Ange Pitou - 11

Total number of words is 3365
Total number of unique words is 1737
24.7 of words are in the 2000 most common words
35.9 of words are in the 5000 most common words
40.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Neuvottelu ei ollut rauhallinen. Neuvottelijat olivat pääasiassa
porttivahteja, hallimyyjättäriä ja yleisiä naisia. Monet heistä
olivat kuningasmielisiä, ja sensijaan, että olisivat tehneet
pahaa kuninkaalle tai kuningattarelle, he olisivat olleet valmiit
kuolemaan heidän puolestaan. Tämän oudon väittelyn kohu kuului
Notre-Damen hiljaisille torneille asti, jotka nähtyään hyvin paljon
valmistautuivat näkemään vieläkin erikoisempaa.
Neuvottelun tulos oli seuraava: "Kärventäkäämme kaupungintaloa, missä
kirjoitellaan paljon papereita, joilla estetään meitä joka päivä
syömästä."
Juuri sinä hetkenä tuomittiin kaupungintalossa leipuria, joka oli
myynyt väärin punnitsemaansa leipää.
Ymmärtäähän, että mitä kalliimpaa leipä on, sitä parempi on käyttää
tällaisia keinoja, mutta mitä tuottavampi on sellainen keino, sitä
vaarallisempi se myös on. Seurauksena olikin, että lyhtytolpan luona
muutamat odottivat vanhan tottumuksen mukaan uusi köysi kädessään
leipuria.
Kaupungintalon vartiosto koetti pelastaa onnetonta ja käytti kaikki
keinonsa. Mutta olemmehan nähneet, että viime aikoina ei tällaisesta
ihmisystävällisestä auttamisesta ollut mitään hyötyä.
Naiset hyökkäsivät vartioston kimppuun, hajoittivat sen, tunkeutuivat
kaupungintaloon ja alkoivat ryöstää.
He tahtoivat heittää Seine-virtaan kaikki, mitä löysivät, ja polttaa
torilla sen, mitä eivät voineet kuljettaa pois. Siis miehet veteen ja
talo tuleen! Siinä oli paljon tehtävää. Kaupungintalossa oli paljon
kaikenlaista. Siellä oli ensiksikin 300 valitsijaa. Siellä olivat
apulaiset. Siellä olivat pormestarit.
"Kestää kauan, ennenkuin ennätämme ne kaikki heittää veteen", sanoi
muuan järkevä nainen, jolla oli kiire.
"Eipä silti, etteivät he sitä ansaitsisi", sanoi toinen.
"Mutta meillä ei ole siihen aikaa."
"Polttakaamme siis kaikki", sanoi eräs; "se on selvintä."
Etsittiin sytykkeitä, pyydettiin tulta. Ja tätä odotellessa, jotta
aika ei menisi hukkaan, hirtettiin huvin vuoksi muuan apotti, apotti
Lefèvre Ormessonista.
Kaikeksi onneksi harmaapukuinen mies oli saapuvilla. Hän leikkasi
nuoran poikki, apotti putosi seitsemäntoista jalan korkeudesta,
nyrjäytti jalkansa ja poistui ontuen kaikkien raivottarien nauraessa.
Apotti pääsi näin rauhallisesti poistumaan siksi, että soihdut oli
sytytetty, että sytyttäjillä oli jo soihdut käsissään, että he jo
lähensivät niitä arkistoon ja että kymmenen minuutin päästä kaikki
olisi tulessa.
Äkkiä harmaapukuinen mies syöksyi esiin ja riisti kekäleet sekä
soihdut naisten käsistä. Naiset vastustelivat, hän löi näitä
soihduilla, ja tulen syttyessä hameisiin hän sammutti liekin, joka jo
oli syttynyt papereihin.
Kuka olikaan tuo mies, joka tällä tavalla vastusti kymmenentuhannen
raivoisan olennon tahtoa?
Miksi he sallivat tämän miehen komennella? Apotti Lefèvre hirtettiin
puoliksi; tämä mies kaiketi hirtettäisiin kokonaan, koska hän ei
silloin olisi itse sitä estämässä.
Tämän jälkeen kuului hirveä huuto, joka uhkasi häntä kuolemalla. Ja
uhkaukseen liittyi teko. Naiset ympäröivät harmaapukuisen miehen
heittäen hänen kaulaansa köyden.
Mutta Billot oli juossut avuksi. Hän aikoi tehdä Maillardille saman
palveluksen, jonka tämä oli tehnyt apotille.
Hän tarttui köyteen, ja leikkasi sen parista kolmesta kohdasta poikki
hyvin terävällä puukolla, jota nyt käytettiin köyden katkomiseen,
mutta joka äärimmäisessä tilassa voisi väkevän käden pitelemänä
tehdä muutakin. Ja leikatessaan köyden niin moneksi kappaleeksi kuin
suinkin Billot huusi:
"Onnettomat, ettekö tunne yhtä Bastiljin valloittajista! Hän on sama,
joka lautaa myöten meni noutamaan antautumispaperia minun jouduttuani
vallihautaan rämpimään? Ettekö tunne herra Maillardia?"
