Ange Pitou - 09

Total number of words is 3372
Total number of unique words is 1722
25.0 of words are in the 2000 most common words
34.6 of words are in the 5000 most common words
40.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
selittäkää, herra Gilbert. Minä tahdon toki tietää, mihin suuntaan
menen."
"Odottakaahan hetkinen, kunnon ystävä", sanoi Gilbert. "Minä en
tiedä, mihin suuntaan menen, senhän sanoin jo äsken. Mutta minä
tahdon mennä, yhä vain mennä eteenpäin. Velvollisuuteni on selvä ja
elämäni kuuluu Jumalalle. Mutta tekoni ovat velkaa, jonka suoritan
isänmaalle, kunhan omatuntoni sanoo: Gilbert, sinä kuljet oikeaa
tietä. Muuta en kaipaa. Jos erehdyn, niin ihmiset rankaisevat minua,
mutta Jumala antaa anteeksi."
"Mutta joskus ihmiset rankaisevat niitäkin, jotka eivät erehdy.
Sanoittehan sen äsken itse."
"Ja sanon sen uudelleen. Yhtäkaikki, minä pysyn päätöksessäni.
Erehdyn tai en, minä jatkan. En voi väittää, että tulos kyllä näyttää
voimattomuuteni, sillä Jumala estää minua sellaista väittämästä,
mutta onhan Herra sanonut: Ihmisille rauha ja hyvä tahto. Olkaamme
siis niitä, joille Herra lupaa rauhan. Katsohan Lafayettea sekä
Amerikassa että Ranskassa. Hän käyttää jo kolmatta valkoista hevosta,
ottamattakaan lukuun niitä, joita hän vastaisuudessa käyttää. Katso
Baillytä, joka käyttää keuhkojaan, katso kuningasta, joka käyttää
kansansuosiotaan. Älkäämme, Billot, olko itsekkäitä. Käyttäkäämme
hiukan voimiamme. Jää meidän luoksemme, Billot."
"Mutta miksi, ellemme voi pahaa estää?"
"Billot, älä koskaan uusi tuota sanaa, sillä en enää kunnioittaisi
sinua yhtä paljon. Olethan sinä saanut tuntea nyrkiniskuja,
pyssyntukin tyrkkäyksiä ja painetin pistoksia, tahtoessasi pelastaa
Foulonin ja Berthierin."
"Olen kyllä ja oikein runsaasti", vastasi maanviljelijä, koskettaen
vieläkin arkoja jäseniään.
"Olivat vähällä puhkaista minulta silmät", sanoi Pitou.
"Ja tämä kaikki turhan tähden", lisäsi Billot.
"No niin, jos sen sijaan että teitä oli kymmenen, viisitoista,
kaksikymmentä yhtä rohkeaa, teitä olisi ollut sata, kaksisataa,
kolmesataa, niin olisitte tuon onnettoman pelastaneet kamalasta
kuolemasta, olisitte säästäneet kansalta tahran. Juuri sen vuoksi,
sen sijaan että menisitte maalle, jossa on jokseenkin rauhallista,
Billot, vaadin, niin paljon kuin voin vaatia teiltä, että jäätte
Pariisiin, jotta minulla olisi käytettävänä voimakkaat käsivarret ja
kunnon sydän, jotta voisin tarkistaa työtäni ja älyäni teidän terveen
järkenne ja puhtaan isänmaallisuutenne valossa. Jotta voisimme
jakaa, ei rahaa, sillä sitä meillä ei ole, vaan rakkautta isänmaata
ja yhteistä hyvää kohtaan, jotta olisit kätyrini noiden onnettomien
harhaan eksyneitten keskuudessa, jotta olisit sauvani horjahtaessani,
sauvani iskiessäni."
"Ollakseni sokea koira", sanoi Billot ylevän yksinkertaisesti.
"Juuri niin", lausui Gilbert samalla äänellä.
"Minä suostun", sanoi Billot. "Minä teen kaikki, mitä tahdotte."
"Minä tiedän, että jätät siten kaikki, omaisuutesi, vaimosi, lapsesi,
onnesi, Billot! Mutta en tarvitse sinua kauan aikaa, ole siitä
varma."
"Ja mitä minä teen?" kysyi Pitou.
"Sinä", sanoi Gilbert katsellen lapsellista, kookasta ja vaatimatonta
poikaa, "sinä palaat Pisseleuxiin, lohdutat hänen vaimoaan ja
selität, minkä jalon tehtävän hän on ottanut suorittaakseen."
"Heti", sanoi Pitou vapisten ilosta ajatellessaan saada palata
Catherinen luo.
"Billot", lausui Gilbert, "antakaa hänelle määräykset."
"Tässä ne ovat", sanoi Billot.
"Minä kuuntelen."
"Minä nimitän Catherinen talon emännäksi. Ymmärrätkö?"
