Agricola - 2

ja prokuraatori heidän omaisuudessaan.[16] Samassa määrässä oli
päällikköjen epäsopu kuin sopu alamaisille turmiollinen. Toisen
centurioni-, toisen orjajoukkue harjoitti sekaisin väkivaltaa ja
häväistyksiä. Ei mikään enään ollut turvattu heidän ahneudeltaan eikä
heidän irstaisuudeltaan. Taistelussa väkevämpi saaliin saapi: nyt sitä
vastoin useimmiten kelvottomat pelkurit ryöstivät heidän kotejaan,
raastoivat lapsensa, määräsivät sotaväen-otoista, ikäänkuin he eivät
tietäisi kuolla juuri isänmaansa edestä. Sillä kuinka vähäinen määrä
sotilaita oli sentään tullut maahan, jos Britannit vain laskivat
itsensä? Siten Germanit olivat pudistaneet ikeen päältään, ja niitä
suojeli vain joki eikä valtameri. Heillä oli isänmaa, puolisot,
vanhemmat sodan aiheena, noilla taasen ahneus ja hekumallisuus. Ne
tulisivat väistymään, kuten tuo jumaliin korotettu Julius Caesar oli
väistynyt, kun vain jäljittelisivät esi-isäinsä kuntoa. Eikä heidän
pitänyt pelästyä yhden tai toisen taistelun onnettomasta päätöksestä;
enemmän oli tosin voimaa rasittamattomilla, mutta enemmän
kestäväisyyttä kurjilla. Nyt jumalatkin säälivät Britanneja, he kun
pitivät Rooman päällikköä kaukana sekä sotajoukkoa toisessa saaressa
erotettuna; nytpä he itse -- mikä oli ollut vaikein asia -- ryhtyivät
neuvotteluihin. Mutta nyt oli vaarallisempi joutua kiinni semmoisista
hankkeista kuin uskaltaa jotain.
16. Yllytettyään toisiaan semmoisella ja sentapaisella puheella,
ryhtyivät he kaikki sotaan kuninkaallista sukua olevan naisen Boudiccan
johdolla -- sillä eivät hallitustoimissa tee mitään erotusta sukupuolen
suhteen --; he ajoivat takaa varustuksiin jakaantuneita sotamiehiä,
valloittivat linnoitukset sekä tunkeutuivat itse siirtokuntaankin muka
orjuuden tyyssijana eikä heidän kostonhimonsa ja voitonhalunsa
säästänyt yhtään barbarien kesken tavallista julmuuden-lajia. Ja
joll'ei Paulinus saatuansa tiedon maakunnan kapinasta nopeasti olisi
rientänyt apuun, olisi Britannia ollut menetetty; mutta hän saattoi sen
yhdellä onnellisella taistelulla entiseen kuuliaisuuteensa, kun vielä
varsin useat pysyivät aseissa, joita tieto luopumuksesta sekä pelko
maaherran suhteen ahdisti, pelko, näette, että tämä muuten oivallinen
mies menettelisi julmasti heitä vastaan antautumisen jälkeen sekä liian
kovasti kostaisi jokaista väkivaltaisuutta, ikäänkuin se olisi hänelle
tapahtunut. Sen vuoksi lähetettiin Petronius Turpilianus sinne, hän kun
oli lempeämpi sekä vihollisten rikosten koskettamaton mies ja sen
johdosta taipuvaisempi suostumaan heidän katumukseensa; sitten kuin hän
oli palauttanut rauhan ennen valloitetuissa osissa, ei hän ryhtynyt
mihinkään, vaan jätti maakunnan Trebellius Maximukselle. Trebellius,
joka oli vielä mukavampi sekä vailla kaikkea kokemusta sota-alalla,
piti maakuntaa hallussaan jonkinmoisella suopeudella virkaa
hoitaessaan. Nyttemmin barbarit jo oppivat suostumaan paheisiin, kun
nämä heitä mielittelivät ja kansalaissotien väliintulo tarjosi
riittävän puolustuksen toimettomuudesta, mutta pulaan jouduttiin
kapinan kautta, jahka sotaretkiin tottunut miehistö rauhanaikana joutui
levottomaksi. Trebellius, ylönkatsottu ja nöyryytetty sen johdosta että
hän pakenemalla ja piilemällä oli välttänyt sotajoukkonsa vihaa, oli
sittemmin vain armosta päällikkönä ja, ikäänkuin sotajoukko
sopimuksella olisi itselleen vaatinut vapauden sekä päällikkö elämänsä,
lakkasi kapina ilman verenvuodatusta. Eikä Vettius Bolanus, jonka
aikana vielä kansalaissodat kestivät, rasittanut Britanniaa sotaisella
esiintymisellä: samanlainen toimettomuus vihollisia vastaan vallitsi
sekä samanlainen uppiniskaisuus leirissä, paitsi että Bolanus ollen
nuhteeton eikä minkäänlaisten hairahdusten johdosta vihattu mies oli
itselleen hankkinut rakkautta kunnioituksen sijaan.
