Agricola - 3

ovat ripeimmät Britannit aikoja sitten kaatuneet ja jäljellä on joukko
kelvottomia pelkureita. Mitä siihen tulee että vihdoin olette heidät
tavanneet, eivät he ole vastarintaan pysähtyneet, vaan ovat joutuneet
satimeen; pulmallinen tila sekä jäätävä kuolemanpelko ovat
kiinnittäneet heidän rivistönsä paikoilleen saadaksenne mainion kauniin
voiton. Tehkää loppu sotaretkistä, päättäkää puoli vuosisata
kunniapäivällä, näyttäkää isänmaalle ett'ei sotajoukon syyksi
milloinkaan voi laskea sodan viivytyksiä tai kapinanaikeita'.
35. Jo Agricolan puheen kestäessä ilmeni sotamiestensä innostus, hänen
puheensa loppua seurasi ääretön riemu ja heti riennettiin aseitten luo.
Innostunein mielin kiiruhtavia miehiään hän jakoi siten, että
jalka-apujoukot, joita oli 8,000 miestä, muodostivat vahvan keskustan
ja että 3,000 ratsumiestä levisi sivustoille. Legionat seisoivat vallin
edessä suureksi kunniaksi voitossa, jos taisteltaisiin roomalaista
verta vuodattamatta, ja taasen avuksi, jos jouduttaisiin häviölle.
Britannien sotajoukko oli herättääkseen samalla huomiota ja pelkoa
asettunut korkeammille paikoille siten, että vain ensimäinen rivistö
oli tasaisella maalla, mutta muut taajoissa riveissä ikäänkuin
kohosivat tuolla ylenevällä harjanteella; kentän keskiosan täyttivät
vaunutaistelijat meluten ja ajaen sinne tänne. Silloin Agricola,
peläten että vihollisten ollessa ylivoimaisia samalla kertaa sekä
edestä että sivuilta hyökättäisiin hänen väkensä kimppuun, asetti
rivinsä hajalle, vaikka hänen rintamansa siten tuli jotenkin pitkäksi
ja useat kehoittivat johdattamaan legionat apuun; taipuvaisempi kun hän
oli toivoon sekä karaistu vastoinkäymisiä vastaan lähetti hän hevosensa
pois sekä asettui jalkaisin sotamerkkien eteen.
36. Ensi yhteentörmäyksessä ampuivat toisiaan kaukaa, ja samalla kertaa
kylmäverisesti kuin taitavasti Britannit isoilla miekoillaan ja
lyhyillä kilvillään välttivät ja löivät syrjään meikäläisten
heittoaseet sekä lennättivät itse suuren joukon heittokeihäitä, kunnes
Agricola kehoitti batavilaiset kohortit sekä molemmat tungrilaiset
ryhtymään käsikähmään paljain asein; tämä on heille sotapalveluksen
pitkällisyyden johdosta tuttua sekä vihollisille outoa, heillä kun on
pienet kilvet sekä isot miekat; Britannien kärjettömät miekat, näette,
eivät kestäneet käsikahakassa eivätkä taistelussa ahtaalla alalla. Sen
vuoksi kun Batavit alkoivat jaeskella iskuja, työntää kilvillä, iskeä
kasvoihin sekä hakattuaan maahan ne, jotka seisoivat tasaisella maalla,
rynnätä kukkuloille, niin muut kohortit pyrkien eteenpäin rajussa
kilpailussa kaasivat maahan lähinnä olevat, ja varsin monet jätettiin
voitonkiireessä virumaan puolikuolleina tai vahingottumattomina. Sillä
välin ratsuväen-osastot, sen jälkeen kuin vaunusotijat lähtivät pakoon,
yhtyivät jalkajoukkojen taisteluun. Ja vaikka saivat aikaan lyhyen
kauhun, jäivät kuitenkin seisomaan vihollisten taajojen joukkojen takia
noilla epätasaisilla paikoilla, ja meikäläisille oli jo taistelun muoto
mitä vähimmin suotuisa, kun he seisoen vaivoin loivilla harjanteilla
samalla kertaa työnnettiin syrjään hevosten ruumiin-liikkeiden
johdosta, ja usein harhailevat vaunut sekä pelästyneet hevoset ilman
ohjaajia joko edestä tai sivulta syöksyivät heitä vastaan, niinkuin
pelko ne ajoi.