"Entä rouva Billot?" sanoi Pitou hämmästyen siitä, että valta tällä
tavalla joutui äidiltä tyttärelle.
"Pitou", sanoi Gilbert, joka oli huomannut Billotin ajatuksen
huomatessaan heikon punan nousevan hänen otsalleen, "muista tämä
arabialainen sananlasku: Kuunnella on samaa kuin totella."
Pitou punastui vuorostaan. Hän oli melkein käsittänyt ja ymmärtänyt
epähienoutensa.
"Catherine on perheen älykkäin jäsen", sanoi Billot suorasukaisesti
painostaakseen ajatustaan.
Gilbert nyökkäsi myöntymisen merkiksi.
"Siinäkö kaikki?" kysyi poika.
"Minun puolestani."
"Mutta ei minun puolestani", sanoi Gilbert.
"Minä kuuntelen", sanoi Pitou päättäen panna täytäntöön Gilbertin
äsken lausuman arabialaisen sananlaskun.
"Sinä viet minulta kirjeen Louis-le-Grandin kouluun", lisäsi
Gilbert. "Annat tämän kirjeen apotti Bérardierille. Hän jättää
huostaasi Sébastienin. Sinä tuot hänet tänne, minä syleilen häntä
ja sinä viet hänet Villers-Cotteretsiin, missä jätät hänet apotti
Fortierin huostaan, jotta Sébastien ei käyttäisi aikaansa hukkaan.
Sunnuntaisin ja torstaisin hän saa lähteä kanssani kävelemään;
liiku hänen kanssaan pelkäämättä tasangoilla ja metsissä. Minun
rauhallisuudelleni ja hänen terveydelleen on parempi, että hän on
siellä kuin täällä."
"Kyllä ymmärrän", jatkoi Pitou ihastuen siitä, että saisi olla
lapsuudenystävänsä seurassa ja saisi ehkä jotakin vastinetta nyt jo
varttuneemmille tunteilleen, jotka olivat heränneet, kun hän kuuli
Catherinen nimen.
Hän nousi, sanoi jäähyväiset hymyilevälle Gilbertille ja miettivälle
Billotille.
Sitten hän juosten läksi etsimään rintaveljeään Sébastien Gilbertiä
apotti Bérardierin luota.
"Ja me", sanoi Gilbert Bitoulle, "tehkäämme työtä!"


XV
MEDEA

Jonkunlainen lepo oli seurannut Versaillesissa niitä sielullisia ja
poliittisia myrskyjä, joita olemme lukijoillemme kuvailleet.
Kuningas hengähti taas vapaasti. Ja vaikka hänen bourbonilainen
ylpeytensä olikin saanut kärsiä Pariisin-matkallaan, niin hän samalla
iloitsi uudelleen voittamastaan kansansuosiosta.
Tällä välin Necker järjesti asioita ja kadotti omasta puolestaan
vähitellen kansan suosion.
Aatelisto valmistautui alistumaan tai vastustamaan. Kansa valvoi ja
odotti.
Tänä aikana kuningatar, joka tunsi olevansa kaiken vihan esineenä,
pysytteli syrjässä. Hän teeskenteli, sillä vaikka hän tiesikin
olevansa vihan maalitauluna, tiesi hän samalla olevansa monien
toiveiden päämääränä.
Kuninkaan Pariisin-matkan jälkeen hän oli tuskin nähnytkään
Gilbertiä. Kerran hän kuitenkin oli tavannut tohtorin kuninkaan
etuhuoneessa. Ja kun Gilbert kumarsi syvään, oli kuningatar
ensimmäisenä puhutellut häntä.
"Hyvää päivää", sanoi hän, "menettekö kuninkaan luo?" Sitten hän
lisäsi hymyillen ja samalla hiukan ivallisesti: "Neuvonantajana vai
lääkärinä?"
"Lääkärinä, madame", vastasi Gilbert. "Minulla on tänään
palvelusvuoro."
Hän viittasi Gilbertiä seuraamaan. Gilbert totteli.
Molemmat tulivat pieneen salonkiin, josta päästiin kuninkaan
huoneeseen.
"Huomaattehan, monsieur", sanoi kuningatar, "että petitte minua,
kun eräänä päivänä Pariisin-matkasta puhuttaessa vakuutitte, ettei
kuningasta uhkaisi mikään vaara."
"Minäkö petin, madame?" kysyi Gilbert kummastuneena.
"Juuri te. Ammuttiinhan kuningasta kohti."
"Kuka sitä on sanonut, madame?"
"Kaikki sitä kertovat, varsinkin ne, jotka näkivät sen vaimoraukan
kaatuvan melkein kuninkaan vaunujen pyörien alle. Kuka sitä kertoi?
Beauveau, d'Estang, jotka näkivät repeytyneen takkinne ja lävistetyt
liivinne."
"Madame?"