17. Mutta kun Vespasianus muun maailman kanssa oli palauttanut
Britannian valtaansa, tulivat mainiot päälliköt ja oivalliset
sotajoukot maahan ja vihollisten toivo väheni. Ja heti alussa Petilius
Cerialis herätti pelkoa hyökkäämällä Brigantien valtioon, jota
pidettiin väkirikkaimpana koko maakunnassa. Paljo taisteluja
suoritettiin, toisinaan verisiäkin, ja suuren osan Briganteja hän joko
voitollisesti kukisti tai ainakin sodalla ahdisti. Ja Cerialis olisi
jokaisen toisen seuraajan toimintaa ja mainetta himmentänyt, mutta
Julius Frontinus oli tuohon toimeen kykenevä; hän oli mainio mies,
mikäli hän saattoi, ja kukisti asevoimalla Silurien voimakkaan ja
sotaisan heimon voittaen vihollisten urhoollisuuden ohessa myös
paikalliset vaikeudet.


Agricola Britannian maaherrana.

18. Sellaiseksi Agricola huomasi Britannian sota- aseman, sellaisiksi
sotavaiheet, kun hän vasta keskellä kesää sinne siirtyi, jolloin
sotamiehet, ikäänkuin sotaretki jo olisi sikseen jätetty, kääntyivät
huolettomuuteen sekä viholliset väijyivät tilaisuutta hyökkäykseen.
Vähää ennen hänen tuloaan oli Ordovikein kansa[17] melkein kokonaan
hävittänyt heidän alueellaan majailevan ratsuväen-osaston ja tästä
alusta koko maakunta oli joutunut jännitykseen. Ja ne, joitten mielestä
sota oli suotava, ne kiittivät tätä esitapausta sekä odottivat vain
uuden maaherran mieltä; silloin Agricola, vaikka kesä jo oli umpeen
kulunut ja osastot maakunnassa hajallaan sekä sotamiesten kesken sen
vuoden lepoaika jo otettu lukuun -- mitkä seikat olivat esteeksi ja
vastukseksi sodan alkamiselle -- ja vaikka useimmista näytti paremmalta
pitää silmällä epäiltäviä, päätti lähteä vaaraa vastaan; hän kokosi
legiona-osastot sekä joltisen joukon apuväkeä ja, koska Ordovikit eivät
uskaltaneet astua alas tasankomaalle, johti hän sotavoimansa
vuoristolle kulkien itse joukkojen etunenässä, jotta kaikilla muilla
olisi yhtä suuri uskallus vaaran ollessa samanlaisena. Melkein koko
heimo tuhottiin ja, koska hän tiesi että oli käytettävä saavutettua
menestystä ja että kauhu seurasi muitakin yrityksiään, sen jälkeen kuin
alku oli onnistunut, päätti hän saattaa valtaansa Monan saaren, jonka
valloituksesta Paulinus, kuten edellä kerroin, oli pakoitettu luopumaan
koko Britannian kapinan johdosta. Mutta -- niinkuin äkkinäisissä
yrityksissä on laita -- puuttui jotakin: laivoja; kuitenkin saattoi
päällikön neuvokkaisuus ja kylmäverisyys heidät yli. Poistettuaan
kaikki taakat lähetti hän niin äkisti vihollisten kimppuun parhaimmat
miehet apujoukoista, jotka olivat tottuneet kahluupaikkoihin sekä
synnynnäisesti uimistaitoou, jolloin samalla kertaa ohjaavat itseään,
aseitaan ja hevosiaan; silloin viholliset pelästyivät, he kun
ajattelivat vain laivastoa, laivoja ja aavaa merta, eivätkä pitäneet
mitään vaikeana tai voittamattomana niille, jotka sillä lailla
saapuivat taisteluun.
Kun siis olivat pyytäneet rauhaa sekä luovuttaneet saaren, alettiin
pitää Agricolaa kuuluisana ja mahtavana, koska hän astuessaan toimeensa
oli valinnut vaivoja ja vaaroja, jolloin muut viettävät aikaansa
loistossa ja kunnianosoitusten tavoittelemisessa. Eikä Agricola
käyttänyt menestystään kerskaamiseksi eikä nimittänyt voitettujen
rauhaan saattamista sotimiseksi tai voittamiseksi eikä hän esittänyt
töitään laakerilla koristetuissa kirjeissä, vaan enensi mainettaan
maineensa salaamisella, kuu ajateltiin mitä voitiin vastaisuudessa
toivoa siltä, joka niin suuria urhotöitä hiljaisuudessa suoritti.