Kuullessaan tämän tutun ja pelätyn nimen, kaikki naiset pysähtyivät,
katsoivat toisiinsa ja pyyhkivät otsaansa.
Olihan työ ollut raskasta, ja vaikka nyt oli lokakuu, sai hikoilla
sitä tehdessään.
"Bastiljin valloittaja! Vieläpä herra Maillard, Châteletîn
vahtimestari! Eläköön herra Maillard!"
Uhkaukset muuttuvat hyväilyksi. He syleilevät Maillardia ja huutavat:
eläköön Maillard!
Maillard puristaa Billotin kättä ja katsoo häneen. Kädenpuristus
merkitsee: Me olemme ystäviä! Katse merkitsee: Jos joskus tarvitsette
minua, niin luottakaa minuun!
Maillard on taas saanut tavattoman suuren vaikutusvallan näihin
naisiin, ja se johtuu siitä, että naiset tietävät varsin hyvin
Maillardilla olevan pikku syntejä heille anteeksiannettavana.
Mutta Maillard on vanha kansanmeren purjehtija. Hän tuntee tämän
esikaupunkien meren, joka yhden puuskan vaikutuksesta nousee ja yhden
sanan vaikutuksesta tyyntyy. Hän tietää, millä tavoin on ihmismeren
aalloille puhuttava, kun vain annetaan tilaisuus puhua.
Nyt juuri onkin sopiva puhumisen hetki. Kaikki vaikeneva Maillardin
ympärillä.
Maillard ei tahdo, että pariisilaiset hävittävät valtuuston, koska se
on ainoa valta, joka heitä suojelee. Hän ei tahdo, että hävitetään
siviililuettelot, koska ne ovat ainoita, jotka todistavat, etteivät
heidän lapsensa ole äpäriä.
Maillardin erikoinen, pureva, leikillinen puhe vaikuttaa.
Ei ketään tapeta, ei mitään polteta. Mutta Versaillesiin he tahtovat
mennä.
Siellä on pahan alku, siellä tanssitaan samaan aikaan, kun
Pariisissa nähdään nälkää. Versailleshan nielee kaikki. Pariisilta
puuttuu viljaa ja jauhoja, sillä vilja menee Corbeilista suoraan
Versaillesiin Pariisissa pysähtymättä.
Niin ei olisi asianlaita, jos _leipuri, leipurin vaimo_ ja _pikku
oppipoika_ olisivat Pariisissa. Näillä nimillä tarkoitetaan
kuningasta, kuningatarta ja dauphinia, luonnollisia kansan leivän
jakajia.
Siis mennään Versaillesiin.
Koska naiset ovat järjestyneet joukoksi, koska heillä on pyssyjä,
kanuunia ja ruutia ja niillä, joilla ei ole pyssyjä eikä ruutia, on
peitsiä ja heinähankoja, pitää nyt saada kenraali.
Miksi he eivät saisi? Onhan kansalliskaartillakin.
Lafayette on miesten kenraali. Maillardista tulee naisten kenraali.
Lafayette komentaa laiskoja krenatöörejä, jotka näyttävät
reserviläisiltä: niin vähän he toimivat silloin, kuin olisi paljon
tehtävää. Maillard sensijaan saa komennettavakseen toimivan armeijan.
Hymyilemättä, silmää räpäyttämättä Maillard suostuu. Hän on Pariisin
naisten ylikenraali.
Taistelusta ei tule pitkä, mutta ratkaiseva.


XX
MAILLARD KENRAALINA

Maillardilla oli todellakin komennettavanaan armeija.
Sillä oli kanuunia, joissa kyllä ei ollut lavetteja eikä pyöriä,
mutta ne oli pantu rattaille. Sillä oli pyssyjä; monesta puuttui
kyllä liipaisin tai hana, mutta kaikissa oli pistin. Sillä oli suuri
määrä kaikenlaisia kömpelöitä aseita, mutta ne olivat sittenkin
aseita. Sillä oli ruutia nenäliinoissa, päähineissä ja taskuissa,
ja keskellä tätä elävää ruutikellaria kulkivat kanuunansytyttäjät
palavine sytyttimineen.
On suoranainen ihme, ettei koko armeija tällä merkillisellä
matkallaan räjähtänyt ilmaan.
Maillard arvosteli yhdellä silmäyksellä armeijansa ominaisuuksia.
Hän huomasi, että ainoa, mitä hän voi tehdä, oli estää sitä jäämästä
paikalleen Pariisiin, johdattaa se Versaillesiin ja sinne tultuaan
estää se paha, mitä se voisi saada aikaan.
