Anna Hallman: 3-näytöksinen perhekuvaus - 4

Total number of words is 2365
Total number of unique words is 1090
27.6 of words are in the 2000 most common words
37.0 of words are in the 5000 most common words
41.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
ROUVA HALLMAN (tuskaisesti). Mitä tämä nyt oikein tietää?
ANNA. Voi, mamma rakas, mitä minun mieleeni nyt juuri johtui!
ROUVA HALLMAN. Mitä -- mitä, rakas lapsi?
ANNA. Jos tuo sittenkin olisi se papan keksintö?
ROUVA HALLMAN. Mutta kuinka se olisi toisen henkilön nimissä?
ANNA. Reino -- Reino on voinut kevytmielisyydessään luovuttaa, myydä
sen toiselle.
ROUVA HALLMAN. Hyvä Jumala, olisiko se mahdollista!
(Tuskallinen äänettömyys, jonka kestäessä molemmat
naiset tuijottavat toisiinsa).
ANNA. Niin, se juolahti vain äkkiä minun mieleeni.
ROUVA HALLMAN. Mutta ei -- se ei voi sittekään olla mahdollista! Niin
huonoa meidän ei pidä toki Reinosta uskoa. Ei, joku nimisekaannus siinä
täytyy olla.
ANNA. Sydämestäni soisin, että niin olisi.
ROUVA HALLMAN. Kuule, jospa sinäkin kirjoittaisit tämän illan postiin
tuosta asiasta jonkun sanan Reinolle.
ANNA. Sen minä teen ja siitä tuleekin tuima kirje. Peittelemättä
sanon minä hänelle totuuden ja minkä kamalan tilanteen hän
kevytmielisyydellään on saanut täällä kotona syntymään.
ROUVA HALLMAN. Elä häntä poloista huoli sentään kovin rusikoida.
ANNA. Eikö häntä tähän saakka ole tarpeeksi hemmoteltu!
ROUVA HALLMAN. Niin, niin, mutta Reinon luonne, näetkös, ei kestä
ankaruutta.
ANNA. Siksi että hänet on lapsesta pitäen sellaiseksi totutettu.
ROUVA HALLMAN (kyyneliin puhjeten). Hyvä Jumala, rupeammeko mekin tässä
toisiamme soimaamaan!
ANNA (heltyen). Rakas mamma, suokaa anteeksi tylyt sanani. Enkähän minä
sitä paitsi teitä erikoisesti tarkoittanut. Yhtä syyllisiähän me kaikki
olemme Reinon hemmotteluun.
ROUVA HALLMAN. Niin, niin, herra paratkoon. Ja nyt saamme siitä kaikin
kolmin hedelmät korjata. (Kuivaa kyyneleensä ja nousee). Mutta täytyy
käydä päivällispuuhiin ja lykätä nämä ikävyydet taas toistaiseksi
syrjään.
ANNA (myös nousten). Mamma, levätkää te, minä huolehdin Sohvin kanssa
päivällisestä.
ROUVA HALLMAN. Mutta entäs kirjeesi Reinolle?
ANNA. Minä ehdin sen kyllä päivällisenkin jälkeen.
ROUVA HALLMAN. No niin, minä lähden sitten ottamaan lavasta sallattia.
Se on pieni yllätys papalle, joka niin kovin pitää sallateista.
(Menevät yhdessä vasemmalle).
HERRA EKMAN (Tulee ulkoa ja yrittää oikealle, mutta palaa ja katsahtaa
ruokasaliin). Hyvää päivää, Anna!
ANNA. Kas Kaarlo! Päivää! (Tulee saliin, yllään valkoinen
talousesiliina ja tervehtii Herra Ekmania) Sinä olet ollut Helsingissä?
HERRA EKMAN. Niin, palasin tänä aamuna. Kai setä ja täti ovat kotona?
ANNA. Kyllä. Pappa valmistaa tuolla huoneessaan paria kirjettä. Tee
hyvin ja istu.
(Istuutuvat pöydän ääreen toisiaan vastapäätä.
Kiusallinen äänettömyys.).
HERRA EKMAN. Kuinka somalta sinä näytät tuossa valkoisessa
esiliinassasi!
ANNA. Hm!
(Äänettömyys).
HERRA EKMAN. Muuten -- terveisiä veljeltäsi.
ANNA (säpsähtäen). Kuinka! Oletko sinä tavannut Reinon?