"Se kuula, joka hipaisi teitä, olisi voinut surmata kuninkaan, koska
se tappoi sen naisparankin, sillä eihän murhaaja halunnut surmata
teitä tai naisraukkaa."
"Minä en epäile mitään rikosta, madame", sanoi Gilbert epäröiden.
"Ehkä ette. Mutta minä uskon", sanoi kuningatar katsoen terävästi
Gilbertiin.
"Ja vaikka rikos olisikin tapahtunut, ei siitä saa syyttää kansaa."
Kuningatar katsoi entistä terävämmin Gilbertiin. "Ja ketä siis siitä
on syytettävä? Sanokaahan."
"Madame", jatkoi Gilbert pudistaen päätänsä, "jo jonkun aikaa olen
katsellut ja tarkastellut kansaa. Kun kansa vallankumouksen aikana
surmaa, tappaa se käsillään. Se on silloin raivoisa tiikeri, ärtynyt
leijona. Tiikeri tai leijona ei käytä välittäjiä, kätyreitä voiman
ja uhrin välillä. Ne tappavat tappaakseen. Ne vuodattavat verta
vuodattaakseen sitä. Ne tahtovat värjätä hampaansa siinä ja kastella
siihen kyntensä."
"Todistuksena Foulon ja Berthier, eikö niin? Mutta ammuttiinhan
Flesselles pistoolilla? Ainakin olen kuullut niin kerrottavan.
Mutta", jatkoi kuningatar ivallisesti, "ehkä se ei olekaan totta,
meitä kruunattujahan imartelijat kiertelevät."
Gilbert katsoi vuorostaan terävästi kuningattareen.
"Te uskotte yhtä vähän kuin minäkään, madame, että kansa surmasi
Flessellesin", sanoi hän. "Monelle oli etua hänen kuolemastaan."
Kuningatar mietti.
"Voihan se olla mahdollista", sanoi hän.
"Siis", sanoi Gilbert kumartaen ikäänkuin aikoen tiedustaa, oliko
kuningattarella vielä jotakin häneltä kysyttävää.
"Kyllä ymmärrän", sanoi kuningatar pidättäen Gilbertiä melkein
ystävällisellä kädenliikkeellä. "Olkoon miten tahansa, sallikaa
minun sanoa teille, ettette koskaan voisi pelastaa tieteenne avulla
kuningasta yhtä täydellisesti kuin pelastitte hänet kolme päivää
sitten ruumiillanne."
Gilbert kumarsi toistamiseen. Mutta kun hän huomasi kuningattaren
jäävän, jäi hänkin.
"Minun olisi pitänyt kutsua teidät luokseni", sanoi kuningatar
hetkiseksi vaiettuaan.
"Teidän majesteettinne ei enää tarvinnut minua", sanoi Gilbert.
"Olette vaatimaton."
"Sitä en tahtoisi olla, madame."
"Miksi ette?"
"Sillä jos vaatimattomuuteni olisi pienempi, olisin rohkeampikin,
ja samalla pystyisin siis paremmin suojelemaan ystäviäni ja
vahingoittamaan vihollisia."
"Miksi sanotte: ystäviäni, mutta ette sano: vihollisiani?"
"Siksi että minulla ei ole vihollisia tai en ainakaan tahdo tunnustaa
niitä olevan, jos se minusta riippuu."
Kuningatar katsoi häneen kummastuneena.
"Tarkoitan sillä, että vain ne ovat vihamiehiäni, jotka vihaavat
minua", jatkoi Gilbert, "enkä minä vihaa ketään."
"Miksi ette?"
"Siksi etten enää rakasta ketään, madame."
"Oletteko kunnianhimoinen, herra Gilbert?"
"Olen kerran tahtonut sellaiseksi tulla, madame."
"Ja..."
"Ja tämä intohimo turmeltui sydämessäni, samoin kuin kaikki muutkin."
"Yksi teille kuitenkin on jäänyt", sanoi kuningatar hienon
ivallisesti.
"Minulleko? Mikä?"
"No... isänmaallisuus."
Gilbert kumarsi.
"Se on kyllä totta", sanoi hän. "Jumaloin isänmaatani ja olisin sen
puolesta valmis tekemään minkä uhrauksen tahansa."
"Ah!" sanoi kuningatar alakuloisesti. "On ollut aika, jolloin ei
ainoakaan hyvä ranskalainen olisi ilmaissut tätä tunnetta teidän
käyttämillänne sanoilla."
"Mitä kuningatar sillä tarkoittaa?" kysyi Gilbert kunnioittavasti.
"Tarkoitan sitä, että entiseen aikaan oli mahdotonta rakastaa
isänmaataan rakastamatta samalla kuningastaan ja kuningatartaan."
Gilbert punastui, kumarsi ja tunsi sydämessään kuin sen sähkövoiman
kosketuksen, joka kuningattaresta virtasi ihmisiin hänen lumotessaan
viehkeällä tuttavallisuudellaan.