19. Muuten tuntien maakunnan mielialaa sekä muitten kokemuksista
opittuaan että vähää saadaan asevoimalla aikaan, jos väkivaltaisuudet
seuraavat, päätti hän poistaa juurta jaksain sota-aiheet. Alkaen
itsestään sekä omasta väestään piti hän ensiksi ympäristöään kurissa,
mikä varsin useista on yhtä vaikeata kuin maakunnan hallitseminen. Hän
ei toimittanut mitään virallista vapautettujen orjiensa tai
palvelijainsa kautta eikä ottanut palvelukseensa centurionia tai
sotamiehiä yksityisten vaikutuksista, suosituksesta tai pyynnöstä, vaan
piti jokaista kelpo miestä uskollisena.[18] Hän otti kaikesta selkoa,
vaan ei kaikkea rangaissut. Pienistä hairahduksista hän antoi anteeksi,
isoja hän käsitteli ankaruudella, eikä hän aina ensin käyttänyt
rangaistusta, vaan tyytyi useammin katumukseen; kernaammin hän asetti
virka- ja hallinto-toimiin hairahtumattomat miehet kuin ryhtyi
rankaisemiseen, sitten kuin olivat hairahtuneet. Hän huojensi viljan ja
verojen suorittamista oikein jakamalla alamaisten velvollisuudet sekä
poistamalla sellaista, mikä voittoa varten keksittynä kärsittiin
suuremmalla tuskalla kuin itse veroa. Sillä pilkaksi heidät
pakoitettiin istumaan suljettujen viljamakasiinien edessä sekä sen
lisäksi ostamaan viljaa korkeammalla hinnalla; heille osoitettiin
mutkateitä sekä etäisiä seutuja, jotta kunnat, vaikka talvileiri oli
aivan lähellä, saivat viedä viljansa kaukaisiin tiettömiin seutuihin,
joten se, mikä kaikilla oli saatavana, vain harvoille tuli tuottavaksi.
20. Heti ensi vuonna tukahuttamalla sellaiset väärinkäytökset hankki
hän erinomaisen maineen rauhanajalle, jota hänen edeltäjäinsä
huolimattomuuden ja röyhkeyden johdosta yhtä paljon pelättiin kuin
sotakantaa. Mutta kun tuli kesä, kokosi hän sotajoukon, esiintyi usein
kulkueen marsseilla, kiitteli hyvää järjestystä sekä kuritti
vallattomia; hän valitsi itse leiripaikat, tutki itse tulvapaikat ja
metsät; sillä välin hän ei antanut vihollisille mitään rauhaa, vaan
tuhosi niitä äkkinäisillä hyökkäyksillä; ja kun hän oli tarpeeksi
pelkoa herättänyt, osoitti hän hyvällä kohtelulla rauhan houkutuksia.
Näitten asiain johdosta monet valtiot, jotka siihen päivään saakka
olivat toimineet itsenäisesti, jättivät panttivankeja sekä luopuivat
vihamielisestä kannastaan, ja heidät ympäröitiin sotajoukoilla ja
linnoituksilla sellaisella taidolla ja huolella, ett'ei sitä ennen
mikään uusi osa Britanniasta yhtä rauhallisesti joutunut Roomalaisten
valtaan.
21. Seuraava talvi käytettiin erittäin hyödyllisiin toimenpiteisiin.
Sillä jotta nuo hajalla asuvat pyrinnöt, ja sivistymättömät ihmiset,
jotka sen johdosta olivat sotiin taipuvaiset, tottuisivat nautintojen
kautta lepoon ja rauhaan, alkoi hän yksityisesti kehoittaa ja valtion
varoilla auttaa heitä rakentamaan temppeleitä, toreja ja julkisia
rakennuksia, jolloin hän kiitti innokkaita ja moitti velttoja; siten
tuli kilpailu kunniasta ulkonaisen pakon sijaan. Ja lisäksi hän antoi
kasvattaa ylimysten poikia jaloissa tieteissä sekä antoi etusijan
Britannien luonnonlahjoille Gallien ahkeruuden rinnalla, jotta ne,
jotka äsken vielä eivät ensinkään välittäneet Rooman kielestä, nyt
tavoittivat sen puhetaitoa. Sen johdosta pääsi myös vaatetuksemme
kunniaan ja togan käyttäminen tuli yleiseksi. Vähitellen jouduttiin
myös paheiden yllykkeisiin, niinkuin ovat pylväskäytävät,
kylpylaitokset ja komeat kemut. Sitä kutsuttiin ymmärtämättömien
keskuudessa hienoksi sivistykseksi, kun se itse asiassa oli osa
orjuudesta.