HERRA EKMAN. Kyllä.
ANNA. Helsingissäkö?
HERRA EKMAN. Niin.
ANNA. Hän on siis yhä siellä, vaikka -- vaikka hän jo hyvän aikaa
sitten kirjoitti papalle menevänsä entiseen kesäharjoittelupaikkaansa?
HERRA EKMAN. Hän lähtee sinne kyllä. (Innostuneesti) Muuten, Anna, minä
olen tähän saakka ollut väärässä käsityksessä veljestäsi.
ANNA (jännittyneenä). Millä tavalla väärässä -- ja miten sinä nyt olet
toiseen käsitykseen tullut?
HERRA EKMAN (vakuuttavasti). Veljesihän on kyky -- todellinen kyky.
ANNA. Mutta hänen opintonsa --
HERRA EKMAN. Ovat jääneet koko lailla takapajulle, se on totta -- ja
totta myöskin, että hän on hummannut aika hurjasti. Mutta tuo kaikkihan
on korjattavissa -- ja on helposti korjattu, kun miehellä on kerran
sellainen pää. Ihan kuin partaveitsi.
ANNA. Mutta mistä, -- mistä sinä nyt yhtäkkiä tällaisen käsityksen
sait? Ja miten sinä ensinnäkin tapasit veljeni?
HERRA EKMAN. Aivan sattumalta. Oikeastaan tapasin ensinnä sattumalta
erään entisen koulutoverini ja hänen kauttaan sitten veljesi. Minähän
menin muuten Helsinkiin hankkimaan rahoja sen velan lunastamiseen.
ANNA. Oli vahinko, että lähdit minulle asiasta ilmoittamatta. Olet
siten joutunut rahojen hankkimisessa näkemään turhaa vaivaa. (Menee
vasemmalle, josta palaa kirje kädessään). Velkakirja on näet
lunastettu.
(Ottaa velkakirjan kuoresta ja näyttää herra Ekmannille.).
HERRA EKMAN. Mutta kuinka tämä on ymmärrettävä? Kuka sen on lunastanut?
ANNA. Minä. Mutta tästä ei, pane se mieleesi, sanaakaan papalle.
(Pistää velkakirjan takaisin kuoreen.).
HERRA EKMAN. Sinä? Mutta millä ihmeen tavalla sinä olet sen voinut
tehdä?
ANNA. Rahalla tietysti. Pankkitalletukseni jäännöksellä.
HERRA EKMAN. Jäännöksellä? Mutta sinähän sanoit silloin käyttäneesi sen
jo loppuun.
ANNA. Hm, se oli vain -- sellainen päähänpisto minun puoleltani. Vähän
enemmän kuin puolet siitä oli vielä jälellä ja sillä lunastin tämän
velkakirjan. Mitä siitä vielä on pankissa jälellä, niin -- tiedätkö,
mitä varten sen päätin säilyttää?
HERRA EKMAN. No?
ANNA. Tarvittaissa Reinolle matkarahoiksi Amerikaan.
HERRA EKMAN (vilkkaasti). Ei, kuulepas, siihen tarkoitukseen ei Reino
rahoja kaipaa. Hänet tarvitaan täällä kotimaassakin.
ANNA. Kunpa todellakin niin olisi! Sinä saat minut toivorikkaaksi ja
iloiseksi, vaikka minä en tästä kaikesta ymmärräkään vielä mitään.
HERRA EKMAN. Saat nyt hiukan kärsiä epätietoisuudesta. Vasta papalle
kerron asian. -- Niin, se lainajuttu. Minulla on siihen nyt rahat
valmiina, mutta velkakirja onkin jo lunastettu. Olet sinä, Anna,
omaperäinen ihminen! Mutta tällä asialla on se hyvä puoli, että minä
voin nyt nämä rahat lainata Reinolle, sillä hän on luvannut uudestaan
ja lujasti käydä opinnoitiin käsiksi.
ANNA (katsoen pitkään herra Ekmania). Sinä siis lainaisit Reinolle
rahoja?
HERRA EKMAN. Niin, sikäli kuin voin. Täytyyhän sellaista kykyä
jaloilleen auttaa.
ANNA (liikutettuna). Kaarlo, minä -- minä olen sinua väärin tuominnut.
Nyt huomaan erehdykseni.