"Ette vastaa", sanoi kuningatar.
"Madame", lausui Gilbert, "rohkenen väittää, että rakastan
kuningasvaltaa enemmän kuin kukaan muu."
"Elämmekö ajassa, jossa sanat riittävät eikä vaadita tekoja?"
"Mutta, madame, minä pyydän teidän majesteettianne uskomaan, että
mitä tahansa kuningas tai kuningatar käskeekään, minä..."
"Te sen ehdottomasti teette, niinkö?"
"Varmasti, madame."
"Ja sen tehdessänne", jatkoi kuningatar tullen vasten tahtoaankin
hiukan kopeaksi, "olisitte täyttänyt ainoastaan velvollisuutenne."
"Madame..."
"Jumala, joka on antanut kaikkivallan kuninkaille", jatkoi
Marie-Antoinette, "on vapauttanut heidät myös kiitollisuudesta niitä
kohtaan, jotka täyttävät ainoastaan velvollisuutensa."
"Voi, madame! Se aika tulee vielä", vastasi Gilbert vuorostaan,
"jolloin palvelijanne ansaitsevat enemmänkin kuin kiitollisuutenne,
jos tekevät ainoastaan velvollisuutensa."
"Mitä sillä tarkoitatte?"
"Sitä, että tällaisena sekasorron ja hävityksen aikana turhaan
etsisitte ystäviä sieltä, missä olette tottunut löytämään
palvelijoita. Rukoilkaa Jumalaa, madame, että hän lähettää teille
toiset palvelijat, toiset turvaajat, toiset ystävät kuin ne, joita
teillä nyt on."
"Tunnetteko sellaisia?"
"Tunnen."
"Ilmaiskaa ne siis minulle."
"Minä olin eilen vielä teidän vihollisenne."
"Viholliseni! Miksi?"
"Siksi että olitte toimittanut minut vankeuteen."
"Ja tänään?"
"Tänään", vastasi Gilbert kumartaen, "olen teidän palvelijanne."
"Missä tarkoituksessa?"
"Madame..."
"Missä tarkoituksessa olette tullut palvelijakseni? Eihän teidän
tapaistanne ole noin äkkiä muuttaa mielipidettä, vakaumusta eikä
tunnetta. Te olette pitkämuistinen ja jaksatte odottaa kostoa.
Sanokaahan, miksi olette muuttunut."
"Madame, soimasitte äsken minua siitä, että rakastin liian paljon
isänmaatani."
"Sitä ei koskaan rakasta liian paljon, monsieur. Pitää vain tietää,
millä tavalla rakastaa. Minäkin rakastan isänmaatani. (Gilbert
hymyili.) Älkää käsittäkö minua väärin. Minun isänmaani on Ranska,
olen sen omistanut. Synnyltäni olen saksalainen, sydämeltäni
ranskalainen. Rakastan Ranskaa, mutta rakastan sitä kuninkaan vuoksi,
Jumalan kunnioituksen tähden, joka meidät on kruunannut. Nyt on
teidän vuoronne vastata."
"Minunko, madame?"
"Niin, teidän. Ymmärränhän teidät oikein? Teille se ei ole sama asia.
Te rakastatte Ranskaa yksinomaan Ranskan tähden."
"Madame", vastasi Gilbert kumartaen, "ellen vastaisi suoraan, en
myöskään kunnioittaisi teidän majesteettianne."
"Mikä hirveä aika", huudahti kuningatar, "jolloin kaikki itseään
kunnollisiksi sanovat henkilöt erottavat kaksi asiaa, jotka eivät
koskaan ole eronneet toisistaan, kaksi käsitettä, jotka aina ovat
kulkeneet rinnatusten: Ranskan ja kuninkaansa. Mutta onhan erään
kirjailijanne murhenäytelmässä kohta, jossa kysytään kaikkein
hylkäämättä kuningattarelta: mitä teille jää? Ja hän vastaa: oma
itseni! No niin, minä olen kuin Medea, minulle jää oma itseni, ja me
saamme sen nähdä."
Ja hän läksi pois loukkaantuneena, jättäen hämmästyneen Gilbertin
huoneeseen.
Kuningatar oli avannut suuttumuksellaan hiukan sitä verhoa, jonka
takana täydellisen vastavallankumouksen toiminta kiehui. -- Siis, --
tuumi Gilbert mennessään kuninkaan huoneeseen, -- kuningattarella on
joitakin aikeita.
-- Siis, -- tuumi kuningatar päästyään huoneisiinsa, -- tuota miestä
ei voi mihinkään käyttää. Hänellä on voimaa, mutta hänellä ei ole
alttiutta.
Ruhtinas-raukat, joille sana alttius merkitsee samaa kuin orjamainen
nöyryys!