Tämä tehtävä on vaikea, sankarillinen, mutta Maillard toteuttaa sen.
Hän siis menee torille ja ottaa nuoren tytön kaulaan ripustetun
rummun.
Nälkään kuolemaisillaan nuori tyttö ei jaksa sitä enää kantaa. Hän
antaa rummun, horjuu pitkin seinäviertä ja vaipuu maahan, pää kiveä
vasten. Surullinen päänalainen... nälän päänalainen...
Maillard kysyy tämän naisen nimeä. Hänen nimensä on Madeleine
Chambry. Hän on veistellyt puuesineitä kirkkoja varten. Mutta kuka
nyt ajatteleekaan lahjoittaa kirkoille kauniita tuoleja, kauniita
kuvapatsaita, kauniita korkokuvia, 15. vuosisadan mestariteoksia?
Nälkään kuolemaisillaan hän meni kukkakauppiaaksi Palais-Royaliin.
Mutta kuka ostaa kukkia, kun ei ole rahaa, millä ostaa leipää? Kukat,
kauniit tähdet rauhan ja runsauden taivaalla kuolevat myrskyjen ja
vallankumousten tuulissa.
Kun hän ei enää voinut veistää puusta hedelmiä eikä myydä ruusuja,
jasmineja ja liljoja, tarttui hän rumpuun ja pärrytti nälän kamalan
merkkisoiton.
Hänet on vietävä Versaillesiin, sillä hänhän on koonnut tämän
surullisen lähetystön, mutta kun hän on liian heikko kävelläkseen,
kuljetetaan hänet sinne rattailla.
Versaillesiin tultua pyydetään, että hän pääsee kahdentoista muun
naisen kanssa palatsiin. Siellä hänen on esiinnyttävä puhujana, hänen
on nälkiintyneenä kuninkaalle puhuttava nälkiintyneitten puolesta.
Kaikki taputtavat käsiään kuultuaan Maillardin ehdotuksen.
Tällä tavalla Maillard muutamalla lauseella on jo muuttanut
vihamieliset aikeet toisiksi.
Ei kukaan tiennyt, miksi mennään Versaillesiin, ei kukaan tiennyt,
mitä siellä tehdään.
Nyt se tiedetään: mennään Versaillesiin, jotta kahdentoista naisen
suuruinen lähetystö, ja sen etunenässä Madeleine Chambry rukoilisi
kuningasta _nälän nimessä_ armahtamaan kansaansa.
Noin seitsemäntuhatta naista on koolla. He lähtevät matkalle,
kulkevat pitkin rantakatuja.
Mutta Tuilerien kohdalle tultua kuuluu hirveää huutoa.
Maillard nousee pengermälle nähdäkseen paremmin joukkonsa.
"Mitä te tahdotte?" kysyy hän.
"Me tahdomme mennä Tuileriein läpi."
"Se on mahdotonta", sanoo Maillard.
"Ja miksi se on mahdotonta?" huutaa seitsemäntuhatta ääntä.
"Siksi, että Tuilerie on kuninkaan talo ja hänen puutarhansa, siksi,
että kuninkaan luvatta meneminen puutarhan poikki on kuninkaan
loukkaamista, siksi, että loukkaamalla kuninkaan persoonaa loukataan
meidän kaikkien vapautta."
"Pyytäkää siis lupaa vartijalta", sanovat naiset.
Maillard menee vartijan luo kolmikolkkainen hattu kädessään.
"Hyvä ystävä", sanoo hän, "sallitteko näiden naisten mennä Tuileriein
läpi? Me menemme vain käytävää pitkin eikä mitään vahinkoa tehdä
istutuksille eikä kukille."
Vastaukseksi paljastaa vartija pitkän miekkansa ja hyökkää Maillardia
kohden. Maillard vetää omansa, joka on jalkaa lyhyempi. Tällä välin
eräs nainen lähestyy vartijaa ja iskemällä häntä luudanvarrella
päähän kaataa hänet Maillardin jalkoihin.
Maillard pistää oman miekkansa tuppeen, ottaa vartijan miekan
kainaloonsa ja eräältä naiselta pyssyn toiseen kainaloonsa, sieppaa
taistelun aikana pudonneen hattunsa ja lähtee Tuileriein läpi, missä
hänen lupauksensa mukaisesti ei tehty mitään vahinkoa.
Antakaamme heidän jatkaa matkaansa Cours-la-Reinen kautta Sèvresia
kohden, missä he jakaantuvat kahteen joukkueeseen, ja katsokaamme,
mitä tapahtui Pariisissa.
Nämä seitsemäntuhatta naista eivät olleet turhaan hukuttamaisillaan
valitsijoita, hirttämäisillään apotti Lefèvreä ja Maillardia, ja
polttamaisillaan kaupungintaloa, saamatta aikaan jonkinlaista hälinää.