37. Ja Britannit, jotka tähän saakka taisteluun osaa ottamatta olivat
asettuneet kukkulain harjuille sekä toimettomina eivät välittäneet
meikäläisten vähäisestä lukumäärästä alkoivat: vähitellen astua
alaspäin sekä kulkea voittavien Roomalaisten selän taa, mutta silloin
Agricola, joka juuri tätä pelkäsi, lähetti tulevia vastaan neljä
ratsuväen-osastoa, joita hän oli pidättänyt äkkiarvaamattomia käänteitä
varten, ja mitä rohkeammin ne hyökkäsivät, sitä kiivaammin hän ajoi ne
pakoon. Siten Britannien tuuma kääntyi heitä itseänsä vastaan ja
päällikön määräyksestä osastot siirtyivät taistelulinjan etupuolelta
sekä hyökkäsivät vihollisten joukon selkään. Mutta silloin tarjoutui
aukeilla paikoilla suuri, hirveä näytelmä: ajettiin takaa,
haavoitettiin, otettiin vankeja ja tapettiin ne, kun toiset saatiin.
Silloin vihollisten aseelliset joukot, niinkuin heidän luontonsa oli,
pakenivat harvojen edestä, muutamat aseettomat syöksyivät esiin sekä
ryntäsivät kuolemaan. Kaikkialla oli aseita, ruumiita, runneltuja
jäseniä ja maa verta täynnä, ja toisinaan voitetuissakin kostonhalua ja
urhoollisuutta. Sen jälkeen kuin Roomalaiset lähestyivät metsiä,
kokoontuivat viholliset niinikään sekä tuntien paikat ympäröivät ne,
jotka takaa-ajajista ensinnä varomattomasti tunkeutuivat metsiin. Ja
joll'ei Agricola kaikkialla läsnä olevana olisi antanut vahvojen
kevyesti liikkuvien osastojen, niinkuin ajometsästyksessä tapahtuu,
(sekä ratsuväkiparven, missä oli taajemmat paikat, hevoset vapaina,)
tutkia seutua ja ratsujoukon tutkia harvempia metsiä, niin olisi
jonkinmoinen tappio kärsitty liiallisen uskaliaisuuden takia. Mutta kun
näkivät Roomalaisten järjestyneinä suljetuissa riveissä taasen ajavan
takaa, kääntyivät he pakoon, eivät enää joukottain kuten ennen eivätkä
toisiaan silmäillen, vaan harvalukuisina ja toisiansa varoen pyrkivät
he etäisille tiettömille seuduille. Yö ja kyllästys teki lopun
takaa-ajamisesta. Vihollisia tapettiin noin 10,000; meikäläisiä kaatui
360, näitten joukossa kohortin päällikkö Aulus Atticus, joka
nuoruuden-innossa hevosensa hillittömyyden johdosta joutui vihollisten
pariin.