XVI
MITÄ KUNINGATAR TAHTOI

Gilbert palasi Neckerin luo tavattuaan kuninkaan yhtä rauhallisena
kuin kuningatar oli ollut kiihdyksissä.
Kuningas rakenteli lausejaksoja, teki laskelmia, tuumi
lakiuudistuksia. Tämä hyväntahtoinen, lempeäkatseinen,
suoraluontoinen mies, jonka sydän joskus eksyi harhaan kuninkuuteen
liittyvien perinnäisten ennakkoluulojen vuoksi, koetti
itsepintaisesti voittaa takaisin pikkuseikkoja, kun pääasiat
riistettiin häneltä. Hän katseli lyhytnäköisenä eteensä silloin, kun
kuilu ammottavana aukeni hänen jalkojensa alla. Gilbertin tuli tätä
miestä syvästi sääli.
Mitä kuningattareen tulee, niin hän ei ollut samanlaatuinen, ja
Gilbert tunsi kylmäverisyydestään huolimatta, että hän oli niitä
naisia, joita täytyy joko intohimoisesti rakastaa tai kuolemaan asti
vihata.
Tultuaan huoneeseensa Marie-Antoinette tunsi kuin raskaan painon
putoavan sydämelleen. Eihän hänellä kuningattarena eikä naisena
ollut ympärillään mitään täydellistä varmaa, ei mitään mikä auttaisi
häntä kantamaan musertavaa taakkaa. Kääntyi minne päin tahansa, oli
hän näkevinään arkailua tai epäilystä. Hoviherrat olivat levottomia
rikkauksiensa puolesta ja myivät tavaroitaan. Sukulaiset ja ystävät
ajattelivat maanpakoa. Kaikkein ylpein nainen, Andrée, loittoni
vähitellen sekä vierestä että sydämestä.
Kaikkein jaloin ja rakkain mies, Charny, oli oikun vuoksi
loukkaantunut ja epäili. Tämä tilanne vaikutti lamauttavasti häneen,
joka oli kuin vaisto ja terävä äly yhdessä. Kuinka olikaan tämä
puhdas mies, kuinka tämä horjumaton sydän voinut äkkiä muuttua?
-- Ei, -- sanoi kuningatar huoaten, -- hän ei ole vielä muuttunut,
mutta hän muuttuu kohta.
Hän muuttuu kohta! Mikä kamala varmuus naiselle, joka rakastaa
ylpeänä? Sillä kuningatar rakasti Charnyta sekä sydämellään että
ylpeydellään. Kaksi haavaa tuotti kuningattarelle tuskaa.
Mutta kun hän oli tullut tähän, kun se hetki oli koittanut, jolloin
hän huomasi, kuinka väärin hän oli tehnyt, mitä pahaa hän oli saanut
aikaan, oli vielä aikaa parantaa kaikki.
Tällä kruunatulla naisella ei kuitenkaan ollut joustavaa sielua. Hän
ei voinut edes väärin tehtyään taipua. Ehkä hän jonkun vähäpätöisen
seikan takia olisi voinut ja tahtonut näyttää sielun suuruutta ja
ehkä toinen silloin olisi pyytänyt anteeksi.
Mutta sille, jota hän oli väkevällä ja puhtaalla tunteellaan
kunnioittanut, jolle hän oli avannut salaisimmat ajatuksensa,
kuningatar ei voinut tehdä pienimpiäkään myönnytyksiä. Kun
kuningattaret alentuvat rakastamaan alamaistaan, on heidän
onnettomuutensa siinä, etteivät he koskaan rakasta naisina, vaan
kuningattarina. Tämä nainen piti antamaansa tunnetta niin kalliina,
ettei sitä voitu millään inhimillisellä korvata, ei edes verellä eikä
kyynelillä.
Siitä hetkestä alkaen, jona hän alkoi tuntea mustasukkaisuutta
Andréeta kohtaan hän oli moraalisesti alkanut pienetä. Ja tämän
alentumisen seurauksena olivat oikut. Ja oikkujen seurauksena
suuttumus. Suuttumuksen seurauksena huonot ajatukset, jotka johtavat
huonoihin tekoihin.
Charnylla ei ollut aavistustakaan kaikesta siitä, mitä olemme
kertoneet, mutta hän oli mies, ja hän oli ymmärtänyt, että
Marie-Antoinette oli mustasukkainen ja perin aiheettomasti
mustasukkainen hänen vaimolleen. Tälle naiselle, jota hän koskaan ei
ollut katsellutkaan.
Ei mikään loukkaa suoraa ja petokseen mahdotonta sydäntä niin kovasti
kuin jos se huomaa toisen epäilevän sitä petoksesta. Ei mikään ole
niin suuressa määrässä omiaan kääntämään huomiota jonkun puoleen,
kuin mustasukkaisuus, jolla tätä kunnioitetaan. Varsinkin, kun tämä
mustasukkaisuus on aiheeton.