22. Kolmas sotaretkille omistettu vuosi saattoi tunnetuiksi uudet
kansat, kun kaikki heimot Tanaus nimiseen vuonoon saakka
hävitettiin.[19] Tästä hävityksen kauhistuksesta pelästyneinä
viholliset eivät uskaltaneet hätyyttää sotajoukkoa, vaikka se olikin
kovien rajuilmojen ahdistama; vielä lisäksi oli tilaisuutta
linnoitusten perustamiseen. Asiantuntijat panivat merkille ett'ei
mikään muu päällikkö suuremmalla ymmärtäväisyydellä valinnut sopivia
paikkoja; ei yksikään Agricolan perustama varustus joutunut
väkirynnäkön johdosta vihollisten haltuun tai jäänyt autioksi
antautumisen tai paon vuoksi: sillä pitkällistäkin piiritystä vastaan
varustettiin linnoitukset vuodeksi varoilla. Siten kului talvi siellä
ilman huolia; usein tehtiin hyökkäyksiä ja jokainen turvautui vain
omaan itseensä, kun viholliset eivät toimittaneet mitään ja olivat
epätoivossa sen johdosta, että he, jotka olivat tottuneet korvaamaan
kesäiset tappionsa menestyksillä talvisaikana, nyt samassa määrässä
joutuivat alakynteen kesällä kuin talvellakin. Eikä Agricola koskaan
omaksunut kunnianhimosta toisten urhotöitä; olipa centurio tai apuväen
päällikkö, löysi hän Agricolassa puolueettoman arvostelijan teostaan.
Muutamat tosin sanoivat hänet liian ankaraksi nuhteissaan, ja hän
olikin kova kehnoja kohtaan samoin kuin hän oli ystävällinen kunnon
miehille. Muuten ei hänen vihastaan jäänyt mitään salassa kytevää,
joten ei siis tarvinnut pelätä hänen vaitioloaan; hän piti
kunniallisempana loukata kuin vihata.
23. Neljättä kesää hän käytti niitten alueitten vallassa pysyttämiseen,
joitten läpi oli samonnut; ja jos sotajoukkojen kunto ja Rooman nimen
kunnia sen olisi sallinut, olisi nyt itse Britanniassa tavattu
valtakunnan rajapyykki. Sillä Clota ja Bodotria,[20] jotka eri suuntiin
käyvien merenkuohujen johdosta tunkeutuvat kauas sisämaahan, erottuvat
ainoastaan kapean maakaistaleen kautta; tämä silloin varustettiin
linnoituksilla ja koko eteläpuolinen osa otettiin Roomalaisten haltuun,
jolloin viholliset työnnettiin ikäänkuin toiselle saarelle.
24. Viidennellä sotaretkien vuodella hän laivalla heti laivaliikkeen
alkaessa purjehti lahden poikki sekä kukisti useilla onnellisilla
taisteluilla siihen asti tuntemattomat heimot, ja sen osan Britanniaa,
mikä on Hiberniaan päin, hän varusti joukoillaan enemmän toivossa kuin
pelosta, koska Hibernia, joka sijaitsee Britannian ja Hispanian
keskivälissä ja on sopiva meriliikkeelle Galliastakin päin, saattoi
yhdistää voimakkaimman osan valtakunnasta suureksi keskinäiseksi
hyödyksi. Sen ala Britanniaan verrattuna on pienempi, mutta on se
Välimeren saaria isompi. Saaren maaperä ja ilmasto sekä sen asukkaiden
luonto ja elantotapa ei suuresti poikkea Britanniaan nähden; sisäseudut
ovat vähän tunnetut, maalle-nousupaikat ja satamat taasen paremmin
liikkeen ja kauppiasten kautta. Agricola oli maan pikkukuninkaista
vastaanottanut erään, joka oli karkoitettu kapinan johdosta
kotimaassaan, sekä piti häntä ystävyyden nimessä luonaan käyttääkseen
häntä sopivassa tilaisuudessa. Usein kuulin hänen sanovan että vain
yhdellä legionalla ja vähäisillä apujoukoilla voitaisiin valloittaa
Hibernia sekä pitää sitä miehitettynä, ja tämä menettely olisi hyödyksi
myöskin Britanniaan nähden, jos kaikkialla olisi roomalaisia joukkoja
ja vapaus olisi ikäänkuin näkyvistä poistettu.
