Ange Pitou - 07

Total number of words is 3395
Total number of unique words is 1776
24.7 of words are in the 2000 most common words
35.4 of words are in the 5000 most common words
41.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
"He ovat päästäneet vangin pakooni" sanoivat muutamat.
"Menkäämme sisään!" sanoivat toiset.
"Polttakaamme kaupungintalo!"
"Eteenpäin! Eteenpäin!"
Bailly käsitti, että koska Lafayette ei tullut, oli olemassa enää
vain yksi ainoa keino.
Valitsijoiden täytyi itse mennä torille, liittyä eri ryhmiin ja
koettaa rauhoittaa raivoisimpia.
"Foulon! Foulon!"
Yhtä mittaa kuului tämä huuto, raivoisa ihmismeri karjui sitä
taukoamatta.
Ryhdyttiin yleiseen hyökkäykseen. Seinät eivät olisi kestäneet sitä.
"Ellette näyttäydy kansalle", sanoi Bailly Foulonille, "niin nuo
ihmiset luulevat meidän auttaneen teitä pakoon. He murskaavat oven,
tulevat sisään, ja jos kerran löytävät teidät, niin en silloin enää
voi vastata mistään."
"Minä en tiennyt, että minua vihattiin näin kovasti", sanoi Foulon,
antaen käsiensä herpaantuneina vaipua alas.
Ja Baillyn tukemana hän meni ikkunan luo.
Kamala huuto kaikui hänen ilmestyessään. Vartijat lykättiin syrjään,
ovet murrettiin, ihmisvirta tulvehti portaille, käytäviin ja
saleihin, jotka silmänräpäyksessä olivat täynnä kansaa.
Bailly asetti kaikki lähellään olevat vartijat vangin turvaksi ja
ryhtyi puhumaan joukolle.
Hän tahtoi näille ihmisille selittää, että murhaaminen voi joskus
olla oikeutettua, mutta sillä ei koskaan harjoiteta oikeutta.
Hän onnistuikin siinä tavattomien ponnistusten jälkeen, moneen
kertaan pannen oman henkensä vaaraan.
"Niin, niin!" huusivat hyökkääjät. "Hänet on tuomittava! Tuomittava!
Ja hirtettävä!"
Tähän oli tultu, kun Lafayette saapui Billotin seurassa
kaupungintaloon.
Kun nähtiin hänen kolmivärinen töyhtönsä, ensimmäinen, jota kukaan
oli kantanut, niin melu ja vihanhuudot vaikenivat.
Kansalliskaartin ylipäällikkö avasi itselleen tien ja kertasi kaiken
sen, mitä Bailly oli sanonut, mutta vielä voimakkaammin kuin tämä.
Puhe vaikutti kaikkiin niihin, jotka sen kuulivat, ja valitsijoiden
salissa oli Foulonin asia saanut voiton.
Mutta torilla oli kaksikymmentätuhatta raivoisaa miestä; he eivät
olleet kuulleet Lafayettea, ja heissä vimma pysyi entisellään.
"Siis", sanoi Lafayette, joka tietysti uskoi, että vaikutus, mikä
hänellä oli ollut lähellään oleviin, ulottuisi myös ulkosalle, "siis
tämä mies tulee tuomittavaksi!"
"Niin!" huusi rahvas.
"Siis määrään, että hänet on vietävä vankilaan", jatkoi Lafayette.
"Vankilaan, vankilaan!" karjui joukko.
Samassa kenraali viittasi kaupungintalon vartijoille ja nämä läksivät
kuljettamaan vankia.
Kansa ei ymmärtänyt mitään muuta, kuin että se sai saaliinsa. Se ei
voinut ajatellakaan, että se voitaisiin heiltä riistää.
Se siis tavallaan tunsi tuoreen lihan tuoksun, kun vanki astui
portaita alas.
Billot oli asettunut ikkunan ääreen ja siinä hän muutamien
valitsijoiden ja Baillyn seurassa katseli, miten vanki meni pihan
poikki sotilaitten saattamana.
Matkallaan Foulon silloin tällöin lausui sanan, joka ilmaisi kamalaa
kauhua, vaikka hän koetti näyttää luottavalta.
"Jalo kansa", sanoi hän astuessaan portaita alas, "minä en pelkää
mitään. Olenhan kansalaisteni keskellä."
Ja jo alkoi kuulua naurua ja solvauksia hänen lähettyviltään, kun
hän äkkiä oli tullut synkästä holvista torille johtaville portaille.
Aurinko paistoi aivan vasten hänen kasvojaan.
Äkkiä kaikui raivon huuto, uhkauksen karjunta, vihan ulvonta
kahdenkymmenentuhannen ihmisen rinnasta. Äkkiä vartijat kiskottiin
syrjään, tuhannet kädet tarttuivat Fouloniin, nostivat hänet maasta
ja kantoivat erääseen nurkkaukseen lyhtytolpan alle, jota kansa
vimmassaan, mitä se kutsuu muka oikeudekseen, käyttää inhottavana
hirsipuunaan.