Silloin se, jota epäillään, alkaa miettiä. Hän katselee vuoroin
mustasukkaista sydäntä ja mustasukkaista henkilöä.
Mitä suurempi on mustasukkaisen sielu, sitä suurempaan vaaraan se
antautuu.
Kuinka voisikaan ajatella, että suuri sydän, terävä äly, oikeutettu
ylpeys, että kaikki tämä välittäisi tyhjänpäiväisestä tai
vähäpätöisestä? Miksi kaunis nainen olisi mustasukkainen? Miksi
valta-asemassa oleva nainen olisi mustasukkainen? Miksi älykäs olisi
mustasukkainen? Kuinka voisi otaksuakaan, että kaikki tämä välittäisi
tyhjänpäiväisestä tai vähäpätöisestä?
Mustasukkainen olento ei ole muuta kuin jahtikoira, joka
välinpitämättömälle metsämiehelle näyttää ansat, joita hän ei ollut
huomannutkaan.
Charny tiesi, että neiti Andrée de Taverney oli kuningattaren vanha
ystävätär, jota aina ennen oli kohdeltu hyvin, joka aina oli saanut
etusijan muiden rinnalla. Miksi Marie-Antoinette ei häntä enää
rakastanut? Miksi Marie-Antoinette oli hänen tähtensä mustasukkainen?
Hän oli siis huomannut jonkin ihmeellisen kauneussalaisuuden, jota
Charny ei ollut löytänyt, ehkä siksi, ettei hän ollut etsinytkään?
Hän oli siis tuntenut, että Charny voisi katsella tätä naista ja että
hän kadottaisi jotakin, josta miehen huomio kääntyisi tähän naiseen?
Vai oliko hän ollut huomaavinaan, että Charny ei enää rakastanut
häntä yhtä paljon kuin ennen, vaikka ei mikään ulkonainen seikka
ollut tätä tunnetta vähentänyt?
Mustasukkaisille ei mikään ole sen kohtalokkaampaa kuin se, että he
antavat toisten huomata sydämensä hehkun, jonka tahtoisivat pitää
väkevimmässä voimassa.
Kuinka usein tapahtuukaan, että rakastettu olento, kuullessaan
moitetta kylmäkiskoisuudesta, huomaa sen kylmäkiskoisuuden, jota hän
alkaa tuntea, selvittämättä sitä itselleen.
Ja kun mies huomaa tämän, kun hän tuntee moittimisen aiheutetuksi,
niin sanokaa, madame, kuinka monta kertaa olette voinut uudelleen
sytyttää riutuvan tulen?
Oi rakastavaisten taitamattomuutta! Tottahan on, että missä on paljon
taitavuutta, siellä tuskin koskaan on kylliksi rakkautta.
Marie-Antoinette oli siis suuttumuksillaan ja väärillä syytöksillään
huomauttanut Charnylle, että kreivin sydämessä oli vähemmän rakkautta
kuin hän olisi luullut. Ja heti kun Charny sen tiesi, katseli hän
ympärilleen nähdäkseen syyn tähän, ja katsellessaan hän tietystikin
huomasi heti syyn kuningattaren mustasukkaisuuteen.
Andrée, hyljätty Andrée-parka, puoliso olematta nainen. Hän sääli
Andréeta.
Pariisista paluun jälkeen sattunut kohtaus oli paljastanut tuon
mustasukkaisuuden suuren salaisuuden, joka siihen asti oli ollut
kaikilta piilossa.
Kuningatarkin huomasi, että kaikki oli tullut ilmi, ja kun hän ei
tahtonut taipua Charnyn edessä, käytti hän toista keinoa, joka hänen
mielestään voisi johtaa samaan tulokseen. Hän alkoi taas kohdella
hyvin Andréeta, otti hänet kaikille kävelyretkilleen mukaansa, piti
iltaisin luonaan. Hän hyväili Andréeta, teki hänet kaikkien toisten
hovineitien kateuden esineeksi.
Ja Andrée mukautui hämmästyen kaikkeen, tuntematta mitään
kiitollisuutta. Hän oli kauan sitten vakuuttanut itselleen, että hän
kuului kokonaan kuningattarelle, että kuningatar voisi tehdä hänelle
mitä tahansa, ja mukautui siis kaikkeen.
Mutta kun naisen ärtyisyyden täytyi kohdistua johonkuhun, alkoi
kuningatar kohdella hyvin pahoin Charnytä. Hän ei tälle enää puhunut
lainkaan, oli hänelle tyly, koetti näyttää voivansa elää iltoja,
päiviä, viikkoja huomaamattakaan, että toinen oli saapuvilla.
Mutta heti kun Charny oli poissa, tuli naisraukan sydämeen tuska.
