitettava muita, niin kuin joku Aatamin jälkeläisistä saattaisi
olla kunnioituksen arvoinen! Eläin, joka syö ja juo (Tuokaa minulle
juotavaa!) ja joka rakastaa, on säälittävä, ehkä mielenkiintoinen, jopa
joskus miellyttäväkin. Hän on kunnioitettava vain kaikkein älyttömimmän
ja kurjimman ennakkoluulon takia. Tuo ennakkoluulo on kaikkien meitä
rasittavien kärsimysten lähde. Se on inhottava laji epäjumalan
palvelusta, ja turvatakseen ihmisille hiukankin mieluisan olemassaolon,
pitäisi aloittaa muistuttamalla heille heidän luontaista alhaisuuttaan.
He olisivat onnellisia, kun he, päässeinä tietoisuuteen oikeasta
asemastaan, halveksisivat toinen toistaan, kenenkään eristämättä
itseään yleisestä halveksumisesta.
Herra Rockstrong kohotteli hartioitaan.
-- Iso apotti, sanoi hän, olette porsas.
-- Imartelette minua, vastasi oiva opettajani. Olen vain ihminen ja
tunnen itsessäni tuon halveksimani hedelmättömän ylpeyden ituja, ja
tuon ylimielisyyden, joka johtaa ihmiset sotiin ja kaksintaisteluihin.
On hetkiä, herra Rockstrong, jolloin antaisin katkaista kaulani
mielipiteitteni takia, mikä olisi suurta hulluutta. Sillä mikähän
lopuksi todistaa, että puhun paremmin kun te, joka puhutte erittäin
huonosti. Tuokaa juotavaa!
Herra Rockstrong täytti kohteliaasti kunnon mestarini lasin.
-- Apotti, hän sanoi, olette suunniltanne, mutta pidän teistä, ja
haluaisin mielelläni tietää, mitä moititte julkisessa toiminnassani ja
miksi asetutte minua vastaan tyrannien, väärentäjien, varkaiden ja
puolueellisten tuomarien kanssa.
-- Herra Rockstrong, vastasi oiva opettajani, sallikaa että aluksi
vuodatan, laupiaalla välinpitämättömyydellä, teidän, ystävienne ja
vihollistenne yli tuota suloista tunnetta, joka yksin lopettaa riidat
ja tuottaa rauhoitusta. Sallikaa etten kunnioita kumpiakaan kylliksi
jättääkseni heidät lain ankaruudelle ja huutaakseni rangaistusta heidän
päällensä. Ihmiset ovat aina syvästi viattomia, tehkööt mitä hyvänsä,
ja jätän oikeuskanslerille, joka saattoi teidät tuomituksi kaikki
ciceromaiset korulauseet valtiorikoksista. Catilinat eivät juuri
miellytä minua, tulkoot ne miltä taholta hyvänsä. Minua surettaa vain
se, että näen teidän kaltaisenne miehen puuhailevan hallituksen
muuttamista. Se on kaikkein mitättömin ja tyhjänpäiväisin henkisten
kykyjensä käyttö, ja virkamiehiä vastaan taisteleminen on tyhmyyttä,
jollei se ole elinkeino tai pyrkimys päästä eteenpäin maailmassa.
Tuokaapa juotavaa! Ajatelkaapa, herra Rockstrong, että nuo
valtiokaappaukset, joita suunnittelette, ovat oikeastaan vain
henkilövaihdoksia, ja että ihmiset, joukkona otettuina, ovat kaikki
samanlaisia, yhtä keskinkertaisia hyvässä kuin pahassakin, niin että
parin kolmen sadan ministerin, maaherran, veronkantajan ja tuomarin
vaihtaminen pariin kolmeensataan toiseen on samaa kuin ei tekisi
mitään, kirjoittaa vain Pekka ja Paavo Matin ja Jussin asemasta. Jos
taas halutaan samalla vaihtaa henkilöitten asemaa, kuten te toivotte,
niin se on suorastaan mahdotonta, sillä tuo asema ei riipu
ministereistä, jotka eivät ole mitään, vaan maasta ja sen hedelmistä,
teollisuudesta ja kaupasta, valtakuntaan kootusta rikkaudesta,
kansalaisten taidosta asiain hoidossa ja vaihdossa, kaikenlaisista
seikoista, jotka, olivat ne hyviä tai huonoja, eivät johdu ruhtinaista
eikä valtiaan palvelijoista.