Billot näki sen ikkunasta ja huusi. Valitsijatkin kiihoittivat
vartijoita toimimaan, mutta nämä eivät voineet enää saada mitään
aikaan.
Lafayette syöksyi epätoivoissaan kaupungintalosta, mutta hän ei
voinut päästä edes ensimmäisten rivien läpi kansanjoukossa, joka
aivan kuin suurena merenä oli hänen ja lyhtytolpan välillä.
Nousten kohokkeille, tarttuen ikkunoihin, rakennuksen ulkoileviin
osiin, kaikkeen, mikä vain tarjosi jalansijan, kiihoittivat
katselijat kamalilla huudoillaan toimijoiden vimmaa.
Nämä leikkivät uhrillaan, aivan kuin tiikerilauma leikkii viattomalla
saalillaan.
Kaikki tahtoivat käydä käsiksi Fouloniin. Viimein he käsittivät, että
jos tahtoivat pitkittää uhrinsa kuolinkamppailua, oli heidän jaettava
eri tehtävät toisilleen.
Muussa tapauksessa hän joutuisi kappaleiksi revittäväksi. Toiset
nostivat ilmaan Foulonin, joka ei enää jaksanut huutaa.
Toiset, jotka olivat riistäneet häneltä kaulanauhan ja repineet hänen
takkinsa, panivat hänen kaulaansa nuoran.
Toiset taas olivat nousseet lyhtytolpan päähän ja sieltä ojensivat
nuoran, jonka toverit sitten panivat entisen ministerin kaulaan.
Foulon nostettiin ilmaan ja häntä näytettiin kansalle. Hänen
kaulassaan oli nuora ja hänen kätensä olivat sidotut selän taakse.
Kun kansa oli kyllikseen katsellut uhriaan, taputtanut käsiään,
annettiin merkki, ja kalpea ja verinen Foulon nostettiin lyhdyn
rautaisen poikkitangon kohdalle, kaikkien kamalasti huutaessa hänelle
kuolemaa.
Kaikki ne, jotka siihen asti eivät olleet mitään nähneet, huomasivat
nyt kansan vihollisen koko joukon yläpuolella.
Uudet huudot kaikuivat. Mutta nämä huudot olivat hirttäjiä vastaan.
Kuolisiko Foulon siis näin pian?
Hirttäjät kohauttivat olkapäitään ja näyttivät nuoraa.
Nuora oli vanha. Näki, miten se pala palalta kehkisi.
Kuolinkamppailussaan tempoillessaan katkaisi Foulon viimeisenkin
säikeen. Nuora katkesi ja puoliksi kuristunut Foulon putosi maahan.
Tämä oli vasta hänen kärsimystensä alkua; hän oli tullut vasta
kuoleman esikartanoon.
Jokainen ryntäsi uhrin luo. Kaikki olivat turvallisia. Hän ei voinut
päästä pakoon. Pudotessaan hän taittoi jalkansa polven yläpuolelta.
Ja kuitenkin alkoi kuulua soimauksia. Hirttäjiä syytettiin ja heitä
pidettiin kykenemättöminä. Vaikka olivat olleet erittäin taitavia,
olivat he valinneet vanhan nuoran toivoen sen katkeavan.
Ja heidän toivonsa oli täyttynyt, niinkuin olemme nähneet. Nuoraan
sidottiin solmu ja pantiin uudelleen onnettoman kaulaan. Foulon
puolikuolleena, silmät pyörien päässään, ääni käheänä katseli
ympärilleen etsien, eikö tässä kaupungissa, jota sanotaan koko
maailman sivistyksen keskustaksi, ollut yhtä sen kuninkaan sotilaalle
kuuluvaa pajunettia, kuninkaan, jota hän oli ministerinä palvellut ja
jolla oli niitä satatuhatta, raivaamassa tietä raakalaisjoukkoon.
Mutta hän ei nähnyt ympärillään mitään muuta kuin vihaa, ei muuta
kuin solvausta, ei muuta kuin kuolemaa.
"Tappakaa minut edes, älkää antako minun kärsiä näin kamalaa
kidutusta", huusi Foulon epätoivoissaan.
"Miksi me lyhentäisimme sinun tuskiasi", sanoi muuan ääni, "olethan
sinäkin pidentänyt meidän tuskiamme."
"Etkä sinä vielä ole ennättänyt märehtiä nokkosiasi", sanoi toinen.
"Odottakaa, odottakaa!" huusi kolmas, "me tuomme hänen luokseen hänen
vävynsä, vastapäisessä lyhtytolpassa on tilaa hänelle."
"Sitten saamme nähdä, millä tavalla appi ja vävy katsovat toisiinsa",
lisäsi muuan.