HERRA EKMAN. Niin, sinä tahdoit purkaa silloin kihlauksemme, vaikka
isäsi tulo katkaisi asian. Mutta sormus, jonka sinä silloin laskit
eteeni pöydälle, on nyt jälleen sinun sormessasi. Merkitseekö se --
ANNA (hiljaa). Panin sen silloin isäni takia sormeeni. Mutta
alkuperäisessä päätöksessäni olin silti päättänyt pysyä. Nyt huomaan
perusteluni kuitenkin vääriksi ja pyydän sinulta anteeksi.
HERRA EKMAN. Unohdamme siis sen silloisen välikohtauksen ja voimaan jää
status quo, eikö niin?
ANNA (arasti). Siinäkin tapauksessa, että -- että sitä syytä ei
olisikaan olemassa, joka minut, ennen kaikkea isän takia, olisi
mahdollisesti pakottanut silloin tekemäni päätöksen peruuttamaan?
HERRA EKMAN. Sinä siis olet saanut varmuuden ettet --
ANNA (viivytellen). Niin -- minä olen saanut varmuuden, että asiani
eivät ole niin. Sinun ei siis tarvitse isääni tässä tapauksessa
lainkaan ottaa huomioon.
HERRA EKMAN (hämillään). Hm, Hm! (Kiusallinen äänettömyys) Anna,
sinähän tiedät, että minulla on Helsingissä vanha, varakas täti, jolta
minä sain rahat tätä velkajuttua varten -- ja myöskin erääseen toiseen
tarkoitukseen, jonka kyllä pian saat tietää. Tätini on tuollainen koko
lailla vanhanaikainen aristokraatti ja, niin, ymmärräthän sinä, Anna,
tuollaiset vanhat, rikkaat tädit, niillä on aina jäykät periaatteensa
ja -- ja tämä tätini -- (vaikenee hämillään).
ANNA (kalpeana ja jäykistyneenä). Ymmärrän. Tämä tätisi ei siis hyväksy
tulevan perillisensä aikomaa avioliittoa.
HERRA EKMAN. Niin -- valitettavasti. Tuollaiset tädit -- sinä ymmärrät,
ovat niin itsepintaisia. Vaivoin sain häneltä tarvitsemani rahasumman
ja tulevaan perintööni nähden hän viittaili -- mutta se sikseen. Sinä
tiedät, Anna, että minä olen aina tahtonut pysyä kunnian ja
velvollisuuksien miehenä ja --
ANNA (keskeyttäen). Mutta nyt, kuten kuulit, sinua eivät mitkään
_velvollisuudet_ minuun sido.
HERRA EKMAN. Hm, hm! Minä toivoisin, että me voisimme keskustella tästä
asiasta tyynesti ja järkevästi.
(Oikealta kuuluu tuolin kolinaa.).
ANNA. Pappa saapuu toisen kerran keskeyttämään meidän
välinselvittelyämme. Mutta jos sinulla on aikaa tulla iltapäivällä
postikonttoriin, niin päätämme sen lopullisesti siellä.
(Nousee; samassa tulee herra Hallman oikealta. Anna poistuu
vasemmalle, jonne johtava ovi koko ajan avoinna.).
HERRA HALLMAN. Kas, Kaarlo! Sinä olet kuulema ollut Helsingissä.
(Tervehtivät ja istuutuvat.).
HERRA EKMAN. Niin, palasin tänä aamuna. Minulla on teille Reinolta
terveisiä.
HERRA HALLMAN. Reinolta! Oliko hän sitten vielä Helsingissä vai missä
sinä hänet tapasit?
HERRA EKMAN. Helsingissä minä hänet tapasin. Tiedättekö, siinä on
teräväpäinen insinöörin alku!
HERRA HALLMAN (tyytyväisenä). Niinkö arvelet?
HERRA EKMAN. Se ei ole pelkkää arvelua, minä olen nähnyt siitä pätevän
todistuksen.
HERRA HALLMAN. Hänen opintonsa ovat siis sujuneet hyvin?
HERRA EKMAN. Hm! Jaa, hänen varsinaisista opinnoistaan en niinkään
tiedä, mutta eräs suuremmoinen keksintö, jonka hän on tehnyt --
HERRA HALLMAN. Keksintö?
HERRA EKMAN. Mitä, eikö hän todellakaan ole teille siitä vielä mitään
ilmoittanut?
HERRA HALLMAN. En minä mistään Reinon tekemästä keksinnöstä tiedä.