Kuultuaan melun, joka ulottui kaupungin kaukaisimpiin osiin,
riensi Lafayette paikalle. Hän piti Mars-kentällä jonkinmoista
sotilastarkastusta. Kello kahdeksasta asti aamulla hän oli ollut
hevosen selässä. Hän saapui kaupungintalolle puolenpäivän aikaan.
Aikakauden pilapiirtäjät kuvasivat Lafayetten kentauriksi. Ruumiina
oli hänen valkoinen hevosensa, josta hänet tunnettiin. Pää oli
kansalliskaartin päällikön pää.
Vallankumouksen alettua Lafayette puhui hevosen selästä, söi hevosen
selässä, komensi hevosen selässä. Toisinaan hän sattui nukkumaankin
hevosen selässä. Kun hänen siis joskus onnistui päästä vuoteeseen
nukkumaan, nukkui hän hyvin.
Kun Lafayette tuli Pelletier-rantakadulle, pidätti hänet mies, joka
ratsasti oivallisella kilpa-ajohevosella.
Tämä mies oli Gilbert. Hän meni Versaillesiin ilmoittamaan
kuninkaalle uhkaavasta vaarasta ja asettumaan hänen käytettäväkseen.
Parilla sanalla hän kertoi kaikki Lafayettelle. Sitten kumpikin
jatkoi matkaansa, Lafayette kaupungintaloa, Gilbert Versaillesia
kohden. Naisten marssiessa virran oikeaa rantaa hän ratsasti pitkin
vasenta.
Kaupungintalon tori, josta naiset olivat poistuneet, oli nyt tullut
täyteen miehiä. Nämä olivat kansalliskaartilaisia, palkattuja tai
palkkaamattomia, pääasiassa entisen ranskalaisen kaartin miehiä. He
olivat menneet kansan riveihin ja siten kadottaneet kuninkaan kaartin
etuoikeudet, jotka henkikaarti ja sveitsiläiset olivat perineet.
Naisten melun sijaan oli tullut hätäkellon soitto ja yleinen
kokoontuminen.
Lafayette meni tämän joukon halki, nousi ratsun selästä portaiden
juurella ja välittämättä kättentaputuksista ja uhkaavista huudoista,
jotka hänen ilmestyessään kaikuivat, ryhtyi sanelemaan kirjettä
kuninkaalle, kertoakseen aamulla tapahtuneesta kapinasta.
Hän oli päässyt kirjeen kuudenteen riviin, kun huoneen ovi aukeni
äkkiä. Lafayette kohotti katseensa. Krenatöörien lähetystö pyysi
päästä kenraalin puheille.
Lafayette viittasi lähetystöä astumaan sisään, ja se tulikin. Puhetta
pitämään valittu krenatööri astui pöydän luo.
"Kenraali", sanoi hän varmalla äänellä, "me edustamme kymmentä
krenatöörikomppaniaa. Emme usko teitä petturiksi mutta uskomme, että
hallitus pettää meitä. Jo on aika lopettaa tämä. Emme voi kääntää
painettejamme naisia vastaan, jotka pyytävät leipää. Elintarvekomitea
joko tekee vääryyttä tai on kykenemätön. Olkoon miten tahansa,
muutos on saatava aikaan. Kansa on onneton, ja onnettomuuden alkusyy
on Versaillesissa. Kuningas on noudettava Pariisiin, Flandrian
rykmentti ja henkivartiosto pitää hajoittaa, sillä ne ovat polkeneet
jalkoihinsa kansalliskokardin. Jos kuningas on liian heikko kantamaan
kruunua, luopukoon siitä. Me kruunaamme hänen poikansa. Nimitetään
holhoojahallitus ja kaikki käy hyvin."
Lafayette katsoi kummastuneena puhujaan. Hän oli nähnyt
kapinoita, itkenyt murhien tähden, mutta nyt vasta ensi kerran
vallankumouksellinen henkäisy osui suoraan hänen kasvoilleen.
Kun kansa pitää kuninkaan erottamista mahdollisena, kummastuttaa se
Lafayettea, jopa saa aikaan enemmänkin: saattaa hänet ymmälle.
"Mitä", huudahti hän, "aiotteko siis ryhtyä sotaan kuningasta vastaan
ja pakottaa hänet luopumaan kruunustaan?"
"Kenraali", vastasi puhuja, "me rakastamme ja kunnioitamme
kuningasta; ikäväähän olisi, jos hän jättäisi meidät, sillä me
rakastamme häntä paljon. Mutta jos hän meidät jättää niin onhan
meillä dauphin."
"Hyvät herrat, hyvät herrat", sanoi Lafayette, "varokaa mitä teette.