Herra Rockstrong keskeytti kiivaasti oivan opettajani.
-- Kukapa ei tietäisi, iso apotti, huusi hän, että teollisuuden ja
kaupan tila riippuu hallituksesta ja että raha-asiat ovat hyvät vain
vapaan hallitusmuodon vallitessa?
-- Vapaus, vastasi herra apotti Coignard, on vain kansalaisten
rikkauden tulos, sillä he vapautuvat kohta, kun ovat kyllin mahtavia
ollakseen vapaita. Kansat ottavat itselleen kaiken sen vapauden mistä
voivat nauttia, tai, paremmin sanoen, ne vaativat käskevästi säädöksiä
suojaksi ja tunnustukseksi niille oikeuksille, joita ovat toiminnallaan
hankkineet.
Kaikki vapaus tulee niistä ja niitten omista liikkeistä. Kansojen
vaistomaisimmatkin liikkeet laajentavat niiden ympärille muodostunutta
valtion kaavaa.[10] Sitenpä voi sanoa, että niin inhottavaa kuin
hirmuvalta onkin, on olemassa vain välttämätöntä tyranniutta ja että
despoottiset hallitukset ovat vain mitättömän, liian heikon ruumiin
ahdas verho. Ja kukapa ei käsittäisi, että hallitus olemukseltaan on
kuin nahka, joka ilmaisee eläimen rakenteen olematta sen aiheena?
Otatte huomioon vain nahan, sisälmyksistä välittämättä, herra
Rockstrong, jossa osoitatte hyvin vähän luonnollisen filosofian tajua.
-- Niinpä tekään ette tee mitään erotusta vapaan valtion ja
hirmuvaltaisen hallituksen välillä, ja kaikki se on mielestänne, apotti
parka, vain eläimen vuotaa. Sen ohessa ette huomaa, että ruhtinaiden
tuhlaavaisuus ja ministereitten riistot saattavat, kun verot siten
kohoavat, viedä maanviljelyksen vararikkoon ja lamauttaa kaupan.
-- Samaan aikaan on samassa maassa vain yksi hallitus mahdollinen,
herra Rockstrong, kuten eläimelläkään ei saata olla kuin yksi
turkki. Siitä johtuu, että huoli valtakuntien uudistamisesta ja
lakien korjaamisesta on jätettävä ajalle, joka hoitaa ne asiat
hienotuntoisesti. Se työskentelee siinä väsymättömän ja sääliväisen
hitaasti.
-- Ja teidän mielestänne, apotti parka, ei kannata avustaa
kellon viikatemiestä? Arvelette, ettei Englannin tai Hollannin
vallankumouksilla ole ollut yhtään mitään vaikutusta kansojen asemaan?
Ei! Teille, vanha hupsu, pitäisi pistää vihreä narrinlakki päähän.
-- Vallankumouksia, vastasi oiva opettajani, tehdään hankittujen
etujen säilyttämiseksi, ei uusien voittamiseksi. Kansojen ja
teidän hulluutenne, herra Rockstrong, on siinä, että perustatte
ruhtinaitten kukistamiseen laajoja toiveita. Silloin tällöin kansat
vallankumouksissa varmentavat saavutetut uhanalaisiksi joutuneet
vapautensa. Tätä tietä ne eivät koskaan saavuta uutta vapautta. Mutta
ne leikkivät sanoilla. On huomattavaa, herra Rockstrong, että ihmiset
antavat mielellään surmata itsensä mielettömien sanojen vuoksi. Ajax
oli jo huomannut sen: "Uskoin nuoruudessani", panee runoilija hänet
puhumaan, "että teko on sanaa voimakkaampi, mutta nyt näen, että sana
on väkevämpi". Näin puhui Ajax Oileuksen poika. Herra Rockstrong, minua
janottaa kovasti.


XVI
Historia.

Herra Roman laski myymäpöydälle puolen tusinaa niteitä.
-- Olkaa hyvä, herra Blaizot, ja lähettäkää nämä kirjat kotiini.
Siinä on _Isä ja poika, Muistelmia Ranskan hovista ja Richelieu'n
testamentti_. Olisin kiitollinen, jos liittäisitte tähän vielä kaiken
sen, mitä teillä on uutta historian alalta ja etenkin sellaista, mikä
koskee Ranskaa Henrik IV:n kuoleman jälkeen. Ne teokset kiinnittävät
erikoisesti mieltäni.