HERRA EKMAN (vilkkaasti). No sitä iloisempaa on minun teille ilmoittaa,
että Reino on tehnyt kerrassaan nerokkaan keksinnön.
HERRA HALLMAN. Keksinnön?
HERRA EKMAN. Niin. Hän on keksinyt naulatehdasta varten koneiston, joka
valmistaa samassa ajassa kaksinkertaisen määrän nauloja kuin nykyään
käytännössä olevat koneet.
HERRA HALLMAN (hymyillen salaperäisesti). Ahaa, se on siis se.
HERRA EKMAN. Te siis kuitenkin tiesitte siitä?
HERRA HALLMAN. He, he, olihan minulla siitä hiukan vihiä. Mutta kuinkas
patenttihakemuksen laita on? Puhuiko Reino siitä mitään?
HERRA EKMAN. Keksinnölle on saatu jo patentti.
HERRA HALLMAN. Kuinka?
HERRA EKMAN. Siitä on uutinenkin tänään tulleissa lehdissä. Patentin
hakija ja saaja on minun entinen koulutoverini, insinööri Saarnivaara.
HERRA HALLMAN (änkyttäen). Saarni -- Saarnivaara! Mutta mitä tämä
kaikki tietää?
ANNA (ilmestyy vasemmanpuoleiselle ovelle ja hätääntyneenä koettaa
antaa herra Ekmanille vaikenemismerkkejä.).
HERRA EKMAN (vilkkaasti, Annan varoitusmerkkejä huomaamatta).
Asianlaita on nähkääs niin, että Reino kipeässä rahantarpeessa oli
näyttänyt tuota keksintöään Saarnivaaralle ja --
ANNA. Kaarlo!
(Antaa edelleen hätääntyneenä merkkejä).
HERRA HALLMAN (läähättäen). Jatka, jatka! Ja Saarnivaarako osti
keksinnön?
HERRA EKMAN (vilkuen epävarmana vuoroin Annaan, vuoroin herra
Hallmaniin). Niin. Kaupunkiin tullessani tapasin minä aivan sattumalta
Saarnivaaran, joka tarvitsi rahaa tuota kauppaa varten. Minä hankin
rahat ja samalla me yhdessä Saarnivaaran kanssa muodostimme
pienen konsortiumin, pannaksemme keksinnön mitä pikimmin toimeen.
Tiedättekö, setä, minulla on matkassani konsortiumin valtuutus ostaa
konkurssipesältä teidän entinen tehdaslaitoksenne. Siksi tulinkin tänne
oikopäätä, pyytääkseni teitä asiantuntijana --
ANNA (astuen kuvasti esille). Vaikene jo, mieletön!
HERRA HALLMAN (kasvot vääntyneinä ja etukumaraan vaipuneena painaa
molemmin käsin rintaansa.).
HERRA EKMAN (nousee ällistyneenä). Mutta mikä teidän on?
ROUVA HALLMAN (kiiruhtaen vasemmalta). Onko papalla taas kohtaus?
ANNA. Pappa, kykenettekö käymään, me autamme teidät vuoteeseen?
HERRA HALLMAN. Oh! oh! (Rouva Hallmanin ja Annan tukemana nousee
hän vaivaloisesti tuolista ja kulkee oikealle). Nyt -- nyt se
vauhtipyörä --
(Kaikki kolme katoavat oikealle, josta samalla kuuluu raskas
romahdus. Herra Ekman seisoo hämillään ja neuvotonna kynnyksen
takana näyttämön puolella.).
SOHVI (ruokasalin ovelta). Herra siunatkoon, mitä täällä on tapahtunut?
ROUVA HALLMAN (näkymättömissä oikealla, josta kuuluu punnerrusta ja
katkonaisia sanoja). Voi hyvä Jumala! Auttakaa, nostetaan tuonne
vuoteeseen!
HERRA EKMAN ja SOHVI (rientävät oikealle.).
ANNA. Lääkäri -- lääkäri on saatava mitä kiiruimmin.
HERRA EKMAN. Minä juoksen hakemaan.
(Rientää näyttämön läpi ulos.).
ROUVA HALLMAN (murtuneella äänellä). Pappa, pappa! Ymmärrätkö sinä --
kuuletko sinä mitään?
SOHVI. Kun saisi nuo kourat auki. Mutta hän puristaa niin.