Te kajoatte kruunuun, ja velvollisuuteni kieltää minua sellaista
suvaitsemasta."
"Kenraali", vastasi kansalliskaartilainen, "me olisimme valmiit
uhraamaan viimeisen veripisaramme teidän tähtenne. Mutta kansa on
onneton, ja onnettomuuden alkusyy on Versaillesissa; meidän pitää
mennä tuomaan kuningas Pariisiin, sillä kansa tahtoo niin."
Lafayette huomaa, että hänen on pantava persoonallisuutensa vaaraan.
Sen välttämättömyyden edestä hän ei koskaan ollut väistynyt.
Hän menee kaupungintalon edessä olevalle torille ja aikoo puhua
kansalle, mutta huudot: _Versaillesiin! Versaillesiin!_ peittävät
hänen äänensä.
Äkkiä kuuluu kovaa melua Vannerie-kadun puolelta. Bailly saapuu nyt
vuorostaan kaupungintaloon.
Kun joukko näkee hänet, kaikuu joka taholta huutoja: Leipää, leipää!
-- Versaillesiin, Versaillesiin!
Kansan keskeen hukkunut Lafayette tuntee, että laine nousee yhä
korkeammalle ja tukehuttaa hänet.
Hän lykkää joukkoa syrjään päästäkseen hevosensa luo niin kiihkeästi
kuin hukkuva ui tarttuakseen kallioon.
Hän pääsee hevosen luo, nousee satulaan ja yrittää ratsastaa
portaiden luo. Mutta tie hänen ja kaupungintalon välillä on tukossa;
ihmismuurit ovat kohonneet eteen.
"Hitto vieköön, kenraali, te jäätte meidän luoksemme!" huutavat
miehet.
Samalla kertaa kaikki huutavat: Versaillesiin! Versaillesiin!
Lafayette epäröi, horjuu. Jos hän menee Versaillesiin, voi hän
epäilemättä siellä auttaa kuningasta, mutta voiko hän hallita koko
tätä joukkoa, joka häntä vaatii Versaillesiin lähtemään? Voiko hän
hillitä tätä tulvaa, joka on riistänyt maan hänen jalkojensa alta ja
jota vastaan hän turhaan taistelee pelastaakseen itsensä?
Äkkiä muuan mies astuu portaita alas, lykkää joukon syrjään, pitää
kädessään kirjettä ja käyttää niin hyvin nyrkkejään ja jalkojaan,
etupäässä kyynärpäitään, että pääsee Lafayetten luo. Tämä mies on
uupumaton Billot.
"Tässä on kirje kolmeltasadalta teille", sanoo hän.
Sillä nimellä mainittiin valitsijoita.
Lafayette ottaa kirjeen, avaa sen ja aikoo lukea sen itsekseen, mutta
kaksikymmentä tuhatta ääntä huutaa yhtaikaa: "Ääneen! Ääneen!"
Lafayetten on siis pakko lukea kirje ääneen. Hän viittaa kaikkia
vaikenemaan. Samassa, kuin ihmeen kautta, seuraa hiljaisuus tätä
tavatonta melua, ja kaikkien kuullen hän lukee seuraavan kirjeen:
"Ottaen varteen olosuhteet ja kansan tahdon sekä ylikenraalin
_esityksestä_, jota emme ole voineet hylätä, valtuutamme täten sekä
määräämme ylikenraalin lähteinään Versaillesiin. Neljä valtuuston
jäsentä seuraa häntä."
Lafayette-parka ei ollut _esittänyt mitään_ valitsijoille, jotka
mielellään siirsivät osan tulevien tapahtumien vastuusta hänen
niskoilleen. Mutta kansa uskoi, että hän todellakin oli _esittänyt_,
ja kun tämä kenraalin esitys vastasi sen omaa tahtoa, huusi se:
Eläköön Lafayette!
Silloin Lafayette kalpeni ja sanoi vuorostaan: Versaillesiin!
Viisitoistatuhatta miestä seurasi häntä. Heidän innostuksensa
ei ollut yhtä meluisa kuin edeltä menneiden naisten, mutta sitä
peloittavampi.
Koko tämä joukko oli matkalla Versaillesiin pyytääkseen kuninkaalta
leivän murusia, jotka olivat pudonneet henkikaartin juhlapöydästä
lokakuun ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä.


XXI
VERSAILLES

Niinkuin aina, ei Versaillesissa tiedetty mitään siitä, mitä tapahtui
Pariisissa.
Kuvaamiemme kohtausten jälkeen, joiden johdosta kuningatar seuraavana
päivänä oli ylpeä, hän lepäsi nyt.
Olihan hänellä armeija, oli puolustajia. Hän oli laskenut
vihollisensa ja halusi ryhtyä taisteluun.