25. Mutta sitten kesällä, jolloin hän aloitti kuudetta
hallintovuottaan, käänsi hän huomiotaan heimokuntiin Bodotrian toisella
puolella ja, koska pelättiin kapinaliikkeitä kaikkien lahdentakaisten
heimojen puolelta kuin myös että sotajoukon marssit häiriintyisivät
vihollisten kautta, tutkitutti hän satamat laivastollaan; tämä, jonka
Agricola ensiksi otti mukaan joukkojensa osana, seurasi mahtavana
katsella, kun samalla kertaa maalla ja merellä sota liikkui ja usein
samassa leirissä jalkamiehet, ratsastajat ja laivasoturit liittyen
iloisesti yhteisiin aterioihin ylistivät kukin osaltaan urhotöitään
ja seikkailujaan sekä keskenään sotilaitten tavallisella
kerskaavaisuudella vertailivat milloin metsien ja vuorien syviä
onkaloita, milloin rajuilmain ja kuohujen tarjoomia vastuksia, milloin
taas maaretkeä ja vihollisen voittamista, milloin itse valtamerenkin
voittamista. Myös Britanneja hämmästytti, kuten sotavangeilta kuultiin,
laivaston ilmestyminen, ikäänkuin nyt heidän oman merensä erotetun alan
auettua viimeinenkin pakopaikka voitetuilta suljettaisiin. Caledoniassa
asuvat kansat ryhtyivät aseelliseen vastarintaan, rupesivat siellä
linnoituksia piirittämään suurilla valmistuksilla, joita huhu
liioitteli, kuten on tapa tuntemattomien asiain suhteen, ja enensivät
Roomalaisten pelkoa hyökkäämisellään; johan pelkurit asiantuntemuksen
nojalla kehoittivat peräytymään Bodotrian taakse ja väistymään
kernaammin kuin että heidät sieltä ajettaisiin väkisin pois, kun
Agricola sillä välin sai tietää että viholliset useissa joukoissa
hyökkäsivät vastaan. Ja jott'ei vihollisten ylivoima sekä perehtyminen
paikallisuuksiin yllättäisi heitä, jakoi hän itse joukkonsa kolmeen
osastoon sekä lähti marssimaan.
26. Mutta kun tämä tuli vihollisten tietoon, muuttivat suunnitelmansa
yht'äkkiä sekä hyökkäsivät yöllä kaikki yhdessä yhdeksännen legionan
kimppuun, koska se muka oli eniten voimaton, tappoivat vartiat unen ja
hämmästyksen vallassa sekä syöksyivät leiriin. Ja taistelu riehui jo
itse leirissäkin, kun Agricola, joka vakoojilta sai tietää vihollisten
marssista sekä seurasi niitä kintereillä, antoi ripeimpien ratsu- ja
jalkamiestensä rientää taistelevien selkään sekä kaikkien heti paikalla
kohottaa sotahuudon; ja päivän valjetessa joukkojen merkit välkkyivät.
Siten Britannit pelästyivät kaksinkertaisen vaaran johdosta, ja
Roomalaisissa heräsi uskallus ja he taistelivat, pelastuksestaan
huolettomina, kunniansa puolesta. Sen lisäksi vielä itse tekivät
hyökkäyksen ja tuima taistelu riehui juuri ahtaissa porteissa, kunnes
viholliset karkoitettiin, sillä kumpikin sotajoukko taisteli, toinen
muka apua tuodakseen, toinen jott'ei näyttäisi apua tarvinneen.
Joll'eivät suot ja metsämaat olisi suojanneet pakenevia, olisi sota
sillä voitolla saatettu loppuun.
27. Ylpeänä voitontunnossaan sekä saavuttamastaan maineesta sotajoukko
ei enää pitänyt mitään urhoollisuudelleen mahdottomana, vaan vaati
äänekkäästi että oli tunkeuduttava Caledoniaan sekä lopuksi
yhtenäisessä taistelujaksossa keksittävä Britannian raja. Ja nuo vielä
äsken varovaiset ja ymmärtäväiset olivat nyt onnellisen päätöksen
jälkeen tarmokkaat ja kerskaavaiset. Tämähän on ikävin puoli sodissa:
kaikki omistavat itselleen menestykset, mutta laskevat yhden syyksi
vastoinkäymiset. Mutta Britannit, jotka arvelivat ett'ei heitä oltu
voitettu urhoollisuudella, vaan sattumuksen ja päällikön taitavuuden
johdosta, eivät yhtään luopuneet ylimielisyydestään, vaan varustivat
nuorisoaan, siirsivät puolisonsa ja lapsensa turvallisiin seutuihin
sekä vahvistivat kokouksilla ja uhritoimituksilla yhteiskuntien
liittoutumista. Ja siten lähdettiin molemmilta puolin vihamielisyydessä
talvimajoihin.