-- Olette oikeassa, puuttui oiva opettajani puheeseen. Historialliset
teokset ovat täynnä mitättömyyksiä, jotka sopivat mainiosti huvittamaan
kunnon miestä ja niistä löytää varmasti loppumattomiin miellyttäviä
juttuja.
-- Herra apotti, vastasi herra Roman, minä en suinkaan hae historiasta
vain hetken huvitusta, vaan vakavaa opetusta. Ja olen pahoillani, jos
keksin siinä juttuja totuuden seassa. Tutkin ihmisten tekoja kansojen
käytöksen valossa ja haen historiasta hallituksen ohjeita.
-- Sen kyllä tiedän, myönsi oiva opettajani. Tutkielmanne _Monarkiasta_
on aivan kylliksi tunnettu, että tiedettäisiin teidän noudattavan
historiaan perustuvaa politiikkaa.
-- Siten olenkin, sanoi herra Roman, ensimäisenä osoittanut ruhtinaille
ja ministereille ne säännöt, joista he eivät voi vaaratta poiketa.
-- Niinpä teidät onkin kirjanne nimilehdellä kuvattu Minervaksi
ojentamassa nuorelle kuninkaalle päänne yläpuolella liitelevältä
Cliolta saamaanne peiliä tauluilla ja veistoksilla koristellussa
huoneessa. Mutta suvaitkaa minun sanoa teille, hyvä herra, että tuo
muusa on valehtelija ja että sen ojentama peili on pettävä. Historiassa
on kovin vähän totta, ja ainoat seikat, joista ollaan yksimielisiä,
juoksevat yhdestä ainoasta lähteestä. Historioitsijat ovat aina samasta
asiasta puhuessaan ristiriidassa keskenään. Vielä enemmänkin!
Huomaammehan, että kun esim. Flavius Josef kertoo samoista tapauksista
_Muinaisuuden tutkimuksissaan_ ja _Juutalaissodissaan_ hän kuvaa ne eri
lailla molemmissa teoksissaan. Titus Livius on vain satujen kokooja ja
Tacitus, teidän oraakelinne tuntuu minusta karulta valehtelijalta, joka
vakavan näköisenä tekee pilaa maailmasta. Thukydidestä, Polybiusta ja
Guicciardinia pidän suuressa arvossa. Meidän Mézeraymme taas ei tiedä
mitä sanoo, yhtä vähän kuin Villaret ja apotti Vély. Mutta nythän
tuomitsen historioitsijoita ja oikeastaan historia on tuomittava.
Mitä historia on? Kokoelma opettavaisia kertomuksia tai pikemmin
kaunopuheista tarinoitten ja puheitten sekasotkua riippuen siitä onko
historioitsija filosofi vai reetori. Siinä saattaa olla oivia
kaunopuheisuuden näytteitä, mutta ei siitä millään lailla pidä etsiä
totuutta, koska totuuden tarkoituksena on osoittaa asioiden
välttämättömät suhteet ja koska historioitsija ei saata osoittaa noita
suhteita, siksi ettei hän voi seurata syitten ja vaikutusten ketjua.
Ottakaa huomioon, että joka kerran kun historiallinen tosiasia perustuu
epähistorialliseen seikkaan, historia ei näe sitä. Ja koska
historialliset seikat liittyvät läheisesti epähistoriallisiin
tosiasioihin, seuraa siitä, että tapaukset historiassa eivät seuraakaan
toisiaan luonnollisesti, vaan ovat liittyneet toisiinsa vain retoriikan
puhtaasti keinotekoisilla tempuilla. Ja huomatkaa vielä sekin, että
erotus historiaan kuuluvien ja kuulumattomien tosiasioiden välillä on
täysin mielivaltainen. Tästä seuraa, että historia, kaukana siitä että
olisi tiede, joutuu tuomituksi luonnon vian perusteella valheen
hämäryyteen. Siltä puuttuu aina johdonmukaisuus ja jatkuvaisuus, jota
ilman todellista tietoa ei saata olla. Tästä näette, ettei kansain
historiasta voi tehdä mitään johtopäätöksiä sen tulevaisuuteen nähden.