Olihan hänellä kostettavana heinäkuun 14 päivän tappio. Täytyihän
hänen saada hovinsa ja itsensäkin unohtamaan tuo kuninkaan
"Pariisin-matka", jolta hän oli palannut kolmivärinen kokardi
hatussaan.
Naisparka! Hän ei osannut odottaa sitä matkaa, joka hänen itsensä oli
pakko tehdä.
Sanakiistansa jälkeen Charnyn kanssa hän ei ollut tälle puhunut
sanaakaan. Hän oli osoittavinaan Andréelle entistä ystävyyttään, joka
oli hetkiseksi himmennyt hänen omassa sydämessään, mutta aina säilyi
hänen kilpailijattarensa sielussa.
Mitä Charnyhyn tulee, niin kuningatar ei puhunut hänelle eikä
katsonutkaan häneen päin, paitsi silloin, kun hänen oli pakko,
pyytäessään häneltä palvelusta tai antaessaan hänelle määräyksiä.
Tämä epäsuosio ei kohdannut sukua, sillä samana aamuna, jona
pariisilaiset lähtivät Versaillesiin, nähtiin kuningattaren
hyvin ystävällisesti puhuttelevan nuorta Georges de Charnyta,
keskimäistä kolmesta veljeksestä, samaa, joka poiketen veljestään
Olivierista oli antanut kuningattarelle sotaisia neuvoja Bastiljin
valloittamispäivänä.
Kello yhdeksän aikaan aamulla tämä nuori mies meni gallerian kautta
ilmoittamaan ylimetsästäjälle kuninkaan lähtevän metsälle, kun
Marie-Antoinette, joka palasi messusta, huomasi hänet ja kutsui
luokseen.
"Minne te noin juoksette?" kysyi hän.
"En juossut enää silloin, kun näin teidän majesteettinne", vastasi
Georges; "päinvastoin, minä pysähdyin nöyränä odottamaan sitä
kunniaa, jonka hänen majesteettinsa suo minulle puhuttelemalla minua."
"Ei kai tämä estä teitä vastaamasta minulle, minne aiotte?"
"Madame", vastasi Georges, "olen määrätty seurueeseen.
Hänen majesteettinsa lähtee metsästämään ja tulin kuulemaan
ylimetsästäjältä, missä on kokoontumispaikka."
"Kuningas lähtee siis vielä tänäänkin metsästämään", sanoi kuningatar
katsoen pilviä, jotka vierivät suurina ja mustina, lähestyen
Pariisista päin; "siinä hän ei tee oikein. Ilma näyttää uhkaavalta,
eikö totta, Andrée?"
"Näyttää kyllä, madame", vastasi nuori nainen hajamielisesti.
"Ettekö ole samaa mieltä, monsieur?"
"Olen kyllä, madame, mutta kuningas tahtoo lähteä."
"Tapahtukoon kuninkaan tahto metsässä ja maanteillä", vastasi
kuningatar luontevan hilpeästi, "älköötkä sydänsurut ja valtiolliset
huolet yhdessä pilatko hänen metsästysonneaan."
Sitten hän jatkoi, alentaen ääntään ja Andréen puoleen kääntyen:
"Täytyyhän hänellä olla ainakin tämä huvi."
Ja ääneen hän sanoi Georgesille:
"Voitteko sanoa, missä kuningas aikoo metsästää?"
"Meudonin metsässä, madame."
"Seuratkaa siis häntä ja suojelkaa häntä."
Tänä hetkenä kreivi de Charny oli astunut sisään. Hän hymyili
ystävällisesti Andréelle ja pudistaen päätään rohkeni lausua
kuningattarelle:
"Sen kehoituksen veljeni kyllä muistaa, madame, ei ainoastaan
keskellä kuninkaan huvituksia, vaan keskellä vaarojakin."
Kuullessaan tämän äänen, joka äkkiä sattui korvaan, sillä hän ei
ollut huomannut Charnyn saapumista, kuningatar vavahti ja sanoi
kääntyen hänen puoleensa halveksivan tylysti:
"Olisin ihmetellyt, ellei tuo lause olisi tullut kreivi Olivier de
Charnyn suusta."
"Miksi?" kysyi kreivi kunnioittavasti.
"Sillä se ennustaa pahaa."
Andrée kalpeni nähdessään kreivin kalpenevan. Charny kumarsi
vastaamatta mitään. Sitten hän virkkoi, nähdessään vaimonsa
ihmettelevän näin suurta kärsivällisyyttä:
"Olen hyvin onneton, koska en _enää_ laisinkaan tiedä, miten minun on
puhuttava kuningattarelle loukkaamatta häntä."
Tämä sana _enää_ korostettiin samoin kuin näyttämöllä taitava
näyttelijä korostaa tärkeät sanat.
Kuningattarella oli siksi herkkä kuuloaisti, että hän heti huomasi,
minkä tarkoituksen Charny oli antanut tälle sanalle.