28. Samana kesänä eräs Germaniassa kokoonkutsuttu Usipien muodostama
kohortti, joka oli Britanniaan kuljetettu, ryhtyi suureen ja
merkilliseen tekoon. Tapettuaan centurionin sekä ne sotilaat, mitkä
olivat sijoitetut osastoihin sotapalveluksen opettamista varten sekä
olivat niitten esimerkkinä ja johtajina, he nousivat kolmeen
sotalaivaan, joihin väkivallalla pakoittivat perämiehet mukaan; ja
yhden johtaessa, sen jälkeen kuin kaksi oli joutunut epäilyksen
alaisiksi sekä sen johdosta saanut surmansa, he purjehtivat ikäänkuin
ihmeen kautta rannikkoa pitkin, ennenkuin huhu siitä oli levinnyt. Kun
sitten olivat lähteneet maihin vettä noutamaan sekä tarvekaluja
ryöstämään, ryhtyivät taisteluihin useiden Britannien kanssa, jotka
omaisuuttaan puolustivat, tullen usein voittajiksi ja toisinaan saaden
selkäänsä; lopuksi joutuivat sellaiseen puutteenalaisuuteen, että
söivät keskuudestaan heikoimmat, sittemmin ne, mitkä arpa määräsi. Ja
siten purjehtien Britannian ympäri he menettivät laivansa
taitamattomuutensa johdosta ohjaamisessa; kun heitä pidettiin rosvoina,
ottivat ensiksi Suebit, sitten Friisit heidät vangikseen. Ja muutamat,
jotka oli myyty sekä kulkien myyjien välissä tuotu meidänpuoliselle
rannalle, saattoi kertomus niin kummallisesta seikkailusta kuuluisiksi.
29. Seuraavan kesän alussa Agricolaa kohtasi perhesuru: hän kadotti
vuotta ennen syntyneen poikansa. Tätä onnettomuutta hän ei
kantanut niinkuin useat voimakkaat luonteet teeskennellyllä
väliäpitämättömyydellä eikä naisten tapaan taasen vaikeroimisilla ja
alakuloisuudella; surussaan oli sotakin huojennuksena.
Lähetettyään laivastonsa, jotta se useissa paikoin rosvoilemalla
aikaansaisi suurta ja salaista pelkoa, kulki hän taisteluun
varustetulla sotajoukolla, johon oli lisännyt Britannien keskuudesta
urhoollisimmat ja pitkällisenä rauhanaikana koetetut miehet, aina
Graupius-vuorelle saakka, jonka vihollinen jo oli vallannut. Sillä
Britannit, jotka ensinkään lannistumatta edellisen taistelun tuloksesta
odottivat joko kostoa tai kukistusta, olivat vihdoin oppineet että
yhteinen vaara oli yksimielisyydellä torjuttava sekä olivat
lähetystöillä ja liitoilla keränneet kokoon kaikkien heimokuntien
voimat. Aseellisia oli jo näkyvissä neljättäkymmentä tuhatta ja vielä
tulvaili sinne koko asekuntoinen miehistö, tulvaili vanhempia, vielä
terveitä ja voimakkaita miehiä, jotka sodassa olivat kuuluisiksi
tulleet sekä nyt kaikki osoittivat kunniamerkkinsä; silloin eri
päälliköiden kesken kuntonsa ja sukunsa kautta kuuluisa mies nimeltä
Calgacus kertomuksen mukaan puhui kokoontuneelle kansanjoukolle, joka
taistelua vaati, seuraavaan tapaan:
30. 'Aina kun harkitsen sodan syitä sekä pulmallista asemaamme, on
minulla suuri toivo siitä, että tämä päivä ynnä teidän yksimielinen
toimintanne on oleva alkuna koko Britannian vapauttamiseen, sillä me
kaikki emme tunne orjuutta, takanamme ei ole enää mitään maata eikä
edes merikään suo meille turvaa, kun siellä uhkaa roomalainen laivasto.