Tieteelle on kuitenkin ominaista profetallisuus, kuten nähdään
taulukoista, joissa kuun kierto-ajat, nousuvedet ja auringonpimennykset
on laskettu etukäteen, kun taas sotia ja vallankumouksia ei kukaan voi
määritellä.
Herra Roman selitteli apotti Coignardille, että hän ei pyytänytkään
historialta muuta kuin epäselviä, totta kyllä, epävarmoja totuuksia,
jotka ovat sekaantuneet erehdyksiin, mutta ovat perin kallisarvoisia
esineeseensä, ihmiseen, nähden.
-- Tiedän kyllä, hän jatkoi, kuinka paljon satuja ihmisten
aikakirjoihin on kerääntynyt ja kuinka katkonaisia ne ovat. Mutta
syitten ja seurausten kiinteän sarjan puutteessa näen niissä kuitenkin
jonkunlaisen suunnitelman, jonka kadottaa ja löytää kuin vanhojen,
puoleksi hiekkaan hautautuneiden temppelien rauniot. Vain se on jo
mielestäni perin arvokasta. Ja uskallanpa luulla, että kun
historia vastaisuudessa saa enemmän lähteitä, joita käsitellään
menetelmällisesti, se kilpailee tarkkuudessa luonnontieteiden kanssa.
-- Älkää luottako siihen, väitti oiva opettajani. Luulen pikemmin, että
muistelmien, kirjeitten ja arkistopapereitten runsaus tekee tulevien
historioitsijoiden työn yhä vaikeammaksi. Herra Elward, joka on
omistanut elämänsä Englannin vallankumouksen tutkimukselle, väittää,
ettei ihmisen elämä riittäisi lukemaan puoltakaan siitä, mitä
mellakoiden aikana kirjoitettiin. Mieleeni muistuu tarina, jonka apotti
Blanchet puheen ollessa näistä asioista minulle kertoi, ja juttelenpa
sen teille nyt, sellaisena kuin se on säilynyt muistissani, valittaen,
ettei apotti Blanchet itse ole täällä sitä kertomassa, sillä hän on
aika henkevä mies.
Tällainen se on:
Kun nuori prinssi Zémire seurasi isäänsä Persian valtaistuimelle, hän
kutsutti luokseen kaikki valtakunnan akateemikot ja sanoi heidän
kokoonnuttuaan:
-- Tohtori Zeb, opettajani, selitti, että hallitsijoilla olisi vähemmän
mahdollisuutta erehtyä, jos menneisyyden esimerkki heitä valistaisi.
Sen vuoksi tahdon tutkia kansojen aikakirjoja. Käsken teitä laatimaan
maailman historian ja tekemään kaikkenne, että siitä tulisi
täydellinen.
Oppineet lupasivat täyttää ruhtinaansa tahdon ja rupesivat heti
poistuttuaan työhön. Kahden vuosikymmenen kuluttua he saapuivat taas
kuninkaan eteen muassaan karavaani, johon kuului kaksitoista kamelia,
jokaisen selässä viisisataa nidettä. Heittäydyttyään maahan
valtaistuimen astinlaudan eteen akatemian sihteeri puhui näin:
-- Sir, valtakuntamme akateemikoilla on kunnia laskea jalkojenne
juureen teidän majesteettinne käskystä laadittu maailman historia. Se
käsittää kuusituhatta nidettä sisältäen kaiken, mitä meille on ollut
mahdollista koota kansojen elämää ja valtakuntien vaiheita koskevaa.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 8
  • Parts
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 1
    Total number of words is 3413
    Total number of unique words is 1889
    18.6 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 2
    Total number of words is 3547
    Total number of unique words is 1938
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 3
    Total number of words is 3548
    Total number of unique words is 1932
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 4
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 1982
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.4 of words are in the 5000 most common words
    33.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 5
    Total number of words is 3494
    Total number of unique words is 2066
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 6
    Total number of words is 3483
    Total number of unique words is 1970
    19.0 of words are in the 2000 most common words
    27.9 of words are in the 5000 most common words
    33.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 7
    Total number of words is 3454
    Total number of unique words is 1940
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 8
    Total number of words is 3499
    Total number of unique words is 2043
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    35.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 9
    Total number of words is 3490
    Total number of unique words is 1924
    21.3 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    35.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Apotti Jérôme Coignardin ajatuksia - 10
    Total number of words is 33
    Total number of unique words is 30
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    33.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.