"Lopettakaa minut, lopettakaa minut!" huusi onneton.
Tänä aikana Bailly ja Lafayette rukoilivat, pyysivät, huusivat
koettaessaan päästä kansanjoukon läpi. Äkkiä Foulon nousee uudelleen
köyden jatkoksi, ja köysi kätkee taas, ja Baillyn ja Lafayetten
rukoilut, pyynnöt ja tuskanhuudot, jotka olivat yhtä vihlovia kuin
kuolevankin, hukkuvat, sammuvat, katoavat siihen yleiseen nauruun,
joka syntyy nuoran uudelleen katketessa.
Bailly ja Lafayette saattoivat kolme päivää aikaisemmin
mielivaltaisesti komentaa kuuttasataa tuhatta pariisilaista, --
tänään ei heitä kuuntele lapsikaan. Kansa mutisee, he häiritsevät,
keskeyttävät toimituksen.
Billot on turhaan auttanut heitä ruumiillisella väkevyydellään.
Väkevä maanviljelijä on kaatanut kymmenen miestä, mutta päästäkseen
Foulonin luo, täytyisi hänen kaataa viisikymmentä, sata, kaksisataa,
ja hän on jo aivan uupunut, ja kun hän pysähtyy pyyhkimään otsaltaan
valuvaa hikeä ja verta, nousee Foulon kolmannen kerran lyhtytolpan
poikkirautaan asti.
Tällä kertaa häntä on säälitty ja käytetty uutta köyttä.
Viimeinkin tuomittu on kuollut. Uhri ei enää kärsi.
Puoli minuuttia riitti kansalle tullakseen vakuutetuksi siitä,
että henki oli kadonnut. Tiikeri on tappanut, nyt se voi ruveta
raatelemaan.
Lyhtytolpasta pudotettu ruumis ei ennättänyt koskeakaan maahan. Sitä
ennen se jo revittiin kappaleiksi.
Sekunnissa erotettiin pää ruumiista, ja sekunnissa se nostettiin
peitsen päähän. Tähän aikaan oli hyvin tavallista kantaa
vihollistensa päitä siten.
Tämän nähdessään Bailly kauhistui. Tämä pää oli hänestä kuin
muinaisajan Medusa.
Lafayette kalpeana ja miekka kädessään lykkäsi inhoten syrjään
vartijat, jotka koettivat pyydellä anteeksi, etteivät olleet
voimakkaampia.
Vihasta puhkuen Billot syöksyi oikealle ja vasemmalle, aivan kuin
hullu hevonen, ja palasi kaupungintaloon, jotta ei enää näkisi mitä
tapahtui verisellä torilla.
Pitoussa oli kansallinen kostonvimma muuttunut suonenvedontapaiseksi
väristykseksi. Hän meni virran rannalle, sulki silmänsä ja peitti
korvansa, jotta ei näkisi eikä kuulisi enää mitään.
Kaupungintalolla vallitsi kauhu. Valitsijat huomasivat, etteivät he
koskaan voisi johtaa kansan haluja muuta kuin siihen suuntaan, jonne
se itse tahtoi mennä.
Äkkiä, juuri kun raivoisat ihmiset huvikseen vetelivät katuojassa
Foulonin päätöntä ruumista, kuului uusi huuto, uusi pauhu siltojen
toiselta puolen.
Viestintuoja saapuu. Kansa jo tietää hänen uutisensa. Se on
ovelimpien johtajiensa viittauksista arvannut kaikki, aivan samoin
kuin koiraparvi lähtee siihen suuntaan, minne paras koira johdattaa
ne.
Kansa rientää uuden viestintuojan ympärille. Se vainuaa uutta
saalista, se aavistaa hänen puhuvan Berthieristä.
Se oli totta.
Kymmenen tuhannen yhtaikaa kysellessä on viestintuojan pakko
ilmoittaa:
"Berthier de Savigny on vangittu Compiegnessä."
Sitten hän menee kaupungintaloon, missä hän ilmoittaa saman asian
Baillylle ja Lafayettelle.
"Hyvä on, hyvä on, minä tiesin sen", sanoo Lafayette.
"Me tiesimme sen", sanoo Bailly, "ja me olemme antaneet määräyksen,
että hänet pidetään siellä."
"Pidetäänkö siellä?" kysyy viestintuoja.
"Tietysti, lähetin kaksi lähettiäni sotilaitten kera."
"Joita oli kaksi sataa viisikymmentä miestä, eikö niin?" sanoo eräs
valitsija. "Siinähän oli aivan tarpeeksi."
"Hyvät herrat", sanoo viestintuoja, "minä tulin teille nimenomaan
ilmoittamaan, että sotilasjoukko on hajoitettu ja kansa ryöstänyt
vangin."
"Ryöstänyt?" huudahti Lafayette. "Onko sotilasjoukko päästänyt
vangitun käsistään?"