ROUVA HALLMAN. Mennyttä, mennyttä! Minä näen jo, ettei tässä auta enää
mikään.
SOHVI. Eikö sydän enää lyö?
ROUVA HALLMAN. Ei -- ei tunnu enää mitään elonmerkkiä.
(Seuraavien hetkien kuluessa kuuluu oikealta vain joitakin
katkonaisia sanoja ja nyyhkytystä.).
ANNA (tulee unissakävijän elein saliin, istuutuu keskelle sohvaa pöydän
taakse, nojaa päänsä käsiin ja tuijottaa eteensä.).
ROUVA HALLMAN (oikealla). Että -- että sen pitikin näin äkkiarvaamatta
tapahtua! Mutta aamusta alkain minä olen sen ikäänkuin tuntenut
hermoissani.
ANNA (yksin). Siitä ei päässyt -- sen piti näin tapahtua.
SOHVI (oikealla). Hän on aivankuin nukkuisi.
ANNA. Niin, sen piti näin tapahtua! -- Pappa -- ja tehdas! -- Tehdas --
niin, se oli minun viimeinen pakopaikkani, jonka turvin uskottelin
voivani olla uskollinen itselleni. Nyt hajosi sekin kuin saippuakupla.
-- Sen piti käydä niin, sillä minun täytyy kyetä ilman ulkonaista tukea
olemaan uskollinen itselleni. -- Pappa, pappa, sinä kehotit minua
siihen ja minä tahdon noudattaa neuvoasi -- ihmisten tuomioista
huolimatta.
SOHVI (menee nyyhkyttäen näyttämön läpi vasemmalle).
ANNA (yksin). Niin selvästi tajuan nyt kaiken (Kiinnittäen katseensa
ruusuun) Punainen ruusuni on peruuttamattomasti muuttunut valkoiseksi.
Mutta sinä olet puhtaampi kuin punainen.
(Taittaa ajatuksissaan ruusun, jota hän seuraavan kohtauksen
aikana pitää kädessään).
HERRA EKMAN (tulee hengästyneenä ulkoa). Mikä harmi, että tohtori oli
juuri vähää ennen haettu erään sairaan luo penikulman päähän täältä!
Soitin sinne ja kiiruhdin häntä tulemaan, -- Kuinka on nyt sedän laita?
ANNA. Ei hän enää lääkäriä tarvitse.
HERRA EKMAN. Kuinka? Ei kai -- (Menee epävarmana ja varovasti oikealle,
josta pian palaa takaisin.) Mutta kuinka se on mahdollista? Mikä sen
oikeastaan näin äkkiä aiheutti?
ANNA. Mikä! Sinun Helsingin terveisesi!
HERRA EKMAN. Kuinka? Olisiko äkillinen ilo --
ANNA (katkerasti). Ilo! Todellakin! Tiedä, että se keksintö, jonka
Reino on teidän vaivaisiin markkoihinne vaihettanut, oli papan tekemä
keksintö. Se häntä on henkisesti ylläpitänyt ja sen sortuessa sortui
hän itsekin.
HERRA EKMAN. Mutta, herra nähköön, eihän minulla ollut siitä mitään
tietoa. Vastuun tästä kantaa siis -- Reino.
ROUVA HALLMAN (oikealla). Reino parka, mitä sinä oletkaan saanut
aikaan!
(Kiusallinen äänettömyys, jonka kestäessä Anna jälleen
tuijottaa, ruusua kädessään pyörittäen, hajamielisenä
eteensä ja herra Ekman neuvotonna kääntelee hattuaan.).
HERRA EKMAN. Minulla -- minulla ei nähtävästi ole tässä muuta tehtävää
kuin mitä syvimmin valittaa tätä onnetonta tapahtumaa ja --
ANNA (äkkiä havahtuen). Niin, meillähän jäi kesken se asia. Kolmatta
kertaa ei pappa nyt enää tule meitä keskeyttämään. -- Äsken sinä sait
minut toisen kerran epäilemään omia epäilyksiäni -- vieläpä pyytämään
anteeksikin. Nyt minä kuitenkin olen vakuutettu, että minä lopultakin
olen ollut oikeassa. Aikomamme avioliitto on alusta aikain ollut
väärällä pohjalla. Sillä on liiaksi afäärin sivumaku. Puhdas
persoonallinen kiintymys, jonka kuitenkin tulisi olla kaiken pohjana,
on välillämme ollut toisarvoinen asia. On paras katsoa asioita
sellaisina kuin ne ovat sekä pysyä uskollisena itselleen. (Irroittaa
sormuksen sormestaan). Minä vapautan sinut täten perintöhuolista ja --
ja velvollisuudesta korjata minut.