"_Enää_", sanoi hän kiihkeästi; "_enää_, mitä tarkoittaa tuo _enää_?"
"Huomaan jälleen puhuneeni pahasti", lausui Charny vaatimattomasti.
Ja hän loi Andréehen katseen, jonka kuningatar tällä kertaa huomasi.
Marie-Antoinette kalpeni vuorostaan ja sanoi vihaisesti, purren
hampaitaan yhteen:
"Sana on paha silloin, kun tarkoitus on paha."
"Korva on vihamielinen", sanoi Charny, "silloin kun ajatus on
vihamielinen."
Iskettyään tällä tavalla sattuvasti, vaikka ei kunnioittavasti, hän
vaikeni.
"Viivytän vastaustani siksi, kunnes kreivi de Charny onnistuu
hyökkäyksissään paremmin", sanoi kuningatar.
"Ja minä", vastasi Charny, "odotan siksi, kunnes kuningatar onnistuu
valitsemaan palvelijansa paremmin kuin tähän asti on tehnyt."
Andrée tarttui äkkiä miehensä käteen ja valmistautui lähtemään hänen
kanssaan.
Kuningattaren silmäys pidätti hänet. Hän oli huomannut liikkeen.
"Mutta mitä asiaa _teidän miehellänne_ oli minulle?" lausui
kuningatar.
"Hän aikoi sanoa teidän majesteetillenne, että mentyään kuninkaan
käskystä eilen Pariisiin hän huomasi kaupungissa hyvin kummallista
kuohuntaa."
"Joko taas!" lausui kuningatar. "Ja mikä nyt on syynä? Pariisilaiset
ovat valloittaneet Bastiljin ja hävittävät sitä paraillaan. Mitä he
vielä tahtovat? -- vastatkaa, kreivi de Charny!"
"Kaikki tuo on totta", vastasi kreivi. "Mutta kun he eivät voi syödä
kiviä, sanovat he näkevänsä nälkää."
"Näkevänsä nälkää! Näkevänsä nälkää!" huudahti kuningatar. "Mitä me
sille voimme?"
"On ollut aika, madame", sanoi Charny, "jolloin kuningatar
ensimmäisenä on säälinyt yleistä hätää ja sitä huojentanut. Oli aika,
jolloin hän meni köyhien ullakkohuoneihin, ja köyhien ullakoista
nousivat rukoukset Jumalan luo."
"Aivan oikein", vastasi kuningatar katkerasti, "ja olenhan minä
saanut runsaan palkinnon säälistäni toisten kurjuutta kohtaan.
Suurin onnettomuuteni on johtunut siitä, että menin tuollaiseen
ullakkohuoneeseen."
"Jos teidän majesteettinne on kerran erehtynyt", sanoi Charny, "ja
osoittanut armoaan ja suosiotaan kelvottomalle olennolle, niin
pitääkö yhden heittiön mukaan arvostella koko ihmiskuntaa? Madame,
madame, kuinka teitä siihen aikaan rakastettiin!"
Kuningatar loi kreiviin leimuavan katseen.
"Mitä siis tapahtui eilen Pariisissa?" kysyi hän. "Älkää puhuko
minulle muuta kuin mitä olette nähnyt; tahdon olla varma siitä, että
puhutte totta."
"Olen nähnyt osan väestöä tungeksivan rantakaduille odottaen turhaan
jauholastien saapumista. Olen nähnyt toisen joukon jonottavan
leipurien ovilla odottaen turhaan leipää. Olen nähnyt nälkään
nääntyvän kansan; miehet katselivat murheellisina vaimojaan, äidit
katselivat murheellisina lapsiaan. Mitä olen nähnyt? Puitavan uhkaavia
nyrkkejä Versaillesiin päin. Madame, madame, se vaara, josta olen
puhunut, tilaisuus saada kuolla teidän majesteettinne puolesta, se
onni, jota veljeni ja minä ensimmäisinä vaadimme itsellemme, se
vaara, sitä pelkään, on kohta uhkaamassa."
Kuningatar käänsi kärsimättömänä selkänsä Charnylle ja nojasi
polttavaa otsaansa marmoripihalle päin olevan ikkunan ruutuun. Tuskin
hän oli ennättänyt tehdä tämän liikkeen, kun kaikki näkivät hänen
vapisevan.
"Andrée", sanoi hän, "tulkaahan katsomaan, kuka ratsumies tuolta
tulee. Hän näyttää tuovan kiireellisiä tietoja."
Andrée lähestyi ikkunaa. Mutta melkein heti hän kalveten astui
askelen taapäin.
"Madame", lausui hän moittivalla äänellä.
Charny lähestyi nopeasti ikkunaa. Hän oli huomannut kaikki, mitä
äsken tapahtui.