Siten taistelu ja aseet, mitkä ovat urhojen kunniana, ne ovat vielä
pelkureillekin suurimpana turvana. Edellisissä taisteluissa, joissa
vaihtelevalla onnella taisteltiin Roomalaisia vastaan, haettiin toivo
ja suoja meidän käsistämme, koska me, ollen jaloimmat koko Britanniassa
ja sen johdosta itse maan sydämessä asuen, näkemättä orjuudessa
palvelevien rantamaita pidimme silmiämmekin vapaina vieraan
itsevaltaisuuden saastutuksesta. Meitä maailman äärimäisiä vapaita
asukkaita on maamme syrjäinen asema sekä maineemme suoja tähän päivään
saakka turvannut, sillä kaikki tuntematon käy mahtavasta; mutta nyt on
Britannian raja avoinna, ei yhtään heimoa ole enää takanamme, ei mitään
muuta kuin kuohuja ja kiviä ja Roomalaiset niitäkin vielä
vaarallisemmat, joitten hirmuvaltaa turhaan koetetaan välttää
kuuliaisuudella ja myöntyväisyydellä. Koko maailman ryöstäjinä he
tutkiskelevat nyt mertakin, sen jälkeen kuin maa on loppunut
heidän hävittäessään kaikkia; jos vihollinen on rikas, nuo ovat
voitonhimoisia, jos hän on köyhä, taasen vallanhimoisia, nuo, joita
eivät Itämaat eivätkä Länsimaat ole voineet tyydyttää; yksin kaikista
he yhtä himokkaasti tavoittelevat varallisia kuin varattomia.
Ryöstämistä, murhaamista ynnä rosvoilemista he väärillä nimityksillä
kutsuvat hallitsemiseksi, ja missä aikaansaavat erämaan, siellä sanovat
rauhan vallitsevan'.
31. 'Luonto on tahtonut että jokaisen lapset ja omaiset olisivat hänen
rakkaimpansa: nämä taasen viedään kutsunnan johdosta muuanne orjina
palvelemaan, vaimomme ja sisaremme joutuvat häväistyksen alaisiksi
ystävyyden ja kestisuhteen nimessä, joskin välttävät vihollisen himoa.
Omaisuutemme ja varamme kulutetaan maksuun, pelto ja vuositulo
viljaveroon, ruumiimme ja kätemme hivutetaan ruoskanlyöntien ja
parjausten ohessa metsien ja soiden raivaamiseksi. Synnynnäiset orjat
joutuvat kerran myydyiksi ja saavat sen lisäksi ravintonsa herroiltaan:
Britannia ostaa joka päivä orjuutensa, elättää sitä joka päivä. Ja
niinkuin palvelijaväessä äsken tullut orja on toveriensakin pilkan
alaisena, niin meidätkin tässä koko maailman muodostamassa orjajoukossa
uusina ja arvottomina tulokkaina syöstään perikatoon; eihän meillä ole
peltoja tai metallikaivoksia tai satamia, joiden hoitamiseksi meitä
pitäisi säilyttää. Sen lisäksi on alamaisten kunto ja tarmo
epämieluinen hallitseville ja etäisyys ynnä syrjäisyys on juuri sitä
enemmän epäilyttävä, mitä enemmän turvaa se suo. Siten luopuen
armotuksen toiveesta tehkää vihdoin päätöksenne, te, joille pelastus
samoin kuin kunnia on kallein. Brigantit saattoivat naisen johdolla
polttaa poroksi siirtokunnan ja valloittaa leirin sekä olisivat voineet
vapautua ikeestään, ell'ei menestys olisi kääntynyt huolettomuudeksi;
me terveet ja kukistamattomat, jotka vapautuaksemme käymme sotaa emmekä
alistuaksemme, osoittakaamme heti ensi kahakassa, minkälaiset miehet
Caledonia on itseänsä varten säästänyt'.
32. 'Vai luuletteko että Roomalaisilla on sodassa yhtäläinen urheus
kuin rauhanaikana hävyttömyys? Ei, meidän eripuraisuuksiemme ja
erimielisyyksiemme johdosta kuuluisiksi tullen, kääntävät he
vihollistensa virheet sotajoukkonsa kunniaksi; jos kohta myötäkäymiset
pitävät sitä koossa, yhteenhaalittuna kun se on aivan erilaisista
heimoista, niin vastoinkäymiset sen hajoittavat; joll'ette luule että
uskollisuus ja luottamus pitää yhdessä Gallit, Germanit ja häpeä sanoa
useatkin Britannit, jotka kuitenkin kauemmin ovat olleet vihollisia
kuin orjia, jos kohta nyt uhraavat verensä vieraan vallan hyväksi.
Pelko ja kauhu ovat heikkoja rakkauden siteitä; kun nuo poistetaan,
alkavat ne vihata, jotka ovat lakanneet tuntemasta pelkoa. Meidän
puolellamme on kaikki, mikä voittoon yllyttää: eivät aviovaimot
Roomalaisia innostuta, eivät vanhemmat heitä parjaa pakonsa
johdosta, useilla ei ole mitään isänmaata tai on se sitten toinen.
Harvalukuisina, pelokkaina tietämättömyydessään, kun hämmästyksekseen
huomaavat itse ilman, meren ja metsät, kaikki kerrassaan oudoiksi, ovat
jumalat ne jättäneet käsiimme tavallaan suljettuina ja sidottuina.