"Älkää, kenraali, syyttäkö heitä, he ovat tehneet kaiken voitavansa."
"Mutta Berthier?" kysyi Bailly peloissaan.
"Hänet tuodaan Pariisiin", sano viestintuoja, "hän on tänä hetkenä
Bourgetissa."
"Mutta jos hän tulee tänne asti, on hän hukassa", huudahtaa Billot.
"Joutuin, joutuin", huutaa Lafayette, "viisisataa miestä Bourgetiin.
Lähettiläät ja Berthier olkoot siellä yötä. Sillä välin ennätämme
neuvotella."
"Mutta kuka uskaltaa ottaa tämän toimekseen?" sanoi viestintuoja,
joka kauhuissaan katseli ikkunasta ulvovaa merta, jonka jokainen
laine uhkasi kuolemalla.
"Minä!" sanoi Billot, "tämän minä pelastan."
"Mutta itse syöksytte turmioon", huudahti viestintuoja; "tie on aivan
mustanaan kansaa."
"Minä menen", sanoi maanviljelijä.
"Tarpeetonta", mutisi Bailly, joka oli kuulostanut. "Kuulkaa,
kuulkaa!"
Silloin kuului Porte Saint-Martinin puolelta kohinaa aivan kuin meren
ulvontaa rantakallioita vastaan.
Raivoisa huuto kaikui talojen yli, aivan kuin kuuma höyry nousee
kaislikon yläpuolelle.
"Liian myöhään!" sanoi Lafayette.
"Ne tulevat, he tulevat", sopersi viestintuoja. "Kuuletteko?"
"Rykmentti, rykmentti!" huusi Lafayette jalon ihmisyyshuumauksensa
vallassa, joka oli hänen luonteensa loistavin puoli.
"Hitto vieköön", sanoi Bailly, joka kai ensi kertaa eläissään kirosi,
"ettekö muista, että meidän armeijamme on juuri tuo sama, jota
tahdotte vastustaa."
Ja hän kätki kasvot käsiinsä.
Etäältä kaikunut huuto oli tarttunut kaduilla seisoviin ja niistä
torilla oleviin nopeasti kuin olisi kulkenut ruutijuovaa myöten.


XII
VÄVY

Silloin näki niiden, jotka häpäisivät Foulonin kuollutta ruumista,
jättävän verisen leikkinsä rientääkseen uuteen kostotyöhön.
Läheiset kadut nielivät heti suuren osan tästä ulvovasta joukosta,
joka puukot pystyssä ja nyrkit ojossa ryntäsi Saint-Martin-katua
kohden uutta kuolemankulkuetta vastaan.
Pian molemmin puolin yhdyttiin, sillä tulijoillakin oli kiire.
Silloin tapahtui seuraavaa:
Muutamat näistä Grève-torilla tapaamistamme kekseliäistä miehistä
toivat vävyä vastaan hänen appensa pään peitsen nenässä. Berthier
tuli Saint-Martin-katua pitkin valtuuston lähettilään kanssa; hän oli
melkein Saint-Merry-kadun kohdalla.
Hän oli kepeissä kärryissään, joita hieno maailma siihen aikaan
käytti ja joita kansa vihasi tavattomasti, sillä monasti he olivat
saaneet valittaa siitä, että keikarit ajoivat liian nopeasti tai
että Oopperan tanssijattaret olivat ohjaksissa, ja kun hevonen oli
tulinen, niin he usein ajoivat ihmisten päälle ja aina ruiskuttivat
kuraa heihin.
Berthier ajoi askel askeleelta eteenpäin huutojen, vihellysten ja
uhkausten kaikuessa, puhellen rauhallisesti valitsija Rivièren
kanssa, joka oli lähetetty Compiègneen häntä pelastamaan ja joka
toverinsa karattua oli töin tuskin voinut pelastaa itsensä.
Kansa oli hyökännyt ensin rattaiden kimppuun, rikkonut sen kuomin,
jotta Berthier ja hänen toverinsa olivat kaikkien näkyvissä, kaikkien
katsottavissa ja iskettävissä.
Matkalla he muistuttivat hänelle hänen rikoksiaan ja raivon vallassa
niitä vielä suurentelivat.
"Hän on tahtonut näännyttää Pariisin nälkään."
"Hän määräsi kypsymättömän rukiin ja vehnän leikattavaksi, ja kun
sitten viljan hinta nousi, niin hän ansaitsi suuret summat."
"Eikä hän ainoastaan tehnyt sitä, vaikka sekin jo riitti, mutta
sitäpaitsi hän vehkeili."
Häneltä oli löydetty salkku. Tässä salkussa oli muka
tulipalomääräyksiä, surmaamiskäskyjä, todistus siitä, että hänen
kätyreilleen oli jaettu kymmenen tuhatta kuulaa.