Silmät etsivät levottomina sitä, josta ne heti kääntyivät pois, kun
vain huomasivat hänet.
Jos hänen tarvitsi nojata jonkun käsivarteen, jos hänen täytyi antaa
jokin määräys, jos hänellä oli varaa hukata hymy, tuli kaikki se
kenen muun hyvänsä osaksi. Tämä kuka tahansa oli myös aina kaunis
ja hienokäytöksinen mies. Kuningatar luuli parantuvansa haavastaan
haavoittamalla Charnytä.
Charny kärsi ja pysyi vaiti. Hän saattoi aina hillitä itseään. Hän
ei tehnyt ainoaakaan vihaa tai kärsimättömyyttä osoittavaa liikettä
näiden kamalien kärsimysten aikana.
Silloin näki kummallisen näyn, jommoisen ainoastaan naiset voivat
panna toimeen ja ymmärtää.
Andrée tunsi kaikki, mitä hänen miehensä kärsi. Ja kun hän rakasti
miestään sillä enkelimäisellä rakkaudella, joka ei koskaan toivo
mitään, alkoi hän tätä sääliä ja ilmaisi sen.
Tästä säälistä oli seurauksena suloinen ja armelias lähestyminen.
Andrée koetti lohduttaa Charnytä milloinkaan näyttämättä, että hän
huomasi miehensä sitä tarvitsevan.
Ja kaikessa tässä ilmeni se hienotunteisuus, jota voi sanoa
naiselliseksi, sillä vain naiset siihen pystyvät.
Marie-Antoinette, joka oli pyrkinyt hajoittamalla pääsemään valtaan,
huomasikin menneensä väärään suuntaan ja liittävänsä yhteen nämä
kaksi sielua, jotka hän oli toisilla keinoilla tahtonut erottaa.
Silloin tätä naista vaivasivat yön hiljaisina ja yksinäisinä hetkinä
sellaiset kamalat epätoivon puuskat, että Jumala voi saada hyvin
suuret ajatukset voimastaan, koska oli luonut olentoja, jotka olivat
kylliksi voimakkaita kestämään sellaisia koettelemuksia.
Kuningatar olisikin varmasti menehtynyt näihin tuskiinsa, ellei hänen
olisi ollut huolehdittava politiikastaan. Vuoteensa kovuutta ei
valita se, jonka jäsenet ovat väsymyksestä turtuneet.
Tällaisten mielentilojen vallassa kuningatar eli, kuninkaan palattua
Versaillesiin, siihen päivään asti, jolloin hän päätti ryhtyä
täydellä todella käyttämään valtaansa koko laajuudessaan.
Ylpeydessään hän arveli heikontumisensa syyksi sitä henkistä
painostusta, joka oli häntä naisena jonkun aikaa rasittanut.
Tälle toimintahaluiselle luonteelle oli ajatteleminen samaa kuin
toiminta. Hän ryhtyi työhön viivyttelemättä. Multa se, mihin hän
ryhtyi, johtikin hänet turmioon.


XVII
FLANDRIAN RYKMENTTI

Kuningattaren pahaksi onneksi olivat kaikki ne tapaukset, jotka
olemme nähneet, vain satunnaisia. Väkevä ja taitava käsi olisi
helposti voinut kaikki parantaa, eikä ollut mistään muusta puhe kuin
voimien keskittämisestä.
Kun kuningatar näki, että pariisilaiset olivat muuttuneet sotilaiksi
ja näyttivät haluavan sotaa, päätti hän niille osoittaa, mikä on
oikea kansalaissota.
"He ovat tähän asti olleet tekemisissä Bastiljin invalidien sekä
huonosti komennettujen ja häilyvien sveitsiläisten kanssa. Nyi heille
näytetään, mitä on pari hyvää kuningasmielistä ja harjoitettua
rykmenttiä. Ehkä näiden rykmenttien joukossa on jo sellainen, joka
on kukistanut kapinan, joka on vuodattanut verta kansalaissodassa.
Kutsutaan sellainen, kaikkein tunnetuin rykmentti. Pariisilaiset
käsittävät silloin, että heille myönnetään yksi ainoa pelastuksen
mahdollisuus, täydellinen alistuminen."
Olihan kaikki oikeastaan vain kuninkaan ja kansalliskokouksen
välistä riitaa veto-oikeudesta. Kuningas oli kahden kuukauden ajan
taistellut pelastaakseen siekaleen kuninkuudestaan. Hän oli yhdessä
ministeristön ja Mirabeaun kanssa koettanut heikontaa tasavaltaista
kiihkoa, joka koetti hävittää kuningasvallan Ranskasta.
Kuningatar oli kyllästynyt tähän taisteluun, varsinkin sen vuoksi,
että hän oli nähnyt kuninkaan jäävän tappiolle. Kuningas oli tässä
taistelussa menettänyt valtansa ja kansansuosionsa jäännöksetkin ja
kuningatar saanut liikanimen, pilkkanimen.