"Tuo ratsastaja", sanoi hän katsoen vuoroin kuningattareen ja
Andréehen, "on tohtori Gilbert."
"Se on totta", sanoi kuningatar sellaisella äänellä, ettei Andréekaan
voinut päättää, oliko kuningatar kutsunut hänet ikkunan luo
naisellisella tavalla kostaakseen, niinkuin Marie-Antoinette parka
toisinaan teki, vai siksi, etteivät hänen valvomisesta ja kyynelistä
rasittuneet silmänsä voineet jonkun välimatkan päästä erottaa
henkilöitä, joiden tunteminen oli hänelle tärkeätä.
Jäinen vaitiolo tuli tämän kohtauksen päähenkilöiden kesken. Heidän
katseensa vain yhä kysyivät ja vastasivat.
Gilbert saapui todellakin, tuoden Charnyn aavistamat synkät uutiset.
Vaikka hän olikin nopeasti hypännyt hevosen selästä, vaikka hän
juoksi portaita ylös, vaikka kolmen levottomina odottavan henkilön,
kuningattaren, Andréen ja Charnyn, katseet olivat kääntyneet
portaille vievää ovea kohti, josta tohtorin olisi pitänyt astua
sisään, niin ovi ei auennut.
Nämä kolme ihmistä odottivat silloin tuskan vallassa muutamia
minuutteja.
Äkkiä aukeni vastaisella puolella oleva ovi, ja sisään astui upseeri.
"Madame", sanoi hän, "tohtori Gilbert, joka saapui ilmoittamaan
kuninkaalle tärkeitä ja kiireellisiä asioita, pyytää saada kunnian
päästä teidän majesteettinne puheille, koska kuningas tunti sitten on
lähtenyt Meudoniin."
"Pyytäkää häntä astumaan sisään", sanoi kuningatar luoden oveen
kovuuteen asti lujan katseen, Andréen peräytyessä niinkuin hänen
luonnollisimpana turvanaan olisi hänen miehensä ja nojautuessa
kreivin käsivarteen.
Gilbert ilmestyi ovelle.


XXII
LOKAKUUN 5 PÄIVÄ

Gilbert loi silmäyksen kaikkiin niihin henkilöihin, jotka olemme
asettaneet näyttämölle, ja lähestyi kunnioittavasti kuningatarta.
"Salliiko kuningatar", sanoi hän, "korkean puolisonsa poissaollessa
minun ilmoittaa tuomani uutiset?"
"Puhukaa, monsieur", sanoi Marie-Antoinette. "Nähdessäni teidän niin
kiireellisesti saapuvan, olen koonnut kaikki voimani avukseni, sillä
arvaan teidän tuovan pahoja tietoja."
"Olisiko kuningatar pitänyt enemmän siitä, että olisin hänet
yllättänyt? Saatuaan edeltäpäin tiedon, astuu kuningatar terveen
järkensä ja luontaisen varman arvostelukyvyn tukemana vaaraa vastaan,
ja silloin ehkä vaarakin väistyy hänen tieltään."
"Mutta mikä on tuo vaara, monsieur?"
"Madame, seitsemän tai kahdeksan tuhatta naista on aseistettuna
lähtenyt Pariisista ja saapuu Versaillesiin."
"Seitsemän tai kahdeksan tuhatta naista!" lausui kuningatar
halveksivan näköisenä.
"Niin, mutta he ovat pysähtyneet matkalla, ja ehkä heitä on tänne
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ange Pitou - 12
  • Parts
  • Ange Pitou - 01
    Total number of words is 3273
    Total number of unique words is 1821
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 02
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1657
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 03
    Total number of words is 3315
    Total number of unique words is 1606
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 04
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1716
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 05
    Total number of words is 3359
    Total number of unique words is 1652
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 06
    Total number of words is 3336
    Total number of unique words is 1684
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 07
    Total number of words is 3395
    Total number of unique words is 1776
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 08
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1681
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 09
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1722
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 10
    Total number of words is 3314
    Total number of unique words is 1854
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 11
    Total number of words is 3365
    Total number of unique words is 1737
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 12
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1771
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 13
    Total number of words is 3412
    Total number of unique words is 1693
    27.5 of words are in the 2000 most common words
    37.8 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 14
    Total number of words is 3531
    Total number of unique words is 1854
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 15
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 1685
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 16
    Total number of words is 3448
    Total number of unique words is 1821
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 17
    Total number of words is 3452
    Total number of unique words is 1719
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 18
    Total number of words is 3368
    Total number of unique words is 1707
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 19
    Total number of words is 3400
    Total number of unique words is 1859
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 20
    Total number of words is 3386
    Total number of unique words is 1762
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 21
    Total number of words is 1689
    Total number of unique words is 1004
    31.5 of words are in the 2000 most common words
    42.1 of words are in the 5000 most common words
    46.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.