Älköön teitä pelättäkö tyhjä ulkomuoto, kullan ja hopean loiste, mikä
ei suojele eikä haavoita. Juuri vihollisten sotajoukossa löydämme
liittolaisemme. Britannit tuntevat asiamme omakseen, Gallit muistavat
entistä vapauttaan, muut Germanit heidät hylkäävät, niinkuin Usipit
heidät äsken jättivät. Eikä sittemmin enää ole mitään aihetta pelkoon:
linnoitukset ovat puolustajia vailla, siirtokunnat vanhusten hallussa
ja municipikaupungit vastenmielisesti tottelevien ja vääryydellä
hallitsevien käsissä heikkoja ja kapinallisia. Täällä on teillä
päällikkö, täällä kuulutte sotajoukkoon; siellä on verot, kaivostyöt
sekä muut orjuuden rasitukset, joiden pysyväinen kärsiminen tai
pikainen kostaminen riippuu tästä taistelukentästä. Siis lähtekää
taisteluun sekä muistakaa esi-isiänne ja jälkeläisiänne'.
33. Hänen puheensa vastaanotettiin ilomielin, kuten barbarien on
tapana, laululla, melulla ja räikeillä huudoilla. Ja heti järjestyivät
joukot ja kimaltelevat aseet näkyivät, kun rohkeimmat tunkeutuivat
esiin; samalla Roomalaisten sotajoukko järjestyi taisteluun, kuin
Agricola ollen sitä mieltä että innostunutta miehistöä, joka töin
tuskin pysyi varustuksissa, vielä oli kiihotettava, puhui tähän tapaan:
'Seitsemäs on vuosi, sotatoverini, jo siitä, kuin kunnollanne Rooman
valtakunnan nimessä minun huolellisella toiminnallani olette Britanniaa
vastaan voitollisesti taistelleet. Niin lukuisilla sotaretkillä,
lukuisissa taisteluissa, joko sitten tarvittiin urhoollisuutta
vihollisia vastaan tai kestävyyttä ja ponnistusta melkeinpä
luonnonvoimia vastaan, en ole ollut tyytymätön sotilaihini ettekä te
päällikköönne. Sen vuoksi olemme sivuttaneet, minä entisten maaherrain
rajamerkkejä, te edellisten sotajoukkojen, emmekä ole saaneet tietoomme
Britannian rajaa vain huhun ja luulon mukaan, vaan pidämme sen
hallussamme leireillämme ja aseillamme: kun Britannia on löydetty, on
se myös kukistettu. Minä puolestani kuulin usein marsseilla, kun suot,
vuoret ja joet teitä rasittivat, monen rohkean miehen sanovan: 'koska
tulee vihollinen, koska taistelu?' Nyt he tulevat työnnettyinä esiin
piilopaikoistaan, teidän toivomuksellanne ja kunnollanne on nyt vapaa
tilaisuus ja kaikki on myötäistä voittajille, kuten se on voitetuille
vastaista. Sillä niinkuin marssivalle joukolle on mainiota ja
kunniakasta, että se on kulkenut niin pitkät matkat, tunkeutunut
metsien läpi sekä marssinut vetten yli, niin on se pakeneville taasen
vaarallisinta, mikä juuri tänään on onnellisinta; sillä meillä ei ole
samanlainen tieto paikoista eikä runsaus muonavaroista, mutta kädet ja
aseet sekä niitten kautta kaikki. Mitä minuun tulee, olen jo aikoja
sitten ollut vakuutettu siitä, ett'ei sotajoukon eikä päällikön turva
ole paossa. Senpätähden on kunniakas kuolema häpeällistä elämää parempi
ja menestys ynnä kunnia on samassa paikassa saatavissa, eikä olisi
kunniatonta kaatua itse maailman ja luomakunnan ääressä'.
34. 'Jos uudet heimot ja sen johdosta oudot sotajoukot olisivat
asettuneet meitä vastaan, kehoittaisin teitä muitten joukkojen
esikuvalla, mutta näin ollen laskekaa urhotöitänne sekä kysykää omia
silmiänne. Nämä ovat ne, jotka viime vuonna voititte pelkällä
sotahuudollanne, kun hyökkäyksellään yön pimeydessä yllättivät yhden
legionan; nämä ovat kaikista Britanneista pelokkaimmat ja ovat juuri
sen johdosta niin kauan jääneet eloon. Niinkuin rohkeimmat eläimet
ryntäävät niitä vastaan, jotka metsiin ja saloihin tunkeutuvat, mutta
pelokkaat ja heikot lähtevät pakoon jo metsästysseuran melusta, niin