(Ojentaa sormuksen herra Ekmanille).
HERRA EKMAN (ottaen vaistomaisesti sormuksen vastaan). Sinä puhut taas
itsesi korjaamisesta. Mutta äskenhän sinä --
ANNA (keskeyttäen). Niin, minä kielsin sen äsken, päästäkseni selville
kaikista sinun vaikuttimistasi. Totuus on kuitenkin päinvastoin.
(Äänettömyys).
HERRA EKMAN. Sinä olet käsittämätön ihminen, Anna!
ANNA. Niin -- sinulle käsittämätön. Siksipä onkin onnellisinta meille
molemmille, että tiemme eroavat ajoissa.
HERRA EKMAN. Mutta onko tämä enää ajoissa eroamista?
ANNA (päättävästi). On! Mitä tämän jälkeen seuraa, sen tahdon minä
yksin kantaa -- ja kantaa sen kaikesta huolimatta kunnialla.
HERRA EKMAN. Tämä on siis sinun peruuttamaton päätöksesi?
ANNA. On.
HERRA EKMAN (epäröiden). Minä en sitte todellakaan ymmärrä muuta kuin
-- (Ottaa sormuksen sormestaan ja laskee Annan eteen pöydälle, minkä
jälkeen hän kumartaen vetäytyy taaksepäin mutta pysähtyy jälleen ja
katsoo pitkistään Annaa.). Kaikki on siis välillämme nyt lopussa?
ANNA. Kaikki! Onhan meidän välillemme auennut kuilu, jonka yli on
mahdoton kulkea.
HERRA EKMAN. Tahtoisin vain vielä sanoa sinulle, Anna, että minä en
sittenkään ole tätä näin tahtonut. Mutta sinä olet minulle -- liian
ylivoimainen. (Viivytellen.) Toivoisin vain, etteivät sinun tunteesi
minua kohtaan tämän jälkeen vihaksi muuttuisi.
ANNA. Ei, sitä ne eivät tee. Ilman katkeruutta voin minä ojentaa
sinulle käteni jäähyväisiksi.
(Ojentaa kätensä herra Ekmanille, joka tämän jälkeen
vetäytyy vasemmalle.).
ANNA (tuijottaa yksin jäätyään hetken ääneti eteensä, kunnes hänen
kasvonsa saavat omituisen haltioituneen ilmeen.). Kuinka ihmeellistä!
Minä olen tänään niin paljon menettänyt -- ja kuitenkin tunnen minä
samalla voittaneeni jotakin hyvin, hyvin kallisarvoista, joka tekee
minut voimakkaaksi ja kohottaa minut ylös pimeästä aallonpohjasta.
ROUVA HALLMAN (itkettyneenä, nenäliina kädessä, tulee oikealta, sulkien
varovasti oven jälkeensä.). Nyt se on siis tapahtunut, mitä me niin
kauan olemme kauhulla odottaneet. (Katsoen pitkistään Annaan). Mutta
kuinka, Anna, sinähän näytät kuin iloitsisit!
ANNA. Niin teenkin -- tavallaan. Sillä syvän murheeni ohella on minut
vallannut suuri vapautuksen tunne.
ROUVA HALLMAN. En ymmärrä sinua ollenkaan.
ANNA. Minä olen ensi kerran todenteolla ollut uskollinen itselleni ja
tunnen sen johdosta itsessäni voittajan voimaa.
ESIRIPPU.



You have read 1 text from Finnish literature.
  • Parts
  • Anna Hallman: 3-näytöksinen perhekuvaus - 1
    Total number of words is 3576
    Total number of unique words is 1626
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Anna Hallman: 3-näytöksinen perhekuvaus - 2
    Total number of words is 3664
    Total number of unique words is 1623
    25.7 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Anna Hallman: 3-näytöksinen perhekuvaus - 3
    Total number of words is 3540
    Total number of unique words is 1614
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Anna Hallman: 3-näytöksinen perhekuvaus - 4
    Total number of words is 2365
    Total number of unique words is 1090
    27.6 of words are in the 2000 most common words
    37.0 of words are in the 5000 most common words
    41.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.