Tämä oli aivan järjetön syytös, mutta kun kansa kerran on joutunut
äärimmäisen vihan valtaan, uskoo se vaikka kuinka mahdottomia asioita.
Mies, jota tästä kaikesta syytettiin, oli vielä nuori, kolmenkymmenen
tai kolmenkymmenen kahden vuotias, komeasti puettu, ja hän melkein
hymyili keskellä näitä iskuja ja solvauksia; hän katseli ympärilleen
aivan huolettomana ja lueskeli hänelle näytettyjä solvaavia
kirjoituksia puhellen rauhallisesti Rivièren kanssa.
Kaksi miestä oli ärtynyt hänen rauhallisuudestaan ja he päättivät
häntä kauhistuttaa ja halventaa. He asettuivat molemmat rattaiden
astinlaudoille ja pitivät kumpikin pajunettinsa kärkeä Berthierin
rinnan kohdalla.
Mutta Berthier oli uhkamielisyyteen asti urhoollinen: ei hän niin
vähästä säikähtänyt. Hän keskusteli yhä rauhallisesti valitsijan
kanssa, aivan kuin nämä molemmat pajunetit eivät olisi olleet kuin
rattaisiin kuuluvia vaarattomia osia.
Kansa vimmastui tästä uhmailemisesta, joka oli Foulonin hurjan pelon
suora vastakohta. Kansa karjui hänen rattaittensa ympärillä ja odotti
kärsimättömänä hetkeä, jona se uhkauksen sijasta voisi tuottaa tuskaa.
Ja silloin Berthierin katse kiintyi muodottomaan ja veriseen
esineeseen, jota hänen kasvojensa edessä pidettiin. Hän tunsi äkkiä
appensa pään, joka painui melkein hänen huuliaan vastaan.
Tahdottiin, että hän suutelisi sitä.
Rivière suuttui tästä ja siirsi kädellään peitsen syrjään.
Berthier kiitti häntä kädenliikkeellä eikä edes kääntynyt
katsomaankaan tätä hirvittävää voitonmerkkiä, jota pyövelit
kuljettivat hänen kärryjensä takana, hänen päänsä yläpuolella.
Siten saavuttiin Grève-torille. Vartijat oli uudelleen koottu ja
heidän kovien ponnistustensa avulla jätettiin vanki valitsijoiden
käsiin ja vietiin kaupungintaloon.
Vaarallinen tehtävä, pelottava edesvastuu, joka sai Lafayetten
uudelleen kalpenemaan ja Baillyn sävähtämään.
Kun kansa oli hiukan rikkonut kaupungintalon portaitten eteen
jääneitä rattaita, asettui se hyville paikoille, tukki kaikki ovet,
teki valmistuksensa, hankki uudet köydet lyhtytolpan poikkirautaan.
Kun Billot näki Berthierin tyynesti nousevan kaupungintalon portaita
ylös, ei hän voinut olla katkerasti itkemättä ja repimättä tukkaansa.
Pitou oli jättänyt rannan ja tullut kadulle, luultuaan Foulonin
kidutuksen loppuneen. Vaikka Pitou vihasikin Berthieriä, joka hänen
mielestään oli syyllinen kaikkeen siihen, mistä häntä syytettiin, ja
siihenkin, että oli lahjoittanut Catherinelle korvarenkaat, kauhistui
hän ja vaipui nyyhkyttäen erään penkin taakse.
Tällä välin Berthier saapui neuvostosaliin aivan kuin olisi ollut
kysymys jostakusta muusta kuin hänestä ja keskusteli valitsijoiden
kanssa.
Hän tunsi heistä suurimman osan, olipa sukuakin muutamien kanssa.
Nämä loittonivat hänestä, sillä arat luonteet kauhistuvat joutuessaan
yleisessä epäsuosiossa olevan henkilön seuraan.
Hän kuunteli yksityiskohtaisia kertomuksia Foulonin kuolemasta.
Sitten hän kohauttaen olkapäitään lausui:
"Kyllä sen ymmärrän. Meitä vihataan sen vuoksi, että olemme
välineitä, joilla kuningasvalta on kansaa kiduttanut."
"Teitä syytetään suurista rikoksista", sanoi Bailly ankarasti.
"Jos olisin tehnyt kaikki ne rikokset, joista minua syytetään",
vastasi Berthier, "niin olisin ihmistä pienempi tai suurempi, peto
tai demooni. Mutta joudunhan tuomittavaksi, ja silloinhan kaikki
selviää."
"Epäilemättä", sanoi Beilly.
"Muuta en tahdokaan", sanoi Berthier. "Kirjevaihtoni on jälellä;
siitä nähdään, mitä määräyksiä olen totellut, ja edesvastuu lankee
syyllisten niskaan."
Valitsijat katsoivat torille, josta kuului kamala huuto.
Berthier käsitti vastauksen.