38. Ja ainakin yö oli voittajien keskuudessa iloinen voitonriemun ja
saaliin takia; Britannit taasen, harhaillen miesten ja naisten
keskenään vaikeroidessa, laahasivat haavoitettuja, kutsuivat
vahingottumattomia, jättivät kotinsa sekä vihan vimmassa ne itse
sytyttivät, valitsivat piilopaikkoja ja jättivät ne heti kohta,
ryhtyivät vuorostaan yhteisiin tuumiin sekä luopuivat jälleen niistä,
masentuivat väliin nähdessään rakkaansa, mutta useammin kuitenkin
kiihottuivat. On kyllin tunnettu, että muutamat ovat raivonneet
vaimojansa ja lapsiansa vastaan ikäänkuin säälistä. Seuraava päivä
osoitti voiton laadun koko sen laajuudessa: kaikkialla kuoleman
hiljaisuus, autiot vuoret, kaukana suitsuavat rakennukset eikä yksikään
olento vakoilijain tiellä. Kun Agricola lähettämällä niitä joka
taholle, oli saanut tietää että oli vain epävarmoja merkkejä paosta
sekä että viholliset eivät missään kokoontuneet joukottain, vei hän
sotaväkensä Borestien maahan, koska hän ei tahtonut että sota leviäisi
eri tahoille kesän lopussa. Saatuaan siellä panttivankeja käski hän
laivastopäällikkönsä kulkea Britannian ympäri. Hänelle annettiin tähän
tarkoitukseen tarpeellinen sotavoima ja pelottava huhu oli kulkenut
edellä. Itse vei hän talvileiriin jalkajoukkonsa ja ratsuväkensä
kulkien hiljaisessa marssissa, jotta uudet heimot pelästyisivät juuri
pitkällisestä läpimatkasta. Ja samaan aikaan saapui laivasto
Trucculensiseen satamaan,[21] jonne se suotuisan ilman ja maineen
seuraamana palasi seurattuaan koko Britannian lähinnä olevaa rannikkoa.


Agricolan paluu Roomaan ja kuolema.

39. Vaikk'ei Agricola kirjeessään millään kerskaavaisuudella enentänyt
asiain menoa, vastaanotti Domitianus tiedon siitä, kuten oli hänen
tapansa, ulkonaisesti iloisena, mutta sydämessään huolestuneena.
Hänellä oli, näette, tunto siitä, että äskettäin hänen valheellinen
voittoretkensä Germanian kukistuksen johdosta oli ollut pilkan
alaisena, kun hän ostolla hankki orjia, joitten muoto ja tukka
muutettiin, jotta olivat sotavankien kaltaisia; mutta nyt ylistettiin
äärettömästi todellista, suurta voittoa, jolloin monet tuhannet
viholliset oli voitettu. Se oli etupäässä pelottava että yksityisen
henkilön nimi kohosi hallitsijan yläpuolelle; turhaan oli julkinen
puhetaito sekä kunniakas valtiollinen toiminta saatu vaikenemaan, jos
nyt joku toinen anastaisi sotilaallisen kunnian; muu voitiin mitenkuten
helpommin jättää huomioon ottamatta, mutta kelpo päällikön
kykeneväisyys osoitti kykeneväisyyttä hallitsemaan. Sellaisten huolten
vaivaamana nautittuaan kylliksi tavallisesta yksinolostaan -- mikä
hänessä oli merkkinä julmasta päätöksestä --, katsoi hän sillä hetkellä
parhaaksi antaa vihansa levätä, kunnes suosionosoitusten myrsky ja
sotajoukon ihailu vähenisi; olihan Agricola vielä silloin Britannian
johdossa.
40. Sentähden Domitianus antoi senaatissa määrätä Agricolalle triumfin
kunniamerkit ynnä kunniapatsaan sekä kaikki, mikä yleensä annetaan
voittokulun asemasta, lisäksi erittäin mairittelevilla sanoilla, ja
päällepäätteeksi käski liittää viittauksen siitä, että Syyria oli
maakuntana määrätty Agricolalle, se kun silloin ent. konsulin Atilius
Rufuksen kuoleman johdosta oli vapaa sekä tärkeämmille miehille
varattu. Useat ovat uskoneet että eräs salaisiin toimiin käytetty
vapautettu orja oli Agricolan luo lähetetty viemään käskykirje, jolla
Syyria hänelle suotiin, sellaisella määräyksellä että kirje
jätettäisiin, jos Agricola vielä olisi Britanniassa; ja tämä vapautettu
olisi itse Kanavalla kohdannut Agricolan, mutta puhuttelemattakaan
häntä palannut Domitianuksen luo; olkoon tuo juttu tosi taikka
hallitsijan luonteen mukaan keksitty ja kokoonpantu.