Eräs näistä kansalle oudoista sanoista, jotka juuri outoutensa vuoksi
hivelevät sen korvaa, nimi, joka ei vielä ollut solvaus, mutta
josta oli tulossa kaikkein verisin, sukkeluus, joka myöhemmin kävi
veriseksi sanaksi: _Madame Veto_. [Rouva Epäys. -- _Suom._]
Tämä nimi kiiti vallankumouksellisten laulujen siivillä Saksaan,
kauhistuttaen siellä niiden alamaisia ja ystäviä, jotka olivat
Ranskaan lähettäneet saksalaisen kuningattaren ja syystä
ihmettelivät, miksi häntä soimattiin _Itävallattareksi_.
Tämä nimi joutui järjettömissä lauluissa säestämään uhrien viimeisiä
huutoja ja kuolontuskia verilöylyjen päivinä. Marie-Antoinetten nimi
oli tästälähin Madame Veto, siihen päivään asti, jona hän sai nimen
Capetin leski.
Hän vaihtoi jo kolmannen kerran nimeä. Kun häntä ensin oli nimitetty
Itävallaltareksi, oli hän ollut välillä _Madame Deficit_.
Kun kuningatar näiden taistelujen jälkeen oli ystävilleen koettanut
huomauttaa, kuinka uhkaavassa vaarassa hekin olivat, huomasi hän
ainoastaan sen, että kaupungintalolta oli otettu kuusikymmentä
tuhatta passia. Kuusikymmentätuhatta Pariisin ja Ranskan
aatelista oli mennyt ulkomaille yhtyäkseen kuningattaren ystäviin
ja sukulaisiin. Hyvin merkillinen seikka, joka oli herättänyt
kuningattaren huomiota.
Hän ei tästä hetkestä alkaen ajatellutkaan muuta kuin huolellisesti
valmistettua pakoa, pakosta tai olosuhteista johtuvaa pakoa, jonka
tuloksena olisi pelastus, ja sitten Ranskaan jääneet uskolliset
ystävät voisivat ryhtyä kansalaissotaan, s.o. rankaisemaan
vallankumouksellisia.
Tuuma ei ollut huono. Se olisi varmasti onnistunut. Mutta
kuningattaren takanakin valvoivat pahat voimat.
Kummallinen kohtalo! Tämä nainen, joka herätti tavattoman suurta
uhrautuvaisuutta, ei missään kohdannut vaiteliaisuutta.
Pariisissa tiedettiin hänen aikovan paeta jo ennenkuin hän itsekään
oli tehnyt varmaa päätöstä.
Ja kun se kerran oli tullut tietoon, ei Marie-Antoinette huomannut,
että siitä hetkestä alkaen oli sen toteuttaminen mahdotonta.
Yhtäkaikki saapui kuningasmielisistä tunteistaan kuuluisa rykmentti,
Flandrian rykmentti, rientomarssissa Pariisia kohden. Tätä
rykmenttiä oli pyytänyt saapumaan Versaillesin valtuusto, joka
väsyneenä ylimääräisiin vartioihin, tavantakaa uhatun palatsin
pakolliseen vartioimiseen elintarpeitten jakamisen tähden syntyneiden
alinomaisten kapinoiden vuoksi, tarvitsi toisenlaista voimaa kuin
kansalliskaartin ja miliisin. Palatsia oli vaikea yksinään enää
puolustaa.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ange Pitou - 10
  • Parts
  • Ange Pitou - 01
    Total number of words is 3273
    Total number of unique words is 1821
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 02
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1657
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 03
    Total number of words is 3315
    Total number of unique words is 1606
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 04
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1716
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 05
    Total number of words is 3359
    Total number of unique words is 1652
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 06
    Total number of words is 3336
    Total number of unique words is 1684
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 07
    Total number of words is 3395
    Total number of unique words is 1776
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 08
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1681
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 09
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1722
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 10
    Total number of words is 3314
    Total number of unique words is 1854
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 11
    Total number of words is 3365
    Total number of unique words is 1737
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 12
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1771
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 13
    Total number of words is 3412
    Total number of unique words is 1693
    27.5 of words are in the 2000 most common words
    37.8 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 14
    Total number of words is 3531
    Total number of unique words is 1854
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 15
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 1685
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 16
    Total number of words is 3448
    Total number of unique words is 1821
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 17
    Total number of words is 3452
    Total number of unique words is 1719
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 18
    Total number of words is 3368
    Total number of unique words is 1707
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 19
    Total number of words is 3400
    Total number of unique words is 1859
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 20
    Total number of words is 3386
    Total number of unique words is 1762
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 21
    Total number of words is 1689
    Total number of unique words is 1004
    31.5 of words are in the 2000 most common words
    42.1 of words are in the 5000 most common words
    46.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.