Silloin Billot tunkeutui Berthierin ympärillä olevan joukon läpi ja
ojensi hänelle suuren kätensä sanoen:
"Päivää, monsieur de Savigny."
"Kas, sinäkö se oletkin, Billot", sanoi Berthier nauraen, tarttuen
lujasti hänelle tarjottuun käteen. "Sinä olet siis tullut Pariisiin
panemaan kapinoita toimeen, sinä, joka myit suurella voitolla
viljaasi Villers-Cotteretsin, Grepyn ja Soissonsin torilla?"
Vaikka Billot olikin kansanvaltainen, ei hän voinut olla ihailematta
miestä, joka laski leikkiä silloin, kun hänen henkensä riippui
heikosta langasta.
"Istukaa paikoillenne", sanoi Bailly valitsijoille, "me käymme
tutkimaan syytettyä."
"Olkoon niin", sanoi Berthier, "mutta huomautan teille, että
olen väsynyt. Kahteen päivään en ole nukkunut. Tänään tullessani
Compiègnesta Pariisiin on minua kolhittu, lyöty ja pistetty. Kun
pyysin ruokaa, tarjottiin minulle heiniä, eivätkä ne ole oikein
ravitsevia. Päästäkää minut jonnekin nukkumaan, vaikkapa vain tunnin
ajaksi."
Tällöin Lafayette poistui vähäksi aikaa tarkastaakseen ja palasi
entistään masentuneempana.
"Rakas Bailly", sanoi hän pormestarille, "vimma on noussut
korkeimmilleen. Jos pidämme täällä Berthierin, joudumme
piiritetyiksi. Jos puolustamme kaupungintaloa, niin annamme noille
hurjille odottamansa tekosyyn. Jos myönnymme, niin näytämme siten
joka kerta taipuvamme, kun vain ahdistetaan."
Tällä välin Berthier oli istuutunut ja sitten ruvennut pitkälleen
eräälle penkille.
Hän valmistautui nukkumaan.
Ikkunasta kaikuivat vimmaiset huudot, mutta ne eivät häntä
häirinneet. Hänen kasvoillaan säilyi rauhallisuus, hän tahtoi unohtaa
kaikki, antaakseen unen vallata aivonsa.
Bailly keskusteli valitsijoiden ja Lafayetten kanssa.
Billot katseli Berthieriä.
Lafayette kokosi pian äänet ja kääntyen vangin puoleen, joka oli
vaipumaisillaan uneen, hän sanoi:
"Hyvä herra, suvaitkaahan olla valmiina."
Berthier huokasi, nousi sitten kyynärpäänsä nojaan ja sanoi:
"Mihin valmiina?"
"Nämä herrat ovat päättäneet, että teidät viedään Abbayehin."
"Vai sinne. Samapa tuo", lausui taloudenhoitaja. "Mutta", jatkoi
hän katsoen hämillään seisoviin valitsijoihin, joiden mielialan hän
varsin hyvin käsitti, "_tavalla tai toisella_, lopettakaamme tämä."
Kauan hillitty vihan ja kärsimättömyyden huuto kaikui torilta.
"Ei, hyvät herrat, ei", huudahti Balayette, "me emme päästä häntä
tänä hetkenä menemään."
Baillyn sydämessä syntyi rohkea päätös. Hän meni kahden valitsijan
kanssa torille ja vaati kaikkia vaikenemaan.
Kansa tiesi kyllä, mitä hän aikoi puhua. Kun se aikoi uusia
rikoksen, ei se halunnut kuulla moitteitakaan, ja kun Bailly avasi
suunsa, niin joukosta kaikui voimakas huuto, tukkien äänen, ennenkuin
hän oli ennättänyt sanaakaan lausua.
Bailly huomasi, ettei hän saisi puhua sanaakaan. Hän palasi
kaupungintaloon, ja hänen takanaan kaikuivat huudot: "Berthier!
Berthier!"
Äkkiä kuului toisia huutoja näiden huutojen keskeltä, aivan samoin
kuin Weberin ja Meyerbeerin oopperoissa demoonien kuorosta:
"Lyhtytolppaan, lyhtytolppaan!"
Kun Lafayette näki Baillyn palaavan, meni hän vuorostaan. Hän on
nuori, hän on kiihkeä, häntä rakastetaan. Mitä ei vasta eilen
suosioon tullut vanhus voinut saada aikaan, sen hän, Washingtonin ja
Neckerin ystävä, saa kyllä ensimäisellä sanallaan.
Mutta turhaan kansan kenraali tunkeutui kiivaimpien ryhmään. Turhaan
hän puhui oikeuden ja ihmisyyden nimessä. Turhaan hän tuntiessaan
tai luullessaan tuntevansa muutamia joukon johtajia, tarttui näiden
käsiin pidättääkseen heitä.
Ei ainoatakaan hänen sanaansa kuultu, ei ainoatakaan liikettä!
ymmärretty, ei ainoatakaan kyyneltä nähty.