Sillä välin Agricola oli seuraajalleen jättänyt maakunnan rauhallisena
ja turvattuna. Ja jott'ei hänen tulonsa herättäisi huomiota juhlallisen
vastaanoton ja suuren väentulvan kautta, saapui hän välttäen ystäviensä
suosionosoituksia yöaikaan pääkaupunkiin sekä yöaikaan keisarilliseen
palatsiin, niinkuin oli käsketty; hänet otettiin vastaan hätäisellä
suudelmalla ilman mitään puhuttelua sekä jätettiin nöyrien hovimiesten
sekaan. Jotta hän toisenlaisilla avuilla peittäisi sotamainettaan, mikä
vain on haitaksi tyhjäntoimittajien keskuudessa, antautui hän kokonaan
levolle ja rauhalle, ollen vaatimaton ulkonaisessa esiintymisessään ja
ystävällinen puheissaan sekä näyttäytyen ulkona vain yhden tai kahden
ystävän seurassa, niin että varsin monet, joitten tapana on arvostella
suuria miehiä ulkonaisen loiston mukaan, huomatessaan ja nähdessään
Agricolan, etsivät syytä hänen maineeseensa, mutta vain harvat oikein
tulkitsivat hänen menettelyään.
41. Tähän aikaan Agricola useasti Domitianuksen luona poissa olevana
joutui syytösten alaiseksi, joista hän niinikään poissa olevana
vapautettiin. Syynä hänen vaaralliseen asemaansa ei ollut mikään
todellinen syyte tai valitus jostakin loukkauksesta, vaan hallitsijan
viha ansioita kohtaan sekä miehen maine ynnä kehnoin laji vihamiehiä,
nim. liehakoivat kiittelijät. Ja nythän seurasivat sellaiset ajat
valtiolle, jotka eivät antaneet Agricolan joutua unohdukseen: niin
monet sotajoukot Moesiassa ynnä Daciassa sekä Germaniassa ja
Pannoniassa menetettiin varomattomuudesta tahi päällikköjen
kelvottomuuden johdosta,[22] niin monet sotataitoiset miehet monine
joukkoineen yllätettiin ja vangittiin eikä enää oltu huolissa
valtakunnan rajasta ja Tonavan rannasta,[23] vaan legionain
talvileireistä ja maakuntain omistuksesta. Kun siis häviöt
seuraamistaan seurasivat ja joka vuosi oli surullisen kuuluisa
kaatuneista ja tappioista, vaati kansan ääni Agricolaa päälliköksi,
kaikkien vertaillessa hänen ripeyttään, järkähtämättömyyttään ja
kokemustaan sodassa toisten päällikköjen saamattomuuteen ja
pelkuruuteen. On kyllin tietty asia että tällaiset puheet kipeästi
koskettelivat Domitianuksenkin korvia, kun paremmat hovilaiset
rakkaudesta ja uskollisuudesta, kehnoimmat taasen ilkeydestä ja
kateellisuudesta ahdistelivat muutenkin huonompaan taipuvaa
hallitsijaa. Siten Agricola sekä omien ansioittensa johdosta että
toisten virheiden tähden syöksyi maineensa tuottamaan turmioon.