Häntä lykättiin porras portaalta ylöspäin. Ylhäällä hän polvistui ja
pyysi näitä tiikereitä, joita hän kutsui kansalaisikseen, olemaan
likaamatta kansakunnan kunniaa, tahrimatta itseään, olemaan tekemättä
marttyyreitä syyllisistä, joita laki tahtoi rangaista.
Kun hän yhä pyysi, niin alettiin häntä uhata, mutta hän taisteli
uhkauksia vastaan. Muutamat vimmaiset puivat silloin hänelle
nyrkkiään ja uhkasivat häntä aseillaan.
Hän meni uhkaajia vastaan ja heidän aseensa painuivat alas.
Mutta jos kerran uhattiin Lafayettea, niin uhattiin myös Berthierä.
Lafayette palasi voitettuna Kaupungintaloon.
Kaikki valitsijat olivat nähneet Lafayetten voimattomuuden tämän
myrskyn keskellä. Nyt heidän viimeinen varustuksensa oli sortunut.
He päättivät, että kaupungintalon vartiosto veisi Berthierin
Abbayehin.
Se oli samaa kuin lähettää Berthier kuolemaan.
"No siis!" sanoi Berthier, kun päätös oli tehty.
Ja katsottuaan näihin miehiin syvästi halveksien, hän asettui
vartijoiden väliin, kiitettyään kädenliikkeellä Baillytä ja
Lafayettea ja käteltyään vielä kerran Billotia.
Bailly kääntyi poispäin silmät täynnä kyyneleitä, Lafayette silmät
täynnä suuttumusta.
Berthier astui kaupungintalon portaita alas yhtä tyynesti kuin oli
niitä noussutkin.
Kun hän ilmestyi portaitten yläpäähän, niin torilta kaikui kamala
huuto, joka sai kiviportaatkin, mille hän astui, vapisemaan.
Mutta hän katseli halveksivaisesti ja tyynesti näitä leimuavia silmiä
ja kohauttaen olkapäitään sanoi:
"Kylläpä kansa on kummallinen? Miksi se noin karjuu?"
Hän ei vielä ollut ennättänyt lopettaa näitä sanoja, kun hän jo
kuului kansalle. Jo portaitten yläpäässä kädet ojentuivat etsiäkseen
häntä vartijoiden keskeltä. Rautainen koukku tarttui häneen,
hän kadotti tasapainonsa ja kieri viholliseensa syliin, jotka
silmänräpäyksessä olivat hajoittaneet niitä seuraavan vartioston.
Sitten vastustamaton laine veti vangin samalle tielle, jota Foulon
kaksi tuntia aikaisemmin oli kulkenut.
Mies oli jo lyhtytolpan päässä pitäen kädessään köyttä.
Mutta Berthieriin oli takertunut toinen mies. Tämä mies jakoi
raivoissaan, vimmoissaan iskuja ja kirouksia joka taholle
pyöveleihin:
Hän huusi:
"Te ette saa häntä! Te ette häntä tapa!"
Tämä mies oli Billot, jonka epätoivo oli tehnyt hulluksi ja
kahdenkymmenen miehen voimaiseksi.
Toisille hän huusi:
"Minä kuulun Bastiljin valloittajiin!"
Toisille hän sanoi:
"Jättäkää hänet tuomittavaksi. Minä takaan hänet. Jos hän pääsee
karkuun, saatte hirttää minut hänen siiastaan."
Billot parka! Kunnon mies raukka! Virta riisti hänet ja Berthierin
eteenpäin, aivan kuin pyörre vie höyhenen ja oljen voimakkaisiin
kierroksiinsa.
Hän astui huomaamattaan eteenpäin. Hän oli saapunut perille.
Salama ei olisi sen nopeammin kiitänyt.
Berthier, joka oli kulkenut takaperin, Berthier, jota oli kannettu
ilmassa, katsoi ylöspäin huomattuaan pysähdyttävän ja näki kamalan
silmukan, joka riippui hänen päänsä päällä.
Odottamattoman väkevällä riuhtaisulla hän irtaantui kuljettajistaan,
sieppasi pyssyn eräältä kansalliskaartilaiselta ja iski pistimellä
pyöveleihinsä.
Mutta sekunnissa osui tuhannen iskua häneen takaapäin. Hän kaatui ja
tuhannen uutta iskua osui häneen ympäröivästä kehästä.
Billot oli kadonnut pyövelien jalkoihin.
Berthier ei ennättänyt paljoa kärsiä. Hänen verensä ja henkensä
poistuivat tuhannesta haavasta.
Silloin Billot näki näyn, joka oli vielä hirveämpi kuin kaikki tähän
asti näkemänsä. Hän näki miehen pistävän kätensä uhrin avoimeen
rintaan ja kiskaisevan vielä höyryävän sydämen esiin.
Sitten hän kiinnitti sydämen miekkansa kärkeen ja joukon antaessa
hänelle ulvoen tietä hän meni neuvoston saliin, missä valitsijat
istuivat, ja laski sen pöydälle.
Billot, tuo rautatahtoinen mies, ei kestänyt tätä näkyä. Hän kaatui
maahan kymmenen askeleen päähän lyhtytolpasta.
Kun Lafayette näki tällä tavalla häväistävän hänen auktoriteettiaan,
häväistävän vallankumousta, jota hän johti tai jota hän uskoi
johtavansa, niin hän taittoi miekkansa ja heitti kappaleet murhaajien
päähän.
Pitou nosti maanviljelijän maasta, kantoi hänet sylissään pois ja
kuiskasi hänen korvaansa:
"Billot, ukko Billot, olkaa varuillanne! Jos he huomaavat teidän
voivan pahoin, pitävät he teitä hänen rikostoverinaan ja surmaavat
teidätkin. Ja se olisi vahinko... sillä tehän olette suuri
isänmaanystävä!"
Sitten hän vei Billotin virran rannalle, piilottaen hänet parhaan
kykynsä mukaan muutamilta vimmaisilta, jotka jo alkoivat mutista.


XIII
BILLOT ALKAA HUOMATA, ETTÄ KAIKKI EI OLEKAAN VALLANKUMOUKSESSA
RUUSUNPUNAISTA

Billot, joka Pitoun keralla oli tyhjentänyt kaikki kunnian pikarit,
alkoi huomata, että nyt oli hänen vuoronsa tullut tyhjentää kalkki.
Kun Billot virran viileydessä oli tointunut, sanoi Pitou hänelle:
"Herra Billot, minä kaipaan Villers-Cotteretsiin, ettekö tekin?"
Nämä sanat, jotka vaikuttivat kuin kunnon ja rauhan tuulahdus,
herättivät maanviljelijän, antaen hänelle entiset voimansa lykkiä
joukkoa syrjään, ja hän aikoi poistua tästä teurastuspaikasta.
"Tule", sanoi hän Pitoulle, "sinä olet oikeassa."
Hän päätti mennä Versaillesiin tapaamaan Gilbertiä, joka kuninkaan
paluun jälkeen Pariisista ei ollut mennyt uudelleen kuningattaren
luo, vaan oli tullut uudelleen ministeriöön palanneen Neckerin
oikeaksi kädeksi, tämän miehen jättäessä oman elämänsä romaanin
kaikkien historian vuoksi ja koettaen järjestellä hyvinvointia
yleistämällä kurjuuden.
Pitou seurasi Billotia tapansa mukaan.
Molemmat vietiin tohtorin työhuoneeseen.
"Tohtori", sanoi maanviljelijä, "minä palaan talooni."
"Miksikä?" kysyi Gilbert.
"Siksi että vihaan Pariisia."
"Kyllä ymmärrän", sanoi Gilbert kylmästi, "olette väsynyt kaikkeen."
"Loppuun asti kyllästynyt."
"Ette siis enää rakastakaan vallankumousta?"
"Tahtoisin nähdä sen loppuneen."
Gilbert hymyili alakuloisesti.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ange Pitou - 08
  • Parts
  • Ange Pitou - 01
    Total number of words is 3273
    Total number of unique words is 1821
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 02
    Total number of words is 3326
    Total number of unique words is 1657
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 03
    Total number of words is 3315
    Total number of unique words is 1606
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 04
    Total number of words is 3293
    Total number of unique words is 1716
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 05
    Total number of words is 3359
    Total number of unique words is 1652
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 06
    Total number of words is 3336
    Total number of unique words is 1684
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    42.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 07
    Total number of words is 3395
    Total number of unique words is 1776
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 08
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1681
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 09
    Total number of words is 3372
    Total number of unique words is 1722
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 10
    Total number of words is 3314
    Total number of unique words is 1854
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 11
    Total number of words is 3365
    Total number of unique words is 1737
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 12
    Total number of words is 3280
    Total number of unique words is 1771
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 13
    Total number of words is 3412
    Total number of unique words is 1693
    27.5 of words are in the 2000 most common words
    37.8 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 14
    Total number of words is 3531
    Total number of unique words is 1854
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 15
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 1685
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 16
    Total number of words is 3448
    Total number of unique words is 1821
    26.3 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 17
    Total number of words is 3452
    Total number of unique words is 1719
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 18
    Total number of words is 3368
    Total number of unique words is 1707
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 19
    Total number of words is 3400
    Total number of unique words is 1859
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 20
    Total number of words is 3386
    Total number of unique words is 1762
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ange Pitou - 21
    Total number of words is 1689
    Total number of unique words is 1004
    31.5 of words are in the 2000 most common words
    42.1 of words are in the 5000 most common words
    46.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.