42. Se vuosi oli nyt tullut, jolloin Agricolan piti vetää arpaa Afrikan
ja Asian maaherrantoimesta, ja Civica Cerialiksen hiljattain tapahtunut
teloitus oli hänelle varoittavana esimerkkinä sekä Domitianukselle
ennakkotapauksena. Agricolan luokse tulivat muutamat hallitsijan
ajatuksiin perehtyneet suorastaan kysymään, aikoisiko hän lähteä
maakuntaa hallitsemaan. Ja alussa menetellen salaperäisemmin he
kiittelivät levollista ja rauhallista elämää, sitten tarjosivat
avustustaan hänen vapautuksensa puolustamiseksi, lopuksi aivan
peittelemättä samalla kertaa antoivat neuvoja ja pelottelivat sekä
pakoittivat hänet menemään Domitianuksen luo. Täysin harjaantunut
teeskentelyyn hän kuunteli osoittaen kopeaa käytöstä Agricolan pyyntöjä
vapautuksesta ja niihin suostuttuaan salli hän Agricolan esiintuoda
kiitoksensa eikä hävennyt suosionosoituksensa katkeruutta. Kuitenkaan
ei hän myöntänyt Agricolalle sitä palkkiota, mikä muuten annetaan
prokonsulille ja minkä hän itse oli muutamille suonut, joko pannen
pahaksi ett'ei tämä sitä pyytänyt tai tuntien pelkoa että näyttäisi
ostaneen, mitä itse teossa oli kieltänyt. Omituista ihmisluonteelle on
että vihataan sitä, jota on loukannut; Domitianus, joka tosiaan
luonnostaan oli kärkäs vihaan ja samassa määrässä leppymätön kuin
umpimielinen, lauhtui kumminkin Agricolan vaatimattomuuden ja
varovaisuuden johdosta, hän kun ei itsepintaisuudella eikä
turhamaisella vapaudentunnon osoittamisella jouduttanut kunniataan ja
kukistustaan. Tietäkööt ne, joitten tapana on ihailla uppiniskaisuutta,
että myöskin huonojen hallitsijain aikana saattaa olla mainioita miehiä
ja että kuuliaisuus ja itsensähillitsemys toimeliaisuuden ja
tarmokkuuden yhteydessä voi päästä semmoiseen kunniaan, johon varsin
monet vastustusten kautta, mutta ensinkään hyödyttämättä valtiota, ovat
päässeet huomiota herättävällä kuolemalla.
43. Hänen elämänsä loppu oli meille omaisille tuskallinen ja hänen
ystävilleen katkera sekä herätti myös vieraissa ja tuntemattomissa
osanottoa. Myöskin rahvas ja meidän väliäpitämätön kansamme tuli hänen
kotiinsa ja hänestä puhuttiin sekä julkisilla paikoilla että
seurapiireissä, mutta ei kukaan kuultuaan Agricolan kuoleman siitä
iloinnut tahi sitä heti unohtanut. Surkuttelua lisäsi pysyväinen huhu
siitä, että hänet oli myrkytetty; meillä ei ole siitä mitään varmuutta,
jotta uskaltaisin sitä vakuuttaa. Muuten kävivät koko hänen sairautensa
kestäessä ensimäiset hovilaiset ja uskotuimmat lääkärit useammin, kuin
hallitsijan oli tapana lähettien kautta tiedustella, joko tuo johtui
teeskennellystä osanottavaisuudesta tai urkkimishalusta. Kuolinpäivänä
taasen, kuten varmasti tiedettiin, taudin eri muutokset ilmoitettiin
hallitsijan määräämien pikalähettien kautta eikä kukaan uskonut että
hänellä oli semmoinen kiire kuulla surusanomaa. Kuitenkin oli hän
osoittavinaan surua käytöksellään ja kasvonilmeillään, vapaa kun nyt
oli vihatusta henkilöstä sekä helpommin saattoi salata iloaan kuin
pelkoaan. Kylläksi oli tunnettu että hän luettuaan Agricolan
testamentin, jossa hän määräsi Domitianuksen oivallisen puolisonsa ja
hellän tyttärensä kanssaperijäksi, oli ilmaissut ilonsa ikäänkuin
kunnianosoituksesta ja tunnustuksesta. Niin sokaistu ja turmeltunut oli
hänen mielensä alituisten imartelujen kautta, ett'ei hän ymmärtänyt
jotta hyvä isä määräsi vain huonon hallitsijan perijäkseen.
44. Agricola oli syntynyt keisari Gaiuksen kolmantena konsulivuotena
kesäkuun 13 päivänä,[24] hän kuoli 54:llä ikävuodellaan elokuun 23
päivänä Pompeius Collegan ja Cornelius Priscuksen konsuliaikana.[25]
Jos jälkimaailma tahtoo saada tietoa myös hänen ulkomuodostaan, oli hän
jalompimuotoinen kuin huomiota herättävä; ei ollut mitään pelottavaa
hänen kasvojensa ilmeessä, mutta kyllin suloa muodossa. Jaloksi
mieheksi hänet helposti tunnusti sekä kernaasti mainioksi. Ja vaikka
hän riistettiin pois keskellä voimakkainta ikäänsä, oli hän mitä
kunniaan tulee päättänyt varsin pitkän elämänuran. Sillä hän oli täysin
saavuttanut todellisen, hyviin avuihin perustuvan onnen, ja mitä muuta
enää saattoi kohtalo kerätä hänelle, joka oli ollut konsuli sekä saanut
triumfin kunniamerkit? Hän ei välittänyt liiallisesta rikkaudesta,
melkoinen oli tullut hänen osakseen. Tyttären ja vaimon jäädessä eloon,
saattoi häntä pitää onnellisenakin, joka vähentymättömällä arvolla,
runsaalla maineella ja kadottamatta sukulaisiaan ynnä ystäviään vältti
tulevia kohtaloita. Sillä niinkuin hänen ei sallittu elää tämän meidän
ylen onnellisen aikakautemme valopäiviin saakka sekä nähdä Trajanusta
hallitsijana, jota hän toivorikkailla aavistuksilla keskusteluissaan
kanssani ennusteli, niin oli se seikka meille suureksi lohdutukseksi
hänen ennenaikaisessa kuolemassaan, että hän vältti sen hirmuajan,
jolloin Domitianus ei enään ajoittain ja välihetkinä, vaan yhtenäisesti
ja ikäänkuin yhdellä iskulla suisti valtion surmaan.
45. Agricolan ei tarvinnut nähdä senaatin kokoushuonetta saarrettuna
eikä senaattia ympäröitynä aseellisilla eikä samalla kertaa niin monen
entisen konsulin murhaa tai niin monen ylhäissukuisen naisen
karkoitusta ja pakoa. Ainoastaan yhdestä voitosta saattoi
Carus Metius siihen saakka kerskata ja Messalinuksen ääni kaikui vain
Domitianuksen albalaislinnassa ja Baebius Massa oli siihen aikaan
syytteenalainen;[26] mutta sitten meikäläisten kädet laahasivat
Helvidiuksen vankilaan, meitä tahrasi Mauricuksen ja Rusticuksen surkea
näkö sekä Senecion syyttömästi vuodatettu veri.[27] Nero kuitenkin
käänsi pois silmänsä sekä määräsi kidutuksia niitä katselematta; mutta
pahinta surkeuksissa Domitianuksen aikana oli se, että täytyi katsella
ja tulla katselluksi, kun, näette, huokauksemme salaisesti merkittiin
ja kun lukuisain henkilöiden kalpeuden osoittamiseksi riitti tuo julma
katse ja kasvojen punakkuus, jolla hän varustautui häpeäntunnetta
vastaan.


Loppulause.

Tosiaan olet onnellinen, Agricola, niin hyvin kunniakkaan elämäsi
johdosta kuin myös kuolemasi kautta oikeaan aikaan. Kuten ne kertovat,
jotka kuuntelivat sinun viimeisiä puheitasi, alistuit hajamielisesti ja
kernaasti kohtaloosi, ikäänkuin omasta puolestasi olisit tahtonut
hankkia hallitsijallesi syyttömyyden. Mutta katkeran surun ohessa isän
kuoltua lisää minun ja hänen tyttärensä alakuloisuutta se seikka,
ett'ei meidän sallittu istua hänen sairasvuoteensa ääressä, vaalia
häntä uupuessaan kuolemaan sekä nauttia hänen katseistaan ja
syleilyistään. Olisimme varmaankin saaneet kuulla hänen määräyksensä ja
lausuntonsa kätkeäksemme ne syvälle sydämiimme. Se oli meidän surumme,
se meidän tuskamme, että hän riistettiin meiltä jo neljä vuotta
aikaisemmin pitkällisen poissaolomme johdosta. Kaikki on epäilemättä,
rakas isä, runsaassa määrässä tullut osaksesi ylen hellän puolisosi
ollessa luonasi; kumminkin on harvemmilla kyynelillä sinua surtu ja
viimeisellä elonhetkelläsi silmäsi jotakin kaipasivat.
46. Jos autuailla hengillä on olemassa jokin tyyssija, jos viisaitten
mielipiteen mukaan suuret sielut eivät katoa ruumiin kanssa, levätkös
rauhassa ja kutsuos meidät, perheesi jäsenet raukkamaisesta kaipiosta
ja epämiehuullisista valituksista mietiskelemään hyveitäsi, joitten
johdosta ei sovi surua tuntea tai valituksiin ryhtyä. Kunnioittakaamme
sinua mieluummin ihailulla ja loppumattomilla ylistyksillä sekä, jos
luonto sen myöntää, tulemalla kaltaisiksesi; siinä on oikea kunnioitus,
siinä jokaisen rakastavaisen velvollisuudenosoitus. Sen tahtoisin panna
tyttärensä ja vaimonsa sydämelle, että sillä tavoin kunnioittavat isän
ja puolison muistoa, jotta muistelevat kaikkia hänen tekojaan ynnä
sanojaan sekä enemmän pysyttävät mielessään hänen henkensä luonnetta ja
muotoa kuin hänen ruumiinsa; en soisi puhuvani marmorista tai vaskesta
muovailtuja kuvapatsaita vastaan, mutta samoin kuin ihmismuoto, samoin
sen kuva on puutteellinen ja katoovainen, hengen muoto sitä vastoin
iäti pysyväinen eikä sitä voi pidättää tai esittää vieraassa aineessa
tai toisen taidolla, vaan itse kunkin omassa elämässä. Mitä Agricolassa
olemme rakastaneet, mitä hänessä olemme ihailleet, se pysyy ja on
pysyvä ihmisten mielissä, aikojen iäisessä vaihtelussa, aikakirjain
muistissa; monet vainajat, näette, uupuvat unhoon ikäänkuin maineetta
ja mainitsematta: Agricola taasen on elävä, jälkimaailmalle kuvattuna
ja esitettynä.


Selitykset:

[1] _P. Rutilius Rufus_ konsuli v. 105 e.Kr.; _M. Aemilins Scaurus_
konsuli v. 115 ja 107 e.Kr.
[2] _Paetus Thrasea_ kuoli itsemurhan kautta v. 66 j.Kr., _Helvidius
Priscus_, edellisen vävy, tapettiin v. 93 j.Kr. tasavaltaisten
mielipiteittensä johdosta.
[3] Forum Julii nyk. Fréjus Provencessa.
[4] Gaius Caligula.
[5] Caligulan appivaari.
[6] Nyk. Marseille.
[7] Oik. Albintimilium nyk. Ventimiglia.
[8] _Aquitania_ Gallian lounaisosa.
[9] Skotlanti.
[10] Orkney-saaret.
[11] Tässä ehkä jokin Shetland-saarista.
[12] Kansanheimo Walesissa.
[13] _Consularis_ konsulinarvoinen mies, ent. konsuli.
[14] Camulodunum nyk. Colchester.
[15] Anglesey.
[16] Procurator oik. alempi rahaston-virkamies, joka valvoi keisarin
yksityiskassan etuja.
[17] Heimo Pohjois-Walesissa.
[18] _Centurio_ centurian päällikkö, 'sadanpäämies'.
[19] Paikka tuntematon.
[20] Nyk. Firth of Clyde ja Firth of Fortb.
[21] Paikka tuntematon, samoin kuin Graupius-vuori ja Borestien maa.
[22] Sodassa Dakeja vastaan vv. 86-88 sekä Markomaneja ja Quadeja
vastaan.
[23] Limes oik. rajavalli Tonavasta Regensburgin kohdalta Rheinin
aliseen osaan.
[24] V. 40.
[25] V. 93.
[26] Carus Metius, Messalinus ja Baebius Massa tunnetut ilmiantajat.
[27] _Helvidius_, 2:ssa luvussa mainitun Helvidius Priscuksen poika,
teloitettiin vankeudessa; _Mauricus ja Rusticus_ olivat veljekset:
edellinen ajettiin maanpakoon, jälkimäinen surmattiin.